Eilisessä työkokouksessa yksi henkilö menetti malttinsa täysin ja alkoi raivota - tänään oli sitä mieltä, että käytös oli ihan normaalia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ehkä haluaisin tietää, onko laajemminkin ihmisten mielestä normaalia ryhtyä huutamaan ja raivoamaan työpaikalla ja pitää sitä normaalina? Itse en ole koskaan tuollaista kokenut. Suoraa puhetta kyllä, mutta aina asiallista käytöstä.

Meillä on töissä yksi raivoaja, joka on täysin arvaamaton. Hän saattaa alkaa raivota kelle vaan, mistä vaan, missä vaan. Todella tuulellakäyvä. Kun hän ei raivoa, hän on niiiiiin (teko)mukava, ja nauravainen. Hän on raivonnut varmaan kaikille meille kollegoilleen vähintään kerran vuosien aikana, ja haukkunut meidät pystyyn. Omasta mielestään hän käyttäytyy normaalisti, eikä hänessä ole koskaan mitään vikaa. Hänellä on varmaan joku diagnoosi ja lääkitys ei ole kohdillaan.

Lisään: hänen raivoamisensa syyt ovat sellaisia, ettei kukaan normaali ihminen niistä ala raivoamaan. Esim. hänen mielestään kollega puhuu liian hiljaa (kaikkien muiden korvaan kollega puhuu ihan tarpeeksi kovaa), neukkarin ovi on auki käytävään ja tulee kuulemma vetoa ja häiritseviä ääniä käytävästä (käytävällä on ihan hiljaista eikä vedä lainkaan).

jos hänellä on kuulemisongelma, niin teiltä olisi ystävällistä., että puhuisitte kovempaa. ihmiset eivät aina saa kuulokojeita kovinkaan nopeasti... jos hän kokee vetoa, kun ovi on auki, niin miksi ette sitten voi hänn vuokseen sitä sulkea. Tuollainenhan on kiusaamista, että jos joku työyhteisön jäsen kokee vaikeuksia työympärsitössään, niin toiset eivät auta häntä siinä yhtään.

Raivohulluutta voi aiheuttaa joku lääkitys tai esimerkiksi kipulääkityksen lopettaminen tai jopa tupakanpolton lopettaminen. Myös ihan yöunilla on valtava merkitys. Pitkään kestänyt univaje on ajanut ihmisiä ihan suljetulle osastolle.

Meillä pomo alkoi yhtäkkiä raivota Teams-kokouksessa täysin yllättäen, ihan normitilanne oli syynä, ei ollut siis mitään erityisen kummallista vastoinkäymistä. Olimme kaikki hyvin yllättyneitä. Hän oli muutenkin ollut kireänä useamman kuukauden ajan. Pian tuon raivokohtauksen jälkeen hän jäi pitkälle (tarkkaa pituutta ei meille edes ole kerrottu vielä) sairaslomalle burn outin takia. Hän kylläkin edelleen nyt sairaslomallaan osallistuu Teams -kokouksiin jostain syystä. Vaikka hänellä on kaksi nimettyä sijaista hoitamassa hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ehkä haluaisin tietää, onko laajemminkin ihmisten mielestä normaalia ryhtyä huutamaan ja raivoamaan työpaikalla ja pitää sitä normaalina? Itse en ole koskaan tuollaista kokenut. Suoraa puhetta kyllä, mutta aina asiallista käytöstä.

Meillä on töissä yksi raivoaja, joka on täysin arvaamaton. Hän saattaa alkaa raivota kelle vaan, mistä vaan, missä vaan. Todella tuulellakäyvä. Kun hän ei raivoa, hän on niiiiiin (teko)mukava, ja nauravainen. Hän on raivonnut varmaan kaikille meille kollegoilleen vähintään kerran vuosien aikana, ja haukkunut meidät pystyyn. Omasta mielestään hän käyttäytyy normaalisti, eikä hänessä ole koskaan mitään vikaa. Hänellä on varmaan joku diagnoosi ja lääkitys ei ole kohdillaan.

Lisään: hänen raivoamisensa syyt ovat sellaisia, ettei kukaan normaali ihminen niistä ala raivoamaan. Esim. hänen mielestään kollega puhuu liian hiljaa (kaikkien muiden korvaan kollega puhuu ihan tarpeeksi kovaa), neukkarin ovi on auki käytävään ja tulee kuulemma vetoa ja häiritseviä ääniä käytävästä (käytävällä on ihan hiljaista eikä vedä lainkaan).

Ja nyt näiden asioiden takia projekti menee reisille?🤣 Saadaanko työ tehtyä? Kuoleeko nyt joku? Jääkö palkka tulematta?

