Tuntuu epätoivoiselta että lasta ei saa millään kouluun. Tänä syksynä ollut yhteensä viikon koulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalakoulu? En kyllä ole kuullut, että täällä olisi annettu päättötodistusta, jos ei ole näyttöä osaamisesta. Ja huoltaja voi saada sakot, jos lapsi ei osallistu opetukseen.

Terv. Aineenope

Jos edes koulu ei saa vietyä lasta kouluun niin tuskin tässä nyt sakot ovat ensisijaisesti mielessä kenelläkään järkevällä. Typerä vastaus.

En ihan ymmärrä että miten koulun henkilökunnalla olisi jotenkin paremmat mahdollisuudet saada lapsi kouluun jos vanhemmiltakaan ei onnistu. Ei kai niilläkään sen enempää keinoja ole.

Lasten kasvatus on heidän erikoisalaansa, joten pitäisihän heillä olla enemmän osaamista. Mutta sekin on jo yksi havainto, että edes koulu ei saa lasta kouluun, että ongelma on vakava ja tarvitaan lääkärin apua.

Opetus on heidän alaansa, ei vastentahtoisten tai sairaiden (?) lasten hoito tai houkuttelu kouluun. Toki ympäristöä yms. voidaan varmaan jonkin verran sopeuttaa lapsen tarpeisiin, mutta resurssit on rajalliset. En edelleenkään ymmärrä että mitä keinoja koululla tuossa tilanteessa on, jos lasta ei saada edes sinne kouluun asti. Kyllä tuo kuulostaa lastensuojeluasialta, ja sosiaaliviranomaisten pitäisi ohjata avun piiriin niin että lapsi saadaan koulukuntoiseksi.

Jos lapsi ei pysty koulua kuormituksen tms vuoksi käymään niin aika vähän vanhempi tai lastensuojelu sille mahtaa. Kyllä koulunkäynti pitäisi pystyä järjestämään niin, että lapsi siellä voi olla. Resursseista varmaan tosiaan kiinni, mutta eihän se ole lapsen tai vanhempien syytä ettei esimerkiksi pienryhmiä ole likimainkaan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon lapsi tai nuori ei toimi käskemällä eikä rajojen vetäminen poista nuoren haasteita. Säännöistä voidaan kyllä sopia yhdessä, ja jos nuori on fiksu niin asioiden perustelu voi auttaa. Mutta aikuisen on pakko joustaa joissakin asioissa, muuten homma vaan ei toimi.

Koulussa on valtavasti asioita jotka voi kuormittaa. Neurologisesti "normaalin" on niitä vaikea tajuta. Ihmiset, valot, äänet, rutiinien/ennakoitavuuden puute. Kuormitus voi tuntua ihan fyysisenä kipuna. Ympäristö pitää jotenkin saada lapselle siedettävästi, jotta hän voi siellä toimia.

Tässä tietysti autismikirjon diagnoosi olisi pitänyt saada jo vuosia sitten ja riittävä tuki (toimintaterapia, nepsy-valmennus yms) heti käyntiin. Aina ei koulun aikuisilla ole näistä asioista riittävää tietoa eikä aina taitoa erityisen nuoren kohtaamiseen.

Jos tilanne on se, ettei lasta saada kouluun eikä diagnoosia ole, niin jos vaan talous antaa myöten maksaisin omasta pussista yksityislääkärillä käynnin jotta saataisiin asiat eteenpäin. Tuollaisenahan tilanne ei voi jatkua.

Tästäkään kommentista ei mitenkään välity se, että kokonaiskuva kiinnostaisi tippaakaan. Aivan kuin kuviteltaisiin, että siellä on se yksi arvokas nepsy, jonka kaikki tarpeet pitää huomioida, eikä muista ehkä kymmenistä "taviksista" niin väliä. Ei lainkaan nähdä sitä, että niillä kaikilla muillakin on omat haasteensa ja tarpeensa. Miten oikeasti ajattelit, että koulu vastaa niihin kaikkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen ongelma näissä ei ole se kouluun lähteminen, vaan se että koulu ei ole näille lapsille esteetön. Ulospäin näkyy tietenkin se kouluun lähtemisen vaikeus. Mutta se ei näy, että lapsi/nuori ei pysty olemaan koulussa, koska kouluympäristö aiheuttaa hänelle fyysistä (tai psyykkistä) kipua. 

