Kirjaton alakoulu tuottaa järkyttävän huonoja tuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjan saa viedä kotiin, voi kotona kerrata tunnilla käytyjä asioita ja vaikka kysyä vanhemmalta apua. Jos kirja on yhteiskäytössä ja kotiinvieminen on kielletty, ei mahdollisuutta kertaamiseen ole. Vanhemmalla ei ole edes hajua, mikä oli päivän aihe.

Tämäkin on pedagoginen valinta. Jos kirjaa (tai digikirjaa tai monistetta) ei anneta kotiin, silloin ei ole tarkoituskaan kerrata kotona.

Mikäli vanhempi haluaa prepata lastaan kotona, hänellä on siihen miljoonanlaisia keinoja ja välineitä. Esimerkiksi jokin kehittävä lautapeli tai aihetta käsittelevän kirjan lainaaminen kirjastosta on lapselle varmasti mielekkäämpi tapa kuin tunneilla jo käydyn materiaalin tankkaaminen uusiksi kotona. Jos lapsella on vaikeuksia oppia tuntien sisältöjä, opettajalta varmasti saa vinkkejä lapsen tukemiseen.

Itse olen jossakin määrin tiikeriäitien sukua, raahaan lapsiani kirjastoon ja kehittäviin harrastuksiin. Mutta ikinä en ole ymmärtänyt, miksi minun pitäisi tietää, mitkä ovat lasteni päivän aiheet koulussa. Siellä on ammattilainen, ja osa koulun tavoitteita on nimenomaan se, että lapseni pystyvät seuraamaan ja hyödyntämään sen ammattilaisen opetusta ilman minua.

Jos lapsi tarvitsisi asian oppiakseen muutaman kertauskerran kotona, ovat lautapelit, kirjaston kirjat ja kehittävät harrastukset aika epäsuoria keinoja. Tehokkainta on kun lapsi pääsee kertaamaan suoraan opetusalan ammattilaisen laatiman oppimismateriaalin opittavasta aiheesta. Ilmeisesti tällainen materiaali on jo valmiina olemassa koulussa, mutta nyt säästösyistä osassa Suomen kunnista lapset eivät saa tuoda tätä materiaalia enää kotiin. Kaikilla vanhemmilla ei ole aikaa tai kykyä lähteä omalla vapaa-ajallaan haalimaan vaihtoehtoisia opetusmateriaaleja kaupoista ja kirjastoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjan saa viedä kotiin, voi kotona kerrata tunnilla käytyjä asioita ja vaikka kysyä vanhemmalta apua. Jos kirja on yhteiskäytössä ja kotiinvieminen on kielletty, ei mahdollisuutta kertaamiseen ole. Vanhemmalla ei ole edes hajua, mikä oli päivän aihe.

Tämäkin on pedagoginen valinta. Jos kirjaa (tai digikirjaa tai monistetta) ei anneta kotiin, silloin ei ole tarkoituskaan kerrata kotona.

Mikäli vanhempi haluaa prepata lastaan kotona, hänellä on siihen miljoonanlaisia keinoja ja välineitä. Esimerkiksi jokin kehittävä lautapeli tai aihetta käsittelevän kirjan lainaaminen kirjastosta on lapselle varmasti mielekkäämpi tapa kuin tunneilla jo käydyn materiaalin tankkaaminen uusiksi kotona. Jos lapsella on vaikeuksia oppia tuntien sisältöjä, opettajalta varmasti saa vinkkejä lapsen tukemiseen.

Itse olen jossakin määrin tiikeriäitien sukua, raahaan lapsiani kirjastoon ja kehittäviin harrastuksiin. Mutta ikinä en ole ymmärtänyt, miksi minun pitäisi tietää, mitkä ovat lasteni päivän aiheet koulussa. Siellä on ammattilainen, ja osa koulun tavoitteita on nimenomaan se, että lapseni pystyvät seuraamaan ja hyödyntämään sen ammattilaisen opetusta ilman minua.

