Vietkö saikulla lapsen hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsia, mutta jos lapsi on terve, niin eikö sen oman lepäämisen ja nopeamman parantumisen kannalta ole järkevämpää viedä lapsi hoitoon?

Sairastan harvoin, mutta mulla pitkittyy taudit helposti jos en pysty vetämään ihan totaalilevossa muutamaa päivää. Tuskin lapsi kotona onnistuisi, vaan siinä tulisi sitten puuhattua sen lapsen kanssa kuitenkin jotain pitkin päivää.

Mitenköhän yh:t pärjää tai kotihoidossa olevien lasten vanhemmat? Lomilla tai viikonloppuisin?

Miten se liittyy asiaan? Jos lapsi on kotihoidossa, niin silloin vanhempi ei ole töissä ja flunssan venyminen muutamalla päivällä ei vaikuta samalla tavalla, kun ei tarvitse palata sairasloman jälkeen töihin. Yh:lla on ymmärtääkseni ihan yhtälainen mahdollisuus viedä lapsi hoitoon ollessaan itse sairaana, kyllähän se lapsi joka tapauksessa tulee hoitopäivän päätteeksi kotiin. Yh saa ihan yhtä lailla muutaman tunnin levätä hoitopäivän aikana.

Mites viikonloppuisin tai lomalla? Itse olen perhepäivähoitaja ja kyllä vähän ottaa päähän nämä vanhemmat, jotka tuovat sairaita lapsia hoitoon kun itse ovat saikulla. Yllättäen sen seurauksena sitten meillä koko perhe saikulla ja mulla tietty omat lapset tässä aina. Eikä saisi todella flunssakaan pitkittyä, koska muuten menetän paitsi tuloni niin myös

asiakkaani.

Tuossa alkuperäisessä lainauksessa oli taidettu todeta rajaavaksi tilanteeksi se, että lapsi on terve. Sairaan lapsen tuominen hoitoon taas on joka tilanteessa typerää.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Lapsi vähän sairas, ei esim kuumetta, mutta pari päivää ollut flunssan takia jo pois ja olis mahdollisuus olla vielä pari päivää lisää ja toipua rauhassa, jotta hänenkään flunssa ei pitkittyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Lapsi vähän sairas, ei esim kuumetta, mutta pari päivää ollut flunssan takia jo pois ja olis mahdollisuus olla vielä pari päivää lisää ja toipua rauhassa, jotta hänenkään flunssa ei pitkittyisi.

Eihän sillä lapsen flunssan pitkittymisellä toki mitään väliä ole! Vain aikuisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Lapsi vähän sairas, ei esim kuumetta, mutta pari päivää ollut flunssan takia jo pois ja olis mahdollisuus olla vielä pari päivää lisää ja toipua rauhassa, jotta hänenkään flunssa ei pitkittyisi.

Eihän sillä lapsen flunssan pitkittymisellä toki mitään väliä ole! Vain aikuisen.

Tämä.

Tietysti vien... Silloinhan vasta onkin syy viedä.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Niin ja tähän liittyen vielä. Mitä te luulette saavuttavanne tällä uhrautumisella? Muuta kuin itsellenne pahan mielen? Kenen etua moinen palvelee?

Se on tietysti eri asia, jos on yh eikä jaksa kipeänä viedä lapsiaan hoitoon. Tai jos molemmat on kipeitä, sekä lapsi että aikuinen. Tai jos jollain perheenjäsenellä on rutto tai ebola. Mutta sitähän ei tässä kysytty. Kysyttiin, että viekö lapsen hoitoon jos on itse kipeä tai lapsi vähän kipeä. Suora vastaus kysymykseen on ei. En veisi, jos olen kipeä, vaan puoliso vie. Jos olen kipeä ja lapsi on "vähän kipeä", niin riippuu ihan siitä, onko kyseessä taudin alku- vaiko loppupää. Jos alku, niin seuraisin kotona, jos jotain jälkiyskää, niin veisin hoitoon, koska tartuttavuus on jo erittäin vähäinen, lähes olematon ja lapsikin jo varmaan turhautunut kotona nyhjäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vien. Paranen nopeammin, kun saan oikeasti levätä.

