Tuntuu epätoivoiselta että lasta ei saa millään kouluun. Tänä syksynä ollut yhteensä viikon koulussa

Ap suostuisiko lapsi käymään osan tunneista jos saisi valita itse mihin tunneille menee? Siis tyyliin kävisi matematiikan ja biologian tunneilla ja jos ei muuhun riitä jaksaminen ym niin tekisi sovitusti vain muutamia aineita nyt. Sellaisia jotka kuormittaisivat mahdollisimman vähän. Eli jos vaikka liikuntatunnilla pallopelin meteli ja vauhdikkuus estää kokonaan sen päivän kouluun lähdön niin saisi luvalla olla pois liikuntatunnin mutta kävisi edes osalla tunteja.

Osaako lapsi itse kertoa mikä asia koulussa pahinta? Valot, meteli, kiusaaminen, välitunnit, jotkut opet joiden kanssa ei tule toimeen vai mikä.

Onko se taas itsekkään naisen tekemä lapsi jolla ei ole isää. 

Sitä kiusataan koulussa. Satavarmasti. Ja siksi ei suostu sinne menemään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on vaikeaa kun laittaa vaan kouluun

Herra kaikkitietävä on hyvä ja neuvoo miten se käy.  Käsiraudat käsiin ja auton perässä veto koululle? Käsiraudoilla kiinni koulun patteriin?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Eli sulla ollut neljä normi lasta. Jee, pitääkö nyt olla hurraa huutoja? Erityislapset on vaativia, mutta suunnattoman ihania persoonia. Harmi ettet ole tavannut yhtään.

T.48 äiti

Niin tyypillinen nepsyäidin ajattelumalli. Juuri tuollaista muiden vähättelyä ja itsensä ja oman lapsen ylistystä kuulee paljon noissa piireissä. Muut aina normi lapsia ja omat taas erityisiä ja ihania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näin oireilevia lapsia on nykyään niin paljon? Ei niitä ennen ollut. Tai siis oli kyllä kehitysvammaisia, mutta ei nepsyjä.

Kyllä niitä ennenkin oli, mutta ne pidettiin kotona neljän seinän sisällä tai laitokseen, pois ihmisten silmistä ja pois mielistä.

Syyksi riitti näkö- tai kuulorajoitoisuus, ujous, puhevika jne. Näin vielä 70-80-luvulle saakka. Nepsyjä on ollut kautta maailman sivun.

Nyt kaikki lapset ovat keskuudessamme ja heillä on ihmisarvo. Ja suurin osa osaa lukea ja kirjoittaa ja heille yritetään saada apua, kun sivistys ja koulutus on lisääntynyt. Ja hyvä niin. Myös lääketiede kehittynyt.

Ei se kotiin jääminen ennen vanhaan useinkaan ollut mahdollista, toisin kuin nyt. Vaikka omat vanhemmat olisivat olleet kuinka hyväksyviä (harvat kai kuitenkaan olivat) niin muu maailma kyllä opetti olemaan. Erona on ollut sekin, että oli enemmän työtehtäviä joissa ei vaadittu erityistä osaamista tai esim. hyviä sosiaalisia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Eli sulla ollut neljä normi lasta. Jee, pitääkö nyt olla hurraa huutoja? Erityislapset on vaativia, mutta suunnattoman ihania persoonia. Harmi ettet ole tavannut yhtään.

T.48 äiti

Niin tyypillinen nepsyäidin ajattelumalli. Juuri tuollaista muiden vähättelyä ja itsensä ja oman lapsen ylistystä kuulee paljon noissa piireissä. Muut aina normi lapsia ja omat taas erityisiä ja ihania.

Todella vaikeaa ymmärtää, mikä on sinunlaisen ihmisen tarve hakeutua tälläiseen ketjuun? Sinun lapset on varmasti jokainen ihan yhtä erityisiä ja ihania, et kuitenkaan ole nepsylapsen äiti, etkä näin ollen voi ymmärtää mitä me käymme läpi. Minulla on yksi neurotyypillinen lapsi ja yksi nepsy, joten hyvin tässä on tullut tutuksi mitä se on kummankin kanssa. Se on kuin yö ja päivä näiden lasten kasvatus ja hoito. Molemmat ihan yhtä erityisiä ja rakkaita silti.