Voisin väittää, että aika monelle meistä tavallisista ihmisitä on tullut omalla koulutaipaleella vastaan tilanne, jossa ei olekaan ihan varma, miten joku asia meni, vaan pitäisi päästä tarkistamaan ja kertaamaan. Ei se ole mitään ekstrapreppaamista vaan osa tavallista oppimisprosessia. Turhaan ei ole olemassa sanalaskua "kertaus on opintojen äiti". Jos jokin asia pitää opetella, useimmat meistä tarvitsevat vähän kertaamista. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka oppivat kaiken kerrasta, vaikka heitäkin kai on. Meillä muilla sitten vaihtelee, kuinka paljon kertaamista tarvitaan, että asian oppii. Jos lapsi on muita hitaampi oppimaan ja tarvitsisi muutaman kertauskerran enemmän kuin mihin oppituntien aikana ehditään, niin miksi hänelle ei sitä mahdollisuutta suotaisi?

P.S. En puhu tässä omasta hlökoht. tilanteesta. Minulla ja lapsillani ei ole ollut vaikeuksia oppia asioita normaalissa tahdissa, mutta muistan omilta kouluajoilta muita hitaampia oppijoita ja omien lasteni luokilla heitä on myös. Minusta on epäreilua, jos nykyään näiden hitaampien annetaan pudota kelkasta sen takia, että lapsella ei ole pääsyä oppimateriaaliin oppitunnin jälkeen.

Minä taas näkisin, että nämä hitaammat oppilaat saavat paremmin tukea, kun vanhemmat eivät preppaa heitä näännyksiin kotona. Kertaamista varmasti tulee siellä koulussakin, kenenkään ei tarvitse kertakuulemalta mitään omaksua.

Kuten tässä on moni aiemmin todennut; eivät ne peruskoulun asiat niin vaikeita ole, etteikö niitä oppisi melko vähällä vaivalla. Jos ei opi, niin sitten on hyvä sulkea pois tarkkaavuus- ym. häiriöt.

Tuliko tää digikoulu sen jälkeen kun säädettiin laki, että peruskoulussa kirjat yms ei saa maksaa oppilaille?

Kaikki uudistukset on ollut susia ja pian on palattava 90 luvulle: omalääkärijärjestelmä takaisin, vanhusten talot, hoitoavustajat, kirjat kouluihin yms

Oon kyllä kiitollinen että sain peruskoulun käytyä kirjojen kanssa O__O oon järkyttynyt kun esim amkissa kaikki tehtävät tehdään netissä, tuntuu etten saa mitään aikaa ja keskittymiskyky on surkea O__O lapsirukat...

Itsellä kävi noin 25 vuotta sitten, että yläasteella oli äikänopettajana kirjailija, joka teetti pelkkiä esseitä tunneilla eikä opettanut kielioppia käytännössä yhtään. Mitään oppikirjaa meillä ei käytetty. Sitten kun siirryttiin saman koulun lukioon ja opettaja vaihtui niin heti ensimmäisellä tunnilla opettaja alkoi käymään läpi kielioppijuttuja tyyliin "tämänhän te olette jo oppineet yläasteella, joten en käy sitä enää tarkemmin läpi."

Siellä oli aika moni saman yläasteen opettajan oppilas aika pulassa niiden tuntien kanssa mutta eihän siinä muu auttanut kun päntätä oppikirjasta ne asiat että kurssin pääsi läpi.

Onneksi myöhemmin opettajaksi vaihtui sellainen, joka sitten väänsi rautalangasta asioita, jotka olisi siellä yläasteella pitänyt jo oppia ja kirjoitukset menivät äidinkielen osalta omalla kohdalla lopulta hyvin.

