Ex yrittää vieraannuttaa lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Tai sitten lapset säännöstelee tunteitaan siellä isän luona koska pelkäävät näyttää tälle todellisia tunteitaan sitten taas siellä äidin luona lapset kertoo niistä todellisista tunteistaan. Lapsi näyttää tunteensa sille keneen eniten luottaa, myös ne kiukuttelut.

Tämä on se harhaluulo. Pätee vain herkkiin lapsiin.

Höpö höpö. Otetaan kuvitteellinen, mutta monessa kodissa tuttu esimerkikki päiväkotipäivästä. Lapset käyttäytyy hoidossa hyvin, mutta kotona ovat pahantuulisia. Se päivän kuormitus purkautuu siellä kotona, missä tietää pääsevänsä rakkaan vanhemman syliin rauhoittumaan. Tämä on ihan perustietoa lapsen käyttäytymisestä.

Tai entäpä me aikuiset? Työpaikalla saattaa ärsyttää monikin asia, mutta on tsempattava hymyillen kaiken läpi. Kotona sitten voi huokaista, että p a s k a päivä.

-eri

Päiväkotilapset ovat kovin pieniä, mutta tässä keskustelussa puhutaan isoista lapsista.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

HEI TSEKATKAA TÄÄ:

Onko tapaamissopimuksen teko aina pakollista? Siis lastenvalvojalla tehtävä kirjallinen sopimus, jossa lukee, että lapset esim. Joka toinen viikonloppu isän luona jne?

Tehdäänkö se samassa yhteydessä kun laaditaan elatussopimus?

Ei ole mitenkään pakollista normitilanteissa.

Esimerkiksi omilla vanhemmillani oli yhteishuoltajuudessa vain suullinen sopimus tapaamisista. Tässä myös kuunneltiin kaikista eniten minua, eikä vanhemmat alkaneet riidellä tapaamisista keskenään. Elareitakaan ei kumpikaan maksanut mihinkään suuntaan.

En sitten tiedä, miten niissä menee, missä vanhemmat on päätyneet käräjöimään lasten huoltajuudesta ja tapaamisista. Silloin varmaan on tarkempaa.

Tapaamissopimuksen etu on se, että se velvoittaa lähivanhemman tukemaan tapaamisia. Jos siis on sellaista ongelmaa, että etävanhempi kokee ettei saa nähdä lapsia kuten on sovittu.

Lapsen näkökulmasta sopimuksen etu on se, että hänen oikeutensa toteutuu.

Vuosien myötä eronneiden vanhempien elämät voivat muuttua (uusi parisuhde/työpaikka) ja tapaamissopimuksen avulla on helpompaa ennakoida tulevaisuutta. Ei tarvitse jatkuvasti plärätä kalentereita ja olla yhteydessä exään.

Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.

Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.

Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.

Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.

Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?

Mieti vastaustasi hetki.

Tuossa tilanteessa jos lapsi jää lähivanhemmalle, hän näkee etävanhempaa entistä vähemmän. Tekeekö se hyvää lapsen ja etän suhteelle?

Lasten kanssa eläminen on sellaista, että joskus joutuu tekemään niitä itselle tylsiä asioita. Lähivanhempana minä kyllä oikein mieluusti kuskaan, odottelen ja haen. On kyse sitten harrastuksista tai kaverikyläilyistä (kaikki ei asu vieressä). Jos ne on lapselle tärkeitä juttuja, niin minä kyllä aikuisena voin joustaa niiden vuosien ajan kun sitä kestää. Autossa on helppo myös jutella asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Entä niiden lasten mielipiteet, onko niitä kysytty?

Ne nimittäin on se oleellisin asia. Tapaaminen on ennen kaikkea lapsen oikeus, ei vanhemman oikeus. Eikä vanhempien taistelu.

Varsinkin, jos lapset on jo isoja.

Lapset olisivat halunneet ja haluavat tavata minua niin usein kuin mahdollista. Eli kyse ei todellakaan ollut siitä etteivät lapset olisi halunneet tulla luokseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.

Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.

Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?

Ei ole kyse siitä, että mikä on etävanhemman mielestä kivaa ja mikä ei. On kyse siitä, että mitä lapsi tarvitsee.

Luuletko, että lähivanhemmalla on aina jotenkin kivaa sen lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Ihanko tosissasi ajattelet eksälläsi olevan joku valta pari vuotta vaille täysikäisen, siis 15-16v-vuotiaan etävanhemman tapaamisiin?

