Miten ihmeessä tuo hoitajapula on ratkaistavissa?

Vierailija kirjoitti:

Hoitajapula ratkaistaan suomalaisittain siten, että osa kunkin ikäluokan tytöistä laitetaan valtion toimesta orjattariksi, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Heidät pakkokoulutetaan hoitajiksi ja sitten laitetaan panta jalassa soteyksikköön ilmaistöihin koko loppuiäksi. Orjattaret eivät saa poistua alueelta, joka on piikkilanka-aidattu ja kiväärisotilaat vartioivat sitä torneista. Potilaat ja muu henkilökunta liikkuvat soteyksikköalueella vartioiduista porteista kulkulupien ja biopassien avulla. 

Tämä olisi varmaan edullisin ratkaisu, kun sitä oikeudenmukaista palkkarahaa ei haluta heille tässä yhteiskunnassa maksaa.

Jos miesten pitää käydä armeija, niin eikös tuolle voisi olla vaihtoehtona vastaavan pituinen hoiva-alan palvelus? Aivan yhtälailla sekin oppi menee yhteiskunnan eduksi ja olisi tarpeeseen mahdollisen sodan tai kriisin aikana?

Ja tämänhän ei ole sitten mitenkään sukupuoliroolittunutta. Jokainen kansalainen on velvoitettu vähintään 6kk palvelukseen, sen voi suorittaa armeijassa tai sairaalassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksella ja muista maista rekrytoinnilla.

Menee aikaa ennen kuin he olisivat valmiita työskentelemään suomalaisella hoito-alalla.

Ensin pitäisi oppia kieli, työtavat, kulttuuria ym.

Kansanedustajat leikkaavat nyt kiltisti vaikka omista palkoistaan ja annetaan se siivu hoitajien palkankorotukseen.

Ihan muutama miljoona taas lähtemässä myös kehitysapuun. Sinne on taas varaa lähettää rahaa. Meistä suomalaisista ei välitä kukaan.

Suomalainen hoitotyön kulttuuri ja asenneilmapiiri on sen verran epäinhimillinen ja sadistinen, että se karkottaa varmasti vähänkin sivistyneemmän väen sinne mistä se tulikin. Eihän kukaan järkevä ja normaalilla tunneälyllä varustettu jää kuuntelemaan ja katselemaan sitä potilaiden ja työkavereiden ilkeää kohtelua. Espanjalaiset häipyivät kaikessa hiljaisuudessa kotiin viemisinään täältä saatu apatia ja masennus. Niin kauan kun organisaatiot ovat sisältä noin mätiä ongelma on ja pysyy sitkeästi, eikä mikään muutu.

Olin vuosia Norjassa töissä mutta muutin korona-aikana takaisin Suomeen koska matkustaminen kahden maan välillä vaikeutui. Tiesin että palkka on huonompi, mutta päätin että en tee siitä ongelmaa. Ongelma oli Suomen hoitokulttuuri. Hoitajia oli vuorossa mielestäni ihan riittävästi mutta päivittäin oli sairaslomia joihin ei saatu sijaisia. Työpaikassa oli helppo jäädä lyhyelle sairaslomalle, mitään todistusta ei vaadittu, riitit kun teki netin kautta ilmoituksen suurelle yksityiselle työnantajalle. Toki työpaikaan piti myös ilmoittaa. Vaikea oli uskoa että kaikki nämä sairaslomat olivat todellisia, työpaikalla oli paljon nuoria hoitajia.

Olin tottunut Norjassa että vanhuksen yksilöllisyyttä kunnioitetaan ja että pyritään kodinomaiseen hoitoon. Suomessa kyseisessä työpaikassa aamulla oli kiire tehdä pikaiset aamupesut kaikille asukkaille ennen klo 09.00, todellista liukuhihnatoimintaa. Sitten kiireellä aamupala ja lääkkeet vanhuksille ja sen jälkeen oli sitten hoitajien PITKÄ kahvitauko. Ei todellakaan menty asukkaiden ehdoilla vaan hoitajien. Sama rutiiniomaisuus jatkui koko päivän. Hoito ei ollut asukaskeskeistä eikä yksilöllistä ja paljon esiintyi vanhusten pakottamista (etenkin dementikkojen). Tilanteet olisi voitu hoitaa keskustelemalla jos olisi haluttu. Asukkaat olivat sinänsä sinänsä ihania mutta selvästi tottuneet siihen että se on hoitaja joka täällä määrää.