Että kyllä sitä ennenkin opetuksen taso vaihteli ihan opettajasta riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjan saa viedä kotiin, voi kotona kerrata tunnilla käytyjä asioita ja vaikka kysyä vanhemmalta apua. Jos kirja on yhteiskäytössä ja kotiinvieminen on kielletty, ei mahdollisuutta kertaamiseen ole. Vanhemmalla ei ole edes hajua, mikä oli päivän aihe.

Tämäkin on pedagoginen valinta. Jos kirjaa (tai digikirjaa tai monistetta) ei anneta kotiin, silloin ei ole tarkoituskaan kerrata kotona.

Mikäli vanhempi haluaa prepata lastaan kotona, hänellä on siihen miljoonanlaisia keinoja ja välineitä. Esimerkiksi jokin kehittävä lautapeli tai aihetta käsittelevän kirjan lainaaminen kirjastosta on lapselle varmasti mielekkäämpi tapa kuin tunneilla jo käydyn materiaalin tankkaaminen uusiksi kotona. Jos lapsella on vaikeuksia oppia tuntien sisältöjä, opettajalta varmasti saa vinkkejä lapsen tukemiseen.

Itse olen jossakin määrin tiikeriäitien sukua, raahaan lapsiani kirjastoon ja kehittäviin harrastuksiin. Mutta ikinä en ole ymmärtänyt, miksi minun pitäisi tietää, mitkä ovat lasteni päivän aiheet koulussa. Siellä on ammattilainen, ja osa koulun tavoitteita on nimenomaan se, että lapseni pystyvät seuraamaan ja hyödyntämään sen ammattilaisen opetusta ilman minua.

Voisin väittää, että aika monelle meistä tavallisista ihmisitä on tullut omalla koulutaipaleella vastaan tilanne, jossa ei olekaan ihan varma, miten joku asia meni, vaan pitäisi päästä tarkistamaan ja kertaamaan. Ei se ole mitään ekstrapreppaamista vaan osa tavallista oppimisprosessia. Turhaan ei ole olemassa sanalaskua "kertaus on opintojen äiti". Jos jokin asia pitää opetella, useimmat meistä tarvitsevat vähän kertaamista. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka oppivat kaiken kerrasta, vaikka heitäkin kai on. Meillä muilla sitten vaihtelee, kuinka paljon kertaamista tarvitaan, että asian oppii. Jos lapsi on muita hitaampi oppimaan ja tarvitsisi muutaman kertauskerran enemmän kuin mihin oppituntien aikana ehditään, niin miksi hänelle ei sitä mahdollisuutta suotaisi?

P.S. En puhu tässä omasta hlökoht. tilanteesta. Minulla ja lapsillani ei ole ollut vaikeuksia oppia asioita normaalissa tahdissa, mutta muistan omilta kouluajoilta muita hitaampia oppijoita ja omien lasteni luokilla heitä on myös. Minusta on epäreilua, jos nykyään näiden hitaampien annetaan pudota kelkasta sen takia, että lapsella ei ole pääsyä oppimateriaaliin oppitunnin jälkeen.

Minä taas näkisin, että nämä hitaammat oppilaat saavat paremmin tukea, kun vanhemmat eivät preppaa heitä näännyksiin kotona. Kertaamista varmasti tulee siellä koulussakin, kenenkään ei tarvitse kertakuulemalta mitään omaksua.

Kuten tässä on moni aiemmin todennut; eivät ne peruskoulun asiat niin vaikeita ole, etteikö niitä oppisi melko vähällä vaivalla. Jos ei opi, niin sitten on hyvä sulkea pois tarkkaavuus- ym. häiriöt.

Tiedätkös, meitä on kovin monenlaisia oppijoita.

Oma poika, joka jo yliopistossa, inhosi kaikkia "opitaan siinä sivussa hupsistakeikkaa" -pelejä ja leikkejä ja materiaaleja ja ryhmätöitä. Ja avointa oppimisaulaa missä parhaimmillaankin yläkoulussa n puolet teki opettajan määräämää, muut jotain mitä sattuu häiriten toisten tekemistä (tai opettaja häiritsi kun joutui osaa porukasta paimentamaan)..