"lapsi joko terve tai vaan vähän sairas"

Niin mitä väliä sillä on jos lapsi sairastuttaa muut ja heisitä kautta heidän vanhempansa?

Jos lapsella on vain nuhaa, mutta ei kuumetta, lääkäri ei voi kirjoittaa sairaustodistusta, kun jotkut työnantajat vaativat sen jo ensimmäisestä päivästä ja siksi lapsi on pakko viedä päiväkotiin "vähän sairaana" ihan samalla tavalla, jos työntekijä on vain "vähän sairas" hänellä on myös työvelvoite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Niin ja tähän liittyen vielä. Mitä te luulette saavuttavanne tällä uhrautumisella? Muuta kuin itsellenne pahan mielen? Kenen etua moinen palvelee?

Se on tietysti eri asia, jos on yh eikä jaksa kipeänä viedä lapsiaan hoitoon. Tai jos molemmat on kipeitä, sekä lapsi että aikuinen. Tai jos jollain perheenjäsenellä on rutto tai ebola. Mutta sitähän ei tässä kysytty. Kysyttiin, että viekö lapsen hoitoon jos on itse kipeä tai lapsi vähän kipeä. Suora vastaus kysymykseen on ei. En veisi, jos olen kipeä, vaan puoliso vie. Jos olen kipeä ja lapsi on "vähän kipeä", niin riippuu ihan siitä, onko kyseessä taudin alku- vaiko loppupää. Jos alku, niin seuraisin kotona, jos jotain jälkiyskää, niin veisin hoitoon, koska tartuttavuus on jo erittäin vähäinen, lähes olematon ja lapsikin jo varmaan turhautunut kotona nyhjäämiseen.

Flunssa kestää yleensä n. viikon. Jollain taaperolla sairastaminen on tosi kokonaisvaltaista. Lapsi on itkuisempi, väsyneempi jne, vaikka ei olisikaan kuumetta. Kipuja ja huono olo voi olla, todennäköisesti onkin, mutta lapsi ei osaa sitä kertoa. Monet vanhemmat eivät halua pitää lasta kotona ollenkaan, jos kuumetta ei ole, vaikka lapsi selkeästi muuten kipeä, saattaa olla huono ruokahalu, itkuherkkä jne. Jos kuumetta on, niin pidetään tasan se kuumeinen päivä, joka tapauksessa max pari päivää.

Silti kun itse vanhempi on flunssassa, ei siis kuumeessa, jäädään saikulle ja tuodaan samalla se puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka lapsella olisi kerrankin mahdollisuus toipua rauhassa. Ja syy on se, että halutaan sairastaa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vien. Paranen nopeammin, kun saan oikeasti levätä.

"lapsi joko terve tai vaan vähän sairas"

Niin mitä väliä sillä on jos lapsi sairastuttaa muut ja heisitä kautta heidän vanhempansa?

Jos lapsella on vain nuhaa, mutta ei kuumetta, lääkäri ei voi kirjoittaa sairaustodistusta, kun jotkut työnantajat vaativat sen jo ensimmäisestä päivästä ja siksi lapsi on pakko viedä päiväkotiin "vähän sairaana" ihan samalla tavalla, jos työntekijä on vain "vähän sairas" hänellä on myös työvelvoite.

Eihän lapsi tarvi sairaustodistusta jos vanhempi on sairaslomalla.

Kun lapsi oli alle kouluikäinen ja jos mä olin kipeä, niin en vienyt hoitoon. Mun olisi pitänyt viedä lapsi kävellen tai pyörällä enkä mä sellaista olisi kipeänä jaksanut, etenkään talvella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsia, mutta jos lapsi on terve, niin eikö sen oman lepäämisen ja nopeamman parantumisen kannalta ole järkevämpää viedä lapsi hoitoon?

