Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kirjaton alakoulu tuottaa järkyttävän huonoja tuloksia.
19.09.2022 |
" Asiatekstissä yhden lauseen lukeminen saa vitosluokkalaisen lapsen purskahtamaan itkuun, sillä koskaan mitään niin vaikeaa ei ole tarvinnut koulussa vielä tehdä.
Tälle lapselle on luettu ääneen iltasatuja parin päivän ikäisestä lähtien. Ruutuaikaa pitäisi ilmeisesti antaa rajattomasti, jotta lapsi voisi googlettaa riittävästi kaikkia kouluasioita." Hesari tänään.
Näinkö alas on touhu alakouluissa mennyt. Ei ihme, että nuoret järkyttyvät yläkoulun (normaalista) vaatimustasosta.
Kommentit (141)
Puhutaan lasten oppimisesta yleisellä tasolla ja mammat tulee kertomaan juuri HÄNEN lapsensa koulunumeron.
Ei mene näköjään hyvin aikuisillakaan, kun eivät kykene ymmärtämään lukemaansa tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa kunnissa ei kuitenkaan ole kirjaton koulu, esim. meidän kunnassa on omat oppikirjat jokaisella oppilaalla. Nyt tokaluokalla tulee lapselleni äidinkielessä lukuläksyä 3-4 kertaa viikossa, välillä luetaan äikän tekstikirjaa, välillä taas lapsi saa itse valita luettavan kirjan. Lisäksi luokka käy n. kerran kuussa kirjastossa, josta jokainen lainaa itselleen mieluisen kirjan pulpettikirjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä mieltä osoittamaan, helpompaa on käydä äänestämässä. Koulutuksen alasajo on ollut paljolti erään puolueen työtä.
Näitä puolueita on useita. Kokoomuslainen opetusministeri käynnisti digihuuman, mutta nykyinen opetusministeri haluaa jatkaa sitä eikä näe kirjattomuudessa mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan lasten oppimisesta yleisellä tasolla ja mammat tulee kertomaan juuri HÄNEN lapsensa koulunumeron.
Ei mene näköjään hyvin aikuisillakaan, kun eivät kykene ymmärtämään lukemaansa tekstiä.
Lapsen luokassa oli 4-5 arvosanoja, toisaalta oli 9-10 arvosanoja. Oliko se opettajan syy/ansio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin koulua 70-luvulla, silloin oli kyllä kirjat ja useimmat sai omaksi. Mutta ei kaikki niitä silloinkaan tuntuneet lukevan. Pärjäsivät sillä, että kuuntelivat tunnilla - tai sitten eivät kuunnelleet.
Itse taas en opi kuuntelemalla mitään, joten kirjattomuus olisi kauhistus. Vähintään tarvitsisin kirjallisen listan siitä, mitä kaikkia asioita on käsitelty, jotta voisin itse jostain kirjallisista lähteistä etsiä tiedot. Kouluaikaan luin asiat kirjoista ja sitten pitkästyin tunneilla. Jos olisin ollut vain oppituntien varassa, koulumenestykseni olisi kyllä romahtanut. (Vaikka samapa tuo kun ei minusta mitään kumminkaan tullut.) Olisin myös pitänyt itseäni ihan tyhmänä kun en opi mitään.
Miksei kirjan sijaan voi olla edes jotain kokonaisista lauseista koostuvia verkkomateriaaleja?
Ihmisillähän on tutkitusti eri oppimistyylejä. Jotkut oppii parhaiten kuuntelemalla, toiset visuaalisesti jne. Kai sekin pitäisi ottaa huomioon.
Olen hiljattain suorittanut pedagogisia opintoja yliopistolla, koska minulla on tutkijana myös opetustehtäviä ja lehtorin virkakin voisi jossain kohtaa kiinnostaa. Siellä yllättäen kiellettiin tämä koko oppimistyylien yksilöllisyys, ei ole kuulemma tieteellistä pohjaa väitteelle. Itse koen vahvasti subjektiivisesti olevani vain lukemalla oppija, kaikki "koheltaminen" kuten tekeminen häiritsee vaan, samoin kuulemalla tai näkemällä pelkästään en opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kirjan saa viedä kotiin, voi kotona kerrata tunnilla käytyjä asioita ja vaikka kysyä vanhemmalta apua. Jos kirja on yhteiskäytössä ja kotiinvieminen on kielletty, ei mahdollisuutta kertaamiseen ole. Vanhemmalla ei ole edes hajua, mikä oli päivän aihe.