Hän opiskeli ihan omasta vapaasta tahdostaan kirjan asiat itsekseen (tuolloin vielä sai kiertokirjat käyttöön).

Eikä kyllä kannata laskea sen varaan, että "kyllä koulussa kerrataan ihan riittämin" - todisteet eli oppimistulokset puhuvat sitä vastaan.

Lapset eriarvoistuvat entisestään, kun monella ei ole kotona resursseja pitää huolta siitä, että lapsi oppii niin paljon, että pääsee sellaiseen opiskelupaikkaan ja aikanaan töihin, mikä hänelle oikeasti olisi kiinnostavin ja 'paras'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin koulua 70-luvulla, silloin oli kyllä kirjat ja useimmat sai omaksi. Mutta ei kaikki niitä silloinkaan tuntuneet lukevan. Pärjäsivät sillä, että kuuntelivat tunnilla - tai sitten eivät kuunnelleet. 

Itse taas en opi kuuntelemalla mitään, joten kirjattomuus olisi kauhistus. Vähintään tarvitsisin kirjallisen listan siitä, mitä kaikkia asioita on käsitelty, jotta voisin itse jostain kirjallisista lähteistä etsiä tiedot. Kouluaikaan luin asiat kirjoista ja sitten pitkästyin tunneilla. Jos olisin ollut vain oppituntien varassa, koulumenestykseni olisi kyllä romahtanut. (Vaikka samapa tuo kun ei minusta mitään kumminkaan tullut.) Olisin myös pitänyt itseäni ihan tyhmänä kun en opi mitään.

Miksei kirjan sijaan voi olla edes jotain kokonaisista lauseista koostuvia verkkomateriaaleja?

Ihmisillähän on tutkitusti eri oppimistyylejä. Jotkut oppii parhaiten kuuntelemalla, toiset visuaalisesti jne. Kai sekin pitäisi ottaa huomioon.

Olen hiljattain suorittanut pedagogisia opintoja yliopistolla, koska minulla on tutkijana myös opetustehtäviä ja lehtorin virkakin voisi jossain kohtaa kiinnostaa. Siellä yllättäen kiellettiin tämä koko oppimistyylien yksilöllisyys, ei ole kuulemma tieteellistä pohjaa väitteelle. Itse koen vahvasti subjektiivisesti olevani vain lukemalla oppija, kaikki "koheltaminen" kuten tekeminen häiritsee vaan, samoin kuulemalla tai näkemällä pelkästään en opi.

Tämä näkemällä/kokemalla/kuuntelemalla ei pidä paikkansa. Kaikki oppivat kaikilla tavoilla ja on asioita, joita ei voi opetella kuin tiukasti tankkaamalla, esim. jotain vuosilukuja.

Kyse on enemmän siitä, että moni vaan päättää "mä en opi lukemalla" eikä sitten edes yritä. Kun rauhassa keskittyy, se onnistuu ihan hyvin.

Onkohan tässä joku isompikin agenda taustalla? Ihan kuin tulevaisuuden aikuisista tehtäisiin tarkoituksella vajavaisia ja huonosti oppineita; lähes lukutaidoton ja kokonaisuuksien hahmottamiseen kykenemätön ihminen ei pysty olemaan minkäänlainen vastavoima koplaajaeliitille. 

(Pitäisköhän ottaa foliohattu päästä pois...)  

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä joku isompikin agenda taustalla? Ihan kuin tulevaisuuden aikuisista tehtäisiin tarkoituksella vajavaisia ja huonosti oppineita; lähes lukutaidoton ja kokonaisuuksien hahmottamiseen kykenemätön ihminen ei pysty olemaan minkäänlainen vastavoima koplaajaeliitille. 

(Pitäisköhän ottaa foliohattu päästä pois...)  

Ei ole, vaan kaupunginisät ihastuivat tähän digioppimisen ja avoimien oppiympäristöjen ideaan.

