Ensisynnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä

Lapseni syntyivät 70-luvun alussa ja ei silloin kyllä ollut tarjolla mitään lievityksiä.😨

Riippuu varmasti synnytyksen kestosta. Ensimmöisessä synnytyksessäsi tunsin ensimmäisen supistuksen puoliltaöin, ja lapsi syntyi reilu kaksi tuntia myöhemmin. Tästä aikavälistä reilusti alle tunti oli varsin kivuliasta. Kivunlievitystä en kokenut missään vaiheessa tarvitsevani.

Jos synnytys olisi kuitenkin pitkittynyt, olisin varmaankin halunnut jonkin lievityksen. Kannattaa mennä rennosti ja rohkeasti tilanteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät toimi. 

Jotenkin kuitenkin vain joka päivä naiset synnyttävät ilman kivunlievitystä.

Hengitys ja sillä rentouttaminen. Jos jännität leukaa, jännität keskikehoa. Äänenkäyttö, liittyy samaan asiaan. Lämmin, esim kauratyyny tai suihku.

Joka päivä ihmisiä myös kidutetaan, raiskataan ja teloitetaan mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Ei se tarkoita, että haluaisi olla joutumatta sellaiseen tilanteeseen jos ei ole pakko.

Outoa, että vertaat kehon luonnollista toimintas rikolliseen väkivaltaan.

Todella monet naiset haluavat synnyttää ilman epiduraalia (esim minä).

Luonnollisuus ei ole sama asia kuin jonkin asian hyvyys. Joka päivä ihmisiä myös kuolee luonnollisesti ja ilman kivunlievitystä. Kaikki ei sellaista edes tarvitse. Silti riittävä kivunhoito lääkkeillä on oikea valinta silloin, kuin ihminen sitä tarvitsee.

Mä en ole ollenkaan sitä mieltä, ettei kuolema ole ihan hyvä asia. Se kuuluu meidän jokaiseen elämään jossain vaiheessa. En ole myöskään sanonut, että kivunlievitys ei olisi oikea valinta. On se, samoin kuin sekin, että ei ota sitä kivunlievitystä. Miksi siis tulla kommentoimaan ketjuun, jossa keskustellaan lääkkeettömästä kivunlievityksestä? Miksi sua kiinnostaa se, että joku ei halua kivunlievitystä synnytyksessä?

Kannattaa tehdä synnytystoivelista, johon avaa toiveita kivunlievityksen suhteen. Ehdottomuus ei kannata. Etukäteen kannattaa tutustua tarinoihin ja tietoon, mutta ehdottamasti avoimin mielin pysytellä.

Kaikki synnyttäjät ovat kuitenkin erilaisia ja omaa tuntemusta ei etukäteen voi tietää. Itselleni ensimmäisessä synnytyksessä kipu ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän kamalaa, mutta väsymys oli pitkän avautumisvaiheen vuoksi kova ja siihen en ollut varautunut. Siinä pyysin lopulta epiduraalin, että sain vähän nukuttua kahden vuorokauden valvomisen jälkeen. Seuraavat kaksi synnytin luomuna. Upeita ja hulluja kokemuksia kaikki kolme

Mulla auttoi lämmin vesi ja liikkuminen (kävely) kipuihin. Amme oli käytössä toiseksi vanhimpaa lasta synnyttäessä, mutta koin sen ahdistavana. Suihku ja/tai lämminvesihauteen olen kokenut toimiviksi.

Ei ole ollut tosin oma valinta synnyttää luomuna ja 5 lasta synnyttäneenä suosittelen pohtimaan lääkkeellistä kivunlievitystä vaihtoehtona.

Mulla siis 2 lasta syntynyt ilman lääkkeellistä kivunlievitystä (esikoinen ja neljäs lapsista). Ja jokainen synnytys ollut omanlaisensa tapahtuma.

Suunnittelu kannattaa kunhan ymmärtää että synnytykset harvemmin ymmärtävät muiden suunnitelmia.

Maata kannattaa mahdollisimman vähän. Selillään synnyttäminen harvemmin on se kaikkein miellyttävin asento synnyttää ja asentoa/paikkaa vaikeampi muuttaa enää siinä vaiheessa kun ollaan jo ponnistusvaiheessa.

Itse päätin, että otan kaikki puudutukset, kun synnytän. Mutta niin vain synnytin kolme luomuns, kun omalle kohdalle sattui synnytykset, jotka eivät sattuneetkaan niin paljon ja olivat nopeita.

Kaverini taas päätti synnyttää luomuns ja kummatkin synnytykset oli kivuliaita ja otti epiduraalin.

Joten ei kannata lyödä suunnitelmia lukkoon.

