Kirjaton alakoulu tuottaa järkyttävän huonoja tuloksia.

Äänestäkää nyt, hyvät vanhemmat, jaloillanne. Haluatteko oikeasti, että lapsenne käy koulua Helsingissä, jossa inkluusion ihmeitä puukkoineen aiotaan koukupiirijaon myötä levittää ympäri Helsinkiä? Niitä kielitaidottomia, käyttäytymisongelmaisia ja väkivaltaisia lapsia ja nuoria. Tähän vielä päälle kirjattomuus, niin miten se lapsesi aikoo pärjätä yhteiskunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä joku isompikin agenda taustalla? Ihan kuin tulevaisuuden aikuisista tehtäisiin tarkoituksella vajavaisia ja huonosti oppineita; lähes lukutaidoton ja kokonaisuuksien hahmottamiseen kykenemätön ihminen ei pysty olemaan minkäänlainen vastavoima koplaajaeliitille. 

(Pitäisköhän ottaa foliohattu päästä pois...)  

Ei ole kenenkään etu, että jatkossa tulisi esim. luku/laskutaidottomia lääkäreitä ja insinöörejä.

Nykypäivän koulujen ongelma ei ole siinä, etteivät lääkäreiksi tai insinööreiksi suuntautuvat lapset osaisi lukea tai laskea. Hyvät ovat parempia kuin koskaan, ja ylöspäin eriyttäminen on aivan arkea.

Ongelma on siinä, että osa lapsista ei opi lukemaan eikä laskemaan yhteiskunnassa ja jatko-opinnoissa vaadittavalla tavalla, ja heille ei ole riittävästi tukea. Erityisesti poikien lukutaito Itä-Suomessa ja Lapissa on huolestuttavan alhainen.

Ylöspäin eriyttäminen ei ikävä kyllä ole arkea valtaosassa kouluja. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta kolmen hyvin koulussa menestyvän lapsen verran.

Tyypillinen tilanne alakoulussa: hyvä ja rauhallinen oppilas sijoitetaan aina häirikön viereen ikään kuin terapiaeläimeksi / tukiopettajaksi. Häirikkö estää hyvää oppilasta  keskittymästä oppimiseen, mutta tunnollinen lapsi opiskelee asian koulun jälkeen omalla ajallaan.

Tyypillinen tilanne yläkoulussa: luokan alakvartiili ei osaa kunnolla lukea eikä laskea, joten heille on täysin mahdotota opettaa esim. fysiikkaa. Opettaja näkee tämän eikä edes yritä. Luokka käyttää suuren osan oppitunneista viihdyttävien YouTube-videoiden katseluun ja iso osa oppisiällöstä sivuutetaan kokonaan. Kokeet ovat niin helppoja, että kaikki pääsevät läpi, vaatimustaso on käytännössä nolla.

Koimme tämän karusti esikoisen kanssa. Loput lapsista ehdimme pelastaa yläkouluiässä painotettuun opetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä joku isompikin agenda taustalla? Ihan kuin tulevaisuuden aikuisista tehtäisiin tarkoituksella vajavaisia ja huonosti oppineita; lähes lukutaidoton ja kokonaisuuksien hahmottamiseen kykenemätön ihminen ei pysty olemaan minkäänlainen vastavoima koplaajaeliitille. 

(Pitäisköhän ottaa foliohattu päästä pois...)  

Ei ole kenenkään etu, että jatkossa tulisi esim. luku/laskutaidottomia lääkäreitä ja insinöörejä.

Nykypäivän koulujen ongelma ei ole siinä, etteivät lääkäreiksi tai insinööreiksi suuntautuvat lapset osaisi lukea tai laskea. Hyvät ovat parempia kuin koskaan, ja ylöspäin eriyttäminen on aivan arkea.

Ongelma on siinä, että osa lapsista ei opi lukemaan eikä laskemaan yhteiskunnassa ja jatko-opinnoissa vaadittavalla tavalla, ja heille ei ole riittävästi tukea. Erityisesti poikien lukutaito Itä-Suomessa ja Lapissa on huolestuttavan alhainen.

Ylöspäin eriyttäminen ei ole todellakaan arkea. Opettajan kaikki aika menee lähinnä alaspäin eriyttämiseen. Kaikkien pitää päästä läpi. Hyvät oppilaat laitetaan istumaan huonosti oppivien viereen.