Ajateltiin, että kun vaan ostetaan tabletit kouluihin, muutamassa vuodessa syntyy uusi Nokia, kun kaikki ovat niin diginatiivia.

Vierailija kirjoitti:

Ja outoa on että koululaisten arvosanat nousee koko ajan vaikka osaamistaso laskee koko ajan.

Juu. Täytyyhän ne oppimistulokset saada nousuun vaikka tuolla tavalla. Pääsee sitten Parhaiden koulujen listalle.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma äiti säästi kaikki koulukirjat armaalla 70- ja 80-luvulla, nyt voin antaa ne lapsenlapselle, niin hän saa lukuharjoitusta, aivojumppaa ja harjaantuu oppimaan myös "tylsemmästä faktatekstistä" - ei se historia, uskonto tai biologia nyt niin paljon ole ehtinyt muuttua maantiede (karttaosio) toki aika paljonkin.

Viisas oli näköjään isomummo, ja kaukokatseinen, kun väitti ettei sellaista tavaraa olekaan, mitä ei seuraavaan sataan vuoteen tarvittaisi 🤷

Mulla on lapsuudenkodin navetan vintillä tallessa omia kirjoja yli 30 vuoden takaa, mutta en niillä omien lasteni päitä sekoittaisi.

Kirjastoista saa uudenaikaisella, raikkaalla tiedolla varustettuja, pedagogisesti taitavammin tehtyjä ja ihan konkreettisestikin raikkaampia kirjoja kun vain viitsii hakea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjan saa viedä kotiin, voi kotona kerrata tunnilla käytyjä asioita ja vaikka kysyä vanhemmalta apua. Jos kirja on yhteiskäytössä ja kotiinvieminen on kielletty, ei mahdollisuutta kertaamiseen ole. Vanhemmalla ei ole edes hajua, mikä oli päivän aihe.

Tämäkin on pedagoginen valinta. Jos kirjaa (tai digikirjaa tai monistetta) ei anneta kotiin, silloin ei ole tarkoituskaan kerrata kotona.

Mikäli vanhempi haluaa prepata lastaan kotona, hänellä on siihen miljoonanlaisia keinoja ja välineitä. Esimerkiksi jokin kehittävä lautapeli tai aihetta käsittelevän kirjan lainaaminen kirjastosta on lapselle varmasti mielekkäämpi tapa kuin tunneilla jo käydyn materiaalin tankkaaminen uusiksi kotona. Jos lapsella on vaikeuksia oppia tuntien sisältöjä, opettajalta varmasti saa vinkkejä lapsen tukemiseen.

Itse olen jossakin määrin tiikeriäitien sukua, raahaan lapsiani kirjastoon ja kehittäviin harrastuksiin. Mutta ikinä en ole ymmärtänyt, miksi minun pitäisi tietää, mitkä ovat lasteni päivän aiheet koulussa. Siellä on ammattilainen, ja osa koulun tavoitteita on nimenomaan se, että lapseni pystyvät seuraamaan ja hyödyntämään sen ammattilaisen opetusta ilman minua.

Voisin väittää, että aika monelle meistä tavallisista ihmisitä on tullut omalla koulutaipaleella vastaan tilanne, jossa ei olekaan ihan varma, miten joku asia meni, vaan pitäisi päästä tarkistamaan ja kertaamaan. Ei se ole mitään ekstrapreppaamista vaan osa tavallista oppimisprosessia. Turhaan ei ole olemassa sanalaskua "kertaus on opintojen äiti". Jos jokin asia pitää opetella, useimmat meistä tarvitsevat vähän kertaamista. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka oppivat kaiken kerrasta, vaikka heitäkin kai on. Meillä muilla sitten vaihtelee, kuinka paljon kertaamista tarvitaan, että asian oppii. Jos lapsi on muita hitaampi oppimaan ja tarvitsisi muutaman kertauskerran enemmän kuin mihin oppituntien aikana ehditään, niin miksi hänelle ei sitä mahdollisuutta suotaisi?

