Ensisynnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää väen vängällä kärsiä? Toki toisilla on helppoja ja nopeita synnytyksiä, joista selviää ilman kivunlievitystä, mutta ei tiedä jos omalle kohdalle sattuu se 36h synnytys, jossa repeää oikein kunnolla. Ei kannata olla ehdoton näissä asioissa niin kuin edellä sanottiin. Tilanteen mukaan kannattaa katsoa.

Kärsiminen ja kivun tunteminen on eri asioita. Voi tuntea kipua tuntematta kärsimystä, kärsimys yleensä johtuu siitä, että yrittäis vaikka paeta voimakasta kipua. Se, että on asennoitunut silleen ettei halua kivunlievytystä, on aivan ok.

Hyvin kirjoitettu.

Synnytysasennolla on merkitystä. Keskiajalla keksittiin käyttää kidutuskeinona sitä, että laitetaan nainen synnyttämään selällään maaten. Siinä kun ei esim painovoima paljoa auta synnytyksen suhteen. Nykyään se on yleisin sairaalasynnytysasento, koska siinä on ammattilaisilla helpoin operoida.

Vierailija kirjoitti:

Synnytysasennolla on merkitystä. Keskiajalla keksittiin käyttää kidutuskeinona sitä, että laitetaan nainen synnyttämään selällään maaten. Siinä kun ei esim painovoima paljoa auta synnytyksen suhteen. Nykyään se on yleisin sairaalasynnytysasento, koska siinä on ammattilaisilla helpoin operoida.

Puhutko nyt puoli-istuvasta asennosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysasennolla on merkitystä. Keskiajalla keksittiin käyttää kidutuskeinona sitä, että laitetaan nainen synnyttämään selällään maaten. Siinä kun ei esim painovoima paljoa auta synnytyksen suhteen. Nykyään se on yleisin sairaalasynnytysasento, koska siinä on ammattilaisilla helpoin operoida.

Puhutko nyt puoli-istuvasta asennosta?

Joo

Asian vierestä, mutta sitä jaksan ihmetellä, miksi toiset karjuu, kiljuu, huutaa tai kiroilee synnyttäessään? Vie varmasti paljon voimia, jotka voisi käyttää vaikka siihen itse synnytyksen etenemiseen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysasennolla on merkitystä. Keskiajalla keksittiin käyttää kidutuskeinona sitä, että laitetaan nainen synnyttämään selällään maaten. Siinä kun ei esim painovoima paljoa auta synnytyksen suhteen. Nykyään se on yleisin sairaalasynnytysasento, koska siinä on ammattilaisilla helpoin operoida.

Puhutko nyt puoli-istuvasta asennosta?

Joo

Puoli-istuva asento ei ole selällään synnyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysasennolla on merkitystä. Keskiajalla keksittiin käyttää kidutuskeinona sitä, että laitetaan nainen synnyttämään selällään maaten. Siinä kun ei esim painovoima paljoa auta synnytyksen suhteen. Nykyään se on yleisin sairaalasynnytysasento, koska siinä on ammattilaisilla helpoin operoida.

Puhutko nyt puoli-istuvasta asennosta?

Joo

Olisko jotain lähdettä tuolle kidutusjutulle?

Olen synnyttänyt kolme ilman kivun lievitystä. En ole mikään luomu-intoilija vaan ihan niin olen tehnyt. Ilman isää, tai tukihenkilöä, mitä ne nyt lieneekään nimeltään.

Tosin on sanottava että lyhyet synnytykset, kokonaiskestot 6, 3 ja 7.

Sanoisin että pari päivää kestänyt hampaan hermosärky pahempaa.

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä, mutta sitä jaksan ihmetellä, miksi toiset karjuu, kiljuu, huutaa tai kiroilee synnyttäessään? Vie varmasti paljon voimia, jotka voisi käyttää vaikka siihen itse synnytyksen etenemiseen..