Olin tottunut Norjassa että kaikkia työtovereita kunnioitetaan ja kaikkia tervehditään ja että työilmapiiri on tärkeä asia viihtyvyydelle. Suomessa tällainen yhteinen vastuu ilmapiirin luomisesta kyseisessä paikassa puuttui. Työpaikassa oli omia "jengejä" jotka tulivat hyvin keskenään toimeen mutta jotka puhuivat pahaa toisista. Kuulin useamman kerran kritiikkiä (ei henkilökohtaista) sairaanhoitajia kohtaan koska heillä oli ns. kansliatöitä eivätkä siten aina olleet kenttätöissä. Työpaikalla oli myös kilpailua kuka on hyvä ja tehokas hoitaja eikä arvostettu toisten työpanosta. Työnjako ei myöskään ollut selkeä, tein sairaanhoitajana kaikkea pyykinpesusta jätteiden poisviemiseen.  

Lääkehoidossa oli jatkuvasti epäselvyyksiä ja virheitä eikä hyvälle lääkehoidon toteutumiselle ollut tarpeeksi aikaa ja keinoja Sairaanhoitajan joutui jatkuvasti varmistelemaan asioita ja puuttumaan virheisiin/virhemerkintöihin. Lähdin pois työpaikasta juuri tämä lääkehoidon epäselvyyksien vuoksi koska koin että sitä ei edes haluttu korjata ja koska jo vuosia asiat olivat ajautuneet retuperälle. 

Heittämällä myrkynkeittäjä millamagia ja sen kätyri jorpakkoon! Aggressiivinen ison rahan makuun päässyt red trash

Juuri noin? Sh homma enemmän liukuhihnahommaa eikä yksilöllistä asiakkaiden palvelua ja hoivaa mitä se pitäisinpitää sisällään

Voisiko hoitajia motivoida esim. sähköllä? Ennen vanhaan 80-luvulla kun laitettiin karjaa karja-autoon, kuljettaja laittoi kantturoihin vauhtia sähköllä.

Lisää hoitajia työpaikoille ja lisää palkkaa. Niin johan alkaa flilippiiniläisiäkin kiinnostaa suomalaisista puhumattakaan.

Työ on nyt suhteessa palkkaan liian raskasta.

Hoitajien määrä tulee vähentää Tanskan tasolle - meillä on jo 1,4 kertainen määrä - ja luopua järjettömästä hoitajamitoituksesta. Toimintaa tulee tehostaa niin että pärjäämme alhaisemmalla hoitajamäärällä.

lopetetaan verorahojen haaskaus lakkoileviin, saikuttaviin ja äitiyslomaileviin hoitajiin ja palkataan tilalle työhaluisia hoitajia. työilmapiiri paranee.

Lopetetaan hoitajien omailmoitusmenettely sairaslomien suhteen. Näin on nyt toimittu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Eli sairasloman saa ainoastaan lääkäriltä, ei omalla ilmoituksella.

Lopetetaan väärän informaation levittäminen mediassa. Hoitajilla ei ole huono palkka vaan hyvää keskitasoa. Täysin ylimitoitettu palkankorotusvaatimus ei ole perusteltavissa. Kuinka moni on edes ottanut selvää, että minkälainen tuo uusi palkankorotusvaatimus on? 

Poliitikkojen lupaukset hoitajamitoituksesta tulisi laittaa suurennuslasin alle ja nostaa esiin perustelut puolesta ja vastaan. Sekä todelliset syyt hoitajapulaan, esim. saikuttaminen.

Hoitajat valitsevat itselleen uuden puheenjohtajan, jolle jäsenistön etu on pääasia ja käsitteet kohtuullisuus ja neuvotteleminen tuttuja.

