En 40-vuotiaana halunnut passatun juuri täysi-ikäiseksi tulleen bonus-äidiksi.
Poika on miesystäväni, hänen avoliitostaan joka kariutui 6 vuotta sitten. Miesystäväni (46) isäviikonloppuina useimmin olin käymässä joko sisareni tai veljeni luona (kummassakin taloudessa minulla on rakas kummilapsi) antaakseni pojalle ja isälleen aikaa olla kaksin - ja koska huomasin joutuvani kokiksi ja piiaksi jos olin paikalla.
Nyt on miesystäväni sopinut poikansa kanssa, että tämä muuttaa meille, jotta voi opiskella pääkaupunkiseudulla.
Äitinsä on passannut pojan pilalle. Minä en edes pidä pojasta (puhumattakaan lämpimämmistä tunteista) joten muutan takaisin omistusasuntooni heti kun vuokralainen lähtee (ensi vuonna) ja ylimenoajaksi vuokrasin itselleni yksiön (aika kaukaa, sähköjunalla 40 min. H:gistä mutta parempi sekin on kuin jäädä).
Olen tuntenut miesystäväni noin 5 vuotta, ja viimeiset 3 vuotta olemme asuneet yhdessä. Olen tahallisesti lapseton ja teen pitkiä ityöpäiviä.
Nyt olen saanut kuulla olevani itsekäs!
Olenko muka?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Et ole mikään äitipuoli tai bonusäiti täysi-ikäiselle ihmiselle.
Kukaan ei vaadi sinua kokkaamaan ja passaamaan täysi-ikäistä ihmistä. Se on oma valinta jos niin teet, joten älä uhriudu.
Saat tehdä omalla elämälläsi mitä haluat ja teet miten on sinulle paras. Muutat sinne omaan asuntoosi eikä sinun tarvitse miettiä onko se jonkun mielestä itsekästä vai ei.
Kuulostat ihmeen epävarmalta ja hyväksyntää hakevalta ollaksesi kuitenkin jo 40-vuotias. Kasvata itsetuntoasi ja oman arvon tuntoasi.
Höpöhöpö. onhan ap itsevarma jos kerran pois muuttaa ja kieltäytyy passaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en voisi ikinä olla lapsettoman naisen kanssa. Samanlaisia aikuislapsia kaikki. Oma napa on kaikki kaikessa
Niin koska lapsettoman naisen tehtävä onkin hoitaa ne miehen lapset ettei miehen vaan itse tarvitse.
Et ole itsekäs. Myös sen miehen pitää ymmärtää ettei hänen edellisen liiton lapsensa (joka ei edes osaa käyttäytyä) ole uusille naisille onnentäyttymys ja tärkeintä maailmassa ja että hänen pitää itse passata ja opettaa lastaan ei uuden naisen.
Ei tarvitse luopua omasta elämästään toisten takia. Itsekkin pidän oman asuntoni vaikka puolisolla on tarjolla isompi ja monin tavoin parempi. Siellä kuitenkin menetän itsemääräämisoikeuteni lähes tuntemattomien sukulaisten yms. kylänmiesten ja -naisten palvelijana.
Naisten on vaan hyvin vaikea ottaa omaan perheeseen miehen exän synnyttämiä lapsia. Monta tapausta tiedän, joissa lapsia ajetaan pois epäsuorasti ja joskus ihan suoraan. Ja kyllä lapsille tulee tästä pahojakin mielenterveysongelmia. Monesti on yh-äitien helpompi passata lapsiaan kuin jaksaa vaatia kotitöitä teineiltä, arki on rankkaa joka tapauksessa. Ikävä tilanne ap:lla, ero on varmasti paras ratkaisu.
Arvostan isää, joka ei hylkää lastaan.
Miksi pariuduit lapsellisen kanssa? Se tulee mukana, halusit tai et. Ihan oma valinta. Tilanteet voivat muuttua vuosienkin päästä, kun sitä jälkikasvua ei ole, niin ei tule yllätyksiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan isää, joka ei hylkää lastaan.
siitähän tässä ei ollut kyse.
Sanot isälle että ottaa nyt ihan itse vastuun lapsestaan, sinä et ole heidän sisäkkö tai pojan äiti.
Kumman asunto oli, miehen? Aika ikävää sopia ilmoittamatta. Muuttaisin omilleni ja sanoisin miehelle että toimi törkeästi kun ei puhunut asiasta ja että sinulla on kyllä oikeus asua ominesi.
Kyllä tuollaisista asioista pitäisi sopia ja keskustella ensin. Olet ehkä itsekäs, mutta terveellä tavalla. En mäkään ihan purematta nielisi, jos mulle ilmoitettaisiin, että tänne muuttaa joku vieras, jo aikuinen ihminen. Onhan tämä myös mun koti.
Et ole itsekäs.
Jokainen saa elää haluamallaan tavalla. Ei se ole itsekkyyttä.
Itsekkyyttä on se, että pakottaa muut elämään haluamallaan tavalla.