Minäkin menetän usein malttini ja rupean raivoamaan, olen kyllä pahasti mt-ongelmainen ja tiedostan sen ja jälkikäteen hävettää.

Toisen normaali on toisen epänormaali.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menetän usein malttini ja rupean raivoamaan, olen kyllä pahasti mt-ongelmainen ja tiedostan sen ja jälkikäteen hävettää.

Ja minulla oli tuota ennen uupumista. Eli ap on nyt hereillä jos tuo toistuu. Jos et ole suora esimies viet asian esimiehelle. Kerrankos sitä ihmisellä kuppi menee nurin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menetän usein malttini ja rupean raivoamaan, olen kyllä pahasti mt-ongelmainen ja tiedostan sen ja jälkikäteen hävettää.

Ja minulla oli tuota ennen uupumista. Eli ap on nyt hereillä jos tuo toistuu. Jos et ole suora esimies viet asian esimiehelle. Kerrankos sitä ihmisellä kuppi menee nurin.

Työelämässä on nyt sukupolvi jotka on kaupankäynninkulttuurilla kasvatettu siihen, että koko ajan on kivaa ja vihaiset tunteen lakaistu maton alle ja nyt on kauhea häly päällä kun joku vähän nosti ääntä.🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menetän usein malttini ja rupean raivoamaan, olen kyllä pahasti mt-ongelmainen ja tiedostan sen ja jälkikäteen hävettää.

Ja minulla oli tuota ennen uupumista. Eli ap on nyt hereillä jos tuo toistuu. Jos et ole suora esimies viet asian esimiehelle. Kerrankos sitä ihmisellä kuppi menee nurin.

Työelämässä on nyt sukupolvi jotka on kaupankäynninkulttuurilla kasvatettu siihen, että koko ajan on kivaa ja vihaiset tunteen lakaistu maton alle ja nyt on kauhea häly päällä kun joku vähän nosti ääntä.🤣

Lapsille huutaminen on sallittua, mutta ei aikuisille! 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menetän usein malttini ja rupean raivoamaan, olen kyllä pahasti mt-ongelmainen ja tiedostan sen ja jälkikäteen hävettää.

Ja minulla oli tuota ennen uupumista. Eli ap on nyt hereillä jos tuo toistuu. Jos et ole suora esimies viet asian esimiehelle. Kerrankos sitä ihmisellä kuppi menee nurin.

Työelämässä on nyt sukupolvi jotka on kaupankäynninkulttuurilla kasvatettu siihen, että koko ajan on kivaa ja vihaiset tunteen lakaistu maton alle ja nyt on kauhea häly päällä kun joku vähän nosti ääntä.🤣

Ei se ole ammattimaista. Ymmärrettävää on jos kerran tai pari tapahtuu mutta jos se on jatkuvaa niin se on ongelma ja kyseisen henkilön asia korjata se tai kerätä kamppeensa.

Tuo huutaminen ja melskaaminen on epäasiallista käytöstä, eikä sellaista tarvitse työpaikalla sietää keneltäkään. Ihmeellistä että pitää edes kysyä täällä voiko työpaikalla riehua mielensä mukaan. Ei voi. Ota asia puheeksi esimiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun kanssa. Palaveri on paikallaan ja ehkä varoituskin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo huutaminen ja melskaaminen on epäasiallista käytöstä, eikä sellaista tarvitse työpaikalla sietää keneltäkään. Ihmeellistä että pitää edes kysyä täällä voiko työpaikalla riehua mielensä mukaan. Ei voi. Ota asia puheeksi esimiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun kanssa. Palaveri on paikallaan ja ehkä varoituskin.

melskaako kukaan yksinään? onko kukaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä ajoi sen melskaajan melskaamaan? onko hänelle sitä ennen esimerkiksi käännetty selkä liian useasti, puhutaanko hänen ylitseen, sivutetaanko hänet epävirallisissa neuvotteuissa tai jotain muuta? on liian helppoa syyttää melskaajaa tai sitä kovaäänisintä, tai häntä. joka menettää hermonsa ensimmäisensä. pitää osata katsoa myös ympärille. jos työyhteisössä olisi kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin melskaajallakaan ei ehkä olisi syitä alkaa melskaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo huutaminen ja melskaaminen on epäasiallista käytöstä, eikä sellaista tarvitse työpaikalla sietää keneltäkään. Ihmeellistä että pitää edes kysyä täällä voiko työpaikalla riehua mielensä mukaan. Ei voi. Ota asia puheeksi esimiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun kanssa. Palaveri on paikallaan ja ehkä varoituskin.

melskaako kukaan yksinään? onko kukaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä ajoi sen melskaajan melskaamaan? onko hänelle sitä ennen esimerkiksi käännetty selkä liian useasti, puhutaanko hänen ylitseen, sivutetaanko hänet epävirallisissa neuvotteuissa tai jotain muuta? on liian helppoa syyttää melskaajaa tai sitä kovaäänisintä, tai häntä. joka menettää hermonsa ensimmäisensä. pitää osata katsoa myös ympärille. jos työyhteisössä olisi kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin melskaajallakaan ei ehkä olisi syitä alkaa melskaamaan?

