***ENSIKOT vko 44***

Minäkin ensin teitä tuolta kuumeilupuolelta etsin, mutta täällähän kaikki tutut jo ovatkin!



Hienoa, että olette päässeet seuraavaan vaiheeseen, toivon sydämeni pohjasta kaikille plussaa ja lyhyempää vierailua tänne kun K-puolelle!!!



Omaa napaa sen verran, että kirjoittelu ja palstailu yleensäkin loppui kesän jälkeen taas kun seinään. Olisinhan voinut tulla ilmoittamaan tilanteesta, mutta jotenkin en silloin uskaltanut...

Tilanne oli siis se, että mun piti tehdä ratkaisu nyt työn ja perheen välillä. Miehen kanssa välithän oli taas hetkellisesti ok, nyt ollaan palattu " tapailuasteelle" , eli asutaan tätä nykyä eri osoitteissa. Olen keskittynyt täysillä työhöni ja nyt projektini kestää n 2 vuotta, jonka jälkeen toivon vielä uutta mahdollisuutta saada oma perhe.



Ratkaisuni saattaa olla väärä (varsinkin kun lapsettomuuspuolelle kirjoittelen..), lapsen saaminen ei ole ajoituskysymys - sen tiedän. " Vahinkolasta" minulle ei koskaan kuitenkaan tulisi, ehkäisyä emme ole ottanut käyttöön, enkä sitä edes mieti. Vaan jos lapsi ilmoittaa tulostaan, niin se on tervetullut uutinen. Jos ei kerran yrityksellä saada kahdessa vuodessa aikaan, niin tuskin sitä (toivottua?) " vahinkoakaan" käy??



Taistelen asian kanssa päivittäin - seurasin jännittyneenä eduskunnan hedelmöityslaki asiaa - ja olen jopa ajatellut sitä mahdollisuutta tulevaisuudessa. Onneksi sitä ei meiltä yksinäisiltä viety pois.



En siis tiedä olenko sinkku vai seurusteleva, vauvakuumeinen vai mikä.. Mutta sen tiedän, että teitä kaikkia on ollut kova ikävä, en vain ole pystynyt tulla tänne katsomaan mitä teille kuuluu.. Valitettavasti loistouutisia oli hyvin vähän.



Nyt kuitenkin peukuttelen teille kaikille ja toivotan jaksamista hoitoihin. Ja mehän ollaan jo totuttu siihen, ettei ekalla kerralla välttämättä tärppää, mutta toivoa ei saa menettää!



Rakkain terveisin,



Oon@

Taidankin terrorisoida tätä palstaa koko illan, kun mieskin lähti töihin eikä ole häiritsemässä...



Kiitoksia Amalialle ja Killalle pahoitteluista, joo, ei ollut kivoja uutisia, ei... Mut onhan niitä hoitoja tosiaan. Ihan julkisella puolella mennään ainakin tässä vaiheessa heikohkon rahatilanteen takia, joten luvassa on sitten myös kivaa hoitojen odottelua, ellei sitten jossain vaiheessa tuskastuta siihen niin pahasti, että repäistään jostain rahat yksityiselle. Itse olisin kyllä valmis suurin piirtein myymään mummoni, jos vain päästäisiin sillä tavalla hoitoihin mahdollisismman nopeasti, mies vähän jarruttelee (kuten kai usein on tapana). Toivottavasti tosiaan tärppäis sitten nopeasti, mutta jotenkin tässä on kyllä tullut niin pessimistiseksi, että on vaikea uskoa enää minkään onnistuvan nopeasti tai helposti.



Olipas Killa suunnitellut järkevästi, miten jatkaa hoitoja... Itse en kyllä malttaisi odottaa yhtään, jos vaan olisi mahdollista päästä hoitoihin nopeammin! Mutta kohtahan se ensi vuosi jo on. Ja koeta nyt saada se miehesi vakuuttuneeksi, ettei ainakaan sen takia tarvitsisi enää kauemmin odotella! Itselläni ainakin tuntuu, että jokainen kuukausi lisää vain pahentaa stressiä ja ahdistusta, mikä ei kai ainakaan paranna mahdollisuuksia...



Oli mullakin aikoinaan melkoinen työ, että sain miehen edes innostumaan koko lapsenteosta... Useampi vuosi siihen meni, ja nyt tuntuu jotenkin kohtalon ivalta, että menee nähtävästi vielä useampi vuosi yrityksen aloittamisestakin. Tyhmänä olen aina asettanut itselleni kaikenlaisia turhan stressaavia aikarajoja tyyliin " lapsia ennen kuin täytän 30" , niin kuin varmaan aika moni. On tässä monta kertaa jo ehtinyt luopua näistäkin tavoitteista, samoin kuin siitä useamman lapsen haaveestakin... Nyt tuntuu siltä, että kun sais edes sen yhden edes joskus... No, ei pidä vielä heittää kirvestä kaivoon, vastahan tässä ollaan alussa... Välillä aika vaan tuntuu NIIN pitkältä...



Joo, plussiahan tässä muilta jo odotellaan, kun ei meiltä näköjään ainakaan kannata... Hih, ei mitään paineita... ;) Ja aivan totta, Amalia, että ainakaan ei tarvitse enää pahemmin stressailla petipuuhista, kyllä siitäkin tuli melkoinen show jossain vaiheessa.



Kaikille parempaa onnea tutkimuksiin!



Elisa

Täältä sitä löysin itseni taas palstailemasta ;o)



[color=violet]ElisaDaylle[/color] hirmuisesti tsemppiä hoitoihin. Nytpähän ainakin tiedätte, että missä ongelmat ja mitä hoitoja tarvitaan. Ne pystyy sitten valitsemaan ICSI:ssä sellasen priimasimppayksilön :o) Muistaakseni onnistumisprosenttit just tässä hoitomuodossa on aika korkeella, vaikka ei ne pistokset varmaankaan kovin mukavalta tunnu..