Mika Waltarin Koiranheisipuu oli liikaa kehittymättömälle 9 vee Neanderthalensikselle. Apinoin mustasukkaisuuden sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutimme puolitoista vuotta sitten Saksasta Suomeen kahden kouluikäisen (11 ja 9 v) ja yhden alle kouluikäisen kanssa. On kyllä ollut järkytys tämä Suomen koulu! Saksassa oli vielä aika pitkälle perinteinen koulu kirjoineen ja opettajalähtöisine opetuksineen, ja meidän lapset pärjäsivät erinomaisesti siinä. Mutta molemmat on vähän samanlaisia kuin minä, aika häiriöherkkiä ja impulsiivisia, ilmiöoppiminen missä pitäisi pystyä oppimaan häiriöisissä tilanteissa ei toimi oikein ja on vanhemmalla varsinkin johtanut myös laiskotteluun. Hän kun on sellainen kuin monet vielä tuossa iässä, että koulu on vähän kuin pakko joka ei huvita, joten jos ei valvota että tekee, ei vältämättä tee. Enpä usko että itsellänikänä olisi akateemista loppututkintoa, jos olisi ollut nykyajan menetelmät opetukseen käytössä, minutkin sai vanhemmat ja opettajat valvomalla ja uhkailemalla ja lahjomalla maanitella kunnialla koulun läpi, vapaaehtoisesti olisin jättänyt niin tylsän asian välistä.
Vierailija kirjoitti:
Koulurakennuksetkin on nykyään naurettavia ja sekavia. Ihmettelin harrastuspaikassa kun siellä oli koululaiset aivan eksyksissä vuosi sitten ja kävelivät jopa huoneeseen niin, että ihmettelivät hetken paikoillaan ja sitten kävelivät ulos, kun olivat tulleet väärästä ovesta väärään paikkaan. Sitten tajusin sen johtuvan viereen rakennetusta koulusta, jota mainostetaan "muuttuvilla luokkatiloilla" eli kun uusi koulurakennus oli "muuttuva labyrintti" lapset olivat kaikissa muissakin rakennuksissa ihan pihalla, minne mennä.
Kouluissa on nyt muotia keksiä kaikkia mahdollisia uudistuksia, ettei mitään tehdä vahingossakaan kuten ennen, vaikka niistä uudistuksista ei olisi yhtään mitään hyötyä.
Tässä on kyse tiettyjen tahojen halusta toteuttaa uudistuksiaan ja visioitaan vetoamalla lasten etuun (oikeasti heidän kustannuksellaan). Ikään kuin menossa olisi jonkinlainen simulaatiopeli, SIMS tms, mutta oikeassa maailmassa ja oikeilla ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjan saa viedä kotiin, voi kotona kerrata tunnilla käytyjä asioita ja vaikka kysyä vanhemmalta apua. Jos kirja on yhteiskäytössä ja kotiinvieminen on kielletty, ei mahdollisuutta kertaamiseen ole. Vanhemmalla ei ole edes hajua, mikä oli päivän aihe.
Tämäkin on pedagoginen valinta. Jos kirjaa (tai digikirjaa tai monistetta) ei anneta kotiin, silloin ei ole tarkoituskaan kerrata kotona.
Mikäli vanhempi haluaa prepata lastaan kotona, hänellä on siihen miljoonanlaisia keinoja ja välineitä. Esimerkiksi jokin kehittävä lautapeli tai aihetta käsittelevän kirjan lainaaminen kirjastosta on lapselle varmasti mielekkäämpi tapa kuin tunneilla jo käydyn materiaalin tankkaaminen uusiksi kotona. Jos lapsella on vaikeuksia oppia tuntien sisältöjä, opettajalta varmasti saa vinkkejä lapsen tukemiseen.