Kyllä lapset kuuntelevat vanhempiensa tunnetiloja herkällä korvalla, olivat sitten minkä ikäisiä tahansa. Jos nyt puhutaan normaaleista lapsista ja vanhemmista.

Mielestäni tapaamiset ja elatusmaksut olisi hyvä liittää oletusarvoisesti yhteen siten, että jos äiti estää tapaamiset niin sitten ei tarvitse maksaa elareitakaan. Motivoisi kummasti kannustamaan ja suhtautumaan paremmin niihin tapaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

HEI TSEKATKAA TÄÄ:

Onko tapaamissopimuksen teko aina pakollista? Siis lastenvalvojalla tehtävä kirjallinen sopimus, jossa lukee, että lapset esim. Joka toinen viikonloppu isän luona jne?

Tehdäänkö se samassa yhteydessä kun laaditaan elatussopimus?

Ei ole mitenkään pakollista normitilanteissa.

Esimerkiksi omilla vanhemmillani oli yhteishuoltajuudessa vain suullinen sopimus tapaamisista. Tässä myös kuunneltiin kaikista eniten minua, eikä vanhemmat alkaneet riidellä tapaamisista keskenään. Elareitakaan ei kumpikaan maksanut mihinkään suuntaan.

En sitten tiedä, miten niissä menee, missä vanhemmat on päätyneet käräjöimään lasten huoltajuudesta ja tapaamisista. Silloin varmaan on tarkempaa.

Tapaamissopimuksen etu on se, että se velvoittaa lähivanhemman tukemaan tapaamisia. Jos siis on sellaista ongelmaa, että etävanhempi kokee ettei saa nähdä lapsia kuten on sovittu.

Lapsen näkökulmasta sopimuksen etu on se, että hänen oikeutensa toteutuu.

Vuosien myötä eronneiden vanhempien elämät voivat muuttua (uusi parisuhde/työpaikka) ja tapaamissopimuksen avulla on helpompaa ennakoida tulevaisuutta. Ei tarvitse jatkuvasti plärätä kalentereita ja olla yhteydessä exään.

Tapaamissopimuksia ei tehdä siksi, että ne olisi vanhemmille tukena kiistellessä siitä että kuka näkee ketä ja milloin, vaan ne sopimukset tehdään sen lapsen etua ajatellen.

Usein tapaamissopimuksia on tarpeen myös päivittää ajan kuluessa ja elämäntilanteiden muuttuessa. Ei 14-vuotiaan kohdalla enää useinkaan toimi samat jutut kuin 4-vuotiaalla. Lapsella on viimeistään 12-vuotiaana myös oikeus olla tapaamatta etävanhempaa lainkaan jos itse niin haluaa, luki tapaamissopimuksissa mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Ihanko tosissasi ajattelet eksälläsi olevan joku valta pari vuotta vaille täysikäisen, siis 15-16v-vuotiaan etävanhemman tapaamisiin?

Kyllä lapset kuuntelevat vanhempiensa tunnetiloja herkällä korvalla, olivat sitten minkä ikäisiä tahansa. Jos nyt puhutaan normaaleista lapsista ja vanhemmista.

Mielestäni tapaamiset ja elatusmaksut olisi hyvä liittää oletusarvoisesti yhteen siten, että jos äiti estää tapaamiset niin sitten ei tarvitse maksaa elareitakaan. Motivoisi kummasti kannustamaan ja suhtautumaan paremmin niihin tapaamisiin.

Ai että jos äiti ei halua päästää ekaluokkalaista viikonlopuksi isälle, koska viimeksi isä oli ollut koko viikonlopun ja äidin vielä lasta hakiessakin vielä ihan naamat ja lapsi löytyi sieltä itkemästä, niin isän ei tarvi maksaa elareita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Ihanko tosissasi ajattelet eksälläsi olevan joku valta pari vuotta vaille täysikäisen, siis 15-16v-vuotiaan etävanhemman tapaamisiin?

Kyllä lapset kuuntelevat vanhempiensa tunnetiloja herkällä korvalla, olivat sitten minkä ikäisiä tahansa. Jos nyt puhutaan normaaleista lapsista ja vanhemmista.

Mielestäni tapaamiset ja elatusmaksut olisi hyvä liittää oletusarvoisesti yhteen siten, että jos äiti estää tapaamiset niin sitten ei tarvitse maksaa elareitakaan. Motivoisi kummasti kannustamaan ja suhtautumaan paremmin niihin tapaamisiin.