Jokainen synnytys on erilainen ja oman synnytyksen kulkua on vaikea ennakoida. Lääkkeellinen kivunlievitys voi olla ratkaisevan tärkeää esim. silloin, jos kova supistuskipu estää rentoutumisen, jotta kohdunsuu pääsisi avautumaan kunnolla.

Varsinkin, jos synnytys käynnistetään, sen kulkuun on jo puututtu lääketieteellisesti ja kivunlievitys siinä tilanteessa on luonnollinen seuraus ja usein välttämätöntä. Oma käynnistetty synnytykseni ei edennyt, kun lääkkeelliset supistukset olivat käytännössä tauottomia - kun yksi supistus päättyi, toinen oli jo alkamassa. Keho oli jatkuvassa jännitystilassa ja vasta epiduraali auttoi rentoutumaan, jolloin kohdunsuu pääsi avautumaan ja lapsi syntymään.

Etukäteen ei kannata tehdä mitään kiveenhakattuja suunnitelmia synnytyksen suhteen tai ainakaan ajatella, että olisi epäonnistunut, jos kivunlievitykseen täytyykin turvautua. Synnytys on kuitenkin ajallisesti pieni osa äitiyttä ja lapsen elämää, ja tärkeintä on, että sekä äiti että lapsi selviävät siitä mahdollisimman hyvin.

Ensimmäisessä synnytyksessä (2015, Tays) en saanut mitään kivunlievitystä. Ei kaiketi riittänyt henkilökuntaa ja olisiko ensisynnytyksen nopea eteneminen ollut osasyynä, sillä lääkitystä pyysin kuitenkin moneen otteeseen. Supistusten välillä ei ollut sairaalaan ehdittyäni enää yhtään taukoja. Kipu oli niin kova, että taju lähti. Minulla on aina ollut kipeät kuukautiset; pari ekaa päivää menee täysin toimintakyvyttömänä sikiöasennossa jos ei ole vahvaa särkylääkettä saatavilla. Synnytys oli kuukautiskipu potenssiin tuhat.

Toisen lapsen synnytyksessä pari vuotta myöhemmin sanoin haluavani kaikki mahdolliset lääkkeet. Synnytys eteni nopeasti ja juuri kun kipu alkoi lyödä yli, sain spinaalin. Se oli ihan nappivalinta! Kipu lähti ja vartin sisällä oli lapsi kainalossa.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele ehdotonta kantaa asiaan ja mihinkään toisenkaan. Tilanteen mukaan kannattaa toimia ja tiedän muutamia, jotka ovat halunneet synnyttää ilman mitään kivunlievitystä ja kun siihen on sitten jouduttu turvautumaan, pettymys kova. Omaa kokemusta ei ole, lapseni syntyi sektiolla, etukäteen sovittu asia.

Miksi ilman kivunlievitystä? 3-4 kg lapsen kun vääntää ulos, niin se sattuu, miksi se pitäisi kivun , joskus kovankin kanssa kokea?

(epiduraali paras kivunlievittäjä)

Näissä keskusteluissa on moneen kertaan havaittu, että ehdoton kanta on ihan ok, jos se kanta on, että kannattaa ottaa epiduraali.

Voi kun luomusynnyttäjille sallittaisiin sama mielipiteenvapaus.

Vierailija kirjoitti:

Synnytysasennolla on merkitystä. Keskiajalla keksittiin käyttää kidutuskeinona sitä, että laitetaan nainen synnyttämään selällään maaten. Siinä kun ei esim painovoima paljoa auta synnytyksen suhteen. Nykyään se on yleisin sairaalasynnytysasento, koska siinä on ammattilaisilla helpoin operoida.

Aika lahjakasta saada noin pieneen tilaan kaksi urbaania myyttiä.

Selällään synnyttämistä ei ole käytetty kidutuskeinona, kyllä kaikkina aikoina on ollut tehokkaammat kidutuskeinot. Keskiajalla synnytettiin ensimmäiseen seisaallaan ja nykyään puoli-istuvassa. Ammattilaiset osaavat operoida kaikissa asennoissa, eikä normaalissa synnytyksessä juuri operoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele ehdotonta kantaa asiaan ja mihinkään toisenkaan. Tilanteen mukaan kannattaa toimia ja tiedän muutamia, jotka ovat halunneet synnyttää ilman mitään kivunlievitystä ja kun siihen on sitten jouduttu turvautumaan, pettymys kova. Omaa kokemusta ei ole, lapseni syntyi sektiolla, etukäteen sovittu asia.

Miksi ilman kivunlievitystä? 3-4 kg lapsen kun vääntää ulos, niin se sattuu, miksi se pitäisi kivun , joskus kovankin kanssa kokea?

(epiduraali paras kivunlievittäjä)

Näissä keskusteluissa on moneen kertaan havaittu, että ehdoton kanta on ihan ok, jos se kanta on, että kannattaa ottaa epiduraali.

