Ex yrittää vieraannuttaa lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikanaan sama tilanne: lapset eivät halunneet mennä isälleen, ja isä syytti minua vieraannuttamisesta.

Isä sanoi, että lapsilla oli hänen luonaan kivaa.

Minulle lapset sanoivat, etteivät jaksa, kun isä koko ajan kritisoi kaikkea. Siis lapsia myös.

En tänäkään päivänä tiedä, kuka siinä tulkitsi tilanteita väärin.

Eihän tuossa ollut väärintulkintaa välttämättä ollenkaan. Aika erikoista ettet halunnut asiaa selvittää vaan lähdit mukaan lasten kelkkaan suoraan. Kaikilla erolapsilla tulee aika jolloin haluaisivat olla vain yhdessä paikkaa. Kaikilla erolapsilla on kahden kodin sääntöjen hyväksyminen edessä; tuo kaiken kritisointi saattaa hyvin olla juuri sitä että siellä oli erilaiset säännöt.

Jokatapauksessa puhukaa nyt hyvät ihmiset keskenänne älkääkä lapsilta kyselkö että miksi ette halua jne. Lapset eivät valitse puolta jos aikuiset ei sitä aiheuta ja se että aikuiset hoitaa asiat, luo turvaa. Jo yksi kerta lapsen vastuuttamista saattaa johtaa siihen että lapsi sanoo juuri sen millä itse vähemmällä pääsee ja mitä he ajattelevat vanhempansa haluavan. Ottakaa vastuu omista eroistanne!

Uskoin lapsia, koska tiesin, millainen isä on. Teit niin tai näin, niin aina se oli väärin päin.

Halusin suojella lapsiani, mutta en pystynyt siihen noiden vieraannuttamissyytösten vuoksi. Olin kädetön. Lapset olivat riittävän vahvoja katkaisemaan itse välit vasta teininä. Ja silloinkinnminä olin kieli keskellä suuta, ettei kukaan suutä vieraannuttamisesta.

Lasten omanarvontunteen uudelleenrakentaminen oli todella, todella hidasta. Molemmilla on syvä tunne, etteivät kelpaa. Olen monesti miettinyt, että minun olisi sittenkin pitänyt puuttua.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Ei vaan oikeasti se menee juuri niin päin, että siellä kiukutellaan, missä on turvallista olla. Lapset eivät uskalla etävanhemman luona näyttää tunteitaan ja sitten ne purkautuvat sen turvallisen aikuisen luona. Tämä on ihan yleisesti tiedossa oleva käytösmalli.

Tuolla uskomuksella ihmiset oikeuttavat käytöstään. On tietty totta, että kiukutteleva uskaltaa kiukutella, mutta kuinka monessa kodissa ei muka uskalla kiukutella? Jos ei ole pelkoa turpan tulemisesta, niin totta kai lapsi uskaltaa kiukutella. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko aikuinen emotionaalisesti täysin turvallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Ei vaan oikeasti se menee juuri niin päin, että siellä kiukutellaan, missä on turvallista olla. Lapset eivät uskalla etävanhemman luona näyttää tunteitaan ja sitten ne purkautuvat sen turvallisen aikuisen luona. Tämä on ihan yleisesti tiedossa oleva käytösmalli.

Tuolla uskomuksella ihmiset oikeuttavat käytöstään. On tietty totta, että kiukutteleva uskaltaa kiukutella, mutta kuinka monessa kodissa ei muka uskalla kiukutella? Jos ei ole pelkoa turpan tulemisesta, niin totta kai lapsi uskaltaa kiukutella. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko aikuinen emotionaalisesti täysin turvallinen.

Meillä isä selitti tuota samaa, kuinka hänen luonaan on turvallista kiukutella. Tosiasiassa lapsi itse oli sen luontoinen, ettei pelännyt ketään eikä mitään. Hän aina tappeli isompia vastaan. Ja isä luuli olevansa turvallinen.