Miten sun mies muuten suhtautu tuloksiin ja jatkohoitoihin?



[color=violet]Oonalle[/color] kans jaksamisia teidän tilanteseen. Oliks tää teidän erillään asumisen päätös yhteinen, koskien sitä valintaa perheen ja työn välillä, vai minkä takia noita kahta asiaa ei pystynyt yhdistämään? Ei oo pakko vastata enkä halua mitenkään " tunkeilla" . Jäin vaan itsekseni miettimään asiaa ja toivon tietenkin koko sydämestäni, että löytätte ratkaisun.



[color=violet]Killa[/color]: mulla on aina ollut pitkät ja epäsäännölliset kierrot, paitsi pillereitten aikana tietenkin. Kyllähän tää muuten menis normaaliolosuhteissa, mut kun tätä vauvaprosessia hurjasti auttais se, että olis lyhyemmät kierrot, mikä taas tarkoittaa useampaa raskautumismahdollisuutta esim. vuoden aikana. Nyt mulla on niitä noin 7-8.

Eipä auta itkut markkinoilla, vaikka helpottaakin välillä. Mutta periksi ei Enskat anneta!! Niin kauan on toivoa ja mahdollisuutta saada se vauvalta tuoksuva nyytti, kunnes toisin ilmoitetaan. Ja senkin jälkeen ovat jotkut vielä plussanneet.



//Piggelina

Onpa vähän synkissä merkeissä alkanut tämä enskapino. Mutta kyllä täältä vielä noustaan, vai mitä siskot!!



Tsemppiä piinailuun Brookelle! Kunpa toivo ei tällä kertaa olisikaan turhaa! Itsellänikin taas toiveet herää, niinkuin aina vaikka kuinka yrittää pidätellä. Yritetään ottaa rennosti! Mulla siis kp 29/30-47. Järjellä ajateltuna toivoa ei paljon ole, mutta silti ei halua ihan kokonaan luovuttaa.



Naksulla on kohta jännä päivä! Toivottavasti lääkäri on mukava ja koet tulevasi kuulluksi ja oikein hoidetuksi.



Jessica, mulla aukiolotutkimus tuntui vaan vähän menkkakipumaisesti, joten ei mitenkään ikävä juttu. Jäi hyvä mieli varmasti kyllä lähinnä sen takia, että tulos oli hyvä. Toivottavasti sulla samoin!



Piggeliina, en halua mitenkään pelotella, mutta totean vaan sen, mitä lääkäri sanoi mulle pitkistä kierroista. Se nimittäin oli sitä mieltä, että vaikka pitkässä kierrossa irtoaiskin munasolu, se saattaa olla hedelmöittymiskyvytön, kun on niin kauan kypsynyt. Sen takia mulla yritetään nyt lyhentää kiertoa clomeilla. Älä kuitenkaan masennu!! Melko helppoja keinoja kierron lyhentämiseen on. Jos jää mietityttämään tämä asia, niin kysäise lääkäriltä, mitä mieltä hän on.



Tosi kurja juttu, Elisa! Tiedän kyllä sen helpotuksen tunteen, kun syy löytyy. Mulla todettiin pari viikkoa sitten pco, joka on meidän lapsettomuuden syy. Se on tosi kurjaa, mutta ainakin jotain tietää.



Amalia, joulua en minäkään oota kovin innolla tänä vuonna, kun tiedän, että joulunviettoseurassa on mahaa kasvattavia lähisukulaisia, joiden ympärillä koko suku pyörii...



Yritän täällä taistella syysflunssaa vastaan! Tänään tuli niin heittämällä räntää ja jouduin oottaa puoli tuntia ihan jäässä bussia...



Piinaillen,

Vannis

... eikä malta pysyä poissa...



[color=aqua]Vannis:[/color] mäkin olin siinä uskossa, että jos munasolu kypsyy kauan, kuten pitkissä kierroissa on tapana, niin se saattaa mennä " vanhaks" ja on siten hedelmöityskyvytön.

Kun lähdettiin tutkimuksiin, niin tää asia sillon selvitetiin, koska se mua tietenkin huolestutti. Kuitenkin verikokeet ja ultrat näyttää, et asia on ok ja että mulla kiertojen pituudesta huolimatta tapahtuu normaali ovulaatio ja munasolu on ihan hedelmöityskykyinen. Mulla olikin kerran siellä ultrassa ovis just parhaillaan menossa ja kp ties mikä. Lääkärin mukaan munasolu oli ihan normaali ja kaikki oli kunnos. Eipä vaan tärpänny :(

Mä oon myös syönyt clomeja pariinkin otteeseen ja mulla oli pisimmät kierrot just noitten lääkkeitten aikana, vaikka piti olla ihan päinvastainen vaikutus. Taas todettiin, että ovis tapahtunu normaalisti, mutta kierrot pidenty. Eli eipä ollu oikeeta lääkettä meikäläiselle :/



Ohhoh, tulipas omanapaista jutunjuurta. Oli levottomat sormet.. ;o)

Joka kerta, kun oon ollut kirjoittamassa viestiä, on myös joku muu kirjoitellut samaan aikaan, joten tässä voi tulla vähän päällekkäisyyksiä...



Kiitos teille muillekin ihanille ihmisille, ainakin Piggeliinalle ja Vannikselle, jotka olitte minua tsemppailleet! Joo, toisaalta suuri helpotus löytää joku syy lapsettomuuteen, mut toisaalta tietysti taas ei...