Unohdetaan tämä hesalainen mentaliteetti, jossa ruikuttaminen on hyve ja järjestelmän mollaajat sankareita. Ja ruvetaan tekemään töitä.

naisille siviilipalvelus, niin kuin miehillä on armeija. jokainen parikymppinen nainen vuodeksi hoitajanhommiin tai mummojen pyllyjä pesemään. olisi askel kohti tasa-arvoisempaa maailmaa, opettaisi naisille hyödyllisiä taitoja ja kouluttaisi myös poikkeustilanteisiin ja tietenkin helpottaisi hoitajapulaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksella ja muista maista rekrytoinnilla.

Menee aikaa ennen kuin he olisivat valmiita työskentelemään suomalaisella hoito-alalla.

Ensin pitäisi oppia kieli, työtavat, kulttuuria ym.

Kansanedustajat leikkaavat nyt kiltisti vaikka omista palkoistaan ja annetaan se siivu hoitajien palkankorotukseen.

Ihan muutama miljoona taas lähtemässä myös kehitysapuun. Sinne on taas varaa lähettää rahaa. Meistä suomalaisista ei välitä kukaan.

Suomalainen hoitotyön kulttuuri ja asenneilmapiiri on sen verran epäinhimillinen ja sadistinen, että se karkottaa varmasti vähänkin sivistyneemmän väen sinne mistä se tulikin. Eihän kukaan järkevä ja normaalilla tunneälyllä varustettu jää kuuntelemaan ja katselemaan sitä potilaiden ja työkavereiden ilkeää kohtelua. Espanjalaiset häipyivät kaikessa hiljaisuudessa kotiin viemisinään täältä saatu apatia ja masennus. Niin kauan kun organisaatiot ovat sisältä noin mätiä ongelma on ja pysyy sitkeästi, eikä mikään muutu.

Olin vuosia Norjassa töissä mutta muutin korona-aikana takaisin Suomeen koska matkustaminen kahden maan välillä vaikeutui. Tiesin että palkka on huonompi, mutta päätin että en tee siitä ongelmaa. Ongelma oli Suomen hoitokulttuuri. Hoitajia oli vuorossa mielestäni ihan riittävästi mutta päivittäin oli sairaslomia joihin ei saatu sijaisia. Työpaikassa oli helppo jäädä lyhyelle sairaslomalle, mitään todistusta ei vaadittu, riitit kun teki netin kautta ilmoituksen suurelle yksityiselle työnantajalle. Toki työpaikaan piti myös ilmoittaa. Vaikea oli uskoa että kaikki nämä sairaslomat olivat todellisia, työpaikalla oli paljon nuoria hoitajia.

Olin tottunut Norjassa että vanhuksen yksilöllisyyttä kunnioitetaan ja että pyritään kodinomaiseen hoitoon. Suomessa kyseisessä työpaikassa aamulla oli kiire tehdä pikaiset aamupesut kaikille asukkaille ennen klo 09.00, todellista liukuhihnatoimintaa. Sitten kiireellä aamupala ja lääkkeet vanhuksille ja sen jälkeen oli sitten hoitajien PITKÄ kahvitauko. Ei todellakaan menty asukkaiden ehdoilla vaan hoitajien. Sama rutiiniomaisuus jatkui koko päivän. Hoito ei ollut asukaskeskeistä eikä yksilöllistä ja paljon esiintyi vanhusten pakottamista (etenkin dementikkojen). Tilanteet olisi voitu hoitaa keskustelemalla jos olisi haluttu. Asukkaat olivat sinänsä sinänsä ihania mutta selvästi tottuneet siihen että se on hoitaja joka täällä määrää.

Olin tottunut Norjassa että kaikkia työtovereita kunnioitetaan ja kaikkia tervehditään ja että työilmapiiri on tärkeä asia viihtyvyydelle. Suomessa tällainen yhteinen vastuu ilmapiirin luomisesta kyseisessä paikassa puuttui. Työpaikassa oli omia "jengejä" jotka tulivat hyvin keskenään toimeen mutta jotka puhuivat pahaa toisista. Kuulin useamman kerran kritiikkiä (ei henkilökohtaista) sairaanhoitajia kohtaan koska heillä oli ns. kansliatöitä eivätkä siten aina olleet kenttätöissä. Työpaikalla oli myös kilpailua kuka on hyvä ja tehokas hoitaja eikä arvostettu toisten työpanosta. Työnjako ei myöskään ollut selkeä, tein sairaanhoitajana kaikkea pyykinpesusta jätteiden poisviemiseen.  