Lisääntyneet rokoteohjelmat lapsilla saivat aikaan autismitapausten määrän räjähtämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan erityisen tuen tarve tuossa on jo selvä, vaikka minkäänlaista oppimisen pulmaa ei olisi. Sitä kautta voitte yhdessä koulun kanssa keskustella tarvittavista tukikeinoista (hojks on sitova asiakirja, joten tuki täytyy järjestyä). Tukikeinoihin voi kuulua erilaisia oppimisympäristöön liittyviä ratkaisuja.

HOJKS ei takaa mitään lisätukea.

T. Se 48 lapsen ryhmässä opiskelevan äiti

Laki takaa. Taistella niistä toki pitää. Siksi ihan ekana pitää hankkia se HOJKS. Ilman sitä ei myöskään esim. monessa kunnassa pääse pienluokalle.

Ei auta taistelu. Kunnassa kaikki erkkalapset on integroitu. HOJKS on ihan vitsi. On valitettu kuntaa myöten kaikille mahdollisille tahoille. Ei auta.

T. Se 48 äiti

Karmean kuuloista. Mikä kunta on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Onko sulla siis nepsy-/autisminkirjon lapsia? Jos ei, kirjoituksesi relevanssi tähän keskusteluun on nolla. 

Meillä oli sama:

- lapsi vietiin aina päivystykseen kun tuli raivari, auttoi koska aina lähti lähete eteenpäin ja lopulta päästiin kiireellisenä tutkimuksiin

- koulupäivät lyhennettiin kahteen tuntiin

- ei läksyjä, kokeet suoritti suullisesti

- ei kirjoja kaikissa aineissa, teki omanlaisia tehtäviä, kaikki vihkotehtävät pois

- kotona ymmärrystä ja tukea, mutta samalla jämäkät rajat, pari kertaa vietiin väkisin kouluun tilanteessa, että siellä oli tulossa psykan taholta joku seuraamaan koulunkäyntiä

-lasu, meillä se auttoi lähetteen saamisessa nopeammin, lasusta ei muuten mitään apua tai seuraamuksia

- metoniini jolla unirytmi kuntoon

- heti lääkitys jolla mieli kuntoon ja purku kun terapia alkoi

-nyt lapsi 17v ja asiat toistaiseksi hyvin

- olin avoin kouluun ja kerroin tilanteen, vaadin sieltä apua ja joustoja, lapsi meni erityiseen tukeen, tehtiin hojks.

Yksi lisäpointti tähän keskusteluun: onko yläkoulun käyminen yleensäkään välttämätöntä, jos lapsi on jo luku- ja kirjoitustaitoinen ja omaa perustiedot muusta mitä nyt alakoulussa yleensä opetetaan? Jos siis on ilmeistä, että lapsi ei voi työllistyä kuitenkaan ilman aputoimia tai suunnilleen hänelle räätälöityjä- ja/tai etätöitä, joihin on erityisesti perehdytetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Eli sulla ollut neljä normi lasta. Jee, pitääkö nyt olla hurraa huutoja? Erityislapset on vaativia, mutta suunnattoman ihania persoonia. Harmi ettet ole tavannut yhtään.

T.48 äiti

Niin tyypillinen nepsyäidin ajattelumalli. Juuri tuollaista muiden vähättelyä ja itsensä ja oman lapsen ylistystä kuulee paljon noissa piireissä. Muut aina normi lapsia ja omat taas erityisiä ja ihania.