Voi kun luomusynnyttäjille sallittaisiin sama mielipiteenvapaus.

Yleinen asenneilmapiiri suosii nykyisin luomusynnyttäjiä. Olet vahva ja rohkea nainen, jos selviät synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Jos joudut turvautumaan lääkkeisiin, olet heikko ja turhamainen. Ymmärräthän, että ehdottomuus luomusynnytyksen suhteen voi aiheuttaa ison pettymyksen, epäonnistumisen ja huonommuuden tunteita, jos sitä joutuukin sitten synnytyksessä pyörtämään oman päätöksensä? Ja aivan turhaan.

Mä rupesin oksentamaan, kun supistukset alkoivat, aina kun supisti annoin ylen. Pahoinvoinnin esto lääke vaikutti hetken. Ainut, joka auttoi oli epiduraali ,jonka ehdin saada kolmasti ennen kuin vauva oli pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele ehdotonta kantaa asiaan ja mihinkään toisenkaan. Tilanteen mukaan kannattaa toimia ja tiedän muutamia, jotka ovat halunneet synnyttää ilman mitään kivunlievitystä ja kun siihen on sitten jouduttu turvautumaan, pettymys kova. Omaa kokemusta ei ole, lapseni syntyi sektiolla, etukäteen sovittu asia.

Miksi ilman kivunlievitystä? 3-4 kg lapsen kun vääntää ulos, niin se sattuu, miksi se pitäisi kivun , joskus kovankin kanssa kokea?

(epiduraali paras kivunlievittäjä)

Näissä keskusteluissa on moneen kertaan havaittu, että ehdoton kanta on ihan ok, jos se kanta on, että kannattaa ottaa epiduraali.

Voi kun luomusynnyttäjille sallittaisiin sama mielipiteenvapaus.

Yleinen asenneilmapiiri suosii nykyisin luomusynnyttäjiä. Olet vahva ja rohkea nainen, jos selviät synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Jos joudut turvautumaan lääkkeisiin, olet heikko ja turhamainen. Ymmärräthän, että ehdottomuus luomusynnytyksen suhteen voi aiheuttaa ison pettymyksen, epäonnistumisen ja huonommuuden tunteita, jos sitä joutuukin sitten synnytyksessä pyörtämään oman päätöksensä? Ja aivan turhaan.

Toki ymmärrän tuonkin näkökannan. Mutta ei kai se tarkoita, ettei luomusynnytystä saisi toivoa, suunnitellakin, kun pitää vain mielessään, että nämä asiat eivät ole aina päätettävissä.

En tiedä, miten olisin selvinnyt ensimmäisen kohdalla ilman lääkkeellistä kivinlievitystä. Synnytys kesti lähes 40 tuntia ja 35 tuntia niistä tihein supistuksin. Käynnistyslääkkeillä avitettiin avautumista, mutta mitään ei tapahtunut ennen kuin sain epiduraalin ja pystyin rentoutumaan. Epiduraalista kolme tuntia ja avauduin loput 7 senttiä. Vauva syntyi parilla ponnistuksella. Kyllä olin väsynyt parin valvotun vuorokauden jälkeen!

Kaikki riippuu kestosta, niin kuin täällä useampi on sanonut. Pärjäsin ilokaasulla, koska synnytys oli nopea ensisynnytykseksi 6h.

Tuntuu, että ne, jotka sanovat pärjäävänsä ilman lääkkeitä, ovat synnyttäneet nopeasti. Jos avautumisvaihe pitkittyisi jostain syystä ja kovia supistuksia tulisi toista vuorokautta, voisin sanoa, että jotain silloin kaikki toivoo.

Ne viimeisimmät supistukset, ehkä viimeisin tunti, olin niin kipeä, että en pystynyt avaamaan silmiä ja vaivuin omaan kuplaan, jossa tärisin vilusta. Sitä kesti sen takia, että se kesti vain hetken.

Hengittäminen ja rentoutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät toimi. 

Jotenkin kuitenkin vain joka päivä naiset synnyttävät ilman kivunlievitystä.

Hengitys ja sillä rentouttaminen. Jos jännität leukaa, jännität keskikehoa. Äänenkäyttö, liittyy samaan asiaan. Lämmin, esim kauratyyny tai suihku.

Ja joka päivä lapset saavat pysyviä aivovaurioita, koska äidin kipukynnys ylittyy, tajunta sumenee, lihakset kramppaavat,lapsi kärsii vakavasta hapenpuutteesta ja lopulta lapsi revitään ulos sektiohaavan kokoisesta, puuduttamatta tehdystä episiotomiahaavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät toimi. 

Jotenkin kuitenkin vain joka päivä naiset synnyttävät ilman kivunlievitystä.