Piggeliina kyseli myös mun miehen suhtautumisesta uutiseen. No, kaipa se sillekin aika järkytys oli, vaikka jollain tasolla oltiin ehkä sitä hieman pelättykin, kun sillä on ollut nuorempana esim. tiettyjä sairauksia, jotka saattaa aiheuttaa tuollaista. Jotenkin tuntuu, ettei se oikeasti tajua tätä vielä: kun kiihkoan sille siitä, miten mua pelottaa hoidot ym., se on vaan, että " eihän sitä nyt vielä tiedä, millaisiin hoitoihin tässä joudutaan" ! Eiköhän se nyt ole tuollaisella tuloksella aika selvää! Muutenkin välillä on ollut vähän ristiriitaiset fiilikset... koko suhteesta... tämän " projektin" aikana. Välillä tuntuu, etten pärjäis ilman toista, välilllä taas tuntuu siltä, ettei sitä oikeasti edes kiinnosta, joten mitä mä turhaan kiusaan sitä tämmösellä, kun ei se edes yhtä kovasti halua vauvaa! Vaikka onhan tuo väittänyt haluavansa, vaikka myöntääkin, ettei yhtä paljon. Varmaan aika monelle miehelle käy niin, että tässä kuumeiluvaiheessa koko asia tuntuu vielä jotenkin kaukaiselta ja sitten naisesta voi tuntua, ettei miestä edes kiinnosta, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun sen oman nyytin saa syliin, se on kyllä molemmille ihan yhtä rakas. Eikä ne myöskään tunnu tajuavan, miten naisilla ei ole loputtomasti sitä aikaa pähkäillä, että " ehkä sitten mahdollisesti jonakin päivänä..." Ihan kiitettävästi se nyt kuitenkin lähti näihin tutkimuksiin mukaan ja yrittää, tietty, parhaansa mukaan tsemppailla muakin, ja on valmis kaikkiin hoitoihin ym.



Oonalle myös tervetuloa ainakin mun puolesta, ei täällä varmaan ole mitään väliä millään siviilisäädyillä ym., ainoastaan sillä, että haaveilet ensimmäisestä lapsesta, joka syystä tai toisesta kestää ikävän pitkään. Vaikea on varmaan uskoa enää luomuplussiin, mutta yllättävän usein kuulee näitä tarinoita, joissa esim. pari yrittää pitkään lasta turhaan, sitten eroaa, sitten taas tapaa ja kuinkas ollakaan... Mut ei mitään paineita sinnekään päin! Lisäksi muistelen kuulleeni joskus jostain tutkimuksesta, joka todisti, että jos pariskunta on vähän aikaa erossa toisistaan ja sitten harrastaa seksiä, mieheltä tulee eron jälkeen paljon enemmän spermaa - vai oliko se peräti siittiöitä - kuin aiemmin?! En kyllä muista, mikä tutkimus tämä oli, vai keksinkö sen kenties omasta päästäni ;), mutta näin muistelisin! Syynä se, että pitkään seurustellessa miehen elimistö jotenkin " tottuu" naiseen, mutta kun ollaan vähän aikaa erossa, se pitää naista tavallaan vieraana ja siksi tuottaa enemmän tavaraa, kun näin raadollisesti biologisesti olisi ilmeisesti tarkoitus, että mies vain hedelmöittäisi mahd. monta naarasta! Toivottavasti tämä ei sekoittanut ajatuksiasi entisestään! Jotenkin jäi vain mieleeni, kun siitä kuulin joskus muutama vuosi sitten ollessani itsekin kaukosuhteessa ja toivottoman vauvakuumeinen. Meille nyt sitten löytyi syy siihen, miksei ole tärpännyt, mutta en nyt muista sun tapausta - onko teistä kummastakaan löydetty mitään selittävää?



Jos nyt vaihteeksi yrittäisin pysytellä hetken poissa netistäkin...



Tsemppiä Vannikselle ja muille piinailijoille, ei saa koskaan luovuttaa ennen kuin Ferrari karauttaa pihaan...



Elisa D.

Hei!

Killa: Laitoin esittelyn eilen muistaakseni sinne aiempaan pinoon.. :)

Arvatkaas mitä? Me huristelemme jo ensi viikon torstaina tampereen ava-klinikalle.. :)

Ovistesti näytti plussaa eilen mutta,,,,

No katsellaan ainakin asiat etenee.. :)

Välillä tuntuu että olen jotenkin väärässä mielentilassa tähän pinoon... että muut innoissaan hihkuvat ja suunnittelevat ja meikäläinen aina ilonpilaajana laahaa mustaa viittaa ja märehtii omia kurjuuksiaan... Olen oikeasti iloinen ja hauska ihminen =).



No nyt on muillakin ollut alavireistä, mutta toivottavasti tästä kaikki noustaan, ja pian:).



Oon@77, en sinua tunne entuudestaan ja todella ikävä kuulla että sinulla on parisuhde osittain telakalla, toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun. Halusin vain kertoa että minä olen itsellisenä naisena tässä jo hetken jos toisenkin yrittänyt lasta, takana parisuhde jossa mies ei halunnut lasta (hänellä oli jo 3, hitto maailma on niiiin epäreilu) ja mulle tuli just sellanen olo josta Elisa D taisi puhua, että mä en voi enää odottaa, olin silloin just täyttämässä 31-v ja suvussa ollut joillakin ongelmia lisääntyä... että tein oman ratkaisuni.



Ei tämä aina todellakaan helppoa ole mutta mä olen kyllä sen verran femakko että uskon sellaiseen naisten voimaan joka vie vaikka kuinka pitkälle.