Todella vaikeaa ymmärtää, mikä on sinunlaisen ihmisen tarve hakeutua tälläiseen ketjuun? Sinun lapset on varmasti jokainen ihan yhtä erityisiä ja ihania, et kuitenkaan ole nepsylapsen äiti, etkä näin ollen voi ymmärtää mitä me käymme läpi. Minulla on yksi neurotyypillinen lapsi ja yksi nepsy, joten hyvin tässä on tullut tutuksi mitä se on kummankin kanssa. Se on kuin yö ja päivä näiden lasten kasvatus ja hoito. Molemmat ihan yhtä erityisiä ja rakkaita silti.

Mistä päättelit, etten olisi ns. nepsylapsen äiti? Juuri tuota ihmettelen, kuinka näissä piireissä ollaan olettamassa ja vähättelemässä muita. Tiedoksi sinulle, että kaikkien "erityis"lasten vanhemmat eivät ole jatkuvasti vaatimassa lapselleen erityisoikeuksia, eivätkä tuo sitä oman lapsensa" erityisyyttä" joka paikassa esille. Noin toimiessaan tekee vain karhunpalveluksen lapselleen, ja todennäköisesti aiheuttaa harmia muillekin ympärillään. Eikä ole vain minun havaintoni, vaan tästä on puhuneet muutkin aihepiiriä esim. työnsä kautta tuntevat tai muuten kokeneet ja nähneet.

Vierailija kirjoitti:

Yksi lisäpointti tähän keskusteluun: onko yläkoulun käyminen yleensäkään välttämätöntä, jos lapsi on jo luku- ja kirjoitustaitoinen ja omaa perustiedot muusta mitä nyt alakoulussa yleensä opetetaan? Jos siis on ilmeistä, että lapsi ei voi työllistyä kuitenkaan ilman aputoimia tai suunnilleen hänelle räätälöityjä- ja/tai etätöitä, joihin on erityisesti perehdytetty?

Minusta pitäisi saada yläkoulu suorittaa jotenkin itselle mukautettuna, kun ei tuon ikäistä voi ihan heitteillekään jättää eikä työelämäänkään moni ole valmis vaikka olisi kuinka yksinkertaisesta työstä kyse. Olisi hyvä olla koulu tehtävineen tuomassa rutiinia, ja tietenkin sekin on tärkeää että tarjotaan mahdollisuus oppimiseen ja oman ikäisten kohtaamiseen jne. Näissä tilanteissa tietysti toivoisi että lapsen perhekin tulisi sillä tavalla vastaan, että ymmärtäisivät ettei koulu pysty ihmeisiin ja että siellä on muitakin oppilaita kuin se oma lapsi. Erityisen tärkeää niissä tapauksissa joissa lapsi saattaa käytöksellään esim. pelottaa muita tai olla jotenkin vaaraksi. Olisi hyvä olla avoin sillekin mahdollisuudelle että oireilu ja haasteet jossain vaiheessa lieventyvät. Jos ei koulu ja/tai vanhemmat usko lapsen mahdollisuuksiin niin kuinka lapsi itse voisi uskoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Eli sulla ollut neljä normi lasta. Jee, pitääkö nyt olla hurraa huutoja? Erityislapset on vaativia, mutta suunnattoman ihania persoonia. Harmi ettet ole tavannut yhtään.

T.48 äiti

Niin tyypillinen nepsyäidin ajattelumalli. Juuri tuollaista muiden vähättelyä ja itsensä ja oman lapsen ylistystä kuulee paljon noissa piireissä. Muut aina normi lapsia ja omat taas erityisiä ja ihania.

Todella vaikeaa ymmärtää, mikä on sinunlaisen ihmisen tarve hakeutua tälläiseen ketjuun? Sinun lapset on varmasti jokainen ihan yhtä erityisiä ja ihania, et kuitenkaan ole nepsylapsen äiti, etkä näin ollen voi ymmärtää mitä me käymme läpi. Minulla on yksi neurotyypillinen lapsi ja yksi nepsy, joten hyvin tässä on tullut tutuksi mitä se on kummankin kanssa. Se on kuin yö ja päivä näiden lasten kasvatus ja hoito. Molemmat ihan yhtä erityisiä ja rakkaita silti.

