Lue keskustelun säännöt.
En 40-vuotiaana halunnut passatun juuri täysi-ikäiseksi tulleen bonus-äidiksi.
20.09.2022 |
Poika on miesystäväni, hänen avoliitostaan joka kariutui 6 vuotta sitten. Miesystäväni (46) isäviikonloppuina useimmin olin käymässä joko sisareni tai veljeni luona (kummassakin taloudessa minulla on rakas kummilapsi) antaakseni pojalle ja isälleen aikaa olla kaksin - ja koska huomasin joutuvani kokiksi ja piiaksi jos olin paikalla.
Nyt on miesystäväni sopinut poikansa kanssa, että tämä muuttaa meille, jotta voi opiskella pääkaupunkiseudulla.
Äitinsä on passannut pojan pilalle. Minä en edes pidä pojasta (puhumattakaan lämpimämmistä tunteista) joten muutan takaisin omistusasuntooni heti kun vuokralainen lähtee (ensi vuonna) ja ylimenoajaksi vuokrasin itselleni yksiön (aika kaukaa, sähköjunalla 40 min. H:gistä mutta parempi sekin on kuin jäädä).
Olen tuntenut miesystäväni noin 5 vuotta, ja viimeiset 3 vuotta olemme asuneet yhdessä. Olen tahallisesti lapseton ja teen pitkiä ityöpäiviä.
Nyt olen saanut kuulla olevani itsekäs!
Olenko muka?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kyllä se on ihan normaalia että 18-vuotias asuu kotona. Älä nyt viitsi... nippanappa aikuinen tuollainen on.
Nuoren koti on ollut muualla. Jos muuttaa miehen luo, jolla lapsia kotona, pitää olla valmis siihen, että ei ne heti täysi-ikäistyttyään pois muuta.
Mutta jos asuu yhdessä miehen kanssa, jonka lapset asuu äidillään, niin tuleehan se yllärinä, jos lapsontäysi-ikäiseksi tultuaan muuttaa isän ja tämän kumppanin luo ja se kerrotaan kumppanille pelkkänä ilmoitusasiana. Todella törkeää toimintaa tuo.
No olen kyllä täysin eri mieltä. Vanhempi on vastuussa lapsestaan kunnes tämä täyttää 18 ja käytännössä vielä sen jälkeenkin, koska harva 18 v on täysin kypsä asumaan vielä omillaan. Se lähivanhempi voi koska vaan vaikka kuolla, tai syystä a ja b asumisjärjestelyjä ja tapaamisia muutetaan.
Joten ei, et todellakaan voi olettaa ja vaatia että se joka toinen viikonloppu-isi on isi ikuisesti vaan joka toinen viikonloppu.
Ex-puolison kuolemasta ei nyt ole kyse. Silloin lienee itsestään selvää, että lapsi/lapset muuttavat, jos ovat alaikäisiä.
En mä hyväksyisi, että meille muuttaisi joku ilman että asiasta keskustellaan mun kanssa. Mies vaan puolihuolimatta ilmoittaisi, että Juho muuttaa meille kun koulu alkaa. Ihanko oikeasti tämä on jonkun mielestä ok? Kuitenkin täysikäisestä ihmisestä kyse. Mies lienee tietoinen siitä, että ap ja poikansa välit eivät ole erityisen läheiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on niin vaikea hyväksyä lapsi kun muistuttaa äitiään eikö? Mikä sitten on pilalle passaamista voi vaan miettiä. Jokainen kuitenkin tekee aika paljon lapsensa eteen ja ulkopuoliselta katkeralta nyxältä voi näyttää toisin. Muuta yksin ja katso peiliin. Ei ihme ettet ole aiemmin löytänyt miestä.
Missä niin lukee, ettei ole aiemmin ollut miestä, oli vain puhe lapsettomuudesta!
!Pilalle passattu" voi tarkoittaa esim ei siivoa jälkiään ruokailun jälkeen, ei pese pyykkejään, ei siivoa huonettaan jnejne...
Noi asiat kuuluisivat sille miehelle, ei avovaimolle. Passatkoon hän itse oman lapsensa, varsinkin kun on jo täysi-ikäinen!
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne lapset mihinkään tule häviämään vanhemman elämästä, joten mikä järki asua yhdessä jos se on joku kynnyskysymys. Mitäs sitten, kun tulee lastenlapsia? Ap karkaa viikonlopuksi kodista ulos, ja vaari hoitaa sukulaissuhteita?
Niin mä tekisin, eiväthän ne mun lapsenlapsiani olisi. Miksi hoitaisin niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kyllä se on ihan normaalia että 18-vuotias asuu kotona. Älä nyt viitsi... nippanappa aikuinen tuollainen on.
Eipä ainakaan mulla olisi tullut mieleenkään mennä yli 20-v. vanhempien koteihin yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luojalle kiitos, oma bonusäiti on todella mahtava ollut aina meitä kohtaan. Meillä on lämpimät välit.
....niinhän sinä luulet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kyllä se on ihan normaalia että 18-vuotias asuu kotona. Älä nyt viitsi... nippanappa aikuinen tuollainen on.