Mukavaa kuulla ¿vanhoista¿ plussanneista enskoista! Ainaskin Q, Mooli ja Pepsi! Kiva, kun tulette moikkaamaan. Naksuko se nyt oli, joka sanoi(???), että on mukava kuulla juttuja teidän pienokaisista, olen samaa mieltä, että on ihan piristävää, jos vaan viitsitte käydä kertoilemassa kuulumisia. Tuleepahan meillekin tietoa, mitä on odotettavissa tulevaisuudessa :)



Mooli: Työkaverini kertoi, että hän oli raskausaikana masentunut ja ahdistunut. Hän sanoi pohtineensa, että miten hän voi olla näin masentunut, kun pitäisi nauttia raskaudesta. Kaikki kuitenkin muuttui lapsen synnyttyä ja masennus hävisi. En tiedä, että pitäisikö sinun käydä siitä ihan juttelemassa lääkärin kanssa, jos johtuu hormooneista?!? Yritä jaksaa *halaus*



Brooke: Tsemppiä piinailuun. Bdbdbdbd



Trixie: Tervetuloa mukaan tälle puolelle! Onnea ovisplussasta!



Piggeliina: Onnea oviksen pongaamiseen :)



Oona: Tervetuloa mukaan jutskailemaan. Täällähän sitä ollaan, jos juttuseuraa kaipailet, ei olla niin rajautuneita, että vain ¿lapsettomuus/hoitoasioista¿ jutellaan.



Huiskutukset muille, Naksu, Apila ElisaDay, Vannis ja Milka!!!



Kelan korvauksista täällä oltiin juteltu. Me ei vielä niin pitkälle olla päästy, mutta tuo Killan suunnitelma kyllä kuulostaa järkevältä. Tässä vaiheessa ei enää se pari kuukautta tunnu missään ;)



(.) Jännittää se huominen. En kyllä edes tiedä tekeekö lääkäri mitään tutkimuksia vai määrääkö hän verikokeisiin??? Olen ihan pihalla ja vähän peloissani. On se tämä mieli, kun kehittelee kaikkia kauhukuvia!



Ei minun pitäisi olla näin pihalla, kun olen kuitenkin lukenut teidän kokemuksianne, mutta kun ei ne oikein silloin vielä tarttuneet omaan päähän, kun jotenkin halusi vain uskoa luomuplussaan.



Tuisku kp 7/27-41

ei mua ainakaan haittaa, vaikka olisit minkälaisessa mielentilassa, monenlaista tunnetta on kyllä itsellekin jo mahtunut näihin kuukausiin ja vuosiin! Harva täällä koko ajan jaksaa olla kovin positiivisella mielellä, sattuneesta syystä.

Toivottavasti et tunne (samoin kuin Oonakaan) itseäsi väärään seuraan kuuluvaksi senkään takia, että täällä muut kirjoittelee miestensä reaktioista ym. Sun kohdallas tää odotuksen odotus nyt menee näin, se on harvinainen ja rohkea ratkaisu, mutta mitäs sitten?! Samasta syystähän me kaikki täällä kuitenkin loppujen lopuksi ollaan.

En nyt täysin ole sulkenut pois sitäkään vaihtoehtoa, että olisin vielä itsekin joskus sun tilanteessa... Niin julmalta kuin se kuulostaakin. Toki rakastan miestäni ja haluan yrittää hänen kanssaan, mutta ei voi ikinä tietää, mihin tämä kaikki johtaa. Monta kertaa olen suutuspäissäni ajatellut, että itse asiassa kaikki vois ollakin HELPOMPAA yksin, vaikka ei se nyt varmaan ihan niinkään ole. Kaikessa on puolensa. En halua mitenkään väheksyä miehiä, mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kyllä me naiset pystytään melkein mihin vaan.



Ja nyt ihan oikeesti pois koneelta lähtee

Elisa Day

Oli mukava kuulla tuo mitä kirjoitit. (Taisit jo livahtaa koneelta pois, minäkin voisin kohta painua pehkuihin).



Olen tosi väsynyt sillä meikäpä otti ja meni eilen baariin, ihan pokkana ja maanantai-iltana! Kyllähän se vähän hullun hommalta tuntui, mutta sairaalassa lääkäri sanoi että ei alkoholin ottaminen sinänsä mitenkään vaikuta km:n jälkeisenä aikana ja mulla kun ei ole vuotoakaan ollut viikkoon. No, huomenna menen kyllä sairaalaan ja sitten kai kaavintaan, mutta hitto, kyllä tuo eilinen oli tervetullut tauko tähän - oikeasti pakkomielteeksi muodostuneeseen - projektiin =).



Miehen kanssa tai ilman yrittämisestä: kyllähän se välillä kirpaisee kun muut kirjoittavat miehen lämpimässä kainalossa kyhnäämisestä ja muusta, kun eihän mullakaan ole kuin vajaa vuosi siitä kun parisuhteessa vielä olin (mähän olin niin päättäväinen, että varasin ajan klinikalta jo ennen kuin oltiin oikeasti erottu miehen kanssa). Mutta näinä hetkinä lohduttaudun sillä, että jos mulla nyt yksi myönteinen puoli tässä on, niin ei tarvitse parisuhdetta samalla yrittää ylläpitää. Anteeksi, ei ole tarkoitus pahoittaa teidän mieliänne, näissä on puolensa ja puolensa:)!



Hitsi kun on hankalaa kommentoida muiden tilanteita kun ne ei tässä ruudulla samalla näy, pitäisi ehdottaa varmaan vauva-lehden ylläpidolle että muuttaisivat tätä näkymää... Joka tapauksessa tsemppiä teille itse kullekin seuraavaan koitokseenne, huomenna (krapulattomana:) katson tarkemmin kunkin tilanteen!

Kauheeta kun ootte ahkeria kirjoittajia..:) Pitää oikein tsempata, että pysyy teidän jutuissa mukana ja että pääsisin myös mukaan vuorovaikutukselliseen palstailuun!



Minustakin on kiva, että vanhat enskat käyvät kertoilemassa kuulumisia. Tuo vuoden rajapyykki oli pahin muiden vauvajuttujen kuulemiseen, mutta nyt niitä lueskelee ihan positiivisin mielin. Etenkin Moolille pirityshalauksia, kyllä se syysmasennus siitä helpottaa, kun arjen kiireet hieman rauhoittuu! Joko pikku-q on saanut nimen?



