Amerikassa 15% tippiä pidetään epäkohteliaana - olen huomannut että se tippauskulttuuri on tulossa suomeen

Suomessa ei ole tapana jättää tippiä ja en haluaisi tämän muuttuvan, joten en jätä tippiä. Ravintolahinnat Suomessa ovat verrattain kovia ja niillä on tarkoitus kattaa henkilökunnan palkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikassa tippaaminen on melkein välttämätöntä, koska tarjoilijoiden palkat ovat surkeat. Sen sijaan Suomessa palkka on normaalitasoinen, joten tipeillä ei ole mitään merkitystä tarjoilijan elinehtona.

10,55 lähtöpalkka...ei tipistä varmaan haittaa olisi.

Maksan köyhäinapua verojen kautta, joten en tippaa sen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mä jätän lähes aina tippiä. Ravintola-alan palkat eivät ole kummoiset ja useinhan noita hommia tekevät nuoret opiskelujensa ohella. Ei ole minulta paljoa pois pieni tippi. Sitten en tietenkään jätä, jos palvelu on huonoa, mutta en ole toistaiseksi sellaiseen törmännyt. Olen itse kohtelias ja ystävällinen, joten niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ei ne palkat nouse ikinä, jos tipit kattavat suuren osan työntekijän palkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituspostiin. 15 % tippiä ei todellakaan pidetä Jenkeissä epäkohteliaana.

Kyllä sopiva tippi on nykyään lähempänä 20 prosenttia. 15 % on suorastaan alin mahdollinen.

Ole hiljaa. 18 % on automaattisesti laskuun lisättävä vakiotippi esim. yli 6/8 hengen seurueiden kohdalla. 15 % ei voi mitenkään silloin olla "epäkohtelias".

Tippauskulttuuri on ehkä tyhmin kolmannen maailman tapa.

Ei heru tippiä, ei. Tarjoilijoille maksetaan palkkaa, ja siitä edestä he tekevät työnsä.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin tulossa? Minusta se on menossa.

Ysärillä kun työskentelin alalla, niin silloin tippiä tuli lähes järjestään joka vuorossa ja paljon. Olin töissä yhdessä bailupaikassa Helsingissä.

Siihen aikaa suurin osa maksoi käteisellä. Jos tilaus maksoi 36 markkaa, niin varmaan joka viides asiakas sanoi, että antaa olla tasan vaan, kun antoivat kaksi 20 markan seteliä. 

Silloin oli ihan luonnollista, että tippaus kuului noin viidenneksellä asiakkaista kulttuuriin. 

Vuoron päätteeksi tipit jaettiin kaikkien vuorossa olleiden kesken. Kuukausitasoilla tippejä tuli 1500-2000 markkaa per lärvi keskimäärin. Se oli hyvä veroton lisä palkan päälle. 

Oma lukunsa oli sitten portsarit, jotka saivat ihan poskettomia summia kerättyä rahaa. Yleensä kaikki narikkarahat meni suoraan heille. Jos asiakas maksoi kunnon tipin, niin pääsi jonon ohi sisään. Oli portsareiden oman tunnon varassa, millaisen summan he ilmoittivat verottajalle ansiokseen. Heillä ei ollut kuukausipalkkaa, vaan he olivat provikalla hommissa. 

Suosittujen yökerhojen portsarit tienasivat keskisuuren yrityksen toimitusjohtajan veroisen summan rahaa kuukaudessa. 

Joten kyllä tämä nykyinen tippauskulttuuri on jotain todella pientä noihin aikoihin verrattuna. Asiaan vaikuttaa sekin, että käteinen on katoavaa kansan perinnettä.

Joo, näinhän se oli silloin joskus. Itsekin tiedän erään, joka oli portasarina tuolloin ja hänellä oli todella kovat tienestit. Ajat oli erilaiset ja käteinen raha liikkui pääasiassa. Oli ihan tavallista, että verottajalle ilmoitettiin tuloiksi 15 000 markkaa kk, ja sitten reilusti enemmän pantiin taskuun suoraan. Tämä tietysti vaati sitä, että oli työssä paikassa, joka oli suosittu. 

