Lue keskustelun säännöt.
Ensisynnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä
19.09.2022 |
Onko kokemuksia? Millaiset lääkkeettömät kivunlievityskeinot toimivat?
Kommentit (107)
ei ollut mitään iloa aquarakkuloista eikä ilokaasusta, synnytys venyi enkä saanut kunnolla ponnistettua, imukupilla saatiin lapsi ulos. Kipeää teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät toimi.
Jotenkin kuitenkin vain joka päivä naiset synnyttävät ilman kivunlievitystä.
Hengitys ja sillä rentouttaminen. Jos jännität leukaa, jännität keskikehoa. Äänenkäyttö, liittyy samaan asiaan. Lämmin, esim kauratyyny tai suihku.
Aloituksessa kysyttiin toimiiko lääkkeettömät kivunlievitykset. Ei siis kysytty synnyttääkö naiset joka päivä ilman kivunlievitystä. Kannattaa lukea ajatuksella.
Ja noi sun mainitsemat konstit ei tehonneet mulla pätkääkään.
No oma kokemus oli sinänsä ihan positiivinen, vaikka avautumisvaihe olikin ihan helvettiä.
Ilmqn epiduraalia pystyi itse valitsemaan asennon missä synnyttää ja painovoima auttoikin hienosti lapsen maailmaan.
Mutta unohda kauratyynyt ja taikavarvut, jos haaveilet kivuttomasta, tai edes siedettävästä kivusta synnytyksen aikana.
Kyllä se sattuu ja paljon. Pääasia on, ettei missään vaiheessa mene paniikkiin.
Sankariäidit yrittävät masentaa ensisynnyttäjää jo valmiiksi. Jokaisen ihmisen kipukynnys on erilainen, lantio erilainen, terveydentila erilainen, lapsen vointi vaihtelee jne. Piru vie, suhtautukaa empaattisesti ja tilanteenmukaisesti. Jos on päättänyt, että synnytys menee juuri näin eikä se sitten menekään, niin on supermammat kertomassa, että kyllä MINÄ...
Nimim. Kolme erilaista synnytystä
Vierailija kirjoitti:
En tarvinnut mitään, omalla painollaan meni.
Samoin toinen.
Ei se nyt niin kipeää tehnyt.
No helppohan se on miehen sanoa.
Synnytys on aivan hlvetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oma kokemus oli sinänsä ihan positiivinen, vaikka avautumisvaihe olikin ihan helvettiä.
Ilmqn epiduraalia pystyi itse valitsemaan asennon missä synnyttää ja painovoima auttoikin hienosti lapsen maailmaan.
Mutta unohda kauratyynyt ja taikavarvut, jos haaveilet kivuttomasta, tai edes siedettävästä kivusta synnytyksen aikana.
Kyllä se sattuu ja paljon. Pääasia on, ettei missään vaiheessa mene paniikkiin.
Epiduraalin kanssa saa itse valita asentonsa hyvä tavaton!
Alioittaja ota heti epiduraali kun sen saat. Itse en saanut toiselta ja synnytys ei edennyt millään kivun vuoksi ja ponnistusvaihe kesti järkyttävän pitkään. Tämä synnytys järkytti miehenkin.
Minulla lääkkeettömät kivunlievitykset toimivat hyvin. Parhaiten siinä hetkessä toimi amme, mutta ehkä kauaskantoisin apu oli joogasta ja meditaatiosta, missä olin oppinut tutkiskelevaa, lempeää suhtautumista kipuun.
Kannustan kaikkia koettamaan lääkkeetöntä synnytystä. Ja todellakaan ei ole mikään epäonnistuminen, jos tosipaikan tullen toteaa, ettei tämä ollutkaan oma juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oma kokemus oli sinänsä ihan positiivinen, vaikka avautumisvaihe olikin ihan helvettiä.
Ilmqn epiduraalia pystyi itse valitsemaan asennon missä synnyttää ja painovoima auttoikin hienosti lapsen maailmaan.
Mutta unohda kauratyynyt ja taikavarvut, jos haaveilet kivuttomasta, tai edes siedettävästä kivusta synnytyksen aikana.
Kyllä se sattuu ja paljon. Pääasia on, ettei missään vaiheessa mene paniikkiin.Epiduraalin kanssa saa itse valita asentonsa hyvä tavaton!