Naksu: Itsekin silloin esitietolomaketta täyttäessäni kritisoin ihan samoja asioita. Mistä hemmetistä voi tietää mikä on normaalia, kun on kokemuksia vain yhdestä kropasta?!? Eikö normaali ole muutenkin hieman laaja käsite.. Hmm.. Ratkaisin tämän ongelman laittamalla kaikki normaaliksi..-hih! Voi vitsit, kaksi yötä enää.. Niin se aika vaan menee!



Tervetuloa Trixie mukaan ja onnea ovisplussasta!!



Jessica: Minulle on myös tehty tuo ssg viime keväänä. Itse operaatio oli ihan ok ja ne kivut tosiaan muistutti aika pitkälle kuukautiskipuja. Muistat vaan ottaa särkylääkettä ennen sitä! Minulla se katetrin laittaminen oli hiukan hankalaa, mutta onnistui ehkä neljännellä kerralla. :)



Piggeliinalta vaaditaan kyllä kärsivällisyyttä noiden pitkien kiertojen kanssa. Itse olen jo helisemässä näiden hieman alle 40 päivän kierroissa (ja tämäkin vain jos ovis tapahtuu). Minulla on kohdun kaula jotenkin käyrä ja sinne on vaikeaa laittaa katetreja tms. Mutta tämäkään ei ole kuulemma este raskautumiselle. Tiedä sitten.



Elisa Day: Isot pahoittelut miehen huonoista tuloksista. Hyvä kuitenkin, että syy lapsettomuuteen on selvillä ja nyt sille voidaan tehdä jotain. Juuri tuolla hoidokkien puolella yksi palstailija plussasi ekasta isci-hoidosta, joten tiedä vaikka sinulle kävisi sitten samoin! Itse olen kokenut tämän selittämättömän lapsettomuuden siksi ahdistavaksi, kun ei tiedä miksi me ei sitä vauvaa saada. Piristystä myös parisuhteeseen, arki on joskus muuta kuin ruusuilla tanssimista!



Amalia: Koskas sinulla olikaan se lapraskopia? Toivottavasti siellä selviää sitten jotain. Minua myös on kovasti pelottanut ne pistokset aikanaan, mutta nyt on päinvastoin. Nyt vaan toivoo, että päästäisiin jatkamaan hoitoja vaikka sitten pistosten kanssa.



Killa: Minä myös kovasti odottelin lunta tänään vaan eipä tullut kuin vettä. Oli kyllä tosi ankea sää. Kyllä se oikea aika miehen kanssa jutusteluun tulee ja sinähän siippasi parhaiten tunnet. Toivotaan että se hetki tulee pian ja keskustelu sujuu myönteisissä merkeissä. Tai jospa sitä keskustelua ei tarvitsekaan käydä..;) Itseasiassa ystävälleni kävi juuri niin..! Minulla oli alun perin samat ajatukset tuon lääkekaton kanssa, mutta jotenkin kummasti suunnitelmat pettivät. Toivottavasti päästäisiin mekin insseihin jo tammikuussa.



Oonalle pahoittelut ikävästä suhdetilanteesta. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin ja kiva että olet löytänyt mieleisen työn!



Vannikselle taistelumieltä syysflunssaa vastaan!



Milka: Enpä minäkään ole oikein onnesta täällä hihkunut, mutta pysytään mukana vaan! ;) Itse muuten kirjoitan wordissa ja kopion sen sitten palstalle. Näin pystyn kurkkailemaan kaikkien kuulumisia samalla kun kirjoitan.



Tuiskutiuskulle tsemppiä huomiselle lääkärikäynnille! Minulla on varmaan lukihäiriö, nimittäin tuo sinun nikkisi on jotenkin aina yhtä vaikea kirjoittaa.. Joudun ihan tavaamaan..:)



ON: Ei mitään erityistä. Kp19 menossa eikä vieläkään selvää ovisplussaa. Oon ihan ärtynyt koko tikuttamisesta. Tuo Piggeliinan tilanne kyllä loi vielä uskoa.. Tänään oli aamulla minusta tasavahvat viivat ja sitten iltapäivällä ajattelin ¿varmistaa¿ tilanteen positiivisella testillä vaan kuinkas sitten kävikään.. Ihan haaleaa näytti. Aaarrrggghhh! Nyt sitten pohdiskellaan täällä miehen kanssa että pitäisikö taas näin spontaanisti varmistella vai luotetaanko sunnuntaiseen lemmiskelyyn, kun ei kumpaakaan oikein huvittaisi. Vielä on viisi tikkua jäljellä ja ne aion käyttää loppuun. Sitten saa riittää!



-Tuittu-

[b]Oona[/b]: etpä arvaakaa miten kiva kuulla susta! Mullakin oli sua ikävä! :) Tosin kuulumiset ei niin kovin hyviä olleet, mutta vähän arvasinkin jotain tuollaista, kun katosit jäljettömiin! :/ Mä kyllä kovin toivoisin sulle onnellista " vahinkoa" , vaikket sä siihen uskokaan! Ja jos sitä ei tapahdukaan, niin tervetuloa koska vaan taas tänne, jos päädyt itseksesi hoitoihin! Hyvä, että Milka kävi kertomassa tilanteestaan, kun tossa sun viestiä lukiessa mietin, että kehtaankohan mä mainostaa sitä... Meille siis mahtuu äidiksi haluavat sinkutkin! :) Mutta tulethan, Oona, kuitenkin joskus kertomaan kuulumisiasi vaikket vielä hoitoihin lähtisikään, jooko?! Mä ainakin luultavasti pysyn täällä vielä jonkin aikaa, valitettavasti!



Mä oon miettinyt aika valmiiksi tilanteen, jos meille tulisi ero (pari kertaa 6v suhteen aikana on ollut tosi lähellä). Tässä iässä en kyllä lähtisi etsimään itselle parisuhdetta ja lapsille isää, vaan marssisin suoraan anelemaan luovutettuja simppoja klinikalta!