Sairastan harvoin, mutta mulla pitkittyy taudit helposti jos en pysty vetämään ihan totaalilevossa muutamaa päivää. Tuskin lapsi kotona onnistuisi, vaan siinä tulisi sitten puuhattua sen lapsen kanssa kuitenkin jotain pitkin päivää.

Mitenköhän yh:t pärjää tai kotihoidossa olevien lasten vanhemmat? Lomilla tai viikonloppuisin?

Miten se liittyy asiaan? Jos lapsi on kotihoidossa, niin silloin vanhempi ei ole töissä ja flunssan venyminen muutamalla päivällä ei vaikuta samalla tavalla, kun ei tarvitse palata sairasloman jälkeen töihin. Yh:lla on ymmärtääkseni ihan yhtälainen mahdollisuus viedä lapsi hoitoon ollessaan itse sairaana, kyllähän se lapsi joka tapauksessa tulee hoitopäivän päätteeksi kotiin. Yh saa ihan yhtä lailla muutaman tunnin levätä hoitopäivän aikana.

Mites viikonloppuisin tai lomalla? Itse olen perhepäivähoitaja ja kyllä vähän ottaa päähän nämä vanhemmat, jotka tuovat sairaita lapsia hoitoon kun itse ovat saikulla. Yllättäen sen seurauksena sitten meillä koko perhe saikulla ja mulla tietty omat lapset tässä aina. Eikä saisi todella flunssakaan pitkittyä, koska muuten menetän paitsi tuloni niin myös

asiakkaani.

Luulisi tuollaisessa tilanteessa vanhempienkin miettivän että on huonompi juttu, että hoitaja sairastuu, kuin että koko perhe sairastaa yhdessä.

Minä olin sairaslomalla useamman viikon kun oli käsi kipsissä. Lapsi oli hoidossa, hankala ois ollut pukea lasta ulkoilua varten, hoitaa ruokaa pöytään jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Niin ja tähän liittyen vielä. Mitä te luulette saavuttavanne tällä uhrautumisella? Muuta kuin itsellenne pahan mielen? Kenen etua moinen palvelee?

Se on tietysti eri asia, jos on yh eikä jaksa kipeänä viedä lapsiaan hoitoon. Tai jos molemmat on kipeitä, sekä lapsi että aikuinen. Tai jos jollain perheenjäsenellä on rutto tai ebola. Mutta sitähän ei tässä kysytty. Kysyttiin, että viekö lapsen hoitoon jos on itse kipeä tai lapsi vähän kipeä. Suora vastaus kysymykseen on ei. En veisi, jos olen kipeä, vaan puoliso vie. Jos olen kipeä ja lapsi on "vähän kipeä", niin riippuu ihan siitä, onko kyseessä taudin alku- vaiko loppupää. Jos alku, niin seuraisin kotona, jos jotain jälkiyskää, niin veisin hoitoon, koska tartuttavuus on jo erittäin vähäinen, lähes olematon ja lapsikin jo varmaan turhautunut kotona nyhjäämiseen.

Miksi kirjoitat noin hyökkäävästi? Ei varmasti ole tarvetta, jos tiedät tekeväsi oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Niin ja tähän liittyen vielä. Mitä te luulette saavuttavanne tällä uhrautumisella? Muuta kuin itsellenne pahan mielen? Kenen etua moinen palvelee?

Se on tietysti eri asia, jos on yh eikä jaksa kipeänä viedä lapsiaan hoitoon. Tai jos molemmat on kipeitä, sekä lapsi että aikuinen. Tai jos jollain perheenjäsenellä on rutto tai ebola. Mutta sitähän ei tässä kysytty. Kysyttiin, että viekö lapsen hoitoon jos on itse kipeä tai lapsi vähän kipeä. Suora vastaus kysymykseen on ei. En veisi, jos olen kipeä, vaan puoliso vie. Jos olen kipeä ja lapsi on "vähän kipeä", niin riippuu ihan siitä, onko kyseessä taudin alku- vaiko loppupää. Jos alku, niin seuraisin kotona, jos jotain jälkiyskää, niin veisin hoitoon, koska tartuttavuus on jo erittäin vähäinen, lähes olematon ja lapsikin jo varmaan turhautunut kotona nyhjäämiseen.