Nuoren koti on ollut muualla. Jos muuttaa miehen luo, jolla lapsia kotona, pitää olla valmis siihen, että ei ne heti täysi-ikäistyttyään pois muuta.
Mutta jos asuu yhdessä miehen kanssa, jonka lapset asuu äidillään, niin tuleehan se yllärinä, jos lapsontäysi-ikäiseksi tultuaan muuttaa isän ja tämän kumppanin luo ja se kerrotaan kumppanille pelkkänä ilmoitusasiana. Todella törkeää toimintaa tuo.
Tuosta selviää sillä että nainen omistaa oman asuntonsa. Jos se on miehen nimissä, hän päättää ketä siellä asuu. Ja ei ole mikään ihme että haluaa lapsensa luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kyllä se on ihan normaalia että 18-vuotias asuu kotona. Älä nyt viitsi... nippanappa aikuinen tuollainen on.
Eipä ainakaan mulla olisi tullut mieleenkään mennä yli 20-v. vanhempien koteihin yöksi.
No niinpä. En tiedä onko tämä jokin uusi normaali, ettei lasten aikuistumista pidetä hyvänä asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kyllä se on ihan normaalia että 18-vuotias asuu kotona. Älä nyt viitsi... nippanappa aikuinen tuollainen on.
Nuoren koti on ollut muualla. Jos muuttaa miehen luo, jolla lapsia kotona, pitää olla valmis siihen, että ei ne heti täysi-ikäistyttyään pois muuta.
Mutta jos asuu yhdessä miehen kanssa, jonka lapset asuu äidillään, niin tuleehan se yllärinä, jos lapsontäysi-ikäiseksi tultuaan muuttaa isän ja tämän kumppanin luo ja se kerrotaan kumppanille pelkkänä ilmoitusasiana. Todella törkeää toimintaa tuo.
Tuosta selviää sillä että nainen omistaa oman asuntonsa. Jos se on miehen nimissä, hän päättää ketä siellä asuu. Ja ei ole mikään ihme että haluaa lapsensa luokseen.
Niin ja naisen ratkaisu on että muuttaa takaisin omaan asuntoonsa ja mies jää omaansa sen kullannuppunsa kanssa. Passaa ihan itse sitten keskenään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei hyvä. Mun miesystävällä on kotona asuva täysi-ikäinen lapsi. Muutti isälleen heti 18 täytettyään, kun äiti laittoi pihalle. Likka on aivan pilalle hemmoteltu, ei huvita koulunkäynti, ei työ, ei kotityöt, ei mikään muu kuin pelaaminen. Ei maksa asumisestaan tai olemisestaan mitään, vaikka saa kuntoutusrahaa. Mies olisi halunnut lähihuoltajaksi jo vuosia sitten, mutta äidille ei sopinut ja nyt on käsillä ongelmanuori.
Tästä syystä emme asu yhdessä. Tarkastelin tilannetta ja kun huomasin kuvion, niin tein ratkaisuni. Miehellä on lisäksi myös kaksi alaikäistä lasta ja luulen saman kuvion toistuvan. Äiti ei pysty/halua elättää täysi-ikäisiä lapsia ja kun rahantulo ehtyy, niin lapsi isälle, vaikka lastenvalvojalle on valehdeltu suut ja silmät täyteen isän puutteita. Yllättäen ne eivät enää lapsen täysi-ikäistyttyä haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Typeryksen löydät, kun katsot peiliin. Olipa raskasta luettavaa tuo sun vuodatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kyllä se on ihan normaalia että 18-vuotias asuu kotona. Älä nyt viitsi... nippanappa aikuinen tuollainen on.
Eipä ainakaan mulla olisi tullut mieleenkään mennä yli 20-v. vanhempien koteihin yöksi.
Niin, ap:n miehen poika on täyttänyt juuri 18. Tuossa iässä kahdessa vuodessa tapahtuu ihan merkittävää kasvua.
Että sinänsäkin ap:lta typerää vinkumista, kun tod.näk. kyse on maksimissaan muutamasta vuodesta. Mutta toki sekin on liikaa, jos sitä rakkautta ja välittämistä ei ole ollut alunperinkään..
Jos sinulle lankeaa lapsiperheessä piian rooli, niin tiedät ainakin miksi miehellesi tuli ero aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kyllä se on ihan normaalia että 18-vuotias asuu kotona. Älä nyt viitsi... nippanappa aikuinen tuollainen on.
Nuoren koti on ollut muualla. Jos muuttaa miehen luo, jolla lapsia kotona, pitää olla valmis siihen, että ei ne heti täysi-ikäistyttyään pois muuta.
Mutta jos asuu yhdessä miehen kanssa, jonka lapset asuu äidillään, niin tuleehan se yllärinä, jos lapsontäysi-ikäiseksi tultuaan muuttaa isän ja tämän kumppanin luo ja se kerrotaan kumppanille pelkkänä ilmoitusasiana. Todella törkeää toimintaa tuo.