Kukapa meistä haluaisi viettää päivänsä paikassa, jonka valot sattuvat silmiin ja äänet sattuvat korviin, aiheuttavat migreeniä, tai muuta vaikeaa oireilua.

Ne koulussa olevat ongelmat pitäisi saada korjattua, eikä vain yrittää raahata lasta/nuorta väkipakolla kouluun kitumaan. 

Minkäänlaiset muutokset kotona eivät korjaa koulussa olevia ongelmia. Edes huostaanotto ei korjaa niitä koulussa olevia ongelmia. Siksi muutokset pitäisi pystyä tekemään koulussa, tai vaihtohtoisesti osoittaa sellainen koulu tai luokka, jossa niitä ongelmia ei ole.

Moni vanhempi on ottanut lapsensa kotikouluun ym. syiden takia. Kaikilla ei kuitenkaan ole sellaista mahdollisuutta. Ei kaikilla ole sellaiseen aikaa/rahaa/osaamista.

Tässäkin yhteydessä voisi miettiä että mitä se jokaikisen oppilaan tarpeisiin sopeutuminen oikeasti yhteiskunnalta vaatisi. Harva lapsi on sellainen, ettei mitään haasteita olisi. Ei sekään siis välttämättä näy kenellekään että kuinka vaikeaa sille naapuripulpetissa istuvalle kaverille kouluun lähtö tai koulussa oleminen on, mutta niin vain on siellä muiden seassa istumassa ja yrittää parhaansa. Ja vanhempansa tekevät tietysti oman osuutensa. Tämän tyyppisiä aloituksia lukiessa mietin kyllä että mitäköhän siellä kotona tosiasiassa on tehty lapsen tukemiseksi ja ns. karaisemiseksi, vai onko tehty mitään. Aloittajakaan ei oikein avaa tilannetta.

Ymmärtäisitkö, jos asiaa lähestyttäisiin toisesta näkökulmasta.

Vaikka sellaisesta että työpaikallasi töröttää iso naula pystyssä keskellä työtuoliasi.

Naulaa ei siitä tuolista suostuttaisi poistamaan. Sanottaisiin vaan, että sun täytyy kotona järjestää asiasi kuntoon, että jaksat ja viitsit sitten olla töissä paremmalla asenteella. Vihjailtaisiin alkoholi- tai huumeongelmasta.

Ymmärtäisitkö, että eihän sitä nyt voida jokaikisen työntekijän tarpeisiin sopeutua? Menisit huumevieroitukseen (vaikka et ole koskaan käyttänyt huumeita) ja opettelisit istumaan sen naulan päällä?

Aivan yhtä absurdista asiasta on kyse siinä miten näitä lapsia kohdellaan.

Varmaan typerin vertaus jonka olen koskaan kuullut.

Oli oikein osuva vertaus. Mutta se nyt toki tiedetään, että harva ymmärtää mistä esim. autisminkirjossa on kyse ja monella on ennakkoluuloja ja -asenteita (nepsyjä ei ole olemassa, oireet on vain keksittyjä/laiskuutta/kurittomuutta/asenneongelmaa), jotka estävät asiasta uuden oppimisen ja ymmärtämisen. Valitettavasti näitä asennevammaisia on paljon myös opettajissa (perus opekoulutuksessa ei juuri opeteta erityistarpeisten lasten asioista) ja nämä opet pahimmillaan kylvää sitä suurta tuhoa siellä koulussa osaamattomuudellaan, joka sitten lopulta kärjistyy siihen että lapsi/nuori kieltäytyy koulusta kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan erityisen tuen tarve tuossa on jo selvä, vaikka minkäänlaista oppimisen pulmaa ei olisi. Sitä kautta voitte yhdessä koulun kanssa keskustella tarvittavista tukikeinoista (hojks on sitova asiakirja, joten tuki täytyy järjestyä). Tukikeinoihin voi kuulua erilaisia oppimisympäristöön liittyviä ratkaisuja.

