Tuntuu kuin muut vanhemmat ei tykkäisi minusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etpä tosiaan ole ainut. Kyllä se on valjennut itselleni, että jotain tässä taitaa olla pielessä, kun esim. naapurustossa, vaikka yhtä lailla ulkoillaan samalla pihalla lapsinemme, niin naapurit kyllä hengailevat keskenään ja he jutustelevat toisilleen ja heidän lapsensa kyläilevät toisillaan, mutta jostain syystä minä lapsineni ei kuuluta tuohon rinkiin.

He saattavat lyhyesti moikata mua ja vaihtaa pari sanaa ja sitten kääntyvät toistensa puoleen ja jään ulkopuoliseksi tuossa keskustelussa. Sama on tapahtunut esim. avoimissa perhekerhoissa. Siellä on ne pari mammaporukkaa, jotka ovat selkeästi oma kiinteä porukkansa ja siihen ei pääse mukaan. Mulla on oikeastaan vain yksi ns äitikaveri, mutta harvoinpa mekään ollaan tekemisissä.

Muutoin elämäni vaikuttaisi sujuvan ihan normaalisti. Käyn töissä ja tulen ihan hyvin juttuun työkavereiden kanssa ja mulla on sitten muita kavereita, mutta ns äitinä, en taida olla kovinkaan kiinnostavaa tai ainakaan haluttua seuraa.

Minä olin mammakerhossa ihan tyytyväinen, kun sain istua rauhassa, ottaa kupillisen kahvia ja vain olla, lapsi leikki muiden kanssa. Toki seurasin, ketkä siellä pelasivat pelejään, kuka oli mammakerhon kuningatar jne., mutta ei se minua haitannut. Heitä haittasi se, että katsoin oman lapseni perään enkä olettanut, että viereisessä huoneessa leikkivä porukka olisi muka pärjännyt ilman ohjausta.

No en mäkään varsinaisesti mitään kavereita itselleni ole etsimässä, mutta jos vanhemmat klikkiytyy keskenään noin, niin jotenkin se tuntuu torpaavan myös esim. mun lasten leikit heidän lastensa kanssa tehokkaasti. Onhan se vähän noh, en nyt tiedä kiusallista, mutta hankalaa selittää lapsilleni, kun he kysyvät, että miksi muut naapurin lapset menevät toisilleen leikkimään, mutta he eivät voi mennä heille leikkimään...niin, ymmärrätte kai yskän.

Omille lapsilleen voi kertoa, että Leevi ja Leo on kavereita keskenään ja käyvät toisillaan leikkimässä ihan samalla tavalla kuin te käytte Niikalla ja Sanilla. Ei kaikkien tarvitse päästä joka paikkaan.

Mutta entä kun ei ole olemassa edes sitä Niikaa ja Sania? Lapseni on ujo. Yritän siksi laajentaa meidän tuttavapiiriä, jotta lapseni saisi seuraa vapaa-ajalle. En onnistu siinä, kun kaikki muut äidit tuntuu kääntävän selkänsä minulle. Ap

Haluatko itsellesi vai lapsellesi kavereita? Eikö lasta voisi yrittää kaveerata niiden päiväkotikavereiden kanssa, kutsutte Maikkia leikkipuistoon viikonloppuna, tai jotain muuta matalan kynnyksen juttua. Päiväkotikaverit on kuitenkin lapselle jo tuttuja, siitä on helpompi syventää ystävyyttä.

Sanoit aiemmin, että et ole juuri keskustellut muiden äitien kanssa lapsista. Jos yrität lapsia saada leikkikavereiksi, sitten pitää keskustelu viedä niiden lasten suuntaan. Ihmiset mieluummin tarjoaa lapselleen leikkikaverimahdollisuuden kuin alkaa sydänystäväksi jonkun randomin kanssa. Jos et itse kaipaa ystävää, keskity lapseen ja sen asioihin.

Haluan sekä itselle seuraa että lapselle leikkikavereita. Siis idealla, että kun lapset leikkii yhdessä niin me aikuiset voidaan myös viihtyä yhdessä jutellen, ei nyt sydänystäviksi välttämättä ollenkaan mutta siten että on kivaa viettää siinä aikaa yhdessä.

Miten ehdottaa jotain leikkitreffejä kun juttu hyytyy jo siihen kun kohteliaasti yritän avata keskustelua, että mitä teille kuuluu, oletteko ajatelleet lauantaina käydä leikkipuiston suunnalla tms? Eli moikataan kun tavataan, mutta kun yritän enemmän kuin sen moikan niin minulle käännetään selkä.

Ap

Ei noin. Mä olen se kaikkien hyljeksimä kaveriton äiti sosiaalisella lapsella. Eli lapsi hommasi kaverinsa. Esim leikki kerhonsa jonkun kanssa ja mä kysyin,voisivatko esim pojat joskus leikkiä kaksin?toisen lapsen äiti käski tuomaan poikani heille. Vein,lähdin omille asioille esim 2 tunniksi ja hain lapsen kotiin. En missään nimessä tyrkyttänyt seuraani,kun se ei kelvannut. Teillä on se vika,että te molemmat tulette. Ehkä eivät halua sinua,siksi on ajateltava lapsen parasta.

Ei lapseni uskalla mennä kylään ilman minua. En siis tyrkytä itseäni vaan lapseni takia näin. Ap

Siksi pyydättekin niitä kavereita teille tai teidän lähipuistoon. Joku rohkeampi kaveri tulee innosta puhkuen yksinkin ja hänen vanhempansa tuulettaa, kun saa olla pari tuntia yksin.

Sitten kun lapset kaveeraa, voi joskus kysyä, haluaisiko vanhempi vaikka jäädä kahville samaan aikaan.

En halua pyytää tuntematonta lasta, jonka vanhempia en yhtään tunne meille ilman vanhempia. Jotta voisin ottaa vastuulleni jonkun lapsen haluan vähän tuntea niitä vanhempia, kun kyse on kuitenkin vain 3-4-vuotiaista. Ja muutenkin tuon ikäisten kohdalla olisi parempi, että äiti tai isä olisi kyläpaikassa mukana. Ap

No kutsu sitten leikkipuistoon vanhempansa kanssa. Pointti on kuitenkin se, että sinun on käytävä suoraan asiaan, eikä yrittää lämmittää jotain small talk -keskustelua, joka kahden vuoden päästä saattaa syventyä ystävyydeksi. Lapselle se on pitkä aika, ja helpoimmalla pääset suoraan kysymällä. Jos ei tärppää, niin sitten ei. Sitten seuraavaa kehiin.