Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu kuin muut vanhemmat ei tykkäisi minusta
16.09.2022 |
Tunnistaako kukaan tällaista tilannetta? Osaisiko sanoa mikä tässä voi olla syynä? Minusta siis tuntuu, että muut vanhemmat ei pidä minusta. Minulla on neljävuotias lapsi, enkä saa oikein ystävystyttyä kenenkään toisten lasten vanhemman kanssa. Yritän jutella mukavia, kysellä kohteliaasti kuulumisia jne, mutta en saa mitään vastakaikua, ainoastaan etäisyyttä kuin vinkkinä, että kanssani ei haluta jutella.
Tämä ei johdu ainakaan siitä, että jauhaisin omasta lapsestani, sillä en tee niin. En myöskään jätä puuttumatta oman lapseni tekosiin, jos hän kohtelisi muita huonosti. Tosin ei kohtele, koska alusta saakka olen kasvattanut niin, että muille pitää olla mukava. Ujo lapseni on kyllä, mutta eikös lapset monesti ole.
Olen työelämässä ja muutenkin ihan pidetty ihminen, enkä ole muissa ympyröissä kuin näissä lapsikuvioissa kohdannut tätä, että minusta ei pidettäisi eikä kanssani haluttaisi jutella. Hämmentää siksi tämä.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sellainen kultti juttu. Paha sanoa mistä se ihan tarkalleen johtuu, mutta joku vanhemmuuden pyhä doktriini sulla on hukassa.
-Onko vaatteet oikeaa merkkiä (esim gugguu) ja suositusten mukaiset?
- Kasvatatko lapsia varmasti suositusten mukaisesti. Tämä on siitä kinkkinen, että ihan lahkosta riippuu mikä se oikea tapa on. Toisten mielestä komentaminen on väärin, toiset vaatii komentamista tietyllä ääneen painolla jne
-olet voinut olla kiinnostunut liikaa tai liian vähän
-puhut lapsestasi liikaa tai liian vähänEn ole itsekään muiden äitien kanssa verkostoitunut (olen myös pidetty ihminen) koska muut äidit tekevät äitiydestä usein ihme suorittamista, jossa naurettavat asiat nousee kynnyskysymyksiksi. Ja tuollaista kuvailemaasi se kanssakäyminen oli. Ihan kuin olisin spitaalinen tms.
Mulla on muutama äitikaveri lasten harrastuksista. Siinä se. Lapsia on 3, kaksi vanhinta jo koulussa.
Tuntuu,että joillain äideillä se äitiys on jotenkin noussut hattuun ja haluavat suorittaa sitä. Esim. jotkut äidit eivät hyväksy sektiota vaan pitää olla ala kautta synnytys,että on oikea synnytys :D Itse en ole äiti,mutta en ole koskaan tuollaista tullut ajatelleeksi ja jos olisin äiti,olisin varmaan aika yksin omana rentona ja jääräpäisenä itsenäni,kun olisin alituiseen varmaan jonkun täydellisen äidin kanssa törmäyskurssilla :D
Koska et ole äiti, et sitä ymmärräkään ja silloin muiden täydellinen äitiys voi näkyä suorittamisena. Väitän itse äitinä, että suurin osa suorituksesta johtuu ihan siitä, että lapsi on vanhemmilleen äärimmäisen rakas ja tärkeä ja sitä haluaa parasta mahdollista hänelle. Esimerkkinä mainitsemasi synnytys. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että normisynnytys on lapselle turvallisin tapa tulla maailmaan, jos kaikki on äidillä ja vauvalla normaalisti. Lapsi saa myös tärkeän bakteerialtistuksen syntymässä. Äiti toipuu synnytyksestä helpommin ja imetys lähtee paremmin käyntiin kuin sektiossa. Siksi minäkin halusin synnyttää normaalisti, jos mahdollista. Jos tilanne olisi vaatinut, olisi tietenkin sektio käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vanhemmat on outoja. Oletko yh? Hiljainen?
Löydät kyllä vanhempikavereita. Jatka samaan malliin. Eka löytyy yksi, sitten löydätte lisää. Jotkut on vaan niin stuck up ja estyneitä, "kiireisiä" ja porvarillisia.