P.S. En puhu tässä omasta hlökoht. tilanteesta. Minulla ja lapsillani ei ole ollut vaikeuksia oppia asioita normaalissa tahdissa, mutta muistan omilta kouluajoilta muita hitaampia oppijoita ja omien lasteni luokilla heitä on myös. Minusta on epäreilua, jos nykyään näiden hitaampien annetaan pudota kelkasta sen takia, että lapsella ei ole pääsyä oppimateriaaliin oppitunnin jälkeen.

Minä taas näkisin, että nämä hitaammat oppilaat saavat paremmin tukea, kun vanhemmat eivät preppaa heitä näännyksiin kotona. Kertaamista varmasti tulee siellä koulussakin, kenenkään ei tarvitse kertakuulemalta mitään omaksua.

Kuten tässä on moni aiemmin todennut; eivät ne peruskoulun asiat niin vaikeita ole, etteikö niitä oppisi melko vähällä vaivalla. Jos ei opi, niin sitten on hyvä sulkea pois tarkkaavuus- ym. häiriöt.

Ei muutama kertauskerta kotona ole mitään "näännyksiin preppaamista". Mitä isompi koululainen, sitä enemmän kertaaminen on ihan omatoimista, ei siihen mitään vanhempaa tarvita. Lapsi siis itse huomaa, että hei en nyt muistakaan sitä vuosilukua/laskukaavaa/verbin taivutusmuotoa/tmv. ja tarkistaa sen kirjasta. Osa lapsista voi tarvita tällaista kertaamista/tarkistamista hieman keskivertoa enemmän ilman, että kyse on diagnosoitavasta viasta.

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tää digikoulu sen jälkeen kun säädettiin laki, että peruskoulussa kirjat yms ei saa maksaa oppilaille?

Eihän peruskoulussa ole koskaan kirjat maksaneet oppilaille.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma äiti säästi kaikki koulukirjat armaalla 70- ja 80-luvulla, nyt voin antaa ne lapsenlapselle, niin hän saa lukuharjoitusta, aivojumppaa ja harjaantuu oppimaan myös "tylsemmästä faktatekstistä" - ei se historia, uskonto tai biologia nyt niin paljon ole ehtinyt muuttua maantiede (karttaosio) toki aika paljonkin.

Viisas oli näköjään isomummo, ja kaukokatseinen, kun väitti ettei sellaista tavaraa olekaan, mitä ei seuraavaan sataan vuoteen tarvittaisi 🤷

Oppisisällöt ovat kyllä muuttuneet paljon omista 70-80-luvun kouluajoista.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä joku isompikin agenda taustalla? Ihan kuin tulevaisuuden aikuisista tehtäisiin tarkoituksella vajavaisia ja huonosti oppineita; lähes lukutaidoton ja kokonaisuuksien hahmottamiseen kykenemätön ihminen ei pysty olemaan minkäänlainen vastavoima koplaajaeliitille. 

(Pitäisköhän ottaa foliohattu päästä pois...)  

Ei ole kenenkään etu, että jatkossa tulisi esim. luku/laskutaidottomia lääkäreitä ja insinöörejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjan saa viedä kotiin, voi kotona kerrata tunnilla käytyjä asioita ja vaikka kysyä vanhemmalta apua. Jos kirja on yhteiskäytössä ja kotiinvieminen on kielletty, ei mahdollisuutta kertaamiseen ole. Vanhemmalla ei ole edes hajua, mikä oli päivän aihe.

Tämäkin on pedagoginen valinta. Jos kirjaa (tai digikirjaa tai monistetta) ei anneta kotiin, silloin ei ole tarkoituskaan kerrata kotona.