Ootko ollut tällaisissa synnytyksissä itse paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä, mutta sitä jaksan ihmetellä, miksi toiset karjuu, kiljuu, huutaa tai kiroilee synnyttäessään? Vie varmasti paljon voimia, jotka voisi käyttää vaikka siihen itse synnytyksen etenemiseen..

Mitäpä jos keskittyisit siihen omaan synnyttämiseesi sen sijaan, että pitää taivastella toisten ihmisten synnytyksiä???

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä, mutta sitä jaksan ihmetellä, miksi toiset karjuu, kiljuu, huutaa tai kiroilee synnyttäessään? Vie varmasti paljon voimia, jotka voisi käyttää vaikka siihen itse synnytyksen etenemiseen..

Minä huusin, vaikeroin ja kiroilin, mutta en itse tajunnut sitä. Joku toinen kätilö tuli ravistelemaan minua olkapäästä ja käski olemaan hiljaa, kun hänen hoitamansa synnyttäjä häiriintyi äänestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 luomua ilman mitään ja kolmannelle vain aquarakkulat taakse. Aquarakkulat oli mahtava kokemus ja melko luomua sekin.Veivät kivut kokonaan selkäpuolelta ja heti aukesi paikat.

Mulle taas laitettiin nämä aquarakkulat, kun epiduraali ei ehtinyt, ja musta se oli jotenkin kauheeta. Niiden laittaminen (pistäminen) sattui itsessään (joo, epiduraalin laitto olisi ollut varmaan vielä kamalampaa) ja mua jotenkin ällötti se ajatus niistä rakkuloista. Päätös laittamisesta tuli aika nopeesti siinä, etten oikein ehtinyt/pystynyt miettiä. Kipuun sillä ei ollut oikein mitään vaikutusta. Ilokaasua vaan riittävästi, niin pystyy rentoutumaan supistusten/ponnistusten välissä.

Jep,kyllähän se rakkuloiden laittaminen sattui aina sen pari sekuntia mutta senjälkeen heti helpotti.

Minä synnytin ennenaikaisesti ja kivut olivat suurimmat ristiselässä. Mulla auttoi rakkulat tosiaan heti ja kohdunsuu avautui vauhdilla ja sit pääsinkin jo ponnistamaan. Olen kuullut että joillakin ei auta mut se voi johtua siitäkin että kuka rakkulat pistää, ne pitää osata laittaa just eikä melkein oikeisiin kohtiin. Mut voihan se olla että ne ei kaikille auta vaikka oisi kuinka oikein laitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysasennolla on merkitystä. Keskiajalla keksittiin käyttää kidutuskeinona sitä, että laitetaan nainen synnyttämään selällään maaten. Siinä kun ei esim painovoima paljoa auta synnytyksen suhteen. Nykyään se on yleisin sairaalasynnytysasento, koska siinä on ammattilaisilla helpoin operoida.

Puhutko nyt puoli-istuvasta asennosta?

Joo

Puoli-istuva asento ei ole selällään synnyttämistä.

No ei mutta yhtä vähän siinä pääsee painovoima auttamaan jos vertaa vaikka kyykkyasentoon

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, vesi, tens, hieronta, akupunktio.... Moni saa jostain noista hyötyä, osa toisista ja osa toisista.

Monella se lääkkeettömyys tyssää ensisynnytykselle tyypilliseen hitaaseen etenemiseen. Vaikka kipua hyvin jaksaisikin lyhyemmän aikaa, voi se alkaa liikaa uuvuttaa toista vuorokautta jatkuessaan ja pahimmassa tapauksessa pitkä kipu hidastaa synnytystä entisestään, jos keho ei pysty enää rentoutumaan.

Omasta ensimmäisestä synnytyksestäni en selvinnyt ilman epiduraalia, koska synnytystä jouduttiin käynnistelemään oksitosiinilla ja vauvan virheasennon vuoksi synnytys kesti todella kauan. Epiduraalin kanssa siitä tosin tuli aivan hyvä kokemus kestostaan huolimatta.