Olen työskennellyt asiantuntijatöissä vuosikymmeniä. Tämän olen huomannut. Jos on jotain helppoa luettavaa, lyhyt teksti ja yksikertaista kieltä, niin mainiosti sen voi lukea ruudulta. Huomattava osa on tällaista sisältöä.

Mutta mitä vaikeammaksi teksti käy, niin sitä tärkeämpää on saada se eteensä paperilla, jossa kokonaisuuden hahmottaminen on helpompaa, tekstin sivuun voi tehdä merkintöjä ja paperiin saa keskityttä, niin, ettei edessä ole mitään muuta.

Sääliksi käy lapsia, joiden pitää paitsi lukea ja ymmärtää sisältö, niin myös muistaa lukemansa ruudulta luettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä joku isompikin agenda taustalla? Ihan kuin tulevaisuuden aikuisista tehtäisiin tarkoituksella vajavaisia ja huonosti oppineita; lähes lukutaidoton ja kokonaisuuksien hahmottamiseen kykenemätön ihminen ei pysty olemaan minkäänlainen vastavoima koplaajaeliitille. 

(Pitäisköhän ottaa foliohattu päästä pois...)  

Ei ole kenenkään etu, että jatkossa tulisi esim. luku/laskutaidottomia lääkäreitä ja insinöörejä.

Nykypäivän koulujen ongelma ei ole siinä, etteivät lääkäreiksi tai insinööreiksi suuntautuvat lapset osaisi lukea tai laskea. Hyvät ovat parempia kuin koskaan, ja ylöspäin eriyttäminen on aivan arkea.

Ongelma on siinä, että osa lapsista ei opi lukemaan eikä laskemaan yhteiskunnassa ja jatko-opinnoissa vaadittavalla tavalla, ja heille ei ole riittävästi tukea. Erityisesti poikien lukutaito Itä-Suomessa ja Lapissa on huolestuttavan alhainen.

Ylöspäin eriyttäminen ei ole todellakaan arkea. Opettajan kaikki aika menee lähinnä alaspäin eriyttämiseen. Kaikkien pitää päästä läpi. Hyvät oppilaat laitetaan istumaan huonosti oppivien viereen.

Ikävää jos teille on keinoton opettaja. Itselläni on kolme lasta, ja kaikille on opetusta eriytetty erittäin hyvin ylöspäin.

Ja tosiaankaan kysymys ei ole siitä, että häirikköoppilas olisi automaattisesti huonosti oppiva. Oma keskimmäiseni olisi itsekin saattanut häiritä toisia ilman sitä ylöspäin eriyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjan saa viedä kotiin, voi kotona kerrata tunnilla käytyjä asioita ja vaikka kysyä vanhemmalta apua. Jos kirja on yhteiskäytössä ja kotiinvieminen on kielletty, ei mahdollisuutta kertaamiseen ole. Vanhemmalla ei ole edes hajua, mikä oli päivän aihe.

Tämäkin on pedagoginen valinta. Jos kirjaa (tai digikirjaa tai monistetta) ei anneta kotiin, silloin ei ole tarkoituskaan kerrata kotona.

Mikäli vanhempi haluaa prepata lastaan kotona, hänellä on siihen miljoonanlaisia keinoja ja välineitä. Esimerkiksi jokin kehittävä lautapeli tai aihetta käsittelevän kirjan lainaaminen kirjastosta on lapselle varmasti mielekkäämpi tapa kuin tunneilla jo käydyn materiaalin tankkaaminen uusiksi kotona. Jos lapsella on vaikeuksia oppia tuntien sisältöjä, opettajalta varmasti saa vinkkejä lapsen tukemiseen.

Itse olen jossakin määrin tiikeriäitien sukua, raahaan lapsiani kirjastoon ja kehittäviin harrastuksiin. Mutta ikinä en ole ymmärtänyt, miksi minun pitäisi tietää, mitkä ovat lasteni päivän aiheet koulussa. Siellä on ammattilainen, ja osa koulun tavoitteita on nimenomaan se, että lapseni pystyvät seuraamaan ja hyödyntämään sen ammattilaisen opetusta ilman minua.