Työpaikka on työntekoa varten ja siellä käyttäydytään ihmisiksi, sen sanoo jo lakikin. Omat ongelmat hoidetaan jossain muualla, työpaikka ei ole mikään mielenterveystoimisto. Esimiehen tehtävä on auttaa alaista selviämään työtehtävistään, mutta ei antaa mitään terapiaa eikä ymmärtää loputtomiin. Esimiehenä olisin puuttunut tilanteeseen, pitänyt työntekijän kanssa palaverin ja ohjannut työterveyteen. Näin se kai oppikirjan mukaan pitäisi hoitaa.

Eikö ihmiset enää hahmota millainen käytös on sopivaa missäkin tilanteessa, vai eikö vain välitetä?

Kyllä tuota näillä ihanilla täydellisillä miesvaltaisilla aloilla silloin tällöin tapahtuu myös miesten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmiset enää hahmota millainen käytös on sopivaa missäkin tilanteessa, vai eikö vain välitetä?

Tuot nyt on on ollut jo 80-luvulla ja ihan miesten kesken t. Kuusikymppinen naisinsinööri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ehkä haluaisin tietää, onko laajemminkin ihmisten mielestä normaalia ryhtyä huutamaan ja raivoamaan työpaikalla ja pitää sitä normaalina? Itse en ole koskaan tuollaista kokenut. Suoraa puhetta kyllä, mutta aina asiallista käytöstä.

Meillä on töissä yksi raivoaja, joka on täysin arvaamaton. Hän saattaa alkaa raivota kelle vaan, mistä vaan, missä vaan. Todella tuulellakäyvä. Kun hän ei raivoa, hän on niiiiiin (teko)mukava, ja nauravainen. Hän on raivonnut varmaan kaikille meille kollegoilleen vähintään kerran vuosien aikana, ja haukkunut meidät pystyyn. Omasta mielestään hän käyttäytyy normaalisti, eikä hänessä ole koskaan mitään vikaa. Hänellä on varmaan joku diagnoosi ja lääkitys ei ole kohdillaan.

Lisään: hänen raivoamisensa syyt ovat sellaisia, ettei kukaan normaali ihminen niistä ala raivoamaan. Esim. hänen mielestään kollega puhuu liian hiljaa (kaikkien muiden korvaan kollega puhuu ihan tarpeeksi kovaa), neukkarin ovi on auki käytävään ja tulee kuulemma vetoa ja häiritseviä ääniä käytävästä (käytävällä on ihan hiljaista eikä vedä lainkaan).

jos hänellä on kuulemisongelma, niin teiltä olisi ystävällistä., että puhuisitte kovempaa. ihmiset eivät aina saa kuulokojeita kovinkaan nopeasti... jos hän kokee vetoa, kun ovi on auki, niin miksi ette sitten voi hänn vuokseen sitä sulkea. Tuollainenhan on kiusaamista, että jos joku työyhteisön jäsen kokee vaikeuksia työympärsitössään, niin toiset eivät auta häntä siinä yhtään.

Minulla on kuulemisongelmaa ja olen 27v. En tykkää puhua tästä ihmisille kun yleensä vastaus on joko epäuskoa, "ei voi olla noin nuorella" tai syyllistämistä "oot varmaan juossut konserteissa ilman korvasuojaimia". Olen myös suhteellisen meluisassa paikassa töissä ja en todellakaan ala raivoamaan työkavereille omien rajoitteideni takia, enkä vaadi näitä kiljumaan täyttä kurkkua vain että kuulisin! Jos joku avonainen ovi vaikeuttaa kuulemistani käytävältä kuuluvan melun takia, käyn vain sulkemassa sen. Niin helppoa se on.

Meillä on kans yksi raivopää keski-ikäinen ukko. Kiroilee ja lähettää RAIVOKKAITA MEILEJÄ HUUTOMERKEIN!!! Koskaan ei voi kirjoittaa esim. voisitko, teetkö tämän, kiitos. Tyyli on aina "tee tämä. JA HETI!!"