Toinen synnytys taas eteni normaalisti ja nopeasti, eikä käynnistelyjä tarvittu, jolloin kipu oli huomattavan paljon siedettävämpää ja ns pehmeämpää. Siivoilin kotona mahdollisimman kauan, se vei huomiota kivusta ja pystyasento ja liikkuminen auttavat vauvaa etenemään kanavassa. Sitten tarvitsikin käydä vain ponnistamassa sairaalassa 😁

Mutta siis että henkisesti kannattaa kaikkeen varautua.

Mulla samantapaiset kokemukset, eka synnytys kesti ja kesti, käynnistettiin ja kalvot puhkaistiin kolmen päivän supistusten jälkeen, tarvitsin epiduraalin lähinnä että sain levättyä ja nukuttua, sitten jaksoikin ponnistaa.

Toisella kerralla allas ja tens (ei samaan aikaan tietenkään ;)) ja vasta ihan lopussa sain kauheisiin kipuihin pethidiiniä. Kaikki meni sujuvasti siihen asti kun ialvot puhkesivat itsestään ja menin shokkiin siitä kivusta - en tiennyt että se voi sattua niin paljon, yllätti. Se pethidine pistos auttoi tuon yli. Ja siis anelin epiduraalia mutta synnytin kätilöyksikössä joten sitä ei ollut mahdollista saada, ambulanssilla olisi pitänyt mennä sairaalaan.

Eli kannattaa ottaa selvää kaikesta mahdollisesta mutta muuttaa suunnitelmia lennossa tilanteen mukaan. Ja suosittelen epiduraalia jos yhtään venyy synnytys, lepo on tärkeää!

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä, mutta sitä jaksan ihmetellä, miksi toiset karjuu, kiljuu, huutaa tai kiroilee synnyttäessään? Vie varmasti paljon voimia, jotka voisi käyttää vaikka siihen itse synnytyksen etenemiseen..

Äänen avulla voi myös vapauttaa niitä kiputuntemuksia. Ei se vaan vie energiaa, vaan voi myös antaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät toimi. 

Jotenkin kuitenkin vain joka päivä naiset synnyttävät ilman kivunlievitystä.

Hengitys ja sillä rentouttaminen. Jos jännität leukaa, jännität keskikehoa. Äänenkäyttö, liittyy samaan asiaan. Lämmin, esim kauratyyny tai suihku.

Joka päivä ihmisiä myös kidutetaan, raiskataan ja teloitetaan mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Ei se tarkoita, että haluaisi olla joutumatta sellaiseen tilanteeseen jos ei ole pakko.

Outoa, että vertaat kehon luonnollista toimintas rikolliseen väkivaltaan.

Todella monet naiset haluavat synnyttää ilman epiduraalia (esim minä).

Luonnollisuus ei ole sama asia kuin jonkin asian hyvyys. Joka päivä ihmisiä myös kuolee luonnollisesti ja ilman kivunlievitystä. Kaikki ei sellaista edes tarvitse. Silti riittävä kivunhoito lääkkeillä on oikea valinta silloin, kuin ihminen sitä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 luomua ilman mitään ja kolmannelle vain aquarakkulat taakse. Aquarakkulat oli mahtava kokemus ja melko luomua sekin.Veivät kivut kokonaan selkäpuolelta ja heti aukesi paikat.

Mulle taas laitettiin nämä aquarakkulat, kun epiduraali ei ehtinyt, ja musta se oli jotenkin kauheeta. Niiden laittaminen (pistäminen) sattui itsessään (joo, epiduraalin laitto olisi ollut varmaan vielä kamalampaa) ja mua jotenkin ällötti se ajatus niistä rakkuloista. Päätös laittamisesta tuli aika nopeesti siinä, etten oikein ehtinyt/pystynyt miettiä. Kipuun sillä ei ollut oikein mitään vaikutusta. Ilokaasua vaan riittävästi, niin pystyy rentoutumaan supistusten/ponnistusten välissä.

Jep,kyllähän se rakkuloiden laittaminen sattui aina sen pari sekuntia mutta senjälkeen heti helpotti.

