Kannattaa hoitaa asiansa niin, ettei koskaan ikinä tarvitse keneltäkään apua

Varsinkin iän karttuminen ja yksinäisyys saavat ajattelemaan noin. Samalla kun yrittää varautua hyvin, tulee huomaamaan, että riippuvuus muista on periaatteessa ihan karvan varassa: vaikea sairaus, onnettomuus jne.

Kannattaa ennemminkin varautua siihen, että saa sitten apua kun tarvitsee.

Jos on sosiaalinen ihminen ja auttaa toisia tarvittaessa, saattaa itsekin saada apua. Ei kannata odottaa sitä juuri niiltä joita itse auttoi. Itse en ole tuollainen energinen ja avoin jokapaikan höylä joten avun pyytäminen tuntuu vaikealta. Mutta tunnen niitä kenellä on paljon ystäviä ja heitä autetaan mielellään.

Kannattaisi lähteä siitä että voidaan ehkä auttaa muita voimiemme mukaan tai keksitään suvusta joku terveempi viemään kipeälle ruokia tai apteekki. Avustamaan laskujen maksussa ja ostokset. Ei voi olla niin että ihmiset rahastetaan loppuun ja aina on köyhiä joilla ei ole. Ihmisiä ei ole hyvä sysätä sossujen huomaan laitokseen, moni haluaa asua omassa rauhassa yksityisesti. Myös ystäväpalvelu voisi olla sellainen jossa osa voi avustaa (ei manipuloida sitä mitä toinen ei halua), tukihenkilö (ei manipuloiva) jne. Kaikki asiat eivät kuulu muille.

Omavaraisuus on jees, kyllä.

Kannattaa opetella olemaan muita ihmisiä kohtaan mukava. Se tuntuu olevan monelle haaste. Jos olet vihamielinen, omaan napaan tuijottelija ja marttyyri niin ketäpä sun seura tai auttaminen kiinnostaa.

Kannattaa hoitaa asiansa niin, että saa apua muilta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella olemaan muita ihmisiä kohtaan mukava. Se tuntuu olevan monelle haaste. Jos olet vihamielinen, omaan napaan tuijottelija ja marttyyri niin ketäpä sun seura tai auttaminen kiinnostaa.

Mukavuus riittää siihen, että joku pitelee sateenvarjoa kun sidot kengännauhasi. 

Apua toki sekin.

Jokainen tarvitsee joskus apua. Ei elämää ole mahdollista järjestää niin, että koskaan ei tarvitse keneltäkään apua.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi lähteä siitä että voidaan ehkä auttaa muita voimiemme mukaan tai keksitään suvusta joku terveempi viemään kipeälle ruokia tai apteekki. Avustamaan laskujen maksussa ja ostokset. Ei voi olla niin että ihmiset rahastetaan loppuun ja aina on köyhiä joilla ei ole. Ihmisiä ei ole hyvä sysätä sossujen huomaan laitokseen, moni haluaa asua omassa rauhassa yksityisesti. Myös ystäväpalvelu voisi olla sellainen jossa osa voi avustaa (ei manipuloida sitä mitä toinen ei halua), tukihenkilö (ei manipuloiva) jne. Kaikki asiat eivät kuulu muille.

Kannattaa asua sellaisessa paikassa, jossa saa pikkurahalla ostettua kuljetuksen haluamilleen tuotteille. Ei kannata jättäytyä sukulaisten tai tuttavien avun varaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hoitaa asiansa niin, että saa apua muilta.

Tämä pätee minuun. En ole pitänyt yhteyksiä sisariini enkä heidän lapsiinsa. Kummityttöönkään en erityisemmin. Ei tulisi nyt mieleenkään mennä ruinaamaan apua sieltä päin. Varmaan täytyy puhua joskus sitten jollekkin hoitajalle ja toivoa että hän vie asiaani eteen päin jollekin taholle.

Näin on ja usea "auttava" taho harjoitaa oikeasti julmaa väkivaltaa sen sijaan, että auttaisi. Pysytelkää mahdollisimman kaukana kaikista auttaja-kompleksisita ihmisistä, sillä he tarvitsevat pahoinvoivia ja satutettuja ihmisiä oman egonsa kantimiksi. Jos muut voivat hyvin, he pieksevät nämä kuntoon, että tarvitsevat apua. Sairasta

Lääkäri, paranna itsesi

Itselläni on paljon läheisiä, ystäviä, jne joilta saan apua ja tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tarvitsee joskus apua. Ei elämää ole mahdollista järjestää niin, että koskaan ei tarvitse keneltäkään apua.

Niin tarvitsee, mutta itse ainakin inhoan niitä ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti kinuamassa muiden apua. Ex-anoppini ei missään nimessä voi kulkea kela-taksilla hoitoihinsa vaan häntä pitää sinne jonkun sukulaisen kuljettaa, eikä kyse ole rahasta.

Itseäni ei ainakaan kukaan auttaisi, aivan tarpeeksi tiedän "kavereista". Parempi olla yksin.

Jaa, minä kärsin yksinäisyydestä ja olen huomannut miten vaikeaa tai mahdotonta on tehdä mitään yksin. Esim muuttaminen. Tarvitset jonkun auttamaan isojen huonekalujen kantamisessa. Jos ei ole kavereita pitää olla rahaa ostaa apuvoimaa. Yksin ei onnistu.

Jos alkaa tuntea tuollaisia tuntemuksia, on hyvä kysyä itseltään, onko oma tunne-elämä ja omat vuorovaikutustaidot puutteellisia, vai pitäisikö minun lähentyä kanssaihmisiä, ja tehdä jotain omille epäluuloilleni? Ovatko ennakkoasenteeni realistisia, vai omien traumojen tuotoksia?

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä kärsin yksinäisyydestä ja olen huomannut miten vaikeaa tai mahdotonta on tehdä mitään yksin. Esim muuttaminen. Tarvitset jonkun auttamaan isojen huonekalujen kantamisessa. Jos ei ole kavereita pitää olla rahaa ostaa apuvoimaa. Yksin ei onnistu.

Niin. Kannattaa hoitaa asiansa niin, että on rahaa ostaa se muuttopalvelu. Ja hankkiutua eroon turhasta roinasta, jolloin tavaroiden kantamiseen ei mene tuntikausia.

1. Kannattaa olla ystävällinen muille ihmisille

2. Kannattaa olla yhteydessä muihin muulloinkin kuin silloin, kun tarvitsee apua

3. Kannattaa auttaa muita

4. Kannattaa aktiivisesti koettaa tutustua uusiin ihmisiin ja toteuttaa myös heidän kanssaan kohtia 1.-3.

Näillä neuvoilla sekä saa apua että elämästä tulee noin muutenkin mukavampaa.

Se on juuri näin. Itse ymmärsin tuon jo nuorena ja samasta syystä tässä on ollut aikaa myös tehdä valmiiksi suunnitelma jolla pääsen täältä pois ihan omin avuin.

Se pitää nimittäin tehdä jo siinä vaiheessa kun jalat vielä kantaa.