Ensisynnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä

Eivät toimi. 

Mä synnytin ilman. Pelkään nimittäin lääketieteellisiä toimenpiteitä kuten puudutuksia paljon enemmän kuin kipua. Halusin vaan että mahdollisimman vähän mitenkään puututaan synnyttämiseeni. Kätilö yritti kovasti pelotella että se epiduraali pitäisi ottaa, että tulen muuten rukoilemaan sitä ja sitä ei voi enää laittaa kunt ietty vaihe on ohi. En ottanut, enkä rukoillut enkä päästänyt muutakaan ääntä synnyttäessäni. Totta kai se sattui, mutta ei mitenkään sietämätöntä ollut, kun tiesi mistä kipu johtuu ja että se loppuu kohtuu pian. Eikä se koko ajan ole se kipu äärivoimakasta muutenkaan, on kivuliaampia kohtia ja vähemmän kivuliaita vaiheita joissa voi levätä. Sen verran hyvä kokemus oli että synnytin toisenkin ilman kivunlievitystä, mutta se synnytys oli paljon nopeampi ja helpompi, vauva syntyi 3 h sairaalaan tulosta enkä edes revennyt kuten ensimmäisessä synnytyksessä jossa repesin vähän välilihasta mikä teki istumisesta pirun vaikeaa jopa parin kuukauden ajan ja pissaaminen ja kakkaaminen sattui lähes yhtä paljon kuin synnytys kunnes se oli parantunut.

En tarvinnut mitään, omalla painollaan meni.

Samoin toinen.

Ei se nyt niin kipeää tehnyt.

Ei ollut tarkoituksena, mutta eivät ottaneet sairaalaan (vedet ei menneet, vaan puhkaisivat kalvot vasta sairaalassa pitkittyneessä ponnistusvaiheessa ja supistusvälit eivät varsinaisesti tasaantuneet tiheiksi, vaikka supistukset olivatkin todella pahoja, avaavia supistuksia). Niin että kun en sitten päässyt sairaalaan useista soitoista huolimatta ennen kuin vasta väkisin menin sinne 40min ennen kuin oli vauva sylissä, niin sain ainoastaan ilokaasua siinä ihan lopussa (eli pahimmat supistukset otin kotona/matkalla ilman kivunlievityksiä).

Toki traumatisoivaa, kun ei hoitoon pääse, mutta siinähän se meni, joten toisen lapsen kohdalla olin jo päättänytkin, että mitään epiduraaleja en ota, vaikka ehtisinkin ajoissa sitä varten sairaalaan. Ilokaasu riittää.

Ystävälläni jäi epiduraalipistoskohta vuotamaan ja hänellä meni vauvan ekat päivät ihan hukkaan järkyttävän päänsäryn vuoksi, eli ei sekään mitenkään komplikaatiovapaa ole.

En suosittele ehdotonta kantaa asiaan ja mihinkään toisenkaan. Tilanteen mukaan kannattaa toimia ja tiedän muutamia, jotka ovat halunneet synnyttää ilman mitään kivunlievitystä ja kun siihen on sitten jouduttu turvautumaan, pettymys kova. Omaa kokemusta ei ole, lapseni syntyi sektiolla, etukäteen sovittu asia.

Miksi ilman kivunlievitystä? 3-4 kg lapsen kun vääntää ulos, niin se sattuu, miksi se pitäisi kivun , joskus kovankin kanssa kokea?

(epiduraali paras kivunlievittäjä)

Jokainen synnytys on erilainen, sitä ei voi etukäteen tietää. Yksi ystäväni on synnyttänyt molemmat lapsensa ilman kivunlievitystä omasta tahdostaan. Hän sanoi, että ajatteli kokeilla miten pitkään pärjää ja pärjäsi loppuun asti. Minulla eika synnytys oli käynnistetty ja epiduraalin sain, kun sikiön syke laski liikaa supistusten aikana. Epiduraalin ansiosta loppusynnytys sujui hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Eivät toimi. 