Mistä päättelit, etten olisi ns. nepsylapsen äiti? Juuri tuota ihmettelen, kuinka näissä piireissä ollaan olettamassa ja vähättelemässä muita. Tiedoksi sinulle, että kaikkien "erityis"lasten vanhemmat eivät ole jatkuvasti vaatimassa lapselleen erityisoikeuksia, eivätkä tuo sitä oman lapsensa" erityisyyttä" joka paikassa esille. Noin toimiessaan tekee vain karhunpalveluksen lapselleen, ja todennäköisesti aiheuttaa harmia muillekin ympärillään. Eikä ole vain minun havaintoni, vaan tästä on puhuneet muutkin aihepiiriä esim. työnsä kautta tuntevat tai muuten kokeneet ja nähneet.

Olisin todella huolissani siitä jos sinulla on autisminkirjon lapsi, jolle et ole hakenut hoitoa ja tukea. Jätätkö muutkin lastesi sairaudet ja haasteet hoitamatta ja tukematta?

Tartut sanaan "erityinen" ilmeisesti koska koet siitä jotain kateellisuutta tai katkeruutta, kun jotain lasta kutsutaan erityislapseksi. Ehkä sinun kannattaa selvittää sanan "erityinen" eri merkitykset, ja koittaa ymmärtää se että erityislapselle ei haeta tukea siksi että halutaan erityisoikeuksia yli muiden, vaan että lapsi saisi tukea sen verran, että olisi edes jotenkuten samalla viivalla muiden kanssa... koska nämä nepsyt tulee monessa asiassa 10 metrii takamatkalta muihin verrattuna ja se on aika rankkaa.

Itse olen ollut aika tiukkana tällaisissa. Esim. sairaana levätään eikä ole mahdollisuutta olla älypuhelimella tai pelata. Kotiin jää vaan Doro, millä voi soittaa huoltajalle. Akkaria ja kirjoja voi lukea ja piirrellä. Ei ole kauheaa kiinnostusta turhille poissaoloille.

Tämän itselleni aikoinaan vinkkasi erityisopettaja, jolla itsellään kaksi erityislasta. Ei ollut poissaoloja heilläkään.

Jos tätä ei ole vielä kokeiltu, niin kannattaa kokeilla. Ihan niin taviksilla kuin erkoillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalakoulu? En kyllä ole kuullut, että täällä olisi annettu päättötodistusta, jos ei ole näyttöä osaamisesta. Ja huoltaja voi saada sakot, jos lapsi ei osallistu opetukseen.

Terv. Aineenope

Neurologista poikkeavuutta ei pysty parantamaan, ei ole sairaus, vaan erityispiirre. Oikea paikka olisi joku vammaisille tarkoitettu koulu, jos pystyy siihenkään.

Nepsy voi pärjätä koulussa mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Eli sulla ollut neljä normi lasta. Jee, pitääkö nyt olla hurraa huutoja? Erityislapset on vaativia, mutta suunnattoman ihania persoonia. Harmi ettet ole tavannut yhtään.

T.48 äiti

Niin tyypillinen nepsyäidin ajattelumalli. Juuri tuollaista muiden vähättelyä ja itsensä ja oman lapsen ylistystä kuulee paljon noissa piireissä. Muut aina normi lapsia ja omat taas erityisiä ja ihania.

Todella vaikeaa ymmärtää, mikä on sinunlaisen ihmisen tarve hakeutua tälläiseen ketjuun? Sinun lapset on varmasti jokainen ihan yhtä erityisiä ja ihania, et kuitenkaan ole nepsylapsen äiti, etkä näin ollen voi ymmärtää mitä me käymme läpi. Minulla on yksi neurotyypillinen lapsi ja yksi nepsy, joten hyvin tässä on tullut tutuksi mitä se on kummankin kanssa. Se on kuin yö ja päivä näiden lasten kasvatus ja hoito. Molemmat ihan yhtä erityisiä ja rakkaita silti.