[b]Elisa[/b]: meillä on hoidot suunnitteilla yksityisellä, joten pakko miettiä noita raha-asioitakin sen mukaan. Jos lääkkeet maksaa pari sataa ja hoito toisen mokoman, tulee kerralle hintaa... Niin meilläkin minä kuumeilin vuosia, ennen kuin mies antoi luvan yritykselle. Eikä se vieläkään kuumeile, vaikka välillä osoittaakin lasta haluavansa. Kai se sitten on niin, että yleensä miehet ei ole niin kovia kuumeilemaan, kuin naiset.



[b]Trixie[/b]: ok, kaivan sen esittelyn sieltä! Sori, että missasin! :)



[b]Tuisku[/b]: *huisku* ;) Muista tulla antamaan raporttia lekurikäynnin jälkeen huomenna!



[b]Milka[/b]: älähän nyt höpsi, meillä saa olla missä mielentilassa tuntuu olo olevan! :) Itelläkin tää on tällaista aaltoilevaa, että välillä olen tosi pirtsakka, kunnes romahdan oikein kunnolla! Mä uskon kanssa siihen, että naiset kyllä halutessaan pärjää! Mulla on lähipiirissä hyviä esimerkkejä itsekseen lapsen tehneistä naisista (osa tietoisesti, osa elätellyt turhia toiveita yhteiselosta lapsen isän kanssa). Omat vaikeutensa siinä on, kukaan ei helpoksi väitä, mutta eipä ratkaisuaan kadukaan! :) Tukiverkko on tietysti tärkeä ja se, että uskaltaa/kehtaa/haluaa tunnustaa tarvitsevansa ja vielä sitten pyytääkin apua, jos/kun sellainen tilanne tulee eteen! Ai niin, mä kirjottelen niin että avaan kaksi ikkunaa ja toisessa pidän auki pinoa ja toiseen kirjoitan.



[b]Tuittu[/b]: vitsin testit, oisko se kuitenkin ollut plussa aamulla? Joskus kai se huippu voi mennä tosi nopsaan ohi. Jos ette jaksaneet enää kömpiä petiin, paitsi nukkumaan, niin toivotaan että sunnuntaiset simpat on hyvissä asemissa odottamassa! *bd*



Öitä vaan kaikille! :)



K.

Killan kannustamana on pakko nyt lähteä lämmittelemään miestä..;)



-Tuittu-

Hyvä, Tuittu! Toivotaan, että mies lämpeni... ;)



Piti vielä tulla kommentoimaan, kun toivon että mun edellistä viestiä ei ymmärretä väärin. :) Miehen kanssa menee siis hyvin, eikä ero ole suunnitelmissa. Me ollaan vaan sellainen taistelupari, että pari kertaa on ollut tipalla lyödä hanskat tiskiin (molemmilla). Onneksi rakkaus on vielä riittänyt paikkaamaan tilanteet. Kuitenkin pakostakin välillä miettii, että kun nämä tulevat hoidotkin saattavat rassata suhdetta, niin miten paljon sitä on valmis kestämään. Olen käsittänyt, että monessa tapauksessa lapsettomuus on ollut (ainakin osa) syynä eroon. Noh, toivotaan ettei niin käy, eikä tarvitse sinne klinikalle itsekseen hakeutua! :)



Nyt öitä!

Taidan olla täällä aamuvirkkuna ekana:). Tuittu saitko miehen lämpiämään? Mitä ovis-testejä käytät? Mä käytän klinikalta ostettavia, jotka on vähän halvempia (3 e) ja mun mielestä huomattavasti helppokäyttöisempiä kuin joskus apteekista ostamani. Toivottavasti viivat nyt tuli selkeinä! Mä olen joskus tehnyt testejä testien jälkeen kun en millään osaa päättää, onko se viiva yhtä tumma vai melkein vai mitä... Tiesitkö muuten, että kaikilla nuo lh-hormonia mittaavat testit eivät toimi? Mulla esim. välillä on pitänyt ultrassa sitten tehdä päätelmiä kun viiva ei vain vahvistu.



Tuiskutiuskulle tsemppiä lääkäriin tänään! Mäkin lähden tossa kohta omaani, olen onnistunut sen sulkemaan mielestäni mutta nyt on jo aika vaikea unohtaa mihin on menossa... kurjinta siellä sairaalassa on ne kaikki pallomahat ja vauvat kun itsellä meni sitten toisin.. mutta ruikutus sikseen:)!



Killa voin uskoa että vaikea puhua miehen kanssa mutta tosiaan niinkuin joku sanoi, niin kyllä ne usein sitten sisäistävät mutta hiiitaaasti pitää niitä valmistella... =). Ei kukaan varmasti epäile että eroamassa olisitte, kriisit ja riidathan ajoittain (valitettavasti) kuuluu asiaan!



Elisa D ikävä kuulla että miehen simpat sitten eivät olleet ihan priimaa, mutta nyt kun asia on selvillä, niin sitä voidaan hoitaa.



Piggeliina: mulla on kans kohdun kaula kummallisen muotoinen, tekee kai 90 asteen mutkan jossain kohtaa ja kohtu just jotenkin kallellaan, mutta lääkärin mukaan se ei mitenkään vaikuta siittiöiden kulkureitteihin!



Sitä vastoin tosiaan katetri on inssissä ja muussa välillä vaikea saada paikalleen enkä voi väittää että olisivat olleet kivoja operaatioita, ja välillä on kahdenkin lääkärin voimin taisteltu ja meikällä jo persaus ihan krampissa ja välillä pitänyt lähteä jaloittelemaan..;) Mutta toiset lääkärit saavat sen heti ja kun osaa kertoa etukäteen sisuksiensa muodosta se helpottaa suuresti - ja nämä on kaikki mun mielestä lopulta pieniä asioita kun tarkoitus on hyvä!