Tuosta selviää sillä että nainen omistaa oman asuntonsa. Jos se on miehen nimissä, hän päättää ketä siellä asuu. Ja ei ole mikään ihme että haluaa lapsensa luokseen.
Kun aikuiset ihmiset muuttavat yhteen, tilanne on usein se, että molemmilla on omat asunnot. Jos toinen muuttaa toisen luo, siinä voi olla varma, että luo pohjaa vain erolle, jos vetoaa siihen, että se joka omistaa, päättää. Siinä käy juuri niin kuin tässä, toinen toteaa, että on mulla omakin asunto ja muuttaa sinne. Jos haluaa yhteisen elämän toisen kanssa aikuisella iällä, ei voi toimia tuolla tavoin itsekkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei hyvä. Mun miesystävällä on kotona asuva täysi-ikäinen lapsi. Muutti isälleen heti 18 täytettyään, kun äiti laittoi pihalle. Likka on aivan pilalle hemmoteltu, ei huvita koulunkäynti, ei työ, ei kotityöt, ei mikään muu kuin pelaaminen. Ei maksa asumisestaan tai olemisestaan mitään, vaikka saa kuntoutusrahaa. Mies olisi halunnut lähihuoltajaksi jo vuosia sitten, mutta äidille ei sopinut ja nyt on käsillä ongelmanuori.
Tästä syystä emme asu yhdessä. Tarkastelin tilannetta ja kun huomasin kuvion, niin tein ratkaisuni. Miehellä on lisäksi myös kaksi alaikäistä lasta ja luulen saman kuvion toistuvan. Äiti ei pysty/halua elättää täysi-ikäisiä lapsia ja kun rahantulo ehtyy, niin lapsi isälle, vaikka lastenvalvojalle on valehdeltu suut ja silmät täyteen isän puutteita. Yllättäen ne eivät enää lapsen täysi-ikäistyttyä haittaa.
Valitat, että äiti ei elätä täysi-ikäistä ja valitat, kun isä elättää täysi-ikäistä. Mikä hyvä olisi? Itse asuin kotona 18-vuotiaana ja kävin koulua.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on miesystäväni sopinut poikansa kanssa, että tämä muuttaa meille, jotta voi opiskella pääkaupunkiseudulla.
Jätä ne siat. Molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloit suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsi, jos et halua lapsia? Siinä joutuu automaattisesti elämään perheenä vaikkei se olisikaan oma lapsi.
On olemassa myös miehiä jotka hoitaa itse lapsensa. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei hyvä. Mun miesystävällä on kotona asuva täysi-ikäinen lapsi. Muutti isälleen heti 18 täytettyään, kun äiti laittoi pihalle. Likka on aivan pilalle hemmoteltu, ei huvita koulunkäynti, ei työ, ei kotityöt, ei mikään muu kuin pelaaminen. Ei maksa asumisestaan tai olemisestaan mitään, vaikka saa kuntoutusrahaa. Mies olisi halunnut lähihuoltajaksi jo vuosia sitten, mutta äidille ei sopinut ja nyt on käsillä ongelmanuori.
Tästä syystä emme asu yhdessä. Tarkastelin tilannetta ja kun huomasin kuvion, niin tein ratkaisuni. Miehellä on lisäksi myös kaksi alaikäistä lasta ja luulen saman kuvion toistuvan. Äiti ei pysty/halua elättää täysi-ikäisiä lapsia ja kun rahantulo ehtyy, niin lapsi isälle, vaikka lastenvalvojalle on valehdeltu suut ja silmät täyteen isän puutteita. Yllättäen ne eivät enää lapsen täysi-ikäistyttyä haittaa.
Valitat, että äiti ei elätä täysi-ikäistä ja valitat, kun isä elättää täysi-ikäistä. Mikä hyvä olisi? Itse asuin kotona 18-vuotiaana ja kävin koulua.
Lueppas nyt ajatuksen kanssa ja koeta ymmärtää asia. Tuo tyttöhän EI TEE mitään kuvailemiasi asioita, ei tee yhtään mitään! Äiti pisti pihalle kun täytti 18v, varmaan juuri siksi, kun EI TEE mitään! Nyt on isällään, eikä vieläkään tee mitään!
Siis avaa vähän lisää: teetkö normaalisti teillä ruokaa? Mutta et suostu nyt tekemään miehen lapselle ruokaa samalla, koska se olisi passaamista? Vai et ole aiemmin koskaan tehnyt ruokaa, mutta nyt miehesi olettaa, että alat tekemään kaikki päivän ateriat, koska lapsi muutti teille? Oletteko yrittäneet keskustella työnjaosta miehesi kanssa?
Elämään kuuluu se, että lapset aikuistuvat.
Yllätyksiä sattuu ja jos lapsen äiti olisi kuollut kaksi vuotta sitten, ap olisi ollut itsekäs, jos ei olisi hyväksynyt tämän muuttoa isälleen. Tilannetta ei voi mitenkään verrata siihen, että puolison kanssa keskustelematta sopii aikuisen lapsen muutosta.