Ai että jos äiti ei halua päästää ekaluokkalaista viikonlopuksi isälle, koska viimeksi isä oli ollut koko viikonlopun ja äidin vielä lasta hakiessakin vielä ihan naamat ja lapsi löytyi sieltä itkemästä, niin isän ei tarvi maksaa elareita?

Ei nyt sentään tyhmäksi tarvitse heittäytyä. Aika harvinaista tuollainen on ja jos sellainen tilanne on niin sitten voitaisiin tapauskohtaisesti todisteiden kanssa irrottaa tapaamiset elatusmaksuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.

Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.

Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?

Mieti vastaustasi hetki.

Tuossa tilanteessa jos lapsi jää lähivanhemmalle, hän näkee etävanhempaa entistä vähemmän. Tekeekö se hyvää lapsen ja etän suhteelle?

Lasten kanssa eläminen on sellaista, että joskus joutuu tekemään niitä itselle tylsiä asioita. Lähivanhempana minä kyllä oikein mieluusti kuskaan, odottelen ja haen. On kyse sitten harrastuksista tai kaverikyläilyistä (kaikki ei asu vieressä). Jos ne on lapselle tärkeitä juttuja, niin minä kyllä aikuisena voin joustaa niiden vuosien ajan kun sitä kestää. Autossa on helppo myös jutella asioista.

Olen tuo, jolle vastaat. En ole itse sen enempää lähi kuin etäkään, vaan sivusta seurannut.

Koko kuvio on vain järjetön. Lapsi tulee etälle perjantai-iltana ja menee aika nopeasti nukkumaan. Aamulla lähtee kaverille, illalla pois. Paljon etä näkee lasta? 34 tunnin sisällä 2 tuntia. Mitä järkeä tällaisessa näkemisessä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Ihanko tosissasi ajattelet eksälläsi olevan joku valta pari vuotta vaille täysikäisen, siis 15-16v-vuotiaan etävanhemman tapaamisiin?

Kyllä lapset kuuntelevat vanhempiensa tunnetiloja herkällä korvalla, olivat sitten minkä ikäisiä tahansa. Jos nyt puhutaan normaaleista lapsista ja vanhemmista.

Mielestäni tapaamiset ja elatusmaksut olisi hyvä liittää oletusarvoisesti yhteen siten, että jos äiti estää tapaamiset niin sitten ei tarvitse maksaa elareitakaan. Motivoisi kummasti kannustamaan ja suhtautumaan paremmin niihin tapaamisiin.

Ai että jos äiti ei halua päästää ekaluokkalaista viikonlopuksi isälle, koska viimeksi isä oli ollut koko viikonlopun ja äidin vielä lasta hakiessakin vielä ihan naamat ja lapsi löytyi sieltä itkemästä, niin isän ei tarvi maksaa elareita?

Ei nyt sentään tyhmäksi tarvitse heittäytyä. Aika harvinaista tuollainen on ja jos sellainen tilanne on niin sitten voitaisiin tapauskohtaisesti todisteiden kanssa irrottaa tapaamiset elatusmaksuista.

Milläs todistat jälkeenpäin? Sana sanaa vastaan.

Et nyt taida ymmärtää, että nuo ei todellakaan ole mitään hypoteettisia tilanteita tai edes ainutkertaisia yhden perheen juttuja, vaan vastaavanlaisia tilanteita, missä lapsen päästäminen toisen vanhemman luo tämän käytöksen takia on jopa vastuutonta, on ihan oikeasti. Eikä silloin sen tapaamisen estäminen ole mitään vieraannuttamista, saati että siitä pitäisi rangaista lasta lakkauttamalla elarit.

Yleensä ne vieraannuttamista huutelevat on itse sellaisia tyyppejä, jotka ajattelee lapsen olevan joku tavara mihin pitää olla tietynlainen omistusoikeus.

Lapsen parasta ei todellakaan ajatella siinä vaiheessa kun lähdetään into puuskuten ja uhoten haastamaan eksää oikeuteen siitä että koululaiset tai teinit ei halua enää käydä etävanhemmalla. Sivuutetaan täysin lasten omat sanomiset ja tahdot, kunhan vaan itse saa sen ns. oikeuden ja määräysvallan sen lapsen elämään. Lapsella itsellään ei sitten mitään väliä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Ihanko tosissasi ajattelet eksälläsi olevan joku valta pari vuotta vaille täysikäisen, siis 15-16v-vuotiaan etävanhemman tapaamisiin?

Kyllä lapset kuuntelevat vanhempiensa tunnetiloja herkällä korvalla, olivat sitten minkä ikäisiä tahansa. Jos nyt puhutaan normaaleista lapsista ja vanhemmista.