Mistä päättelit, etten olisi ns. nepsylapsen äiti? Juuri tuota ihmettelen, kuinka näissä piireissä ollaan olettamassa ja vähättelemässä muita. Tiedoksi sinulle, että kaikkien "erityis"lasten vanhemmat eivät ole jatkuvasti vaatimassa lapselleen erityisoikeuksia, eivätkä tuo sitä oman lapsensa" erityisyyttä" joka paikassa esille. Noin toimiessaan tekee vain karhunpalveluksen lapselleen, ja todennäköisesti aiheuttaa harmia muillekin ympärillään. Eikä ole vain minun havaintoni, vaan tästä on puhuneet muutkin aihepiiriä esim. työnsä kautta tuntevat tai muuten kokeneet ja nähneet.

Olisin todella huolissani siitä jos sinulla on autisminkirjon lapsi, jolle et ole hakenut hoitoa ja tukea. Jätätkö muutkin lastesi sairaudet ja haasteet hoitamatta ja tukematta?

Tartut sanaan "erityinen" ilmeisesti koska koet siitä jotain kateellisuutta tai katkeruutta, kun jotain lasta kutsutaan erityislapseksi. Ehkä sinun kannattaa selvittää sanan "erityinen" eri merkitykset, ja koittaa ymmärtää se että erityislapselle ei haeta tukea siksi että halutaan erityisoikeuksia yli muiden, vaan että lapsi saisi tukea sen verran, että olisi edes jotenkuten samalla viivalla muiden kanssa... koska nämä nepsyt tulee monessa asiassa 10 metrii takamatkalta muihin verrattuna ja se on aika rankkaa.

Tukitoimista en sanonut mitään. Edelleen teet oletuksia. Monissa tapauksissa kyse ei vain ole riittävän tuen saamisesta vaan odotukset vanhemmalla todella on epärealistiset. Lapselta ei välttämättä odoteta oikein mitään vaan jopa estetään mahdollisuudet harjoitella erilaisia taitoja, ja lapsi itsekin sitten oppii ettei tarvitse edes yrittää jos ei huvita. Muiden kuitenkin oletetaan joustavan. Todella surullisia tapauksia on tullut nähtyä, mutta ei se tietenkään tarkoita että koskisi ihan kaikkia. Paljon on varmasti niitäkin vanhempia, jotka ovat avoimia esim. asiantuntijoiden neuvoille ja itsekin yrittävät parhaansa, ja odottavat samaa myös lapselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Eli sulla ollut neljä normi lasta. Jee, pitääkö nyt olla hurraa huutoja? Erityislapset on vaativia, mutta suunnattoman ihania persoonia. Harmi ettet ole tavannut yhtään.

T.48 äiti

Niin tyypillinen nepsyäidin ajattelumalli. Juuri tuollaista muiden vähättelyä ja itsensä ja oman lapsen ylistystä kuulee paljon noissa piireissä. Muut aina normi lapsia ja omat taas erityisiä ja ihania.

Todella vaikeaa ymmärtää, mikä on sinunlaisen ihmisen tarve hakeutua tälläiseen ketjuun? Sinun lapset on varmasti jokainen ihan yhtä erityisiä ja ihania, et kuitenkaan ole nepsylapsen äiti, etkä näin ollen voi ymmärtää mitä me käymme läpi. Minulla on yksi neurotyypillinen lapsi ja yksi nepsy, joten hyvin tässä on tullut tutuksi mitä se on kummankin kanssa. Se on kuin yö ja päivä näiden lasten kasvatus ja hoito. Molemmat ihan yhtä erityisiä ja rakkaita silti.

Mistä päättelit, etten olisi ns. nepsylapsen äiti? Juuri tuota ihmettelen, kuinka näissä piireissä ollaan olettamassa ja vähättelemässä muita. Tiedoksi sinulle, että kaikkien "erityis"lasten vanhemmat eivät ole jatkuvasti vaatimassa lapselleen erityisoikeuksia, eivätkä tuo sitä oman lapsensa" erityisyyttä" joka paikassa esille. Noin toimiessaan tekee vain karhunpalveluksen lapselleen, ja todennäköisesti aiheuttaa harmia muillekin ympärillään. Eikä ole vain minun havaintoni, vaan tästä on puhuneet muutkin aihepiiriä esim. työnsä kautta tuntevat tai muuten kokeneet ja nähneet.

