Eilisessä työkokouksessa yksi henkilö menetti malttinsa täysin ja alkoi raivota - tänään oli sitä mieltä, että käytös oli ihan normaalia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo huutaminen ja melskaaminen on epäasiallista käytöstä, eikä sellaista tarvitse työpaikalla sietää keneltäkään. Ihmeellistä että pitää edes kysyä täällä voiko työpaikalla riehua mielensä mukaan. Ei voi. Ota asia puheeksi esimiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun kanssa. Palaveri on paikallaan ja ehkä varoituskin.

melskaako kukaan yksinään? onko kukaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä ajoi sen melskaajan melskaamaan? onko hänelle sitä ennen esimerkiksi käännetty selkä liian useasti, puhutaanko hänen ylitseen, sivutetaanko hänet epävirallisissa neuvotteuissa tai jotain muuta? on liian helppoa syyttää melskaajaa tai sitä kovaäänisintä, tai häntä. joka menettää hermonsa ensimmäisensä. pitää osata katsoa myös ympärille. jos työyhteisössä olisi kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin melskaajallakaan ei ehkä olisi syitä alkaa melskaamaan?

No tässähän kerroin syyn melskaamiseen jo ensimmäisessä viestissäni. Minun oli pakko tuoda esille kaksi keskeistä ongelmaa projektissa, jota kyseinen palaveri käsitteli. Pakko siksi, että ilman niiden ratkaisua projekti ei voi edetä. Tämä mies ihan itse kertoi jälkikäteen, että hän menettää malttinsa aina jos joku tuo esiin mitään kritiikkiä joka liittyy mihinkään hänen ympärillään olevaan ja ryhtyy raivoamaan "kuin naarasleijona" (omien sanojensa mukaan). Ei pyydellyt sitä anteeksi, piti käytöstään ihan normaalina.

Tämä oli siis ap.

Eli lyhyesti: menetti malttinsa koska ei olisi saanut kertoa projektin ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo huutaminen ja melskaaminen on epäasiallista käytöstä, eikä sellaista tarvitse työpaikalla sietää keneltäkään. Ihmeellistä että pitää edes kysyä täällä voiko työpaikalla riehua mielensä mukaan. Ei voi. Ota asia puheeksi esimiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun kanssa. Palaveri on paikallaan ja ehkä varoituskin.

melskaako kukaan yksinään? onko kukaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä ajoi sen melskaajan melskaamaan? onko hänelle sitä ennen esimerkiksi käännetty selkä liian useasti, puhutaanko hänen ylitseen, sivutetaanko hänet epävirallisissa neuvotteuissa tai jotain muuta? on liian helppoa syyttää melskaajaa tai sitä kovaäänisintä, tai häntä. joka menettää hermonsa ensimmäisensä. pitää osata katsoa myös ympärille. jos työyhteisössä olisi kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin melskaajallakaan ei ehkä olisi syitä alkaa melskaamaan?

No tässähän kerroin syyn melskaamiseen jo ensimmäisessä viestissäni. Minun oli pakko tuoda esille kaksi keskeistä ongelmaa projektissa, jota kyseinen palaveri käsitteli. Pakko siksi, että ilman niiden ratkaisua projekti ei voi edetä. Tämä mies ihan itse kertoi jälkikäteen, että hän menettää malttinsa aina jos joku tuo esiin mitään kritiikkiä joka liittyy mihinkään hänen ympärillään olevaan ja ryhtyy raivoamaan "kuin naarasleijona" (omien sanojensa mukaan). Ei pyydellyt sitä anteeksi, piti käytöstään ihan normaalina.

Otitko ongelmat esiin ongelmina projektissa vai nimesitkö raivoajan vastuulliseksi ongelmiin? Otti asian kovin henkilökohtaisesti.

Olen huomannut, että näitä ylimitoitettuja tunteenpurkauksia esiintyy tietynlaisilla työntekijöillä. 1. Osaamisestaan epävarmat, jotka pelkäävät jostakin syystä hirveästi tekevänsä virheitä. Alkavat syytellä organisaatiota ja sen rakenteita, jos kokevat tehneensä virheen. 2. Mt-ongelmaiset ja hyvin stressaantuneet ihmiset. Usein stressin aiheuttaja on yksityiselämässä, mutta syyttävät työpaikkaa ja kokevat olevansa ylikuormittuneita. 3. Ne, jotka tietävät, etteivät ihan osaa. Hyökkäys om paras puolustus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo huutaminen ja melskaaminen on epäasiallista käytöstä, eikä sellaista tarvitse työpaikalla sietää keneltäkään. Ihmeellistä että pitää edes kysyä täällä voiko työpaikalla riehua mielensä mukaan. Ei voi. Ota asia puheeksi esimiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun kanssa. Palaveri on paikallaan ja ehkä varoituskin.

melskaako kukaan yksinään? onko kukaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä ajoi sen melskaajan melskaamaan? onko hänelle sitä ennen esimerkiksi käännetty selkä liian useasti, puhutaanko hänen ylitseen, sivutetaanko hänet epävirallisissa neuvotteuissa tai jotain muuta? on liian helppoa syyttää melskaajaa tai sitä kovaäänisintä, tai häntä. joka menettää hermonsa ensimmäisensä. pitää osata katsoa myös ympärille. jos työyhteisössä olisi kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin melskaajallakaan ei ehkä olisi syitä alkaa melskaamaan?

No tässähän kerroin syyn melskaamiseen jo ensimmäisessä viestissäni. Minun oli pakko tuoda esille kaksi keskeistä ongelmaa projektissa, jota kyseinen palaveri käsitteli. Pakko siksi, että ilman niiden ratkaisua projekti ei voi edetä. Tämä mies ihan itse kertoi jälkikäteen, että hän menettää malttinsa aina jos joku tuo esiin mitään kritiikkiä joka liittyy mihinkään hänen ympärillään olevaan ja ryhtyy raivoamaan "kuin naarasleijona" (omien sanojensa mukaan). Ei pyydellyt sitä anteeksi, piti käytöstään ihan normaalina.

Otitko ongelmat esiin ongelmina projektissa vai nimesitkö raivoajan vastuulliseksi ongelmiin? Otti asian kovin henkilökohtaisesti.

En todellakaan nimennyt tai yksilöinyt. Ihan vain nostin ongelmat esille. Totuus kuitenkin on, että hän on keskeisesti syy noihin ongelmiin, joten ymmärrän sikäli raivoamisen. Mutta totuus on myös se, että kyseisistä ongelmista oli pakko puhua. Ja töissä pitää kyetä keskustelemaan niistä asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

minä rakastaisin tuollaisia työkavereita. Tietää varmasti, että näyttävät omat tunteensa ja kertovat ääneen just sen mitä ajattelevat. (sen sijaan että supisisivat työkaverien kanssa nurkissa ja patoaisivat kaiken sisälleen)

Sen lisäksi, että raivoavat, voivat puhua selän takana pahaa - ei sulje pois sitä mahdollisuutta. Ikävää toimintaa eikä normaalia.

Minulla on tuttu, joka käyttäytyy aggressiivisesti. Kun hänelle sanoo siitä, että se ei ole sopivaa käytöstä, niin kieltää täysin käytöksensä. Sanoo vain, että ei ollut aggressiivinen, ei lyönyt pöytää, ei huutanut, jne. Ei siis vain omasta mielestään ole tehnyt mitään mitä on tehnyt.

Ikävää hänelle, että hänen viimeisimmästä aggressiivisuudesta on jäänyt todisteet. Ja sekös on saanut hänet tolaltaan. Ei suostu puhumaan kenenkään kanssa eikä tule tapaamisiin.