Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ex yrittää vieraannuttaa lapsia
16.09.2022 |
Mitä voi tehdä kun ex yrittää vieraannuttaa lapsia?
Lapset on 9 ja 12v. eikä ole halunneet enää kevään jälkeen tulla minun luo niin kuin on sovittu. Joskus on käyneet mutta silloinkin pitkän väännön jälkeen. Täällä ovat ihan normaalisti ja tehdään niitä asioita mitä he haluaa.
Ex väittää että lapset on hänen luo takaisin mennessään kiukuttelevia. Syy on muka se etteivät halua tänne. Epäilen että ex värittää noita asioita, koska täällä lapset viihtyy hyvin. Enhän minä tiedä mitä hän lapsillekin puhuu silloin kun lapset on hänellä.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee näitä ketjuja niin ei tarvitse ihmetellä miksi lapset ja nuoret voivat huonosti. Aikuiset ihmiset eivät osaa elää sovussa yhdessä eikä näköjään erossakaan. Pahimmat kärsijät ovat lapsia.
Toisen ihmisen käytökseen ei voi vaikuttaa. Vaikka käyttäytyisi itse miten fiksusti, niin jos toinen haluaa vain aiheuttaa mahdollisimman paljon häiriöitä, sille ei kukaan voi mitään. On turha syyllistää syytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.
Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.
Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?
Mieti vastaustasi hetki.
Tuossa tilanteessa jos lapsi jää lähivanhemmalle, hän näkee etävanhempaa entistä vähemmän. Tekeekö se hyvää lapsen ja etän suhteelle?
Lasten kanssa eläminen on sellaista, että joskus joutuu tekemään niitä itselle tylsiä asioita. Lähivanhempana minä kyllä oikein mieluusti kuskaan, odottelen ja haen. On kyse sitten harrastuksista tai kaverikyläilyistä (kaikki ei asu vieressä). Jos ne on lapselle tärkeitä juttuja, niin minä kyllä aikuisena voin joustaa niiden vuosien ajan kun sitä kestää. Autossa on helppo myös jutella asioista.
Olen tuo, jolle vastaat. En ole itse sen enempää lähi kuin etäkään, vaan sivusta seurannut.
Koko kuvio on vain järjetön. Lapsi tulee etälle perjantai-iltana ja menee aika nopeasti nukkumaan. Aamulla lähtee kaverille, illalla pois. Paljon etä näkee lasta? 34 tunnin sisällä 2 tuntia. Mitä järkeä tällaisessa näkemisessä on?
Nostan ylläolevan vastaukseni, koska olen saanut alapeukkuja.
Voisiko joku kertoa, mitä järkeä on nähdä lasta, jota ei näe? Itse ajattelen, että jos näen lastani harvoin, niin haluan olla läsnä satasella, mitä minulla on aikaa hänen kanssaan. En ymmärrä, miksi joku sanoo haluavansa nähdä lastaan, mutta näkee kaksi tuntia viikonlopussa. Kertoisitteko, mitä iloa siitä on?
Lapsi ei ole olemassa vanhempiensa viihdyttämistä varten. He ovat ihan omia persooniaan ja kaipaavat muutakin seuraa kuin vanhempansa, silloin kun kasvavat. Siellä kotona eli lähivanhemman luona elämään todennäköisesti kuuluu yhdessäoloa, mutta myös kavereiden kanssa olemista, harrastuksissa käymistä ja tietysti koulunkäyntiä. Yhteinen aika napsitaan sieltä täältä päivän mittaan eikä niin, että ollaan paitana ja peppuna koko ajan. Edes viikonloppuna.
Sitä paitsi aivan hyvin jää aikaa, vaikka lapsi kavereita näkisikin. Ne automatkat on yhteistä aikaa ja kai sen päivän aikana jotain syödäänkin. Eihän lapset siellä kaverilla nyt koko päivää ole, joten en ymmärrä ongelmaa. Vaikutat vähän siltä, ettet ole tainnut juuri elää perhe-elämää. Kaikki pitäisi olla vaan kivaa ja täydellistä ja mitä sinä haluat.