Itse tippaan ravintolassa, jos saan todella hyvää palvelua. Tai ruoka on erityisen hyvää. Hotelleissa jätän aina kolikot taskun pohjalta siivoojille. 

Jokainen saa tipata tai olla tippaamatta jos haluaa. 

minä kans inhoaisin tippauksen tuloa suomeen vakitavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin tulossa? Minusta se on menossa.

Ysärillä kun työskentelin alalla, niin silloin tippiä tuli lähes järjestään joka vuorossa ja paljon. Olin töissä yhdessä bailupaikassa Helsingissä.

Siihen aikaa suurin osa maksoi käteisellä. Jos tilaus maksoi 36 markkaa, niin varmaan joka viides asiakas sanoi, että antaa olla tasan vaan, kun antoivat kaksi 20 markan seteliä. 

Silloin oli ihan luonnollista, että tippaus kuului noin viidenneksellä asiakkaista kulttuuriin. 

Vuoron päätteeksi tipit jaettiin kaikkien vuorossa olleiden kesken. Kuukausitasoilla tippejä tuli 1500-2000 markkaa per lärvi keskimäärin. Se oli hyvä veroton lisä palkan päälle. 

Oma lukunsa oli sitten portsarit, jotka saivat ihan poskettomia summia kerättyä rahaa. Yleensä kaikki narikkarahat meni suoraan heille. Jos asiakas maksoi kunnon tipin, niin pääsi jonon ohi sisään. Oli portsareiden oman tunnon varassa, millaisen summan he ilmoittivat verottajalle ansiokseen. Heillä ei ollut kuukausipalkkaa, vaan he olivat provikalla hommissa. 

Suosittujen yökerhojen portsarit tienasivat keskisuuren yrityksen toimitusjohtajan veroisen summan rahaa kuukaudessa. 

Joten kyllä tämä nykyinen tippauskulttuuri on jotain todella pientä noihin aikoihin verrattuna. Asiaan vaikuttaa sekin, että käteinen on katoavaa kansan perinnettä.

Joo, näinhän se oli silloin joskus. Itsekin tiedän erään, joka oli portasarina tuolloin ja hänellä oli todella kovat tienestit. Ajat oli erilaiset ja käteinen raha liikkui pääasiassa. Oli ihan tavallista, että verottajalle ilmoitettiin tuloiksi 15 000 markkaa kk, ja sitten reilusti enemmän pantiin taskuun suoraan. Tämä tietysti vaati sitä, että oli työssä paikassa, joka oli suosittu. 

Itse tippaan ravintolassa, jos saan todella hyvää palvelua. Tai ruoka on erityisen hyvää. Hotelleissa jätän aina kolikot taskun pohjalta siivoojille. 

Jokainen saa tipata tai olla tippaamatta jos haluaa. 

Miten se on tarjoilijan hyvyys, että ruoka oli hyvää? Miksi siitä palkitset tarjoilijan, etkä kokkia?

Työskentelen tarjoilijana yhdessä kaupunkini suosituimmista ravintoloista, ja tippiä tulee saatua aina silloin tällöin. Ikinä en sellaista oleta saavani, joten mikä tahansa pienikin summa ilahduttaa kyllä kovasti aina. Käytännöt varmaan vaihtelevat, mutta ainakin meillä tarjoilija pistää puolet saadusta tipistä kokeille ja puolet saa pitää kokonaan itse, eli ei mene yleiseen kippoon. Ja tuosta maksupäätteen tipin kysymisestä, itse ainakin pidän huolen että katson aina muualle kun asiakkaalla on maksupääte joten en ikinä edes tiedä siinä tilanteessa tuleeko tippiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvissä ravintoloissa onnistuneen juhlaillallisen päätteeksi voi tipatakin; missään kahviloissa tai lounasruokaloissa ei tulisi mieleenkään. ~10% ja maks. 50€.

