En 40-vuotiaana halunnut passatun juuri täysi-ikäiseksi tulleen bonus-äidiksi.
Poika on miesystäväni, hänen avoliitostaan joka kariutui 6 vuotta sitten. Miesystäväni (46) isäviikonloppuina useimmin olin käymässä joko sisareni tai veljeni luona (kummassakin taloudessa minulla on rakas kummilapsi) antaakseni pojalle ja isälleen aikaa olla kaksin - ja koska huomasin joutuvani kokiksi ja piiaksi jos olin paikalla.
Nyt on miesystäväni sopinut poikansa kanssa, että tämä muuttaa meille, jotta voi opiskella pääkaupunkiseudulla.
Äitinsä on passannut pojan pilalle. Minä en edes pidä pojasta (puhumattakaan lämpimämmistä tunteista) joten muutan takaisin omistusasuntooni heti kun vuokralainen lähtee (ensi vuonna) ja ylimenoajaksi vuokrasin itselleni yksiön (aika kaukaa, sähköjunalla 40 min. H:gistä mutta parempi sekin on kuin jäädä).
Olen tuntenut miesystäväni noin 5 vuotta, ja viimeiset 3 vuotta olemme asuneet yhdessä. Olen tahallisesti lapseton ja teen pitkiä ityöpäiviä.
Nyt olen saanut kuulla olevani itsekäs!
Olenko muka?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Tässä ei ole kyse mistään lapsiperheestä, vaan kolmesta aikuisesta.
Itse en mieheni kanssa yhteen mennessäni antanut sen vaikuttaa, etten pitänyt appivanhemmistani, eivätkä he minusta. Yhdessä ollaan oltu jo 20 v.
Ap:lle sanoisin, että tuohan on erittäin hyvä ratkaisu, että asut omassa asunnossasi ja nuo miehet pitävät yhteistä soluaan. Eri asia on sitten se, eikö 18-vuotiaan pitäisi itsenäistyä, mutta sehän ei ole sinun murheesi.
Minä olen ilmoittanut miehelle, että lapsensa ovat sitä entistä elämää ja meillä on nyt uusi perhe, johon keskitytään.
Pöyristyttävää, että vielä täysi-ikäisenäkin jonkun lapset pyrkivät olemaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kuinka aikuinen? 18-19-v.?
Tuon ikäinen on täysi-ikäinen.
Tämä takia lapselliset leikkikööt lapsellisten kanssa ja lapsettomat lapsettomien. Se on kaikille parempi niin. (Poislukien lesket)
Vierailija kirjoitti:
Ainahan nuo eronneet isät etsii uutta naista kokiksi ja piiaksi 😃
Heistä kannattaa pysyä kaukana tai ainakin pitää erilliset kodit.
Sille lienee syynsä miksi nämä miehet on kiertoon laitettu.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo vielä mitään mutta kun meillä käy miehen lapsia melkein koko ajan ja nämä lapset ovat jo yli 20, yksi on jo melkein 30 ja ovat monesti pitkän viikonlopun täällä, joskus jopa tuovat kavereita mukanaan!!! Lisäksi meillä on täällä pieni vauva niin ei ole mitään rauhaa omassa kodissa.
Tämä alkoi vasta saatuanne vauvan???
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ilmoittanut miehelle, että lapsensa ovat sitä entistä elämää ja meillä on nyt uusi perhe, johon keskitytään.
Pöyristyttävää, että vielä täysi-ikäisenäkin jonkun lapset pyrkivät olemaan tekemisissä.
Huono t r o l laus.
Se on niin vaikea hyväksyä lapsi kun muistuttaa äitiään eikö? Mikä sitten on pilalle passaamista voi vaan miettiä. Jokainen kuitenkin tekee aika paljon lapsensa eteen ja ulkopuoliselta katkeralta nyxältä voi näyttää toisin. Muuta yksin ja katso peiliin. Ei ihme ettet ole aiemmin löytänyt miestä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ilmoittanut miehelle, että lapsensa ovat sitä entistä elämää ja meillä on nyt uusi perhe, johon keskitytään.
Pöyristyttävää, että vielä täysi-ikäisenäkin jonkun lapset pyrkivät olemaan tekemisissä.
Toivottavasti tämä on vitsi. Jos ei ole, melkein toivon, että joudut joskus itse siihen "entisen elämän" osaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kyllä se on ihan normaalia että 18-vuotias asuu kotona. Älä nyt viitsi... nippanappa aikuinen tuollainen on.
Eipä ne lapset mihinkään tule häviämään vanhemman elämästä, joten mikä järki asua yhdessä jos se on joku kynnyskysymys. Mitäs sitten, kun tulee lastenlapsia? Ap karkaa viikonlopuksi kodista ulos, ja vaari hoitaa sukulaissuhteita?
Hienoa ap että olet tehnyt ratkaisuja.
Onko se itsekästä, että ei halua asua hemmotellun täysi-ikäisen kanssa samassa kämpässä? No, ehkä vähäsen.