Olen tuo, jolle vastaat. Ja oleen elänyt 10 vuotta ydinperhe-elämää sekä monet vuodet vuoroviikkovanhemman elämää. Ja minä elin joka toinen viikko lapsilleni. Tein paljon töitä lapsivapaaviikoilla, jotta pystyin lapsiviikoilla olla iltapäivät kotona. Toki lapset saivat nähdä kavereitaan, mutta minä tein kaikkeni, jotta olin läsnä heille silloin, kun he halusivat olla kotona. Koska oli joka toinen viikko, jolloin en heitä nähnyt. Ja niinä viikkoina toinen vanhempi ei ollut läsnä heille.
Nyt myöhemmin on tullut seurattua etäämmältä etävanhempien elämää. Ja ei, en ymmärrä, miksi sitä lasta pitää raahat paikasta toiseen istumaan omassa huoneessaan
Olet ollut aika etuoikeutetussa asemassa koska kaikkia töitä ei voi tehdä siten, että tekee etäviikolla enemmän töitä ja sitten lähiviikolla on enemmän vapaa-aikaa.
Mistä tiedät, että toinen vanhempi ei muka ollut läsnä?
Läsnä voi olla, vaikkei olisikaan fyysisesti samassa paikassa. Voi myös olla olematta läsnä, vaikka istuisi koko ajan toisen vieressä. Kun olin lapsi, isäni asui Britanniassa ja minä asuin Suomessa. Luonnollisesti näin isää harvemmin kuin joka toinen viikko tai joka toinen viikonloppu. Silti hän oli läsnä minulle koko ajan. Hän oli kiinnostunut asioistani ja tiesin, että voin koska tahansa soittaa ja puhua hänen kanssaan mistä vaan. Hän oli tietoinen siitä millaista elämäni oli, miten koulussa sujui, mitä harrastin, millaista oli kaverien kanssa jne. Totta kai me soiteltiin ja muuten pidettiin yhteyttä. Kävin myös siellä aina lomilla pidemmän aikaan ja pidennettyjä viikonloppuja joskus muulloin.
Huomaa että sinut on aivopesty. Vieraannuttiko äitisi sinut isästäsi muuttamalla toiseen maahan?
Ensin muutetaan kauas ja sitten väitetään lapsille sen olevan normaalia että isä näkee harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.
Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.
Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?
Mieti vastaustasi hetki.
Tuossa tilanteessa jos lapsi jää lähivanhemmalle, hän näkee etävanhempaa entistä vähemmän. Tekeekö se hyvää lapsen ja etän suhteelle?
Lasten kanssa eläminen on sellaista, että joskus joutuu tekemään niitä itselle tylsiä asioita. Lähivanhempana minä kyllä oikein mieluusti kuskaan, odottelen ja haen. On kyse sitten harrastuksista tai kaverikyläilyistä (kaikki ei asu vieressä). Jos ne on lapselle tärkeitä juttuja, niin minä kyllä aikuisena voin joustaa niiden vuosien ajan kun sitä kestää. Autossa on helppo myös jutella asioista.
Olen tuo, jolle vastaat. En ole itse sen enempää lähi kuin etäkään, vaan sivusta seurannut.
Koko kuvio on vain järjetön. Lapsi tulee etälle perjantai-iltana ja menee aika nopeasti nukkumaan. Aamulla lähtee kaverille, illalla pois. Paljon etä näkee lasta? 34 tunnin sisällä 2 tuntia. Mitä järkeä tällaisessa näkemisessä on?
Nostan ylläolevan vastaukseni, koska olen saanut alapeukkuja.
Voisiko joku kertoa, mitä järkeä on nähdä lasta, jota ei näe? Itse ajattelen, että jos näen lastani harvoin, niin haluan olla läsnä satasella, mitä minulla on aikaa hänen kanssaan. En ymmärrä, miksi joku sanoo haluavansa nähdä lastaan, mutta näkee kaksi tuntia viikonlopussa. Kertoisitteko, mitä iloa siitä on?
Lapsi ei ole olemassa vanhempiensa viihdyttämistä varten. He ovat ihan omia persooniaan ja kaipaavat muutakin seuraa kuin vanhempansa, silloin kun kasvavat. Siellä kotona eli lähivanhemman luona elämään todennäköisesti kuuluu yhdessäoloa, mutta myös kavereiden kanssa olemista, harrastuksissa käymistä ja tietysti koulunkäyntiä. Yhteinen aika napsitaan sieltä täältä päivän mittaan eikä niin, että ollaan paitana ja peppuna koko ajan. Edes viikonloppuna.