HOJKS ei takaa mitään lisätukea.

T. Se 48 lapsen ryhmässä opiskelevan äiti

Laki takaa. Taistella niistä toki pitää. Siksi ihan ekana pitää hankkia se HOJKS. Ilman sitä ei myöskään esim. monessa kunnassa pääse pienluokalle.

Ei auta taistelu. Kunnassa kaikki erkkalapset on integroitu. HOJKS on ihan vitsi. On valitettu kuntaa myöten kaikille mahdollisille tahoille. Ei auta.

T. Se 48 äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon lapsi tai nuori ei toimi käskemällä eikä rajojen vetäminen poista nuoren haasteita. Säännöistä voidaan kyllä sopia yhdessä, ja jos nuori on fiksu niin asioiden perustelu voi auttaa. Mutta aikuisen on pakko joustaa joissakin asioissa, muuten homma vaan ei toimi.

Koulussa on valtavasti asioita jotka voi kuormittaa. Neurologisesti "normaalin" on niitä vaikea tajuta. Ihmiset, valot, äänet, rutiinien/ennakoitavuuden puute. Kuormitus voi tuntua ihan fyysisenä kipuna. Ympäristö pitää jotenkin saada lapselle siedettävästi, jotta hän voi siellä toimia.

Tässä tietysti autismikirjon diagnoosi olisi pitänyt saada jo vuosia sitten ja riittävä tuki (toimintaterapia, nepsy-valmennus yms) heti käyntiin. Aina ei koulun aikuisilla ole näistä asioista riittävää tietoa eikä aina taitoa erityisen nuoren kohtaamiseen.

Jos tilanne on se, ettei lasta saada kouluun eikä diagnoosia ole, niin jos vaan talous antaa myöten maksaisin omasta pussista yksityislääkärillä käynnin jotta saataisiin asiat eteenpäin. Tuollaisenahan tilanne ei voi jatkua.

Tästäkään kommentista ei mitenkään välity se, että kokonaiskuva kiinnostaisi tippaakaan. Aivan kuin kuviteltaisiin, että siellä on se yksi arvokas nepsy, jonka kaikki tarpeet pitää huomioida, eikä muista ehkä kymmenistä "taviksista" niin väliä. Ei lainkaan nähdä sitä, että niillä kaikilla muillakin on omat haasteensa ja tarpeensa. Miten oikeasti ajattelit, että koulu vastaa niihin kaikkiin?

Kokonaiskuva kiinnostaa aika paljonkin, koska ihan päivittäin siellä koulussa työskentelen. Olen myös työskennellyt erityislasten parissa ja tiedän miten vaikea tilanne on perheellä joka ei saa tarvitsemaansa tukea lapselle. Se että tuetaan erityisiä lapsia ja nuoria ei poista sitä, että "tavistenkin" tarpeet huomioidaan. Aika moni "tavis" vaan selviytyy koulusta vähemmällä tuella. En ymmärtänyt kirjoituksesi pointtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon lapsi tai nuori ei toimi käskemällä eikä rajojen vetäminen poista nuoren haasteita. Säännöistä voidaan kyllä sopia yhdessä, ja jos nuori on fiksu niin asioiden perustelu voi auttaa. Mutta aikuisen on pakko joustaa joissakin asioissa, muuten homma vaan ei toimi.

Koulussa on valtavasti asioita jotka voi kuormittaa. Neurologisesti "normaalin" on niitä vaikea tajuta. Ihmiset, valot, äänet, rutiinien/ennakoitavuuden puute. Kuormitus voi tuntua ihan fyysisenä kipuna. Ympäristö pitää jotenkin saada lapselle siedettävästi, jotta hän voi siellä toimia.