Alioittaja ota heti epiduraali kun sen saat. Itse en saanut toiselta ja synnytys ei edennyt millään kivun vuoksi ja ponnistusvaihe kesti järkyttävän pitkään. Tämä synnytys järkytti miehenkin.
Aloittaja halusi kuulla kokemuksia lääkkeettömistä kivunlievityksistä. Olet nyt ymmärtänyt jotain väärin, epiduraali ei kuulu lääkkeettömiin keinoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata suunnitella liian tarkkaan. Tilanne elää synnyttäessä.
Vaikka ois toivonut kaikki kivun lievitykset voi vauva syntyy niin nopeasti että ei ehdi saamaan mitään.
Tai sitten kivut voi olla niin kovat että ei jaksa luomuna.
Kannattaa kuitenkin tutustua hyvin niihin luonnon mukaisiin keinoihin, että niistä ois tietoa, sairaalassa sellaista ei juurikaan ole, joissakin uudemmissa sairaaloissa voi olla vaikka amme synnytystä varten.
Kannattaa myös selvittää etukäteen missä ois tarkotus synnyttää ja mitä varusteltuja siellä on.
Tuo ettei ehdi saamaan mitään on vitsi. Harva vauva sekunnissa syntyy. Tarkoitus on vain aiheuttaa naiselle mahdollisimman paljon kipua ja arvottomuutta. On kyllä olemassa vaikka minkälaisia kivunlievityksiä ja lääkkeitä, niitä vain pantataan tahallaan. Synnyttäjälle on heti annettava lievitystä kun hän sitä pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata suunnitella liian tarkkaan. Tilanne elää synnyttäessä.
Vaikka ois toivonut kaikki kivun lievitykset voi vauva syntyy niin nopeasti että ei ehdi saamaan mitään.
Tai sitten kivut voi olla niin kovat että ei jaksa luomuna.
Kannattaa kuitenkin tutustua hyvin niihin luonnon mukaisiin keinoihin, että niistä ois tietoa, sairaalassa sellaista ei juurikaan ole, joissakin uudemmissa sairaaloissa voi olla vaikka amme synnytystä varten.
Kannattaa myös selvittää etukäteen missä ois tarkotus synnyttää ja mitä varusteltuja siellä on.Tuo ettei ehdi saamaan mitään on vitsi. Harva vauva sekunnissa syntyy. Tarkoitus on vain aiheuttaa naiselle mahdollisimman paljon kipua ja arvottomuutta. On kyllä olemassa vaikka minkälaisia kivunlievityksiä ja lääkkeitä, niitä vain pantataan tahallaan. Synnyttäjälle on heti annettava lievitystä kun hän sitä pyytää.
Ap halusi kuulla kokemuksia lääkkeettömästä kivunlievityksestä. Onko sinun mielessäsi jokin tietty lääkkeetön keino, joka on auttanut sinua tai jota on pantattu sinulta tahallaan?
Pelottaisi kamalasti synnytys ilman kivun lievitystä, ehdottomasti kaikki kipulääkkeet mitä vaan saa niin ei tarvitse pelätä. Pelko nimittäin lisää kivun kokemista tutkitusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 luomua ilman mitään ja kolmannelle vain aquarakkulat taakse. Aquarakkulat oli mahtava kokemus ja melko luomua sekin.Veivät kivut kokonaan selkäpuolelta ja heti aukesi paikat.
Mulle taas laitettiin nämä aquarakkulat, kun epiduraali ei ehtinyt, ja musta se oli jotenkin kauheeta. Niiden laittaminen (pistäminen) sattui itsessään (joo, epiduraalin laitto olisi ollut varmaan vielä kamalampaa) ja mua jotenkin ällötti se ajatus niistä rakkuloista. Päätös laittamisesta tuli aika nopeesti siinä, etten oikein ehtinyt/pystynyt miettiä. Kipuun sillä ei ollut oikein mitään vaikutusta. Ilokaasua vaan riittävästi, niin pystyy rentoutumaan supistusten/ponnistusten välissä.
Jep,kyllähän se rakkuloiden laittaminen sattui aina sen pari sekuntia mutta senjälkeen heti helpotti.