Minä synnytin ennenaikaisesti ja kivut olivat suurimmat ristiselässä. Mulla auttoi rakkulat tosiaan heti ja kohdunsuu avautui vauhdilla ja sit pääsinkin jo ponnistamaan. Olen kuullut että joillakin ei auta mut se voi johtua siitäkin että kuka rakkulat pistää, ne pitää osata laittaa just eikä melkein oikeisiin kohtiin. Mut voihan se olla että ne ei kaikille auta vaikka oisi kuinka oikein laitettu.

Erona tässä vaihe, missä olet nuo saanut. Itse sain vasta melkeinpä ponnistusvaiheen alussa ja tais mennä kyllä aika hukkaan. Jäi mieleen lähinnä se, että niiden laitosta oli enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lasketaanko ilokaasu lääkkeeksi? Kyllä kai. Itselle se riitti ihan täysin ja auttoikin tosi paljon, huomasi eron kun piti lähteä vähän ennen ponnistusvaihetta vessaan ja sinne ei ilokaasun letkut ylettäneet mukaan. Mutta olen silti sitä mieltä että kannattaa ottaa tarpeen mukaan sitä mitä tarvitsee/tarjotaan, turha sitä on kärvistellä jos oloa voi helpottaa. Mulle jumppapallo ja EVA-telineen kanssa supistusten vastaanottaminen oli kaasun lisäksi tarpeeksi, toki synnytyskin oli aika nopea, alle 6h. Pidemmässä touhussa olis varmaan alkanut kaivata puudukkeita että pääsee lepäämään, tuossa oltiin koko aika liikkeessä (paitsi tietty ponnistaessa).

Tosiaan, jos haluaa kokeilla ilman lääkkeitä, kannattaa ottaa se sellaisella avoimella asenteella, että lähtee kokeilemaan ja muuttaa sitten mieltänsä, jos synnytyksessä alkaa tuntua ettei kestäkään ilman. Jos siinä vaiheessa on jo liian myöhäistä, niin sitten vaan mennään ilman, kyllä siitä kivusta hengissä selviää. Itsekin halusin kokeilla ensimmäisellä kerralla ilman, mutta viimeiset avautumisvaiheen tunnit sattui niin julmetun kovaa, että lopulta rukoilin ihan mitä vain lievitystä. Sain epiduraalin. Toisella kerralla olin sillä kannalla, että ehdottomasti otan lääkkeellisen kivunlievityksen ja pyysinkin sitä heti kun voin, mutta sillä kertaa synnytys eteni niin rivakasti, että olin jo ponnistamassa kätilön palatessa saliin epiduraalin kanssa. Se synnytys meni lopulta kokonaan pelkällä tens-laitteella ja ilokaasulla. Sattui aivan yhtä kovaa jollei enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta kaikki oli ohi niin nopeasti, että kokemuksena se oli kuitenkin helpompi ja positiivisempi.

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko ilokaasu lääkkeeksi? Kyllä kai. Itselle se riitti ihan täysin ja auttoikin tosi paljon, huomasi eron kun piti lähteä vähän ennen ponnistusvaihetta vessaan ja sinne ei ilokaasun letkut ylettäneet mukaan. Mutta olen silti sitä mieltä että kannattaa ottaa tarpeen mukaan sitä mitä tarvitsee/tarjotaan, turha sitä on kärvistellä jos oloa voi helpottaa. Mulle jumppapallo ja EVA-telineen kanssa supistusten vastaanottaminen oli kaasun lisäksi tarpeeksi, toki synnytyskin oli aika nopea, alle 6h. Pidemmässä touhussa olis varmaan alkanut kaivata puudukkeita että pääsee lepäämään, tuossa oltiin koko aika liikkeessä (paitsi tietty ponnistaessa).

38 lisää vielä, että ponnistusvaihe ei tehnyt ollenkaan kipeää, ilmeisesti vauvan pää ei painanut hermoja tms. Tiedän monta, joita se on puudutteista huolimatta sattunut tosi paljon.