Mukavan päivän toivotukset myös kaikille teille muille!

Piggeliinalle, tosi hyvä, että teillä on selvitetty tuo asia, että munasolu voi hedelmöittyä pitkissäkin kierroissa. Se itse asiassa antaa mullekin vähän toivoa, kun kierrot niin heittelee, mutta kaikissa verikokeissa on kuitenkin ollut normaalit arvot. Nämä lapsettomuusasiat tuntuu kyllä olevan niin yksilöllisiä. Toisille joku hoito sopii ja toisille ei. Ja lääkäri ei voi muuta kuin sanoa, että kokeillaanpa sitten jotain muuta. Varmaan joskus tulevaisuudessa näitäkin on helpompi hoitaa, kun tutkimusmenetelmät kehittyy.



Täällä oli kivan aktiivista eilen! Mäkin teen samoin kuin Killa, että avaan uuteen välilehteen tai ikkunaan (hiiren oikeesta napista) tämän vastausikkunan.



Mielialoista vielä, että kaikilla ne varmasti heittelee tosi paljon kierron vaiheen mukaan. Piinisvaiheessa sitä on aina vähän positiivisempi kuin kierron alussa. Puhumattakaan keskenmenon jälkeen! Kukaan ei varmasti ihmettele, Milka, jos et jaksa nyt niin positiivinen olla. Tsemppiä lääkäriin tänään!



Mukavaa päivää kaikille!

Tosi vilkasta ollutkin eilen, kauheasti oli kommentoitavaa *miettii kuumeisesti mitä se oli - dementia vaivaa*

Q:lle ja Pepsille heipat!! Ihanaa oli kuulla teidän vauva-arjesta : ) Aika kuluu ihan älyttömän nopeesti, juurihan se oli kun Pepsinkin kanssa samoihin aikoihin piinisteltiin. Ja PikkuNasutin on jo iso poika : D ja pikku-q 3 kuukautta! Mieletöntä!

Käykää ihmeessä kertoilemassa jatkossakin!



Piggeliinalle, amalialla, Killalle ja kaikille muillekin tsempanneille kiitos kovasti, eiköhän siitä ssg-tutkimuksesta ihan hengissä selvitä. Piggeliina, mullakin on kohtu taaksepäin kallistunut ja lisäksi vielä jompaankumpaan suuntaan vinossa. Toivottavasti toimenpide kuiteskin onnistuu. Mun lääkärini on myös sanonut ettei kohdun asennon pitäis vaikuttaa raskautumiseen. Näköjään mielipiteitä on yhtä monta kuin lääkäreitäkin.



Naksuliini, toi on ihan totta et miten voi tietää minkälainen on normaali vuoto ?? Ajatteles että sulla on JO huomenna se käynti! Mulla on peukut 100% pystyssä että pääset heti jatkotutkimuksiin. Ja koitapa parantua lunssasta!



Killa, mä ymmärrän sua täysillä; mun mies on kanssa ihan järkyttävä jääräpää, ja joidenkin tärkeiden asioiden puhumiseen pitää oikeesti vahdata oikeaa ajankohtaa välillä tosi kauan! Toivon niiiiin paljon sulle luomuplussaa, ettei hoitoihin tarvis edes hakeutua.



Elisa; mun miehellä on kanssa tosi vähän normaaleja siittiöitä, mutta tyksin hoitsu sanoi mulle että määrä korvaa laadun - siis inssiä ajatellen. En nyt yhtään muista kuinka paljon mun miehellä oli niitä normaaleja, liikkuvia. Kärsivällisyyttä - tulevalla suunnittelukäynnilläsi varmasti päästään taas aimo harppaus eteenpäin : ) Itseäkin kyllä hirvittää kaikkien hormonijuttujen ajattelukin (ja varsinkin piikkien pistäminen itseensä), mutta kuten sanoit, mitäpä sitä ei tekisi tuon vauvaprojektin eteen. Tsemppiä sinulle!



Mikäs Brooken tilanne? Ettei vaan saatais ensimmäistä plussaa tähän pinoon sieltä suunnalta?



Nyt pakko yrittää tehdä vähän töitäkin. Kivaa, lumista keskiviikkoa kaikille! Ootte ihania!

Jessica

Vitsit kun täällä ollaan aktiivisia, ei meinaa perässä pysyä mitä kellekin kuuluu! Pakko oli vain alkaa kommentoimaan ¿yleisluontoisesti¿ paria asiaa, jotka omalla kohdalla olleet jossain vaiheessa ajankohtaisia. Ekaksi noista ovistesteistä. Mun kohdalla ne ei toimineet ihan niin kuin piti ja siksi eka inssi elokuun lopussa tehtiin aivan liian myöhään. Odottelin nimittäin, että testiviiva olisi vahvistunut kontrolliviivaa vahvemmaksi, mikä tapahtuu mulla vasta n. 1-2 vrk oviksen jälkeen! Tämä on siis selvinnyt, kun olen nyt kahdessa kierrossa käynyt seurantaultrassa ja tehnyt samaan aikaan ovistestejä. Eli ainakin mun tapauksessa heti kun viivat alkavat olla melkein yhtä vahvat niin ovis on silloin käsillä. Mun kokemuksen mukaan ei siis kannata luottaa niihin testeihin aivan 100-prosenttisesti, vaikka kyseessä saattaakin tietysti olla joku pelkästään minun tilannetta koskeva kummallinen poikkeus.