Voisin väittää, että aika monelle meistä tavallisista ihmisitä on tullut omalla koulutaipaleella vastaan tilanne, jossa ei olekaan ihan varma, miten joku asia meni, vaan pitäisi päästä tarkistamaan ja kertaamaan. Ei se ole mitään ekstrapreppaamista vaan osa tavallista oppimisprosessia. Turhaan ei ole olemassa sanalaskua "kertaus on opintojen äiti". Jos jokin asia pitää opetella, useimmat meistä tarvitsevat vähän kertaamista. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka oppivat kaiken kerrasta, vaikka heitäkin kai on. Meillä muilla sitten vaihtelee, kuinka paljon kertaamista tarvitaan, että asian oppii. Jos lapsi on muita hitaampi oppimaan ja tarvitsisi muutaman kertauskerran enemmän kuin mihin oppituntien aikana ehditään, niin miksi hänelle ei sitä mahdollisuutta suotaisi?

P.S. En puhu tässä omasta hlökoht. tilanteesta. Minulla ja lapsillani ei ole ollut vaikeuksia oppia asioita normaalissa tahdissa, mutta muistan omilta kouluajoilta muita hitaampia oppijoita ja omien lasteni luokilla heitä on myös. Minusta on epäreilua, jos nykyään näiden hitaampien annetaan pudota kelkasta sen takia, että lapsella ei ole pääsyä oppimateriaaliin oppitunnin jälkeen.

Minä taas näkisin, että nämä hitaammat oppilaat saavat paremmin tukea, kun vanhemmat eivät preppaa heitä näännyksiin kotona. Kertaamista varmasti tulee siellä koulussakin, kenenkään ei tarvitse kertakuulemalta mitään omaksua.

Kuten tässä on moni aiemmin todennut; eivät ne peruskoulun asiat niin vaikeita ole, etteikö niitä oppisi melko vähällä vaivalla. Jos ei opi, niin sitten on hyvä sulkea pois tarkkaavuus- ym. häiriöt.

Ei muutama kertauskerta kotona ole mitään "näännyksiin preppaamista". Mitä isompi koululainen, sitä enemmän kertaaminen on ihan omatoimista, ei siihen mitään vanhempaa tarvita. Lapsi siis itse huomaa, että hei en nyt muistakaan sitä vuosilukua/laskukaavaa/verbin taivutusmuotoa/tmv. ja tarkistaa sen kirjasta. Osa lapsista voi tarvita tällaista kertaamista/tarkistamista hieman keskivertoa enemmän ilman, että kyse on diagnosoitavasta viasta.

Jos isompi lapsi huomaa unohtaneensa jonkin vuosiluvun tai taivutusmuodon ja asia painaa häntä, se varmasti löytyy lapsen käytössä olevilla tiedonhankintakeinoilla. Sehän on hienoa.

Mutta tuo ei ollut se syy, miksi yllä oleva kirjoittaja oli huolissaan. Hän oli huolissaan siitä, ettei vanhemmalla ole hajua, mikä on ollut lapsen päivän aihe. Se ei ole hienoa, varsinkaan jos kyseessä on isompi lapsi. Se on helikopterointia.

Moni näyttää kuvittelevan, että asiat käydään yhdestä ainoasta kirjasta kappale kerrallaan. Tosiasiassa asiat voi opettaa hyvin monilla tavoilla, monenlaisilla materiaaleilla ja monessa järjestyksessä. Välillä kannattaa luottaa niihin opettajiinkin.

Vanhempi tietää edes otsikkotasolla, mitä oppitunneilla käsitellään = helikopterointia?

Meillä on vissiin ihan hirveä helikopteriluokanopettaja, kun hän laittaa viikkoviestiin vanhemmille tiedoksi, mitä asioita kuluneella viikolla on käsitelty ja mitä on ensi viikolla luvassa. Rehtorikin vanhempainillassa kannusti vanhempia olemaan kiinnostuneita lapsen koulusta ja kysymään mieluiten päivittäin koulupäivästä, rehtorikin taitaa olla helikopteri.

Oikeasti helikopterointia on se, kun tekee asioita lapsen puolesta ja/tai suojaa lasta liiaksi negatiivisilta tunteilta.