Itse olen jossakin määrin tiikeriäitien sukua, raahaan lapsiani kirjastoon ja kehittäviin harrastuksiin. Mutta ikinä en ole ymmärtänyt, miksi minun pitäisi tietää, mitkä ovat lasteni päivän aiheet koulussa. Siellä on ammattilainen, ja osa koulun tavoitteita on nimenomaan se, että lapseni pystyvät seuraamaan ja hyödyntämään sen ammattilaisen opetusta ilman minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syynä on pelkkä eurojen säästäminen. Tuo hömpötys alkoi kun kun teini oli viidennellä ja yläkoulussa oli kirjat.
Nyt 18v.
No tämä on sitä vasemmiston ajamaa tapaa, jossa kaikki ovat samalla viivalla. Eli yhtä huonoja. Vanhemmat, jotka yhtään ajattelevat lapsensa tulevaisuutta, opettavat sitä lukemista ja kirjoittamista sitten kotona omalla ajallaan kun koululaitos ei siihen tänäpäivänä kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin koulua 70-luvulla, silloin oli kyllä kirjat ja useimmat sai omaksi. Mutta ei kaikki niitä silloinkaan tuntuneet lukevan. Pärjäsivät sillä, että kuuntelivat tunnilla - tai sitten eivät kuunnelleet.
Itse taas en opi kuuntelemalla mitään, joten kirjattomuus olisi kauhistus. Vähintään tarvitsisin kirjallisen listan siitä, mitä kaikkia asioita on käsitelty, jotta voisin itse jostain kirjallisista lähteistä etsiä tiedot. Kouluaikaan luin asiat kirjoista ja sitten pitkästyin tunneilla. Jos olisin ollut vain oppituntien varassa, koulumenestykseni olisi kyllä romahtanut. (Vaikka samapa tuo kun ei minusta mitään kumminkaan tullut.) Olisin myös pitänyt itseäni ihan tyhmänä kun en opi mitään.
Miksei kirjan sijaan voi olla edes jotain kokonaisista lauseista koostuvia verkkomateriaaleja?
Ihmisillähän on tutkitusti eri oppimistyylejä. Jotkut oppii parhaiten kuuntelemalla, toiset visuaalisesti jne. Kai sekin pitäisi ottaa huomioon.
Olen hiljattain suorittanut pedagogisia opintoja yliopistolla, koska minulla on tutkijana myös opetustehtäviä ja lehtorin virkakin voisi jossain kohtaa kiinnostaa. Siellä yllättäen kiellettiin tämä koko oppimistyylien yksilöllisyys, ei ole kuulemma tieteellistä pohjaa väitteelle. Itse koen vahvasti subjektiivisesti olevani vain lukemalla oppija, kaikki "koheltaminen" kuten tekeminen häiritsee vaan, samoin kuulemalla tai näkemällä pelkästään en opi.
Kohta meillä on täällä sukupolvi korkeasti koulutettuja ääliöitä, joista ei ole mitään hyötyä. Tämä tarkoittaa sitä, että me +/- 30-vuotiaat ei päästä koskaan eläkkeelle, koska olemme ainoita jotka osaavat jotain ja pystyvät työntekoon. Parikymmpiset ovat mielentervedeltään pohjamudissa ja nuoremmat eivät osaa edes lukea.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan lasten oppimisesta yleisellä tasolla ja mammat tulee kertomaan juuri HÄNEN lapsensa koulunumeron.
Ei mene näköjään hyvin aikuisillakaan, kun eivät kykene ymmärtämään lukemaansa tekstiä.
Se on sitä minäminäminäminäminäminäminäminäminä...
Onneksi oma äiti säästi kaikki koulukirjat armaalla 70- ja 80-luvulla, nyt voin antaa ne lapsenlapselle, niin hän saa lukuharjoitusta, aivojumppaa ja harjaantuu oppimaan myös "tylsemmästä faktatekstistä" - ei se historia, uskonto tai biologia nyt niin paljon ole ehtinyt muuttua maantiede (karttaosio) toki aika paljonkin.
Viisas oli näköjään isomummo, ja kaukokatseinen, kun väitti ettei sellaista tavaraa olekaan, mitä ei seuraavaan sataan vuoteen tarvittaisi 🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjan saa viedä kotiin, voi kotona kerrata tunnilla käytyjä asioita ja vaikka kysyä vanhemmalta apua. Jos kirja on yhteiskäytössä ja kotiinvieminen on kielletty, ei mahdollisuutta kertaamiseen ole. Vanhemmalla ei ole edes hajua, mikä oli päivän aihe.