Mielestäni tapaamiset ja elatusmaksut olisi hyvä liittää oletusarvoisesti yhteen siten, että jos äiti estää tapaamiset niin sitten ei tarvitse maksaa elareitakaan. Motivoisi kummasti kannustamaan ja suhtautumaan paremmin niihin tapaamisiin.

Mitä ihmettä?

Miksi sinun mielestäsi sitä tilannetta pitäisi kostaa lapselle?

Elarit on lasta varten, ei lapsen äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.

Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.

Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?

Tunnin ajomatkat ydinperheissä ja yh-äideille on kuitenkin arkipäivää, jopa toivottavaa, eihän lapsilla olisi mahdollisuutta mihinkään harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Ihanko tosissasi ajattelet eksälläsi olevan joku valta pari vuotta vaille täysikäisen, siis 15-16v-vuotiaan etävanhemman tapaamisiin?

Kyllä lapset kuuntelevat vanhempiensa tunnetiloja herkällä korvalla, olivat sitten minkä ikäisiä tahansa. Jos nyt puhutaan normaaleista lapsista ja vanhemmista.

Mielestäni tapaamiset ja elatusmaksut olisi hyvä liittää oletusarvoisesti yhteen siten, että jos äiti estää tapaamiset niin sitten ei tarvitse maksaa elareitakaan. Motivoisi kummasti kannustamaan ja suhtautumaan paremmin niihin tapaamisiin.

Mitä ihmettä?

Miksi sinun mielestäsi sitä tilannetta pitäisi kostaa lapselle?

Elarit on lasta varten, ei lapsen äitiä.

Jos elarit on lapsia varten niin sitten ne maksettaisiin neutraalille tilille jonne etävanhemmalla olisi vapaa katseluoikeus jotta nähtäisiin niiden elarien oikeasti menevän lapsille. Mutta se on jo ihan toisen keskustelun aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Ihanko tosissasi ajattelet eksälläsi olevan joku valta pari vuotta vaille täysikäisen, siis 15-16v-vuotiaan etävanhemman tapaamisiin?

Kyllä lapset kuuntelevat vanhempiensa tunnetiloja herkällä korvalla, olivat sitten minkä ikäisiä tahansa. Jos nyt puhutaan normaaleista lapsista ja vanhemmista.

Mielestäni tapaamiset ja elatusmaksut olisi hyvä liittää oletusarvoisesti yhteen siten, että jos äiti estää tapaamiset niin sitten ei tarvitse maksaa elareitakaan. Motivoisi kummasti kannustamaan ja suhtautumaan paremmin niihin tapaamisiin.

Ai että jos äiti ei halua päästää ekaluokkalaista viikonlopuksi isälle, koska viimeksi isä oli ollut koko viikonlopun ja äidin vielä lasta hakiessakin vielä ihan naamat ja lapsi löytyi sieltä itkemästä, niin isän ei tarvi maksaa elareita?

Ei nyt sentään tyhmäksi tarvitse heittäytyä. Aika harvinaista tuollainen on ja jos sellainen tilanne on niin sitten voitaisiin tapauskohtaisesti todisteiden kanssa irrottaa tapaamiset elatusmaksuista.

Milläs todistat jälkeenpäin? Sana sanaa vastaan.

Et nyt taida ymmärtää, että nuo ei todellakaan ole mitään hypoteettisia tilanteita tai edes ainutkertaisia yhden perheen juttuja, vaan vastaavanlaisia tilanteita, missä lapsen päästäminen toisen vanhemman luo tämän käytöksen takia on jopa vastuutonta, on ihan oikeasti. Eikä silloin sen tapaamisen estäminen ole mitään vieraannuttamista, saati että siitä pitäisi rangaista lasta lakkauttamalla elarit.

Kyllä nuo ovat suhteellisen harvinaisia tilanteita eikä niissä pitäisi äidin alkaa omatoimisesti rajoittamaan tapaamisia. Jos on epäilys tuollaisesta niin sitten lastensuojeluviranomaiset mukaan ja huoltajuuden tarkastelu uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Ihanko tosissasi ajattelet eksälläsi olevan joku valta pari vuotta vaille täysikäisen, siis 15-16v-vuotiaan etävanhemman tapaamisiin?

Kyllä lapset kuuntelevat vanhempiensa tunnetiloja herkällä korvalla, olivat sitten minkä ikäisiä tahansa. Jos nyt puhutaan normaaleista lapsista ja vanhemmista.