Flunssa kestää yleensä n. viikon. Jollain taaperolla sairastaminen on tosi kokonaisvaltaista. Lapsi on itkuisempi, väsyneempi jne, vaikka ei olisikaan kuumetta. Kipuja ja huono olo voi olla, todennäköisesti onkin, mutta lapsi ei osaa sitä kertoa. Monet vanhemmat eivät halua pitää lasta kotona ollenkaan, jos kuumetta ei ole, vaikka lapsi selkeästi muuten kipeä, saattaa olla huono ruokahalu, itkuherkkä jne. Jos kuumetta on, niin pidetään tasan se kuumeinen päivä, joka tapauksessa max pari päivää.

Silti kun itse vanhempi on flunssassa, ei siis kuumeessa, jäädään saikulle ja tuodaan samalla se puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka lapsella olisi kerrankin mahdollisuus toipua rauhassa. Ja syy on se, että halutaan sairastaa rauhassa.

Näin. Itselläni ainakin on aina flunssan jälkeen jonkin aikaa ns. raskas olo. Kuumetta ei eikä särkyjä, mutta tulee tuskahiki jo pienemmistä rasituksesta ja happi ei meinaa riittää. Lapsi ei tuollaista tietenkään osaa sanallistaa, niin vanhempi vie sitten "terveen" = puolikuntoisen lapsen hoitoon. Vien itsekin toki, jos olen terve, koska töistä voi olla vain sen 4 päivää pois. Mutta on ihan hölmöyttä viedä toipuva lapsi päiväkotiin, jos itse on kuitenkin sairauslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Niin ja tähän liittyen vielä. Mitä te luulette saavuttavanne tällä uhrautumisella? Muuta kuin itsellenne pahan mielen? Kenen etua moinen palvelee?

Se on tietysti eri asia, jos on yh eikä jaksa kipeänä viedä lapsiaan hoitoon. Tai jos molemmat on kipeitä, sekä lapsi että aikuinen. Tai jos jollain perheenjäsenellä on rutto tai ebola. Mutta sitähän ei tässä kysytty. Kysyttiin, että viekö lapsen hoitoon jos on itse kipeä tai lapsi vähän kipeä. Suora vastaus kysymykseen on ei. En veisi, jos olen kipeä, vaan puoliso vie. Jos olen kipeä ja lapsi on "vähän kipeä", niin riippuu ihan siitä, onko kyseessä taudin alku- vaiko loppupää. Jos alku, niin seuraisin kotona, jos jotain jälkiyskää, niin veisin hoitoon, koska tartuttavuus on jo erittäin vähäinen, lähes olematon ja lapsikin jo varmaan turhautunut kotona nyhjäämiseen.

Flunssa kestää yleensä n. viikon. Jollain taaperolla sairastaminen on tosi kokonaisvaltaista. Lapsi on itkuisempi, väsyneempi jne, vaikka ei olisikaan kuumetta. Kipuja ja huono olo voi olla, todennäköisesti onkin, mutta lapsi ei osaa sitä kertoa. Monet vanhemmat eivät halua pitää lasta kotona ollenkaan, jos kuumetta ei ole, vaikka lapsi selkeästi muuten kipeä, saattaa olla huono ruokahalu, itkuherkkä jne. Jos kuumetta on, niin pidetään tasan se kuumeinen päivä, joka tapauksessa max pari päivää.

Silti kun itse vanhempi on flunssassa, ei siis kuumeessa, jäädään saikulle ja tuodaan samalla se puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka lapsella olisi kerrankin mahdollisuus toipua rauhassa. Ja syy on se, että halutaan sairastaa rauhassa.