Lääkehoidossa oli jatkuvasti epäselvyyksiä ja virheitä eikä hyvälle lääkehoidon toteutumiselle ollut tarpeeksi aikaa ja keinoja Sairaanhoitajan joutui jatkuvasti varmistelemaan asioita ja puuttumaan virheisiin/virhemerkintöihin. Lähdin pois työpaikasta juuri tämä lääkehoidon epäselvyyksien vuoksi koska koin että sitä ei edes haluttu korjata ja koska jo vuosia asiat olivat ajautuneet retuperälle. 

Mikään noista asioista ei ratkea palkankorotuksella. Tuollainen myrkyllinen, toisia arvosteleva ilmapiiri luultavasti vain pahenisi, jos palkkaeroja muodostuisi lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko hoitajia motivoida esim. sähköllä? Ennen vanhaan 80-luvulla kun laitettiin karjaa karja-autoon, kuljettaja laittoi kantturoihin vauhtia sähköllä.

vanha kunnon nahkaraippa voisi myös toimia

Palstamiehet voi mennä pyyhkimään persettä, täällähän on koko ajan mainostettu miten helppoa ja rahakasta se hoitotyö on. Minua ei enää kiinnosta enkä aio hoivakodissa työskennellä enää päivääkään. Ihan sama miten itsenne hoidatte, ai mutta eihän hoitajia palstan mukaan edes tarvitakaan. Ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksella ja muista maista rekrytoinnilla.

Menee aikaa ennen kuin he olisivat valmiita työskentelemään suomalaisella hoito-alalla.

Ensin pitäisi oppia kieli, työtavat, kulttuuria ym.

Kansanedustajat leikkaavat nyt kiltisti vaikka omista palkoistaan ja annetaan se siivu hoitajien palkankorotukseen.

Ihan muutama miljoona taas lähtemässä myös kehitysapuun. Sinne on taas varaa lähettää rahaa. Meistä suomalaisista ei välitä kukaan.

Suomalainen hoitotyön kulttuuri ja asenneilmapiiri on sen verran epäinhimillinen ja sadistinen, että se karkottaa varmasti vähänkin sivistyneemmän väen sinne mistä se tulikin. Eihän kukaan järkevä ja normaalilla tunneälyllä varustettu jää kuuntelemaan ja katselemaan sitä potilaiden ja työkavereiden ilkeää kohtelua. Espanjalaiset häipyivät kaikessa hiljaisuudessa kotiin viemisinään täältä saatu apatia ja masennus. Niin kauan kun organisaatiot ovat sisältä noin mätiä ongelma on ja pysyy sitkeästi, eikä mikään muutu.

Olin vuosia Norjassa töissä mutta muutin korona-aikana takaisin Suomeen koska matkustaminen kahden maan välillä vaikeutui. Tiesin että palkka on huonompi, mutta päätin että en tee siitä ongelmaa. Ongelma oli Suomen hoitokulttuuri. Hoitajia oli vuorossa mielestäni ihan riittävästi mutta päivittäin oli sairaslomia joihin ei saatu sijaisia. Työpaikassa oli helppo jäädä lyhyelle sairaslomalle, mitään todistusta ei vaadittu, riitit kun teki netin kautta ilmoituksen suurelle yksityiselle työnantajalle. Toki työpaikaan piti myös ilmoittaa. Vaikea oli uskoa että kaikki nämä sairaslomat olivat todellisia, työpaikalla oli paljon nuoria hoitajia.

Olin tottunut Norjassa että vanhuksen yksilöllisyyttä kunnioitetaan ja että pyritään kodinomaiseen hoitoon. Suomessa kyseisessä työpaikassa aamulla oli kiire tehdä pikaiset aamupesut kaikille asukkaille ennen klo 09.00, todellista liukuhihnatoimintaa. Sitten kiireellä aamupala ja lääkkeet vanhuksille ja sen jälkeen oli sitten hoitajien PITKÄ kahvitauko. Ei todellakaan menty asukkaiden ehdoilla vaan hoitajien. Sama rutiiniomaisuus jatkui koko päivän. Hoito ei ollut asukaskeskeistä eikä yksilöllistä ja paljon esiintyi vanhusten pakottamista (etenkin dementikkojen). Tilanteet olisi voitu hoitaa keskustelemalla jos olisi haluttu. Asukkaat olivat sinänsä sinänsä ihania mutta selvästi tottuneet siihen että se on hoitaja joka täällä määrää.