Hengitys ja sillä rentouttaminen. Jos jännität leukaa, jännität keskikehoa. Äänenkäyttö, liittyy samaan asiaan. Lämmin, esim kauratyyny tai suihku.

Ja joka päivä lapset saavat pysyviä aivovaurioita, koska äidin kipukynnys ylittyy, tajunta sumenee, lihakset kramppaavat,lapsi kärsii vakavasta hapenpuutteesta ja lopulta lapsi revitään ulos sektiohaavan kokoisesta, puuduttamatta tehdystä episiotomiahaavasta.

Ainakin minun kohdallani kätilöt ovat sanoneet, että onpas ihanaa välillä nähdä virkeä vauva, joka ei ole lääketokkurassa, vaan joka alkaa heti imeä pontevasti.

Olin itsekin ihmeissäni, että ottivat noin selvästi kantaa kivunlievitykseen, ja nimenomaan vauvan hyvinvoinnin näkökulmasta.

Episiotomiaa minulle ei ole koskaan tehty, mutta jos tehtäisiin, niin olisin tosi kummissani, että missä puolella jalkoväliäni olisi edes tilaa sektiohaavan kokoiselle haavalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele ehdotonta kantaa asiaan ja mihinkään toisenkaan. Tilanteen mukaan kannattaa toimia ja tiedän muutamia, jotka ovat halunneet synnyttää ilman mitään kivunlievitystä ja kun siihen on sitten jouduttu turvautumaan, pettymys kova. Omaa kokemusta ei ole, lapseni syntyi sektiolla, etukäteen sovittu asia.

Miksi ilman kivunlievitystä? 3-4 kg lapsen kun vääntää ulos, niin se sattuu, miksi se pitäisi kivun , joskus kovankin kanssa kokea?

(epiduraali paras kivunlievittäjä)

Näissä keskusteluissa on moneen kertaan havaittu, että ehdoton kanta on ihan ok, jos se kanta on, että kannattaa ottaa epiduraali.

Voi kun luomusynnyttäjille sallittaisiin sama mielipiteenvapaus.

Yleinen asenneilmapiiri suosii nykyisin luomusynnyttäjiä. Olet vahva ja rohkea nainen, jos selviät synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Jos joudut turvautumaan lääkkeisiin, olet heikko ja turhamainen. Ymmärräthän, että ehdottomuus luomusynnytyksen suhteen voi aiheuttaa ison pettymyksen, epäonnistumisen ja huonommuuden tunteita, jos sitä joutuukin sitten synnytyksessä pyörtämään oman päätöksensä? Ja aivan turhaan.

Toki ymmärrän tuonkin näkökannan. Mutta ei kai se tarkoita, ettei luomusynnytystä saisi toivoa, suunnitellakin, kun pitää vain mielessään, että nämä asiat eivät ole aina päätettävissä.

Tottakai saa toivoa ja suunnitella. Puhuit aiemmassa viestissäsi ehdottomasta kannasta, mikä on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvinnut mitään, omalla painollaan meni.

Samoin toinen.

Ei se nyt niin kipeää tehnyt.

Kuvittele, kuinka kipeää siiliäidillä tekee synyttäminen.

Siileillä on pehmeät vauvapiikit :) 

Kokemusta yhdestä synnytyksestä jonka piti olla suunniteltu sektio (vauvan tila). Vauva tulikin sitten parissa tunnissa ja ei ollut enää aikaa laittaa puudutetta joten nukuttivat. Tosi kipeitä supistuksia oli vain kaksi, nekin sairaalassa. Olin koiran kanssa kävelyllä ja saunassa pari tuntia ennen leikkausta. Joten miettisin että pieni liikkuminen ja rauhallinen hengitys on varmaankin luonnollista apua kipuun. Tutustumiskäynnillä esiteltiin jumppapalloa ja kehotettiin menemään lämpimään suihkuun, nekin varmaan tosi hyviä. Halusin alunperin itsekin synnyttää jakkaralla, ilman puudutteita, mutta tarjonnan takia päädyttiin sektioon. Ei tullut mieleen olla lääkärin kanssa eri mieltä. Arvelivat myös että taitaa syntyä ennen varattua aikaa, siinäkin olivat oikeassa. Kipulääkkeenä meni leikkauksen jälkeen pari buranaa, ei muuta. Olisivat kyllä antaneet mutta en kokenut tarvetta. Jos raskaus etenee normaalisti niin kannattaa varmaan pysyä liikkeellä ja venytellä. Alakertaan suosittelivat jotain intiimiöljyä jo raskauden aikana jotta iho olisi mahdollisimman joustava. Muista että synnytys on ainutlaatuinen, ei mikään kilpailu että kuka synnyttää luomuiten!