Toisinsanoen kun vanhempi on flunssassa, hän ei jaksa edes sitä omaa pientä lastaan hoitaa, mutta pienen lapsen pitäisi puolikuntoisena jaksaa pitkä päivä päiväkodin hälinässä, ulkoilut, toimintatuokiot, kaikki. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Niin ja tähän liittyen vielä. Mitä te luulette saavuttavanne tällä uhrautumisella? Muuta kuin itsellenne pahan mielen? Kenen etua moinen palvelee?

Se on tietysti eri asia, jos on yh eikä jaksa kipeänä viedä lapsiaan hoitoon. Tai jos molemmat on kipeitä, sekä lapsi että aikuinen. Tai jos jollain perheenjäsenellä on rutto tai ebola. Mutta sitähän ei tässä kysytty. Kysyttiin, että viekö lapsen hoitoon jos on itse kipeä tai lapsi vähän kipeä. Suora vastaus kysymykseen on ei. En veisi, jos olen kipeä, vaan puoliso vie. Jos olen kipeä ja lapsi on "vähän kipeä", niin riippuu ihan siitä, onko kyseessä taudin alku- vaiko loppupää. Jos alku, niin seuraisin kotona, jos jotain jälkiyskää, niin veisin hoitoon, koska tartuttavuus on jo erittäin vähäinen, lähes olematon ja lapsikin jo varmaan turhautunut kotona nyhjäämiseen.

Flunssa kestää yleensä n. viikon. Jollain taaperolla sairastaminen on tosi kokonaisvaltaista. Lapsi on itkuisempi, väsyneempi jne, vaikka ei olisikaan kuumetta. Kipuja ja huono olo voi olla, todennäköisesti onkin, mutta lapsi ei osaa sitä kertoa. Monet vanhemmat eivät halua pitää lasta kotona ollenkaan, jos kuumetta ei ole, vaikka lapsi selkeästi muuten kipeä, saattaa olla huono ruokahalu, itkuherkkä jne. Jos kuumetta on, niin pidetään tasan se kuumeinen päivä, joka tapauksessa max pari päivää.

Silti kun itse vanhempi on flunssassa, ei siis kuumeessa, jäädään saikulle ja tuodaan samalla se puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka lapsella olisi kerrankin mahdollisuus toipua rauhassa. Ja syy on se, että halutaan sairastaa rauhassa.

Toisinsanoen kun vanhempi on flunssassa, hän ei jaksa edes sitä omaa pientä lastaan hoitaa, mutta pienen lapsen pitäisi puolikuntoisena jaksaa pitkä päivä päiväkodin hälinässä, ulkoilut, toimintatuokiot, kaikki. Surullista.

Ja vielä erossa vanhemmistaan, pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoidettavana.

En muista, että olisin vienyt. Jotenkin ajattelin, että niin ei saa tehdä? Ihan tosi. Ainakaan jos joku tarttuva tauti kyseessä.

Toki jos olisin ihan vuodepotilas ollut niin ehkä sitten mies olis voinut viedä. Toisaalta lapset olivat myös pitkään kotihoidossa, joten minulle oli ihan normaalia hoitaa lapseni myös sairaana. Olen muun muassa toipunut sektiosta kahdesti ja hoitanut samalla vanhempia lapsia, ja silloin olen oikeasti ollut tosi kipeä ja apu olisi kelvannut.

Lapset ovat nykyään jo koululaisia, joten ehkä ajat ovat muuttuneet siinä mielessä, nykyään lapset viedään herkemmin päiväkotiin muutenkin, esim silloin kun uusi vauva syntyy.

Juu toki, sinne vaan tartuttamaan muut. Tärkeintä on, että saan itse levätä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Niin ja tähän liittyen vielä. Mitä te luulette saavuttavanne tällä uhrautumisella? Muuta kuin itsellenne pahan mielen? Kenen etua moinen palvelee?