Mielestäni tapaamiset ja elatusmaksut olisi hyvä liittää oletusarvoisesti yhteen siten, että jos äiti estää tapaamiset niin sitten ei tarvitse maksaa elareitakaan. Motivoisi kummasti kannustamaan ja suhtautumaan paremmin niihin tapaamisiin.

Mitä ihmettä?

Miksi sinun mielestäsi sitä tilannetta pitäisi kostaa lapselle?

Elarit on lasta varten, ei lapsen äitiä.

Jos elarit on lapsia varten niin sitten ne maksettaisiin neutraalille tilille jonne etävanhemmalla olisi vapaa katseluoikeus jotta nähtäisiin niiden elarien oikeasti menevän lapsille. Mutta se on jo ihan toisen keskustelun aihe.

Jaa että lähivanhempi kävisi erikseen kaupassa sille lapselle ja itselleen? Mites ruoat sitten? Lapselle oma jääkaappi hänen ruokiaan varten?

Ei kun niin. Pointtinahan on tietty etävanhemman ihan omat epäilyt elarien "väärinkäytöstä". Etävanhemmilta usein unohtuu, että elareilla todellisuudessa ei välttämättä edes kateta niitä lapsen todellisia kuluja, vaan väkisinkin lähivanhempi maksaa usein enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Ihanko tosissasi ajattelet eksälläsi olevan joku valta pari vuotta vaille täysikäisen, siis 15-16v-vuotiaan etävanhemman tapaamisiin?

Kyllä lapset kuuntelevat vanhempiensa tunnetiloja herkällä korvalla, olivat sitten minkä ikäisiä tahansa. Jos nyt puhutaan normaaleista lapsista ja vanhemmista.

Mielestäni tapaamiset ja elatusmaksut olisi hyvä liittää oletusarvoisesti yhteen siten, että jos äiti estää tapaamiset niin sitten ei tarvitse maksaa elareitakaan. Motivoisi kummasti kannustamaan ja suhtautumaan paremmin niihin tapaamisiin.

Ai että jos äiti ei halua päästää ekaluokkalaista viikonlopuksi isälle, koska viimeksi isä oli ollut koko viikonlopun ja äidin vielä lasta hakiessakin vielä ihan naamat ja lapsi löytyi sieltä itkemästä, niin isän ei tarvi maksaa elareita?

Ei nyt sentään tyhmäksi tarvitse heittäytyä. Aika harvinaista tuollainen on ja jos sellainen tilanne on niin sitten voitaisiin tapauskohtaisesti todisteiden kanssa irrottaa tapaamiset elatusmaksuista.

Milläs todistat jälkeenpäin? Sana sanaa vastaan.

Et nyt taida ymmärtää, että nuo ei todellakaan ole mitään hypoteettisia tilanteita tai edes ainutkertaisia yhden perheen juttuja, vaan vastaavanlaisia tilanteita, missä lapsen päästäminen toisen vanhemman luo tämän käytöksen takia on jopa vastuutonta, on ihan oikeasti. Eikä silloin sen tapaamisen estäminen ole mitään vieraannuttamista, saati että siitä pitäisi rangaista lasta lakkauttamalla elarit.

Kyllä nuo ovat suhteellisen harvinaisia tilanteita eikä niissä pitäisi äidin alkaa omatoimisesti rajoittamaan tapaamisia. Jos on epäilys tuollaisesta niin sitten lastensuojeluviranomaiset mukaan ja huoltajuuden tarkastelu uudelleen.

No ei kyllä ole erityisen harvinaisia.

Ja päihde-esimerkki on sentään suht selkeä. Paljon monimutkaisempia on tilanteet, missä etävanhempi esimerkiksi kaltoinkohtelee lasta, käyttäytyy uhkaavasti tai muuta. Pieni lapsi ei välttämättä edes osaa kertoa tästä kun ei osaa kyseenalaistaa vanhemman toimintaa, vaan se taakka voi pitkään olla vain sillä lapsella. Lisäksi, esimerkiksi henkistä väkivaltaa voi olla lähes mahdoton todistaa, ellei se lapsi nyt ole jk niin iso että osaa ja keksii vaikka kuvata uhkaavaa vanhempaa. Koska ulkopuolisille todistaminen on vielä vaikeampaa, niin siksi se lähivanhempi on avainasemassa suojelemassa sitä lasta.

Vaikka ottaisikin kaikki tukipalvelut avuksi, siinä voi kestää vaikka miten kauan. Eikä välttämättä mitään edes seuraa jos konkreettisia todisteita tapahtuneesta ei ole.