Sitä paitsi aivan hyvin jää aikaa, vaikka lapsi kavereita näkisikin. Ne automatkat on yhteistä aikaa ja kai sen päivän aikana jotain syödäänkin. Eihän lapset siellä kaverilla nyt koko päivää ole, joten en ymmärrä ongelmaa. Vaikutat vähän siltä, ettet ole tainnut juuri elää perhe-elämää. Kaikki pitäisi olla vaan kivaa ja täydellistä ja mitä sinä haluat.
Olen tuo, jolle vastaat. Ja oleen elänyt 10 vuotta ydinperhe-elämää sekä monet vuodet vuoroviikkovanhemman elämää. Ja minä elin joka toinen viikko lapsilleni. Tein paljon töitä lapsivapaaviikoilla, jotta pystyin lapsiviikoilla olla iltapäivät kotona. Toki lapset saivat nähdä kavereitaan, mutta minä tein kaikkeni, jotta olin läsnä heille silloin, kun he halusivat olla kotona. Koska oli joka toinen viikko, jolloin en heitä nähnyt. Ja niinä viikkoina toinen vanhempi ei ollut läsnä heille.
Nyt myöhemmin on tullut seurattua etäämmältä etävanhempien elämää. Ja ei, en ymmärrä, miksi sitä lasta pitää raahat paikasta toiseen istumaan omassa huoneessaan
Olet ollut aika etuoikeutetussa asemassa koska kaikkia töitä ei voi tehdä siten, että tekee etäviikolla enemmän töitä ja sitten lähiviikolla on enemmän vapaa-aikaa.
Mistä tiedät, että toinen vanhempi ei muka ollut läsnä?
Läsnä voi olla, vaikkei olisikaan fyysisesti samassa paikassa. Voi myös olla olematta läsnä, vaikka istuisi koko ajan toisen vieressä. Kun olin lapsi, isäni asui Britanniassa ja minä asuin Suomessa. Luonnollisesti näin isää harvemmin kuin joka toinen viikko tai joka toinen viikonloppu. Silti hän oli läsnä minulle koko ajan. Hän oli kiinnostunut asioistani ja tiesin, että voin koska tahansa soittaa ja puhua hänen kanssaan mistä vaan. Hän oli tietoinen siitä millaista elämäni oli, miten koulussa sujui, mitä harrastin, millaista oli kaverien kanssa jne. Totta kai me soiteltiin ja muuten pidettiin yhteyttä. Kävin myös siellä aina lomilla pidemmän aikaan ja pidennettyjä viikonloppuja joskus muulloin.
Totean vain, että kyllä se suurin tieto tulee lasten omista kokemuksista. Vaikka vanhempi väittää mitä, niin loppupeleissä millään muulla ei ole väliä kuin lapsen tunteella.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.
Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.
Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?
Mieti vastaustasi hetki.
Tuossa tilanteessa jos lapsi jää lähivanhemmalle, hän näkee etävanhempaa entistä vähemmän. Tekeekö se hyvää lapsen ja etän suhteelle?
Lasten kanssa eläminen on sellaista, että joskus joutuu tekemään niitä itselle tylsiä asioita. Lähivanhempana minä kyllä oikein mieluusti kuskaan, odottelen ja haen. On kyse sitten harrastuksista tai kaverikyläilyistä (kaikki ei asu vieressä). Jos ne on lapselle tärkeitä juttuja, niin minä kyllä aikuisena voin joustaa niiden vuosien ajan kun sitä kestää. Autossa on helppo myös jutella asioista.
Olen tuo, jolle vastaat. En ole itse sen enempää lähi kuin etäkään, vaan sivusta seurannut.
Koko kuvio on vain järjetön. Lapsi tulee etälle perjantai-iltana ja menee aika nopeasti nukkumaan. Aamulla lähtee kaverille, illalla pois. Paljon etä näkee lasta? 34 tunnin sisällä 2 tuntia. Mitä järkeä tällaisessa näkemisessä on?
Nostan ylläolevan vastaukseni, koska olen saanut alapeukkuja.
Voisiko joku kertoa, mitä järkeä on nähdä lasta, jota ei näe? Itse ajattelen, että jos näen lastani harvoin, niin haluan olla läsnä satasella, mitä minulla on aikaa hänen kanssaan. En ymmärrä, miksi joku sanoo haluavansa nähdä lastaan, mutta näkee kaksi tuntia viikonlopussa. Kertoisitteko, mitä iloa siitä on?