Sitten noista miehistä :) Mulla on mies, joka on tosi hidas lämpenemään uusille asioille ja tässä lapsettomuusasiassakin oli aluksi vastahakoinen hoitoihin hakeutumisen suhteen. Mietinkin monesti, että hän ei kyllä ikinä suostu edes toimittamaan simppojaan tutkittavaksi saati muihin ¿hankaliin¿ toimenpiteisiin. No, nyt kun meillä on tätä lapsettomuutta lähes 2 vuotta takana, niin onpahan ukosta löytynyt tosi yllättäviä piirteitä. Simppanäytteitä on viety useita, kokeita tehty hänelle vaikka mitä, hormoneja piikitelty kuukausikaupalla ja sitten kun lopullinen tuomio tuli, että lahjasiittiöt on ainoa vaihtoehto saada oma lapsi, niin siitä ei tarvinnut juurikaan edes keskustella vaan asia oli hänelle itsestäänselvyys, koska muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Eli molemmat toivomme niin kovasti sitä omaa lasta, että kaikki keinot ollaan valmiita yrittämään sekä mies että minä. Tääkin on varmasti yhdenlainen kypsymisprosessi, jossa vaihtoehdot jotka aluksi vaikuttavat täysin mahdottomilta voivat muuttua ajan kanssa hyvinkin toisennäköisiksi. Ja miehet ¿ niistäkin saattaa paljastua tosi yllättäviä piirteitä näissä jutuissa, siitä on omakohtaista kokemusta! :)



Milkalle myös piti kommentoida, kun olen itsekin tosi paljon miettinyt tuota hedelmöityshoitolakia ja sen vaikutuksia meidän tilanteeseen. Totta puhuen se ahdistaa mua tosi paljon, koska pelkään että nämä meidän vauvahaaveet voivat kaatua siihen, että luovuttajat katoavat lain myötä kokonaan. Sitten kun siitä ei oikein saa mistään kunnolla tietoa, että milloin se nyt lopulta tulee voimaan ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Meilläkin olisi haaveena ehtiä tehdä ensi vuoden puolella ivf- tai icsi-hoito noilla luovutetuilla siittiöillä, mutta ollaan julkisella jonossa eikä ole mitään tietoa milloin sinne hoitoihin mahdollisesti pääsisi ja miten niitä mahdollisia alkioita sitten kohdellaan jne. Nyt siis toistaiseksi yritetään yksityisellä näillä inssihoidoilla, todennäköisesti vielä yksi tehdään tän vuoden puolella ja sitten pidetään jonkin pituinen tauko.



Siinä kai tärkeimmät mielen päällä pyörineet asiat tällä erää :) Toivotaan, että hieman synkähkön alun jälkeen tässäkin pinossa alkaisivat ne plussatuulet pian puhaltaa!

Ohhoh, palailin työreissusta ja oikein hämmästyin kuinka aktiivista keskustelua täällä on käyty. Tosi hienoa! Minulla saattaa mennä hieman taas tässä " lämmitellessä" , että pääsen mukaan. Ja välillä kun saattaa tulla reissujen takia muutaman päivän taukoja, niin yritän pysyä mukana ;)



Brookella oli kierto loppuvaiheessa, toivotaan kovasti iloista yllätystä! Peukut ovat pystyssä puolestasi!



Piggeliinalla aikamoiset kierrot! Minullakin on välillä venynyt kierto pitkäksi, nyt tosin suht ihanteellinen 32. Jotenkin pelkona, että ovista ei ole, en ole sitä koskaan tikulla bongannut. Oletko sinä käyttänyt ovistikkuja?



Elisa Day, olen pahoillani simppatuloksista. Toisaalta se on helpottavaa, kun löytyy jotain syytä, mutta uskon että tuntuu tosi raskaalta. Niinkuin sinulle jo kommentoitiinkin, se yksi simppa riittää aikaansaamaan elämänihmeen, joten uskotaan siihen! Halaus!



Oon@, olet tehnyt rohkean päätöksen. Hienoa, että olet uskaltanut kuunnella sydäntäsi ja toimia sen mukaan. Joskus pieni ero voi tehdä suhteelle hyvää ja auttaa sitä kestämään. Minä olen kokemut tämän. Toivotaan, että kaikki menee sinulla hyvin. Ole toki meidän seurana, jos siltä tuntuu!



Kaikille muille eskoille hirmusti huiskutuksia!



Minulle on tapahtunut tällä rintamalla uusia asioita. Olimme viikko sitten ekan kerran julkisella puolella lääkärillä ja saimme lähetteen jatkotutkimuksiin. Lääkärin arvio oli, että menee helmi-maaliskuulle. Päätimme jo, että menemme yksityiselle selvittämään munatorvien aukiolon, koska epäilen vian olevan siellä. Yllätys olikin suuri, kun eilen tuli kirje ja aika onkin jo tämän kuun lopulla! Kerrankin nopeaa palvelua!



Ilmeisesti muillakin on aukiolotutkimuksia tehty/tehdään lähiaikoina. Millainen toimenpide on kyseessä? Jännittää hieman. Onko tilanne tosiaan se, että jos torvet on tukossa, ainoa mahdollisuus tulla raskaaksi on koeputkihedelmöitys?



Täti saapui eilen taas vieraaksi ja ferrarin häivyttyä olisi hyvä aika tehdä tutkimus. En vielä ole varannut aikaa yksityiselle, kun en oikein tiedä kannattaisiko olla siellä julkisella vai miten edetä...



Löimme miehen kanssa hääpäivän lukkoon. Päätimme, että ei odoteta naimisiin menoa sen takia, että toivomme lasta tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Ja minä olen joskus sanonut, että en halua mennä raskaana naimisiin. Nyt suunnitelemme häitä ja toivomme vauvaa, yhtä aikaa. Jos tulen raskaaksi, katsotaan siirretäänkö häitä. Mutta jos odotamme raskaaksi tuloa, emmekä siksi mene naimisiin, saattaa tilanne olla sama vaikka viidenkin vuoden päästä. Ja onhan nyt ainakin yksi hyvä syy olla onnellinen :)



Kepardiina