Olisin todella huolissani siitä jos sinulla on autisminkirjon lapsi, jolle et ole hakenut hoitoa ja tukea. Jätätkö muutkin lastesi sairaudet ja haasteet hoitamatta ja tukematta?

Tartut sanaan "erityinen" ilmeisesti koska koet siitä jotain kateellisuutta tai katkeruutta, kun jotain lasta kutsutaan erityislapseksi. Ehkä sinun kannattaa selvittää sanan "erityinen" eri merkitykset, ja koittaa ymmärtää se että erityislapselle ei haeta tukea siksi että halutaan erityisoikeuksia yli muiden, vaan että lapsi saisi tukea sen verran, että olisi edes jotenkuten samalla viivalla muiden kanssa... koska nämä nepsyt tulee monessa asiassa 10 metrii takamatkalta muihin verrattuna ja se on aika rankkaa.

Tukitoimista en sanonut mitään. Edelleen teet oletuksia. Monissa tapauksissa kyse ei vain ole riittävän tuen saamisesta vaan odotukset vanhemmalla todella on epärealistiset. Lapselta ei välttämättä odoteta oikein mitään vaan jopa estetään mahdollisuudet harjoitella erilaisia taitoja, ja lapsi itsekin sitten oppii ettei tarvitse edes yrittää jos ei huvita. Muiden kuitenkin oletetaan joustavan. Todella surullisia tapauksia on tullut nähtyä, mutta ei se tietenkään tarkoita että koskisi ihan kaikkia. Paljon on varmasti niitäkin vanhempia, jotka ovat avoimia esim. asiantuntijoiden neuvoille ja itsekin yrittävät parhaansa, ja odottavat samaa myös lapselta.

En nyt tiedä miten nepsyys ja se ettei edes yritä oikein liittyy toisiinsa. Ehkä voit avata oman keskustelun aihepiirille "lapset joilta ei koskaan vaadita mitään", koska nepsyyteen tuo ei liity.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Eli sulla ollut neljä normi lasta. Jee, pitääkö nyt olla hurraa huutoja? Erityislapset on vaativia, mutta suunnattoman ihania persoonia. Harmi ettet ole tavannut yhtään.

T.48 äiti

Niin tyypillinen nepsyäidin ajattelumalli. Juuri tuollaista muiden vähättelyä ja itsensä ja oman lapsen ylistystä kuulee paljon noissa piireissä. Muut aina normi lapsia ja omat taas erityisiä ja ihania.

Todella vaikeaa ymmärtää, mikä on sinunlaisen ihmisen tarve hakeutua tälläiseen ketjuun? Sinun lapset on varmasti jokainen ihan yhtä erityisiä ja ihania, et kuitenkaan ole nepsylapsen äiti, etkä näin ollen voi ymmärtää mitä me käymme läpi. Minulla on yksi neurotyypillinen lapsi ja yksi nepsy, joten hyvin tässä on tullut tutuksi mitä se on kummankin kanssa. Se on kuin yö ja päivä näiden lasten kasvatus ja hoito. Molemmat ihan yhtä erityisiä ja rakkaita silti.

Mistä päättelit, etten olisi ns. nepsylapsen äiti? Juuri tuota ihmettelen, kuinka näissä piireissä ollaan olettamassa ja vähättelemässä muita. Tiedoksi sinulle, että kaikkien "erityis"lasten vanhemmat eivät ole jatkuvasti vaatimassa lapselleen erityisoikeuksia, eivätkä tuo sitä oman lapsensa" erityisyyttä" joka paikassa esille. Noin toimiessaan tekee vain karhunpalveluksen lapselleen, ja todennäköisesti aiheuttaa harmia muillekin ympärillään. Eikä ole vain minun havaintoni, vaan tästä on puhuneet muutkin aihepiiriä esim. työnsä kautta tuntevat tai muuten kokeneet ja nähneet.