Se on tietysti eri asia, jos on yh eikä jaksa kipeänä viedä lapsiaan hoitoon. Tai jos molemmat on kipeitä, sekä lapsi että aikuinen. Tai jos jollain perheenjäsenellä on rutto tai ebola. Mutta sitähän ei tässä kysytty. Kysyttiin, että viekö lapsen hoitoon jos on itse kipeä tai lapsi vähän kipeä. Suora vastaus kysymykseen on ei. En veisi, jos olen kipeä, vaan puoliso vie. Jos olen kipeä ja lapsi on "vähän kipeä", niin riippuu ihan siitä, onko kyseessä taudin alku- vaiko loppupää. Jos alku, niin seuraisin kotona, jos jotain jälkiyskää, niin veisin hoitoon, koska tartuttavuus on jo erittäin vähäinen, lähes olematon ja lapsikin jo varmaan turhautunut kotona nyhjäämiseen.

Flunssa kestää yleensä n. viikon. Jollain taaperolla sairastaminen on tosi kokonaisvaltaista. Lapsi on itkuisempi, väsyneempi jne, vaikka ei olisikaan kuumetta. Kipuja ja huono olo voi olla, todennäköisesti onkin, mutta lapsi ei osaa sitä kertoa. Monet vanhemmat eivät halua pitää lasta kotona ollenkaan, jos kuumetta ei ole, vaikka lapsi selkeästi muuten kipeä, saattaa olla huono ruokahalu, itkuherkkä jne. Jos kuumetta on, niin pidetään tasan se kuumeinen päivä, joka tapauksessa max pari päivää.

Silti kun itse vanhempi on flunssassa, ei siis kuumeessa, jäädään saikulle ja tuodaan samalla se puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka lapsella olisi kerrankin mahdollisuus toipua rauhassa. Ja syy on se, että halutaan sairastaa rauhassa.

Näin. Itselläni ainakin on aina flunssan jälkeen jonkin aikaa ns. raskas olo. Kuumetta ei eikä särkyjä, mutta tulee tuskahiki jo pienemmistä rasituksesta ja happi ei meinaa riittää. Lapsi ei tuollaista tietenkään osaa sanallistaa, niin vanhempi vie sitten "terveen" = puolikuntoisen lapsen hoitoon. Vien itsekin toki, jos olen terve, koska töistä voi olla vain sen 4 päivää pois. Mutta on ihan hölmöyttä viedä toipuva lapsi päiväkotiin, jos itse on kuitenkin sairauslomalla.

Eiköhän se ole kaikilla vähän sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kyllä niin moneen lähtöön, ettei voi kuin ihmetellä. Kysymyksen asettelu on vähän erikoinen. Riippuu esim. mikä on "vähän sairas". Jos itse olen kipeä ja lapsi terve, niin tietysti puoliso vie hoitoon. Miksi ihmeessä ei veisi? Siellä on kuitenkin ikäistään seuraa ja ohjelmaa. Kenen etu se olisi, että sairaana oleva viimeisillä voimillaan kitkuttelisi kotona terveen ja energisen lapsen kanssa? Yleensä, jos olen vain "vähän kipeä", niin teen joka tapauksessa töitä sen minkä jaksan. Jos olen todella kipeä, niin en tee töitäkään, vain lepään vaan. Esim. kesällä leikkauksen jälkeen ei olisi todellakaan ollut voimia lasten täysipäiväiseen viihdyttämiseen, eikä sen puoleen työntekoon.

Tietysti nämä sairasteluaspektit riippuu vallitsevasta tilanteesta. Jos esim. koronan takia suositukset muuttuu, niin sitten mennään niiden mukaan. Muuten kai tässäkin toimii maalaisjärki. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas tällaista ihmeellistä "uhrautuva äiti" syndroomaa. Että kyllä äidin pitää jaksaa hoitaa lapset, mies, työt ja koti vaikka pää kainalossa. Olkaa hyvä te, jotka haluatte polttaa itsenne loppuun ja vanhentua ennen aikojaan. Minä en ainakaan halua, joten turhaa tuputtaa tätä iänikuista agendaa.

Niin ja tähän liittyen vielä. Mitä te luulette saavuttavanne tällä uhrautumisella? Muuta kuin itsellenne pahan mielen? Kenen etua moinen palvelee?