Mikäli vanhempi haluaa prepata lastaan kotona, hänellä on siihen miljoonanlaisia keinoja ja välineitä. Esimerkiksi jokin kehittävä lautapeli tai aihetta käsittelevän kirjan lainaaminen kirjastosta on lapselle varmasti mielekkäämpi tapa kuin tunneilla jo käydyn materiaalin tankkaaminen uusiksi kotona. Jos lapsella on vaikeuksia oppia tuntien sisältöjä, opettajalta varmasti saa vinkkejä lapsen tukemiseen.

Itse olen jossakin määrin tiikeriäitien sukua, raahaan lapsiani kirjastoon ja kehittäviin harrastuksiin. Mutta ikinä en ole ymmärtänyt, miksi minun pitäisi tietää, mitkä ovat lasteni päivän aiheet koulussa. Siellä on ammattilainen, ja osa koulun tavoitteita on nimenomaan se, että lapseni pystyvät seuraamaan ja hyödyntämään sen ammattilaisen opetusta ilman minua.

Voisin väittää, että aika monelle meistä tavallisista ihmisitä on tullut omalla koulutaipaleella vastaan tilanne, jossa ei olekaan ihan varma, miten joku asia meni, vaan pitäisi päästä tarkistamaan ja kertaamaan. Ei se ole mitään ekstrapreppaamista vaan osa tavallista oppimisprosessia. Turhaan ei ole olemassa sanalaskua "kertaus on opintojen äiti". Jos jokin asia pitää opetella, useimmat meistä tarvitsevat vähän kertaamista. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka oppivat kaiken kerrasta, vaikka heitäkin kai on. Meillä muilla sitten vaihtelee, kuinka paljon kertaamista tarvitaan, että asian oppii. Jos lapsi on muita hitaampi oppimaan ja tarvitsisi muutaman kertauskerran enemmän kuin mihin oppituntien aikana ehditään, niin miksi hänelle ei sitä mahdollisuutta suotaisi?

P.S. En puhu tässä omasta hlökoht. tilanteesta. Minulla ja lapsillani ei ole ollut vaikeuksia oppia asioita normaalissa tahdissa, mutta muistan omilta kouluajoilta muita hitaampia oppijoita ja omien lasteni luokilla heitä on myös. Minusta on epäreilua, jos nykyään näiden hitaampien annetaan pudota kelkasta sen takia, että lapsella ei ole pääsyä oppimateriaaliin oppitunnin jälkeen.

Minä taas näkisin, että nämä hitaammat oppilaat saavat paremmin tukea, kun vanhemmat eivät preppaa heitä näännyksiin kotona. Kertaamista varmasti tulee siellä koulussakin, kenenkään ei tarvitse kertakuulemalta mitään omaksua.

Kuten tässä on moni aiemmin todennut; eivät ne peruskoulun asiat niin vaikeita ole, etteikö niitä oppisi melko vähällä vaivalla. Jos ei opi, niin sitten on hyvä sulkea pois tarkkaavuus- ym. häiriöt.

Ei muutama kertauskerta kotona ole mitään "näännyksiin preppaamista". Mitä isompi koululainen, sitä enemmän kertaaminen on ihan omatoimista, ei siihen mitään vanhempaa tarvita. Lapsi siis itse huomaa, että hei en nyt muistakaan sitä vuosilukua/laskukaavaa/verbin taivutusmuotoa/tmv. ja tarkistaa sen kirjasta. Osa lapsista voi tarvita tällaista kertaamista/tarkistamista hieman keskivertoa enemmän ilman, että kyse on diagnosoitavasta viasta.

Jos isompi lapsi huomaa unohtaneensa jonkin vuosiluvun tai taivutusmuodon ja asia painaa häntä, se varmasti löytyy lapsen käytössä olevilla tiedonhankintakeinoilla. Sehän on hienoa.

Mutta tuo ei ollut se syy, miksi yllä oleva kirjoittaja oli huolissaan. Hän oli huolissaan siitä, ettei vanhemmalla ole hajua, mikä on ollut lapsen päivän aihe. Se ei ole hienoa, varsinkaan jos kyseessä on isompi lapsi. Se on helikopterointia.