Rasittavaa. Ystävällisyys tai neutraalius ei maksa mitään mutta kaikki ei siihen kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo huutaminen ja melskaaminen on epäasiallista käytöstä, eikä sellaista tarvitse työpaikalla sietää keneltäkään. Ihmeellistä että pitää edes kysyä täällä voiko työpaikalla riehua mielensä mukaan. Ei voi. Ota asia puheeksi esimiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun kanssa. Palaveri on paikallaan ja ehkä varoituskin.

melskaako kukaan yksinään? onko kukaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä ajoi sen melskaajan melskaamaan? onko hänelle sitä ennen esimerkiksi käännetty selkä liian useasti, puhutaanko hänen ylitseen, sivutetaanko hänet epävirallisissa neuvotteuissa tai jotain muuta? on liian helppoa syyttää melskaajaa tai sitä kovaäänisintä, tai häntä. joka menettää hermonsa ensimmäisensä. pitää osata katsoa myös ympärille. jos työyhteisössä olisi kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin melskaajallakaan ei ehkä olisi syitä alkaa melskaamaan?

Työpaikka on työntekoa varten ja siellä käyttäydytään ihmisiksi, sen sanoo jo lakikin. Omat ongelmat hoidetaan jossain muualla, työpaikka ei ole mikään mielenterveystoimisto. Esimiehen tehtävä on auttaa alaista selviämään työtehtävistään, mutta ei antaa mitään terapiaa eikä ymmärtää loputtomiin. Esimiehenä olisin puuttunut tilanteeseen, pitänyt työntekijän kanssa palaverin ja ohjannut työterveyteen. Näin se kai oppikirjan mukaan pitäisi hoitaa.

oletetaan, että työkaverit ovat jättäneet tuon melskaajan ulkopuolelle, jonka vuoksi sitten häneltä katkesi pinna. Totta on, että pitäisi osata hillitä itseään eikä ole asiallista huutaa ja räyhätä, mutta onko asiallista sitten kiusata toista hiljaisilla metodeilla?

ja samaa mieltä olen kanssasi esimiehen roolista, mutta esimiehenä itse olisin puhunut myös niiden muiden kanssa ja kehottanut myös heitä pohtimaan mitä tapahtui ennen melskausta. Ainakin itse koen, että olipa työkaverini miten haastava tahansa tai vaikka en pitäisi hänen persoonastaan, niin työkaverina minulla on velvollisuus kohdella häntä tasa-arvoisesti työajalla. En siis salli itseni kuulua mihinkään työpaikan supisupi- ja sipisipi -ryhmiin ja olen avoin myös työpaikkani ikävämpien tyyppien suuntaan. Jännästi minulle ei ne tylyt tyypit koskaan tylyile eikä räyhää vaikka molemminpuolisesti olisimme todenneet, että kavereita emme vapaa-ajalla voisi olla, muttö työt ja työtilanteet hoidetaan kunnialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo huutaminen ja melskaaminen on epäasiallista käytöstä, eikä sellaista tarvitse työpaikalla sietää keneltäkään. Ihmeellistä että pitää edes kysyä täällä voiko työpaikalla riehua mielensä mukaan. Ei voi. Ota asia puheeksi esimiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun kanssa. Palaveri on paikallaan ja ehkä varoituskin.

melskaako kukaan yksinään? onko kukaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä ajoi sen melskaajan melskaamaan? onko hänelle sitä ennen esimerkiksi käännetty selkä liian useasti, puhutaanko hänen ylitseen, sivutetaanko hänet epävirallisissa neuvotteuissa tai jotain muuta? on liian helppoa syyttää melskaajaa tai sitä kovaäänisintä, tai häntä. joka menettää hermonsa ensimmäisensä. pitää osata katsoa myös ympärille. jos työyhteisössä olisi kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin melskaajallakaan ei ehkä olisi syitä alkaa melskaamaan?

No tässähän kerroin syyn melskaamiseen jo ensimmäisessä viestissäni. Minun oli pakko tuoda esille kaksi keskeistä ongelmaa projektissa, jota kyseinen palaveri käsitteli. Pakko siksi, että ilman niiden ratkaisua projekti ei voi edetä. Tämä mies ihan itse kertoi jälkikäteen, että hän menettää malttinsa aina jos joku tuo esiin mitään kritiikkiä joka liittyy mihinkään hänen ympärillään olevaan ja ryhtyy raivoamaan "kuin naarasleijona" (omien sanojensa mukaan). Ei pyydellyt sitä anteeksi, piti käytöstään ihan normaalina.