Lapsi ei ole olemassa vanhempiensa viihdyttämistä varten. He ovat ihan omia persooniaan ja kaipaavat muutakin seuraa kuin vanhempansa, silloin kun kasvavat. Siellä kotona eli lähivanhemman luona elämään todennäköisesti kuuluu yhdessäoloa, mutta myös kavereiden kanssa olemista, harrastuksissa käymistä ja tietysti koulunkäyntiä. Yhteinen aika napsitaan sieltä täältä päivän mittaan eikä niin, että ollaan paitana ja peppuna koko ajan. Edes viikonloppuna.
Sitä paitsi aivan hyvin jää aikaa, vaikka lapsi kavereita näkisikin. Ne automatkat on yhteistä aikaa ja kai sen päivän aikana jotain syödäänkin. Eihän lapset siellä kaverilla nyt koko päivää ole, joten en ymmärrä ongelmaa. Vaikutat vähän siltä, ettet ole tainnut juuri elää perhe-elämää. Kaikki pitäisi olla vaan kivaa ja täydellistä ja mitä sinä haluat.
Olen tuo, jolle vastaat. Ja oleen elänyt 10 vuotta ydinperhe-elämää sekä monet vuodet vuoroviikkovanhemman elämää. Ja minä elin joka toinen viikko lapsilleni. Tein paljon töitä lapsivapaaviikoilla, jotta pystyin lapsiviikoilla olla iltapäivät kotona. Toki lapset saivat nähdä kavereitaan, mutta minä tein kaikkeni, jotta olin läsnä heille silloin, kun he halusivat olla kotona. Koska oli joka toinen viikko, jolloin en heitä nähnyt. Ja niinä viikkoina toinen vanhempi ei ollut läsnä heille.
Nyt myöhemmin on tullut seurattua etäämmältä etävanhempien elämää. Ja ei, en ymmärrä, miksi sitä lasta pitää raahat paikasta toiseen istumaan omassa huoneessaan
Olet ollut aika etuoikeutetussa asemassa koska kaikkia töitä ei voi tehdä siten, että tekee etäviikolla enemmän töitä ja sitten lähiviikolla on enemmän vapaa-aikaa.
Mistä tiedät, että toinen vanhempi ei muka ollut läsnä?
Läsnä voi olla, vaikkei olisikaan fyysisesti samassa paikassa. Voi myös olla olematta läsnä, vaikka istuisi koko ajan toisen vieressä. Kun olin lapsi, isäni asui Britanniassa ja minä asuin Suomessa. Luonnollisesti näin isää harvemmin kuin joka toinen viikko tai joka toinen viikonloppu. Silti hän oli läsnä minulle koko ajan. Hän oli kiinnostunut asioistani ja tiesin, että voin koska tahansa soittaa ja puhua hänen kanssaan mistä vaan. Hän oli tietoinen siitä millaista elämäni oli, miten koulussa sujui, mitä harrastin, millaista oli kaverien kanssa jne. Totta kai me soiteltiin ja muuten pidettiin yhteyttä. Kävin myös siellä aina lomilla pidemmän aikaan ja pidennettyjä viikonloppuja joskus muulloin.
Huomaa että sinut on aivopesty. Vieraannuttiko äitisi sinut isästäsi muuttamalla toiseen maahan?
Ensin muutetaan kauas ja sitten väitetään lapsille sen olevan normaalia että isä näkee harvoin.
No ennen kuin lähtee vielä enemmän laukalle niin joudun ikäväksesi kertomaan, että nimenomaan isä oli itse se joka halusi asua muualla.
No jos joka toinen viikonloppu nähdään, niin ei se isä ole lapsille kovinkaan läheinen. En ihmettele, että eivät halua tulla kylään. Luultavasti ap ei ole heille se turvallinen aikuinen. Miksi on niin, että etäinen isä, jota ei kiinnosta nähdä lapsiaan, syyttää lähivanhempaa tilanteesta, jonka on aivan itse aiheuttanut? Jos lapsi ei halua edes puhua sulle, kun kysyt siltä asioista, niin se kertoo jo aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä huomata miten täällä ihmisistä suurin osa olettaa heti että ap on tottakai mies, ja lapset asuu eniten äitinsä luona.
