Mies osti salaa kitaran
Otsikko kuulostaa omasta mielestänikin provolta, mutta totta se on. Eilen tavaroita siirrellessäni löysin sähkökitaran. Mies vältteli puhumasta asiasta, mutta sen verran sain irti, että kesällä osti ja ei kertonut, koska minua ei kiinnosta hänen kitaran soittonsa. Ei kiinnostakaan, mutta iso ostos yhteisistä rahoista kiinnostaa.
Olemme molemmat keskituloisia, meillä on suunnilleen sama palkka (minulla aavistuksen parempi), mutta ylimääräistä ei jää ollenkaan lasten kalliin harrastuksen takia. Minä maksoin kesälomarahoistani lasten kesäleirit (pari tuhatta), mies sitten ilmeisesti osti kitaran. Minulle hän kesällä sanoi maksavansa Visan tyhjäksi.
Eihän tässä mitään ongelmaa olisi, jos molemmat voisivat tehdä isoja hankintoja ILMAN, että ollaan ihmeissään laskujen kanssa. Ja lisäksi harmittaa tuo salailu. Koska mies ei muistanut kitaran hintaa, niin mikään halpa ja käytetty se ei ole ollut. Miten sinä suhtautuisit?
Kommentit (237)
Kuulostat kontrollifriikiltä. Eikö mies voi soitella kitaras lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kontrollifriikiltä. Eikö mies voi soitella kitaras lasten kanssa?
Lapset ovat jo teinejä ja heitä kiinnostaa isän soitto yhtä vähän kuin minua. Jos molemmat ostavat mitä huvittaa, niin kuka maksaa laskut?
Olet tilanteessa, jossa mies pelkää kertoa sinulle hankinnastaan, koska sinua ei kiinnosta. Taidat olla sellainen kotityranni, jonka pillin mukaan pitää aina tanssia.
Onko niillä lapsilla pakko olla niin kalliit harrastukset, että kumpikaan teistä ei voi IKINÄ ostaa itselleen mitään?
Sinun pitää relata, koska mies selvästikin kokee ettei sinulle uskalla toiveitaan kertoa. Ilmeisesti olet kova lyttäämään.
Miettisin miten ihmeessä olemme pistäneet itsemme niin huonoon jamaan että yhden vähän arvokkaamman esineen ostaminen lähes romuttaa meidän koko talouden. Ja miten ikävä ihminen minä olen, jos tuollainen asia pitää salata.
Eiköhän mies jostain löydä naisen, joka tykkää kitaraa soittavista miehistä.
Ymmärrä, että se kitara on merkki lähestyvästä keski-iän kriisistä, jolloin ihminen katsoo nuoruuden haaveitaan ja toivoo vielä voivansa ne toteuttaa. Joillakin keski-iän kriisi tuottaa puolison vaihdon. Pidä se mielessäsi, kun tekee mieli into pinkeänä toista määräillä.
Olemme puhuneet kymmeniä kertoja tästä, ettei meillä olisi varaa enää kustantaa tuota kallista harrastusta, mutta se on niin rakas teineille ja kulkenut pienestä asti osana elämää, ettei lopettaminen ole mikään pieni juttu. Kyllä minäkin haluaisin sitä ja tätä mutta rahat eivät yksinkertaisesti riitä.
Vierailija kirjoitti:
Otsikko kuulosti provolta ja sitä se olikin.
Ok, sinähän sen tiedät. Tervetuloa meille katsomaan
Vierailija kirjoitti:
Miettisin miten ihmeessä olemme pistäneet itsemme niin huonoon jamaan että yhden vähän arvokkaamman esineen ostaminen lähes romuttaa meidän koko talouden. Ja miten ikävä ihminen minä olen, jos tuollainen asia pitää salata.
Ja miksi olemme laittaneet lapsemme harrastukseen, johon meillä ei oikeasti ole varaa. Jos mitään ei saa jäämään kulujen jälkeen säästöön menoja on yksinkertaisesti liikaa.
Olisin myös huolissani siitä virheellisestä kuvasta, jonka annamme lapsille elämällä elämää joka ei ele todellista.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä, että se kitara on merkki lähestyvästä keski-iän kriisistä, jolloin ihminen katsoo nuoruuden haaveitaan ja toivoo vielä voivansa ne toteuttaa. Joillakin keski-iän kriisi tuottaa puolison vaihdon. Pidä se mielessäsi, kun tekee mieli into pinkeänä toista määräillä.
En minä pelkää yksinjäämistä, jos sitä vihjaat. Jos löytää paremman niin antaa mennä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Otsikko kuulosti provolta ja sitä se olikin.
Miten sinä suhtautuisit? Tämän tyyppiset kysymykset on aina sen provon viimeinen loppusilaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko kuulosti provolta ja sitä se olikin.
Ok, sinähän sen tiedät. Tervetuloa meille katsomaan
Tuon hyökkäävän tyylin perusteella en yhtään ihmettele, ettei mies ole uskaltanut kertoa sinulle kitarasta.
Vierailija kirjoitti:
Olemme puhuneet kymmeniä kertoja tästä, ettei meillä olisi varaa enää kustantaa tuota kallista harrastusta, mutta se on niin rakas teineille ja kulkenut pienestä asti osana elämää, ettei lopettaminen ole mikään pieni juttu. Kyllä minäkin haluaisin sitä ja tätä mutta rahat eivät yksinkertaisesti riitä.
Mutta ette ole puhuneet miten muuten voisitte karsia niitä kuluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin miten ihmeessä olemme pistäneet itsemme niin huonoon jamaan että yhden vähän arvokkaamman esineen ostaminen lähes romuttaa meidän koko talouden. Ja miten ikävä ihminen minä olen, jos tuollainen asia pitää salata.
Ja miksi olemme laittaneet lapsemme harrastukseen, johon meillä ei oikeasti ole varaa. Jos mitään ei saa jäämään kulujen jälkeen säästöön menoja on yksinkertaisesti liikaa.
Olisin myös huolissani siitä virheellisestä kuvasta, jonka annamme lapsille elämällä elämää joka ei ele todellista.
Mikä ei ole todellista? Kyllä meidän elämänne on ihan todellista. Saamme laskut maksettua, mutta varaa ei ole henkilökohtaisiin isoihin hankintoihin. Ei se ole mikään maailman erikoisin juttu.
Oikeasti olisi kiva tulla tsekkaamaan perheen tilikirjat ja katsoa paljonko teillä on rahaa ja mihin ne oikeasti menee. Jos oikeasti olette keskituloisia, mutta vanhemmilla ei ole ollenkaan rahaa mihinkään omaan, niin rahan käytössä on kyllä jotain pielessä.
Sähkökitarahan on just siitä hieno harrastus, että se on kertahankinta. Ei kausi-, lupa-, tms. maksuja.
Nyt käsisydemelle ap, etkö todella käytä itseesi yhtään rahaa kosksaan vai onko sinun menot välttämättömiä ja miehen itsekäitä?
Kasvattaako äijä tukkaa jo?