Jotenkin kuitenkin vain joka päivä naiset synnyttävät ilman kivunlievitystä.

Hengitys ja sillä rentouttaminen. Jos jännität leukaa, jännität keskikehoa. Äänenkäyttö, liittyy samaan asiaan. Lämmin, esim kauratyyny tai suihku.

Vierailija kirjoitti:

Mä synnytin ilman. Pelkään nimittäin lääketieteellisiä toimenpiteitä kuten puudutuksia paljon enemmän kuin kipua. Halusin vaan että mahdollisimman vähän mitenkään puututaan synnyttämiseeni. Kätilö yritti kovasti pelotella että se epiduraali pitäisi ottaa, että tulen muuten rukoilemaan sitä ja sitä ei voi enää laittaa kunt ietty vaihe on ohi. En ottanut, enkä rukoillut enkä päästänyt muutakaan ääntä synnyttäessäni. Totta kai se sattui, mutta ei mitenkään sietämätöntä ollut, kun tiesi mistä kipu johtuu ja että se loppuu kohtuu pian. Eikä se koko ajan ole se kipu äärivoimakasta muutenkaan, on kivuliaampia kohtia ja vähemmän kivuliaita vaiheita joissa voi levätä. Sen verran hyvä kokemus oli että synnytin toisenkin ilman kivunlievitystä, mutta se synnytys oli paljon nopeampi ja helpompi, vauva syntyi 3 h sairaalaan tulosta enkä edes revennyt kuten ensimmäisessä synnytyksessä jossa repesin vähän välilihasta mikä teki istumisesta pirun vaikeaa jopa parin kuukauden ajan ja pissaaminen ja kakkaaminen sattui lähes yhtä paljon kuin synnytys kunnes se oli parantunut.

Hieno juttu, mutta muitakin kokemuksia on. Missä vaikuttaa kätilö, joka yrittää painostaa epiduraaliin, asiakasta on aina kuunneltava ja hänen toivomuksiaan, vaikka epiduraali onkin ehdottomast paras kivunlievittäjä.

Vierailija kirjoitti:

En tarvinnut mitään, omalla painollaan meni.

Samoin toinen.

Ei se nyt niin kipeää tehnyt.

Kuvittele, kuinka kipeää siiliäidillä tekee synyttäminen.

Lämpö, vesi, tens, hieronta, akupunktio.... Moni saa jostain noista hyötyä, osa toisista ja osa toisista.

Monella se lääkkeettömyys tyssää ensisynnytykselle tyypilliseen hitaaseen etenemiseen. Vaikka kipua hyvin jaksaisikin lyhyemmän aikaa, voi se alkaa liikaa uuvuttaa toista vuorokautta jatkuessaan ja pahimmassa tapauksessa pitkä kipu hidastaa synnytystä entisestään, jos keho ei pysty enää rentoutumaan.

Omasta ensimmäisestä synnytyksestäni en selvinnyt ilman epiduraalia, koska synnytystä jouduttiin käynnistelemään oksitosiinilla ja vauvan virheasennon vuoksi synnytys kesti todella kauan. Epiduraalin kanssa siitä tosin tuli aivan hyvä kokemus kestostaan huolimatta.

Toinen synnytys taas eteni normaalisti ja nopeasti, eikä käynnistelyjä tarvittu, jolloin kipu oli huomattavan paljon siedettävämpää ja ns pehmeämpää. Siivoilin kotona mahdollisimman kauan, se vei huomiota kivusta ja pystyasento ja liikkuminen auttavat vauvaa etenemään kanavassa. Sitten tarvitsikin käydä vain ponnistamassa sairaalassa 😁

Mutta siis että henkisesti kannattaa kaikkeen varautua.