Esimerkki elävästä elämästä: lapsi tekee läksyjä ja harmittelee, kun hän ei ymmärrä "kympin ylitystä". Aikuiselle tuo termi ei avaudu, koska hänen omana kouluaikanaan ei sellaista käytetty. Aikuinen tarkistaa kirjasta, ahaa, se tarkoittaa kymmenen ylitystä yhteen- ja vähennyslaskuissa. On helppo selittää lapselle asia, kun kirjasta aikuinen pääsee itsekin kärryille. Yhtään oikeaa vastausta ei lapselle tarvitse (eikä pidä) kertoa, vaan auttaa häntä oivaltamaan asia itse. Ilman kirjaa ollaan tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ensin pystyä selittämään aikuiselle juuri se asia, jota hän ei ymmärtänyt. Mutta ilmeisesti sinun mielestäsi tällainen on helikopterointia ja lapsi pitäisi jättää auttamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjan saa viedä kotiin, voi kotona kerrata tunnilla käytyjä asioita ja vaikka kysyä vanhemmalta apua. Jos kirja on yhteiskäytössä ja kotiinvieminen on kielletty, ei mahdollisuutta kertaamiseen ole. Vanhemmalla ei ole edes hajua, mikä oli päivän aihe.

Tämäkin on pedagoginen valinta. Jos kirjaa (tai digikirjaa tai monistetta) ei anneta kotiin, silloin ei ole tarkoituskaan kerrata kotona.

Mikäli vanhempi haluaa prepata lastaan kotona, hänellä on siihen miljoonanlaisia keinoja ja välineitä. Esimerkiksi jokin kehittävä lautapeli tai aihetta käsittelevän kirjan lainaaminen kirjastosta on lapselle varmasti mielekkäämpi tapa kuin tunneilla jo käydyn materiaalin tankkaaminen uusiksi kotona. Jos lapsella on vaikeuksia oppia tuntien sisältöjä, opettajalta varmasti saa vinkkejä lapsen tukemiseen.

Itse olen jossakin määrin tiikeriäitien sukua, raahaan lapsiani kirjastoon ja kehittäviin harrastuksiin. Mutta ikinä en ole ymmärtänyt, miksi minun pitäisi tietää, mitkä ovat lasteni päivän aiheet koulussa. Siellä on ammattilainen, ja osa koulun tavoitteita on nimenomaan se, että lapseni pystyvät seuraamaan ja hyödyntämään sen ammattilaisen opetusta ilman minua.

Voisin väittää, että aika monelle meistä tavallisista ihmisitä on tullut omalla koulutaipaleella vastaan tilanne, jossa ei olekaan ihan varma, miten joku asia meni, vaan pitäisi päästä tarkistamaan ja kertaamaan. Ei se ole mitään ekstrapreppaamista vaan osa tavallista oppimisprosessia. Turhaan ei ole olemassa sanalaskua "kertaus on opintojen äiti". Jos jokin asia pitää opetella, useimmat meistä tarvitsevat vähän kertaamista. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka oppivat kaiken kerrasta, vaikka heitäkin kai on. Meillä muilla sitten vaihtelee, kuinka paljon kertaamista tarvitaan, että asian oppii. Jos lapsi on muita hitaampi oppimaan ja tarvitsisi muutaman kertauskerran enemmän kuin mihin oppituntien aikana ehditään, niin miksi hänelle ei sitä mahdollisuutta suotaisi?

P.S. En puhu tässä omasta hlökoht. tilanteesta. Minulla ja lapsillani ei ole ollut vaikeuksia oppia asioita normaalissa tahdissa, mutta muistan omilta kouluajoilta muita hitaampia oppijoita ja omien lasteni luokilla heitä on myös. Minusta on epäreilua, jos nykyään näiden hitaampien annetaan pudota kelkasta sen takia, että lapsella ei ole pääsyä oppimateriaaliin oppitunnin jälkeen.

Minä taas näkisin, että nämä hitaammat oppilaat saavat paremmin tukea, kun vanhemmat eivät preppaa heitä näännyksiin kotona. Kertaamista varmasti tulee siellä koulussakin, kenenkään ei tarvitse kertakuulemalta mitään omaksua.

Kuten tässä on moni aiemmin todennut; eivät ne peruskoulun asiat niin vaikeita ole, etteikö niitä oppisi melko vähällä vaivalla. Jos ei opi, niin sitten on hyvä sulkea pois tarkkaavuus- ym. häiriöt.