Näin sivusta nähneenä voin kertoa kolikon toisesta puolesta.
Nainen on etä-/osa-aikavanhempi jolla on useampi lapsi eri isien kanssa, ja lapset ei asu äitinsä luonaan. Tässä taloudessa on aivan räikeitä ongelmia siinä että äiti ei osaa asettaa lapsilleen minkäänlaisia rajoja silloin kun he hänen luonaan vierailee.
Kierrokset lähtee etenkin iltaisin nousuun niin että naapuritkin häiriintyy lasten käytöksestä, eikä ole ihmekkään koska kököttävät kaiken aikaa sisätiloissa, eivät koskaan käy esimerkiksi yhdessä äidin kanssa pihalla purkamassa energiaansa.
Tämä äiti voi myös lasten paikalla ollessa olla tukevasti humalassa.
En ihmettele ollenkaan jos lapset tuollaisten olojen jälkeen kiukuttelevat ja oireilevat palatessaa takaisin omaan lähikotiinsa!
Ja ymmärrän hyvin senkin jo esiteini-iässä oleva ei enää haluakkaan vierailla äitinsä luona, kun taloudessa ei ole turvallista ilmapiiriä.
Tämä äiti olisi ihan varmasti juuri sellainen tapaus joka kovaan ääneen valittaisi netissä että häntä yritetään vieraannuttaa lapsistaan.
Ihmetyttää siis suuresti tämän langan automaattinen oletus että ap olisi mies ja isä.
Mutta tämä siis sivuhuomiona.
Itse ap:n tilanteeseen, siitä on vaikea ainakaan alotuksen perusteella sanoa voiko kyseessä olla yritys vieraannuttaa, vaiko lasten oma tahtotila.
Kannattanee yrittää keskustella lasten kanssa asiasta, niin että luo turvallisen tilan heille tuoda omat mielipiteensä esiin. Korostaa että ei pahastu mistään mitä lapsi sanoo, että lapsella on oikeus kokea niinkuin kokee ja kertoa ääneen että hänen mielipiteitään ja toivomuksiaan kunnioitetaan.
Ja jos käy ilmi että lapsi tosiaan itse ei halua vierailla enää, niin ei missään nimessä saa syyllistää lasta siitä.
Tärkeää myös että yrittää olla mahdollisimman neutraali lähivanhemmasta puhuessaan lasten kanssa. Koska oli tilanne kumpi vaan, se että lapset ei halua enää käydä, tai että lähivanhempi yrittää estää heitä käymästä niin lapselle tilanne on todella hankala ja häntä voi pelottaa se että aiheuttaa omilla tunteillaan ja tarpeillaan riitaa vanhempien välille.
On siis tärkeää korostaa että kaikki mitä lapsi puhuu on oikeutettua, ja että mikään hänen sanomansa ei aiheuta lapselle lisää vaikeuksia sen kautta että sen sanoman käyttäisi aseena toista vanhempaa kohtaan.
Tsemppiä ap:lle, toivottavasti saat luotua hyvää keskusteluyhteyttä lapsiin ja saat selville mikä on todellinen syy tilanteeseen!
Ja muille vielä uudestaan, älkää olettako että tällaisissa tilanteissa lähtökohtasesti etävanhempi olisi aina mies!!
Vierailija kirjoitti:
Jännä huomata miten täällä ihmisistä suurin osa olettaa heti että ap on tottakai mies, ja lapset asuu eniten äitinsä luona.
Näin sivusta nähneenä voin kertoa kolikon toisesta puolesta.
Nainen on etä-/osa-aikavanhempi jolla on useampi lapsi eri isien kanssa, ja lapset ei asu äitinsä luonaan. Tässä taloudessa on aivan räikeitä ongelmia siinä että äiti ei osaa asettaa lapsilleen minkäänlaisia rajoja silloin kun he hänen luonaan vierailee.
Kierrokset lähtee etenkin iltaisin nousuun niin että naapuritkin häiriintyy lasten käytöksestä, eikä ole ihmekkään koska kököttävät kaiken aikaa sisätiloissa, eivät koskaan käy esimerkiksi yhdessä äidin kanssa pihalla purkamassa energiaansa.
Tämä äiti voi myös lasten paikalla ollessa olla tukevasti humalassa.