Olisin todella huolissani siitä jos sinulla on autisminkirjon lapsi, jolle et ole hakenut hoitoa ja tukea. Jätätkö muutkin lastesi sairaudet ja haasteet hoitamatta ja tukematta?

Tartut sanaan "erityinen" ilmeisesti koska koet siitä jotain kateellisuutta tai katkeruutta, kun jotain lasta kutsutaan erityislapseksi. Ehkä sinun kannattaa selvittää sanan "erityinen" eri merkitykset, ja koittaa ymmärtää se että erityislapselle ei haeta tukea siksi että halutaan erityisoikeuksia yli muiden, vaan että lapsi saisi tukea sen verran, että olisi edes jotenkuten samalla viivalla muiden kanssa... koska nämä nepsyt tulee monessa asiassa 10 metrii takamatkalta muihin verrattuna ja se on aika rankkaa.

Tukitoimista en sanonut mitään. Edelleen teet oletuksia. Monissa tapauksissa kyse ei vain ole riittävän tuen saamisesta vaan odotukset vanhemmalla todella on epärealistiset. Lapselta ei välttämättä odoteta oikein mitään vaan jopa estetään mahdollisuudet harjoitella erilaisia taitoja, ja lapsi itsekin sitten oppii ettei tarvitse edes yrittää jos ei huvita. Muiden kuitenkin oletetaan joustavan. Todella surullisia tapauksia on tullut nähtyä, mutta ei se tietenkään tarkoita että koskisi ihan kaikkia. Paljon on varmasti niitäkin vanhempia, jotka ovat avoimia esim. asiantuntijoiden neuvoille ja itsekin yrittävät parhaansa, ja odottavat samaa myös lapselta.

En nyt tiedä miten nepsyys ja se ettei edes yritä oikein liittyy toisiinsa. Ehkä voit avata oman keskustelun aihepiirille "lapset joilta ei koskaan vaadita mitään", koska nepsyyteen tuo ei liity.

Kenessäkään lapsessa ei tietenkään ole vikaa, oli haasteet tai diagnoosi tms. millaisia tahansa. Mutta kasvatustavoissa voi olla paljonkin vikaa, sitä nyt lähinnä yritin sanoa. Itseä huolestuttaa se kuinka vahvasti moni vanhempi näkee lapsensa esim. jonkin erityispiirteen kautta ja kaikki muu tuntuu aivan unohtuvan. Mutta kuten sanoin, vaikka kaikenlaista on tullut nähtyä niin ei tietenkään koske kaikkia perheitä. On kuitenkin vaikea kuvitella ettei ilmiö olisi nykyisin lähes kaikille tuttu, varsinkin jos lapsiin ja näiden vanhempiin yhtään törmää työnsä kautta tai vapaa-ajalla.

Minusta hyvin tätä kuvaa tilanne, jossa ihan aiheesta kielsin yhtä lasta. Lapsi totteli mutta äitinsä (joka ei siis itse ollut kieltänyt lastaan tai muutenkaan oikein reagoinut tämän käytökseen) alkoi selostaa lapsensa haasteista, minulle ei selvinnyt että oliko ihan tutkittu vai vain oletettu. Ymmärsin että vastaavaa olisi myös muilla perheen lapsilla. No ne asiat joista tämä nainen puhui kuulosti ihan normaalilta ikätasoiselta käytökseltä. Ei häntä siis vaikuttanut häiritsevän se, että minä olin kieltänyt mutta selvästi haki jonkinlaista ymmärrystä lapsen käytökselle vaikka lapsi oli ihan "normaalin" ja kivan oloinen. Lisäksi sellainen asenne että tekisi suunnilleen palveluksen kun valisti minua tietämätöntä. Mietin näitä tämäntapaisia kasvattajia, että mitäköhän on edessä kun lapsi tulee teini-ikään, ja että kuinka monen haastavan teinin käytökseen on suhtauduttu tuohon tyyliin kun olivat pienempiä.