Miksi pitää väen vängällä kärsiä? Toki toisilla on helppoja ja nopeita synnytyksiä, joista selviää ilman kivunlievitystä, mutta ei tiedä jos omalle kohdalle sattuu se 36h synnytys, jossa repeää oikein kunnolla. Ei kannata olla ehdoton näissä asioissa niin kuin edellä sanottiin. Tilanteen mukaan kannattaa katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä synnytin ilman. Pelkään nimittäin lääketieteellisiä toimenpiteitä kuten puudutuksia paljon enemmän kuin kipua. Halusin vaan että mahdollisimman vähän mitenkään puututaan synnyttämiseeni. Kätilö yritti kovasti pelotella että se epiduraali pitäisi ottaa, että tulen muuten rukoilemaan sitä ja sitä ei voi enää laittaa kunt ietty vaihe on ohi. En ottanut, enkä rukoillut enkä päästänyt muutakaan ääntä synnyttäessäni. Totta kai se sattui, mutta ei mitenkään sietämätöntä ollut, kun tiesi mistä kipu johtuu ja että se loppuu kohtuu pian. Eikä se koko ajan ole se kipu äärivoimakasta muutenkaan, on kivuliaampia kohtia ja vähemmän kivuliaita vaiheita joissa voi levätä. Sen verran hyvä kokemus oli että synnytin toisenkin ilman kivunlievitystä, mutta se synnytys oli paljon nopeampi ja helpompi, vauva syntyi 3 h sairaalaan tulosta enkä edes revennyt kuten ensimmäisessä synnytyksessä jossa repesin vähän välilihasta mikä teki istumisesta pirun vaikeaa jopa parin kuukauden ajan ja pissaaminen ja kakkaaminen sattui lähes yhtä paljon kuin synnytys kunnes se oli parantunut.

Hieno juttu, mutta muitakin kokemuksia on. Missä vaikuttaa kätilö, joka yrittää painostaa epiduraaliin, asiakasta on aina kuunneltava ja hänen toivomuksiaan, vaikka epiduraali onkin ehdottomast paras kivunlievittäjä.

Salon sairaalassa oli, nykyäänhän se on jo lopetettu ja salolaiset synnyttää joko Tyksissä tai Lohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät toimi. 

Jotenkin kuitenkin vain joka päivä naiset synnyttävät ilman kivunlievitystä.

Hengitys ja sillä rentouttaminen. Jos jännität leukaa, jännität keskikehoa. Äänenkäyttö, liittyy samaan asiaan. Lämmin, esim kauratyyny tai suihku.

Joka päivä ihmisiä myös kidutetaan, raiskataan ja teloitetaan mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Ei se tarkoita, että haluaisi olla joutumatta sellaiseen tilanteeseen jos ei ole pakko.

2 luomua ilman mitään ja kolmannelle vain aquarakkulat taakse. Aquarakkulat oli mahtava kokemus ja melko luomua sekin.Veivät kivut kokonaan selkäpuolelta ja heti aukesi paikat.

Mä muistan, että jotenkin hirveää oli se kirvely alapäässä (kuulema vastaa asfaltti-ihottumaa, johtuikohan siitä, kun muksulla oli paljon tukkaa :) ). Siihen puudutus oli vaan jotain, mitä suihkuttivat tms. siihen limakalvoille (eli ei ollut mikään piikki). Sellainen paikallispuudutus kyllä ainakin itselläni helpotti kummasti  (toki sain vasta, kun lapsi oli jo ulkona, kun jäi niin pirusti kirvelemään ja mitään muita puudutuksia mulla ei ollut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvinnut mitään, omalla painollaan meni.

Samoin toinen.

Ei se nyt niin kipeää tehnyt.

Kuvittele, kuinka kipeää siiliäidillä tekee synyttäminen.

Ei se pentu sieltä piikit pystyssä tule. Mietin kerran samaa ja etsin googlesta, miten se menee, löydät varmasti myös, jos kiinnostaa. Kyllä luonto on hienosti monen asian hoitanut (niinkuin ihmisen synnytys, miten niin pienestä reiästä voi tulla vauva ulos, kysyi tyttäreni kerran)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät toimi. 