Tässä tietysti autismikirjon diagnoosi olisi pitänyt saada jo vuosia sitten ja riittävä tuki (toimintaterapia, nepsy-valmennus yms) heti käyntiin. Aina ei koulun aikuisilla ole näistä asioista riittävää tietoa eikä aina taitoa erityisen nuoren kohtaamiseen.

Jos tilanne on se, ettei lasta saada kouluun eikä diagnoosia ole, niin jos vaan talous antaa myöten maksaisin omasta pussista yksityislääkärillä käynnin jotta saataisiin asiat eteenpäin. Tuollaisenahan tilanne ei voi jatkua.

Tästäkään kommentista ei mitenkään välity se, että kokonaiskuva kiinnostaisi tippaakaan. Aivan kuin kuviteltaisiin, että siellä on se yksi arvokas nepsy, jonka kaikki tarpeet pitää huomioida, eikä muista ehkä kymmenistä "taviksista" niin väliä. Ei lainkaan nähdä sitä, että niillä kaikilla muillakin on omat haasteensa ja tarpeensa. Miten oikeasti ajattelit, että koulu vastaa niihin kaikkiin?

On olemassa myös sellaisia luokkia, joista on tehty nepsyille esteettömiä.

Erikoista niissä luokissa on se, ne ovat viihtyisiä ihan jokaiselle oppilaalle ja myös niillä taviksilla on oppimistulokset parantuneet.

Ne nepsyjen tarpeet eivät ole mitenkään erikoisia eivätkä poikkea muiden ihmisten tarpeista. Nepsyt vain reagoivat muita herkemmin sellaisiin asioihin, jotka ovat kaikille jollakin tasolla epämukavia tai kuormittavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon lapsi tai nuori ei toimi käskemällä eikä rajojen vetäminen poista nuoren haasteita. Säännöistä voidaan kyllä sopia yhdessä, ja jos nuori on fiksu niin asioiden perustelu voi auttaa. Mutta aikuisen on pakko joustaa joissakin asioissa, muuten homma vaan ei toimi.

Koulussa on valtavasti asioita jotka voi kuormittaa. Neurologisesti "normaalin" on niitä vaikea tajuta. Ihmiset, valot, äänet, rutiinien/ennakoitavuuden puute. Kuormitus voi tuntua ihan fyysisenä kipuna. Ympäristö pitää jotenkin saada lapselle siedettävästi, jotta hän voi siellä toimia.

Tässä tietysti autismikirjon diagnoosi olisi pitänyt saada jo vuosia sitten ja riittävä tuki (toimintaterapia, nepsy-valmennus yms) heti käyntiin. Aina ei koulun aikuisilla ole näistä asioista riittävää tietoa eikä aina taitoa erityisen nuoren kohtaamiseen.

Jos tilanne on se, ettei lasta saada kouluun eikä diagnoosia ole, niin jos vaan talous antaa myöten maksaisin omasta pussista yksityislääkärillä käynnin jotta saataisiin asiat eteenpäin. Tuollaisenahan tilanne ei voi jatkua.

Tästäkään kommentista ei mitenkään välity se, että kokonaiskuva kiinnostaisi tippaakaan. Aivan kuin kuviteltaisiin, että siellä on se yksi arvokas nepsy, jonka kaikki tarpeet pitää huomioida, eikä muista ehkä kymmenistä "taviksista" niin väliä. Ei lainkaan nähdä sitä, että niillä kaikilla muillakin on omat haasteensa ja tarpeensa. Miten oikeasti ajattelit, että koulu vastaa niihin kaikkiin?

Kokonaiskuva kiinnostaa aika paljonkin, koska ihan päivittäin siellä koulussa työskentelen. Olen myös työskennellyt erityislasten parissa ja tiedän miten vaikea tilanne on perheellä joka ei saa tarvitsemaansa tukea lapselle. Se että tuetaan erityisiä lapsia ja nuoria ei poista sitä, että "tavistenkin" tarpeet huomioidaan. Aika moni "tavis" vaan selviytyy koulusta vähemmällä tuella. En ymmärtänyt kirjoituksesi pointtia.