Se on tietysti eri asia, jos on yh eikä jaksa kipeänä viedä lapsiaan hoitoon. Tai jos molemmat on kipeitä, sekä lapsi että aikuinen. Tai jos jollain perheenjäsenellä on rutto tai ebola. Mutta sitähän ei tässä kysytty. Kysyttiin, että viekö lapsen hoitoon jos on itse kipeä tai lapsi vähän kipeä. Suora vastaus kysymykseen on ei. En veisi, jos olen kipeä, vaan puoliso vie. Jos olen kipeä ja lapsi on "vähän kipeä", niin riippuu ihan siitä, onko kyseessä taudin alku- vaiko loppupää. Jos alku, niin seuraisin kotona, jos jotain jälkiyskää, niin veisin hoitoon, koska tartuttavuus on jo erittäin vähäinen, lähes olematon ja lapsikin jo varmaan turhautunut kotona nyhjäämiseen.

Flunssa kestää yleensä n. viikon. Jollain taaperolla sairastaminen on tosi kokonaisvaltaista. Lapsi on itkuisempi, väsyneempi jne, vaikka ei olisikaan kuumetta. Kipuja ja huono olo voi olla, todennäköisesti onkin, mutta lapsi ei osaa sitä kertoa. Monet vanhemmat eivät halua pitää lasta kotona ollenkaan, jos kuumetta ei ole, vaikka lapsi selkeästi muuten kipeä, saattaa olla huono ruokahalu, itkuherkkä jne. Jos kuumetta on, niin pidetään tasan se kuumeinen päivä, joka tapauksessa max pari päivää.

Silti kun itse vanhempi on flunssassa, ei siis kuumeessa, jäädään saikulle ja tuodaan samalla se puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka lapsella olisi kerrankin mahdollisuus toipua rauhassa. Ja syy on se, että halutaan sairastaa rauhassa.

Niin miten tämä liittyy minun tekstiin? Jälkiyskä ja puolikuntoisuus ovat kaksi eri asiaa. Jälkiyskä voi kestää pari kuukautta, eikä vielä ole mitenkään ihmeellistä. Jos sen laskee puolikuntoisuudeksi, niin eihän sitten tarvitse koskaan käydä töissä tai hoidossa. Te olette nyt takertuneet alkuperäisen kysymyksen kohtaan "vähän sairas", joka ylipäätään on suhteellista ja kysymyksen asettelu huono. Jos pitää tälleen mutuna ottaa kantaa yksityiskohtia tietämättä, niin silloin se on joko tai. "Veisitteko lapsenne hoitoon, jos itse olette sairaana kotona?" Kyllä, veisimme, jos kyseessä ei olisi vaaralliseksi luokiteltu tartuntatauti. "Veisittekö lapsenne hoitoon, jos hän olisi sairas?" Ei, emme veisi. "Vähän sairas" tulisi tässä tapauksessa määritellä eikä jättää lukijan tulkinnan varaan.

Kyllä minuakin ärsyttää, kun ihmiset raahaa kipeitä lapsiaan hoitoon ja sitten kaikki sairastuvat. En toki voi tietää, mitä tekijöitä siinä on taustalla ja millaisia pomoja esim. kenelläkin on. Itse pidän lapset aina niin pitkään kotona, että ovat varmasti toipuneet eikä riskiä jälkitautien kehittymiselle ole. Esim. viime syksynä lapset olivat enemmän kotona kuin päivähoidossa sairastelun takia.

Jos tekee läsnätyötä, niin ehkä sitä sitten miettii, viekö lastaan hoitoon jos itse on pienessä flunssassa kotona. Itse teen pääsääntöisesti etätöitä, ja olen pois vain jos oikeasti olen todella kipeä. Ja silloin olen yleensä niin kipeä, ettei minusta ole hyväksi lastenhoitajaksi sillä hetkellä. Jos kerta on mahdollisuus viedä lapset hoitoon, eikä ole mitään järkiperäistä estettä asialle, niin tietysti viedään, jotta heilläkin on seuraa ja ohjelmaa eikä tarvitse tylsistyä kotona.