En ole yh, ydinperhe ollaan. En ole ujo enkä hiljainen, vaan puhun kyllä, välillä paljonkin, mutta en toisaalta ole pälpättävä räpättäjäkään, vaan rauhallinen, pohdiskeleva. Ikä 40. Korkeakoulutettu. Mielestäni olen tavallinen ja mukava. Ulkonäkö aika tavallinen, siisti olemus tietenkin, mutta en siis edusta mitään alagenreä, joka voisi säikäyttää muita tms. Ap
Oletko ylipainoinen?
Juuh, tämähän oli se olennaisin kysymys. Eiköhän niitä lihavia, että hoikkiakin äitejä ole aivan yhtä lailla, että tuskinpa tuolla elopainolla on väliä. Tai noh, siis tarkemmin ajatellen lievästi ylipainoisia on suurin osa.
Valitettavasti sillä on. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ainakin täällä isossa kaupungissa keskiluokkaisella alueella. Vaatteet ja ulkonäkö määrittää kehen halutaan tutustua, niiden perusteella tehdään oletuksia. Ylipainoinen ja ei tyylikkäästi pukeutuva tulkitaan alempaan kastiin ja lapsi leimataan samalla: ei sopivaa seuraa. Niin se menee, vaikka sitä ei ääneen sanota.
Itse olen ylipainoinen, mutta kaunis ja pukeudun normihyvin. Minuun on kyllä aina haluttu tutustua. Olen itse puhelias ja alan helposti puhua tuntemattomillekin.
Itselläni oli kaksi lasta pienellä ikäerolla. Siinä leikkipuisto- ja kerhovaiheessa olin väsynyt ja kuormittunut usein. En halunnut tutustua keneenkään, jotta ei vaan tulisi mitään arkeani kuormittavaa lisätekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että olemuksessasi on jotain, minkä vuoksi muut kokevat erilaisuutta johon ehkä lisäksi sekoittuu jonkinlaisia alemmuudentunteita, mikä voi olla heillä tiedostamatonta mutta vaikuttaa käytökseensä silti.
Se jokin olemuksessasi voi olla vaikka itsevarmuus, jolla et oikeasti loukkaa ketään. Ihmisen ei tarvitse olla millään tavalla ylimielinen tai dominoiva, mutta siitä huolimatta itsevarmuus tai tasapainoisuus voidaan nähdä parempiosaisuutena, josta monet ottavat herneen nenäänsä. Se herne voi olla niin pieni etteivät he itse edes huomaa sitä, mutta sinä huomaat sen paremmin kuin hyvin, koska sen vaikutuksesta sinuun suhtaudutaan eri tavalla kuin muihin.
Jää voi kyllä rikkoutua, mutta se vaatii myös vähän hyvää tuuria.
Ylimielinen en tunnista ollenkaan olevani, mutta itsevarma kai olen. Se on perua työelämästä, johdan työkseni muita ihmisiä ja siinä vain vuosien myötä syntyy sellainen perusitsevarmuus olemiseen. Dominoiva en ole (eikä hyvä johtaminen muuten nykyään perustu mihinkään dominoivuuteen). Ap
Vierailija kirjoitti:
Asutko Turussa? Turkulaisista valtaosa on niin omahyväistä porukkaa. Itse olen asunut täällä työn puolesta yli 20v ja muuttaisin pois heti jos vaan voisin. Tämä ihmistyyppi on jotain käsittämättömän karua.
Helsingissä asun. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etpä tosiaan ole ainut. Kyllä se on valjennut itselleni, että jotain tässä taitaa olla pielessä, kun esim. naapurustossa, vaikka yhtä lailla ulkoillaan samalla pihalla lapsinemme, niin naapurit kyllä hengailevat keskenään ja he jutustelevat toisilleen ja heidän lapsensa kyläilevät toisillaan, mutta jostain syystä minä lapsineni ei kuuluta tuohon rinkiin.
He saattavat lyhyesti moikata mua ja vaihtaa pari sanaa ja sitten kääntyvät toistensa puoleen ja jään ulkopuoliseksi tuossa keskustelussa. Sama on tapahtunut esim. avoimissa perhekerhoissa. Siellä on ne pari mammaporukkaa, jotka ovat selkeästi oma kiinteä porukkansa ja siihen ei pääse mukaan. Mulla on oikeastaan vain yksi ns äitikaveri, mutta harvoinpa mekään ollaan tekemisissä.
Muutoin elämäni vaikuttaisi sujuvan ihan normaalisti. Käyn töissä ja tulen ihan hyvin juttuun työkavereiden kanssa ja mulla on sitten muita kavereita, mutta ns äitinä, en taida olla kovinkaan kiinnostavaa tai ainakaan haluttua seuraa.