Jotenkin kuitenkin vain joka päivä naiset synnyttävät ilman kivunlievitystä.

Hengitys ja sillä rentouttaminen. Jos jännität leukaa, jännität keskikehoa. Äänenkäyttö, liittyy samaan asiaan. Lämmin, esim kauratyyny tai suihku.

Joka päivä ihmisiä myös kidutetaan, raiskataan ja teloitetaan mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Ei se tarkoita, että haluaisi olla joutumatta sellaiseen tilanteeseen jos ei ole pakko.

Outoa, että vertaat kehon luonnollista toimintas rikolliseen väkivaltaan.

Todella monet naiset haluavat synnyttää ilman epiduraalia (esim minä).

Vierailija kirjoitti:

2 luomua ilman mitään ja kolmannelle vain aquarakkulat taakse. Aquarakkulat oli mahtava kokemus ja melko luomua sekin.Veivät kivut kokonaan selkäpuolelta ja heti aukesi paikat.

Mulle taas laitettiin nämä aquarakkulat, kun epiduraali ei ehtinyt, ja musta se oli jotenkin kauheeta. Niiden laittaminen (pistäminen) sattui itsessään (joo, epiduraalin laitto olisi ollut varmaan vielä kamalampaa) ja mua jotenkin ällötti se ajatus niistä rakkuloista. Päätös laittamisesta tuli aika nopeesti siinä, etten oikein ehtinyt/pystynyt miettiä. Kipuun sillä ei ollut oikein mitään vaikutusta. Ilokaasua vaan riittävästi, niin pystyy rentoutumaan supistusten/ponnistusten välissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tarkoituksena, mutta eivät ottaneet sairaalaan (vedet ei menneet, vaan puhkaisivat kalvot vasta sairaalassa pitkittyneessä ponnistusvaiheessa ja supistusvälit eivät varsinaisesti tasaantuneet tiheiksi, vaikka supistukset olivatkin todella pahoja, avaavia supistuksia). Niin että kun en sitten päässyt sairaalaan useista soitoista huolimatta ennen kuin vasta väkisin menin sinne 40min ennen kuin oli vauva sylissä, niin sain ainoastaan ilokaasua siinä ihan lopussa (eli pahimmat supistukset otin kotona/matkalla ilman kivunlievityksiä).

Toki traumatisoivaa, kun ei hoitoon pääse, mutta siinähän se meni, joten toisen lapsen kohdalla olin jo päättänytkin, että mitään epiduraaleja en ota, vaikka ehtisinkin ajoissa sitä varten sairaalaan. Ilokaasu riittää.

Ystävälläni jäi epiduraalipistoskohta vuotamaan ja hänellä meni vauvan ekat päivät ihan hukkaan järkyttävän päänsäryn vuoksi, eli ei sekään mitenkään komplikaatiovapaa ole.

Jokaisella toimenpiteellä on riskinsä, onneksi edut huomattavasti suuremmat kun katsotaan kokonaisuutta. Toki yhdelle asianomaiselle haitta on ikävä ja synnytys muutenkin semmoinen juttu, että kaikki jää mieleen ehkä eri tavalla kuin jossakin muussa toimenpiteessä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää väen vängällä kärsiä? Toki toisilla on helppoja ja nopeita synnytyksiä, joista selviää ilman kivunlievitystä, mutta ei tiedä jos omalle kohdalle sattuu se 36h synnytys, jossa repeää oikein kunnolla. Ei kannata olla ehdoton näissä asioissa niin kuin edellä sanottiin. Tilanteen mukaan kannattaa katsoa.

Kärsiminen ja kivun tunteminen on eri asioita. Voi tuntea kipua tuntematta kärsimystä, kärsimys yleensä johtuu siitä, että yrittäis vaikka paeta voimakasta kipua. Se, että on asennoitunut silleen ettei halua kivunlievytystä, on aivan ok.