Ei, sinä typerys. Suomessa ei tipata missään, Suomessa elinkelpoisen palkan maksaminen on työnantajan velvollisuus. Onko kiva tukea tarjoilijoiden riistoa?

Tarjoilijan palkan määrittelee TES, ei ravintolan asiakas. Jos Suomen työmarkkinoiden toiminnot eivät ole tuttuja, olisiko parempi ehkä pysyä poissa keskustelusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin tulossa? Minusta se on menossa.

Ysärillä kun työskentelin alalla, niin silloin tippiä tuli lähes järjestään joka vuorossa ja paljon. Olin töissä yhdessä bailupaikassa Helsingissä.

Siihen aikaa suurin osa maksoi käteisellä. Jos tilaus maksoi 36 markkaa, niin varmaan joka viides asiakas sanoi, että antaa olla tasan vaan, kun antoivat kaksi 20 markan seteliä. 

Silloin oli ihan luonnollista, että tippaus kuului noin viidenneksellä asiakkaista kulttuuriin. 

Vuoron päätteeksi tipit jaettiin kaikkien vuorossa olleiden kesken. Kuukausitasoilla tippejä tuli 1500-2000 markkaa per lärvi keskimäärin. Se oli hyvä veroton lisä palkan päälle. 

Oma lukunsa oli sitten portsarit, jotka saivat ihan poskettomia summia kerättyä rahaa. Yleensä kaikki narikkarahat meni suoraan heille. Jos asiakas maksoi kunnon tipin, niin pääsi jonon ohi sisään. Oli portsareiden oman tunnon varassa, millaisen summan he ilmoittivat verottajalle ansiokseen. Heillä ei ollut kuukausipalkkaa, vaan he olivat provikalla hommissa. 

Suosittujen yökerhojen portsarit tienasivat keskisuuren yrityksen toimitusjohtajan veroisen summan rahaa kuukaudessa. 

Joten kyllä tämä nykyinen tippauskulttuuri on jotain todella pientä noihin aikoihin verrattuna. Asiaan vaikuttaa sekin, että käteinen on katoavaa kansan perinnettä.

Joo, näinhän se oli silloin joskus. Itsekin tiedän erään, joka oli portasarina tuolloin ja hänellä oli todella kovat tienestit. Ajat oli erilaiset ja käteinen raha liikkui pääasiassa. Oli ihan tavallista, että verottajalle ilmoitettiin tuloiksi 15 000 markkaa kk, ja sitten reilusti enemmän pantiin taskuun suoraan. Tämä tietysti vaati sitä, että oli työssä paikassa, joka oli suosittu. 

Itse tippaan ravintolassa, jos saan todella hyvää palvelua. Tai ruoka on erityisen hyvää. Hotelleissa jätän aina kolikot taskun pohjalta siivoojille. 

Jokainen saa tipata tai olla tippaamatta jos haluaa. 

Miten se on tarjoilijan hyvyys, että ruoka oli hyvää? Miksi siitä palkitset tarjoilijan, etkä kokkia?

Etkö sinä mälliperse ymmärrä, että Suomessa tipit lyödään kassaan ja jaetaan tasan työntekijöiden kesken? Tippaamalla kiität nimenomaan myös kokkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin tulossa? Minusta se on menossa.

Ysärillä kun työskentelin alalla, niin silloin tippiä tuli lähes järjestään joka vuorossa ja paljon. Olin töissä yhdessä bailupaikassa Helsingissä.

Siihen aikaa suurin osa maksoi käteisellä. Jos tilaus maksoi 36 markkaa, niin varmaan joka viides asiakas sanoi, että antaa olla tasan vaan, kun antoivat kaksi 20 markan seteliä. 

Silloin oli ihan luonnollista, että tippaus kuului noin viidenneksellä asiakkaista kulttuuriin. 

Vuoron päätteeksi tipit jaettiin kaikkien vuorossa olleiden kesken. Kuukausitasoilla tippejä tuli 1500-2000 markkaa per lärvi keskimäärin. Se oli hyvä veroton lisä palkan päälle. 