Viittasin tuolla siihen, että aika moni yleensä oman lapsensa nepsyilyyn hurahtanut itse näkee muut lapset taviksina, ellei näillä sitten ole samanlaista leijonaemoa äitinä joka jatkuvasti piiloutuu jonkun todellisen tai oletetun diagnoosin tai herkkyyden tms. taakse. Tietysti korostuu jos näkyvää oireilua ei ole eikä haasteet tiedossa. Harva lapsi kuitenkaan oikeasti on mikään tavis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon lapsi tai nuori ei toimi käskemällä eikä rajojen vetäminen poista nuoren haasteita. Säännöistä voidaan kyllä sopia yhdessä, ja jos nuori on fiksu niin asioiden perustelu voi auttaa. Mutta aikuisen on pakko joustaa joissakin asioissa, muuten homma vaan ei toimi.

Koulussa on valtavasti asioita jotka voi kuormittaa. Neurologisesti "normaalin" on niitä vaikea tajuta. Ihmiset, valot, äänet, rutiinien/ennakoitavuuden puute. Kuormitus voi tuntua ihan fyysisenä kipuna. Ympäristö pitää jotenkin saada lapselle siedettävästi, jotta hän voi siellä toimia.

Tässä tietysti autismikirjon diagnoosi olisi pitänyt saada jo vuosia sitten ja riittävä tuki (toimintaterapia, nepsy-valmennus yms) heti käyntiin. Aina ei koulun aikuisilla ole näistä asioista riittävää tietoa eikä aina taitoa erityisen nuoren kohtaamiseen.

Jos tilanne on se, ettei lasta saada kouluun eikä diagnoosia ole, niin jos vaan talous antaa myöten maksaisin omasta pussista yksityislääkärillä käynnin jotta saataisiin asiat eteenpäin. Tuollaisenahan tilanne ei voi jatkua.

Tästäkään kommentista ei mitenkään välity se, että kokonaiskuva kiinnostaisi tippaakaan. Aivan kuin kuviteltaisiin, että siellä on se yksi arvokas nepsy, jonka kaikki tarpeet pitää huomioida, eikä muista ehkä kymmenistä "taviksista" niin väliä. Ei lainkaan nähdä sitä, että niillä kaikilla muillakin on omat haasteensa ja tarpeensa. Miten oikeasti ajattelit, että koulu vastaa niihin kaikkiin?

On olemassa myös sellaisia luokkia, joista on tehty nepsyille esteettömiä.

Erikoista niissä luokissa on se, ne ovat viihtyisiä ihan jokaiselle oppilaalle ja myös niillä taviksilla on oppimistulokset parantuneet.

Ne nepsyjen tarpeet eivät ole mitenkään erikoisia eivätkä poikkea muiden ihmisten tarpeista. Nepsyt vain reagoivat muita herkemmin sellaisiin asioihin, jotka ovat kaikille jollakin tasolla epämukavia tai kuormittavia.

En kerta kaikkiaan usko tuota, että jossain olisi luokka, jossa kaikkien haasteet on tasapuolisesti otettu huomioon. Olisiko niiden näkyvimmin oireilevien ehdoilla menty ja/tai äänekkäimpien vanhempien toiveet kuultu, ja muut sitten sopeutuvat.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalakoulu? En kyllä ole kuullut, että täällä olisi annettu päättötodistusta, jos ei ole näyttöä osaamisesta. Ja huoltaja voi saada sakot, jos lapsi ei osallistu opetukseen.

Terv. Aineenope

Aineenope? Ihanko oikeasti?

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Miksi näin oireilevia lapsia on nykyään niin paljon? Ei niitä ennen ollut. Tai siis oli kyllä kehitysvammaisia, mutta ei nepsyjä.