Ei muutama kertauskerta kotona ole mitään "näännyksiin preppaamista". Mitä isompi koululainen, sitä enemmän kertaaminen on ihan omatoimista, ei siihen mitään vanhempaa tarvita. Lapsi siis itse huomaa, että hei en nyt muistakaan sitä vuosilukua/laskukaavaa/verbin taivutusmuotoa/tmv. ja tarkistaa sen kirjasta. Osa lapsista voi tarvita tällaista kertaamista/tarkistamista hieman keskivertoa enemmän ilman, että kyse on diagnosoitavasta viasta.

Jos isompi lapsi huomaa unohtaneensa jonkin vuosiluvun tai taivutusmuodon ja asia painaa häntä, se varmasti löytyy lapsen käytössä olevilla tiedonhankintakeinoilla. Sehän on hienoa.

Mutta tuo ei ollut se syy, miksi yllä oleva kirjoittaja oli huolissaan. Hän oli huolissaan siitä, ettei vanhemmalla ole hajua, mikä on ollut lapsen päivän aihe. Se ei ole hienoa, varsinkaan jos kyseessä on isompi lapsi. Se on helikopterointia.

Moni näyttää kuvittelevan, että asiat käydään yhdestä ainoasta kirjasta kappale kerrallaan. Tosiasiassa asiat voi opettaa hyvin monilla tavoilla, monenlaisilla materiaaleilla ja monessa järjestyksessä. Välillä kannattaa luottaa niihin opettajiinkin.

Vanhempi tietää edes otsikkotasolla, mitä oppitunneilla käsitellään = helikopterointia?

Meillä on vissiin ihan hirveä helikopteriluokanopettaja, kun hän laittaa viikkoviestiin vanhemmille tiedoksi, mitä asioita kuluneella viikolla on käsitelty ja mitä on ensi viikolla luvassa. Rehtorikin vanhempainillassa kannusti vanhempia olemaan kiinnostuneita lapsen koulusta ja kysymään mieluiten päivittäin koulupäivästä, rehtorikin taitaa olla helikopteri.

Oikeasti helikopterointia on se, kun tekee asioita lapsen puolesta ja/tai suojaa lasta liiaksi negatiivisilta tunteilta.

Esimerkki elävästä elämästä: lapsi tekee läksyjä ja harmittelee, kun hän ei ymmärrä "kympin ylitystä". Aikuiselle tuo termi ei avaudu, koska hänen omana kouluaikanaan ei sellaista käytetty. Aikuinen tarkistaa kirjasta, ahaa, se tarkoittaa kymmenen ylitystä yhteen- ja vähennyslaskuissa. On helppo selittää lapselle asia, kun kirjasta aikuinen pääsee itsekin kärryille. Yhtään oikeaa vastausta ei lapselle tarvitse (eikä pidä) kertoa, vaan auttaa häntä oivaltamaan asia itse. Ilman kirjaa ollaan tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ensin pystyä selittämään aikuiselle juuri se asia, jota hän ei ymmärtänyt. Mutta ilmeisesti sinun mielestäsi tällainen on helikopterointia ja lapsi pitäisi jättää auttamatta?

Toki vanhempien tulee osallistua lastensa koulunkäyntiin, sitä enemmän, mitä pienempiä lapset ovat.

Mutta varmastikaan yksikään opettaja ei ajattele osallistumisen olevan sitä, että tunnilla käydyt asiat käytäisiin uudelleen kotona oppikirjasta. Sitä kertausta varten ovat läksyt. Ja niissä läksyissäkin on hyvästä, ettei vanhempi viilaa niitä virheettömiksi.

Villi veikkaus: tällä opetuksen alasajolla ajetaan tarkoituksella tilannetta, jossa ne vanhemmat, joilla on varaa alkavat tosissaan vaatimaan laadukkaiden yksityiskoulujen perustamista. Ja huutoon sitten vastataan ja lopputuloksena on, että köyhät lapset eivät opi edelleenkään yhtikäs mitään ja ajautuvat sitten aikuisena johonkin tienvarsien roskien siivoojaksi.

Sama kehitys näkyi vanhustenhoidossa, hoidettiin huonosti ja "kun se Martta haluaa asua loppuun asti kotonaan". Lopputuloksena kotihoidon kaaos ja pörriäisen miljardivoitot.

Tai entisaikojen mielisairaalat suljettiin ja nyt jotkut avohoidon asiakkaat suunnittelevat henkirikosta, että pääsevät hoitoon.