Minä olin mammakerhossa ihan tyytyväinen, kun sain istua rauhassa, ottaa kupillisen kahvia ja vain olla, lapsi leikki muiden kanssa. Toki seurasin, ketkä siellä pelasivat pelejään, kuka oli mammakerhon kuningatar jne., mutta ei se minua haitannut. Heitä haittasi se, että katsoin oman lapseni perään enkä olettanut, että viereisessä huoneessa leikkivä porukka olisi muka pärjännyt ilman ohjausta.
No en mäkään varsinaisesti mitään kavereita itselleni ole etsimässä, mutta jos vanhemmat klikkiytyy keskenään noin, niin jotenkin se tuntuu torpaavan myös esim. mun lasten leikit heidän lastensa kanssa tehokkaasti. Onhan se vähän noh, en nyt tiedä kiusallista, mutta hankalaa selittää lapsilleni, kun he kysyvät, että miksi muut naapurin lapset menevät toisilleen leikkimään, mutta he eivät voi mennä heille leikkimään...niin, ymmärrätte kai yskän.
Omille lapsilleen voi kertoa, että Leevi ja Leo on kavereita keskenään ja käyvät toisillaan leikkimässä ihan samalla tavalla kuin te käytte Niikalla ja Sanilla. Ei kaikkien tarvitse päästä joka paikkaan.
Mutta entä kun ei ole olemassa edes sitä Niikaa ja Sania? Lapseni on ujo. Yritän siksi laajentaa meidän tuttavapiiriä, jotta lapseni saisi seuraa vapaa-ajalle. En onnistu siinä, kun kaikki muut äidit tuntuu kääntävän selkänsä minulle. Ap
Haluatko itsellesi vai lapsellesi kavereita? Eikö lasta voisi yrittää kaveerata niiden päiväkotikavereiden kanssa, kutsutte Maikkia leikkipuistoon viikonloppuna, tai jotain muuta matalan kynnyksen juttua. Päiväkotikaverit on kuitenkin lapselle jo tuttuja, siitä on helpompi syventää ystävyyttä.
Sanoit aiemmin, että et ole juuri keskustellut muiden äitien kanssa lapsista. Jos yrität lapsia saada leikkikavereiksi, sitten pitää keskustelu viedä niiden lasten suuntaan. Ihmiset mieluummin tarjoaa lapselleen leikkikaverimahdollisuuden kuin alkaa sydänystäväksi jonkun randomin kanssa. Jos et itse kaipaa ystävää, keskity lapseen ja sen asioihin.
Haluan sekä itselle seuraa että lapselle leikkikavereita. Siis idealla, että kun lapset leikkii yhdessä niin me aikuiset voidaan myös viihtyä yhdessä jutellen, ei nyt sydänystäviksi välttämättä ollenkaan mutta siten että on kivaa viettää siinä aikaa yhdessä.
Miten ehdottaa jotain leikkitreffejä kun juttu hyytyy jo siihen kun kohteliaasti yritän avata keskustelua, että mitä teille kuuluu, oletteko ajatelleet lauantaina käydä leikkipuiston suunnalla tms? Eli moikataan kun tavataan, mutta kun yritän enemmän kuin sen moikan niin minulle käännetään selkä.
Ap
Ei noin. Mä olen se kaikkien hyljeksimä kaveriton äiti sosiaalisella lapsella. Eli lapsi hommasi kaverinsa. Esim leikki kerhonsa jonkun kanssa ja mä kysyin,voisivatko esim pojat joskus leikkiä kaksin?toisen lapsen äiti käski tuomaan poikani heille. Vein,lähdin omille asioille esim 2 tunniksi ja hain lapsen kotiin. En missään nimessä tyrkyttänyt seuraani,kun se ei kelvannut. Teillä on se vika,että te molemmat tulette. Ehkä eivät halua sinua,siksi on ajateltava lapsen parasta.
Ei lapseni uskalla mennä kylään ilman minua. En siis tyrkytä itseäni vaan lapseni takia näin. Ap
Siksi pyydättekin niitä kavereita teille tai teidän lähipuistoon. Joku rohkeampi kaveri tulee innosta puhkuen yksinkin ja hänen vanhempansa tuulettaa, kun saa olla pari tuntia yksin.