Minä synnytin ennenaikaisesti ja kivut olivat suurimmat ristiselässä. Mulla auttoi rakkulat tosiaan heti ja kohdunsuu avautui vauhdilla ja sit pääsinkin jo ponnistamaan. Olen kuullut että joillakin ei auta mut se voi johtua siitäkin että kuka rakkulat pistää, ne pitää osata laittaa just eikä melkein oikeisiin kohtiin. Mut voihan se olla että ne ei kaikille auta vaikka oisi kuinka oikein laitettu.
Erona tässä vaihe, missä olet nuo saanut. Itse sain vasta melkeinpä ponnistusvaiheen alussa ja tais mennä kyllä aika hukkaan. Jäi mieleen lähinnä se, että niiden laitosta oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
Pyysin epiduraalia niin kuin sain ekalta ja eka lapsi syntyi 10min ponnistuksella pirteänä ja hyvä voimaisena. Toiselta ei muka ehtinyt ja lääkäri laittoi sitten kohdunsuunpuudutuksen ja siitä oli se hyöty että se pistäminen sattui hirveästi. Kun ei puutunut ja olin hlvetin tulessa niin kätilö keksi laittaa ne rakkulat ja niistäkin oli se hyöty että sattui hirveästi, mitäpä sitä supistuksen välissä muuta kaipaisi kuin lisää kipua. Mutta ne rakkulat on vitsi. Ja olisi ehtinyt laittaa epiduraalin koska synnytys kesti vielä 5 tuntia noista rakkuloista ja lapsi syntyi velttona ja happiarvoja piti mittailla.
Minä synnytin täysin ilman kivunlievitystä, en kokenut tarpeelliseksi. Kätilö pakotti epiduraalin, koska olin hänen mielestään niin väsynyt, ja kutsui anestesialääkärin. Minun onni oli että oli viikonloppu ja sairaalan ainoa anestesialääkäri oli kiinni leikkauksessa. Toivoin kätilöitä tukea mutta jouduinkin tappelemaan hänen kanssa kesken synnytyksen. Onneksi lapsi ehti syntyä ennen lääkärin vapautumista. Tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten Joensuussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelottaisi kamalasti synnytys ilman kivun lievitystä, ehdottomasti kaikki kipulääkkeet mitä vaan saa niin ei tarvitse pelätä. Pelko nimittäin lisää kivun kokemista tutkitusti.
epiduraali pitkittää ponnistusvaihetta ihan tutkitusti
Vierailija kirjoitti:
Pelottaisi kamalasti synnytys ilman kivun lievitystä, ehdottomasti kaikki kipulääkkeet mitä vaan saa niin ei tarvitse pelätä. Pelko nimittäin lisää kivun kokemista tutkitusti.
Pelko on kyllä viheliäinen juttu. Se lisää kipua ja aivan konkreettisesti sitä mahdollisuutta, että jotain menee pieleen. Siksi olisi hyvä hoitaa ensisijaisesti sitä pelkoa.
Ensimmäinen lapseni syntyi niin nopeasti, että mitään kivunlievitystä ei olisi ehtinyt antaa. Kipu oli kova, mutta kätilön mukaan kivun määrä on vakio: jos sattuu paljon, niin synnytys etenee nopeasti, jos taas vähemmän, niin se kestää kauemmin.
Synnytyksen jälkeen kätilö nosti vauvan vatsalleni, ja vauva alkoi tehdä ryömimisliikkeitä (refkeksin takia) huutaen samalla vimmatusti. Kätilö sanoi, että nämä luomuvauvat ovat niin pirteitä. Kysyin, mitä hän tarkoitti, ja hän kertoi, että epiduraali vaikuttaa myös vauvaan, ja sen seurauksena vauvat ovat synnytyksen jälkeen uneliaita.
Esikoiseni halusi rinnalle puolentoista tunnin välein ja niin maito nousikin nopeasti. Toisen lapsen kohdalla päätin, että en ota lääkkeellistä kivunlievitystä, koska en halunnut että imetyksen kanssa tulisi ongelmia vauvan uneliaisuuden takia. Edellisestä kerrasta muistin myös, että kipu loppui heti kun vauva oli ulkona. Halusin mieluummin, että kivulias vaihe on ohi nopeasti. Toinen synnytys kesti vähän kauemmin kuin ensimmäinen, mutta kipu ei ollut ihan niin paha. Olin tyytyväinen, etten ottanut puudutuksia, koska minä ja vauva olimme molemmat virkeitä synnytyksen jälkeen.