Helsingillä oli joitakin vuosia sitten näitä iskusanoja ja linjauksia - kirjaton koulu, paperiton koulu..... jne ihan käsittämättömiä - luulin, ettei kukaan peruskoulu oikeasti näihin tarttuisi. 

Aikamoinen loikka sitten lukioissa, kun heti alkuun tulee yhteensä satoja sivuja asiatekstiä sähköisistä kirjoista kokeisiin.

Pahoin pelkään, että kohta on lisäopetusta antavia ja kirjoja käyttäviä opetusfirmoja pyörimässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin koulua 70-luvulla, silloin oli kyllä kirjat ja useimmat sai omaksi. Mutta ei kaikki niitä silloinkaan tuntuneet lukevan. Pärjäsivät sillä, että kuuntelivat tunnilla - tai sitten eivät kuunnelleet. 

Itse taas en opi kuuntelemalla mitään, joten kirjattomuus olisi kauhistus. Vähintään tarvitsisin kirjallisen listan siitä, mitä kaikkia asioita on käsitelty, jotta voisin itse jostain kirjallisista lähteistä etsiä tiedot. Kouluaikaan luin asiat kirjoista ja sitten pitkästyin tunneilla. Jos olisin ollut vain oppituntien varassa, koulumenestykseni olisi kyllä romahtanut. (Vaikka samapa tuo kun ei minusta mitään kumminkaan tullut.) Olisin myös pitänyt itseäni ihan tyhmänä kun en opi mitään.

Miksei kirjan sijaan voi olla edes jotain kokonaisista lauseista koostuvia verkkomateriaaleja?

Ihmisillähän on tutkitusti eri oppimistyylejä. Jotkut oppii parhaiten kuuntelemalla, toiset visuaalisesti jne. Kai sekin pitäisi ottaa huomioon.

Olen hiljattain suorittanut pedagogisia opintoja yliopistolla, koska minulla on tutkijana myös opetustehtäviä ja lehtorin virkakin voisi jossain kohtaa kiinnostaa. Siellä yllättäen kiellettiin tämä koko oppimistyylien yksilöllisyys, ei ole kuulemma tieteellistä pohjaa väitteelle. Itse koen vahvasti subjektiivisesti olevani vain lukemalla oppija, kaikki "koheltaminen" kuten tekeminen häiritsee vaan, samoin kuulemalla tai näkemällä pelkästään en opi.

Itselläni tuli tämä sama eteen vuosi sitten psykologian kurssilla yliopistolla. Tuntuu kyllä hyvin omituiselta väitteeltä, että jokainen oppii parhaiten tismalleen samoilla tavoilla, kun itse en ole koskaan nähnyt mitään hyötyä esimerkiksi paljon kehutuista käsitekartoista. Oma oppimistyylini on ollut kuunnella, en tee muistiinpanoja edelleenkään (muuta kuin lähteiden ylösmerkintää esim gradua varten).

up

Vierailija kirjoitti:

Kyse on lukemisesta tai siis lukemattomuudesta. Kirjoja voi lukea myös digimuodossa.

Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa - lukematon teinivain

15 000 sanaa

https://yle.fi/uutiset/3-8711651

Kuitenkin psykologian kentällä tunnetaan nk. google-ilmiö, jolla tarkoitetaan sitä, että sähköisistä materiaaleista luettu tieto ei jää päähän yhtä hyvin, kuin paperisista kirjoista luettuna. Hypoteesi on tällä hetkellä se, että tämä johtuu siitä, että lukiessaan jotain sähköisistä materiaaleista, ihminen kokee tiedon olevan aina vain yhden klikkauksen päässä, jolloin sitä ei talleneta niin syvälle pitkäkestoiseen muistiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukemaan ei opi jos ei lue. Heittäkää ne älypuhelimet hevon ******n.

Sano se Helsingin kaupungin päättäjille, joiden mielestä koulussa ei tarvita kirjoja.

Mitäs jos ostaisit kotiin kirjan ja opettaisit itse lapsen lukemaan? Vai eikö jaksa?

Kyllä vanhempi voi vaikuttaa lapsen lukutaitoon merkittävästi. On laiskuutta osoittaa "joku muu" vastaamaan lapsen oppimisesta, kun asialle voi itsekin tehdä paljon.