Vierailija kirjoitti:

Hirveä tilanne, olen kokenut saman ja nainenhan voittaa aina näissä asioissa. :(

Riippumatta siitä, voittaako nainen vai mies, lapset häviävät aina näissä vieraannutamiskuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Tai sitten lapset säännöstelee tunteitaan siellä isän luona koska pelkäävät näyttää tälle todellisia tunteitaan sitten taas siellä äidin luona lapset kertoo niistä todellisista tunteistaan. Lapsi näyttää tunteensa sille keneen eniten luottaa, myös ne kiukuttelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Tai sitten lapset säännöstelee tunteitaan siellä isän luona koska pelkäävät näyttää tälle todellisia tunteitaan sitten taas siellä äidin luona lapset kertoo niistä todellisista tunteistaan. Lapsi näyttää tunteensa sille keneen eniten luottaa, myös ne kiukuttelut.

Tämä on se harhaluulo. Pätee vain herkkiin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Tai sitten lapset säännöstelee tunteitaan siellä isän luona koska pelkäävät näyttää tälle todellisia tunteitaan sitten taas siellä äidin luona lapset kertoo niistä todellisista tunteistaan. Lapsi näyttää tunteensa sille keneen eniten luottaa, myös ne kiukuttelut.

Tämä on se harhaluulo. Pätee vain herkkiin lapsiin.

Ei päde. Pätee suurimpaan osaan lapsista. Suurin osa lapsista näyttää tunteensa sille turvalliselle kasvattajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Tai sitten lapset säännöstelee tunteitaan siellä isän luona koska pelkäävät näyttää tälle todellisia tunteitaan sitten taas siellä äidin luona lapset kertoo niistä todellisista tunteistaan. Lapsi näyttää tunteensa sille keneen eniten luottaa, myös ne kiukuttelut.

Tämä on se harhaluulo. Pätee vain herkkiin lapsiin.

Ei päde. Pätee suurimpaan osaan lapsista. Suurin osa lapsista näyttää tunteensa sille turvalliselle kasvattajalle.

Puhut pienistä lapsista. Heihin se pätee, mutta ei noin isoihin, mistä tässä ketjussa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Tai sitten lapset säännöstelee tunteitaan siellä isän luona koska pelkäävät näyttää tälle todellisia tunteitaan sitten taas siellä äidin luona lapset kertoo niistä todellisista tunteistaan. Lapsi näyttää tunteensa sille keneen eniten luottaa, myös ne kiukuttelut.

Tämä on se harhaluulo. Pätee vain herkkiin lapsiin.

Ei päde. Pätee suurimpaan osaan lapsista. Suurin osa lapsista näyttää tunteensa sille turvalliselle kasvattajalle.

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Kaikki lapset eivät toimi samalla tavalla. On myös muistettava, että lapset ovat uskomattoman vieraskoreita, vaikka kyse olisivain etävanhemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Tai sitten lapset säännöstelee tunteitaan siellä isän luona koska pelkäävät näyttää tälle todellisia tunteitaan sitten taas siellä äidin luona lapset kertoo niistä todellisista tunteistaan. Lapsi näyttää tunteensa sille keneen eniten luottaa, myös ne kiukuttelut.

Tämä on se harhaluulo. Pätee vain herkkiin lapsiin.

Ei päde. Pätee suurimpaan osaan lapsista. Suurin osa lapsista näyttää tunteensa sille turvalliselle kasvattajalle.

Puhut pienistä lapsista. Heihin se pätee, mutta ei noin isoihin, mistä tässä ketjussa on kyse.

Kyllä pätee. Ihan perusjuttu lasten kanssa. Läheisille ja luotetuille näytetään tunteet, turvattomiksi koetuille aikuisille ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Tai sitten lapset säännöstelee tunteitaan siellä isän luona koska pelkäävät näyttää tälle todellisia tunteitaan sitten taas siellä äidin luona lapset kertoo niistä todellisista tunteistaan. Lapsi näyttää tunteensa sille keneen eniten luottaa, myös ne kiukuttelut.

Tämä on se harhaluulo. Pätee vain herkkiin lapsiin.

Ei päde. Pätee suurimpaan osaan lapsista. Suurin osa lapsista näyttää tunteensa sille turvalliselle kasvattajalle.

Puhut pienistä lapsista. Heihin se pätee, mutta ei noin isoihin, mistä tässä ketjussa on kyse.

Kyllä pätee. Ihan perusjuttu lasten kanssa. Läheisille ja luotetuille näytetään tunteet, turvattomiksi koetuille aikuisille ei.