Sitten kun lapset kaveeraa, voi joskus kysyä, haluaisiko vanhempi vaikka jäädä kahville samaan aikaan.
En halua pyytää tuntematonta lasta, jonka vanhempia en yhtään tunne meille ilman vanhempia. Jotta voisin ottaa vastuulleni jonkun lapsen haluan vähän tuntea niitä vanhempia, kun kyse on kuitenkin vain 3-4-vuotiaista. Ja muutenkin tuon ikäisten kohdalla olisi parempi, että äiti tai isä olisi kyläpaikassa mukana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vanhemmat on outoja. Oletko yh? Hiljainen?
Löydät kyllä vanhempikavereita. Jatka samaan malliin. Eka löytyy yksi, sitten löydätte lisää. Jotkut on vaan niin stuck up ja estyneitä, "kiireisiä" ja porvarillisia.
En ole yh, ydinperhe ollaan. En ole ujo enkä hiljainen, vaan puhun kyllä, välillä paljonkin, mutta en toisaalta ole pälpättävä räpättäjäkään, vaan rauhallinen, pohdiskeleva. Ikä 40. Korkeakoulutettu. Mielestäni olen tavallinen ja mukava. Ulkonäkö aika tavallinen, siisti olemus tietenkin, mutta en siis edusta mitään alagenreä, joka voisi säikäyttää muita tms. Ap
Oletko ylipainoinen?
Juuh, tämähän oli se olennaisin kysymys. Eiköhän niitä lihavia, että hoikkiakin äitejä ole aivan yhtä lailla, että tuskinpa tuolla elopainolla on väliä. Tai noh, siis tarkemmin ajatellen lievästi ylipainoisia on suurin osa.
Valitettavasti sillä on. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ainakin täällä isossa kaupungissa keskiluokkaisella alueella. Vaatteet ja ulkonäkö määrittää kehen halutaan tutustua, niiden perusteella tehdään oletuksia. Ylipainoinen ja ei tyylikkäästi pukeutuva tulkitaan alempaan kastiin ja lapsi leimataan samalla: ei sopivaa seuraa. Niin se menee, vaikka sitä ei ääneen sanota.
No en ole ylipainoinen vaan ihan normaali.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutko Turussa? Turkulaisista valtaosa on niin omahyväistä porukkaa. Itse olen asunut täällä työn puolesta yli 20v ja muuttaisin pois heti jos vaan voisin. Tämä ihmistyyppi on jotain käsittämättömän karua.
Helsingissä asun. Ap
No se selittää. Ei Helsingissä halua kukaan tutustua.
Samoja kokemuksia. Ihmisillä on omat kuppikuntansa eikä niihin pääse mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on 40-vuotias itsevarma johtaja. Kohtelias, korkeasti koulutettu. Vaikka muut ei tietäisi ammattia, niin näkyyhän nuo asiat olemuksesta. Moni ei halua tutustua tuollaiseen vaan vain samanlaisiin tavallisiin hoitsuihin ja kaupankassoihin mitä itse on.
Vierailija kirjoitti:
Ap on 40-vuotias itsevarma johtaja. Kohtelias, korkeasti koulutettu. Vaikka muut ei tietäisi ammattia, niin näkyyhän nuo asiat olemuksesta. Moni ei halua tutustua tuollaiseen vaan vain samanlaisiin tavallisiin hoitsuihin ja kaupankassoihin mitä itse on.
Ihan tavallinen ihminen olen ja itse mielelläni tutustuisin vaikka noihin hoitsuihin ja kaupankassoihin, ei ihmisen ammatilla ainakaan minulle ole mitään väliä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyissä mammautuneissa piireissä on tällaista keskenkasvuisia klikkiytymistä. En tarkoita että jokaisen kanssa pitäisi olla bestis, mutta sellainen peruskohteliaisuus olisi jees. Itseni nuorena äitinä jätettiin ulkopuolelle seurakunnan perhekerhossa. Muut äidit oli näitä +30v gugguumammoja ja itse oli nuori opiskelijaäiti. Kukaan ei puhunut tai sanonut edes moi jos yritin tervehtiä. Se oli mielestäni outoa. Toinen jota kerhossa syrjittiin oli maahanmuuttajaäiti. Ystävystyminen sitten keskenämme. Kaipasin ns äitikaveria koska kaikki vanhat kaverit oli eri ikävaiheessa ja he ovat lisääntyneet vasta näin 30+ vuotiaina.