Olin tottunut Norjassa että kaikkia työtovereita kunnioitetaan ja kaikkia tervehditään ja että työilmapiiri on tärkeä asia viihtyvyydelle. Suomessa tällainen yhteinen vastuu ilmapiirin luomisesta kyseisessä paikassa puuttui. Työpaikassa oli omia "jengejä" jotka tulivat hyvin keskenään toimeen mutta jotka puhuivat pahaa toisista. Kuulin useamman kerran kritiikkiä (ei henkilökohtaista) sairaanhoitajia kohtaan koska heillä oli ns. kansliatöitä eivätkä siten aina olleet kenttätöissä. Työpaikalla oli myös kilpailua kuka on hyvä ja tehokas hoitaja eikä arvostettu toisten työpanosta. Työnjako ei myöskään ollut selkeä, tein sairaanhoitajana kaikkea pyykinpesusta jätteiden poisviemiseen.  

Lääkehoidossa oli jatkuvasti epäselvyyksiä ja virheitä eikä hyvälle lääkehoidon toteutumiselle ollut tarpeeksi aikaa ja keinoja Sairaanhoitajan joutui jatkuvasti varmistelemaan asioita ja puuttumaan virheisiin/virhemerkintöihin. Lähdin pois työpaikasta juuri tämä lääkehoidon epäselvyyksien vuoksi koska koin että sitä ei edes haluttu korjata ja koska jo vuosia asiat olivat ajautuneet retuperälle. 

Minuakin vanhustyössä ihmetyttää tuo kollegoiden KIIREKIIREKIIRE!!!!!-asenne. Jossain kotihoidossa se on todellista, mutta kun kaikki hoidettavat on saman katon alla niin kaikki ei ole niin minuutin päälle. Aamulla hirveällä kiireellä tehdään aamupesut ja jaetaan aamupala, jotta päästään koko henkilökunta yhtä aikaa kahvittelemaan klo 10.30.

Sen jälkeen lapataan äkkiä asukkailla lounas suuhun, jotta saadaan kipattua vanhukset äkkiä sänkyihin ja mennään taas porukalla syömään.

Kaikki on muutenkin niin kaavoihin kangistunutta. Asukkaiden on käytävä arkena suihkussa, vaikka pyhänäkin olisi sama miehitys töissä. Jos samalle viikolle sattuu monta pyhäpäivää, sitten hampaat irvessä suihkutellaan koko yksikkö kauhealla kiireellä arkena. Lisäksi on sääntö, ettei juustoa saa leivän päälle kuin silloin, kun ruokana on keittoa. Juustoa olisi kaapissa yllinkyllin, mutta sitä ei saa antaa, ellet halua joltain vakkarilta valitusta.

Onko ihmekään, kun porukka ei jaksa tuollaisessa työympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehet voi mennä pyyhkimään persettä, täällähän on koko ajan mainostettu miten helppoa ja rahakasta se hoitotyö on. Minua ei enää kiinnosta enkä aio hoivakodissa työskennellä enää päivääkään. Ihan sama miten itsenne hoidatte, ai mutta eihän hoitajia palstan mukaan edes tarvitakaan. Ongelma ratkaistu.

Tuollainen touhu, mitä te harrastatte, ei tulisi insinöörityössä kuuloonkaan. Miten paljon teidän mesoaminen on pois työstä ja sitten perään valitatte kun on kiire. Meidän töissä on kuitenkin tekemisen meininki, on aikataulupaineita mutta valmista tulee. Ja yhteishenki toimii, emme hauku työnantajiamme emmekä esimiehiämme.

Vierailija kirjoitti:

Tajuan. Lopetetaan hoitajien virkoja ja teettetään suurin osa raskaasta hoitotyöstä perushoitajilla, laitosapulaisilla, siivoojilla ja pistetään pystyyn vapaaehtoisryhmät teen ja sympatiat jakoa varten kuten muualla maailmassa.