Niinhän sitä sanotaan perusjutuksi, mutta sitä juuri yritän tässä sanoa, että kyse on vain uskomuksesta, jolla aikuiset lohduttavat itseään lapsen kiukuttelun alla.

Suurempi osuus kiukutteluun on kuitenkin sillä, miten lapsen kiukutteluun suhtaudutaan. Vanhastaan Suomessa on kasvatettu, ettei saa kiukutella, ja tällainen lapsi ei niinkään kiukuttele kenellekään, vaikka olisi kuinka turvallista.

Samaan aikaan on lapsia, jotka eivät pelkää isompaa. He taistelevat, vaikka ei olisi edes turvallista. Kyse on tavoitteellisesta luonteesta ja ehkä myös impulsiivisuudesta.

Lapsella voi olla molemmissa kodeissa aivan yhtä turvalliset vanhemmat, joista kumpikin sallii kiukuttelu, mutta silti lapsi kiukuttelee vain toisessa kodissa. Sekin liittyy pikemminkin sääntöihin kuin turvallisuuden tunteeseen.

Tietty toinen asia on aidosti turvattomat kodit, mutta nyt puhun ns. Normaaleista perheistä.

Ps. Olen kasvatustieteilijä. Tiedän, mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Suurin osa miehistä näkee lapsiaan samoin, ja myöntävät ihan suoraan, että elämä on kivempaa ilman lapsia. Että lapsia on kiva nähdä, mutta ei yhtään sen useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Lapset ovat ok sinun luonasi mutta palatessaan exän luokse, kiukuttelevat. Jos tosissaan tykkäävät olla exäsi luona, niin silloin ei kiukutella. Sinun luonasi pitäisi kiukutella sitten. Ainakin tuttavilla ollut näin. Lapset kiukuttelivat juuri sen vanhemman luona, jonka luona eivät halunneet olla.

Tai sitten lapset säännöstelee tunteitaan siellä isän luona koska pelkäävät näyttää tälle todellisia tunteitaan sitten taas siellä äidin luona lapset kertoo niistä todellisista tunteistaan. Lapsi näyttää tunteensa sille keneen eniten luottaa, myös ne kiukuttelut.

Tämä on se harhaluulo. Pätee vain herkkiin lapsiin.

Höpö höpö. Otetaan kuvitteellinen, mutta monessa kodissa tuttu esimerkikki päiväkotipäivästä. Lapset käyttäytyy hoidossa hyvin, mutta kotona ovat pahantuulisia. Se päivän kuormitus purkautuu siellä kotona, missä tietää pääsevänsä rakkaan vanhemman syliin rauhoittumaan. Tämä on ihan perustietoa lapsen käyttäytymisestä.

Tai entäpä me aikuiset? Työpaikalla saattaa ärsyttää monikin asia, mutta on tsempattava hymyillen kaiken läpi. Kotona sitten voi huokaista, että p a s k a päivä.

-eri

Kannattaa unohtaa ne lapset ja mennä elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Suurin osa miehistä näkee lapsiaan samoin, ja myöntävät ihan suoraan, että elämä on kivempaa ilman lapsia. Että lapsia on kiva nähdä, mutta ei yhtään sen useammin.

Niin siis kun esitetään mielipiteitä niin pitäisi muistaa aloittaa lause sanoilla:

Minun mielestäni

Esimerkki: Minun mielestäni tämän palatan naiskirjoittajat ovat itsekkäitä omaan napaansa tuijottajia, kuten naiset yleensäkin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Entä niiden lasten mielipiteet, onko niitä kysytty?

Ne nimittäin on se oleellisin asia. Tapaaminen on ennen kaikkea lapsen oikeus, ei vanhemman oikeus. Eikä vanhempien taistelu.

Varsinkin, jos lapset on jo isoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Minä olisin halunnut tavata lapsia useammin myös viikolla ja aluksi se kuulemma eksänkin mielestä oli ok. Sitten löysi uuden ukon ja mieli muuttui. Alkoi vieraannuttaminen, viikkotapaamiset kuulemma häiritsee koulua, pidemmät viikonloput häiritsee heidän kodin rutiineja ym. roskaa.