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Tai se "kasvatus" on jotain ihan äärimmäisyyksiin vietyä positiivista kasvatusta, ja kuvitellaan että ne kaikkein lempeimmät keinot toimii muiden lasten kohdalla aina ja kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Eli sulla ollut neljä normi lasta. Jee, pitääkö nyt olla hurraa huutoja? Erityislapset on vaativia, mutta suunnattoman ihania persoonia. Harmi ettet ole tavannut yhtään.

T.48 äiti

Vierailija kirjoitti:

Miksi näin oireilevia lapsia on nykyään niin paljon? Ei niitä ennen ollut. Tai siis oli kyllä kehitysvammaisia, mutta ei nepsyjä.

Kyllä niitä ennenkin oli, mutta ne pidettiin kotona neljän seinän sisällä tai laitokseen, pois ihmisten silmistä ja pois mielistä.

Syyksi riitti näkö- tai kuulorajoitoisuus, ujous, puhevika jne. Näin vielä 70-80-luvulle saakka. Nepsyjä on ollut kautta maailman sivun.

Nyt kaikki lapset ovat keskuudessamme ja heillä on ihmisarvo. Ja suurin osa osaa lukea ja kirjoittaa ja heille yritetään saada apua, kun sivistys ja koulutus on lisääntynyt. Ja hyvä niin. Myös lääketiede kehittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näin oireilevia lapsia on nykyään niin paljon? Ei niitä ennen ollut. Tai siis oli kyllä kehitysvammaisia, mutta ei nepsyjä.

Kyllä niitä ennenkin oli, mutta ne pidettiin kotona neljän seinän sisällä tai laitokseen, pois ihmisten silmistä ja pois mielistä.

Syyksi riitti näkö- tai kuulorajoitoisuus, ujous, puhevika jne. Näin vielä 70-80-luvulle saakka. Nepsyjä on ollut kautta maailman sivun.

Nyt kaikki lapset ovat keskuudessamme ja heillä on ihmisarvo. Ja suurin osa osaa lukea ja kirjoittaa ja heille yritetään saada apua, kun sivistys ja koulutus on lisääntynyt. Ja hyvä niin. Myös lääketiede kehittynyt.

Äkkiseltään uskaltaisin veikata, että aika iso osa entisaikojen tiedemiehistä varmaan omasi ainakin jossain määrin autismikirjon piirteitä. Monet joilla on lievä autismi, ovat hyvin älykkäitä ja usein kiinnostuneita jostain hyvin spesifistä kohteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko todeta neljä kasvattaneena, että jos se lapsi ei ole alusta asti näpeissä vanhemmilla niin ei se tapahdu enää yhtäkkiä teininä. Moni menee lapsen ollessa pienempi siitä missä aita on matalin ja missä pääsee helpoimmalla ja sitten yhtäkkiä käsissä on hankala teini, johon ei ole minkäänlaista otetta. Nähty lähipiirissä useamman kerran

Eli sulla ollut neljä normi lasta. Jee, pitääkö nyt olla hurraa huutoja? Erityislapset on vaativia, mutta suunnattoman ihania persoonia. Harmi ettet ole tavannut yhtään.

T.48 äiti

Sanoinko jossain niin? Erityisyyden taakse ei kuitenkaan kannata joka asiassa piiloutua

Ap, mitä lapsi tekee kotona koko päivän? Jos saa olla mielensä mukaan netissä ja puhelimella, niin varmasti menee mielenkiinto osallistua mihinkään todellisen maailman toimintaan.

Ap ymmärrän tuskasi.

Meillä on ollut samaa. Olen käynyt esim itse kuukausia lapsen kanssa koulussa. Aina en saanut häntä lähtemään edes yhdessä kanssani.

Pääseo lopulta sairaalakouluun( vaati kyllä lisäksi esim että masennus kehittyi). Pitkä on vielä meilläkin matka edessä.

Ap, muista että näitä ignorantteja ihmisiä on tosi paljon sekä koulussa että sen ulkopuolella. Vaikka kuinka tulee negatiivisia kommentteja Pitää vaan jaksaa olla sen lapsen puolella tuli mitä tuli eteen. Tsemppiä.

T. 48 äiti