Onko se itsekästä, että lupaa täysikäiselle lapselleen asuinpaikan keskustelematta puolison kanssa? No, kyllä. Lisäksi erittäin ajattelematonta.
Mä hyväksyisin, jos poika muuttaisi siksi aikaa, kunnes löytää oman kämpän. Mutta tästä ei ilmeisesti ole kyse. Jos kuvioon liittyy vielä se, että suurella todennäköisyydellä joutuisin piikomaan itselleni ei-mieluisaa aikuista ihmistä, niin ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo vielä mitään mutta kun meillä käy miehen lapsia melkein koko ajan ja nämä lapset ovat jo yli 20, yksi on jo melkein 30 ja ovat monesti pitkän viikonlopun täällä, joskus jopa tuovat kavereita mukanaan!!! Lisäksi meillä on täällä pieni vauva niin ei ole mitään rauhaa omassa kodissa.
Itsehän sinä olet vauvan tuollaiseen elämään tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan nuo eronneet isät etsii uutta naista kokiksi ja piiaksi 😃
Heistä kannattaa pysyä kaukana tai ainakin pitää erilliset kodit.Sille lienee syynsä miksi nämä miehet on kiertoon laitettu.
Samalla logiikalla varmaan eronneet äiditkin on "laitettu kiertoon"
Idari
Luojalle kiitos, oma bonusäiti on todella mahtava ollut aina meitä kohtaan. Meillä on lämpimät välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kyllä se on ihan normaalia että 18-vuotias asuu kotona. Älä nyt viitsi... nippanappa aikuinen tuollainen on.
Nuoren koti on ollut muualla. Jos muuttaa miehen luo, jolla lapsia kotona, pitää olla valmis siihen, että ei ne heti täysi-ikäistyttyään pois muuta.
Mutta jos asuu yhdessä miehen kanssa, jonka lapset asuu äidillään, niin tuleehan se yllärinä, jos lapsontäysi-ikäiseksi tultuaan muuttaa isän ja tämän kumppanin luo ja se kerrotaan kumppanille pelkkänä ilmoitusasiana. Todella törkeää toimintaa tuo.
Vierailija kirjoitti:
Poika on miesystäväni
Täysi-ikäinen kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ilmoittanut miehelle, että lapsensa ovat sitä entistä elämää ja meillä on nyt uusi perhe, johon keskitytään.
Pöyristyttävää, että vielä täysi-ikäisenäkin jonkun lapset pyrkivät olemaan tekemisissä.
Toivottavasti tämä on vitsi. Jos ei ole, melkein toivon, että joudut joskus itse siihen "entisen elämän" osaan.
Tuo on kuitenkin todellisuutta yllättävän usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaalta ainakin kuulostat.
Mies saa asua lapsensa kanssa ja sinä saat asua yksin. Turha siitä on kenenkään kuohua, itse olette toisenne valinneet; toisen taustat tuntien.
Lapsellisen ei kannattaisi ottaa kumppania joka vihaa erityisesti juuri kumppanin lapsia.
Ja lapsettoman ei kannattaisi ottaa kumppania jolla on lapsia, jos kokee niiden olemassaolon noin raskaaksi.
Kaksi typerystä.
Mä oon ajatellut, ettei siihen nyt sentään tarvitse varautua, että kumppanin aikuinen lapsi muuttaa samaan talouteen.
Kyllä se on ihan normaalia että 18-vuotias asuu kotona. Älä nyt viitsi... nippanappa aikuinen tuollainen on.
Nuoren koti on ollut muualla. Jos muuttaa miehen luo, jolla lapsia kotona, pitää olla valmis siihen, että ei ne heti täysi-ikäistyttyään pois muuta.
Mutta jos asuu yhdessä miehen kanssa, jonka lapset asuu äidillään, niin tuleehan se yllärinä, jos lapsontäysi-ikäiseksi tultuaan muuttaa isän ja tämän kumppanin luo ja se kerrotaan kumppanille pelkkänä ilmoitusasiana. Todella törkeää toimintaa tuo.
No olen kyllä täysin eri mieltä. Vanhempi on vastuussa lapsestaan kunnes tämä täyttää 18 ja käytännössä vielä sen jälkeenkin, koska harva 18 v on täysin kypsä asumaan vielä omillaan. Se lähivanhempi voi koska vaan vaikka kuolla, tai syystä a ja b asumisjärjestelyjä ja tapaamisia muutetaan.
Joten ei, et todellakaan voi olettaa ja vaatia että se joka toinen viikonloppu-isi on isi ikuisesti vaan joka toinen viikonloppu.
koska huomasin joutuvani kokiksi ja piiaksi jos olin paikalla
Olet nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa?
Onko tämä tulkittavissa niin, että teet nyt teidän kotona kaiken ja sinua häirii lähinnä se että joutuisit miehen lisäksi piikomaan myös tämän lasta?