Minulla on vain yksi lapsi, toistaiseksi. Vuoden - parin kuluttua hankin toisen lapsen, luultavasti. Mulla synnytys kesti n. 3h kaikkiaan ja poltot oli toisinaan kovat ja aaltoilevat. Kätilö jätti minut muutamaksi minuutiksi yksin, oli pakko huutaa apua, kun tytär päätti tulla rytinällä maailmaan.
En tiedä kuka hän oli joka lopulta huoneeseen tuli, mutt tokaisi mulle: "Ei siihen kipuun kuole vaikka sattuukin"! Minä siihen: "Auta nyt vähän, ettei vauva putoa lattialle ja kuole!"
Minä en huutanut enää apua, apua aneli se huoneeseen tullut nuorinaishenkilö: JOKU KÄTILÖISTÄ TÄNNE HETI, tarvitaan APUA HETI. Kyllähän se kätilökin löytyi, oikeastaan heitä tuli samantein kaksi, ja loppu sujui aivan tyyneesti. 6 tikkiä, koska väliliha repeytyi. Mä en muista kärsineeni erityisesti kivusta, pikemminkin mulle jäi mieleen pelko miten lapsen käy?
Muutaman tunnin kuluttua oltiin osastolla ja kaikki oli onnellisesti ohitse... niin myös ne poltot. Minä en ehtinyt saamaan mitään kipulääkitystä, paitsi jotain kaasua kätilö tarjosi, pari kertaa sitä keuhkoihin vedin, enempää en huolinut. Minulle ainakin tuli siitä oksettavan paha olo, taisin yökätäkin muutaman kerran, mutten sentään oksentanut. 4 päivää sairaalassa ja sen jälkeen kotiin, opettelemaan yhteiseloa. Toisinaan risoi, kun piti rauhoitella lasta keskellä yötä, rinta suuhun ja kuivat vaipat. Vauva nukahti. Toisinaan taas minä heräsin yöllä, täydelliseen hiljaisuuteen ja silloin pelko valtasi mielen. Ipana nukkui hiirenhiljaa, ei edes tuhissut. Hölmöyttäni kosketin häntä, ja koko rituaali käytiin taas läpi syöttöineen ja vaipanvaihtoineen. Runsas kuukausi meni, ennenkuin mä opin ainoastaan kuuntelemaan lapsen hengitystä, herättämättä nukkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaisi kamalasti synnytys ilman kivun lievitystä, ehdottomasti kaikki kipulääkkeet mitä vaan saa niin ei tarvitse pelätä. Pelko nimittäin lisää kivun kokemista tutkitusti.
Pelko on kyllä viheliäinen juttu. Se lisää kipua ja aivan konkreettisesti sitä mahdollisuutta, että jotain menee pieleen. Siksi olisi hyvä hoitaa ensisijaisesti sitä pelkoa.
Hyvä pointti, se onkin sitten suurempi haaste päästä pelosta eroon ennen h-hetkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaisi kamalasti synnytys ilman kivun lievitystä, ehdottomasti kaikki kipulääkkeet mitä vaan saa niin ei tarvitse pelätä. Pelko nimittäin lisää kivun kokemista tutkitusti.
Pelko on kyllä viheliäinen juttu. Se lisää kipua ja aivan konkreettisesti sitä mahdollisuutta, että jotain menee pieleen. Siksi olisi hyvä hoitaa ensisijaisesti sitä pelkoa.
Hyvä pointti, se onkin sitten suurempi haaste päästä pelosta eroon ennen h-hetkeä.
Onhan sitä pelkoa yhdeksän kuukautta aikaa työstää. Onnistuu kyllä jos tahtoa riittää
Olin sairaalassa aamulla seitsemän jälkeen, suihku, sairaalavaatteet ja synnytyssaliin, piuhat kiinni. Yhdeksän jälkeen kävi synnytyslääkäri toteamassa, ettei enää voi antaa epiduraalia, kun ollaan no niin loppuvaiheessa. Totesin hämmentyneenä, ettei vielä ole edes käynyt mielessä panadoliakaan pyytää. 10:20 oli poika maailmassa. Seuraavan päivänä olisi ollut valmis synnyttämään uudelleen.
Helppo synnytys oli.