Helsingissä on suurpiirien osa-alueita, joissa vieraskielisten (=äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi) osuus alle kouluikäisissä (0 - 6 vuotiaat) oli vuonna 2019 40 - 60 prosenttia. Muutaman vuoden päästä joissakin alakouluissa vieraskielisten osuus voi olla 80 prosentin luokkaa. Useimmat näiden oppilaiden vanhemmista tuskin osaavat kannustaa lapsiaan lukemiseen. Ruotsinkielissä kouluissa vieraskielisten osuus on todennäköisesti pienempi kuin suomenkielisissä kouluissa. En ihmettele yhtään, että eräs Helsingin apulaispormestari on ennakoinut tätä kehitystä ja hänen lapsensa ovat Drumsö lågstadiet -koulussa.

Tässä on niin monta juttua, jotka yhdessä tuottavat jotain ihan uutta ja tuntematonta - inkluusio, segregaatio, yksityiskoulut, vieraskielisyys, kirjattomuus, avoimet oppimisympäristöt - ja Helsinki on kaikissa näissä aivan eturintamassa, joko tahattomasti tai tahallaan. 

Tämä on kyllä ollut mielenkiintoinen ketju.

Työskentelen kunnassa, jossa oppilailla on omat kirjat. Tämän keskustelun pohjalta voinkin lopettaa työni suunnittelun, monipuolistamisen, toiminnallistamisen, eri työtavat ja motivoinnin.

Auktoriteettini riittää kyllä myös siihen lue tai itke ja lue - tyyliin ja jos se kerran on se paras ja halutuin, niin mikäs siinä 😀. Luetaan kalvoja ja luttaan kirjaa ja sitten pidetään koe (and repeat). Eipä ole open työkään niin raskasta, turhasta valittavat.

Suomeen pitäisi saada yksityiskoulut lasten kv. kilpailukyvyn varmistamiseksi, mutta tämä on poliittisesti mahdotonta vasemmistomaassa. Tästä syystä kiire muuttaa pois maasta, jotta lapset voivat vielä päästä hyviin kouluihin, eikä peruuttamatonta vahinkoa pääse tapahtumaan suomalaisen sosialistikoulun vuoksi.

Aapinen kunniaan! Siitä on aikoinaan Suomen sivistys alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä ollut mielenkiintoinen ketju.

Työskentelen kunnassa, jossa oppilailla on omat kirjat. Tämän keskustelun pohjalta voinkin lopettaa työni suunnittelun, monipuolistamisen, toiminnallistamisen, eri työtavat ja motivoinnin.

Auktoriteettini riittää kyllä myös siihen lue tai itke ja lue - tyyliin ja jos se kerran on se paras ja halutuin, niin mikäs siinä 😀. Luetaan kalvoja ja luttaan kirjaa ja sitten pidetään koe (and repeat). Eipä ole open työkään niin raskasta, turhasta valittavat.

Sä oot varmaan lukenu ihan eri ketjua kun mä.

Mä ymmärsin tästä ketjusta, että kun kirjattomat tunnit koostuvat vain siitä kalvolta/älytaululta kopioimiseen niin siitä ei hyödy yksikään lapsi, ei se joka kopioi tekstin eikä se joka ei edes viitsi kopioida.

Tai jos materiaali koostuu pelkistä monisteista niin niistä on vaikea kerrata asioita kun ne ovat pyörineet repun pohjalla silpuksi.

Lisäksi vanhempia harmitti kun ei tiedä yhtään mitä lapsen on ollut tarkoitus oppia kun mitään materiaalia ei ole josta asian tarkistaisi. Tällöin lapsen koulunkäyntiä on myös vaikea tukea.

Jokunen viesti taisi koskea sitä, että ekaluokkalainen oppii parhaiten lukemaan lukemalla aapista. Siitä olen kyllä samaa mieltä, nyky aapiset ovat hauskaa, ikätasolle sopivaa lukemista, joka mahdollistaa monenlaisen eriyttämisen lukuläksyjen osalta.

Yksityiskoulut eivät asiaa ratkaise, silloin voisi pahimmillaan käydä kuin Ruotsissa, jossa yksityisissä kouluissa on valtava arvosanainflaatio. Kun pappa betalar niin halutaan rahalle vastineeksi hyvät arvosanat. Yksityiskoulujärjestelmä tarvitsisi rinnalle tiukat valtakunnalliset päättökokeet.

up