Oma lukunsa oli sitten portsarit, jotka saivat ihan poskettomia summia kerättyä rahaa. Yleensä kaikki narikkarahat meni suoraan heille. Jos asiakas maksoi kunnon tipin, niin pääsi jonon ohi sisään. Oli portsareiden oman tunnon varassa, millaisen summan he ilmoittivat verottajalle ansiokseen. Heillä ei ollut kuukausipalkkaa, vaan he olivat provikalla hommissa. 

Suosittujen yökerhojen portsarit tienasivat keskisuuren yrityksen toimitusjohtajan veroisen summan rahaa kuukaudessa. 

Joten kyllä tämä nykyinen tippauskulttuuri on jotain todella pientä noihin aikoihin verrattuna. Asiaan vaikuttaa sekin, että käteinen on katoavaa kansan perinnettä.

Joo, näinhän se oli silloin joskus. Itsekin tiedän erään, joka oli portasarina tuolloin ja hänellä oli todella kovat tienestit. Ajat oli erilaiset ja käteinen raha liikkui pääasiassa. Oli ihan tavallista, että verottajalle ilmoitettiin tuloiksi 15 000 markkaa kk, ja sitten reilusti enemmän pantiin taskuun suoraan. Tämä tietysti vaati sitä, että oli työssä paikassa, joka oli suosittu. 

Itse tippaan ravintolassa, jos saan todella hyvää palvelua. Tai ruoka on erityisen hyvää. Hotelleissa jätän aina kolikot taskun pohjalta siivoojille. 

Jokainen saa tipata tai olla tippaamatta jos haluaa. 

Miten se on tarjoilijan hyvyys, että ruoka oli hyvää? Miksi siitä palkitset tarjoilijan, etkä kokkia?

Etkö sinä mälliperse ymmärrä, että Suomessa tipit lyödään kassaan ja jaetaan tasan työntekijöiden kesken? Tippaamalla kiität nimenomaan myös kokkia.

Mälliperse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituspostiin. 15 % tippiä ei todellakaan pidetä Jenkeissä epäkohteliaana.

Kyllä sopiva tippi on nykyään lähempänä 20 prosenttia. 15 % on suorastaan alin mahdollinen.

Ole hiljaa. 18 % on automaattisesti laskuun lisättävä vakiotippi esim. yli 6/8 hengen seurueiden kohdalla. 15 % ei voi mitenkään silloin olla "epäkohtelias".

If you tip less than 20 percent, you are the worst kind of person

There are two types of people in this world: those who tip their waiters and waitresses 20 percent of their bill, and jerks. Bottom line. End of discussion.

I didnt even think this was up for debate. But then CNBC posted a story Sunday that made it clear that not everyone is on the same page when it comes to how to treat service staff when you go out to eat. The headline for the story reads like something youd see in a crappy pop-up ad or a one weird trick clickbait advertisement.

....

https://www.nj.com/entertainment/2019/04/if-you-tip-less-than-20-percen…

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen tarjoilijana yhdessä kaupunkini suosituimmista ravintoloista, ja tippiä tulee saatua aina silloin tällöin. Ikinä en sellaista oleta saavani, joten mikä tahansa pienikin summa ilahduttaa kyllä kovasti aina. Käytännöt varmaan vaihtelevat, mutta ainakin meillä tarjoilija pistää puolet saadusta tipistä kokeille ja puolet saa pitää kokonaan itse, eli ei mene yleiseen kippoon. Ja tuosta maksupäätteen tipin kysymisestä, itse ainakin pidän huolen että katson aina muualle kun asiakkaalla on maksupääte joten en ikinä edes tiedä siinä tilanteessa tuleeko tippiä. 

Mitä hyötyä on antaa tippi jos tarjoilija ei tiedä saavansa sitä?

En tue harmaata taloutta. Voisin tipata satunnaisesti oikein hyvästä palvelusta jos tipin saisi tarjoilija suoraan.