Tämäkin on pedagoginen valinta. Jos kirjaa (tai digikirjaa tai monistetta) ei anneta kotiin, silloin ei ole tarkoituskaan kerrata kotona.
Mikäli vanhempi haluaa prepata lastaan kotona, hänellä on siihen miljoonanlaisia keinoja ja välineitä. Esimerkiksi jokin kehittävä lautapeli tai aihetta käsittelevän kirjan lainaaminen kirjastosta on lapselle varmasti mielekkäämpi tapa kuin tunneilla jo käydyn materiaalin tankkaaminen uusiksi kotona. Jos lapsella on vaikeuksia oppia tuntien sisältöjä, opettajalta varmasti saa vinkkejä lapsen tukemiseen.
Itse olen jossakin määrin tiikeriäitien sukua, raahaan lapsiani kirjastoon ja kehittäviin harrastuksiin. Mutta ikinä en ole ymmärtänyt, miksi minun pitäisi tietää, mitkä ovat lasteni päivän aiheet koulussa. Siellä on ammattilainen, ja osa koulun tavoitteita on nimenomaan se, että lapseni pystyvät seuraamaan ja hyödyntämään sen ammattilaisen opetusta ilman minua.
Voisin väittää, että aika monelle meistä tavallisista ihmisitä on tullut omalla koulutaipaleella vastaan tilanne, jossa ei olekaan ihan varma, miten joku asia meni, vaan pitäisi päästä tarkistamaan ja kertaamaan. Ei se ole mitään ekstrapreppaamista vaan osa tavallista oppimisprosessia. Turhaan ei ole olemassa sanalaskua "kertaus on opintojen äiti". Jos jokin asia pitää opetella, useimmat meistä tarvitsevat vähän kertaamista. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka oppivat kaiken kerrasta, vaikka heitäkin kai on. Meillä muilla sitten vaihtelee, kuinka paljon kertaamista tarvitaan, että asian oppii. Jos lapsi on muita hitaampi oppimaan ja tarvitsisi muutaman kertauskerran enemmän kuin mihin oppituntien aikana ehditään, niin miksi hänelle ei sitä mahdollisuutta suotaisi?
P.S. En puhu tässä omasta hlökoht. tilanteesta. Minulla ja lapsillani ei ole ollut vaikeuksia oppia asioita normaalissa tahdissa, mutta muistan omilta kouluajoilta muita hitaampia oppijoita ja omien lasteni luokilla heitä on myös. Minusta on epäreilua, jos nykyään näiden hitaampien annetaan pudota kelkasta sen takia, että lapsella ei ole pääsyä oppimateriaaliin oppitunnin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni eivät käy koulua Helsingissä,
Eli luokan jokainen oppilas puhuu suomea, se jo kummasti auttaa opettajan työtä.
Olet väärässä, öyhöttäjä. Kyllä ulkomaalaistaustaisia lapsia on minunkin lapseni luokassa. Mutta meillä päin ei ole tapana syytellä heitä.
Te ette vaan uskalla katso todellisuutta silmiin. Ei se teistä punavihreistä parempia ihmisiä tee.
Taas tuota väsynyttä huplatusta. Ei se että joku on kanssasi eri mieltä, tee hänestä punavihreää.
Alue: Aihe vapaa
Samaan aikaan ukssa ...
5v lapseni osaa lukea kirjain kerrallaan lyhyita sanoja. Ja kylla olemme jaljessa. Muut luokkatoverit osaavat jo lukea sujuvasti pitkiakin sanoja.
Koulussa on esikoulusta (4v) lahetetty kirja joka paiva kotiin luettavaksi. Lukevat koulussa paljon. Kirjottavat kynalla.
Ja toisekseen vastasyntyneelle luetaan yksinkertaisia satukirjoja. Silla on paljon hyvia vaikutuksia. Parivuotias on on aika vanha saadakseen ekat sadut.
Niin kaikenlisaksi osaavat talla laskea matikkaa, maantietoa, Osaavat pyorailla ilman apupyoria, uida ilman kellukeita ja tehda karrynpyoria.
Minun lapseni ei. Paukutus on pienesta pitaen kova, ehka kilpailu on kovempaa? Mene ja tieda..