Moni näyttää kuvittelevan, että asiat käydään yhdestä ainoasta kirjasta kappale kerrallaan. Tosiasiassa asiat voi opettaa hyvin monilla tavoilla, monenlaisilla materiaaleilla ja monessa järjestyksessä. Välillä kannattaa luottaa niihin opettajiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä joku isompikin agenda taustalla? Ihan kuin tulevaisuuden aikuisista tehtäisiin tarkoituksella vajavaisia ja huonosti oppineita; lähes lukutaidoton ja kokonaisuuksien hahmottamiseen kykenemätön ihminen ei pysty olemaan minkäänlainen vastavoima koplaajaeliitille. 

(Pitäisköhän ottaa foliohattu päästä pois...)  

Ei ole kenenkään etu, että jatkossa tulisi esim. luku/laskutaidottomia lääkäreitä ja insinöörejä.

Nykypäivän koulujen ongelma ei ole siinä, etteivät lääkäreiksi tai insinööreiksi suuntautuvat lapset osaisi lukea tai laskea. Hyvät ovat parempia kuin koskaan, ja ylöspäin eriyttäminen on aivan arkea.

Ongelma on siinä, että osa lapsista ei opi lukemaan eikä laskemaan yhteiskunnassa ja jatko-opinnoissa vaadittavalla tavalla, ja heille ei ole riittävästi tukea. Erityisesti poikien lukutaito Itä-Suomessa ja Lapissa on huolestuttavan alhainen.

Kaikkein parhaat opettajat ehkä pystyvät opettamaan myös ilman kirjoja. Tosiasia kuitenkin on, että kaikille ei riitä niitä parhaita opettajia, suurin osa opiskelee keskinkertaisen ja osa aika huononkin opettajan johdolla. Näissä tilanteissa ammattilaisen laatima pedakogisesti loppuun asti mietitty oppimateriaali olisi ensiarvoisen tärkeää.

Kun kirjattomuuteen yhdistetään nykyisen OPSin ylevä tavoite itseohjautuvuudesta ja ilmiöopetuksesta, on lopputuloksena kaaos. Koulupäivä täyttyy päämäärättömästä häröilystä meluisissa tiloissa. Alakoululaisista arviolta 1/3 kykenee itseohjautuvaan oppimiseen hyvän oppimateriaalin turvin mutta ilman oppikirjaa osuus pudonnee johonkin 1-5% luokkaan. 2/3 ei lähtökohtaisesti kykene itsenäiseen työskentelyyn edes hyvän materiaalin avulla ja ilman kirjoja tämä porukka käyttää aikansa lähinnä häiriköintiin tai enintään nenän kaivamiseen.

Viime vuonna toteutetun oppivelvollisuuden pidentämisen jäljiltä myös lukioissa ollaan siirrytty lähes kokonaan digimateriaaleihin. Ennustan, että oppimistulokset tulevat tästä syystä huonontumaan. Omat teinini inhoavat digikirjoja, koska niissä usein toimintahäiriöitä, niihin ei voi tehdä oppimista helpottavia omia merkintöjä ja niiden tihrustaminen läppäriltä rasittaa silmiä ja aiheuttaa päänsärkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukemaan ei opi jos ei lue. Heittäkää ne älypuhelimet hevon ******n.

Sano se Helsingin kaupungin päättäjille, joiden mielestä koulussa ei tarvita kirjoja.

Mitäs jos ostaisit kotiin kirjan ja opettaisit itse lapsen lukemaan? Vai eikö jaksa?

Kyllä vanhempi voi vaikuttaa lapsen lukutaitoon merkittävästi. On laiskuutta osoittaa "joku muu" vastaamaan lapsen oppimisesta, kun asialle voi itsekin tehdä paljon.

Kyse ei ole yksittäisen perheen panostuksesta. Kokonaisen ikäluokan peruskoulutus on retuperällä.