Vierailija kirjoitti:
Ap on 40-vuotias itsevarma johtaja. Kohtelias, korkeasti koulutettu. Vaikka muut ei tietäisi ammattia, niin näkyyhän nuo asiat olemuksesta. Moni ei halua tutustua tuollaiseen vaan vain samanlaisiin tavallisiin hoitsuihin ja kaupankassoihin mitä itse on.
Ikävä kyllä se on niin, olen herännyt tähän itse vasta viime vuosina. Olen kai onnistunut pysymään keskivertoa älykkäämpien ihmisten kuplassa opiskelu- ja työelämässä. Nyt sitten kun kohtaan näitä hoitsuja ja kaupankassoja puistossa ei natsaa ei sitten ollenkaan.
No, ei tietysti ole iso menetys mutta olisi ihan mukava jutella siellä hiekkalaatikon reunalla. Yllättäen mukavinta ja avoiminta seuraa ovat olleet lestadiolaiset äidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töölön ja keskustan leikkipuistoista löydät kaltaisiasi. Siellä ei muita juuri olekaan kuin vanhoja korkeakoulutettuja äitejä (joskus jopa isiä). Itsekin olen tällainen, ja siellä aikaa viettänyt; nyt omat lapset jo ohittaneet leikkipuistoiän. Näissä puistoissa keskustellaan arkiasioiden lisäksi myös ajankohtaisista aiheista, eikä itsevarmuus ole haitta. Ehdota yhteistä lounasta puiston jälkeen ja anna puhelinnumerosi leikkitreffejä varten, niin muutkin toimivat.
Vierailija kirjoitti:
Töölön ja keskustan leikkipuistoista löydät kaltaisiasi. Siellä ei muita juuri olekaan kuin vanhoja korkeakoulutettuja äitejä (joskus jopa isiä). Itsekin olen tällainen, ja siellä aikaa viettänyt; nyt omat lapset jo ohittaneet leikkipuistoiän. Näissä puistoissa keskustellaan arkiasioiden lisäksi myös ajankohtaisista aiheista, eikä itsevarmuus ole haitta. Ehdota yhteistä lounasta puiston jälkeen ja anna puhelinnumerosi leikkitreffejä varten, niin muutkin toimivat.
Kiitos vinkistä. Tämä vain on vähän hankalsti toteutettavissa, kun olen itse päivät töissä ja asutaan kaupungin laitamilla kaukana Töölöstä. Mutta jään miettimään tätä. Ap
Itselläni ei ole lapsia, mutta jos olisi, pitäisin etäisyyttä ja katsoisin tosi tarkasti, kenen haluan tutustua lähemmin.
Monet vanhemmat haluavat vain ilmaisen hoitopaikan lapselleen.
Sieltä kun tulee se eka tekstari jossa kysytään, että voiko meidän Jooseppi-Adalmiina tulla teille tunniksi kun mulla ois tärkeä meno, niin siitä tietää että nyt on oikea hetki laittaa tämä numero estoon.
🇺🇦🇮🇱
Se on kyllä välillä tullut huomattua että, joku äiti jää tiettyjen äiti-lapsi porukan ulkopuolelle. Sama voi tapahtua myös koirapuistossa että, tietty koiran ulkoiluttaja jää mukavan koiransa kanssa siellä säännöllisemmin käyvän porukan ulkopuolelle. Hänelle ei puhuta mitään ja jotenkin jos joku antaa koirille koiran herkkuja niin tietylle koiralle ei haluta antaa mitään. Nämä on näitä kysymyksiä, ei tiedä mikä aiheuttaa. Onko sitten vaan niin eri "henkisiä" ihmisiä noissa tilanteissa.
Asutko savossa? Pitää olla sisäsiittoinen että sopii piireihin
Vierailija kirjoitti:
Asutko savossa? Pitää olla sisäsiittoinen että sopii piireihin
Höpsis.
Valitettavasti sillä on. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ainakin täällä isossa kaupungissa keskiluokkaisella alueella. Vaatteet ja ulkonäkö määrittää kehen halutaan tutustua, niiden perusteella tehdään oletuksia. Ylipainoinen ja ei tyylikkäästi pukeutuva tulkitaan alempaan kastiin ja lapsi leimataan samalla: ei sopivaa seuraa. Niin se menee, vaikka sitä ei ääneen sanota.