En ihmettele ollenkaan jos lapset tuollaisten olojen jälkeen kiukuttelevat ja oireilevat palatessaa takaisin omaan lähikotiinsa!
Ja ymmärrän hyvin senkin jo esiteini-iässä oleva ei enää haluakkaan vierailla äitinsä luona, kun taloudessa ei ole turvallista ilmapiiriä.
Tämä äiti olisi ihan varmasti juuri sellainen tapaus joka kovaan ääneen valittaisi netissä että häntä yritetään vieraannuttaa lapsistaan.
Ihmetyttää siis suuresti tämän langan automaattinen oletus että ap olisi mies ja isä.
Mutta tämä siis sivuhuomiona.
Itse ap:n tilanteeseen, siitä on vaikea ainakaan alotuksen perusteella sanoa voiko kyseessä olla yritys vieraannuttaa, vaiko lasten oma tahtotila.
Kannattanee yrittää keskustella lasten kanssa asiasta, niin että luo turvallisen tilan heille tuoda omat mielipiteensä esiin. Korostaa että ei pahastu mistään mitä lapsi sanoo, että lapsella on oikeus kokea niinkuin kokee ja kertoa ääneen että hänen mielipiteitään ja toivomuksiaan kunnioitetaan.
Ja jos käy ilmi että lapsi tosiaan itse ei halua vierailla enää, niin ei missään nimessä saa syyllistää lasta siitä.
Tärkeää myös että yrittää olla mahdollisimman neutraali lähivanhemmasta puhuessaan lasten kanssa. Koska oli tilanne kumpi vaan, se että lapset ei halua enää käydä, tai että lähivanhempi yrittää estää heitä käymästä niin lapselle tilanne on todella hankala ja häntä voi pelottaa se että aiheuttaa omilla tunteillaan ja tarpeillaan riitaa vanhempien välille.
On siis tärkeää korostaa että kaikki mitä lapsi puhuu on oikeutettua, ja että mikään hänen sanomansa ei aiheuta lapselle lisää vaikeuksia sen kautta että sen sanoman käyttäisi aseena toista vanhempaa kohtaan.
Tsemppiä ap:lle, toivottavasti saat luotua hyvää keskusteluyhteyttä lapsiin ja saat selville mikä on todellinen syy tilanteeseen!
Ja muille vielä uudestaan, älkää olettako että tällaisissa tilanteissa lähtökohtasesti etävanhempi olisi aina mies!!
Jos olisit vaivautunut lukemaan ketjun, olisit huomannut jo ekalta sivulta että ap on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on tosi kurjaa että lapset eivät halua nähdä. En nyt lukenut kaikkia kommentteja, joten en tiedä onko välillänne pitkä välimatka. Jos on, se voi lapsia harmittaa, etteivät he näe sinun luona ollessaan kavereitaan ja voi olla vähän tylsää. Miten arkiviikolla yhteydenpito onnistuu? Kannattaa kertoa lapsille että he ovat sinulle todella tärkeitä! Hanki heidän kanssaan mahdollisimman paljon hyviä muistoja, kyllä lapsi sen muistaa vaikka kuinka toinen vanhempi yrittäisi etäännyttää.
Alue: Aihe vapaa
Olet ollut aika etuoikeutetussa asemassa koska kaikkia töitä ei voi tehdä siten, että tekee etäviikolla enemmän töitä ja sitten lähiviikolla on enemmän vapaa-aikaa.
Mistä tiedät, että toinen vanhempi ei muka ollut läsnä?
Läsnä voi olla, vaikkei olisikaan fyysisesti samassa paikassa. Voi myös olla olematta läsnä, vaikka istuisi koko ajan toisen vieressä. Kun olin lapsi, isäni asui Britanniassa ja minä asuin Suomessa. Luonnollisesti näin isää harvemmin kuin joka toinen viikko tai joka toinen viikonloppu. Silti hän oli läsnä minulle koko ajan. Hän oli kiinnostunut asioistani ja tiesin, että voin koska tahansa soittaa ja puhua hänen kanssaan mistä vaan. Hän oli tietoinen siitä millaista elämäni oli, miten koulussa sujui, mitä harrastin, millaista oli kaverien kanssa jne. Totta kai me soiteltiin ja muuten pidettiin yhteyttä. Kävin myös siellä aina lomilla pidemmän aikaan ja pidennettyjä viikonloppuja joskus muulloin.