No olen siinä mielessä onnellinen, että olen jaksanut taistella tapaamisoikeuksien puolesta ja eksä tietää olevansa heikoilla jos mennään viranomaisten luokse vääntämään. Eli joka toinen viikonloppu ja joskus hieman ekstraa siihen päälle nykyään ilman mutinoita. Tosin lapset alkaa olla jo sen verran vanhoja, että täysi-ikäisyys häämöttää parin vuoden päässä ja eksä tietää valtansa päättyvän siihen.  

Ihanko tosissasi ajattelet eksälläsi olevan joku valta pari vuotta vaille täysikäisen, siis 15-16v-vuotiaan etävanhemman tapaamisiin?

Christiiina kirjoitti:

HEI TSEKATKAA TÄÄ:

Onko tapaamissopimuksen teko aina pakollista? Siis lastenvalvojalla tehtävä kirjallinen sopimus, jossa lukee, että lapset esim. Joka toinen viikonloppu isän luona jne?

Tehdäänkö se samassa yhteydessä kun laaditaan elatussopimus?

Ei ole mitenkään pakollista normitilanteissa.

Esimerkiksi omilla vanhemmillani oli yhteishuoltajuudessa vain suullinen sopimus tapaamisista. Tässä myös kuunneltiin kaikista eniten minua, eikä vanhemmat alkaneet riidellä tapaamisista keskenään. Elareitakaan ei kumpikaan maksanut mihinkään suuntaan.

En sitten tiedä, miten niissä menee, missä vanhemmat on päätyneet käräjöimään lasten huoltajuudesta ja tapaamisista. Silloin varmaan on tarkempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät lasten äitiä etkä itseäsi siitä, että olet jäänyt etäiseksi lapsillesi? Joka toinen viikonloppu on naurettavan vähän. Kuinka usein soitat lapsille? Menetkö jokaiseen vanhempainiltaan, peliin, näytökseen ym.? Keskusteletko koskaan lastesi kanssa vai vältätkö sitä eri aktiviteeteilla? Maksatko 50 % lasten kuluista vai kiistelitkö elatusmaksuista? Puhutko pahaa lasten äidistä lapsille? Käytätkö yhteistä aikaanne valittamiseen, kritisointiin ja muuhun negatiivisuuteen?

Tässä oli hyvä lista esimerkkejä. Itse ainakin kuulen lapsilta, että isän luona tyyliin pelataan pleikkaria (joka toinen viikonloppu). Mahtavatkohan ollenkaan keskustella ja olla aidosti läsnä toisilleen (siis isä ja lapset). Vanhemmalla lapsellani on oma puhelin, mutta ei lasten isä koskaan soittele lapselle. Isä hoitaa vain ne viikonloput, mitkä on sovittu. Olen ehdottanut, että hän voisi joskus viikollakin vaikka hakea lapset ja mennä heidän kanssa vaikka ulkoilemaan tms., mutta eipä ole tarttunut ehdotukseen. Ei myöskään suostunut isäviikonloppujen pidentämiseen. Elarit sentään maksaa sovitusti.

Ja jos joku ihmettelee, että miten hän näkee lapsiaan niin vähän, niin todennäköisesti valehtelee minun olevan hankala ja että olen vieraannuttanut lapset tms., koska olisihan se nyt noloa sanoa, ettei kiinnosta nähdä lapsia enempää.

Suurin osa miehistä näkee lapsiaan samoin, ja myöntävät ihan suoraan, että elämä on kivempaa ilman lapsia. Että lapsia on kiva nähdä, mutta ei yhtään sen useammin.

Niin siis kun esitetään mielipiteitä niin pitäisi muistaa aloittaa lause sanoilla:

Minun mielestäni

Esimerkki: Minun mielestäni tämän palatan naiskirjoittajat ovat itsekkäitä omaan napaansa tuijottajia, kuten naiset yleensäkin ovat.

Olen tuo, jolle vastaat. Olen nainen.

Ylläoleva ei oleminun mielipiteeni, vaan 5-6 tuntemani miehen mielipide. Vain yksi tuntemani eroisä haluaa nähdä lapsiaan enemmän. Kaikki muut tykkäävät, että lapsia näkee, mutta ei kivempi on elää omaa elämää.