Hoitajapulassa suurin ongelma on laiskat vinkuvat nuoret hoitajat, jotka ei ole tottuneet työtä tekemään.

Tota kun laitoksissa hoitajat tekevät jo ruuat ja siivoavat kaiken muun lisäksi. Ei niissä ole enää keittäjiä tai siivoojia. Hoitajat tekevät lääkärienkin töitä. Alalta lähtee väkeä ja työt jaetaan jäljellä olevien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajien määrä tulee vähentää Tanskan tasolle - meillä on jo 1,4 kertainen määrä - ja luopua järjettömästä hoitajamitoituksesta. Toimintaa tulee tehostaa niin että pärjäämme alhaisemmalla hoitajamäärällä.

Tämä ratkaisu on oikein mainio kun nostetaan samalla se Suomen alhaisin lääkärimitoitus muiden pohjoismaiden tasolla :) Suomessa järjetön hoitajamitoitus on mahdollinen siksi eträ meillä on vastaavasti liki samankertaisesti pienempi määrä lääkäreitä.

Vaihtamalla kaikki hoitajat kehitysmaiden hoitajiin peruspalkalla

Mä en oikein ymmärrä tätä hoitajien glorifiointia. Osa niistä on ihan paskoja, ihan väärällä alalla, supersaikuttajia ja vastenmielisiä ihmisiä. Tai sitten isääni hoiti alan surkein osuus.

Sairaslomat alalla samalla lailla lääkärintodistuksen alaisiksi. Ikälisät pois. Palkan tulee perustua työn vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoriutumiseen. Välttämättä ei tarvita yhtään lisää rahaa. Se pitää vain jakaa oikeudenmukaisemmin. Ja johtotehtäviin ihmisiä, jotka oikeasti OSAAVAT johtaa. KÄYTÄNNÖNLÄHEISIÄ ihmisiä.  Tämä ongelma on julkisella sektorilla varsin yleinen. Sellainen asioihin tarttuva, tomera ja rivakka johtaminen puuttuu täysin. 

Alalle tarvittaisiin huomattavasti nykyistä tiukemmat psykologiset valinta testit. Osa psykologista testausta voisi tapahtua konkreettisissa tilanteissa hoitolaitoksissa. Siinä olisi paljon helpompi arvioida, miten ihminen osaa kohdata autettavia. Nyt tilanne on se, että riittävän älykäs, mutta persoonallisuushäiriöinen hakija vedättää testeissä miten haluaa.

Sote alalle on valitettavasti pesiytynyt paljon täysin empatiakyvyttömiä, kovia ja kylmiä hoitajia. Toki vastavuoroisesti alalta löytyy myös aivan upeita, aidosti potilaistaan välittäviä helmiä, jotka taas monesti uupuvat tuon toisen ryhmän kylmään kohteluun ja aiheuttamaan tulehtuneeseen ilmapiiriin.

Työnohjaukset ei asioita korjaa, se on nähty vuosikymmenten varrella lukuisissa ongelmallisissa työyhteisöissä työskennellessäni.

Laitosmaiset olot tuppaa ajanmittaan tarttumaan myös hoitajiin, kaikki siis "laitostuvat" ja liian helposti käy niin, että jäädään toteuttamaan joitakin jo huonoiksi havaittuja toimintatapoja.

Siinä en sinällään näe mitään pahaa, että pyritään pitämään lakisääteiset kahvi-ja ruoka tauot, niinhän ne pidetään muillakin aloilla. Sote alalla on paljon pienempiä yksiköitä, joissa kunnon taukojen pitäminen ei yksinkertaisesti edes onnistu, kun asiakkaiden parissa pitää olla koko ajan. Jos taas niitä ei ehditä pitämään ilman valtaisaa kiirehtimistä, on jotakin pielessä työntekijöiden mitoituksessa ja ammattitaidossa sekä työskentelytiloissa.

Alan palkkauksesta voi todeta, että se on riittävä juuri omilleen edulliseen vuokra-asuntoon muuttaneelle nuorelle tai miehensä/vaimonsa paremman palkan turvin elävälle. Sitä vastoin se ei ole riittävä perhelliselle etenkään suurimmissa kasvukeskuksissa.