Jenkeissä on tilanne mennyt jo siihen, että pikaruokaketjusta ruokaa haettaessa pitää tipata. Siis kun haet autokaistalla hampurilaisen ja juoman, sinun oletetaan antavan siitäkin tippiä 20%.

https://www.talouselama.fi/uutiset/kim-vaisanen-nain-asiakas-laitetaan-…

Mun mielestä tippaaminen on ihan ok, kunhan siitä ei tehdä oletusarvoa. Pidetään se vapaaehtoisena kaikille. 

Yhdysvalloissa tippiä maksetaan hotellin siivoojille ja monille muillekin kuin tarjoilijoille.

Minä maksoin kerran tippiä pyöräliikkeen korjaajalle. Sain mielestäni parasta palvelua ikinä ja korjaaja fiksasi muutaman asian kuntoon ns listan ulkopuolelta. Korjauksen hinta oli jotain luokkaa 55 euroa. Annoin tyypille 70 euroa käteen ja sanoin, että pidä loput ensiluokkaisesta palvelusta. 

Oli siinä korjaaja vähän hämillään, mutta otti kiittäen rahat vastaan. 

Tippiä pitäisi Suomessa antaa vain todella hyvästä palvelusta. 

En maksa ylimääräistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin tulossa? Minusta se on menossa.

Ysärillä kun työskentelin alalla, niin silloin tippiä tuli lähes järjestään joka vuorossa ja paljon. Olin töissä yhdessä bailupaikassa Helsingissä.

Siihen aikaa suurin osa maksoi käteisellä. Jos tilaus maksoi 36 markkaa, niin varmaan joka viides asiakas sanoi, että antaa olla tasan vaan, kun antoivat kaksi 20 markan seteliä. 

Silloin oli ihan luonnollista, että tippaus kuului noin viidenneksellä asiakkaista kulttuuriin. 

Vuoron päätteeksi tipit jaettiin kaikkien vuorossa olleiden kesken. Kuukausitasoilla tippejä tuli 1500-2000 markkaa per lärvi keskimäärin. Se oli hyvä veroton lisä palkan päälle. 

Oma lukunsa oli sitten portsarit, jotka saivat ihan poskettomia summia kerättyä rahaa. Yleensä kaikki narikkarahat meni suoraan heille. Jos asiakas maksoi kunnon tipin, niin pääsi jonon ohi sisään. Oli portsareiden oman tunnon varassa, millaisen summan he ilmoittivat verottajalle ansiokseen. Heillä ei ollut kuukausipalkkaa, vaan he olivat provikalla hommissa. 

Suosittujen yökerhojen portsarit tienasivat keskisuuren yrityksen toimitusjohtajan veroisen summan rahaa kuukaudessa. 

Joten kyllä tämä nykyinen tippauskulttuuri on jotain todella pientä noihin aikoihin verrattuna. Asiaan vaikuttaa sekin, että käteinen on katoavaa kansan perinnettä.

Joo, näinhän se oli silloin joskus. Itsekin tiedän erään, joka oli portasarina tuolloin ja hänellä oli todella kovat tienestit. Ajat oli erilaiset ja käteinen raha liikkui pääasiassa. Oli ihan tavallista, että verottajalle ilmoitettiin tuloiksi 15 000 markkaa kk, ja sitten reilusti enemmän pantiin taskuun suoraan. Tämä tietysti vaati sitä, että oli työssä paikassa, joka oli suosittu. 

Itse tippaan ravintolassa, jos saan todella hyvää palvelua. Tai ruoka on erityisen hyvää. Hotelleissa jätän aina kolikot taskun pohjalta siivoojille. 

Jokainen saa tipata tai olla tippaamatta jos haluaa. 

Miten se on tarjoilijan hyvyys, että ruoka oli hyvää? Miksi siitä palkitset tarjoilijan, etkä kokkia?

Koska minulla on oletusarvo, että tipit edelleen jaetaan kuten ennen koko vuorossa olleen henkilökunnan kesken. Näin ollen se kokkikin saa osansa.