Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ex yrittää vieraannuttaa lapsia
16.09.2022 |
Mitä voi tehdä kun ex yrittää vieraannuttaa lapsia?
Lapset on 9 ja 12v. eikä ole halunneet enää kevään jälkeen tulla minun luo niin kuin on sovittu. Joskus on käyneet mutta silloinkin pitkän väännön jälkeen. Täällä ovat ihan normaalisti ja tehdään niitä asioita mitä he haluaa.
Ex väittää että lapset on hänen luo takaisin mennessään kiukuttelevia. Syy on muka se etteivät halua tänne. Epäilen että ex värittää noita asioita, koska täällä lapset viihtyy hyvin. Enhän minä tiedä mitä hän lapsillekin puhuu silloin kun lapset on hänellä.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin, kuinka eron jälkeen äitini manipuloi meitä lapsia kääntymään isääni vastaan. Tapaamisista olivat sopineet, mutta äitini rupesi kieltäytymään kuljettamasta osan matkaa, jonka takia tapaamiset harveni. Hän myös syytti isääni kaikesta kertoen siitä meille lapsille ja lapsen mielihän on helppo kääntää, kun kuvittelee että eihän äiti nyt tuollaista valehtelisi. Myöhemmällä iällä olen tutustunut isääni uudelleen ja saanut kuulla häneltä, miten kova paikka hänelle on ollut se, ettei saa tavata lapsiaan niin kuin olisi halunnut.
Miksi ihmeessä sen äidin olisi pitänyt kuljettaa?
Kai nyt kuljetus aina jotenkin järjestyy.
Niin. Ei sinun ole pakko tavata lastasi, sanoi ex-vaimoni.
Sen jälkeen, kun oli luvallani muuttanut toiselle puolelle maata, kun oli sovittu että kuljetukset järjestetään puoliksi.
Oli vietävän hienoa ajella 1500 km viikonlopussa sen jälkeen. Lastenvalvojien mukaan ihan ok juttu.
Niinkuin on varmaan ok palstatätienkin mielestä, kun kerta vieroittaminenkin on vain ja ainoastaan isän ihan omaa syytä.
Mulla on lähipiirissä tapaus, jossa äiti ilmoitti muuttavansa uuden miehensä ja uuden vauvansa kanssa 300 km päähän. Noh, ei siinä auttanut kuin isän muuttaa perässä kun eihän äiti voinut ajaa puolia tapaamisista. Sit kun isä oli samalla paikkakunnalla, yhtäkkiä hän olikin stalkkeri kun muutti exänsä paikkakunnalle. Sen sijaan että tapaamisia olisi lisätty, äiti haki yksinhuoltajuutta kun onhan se nyt paljon kivempi lapselle olla sisarpuolensa kanssa koko ajan ja isäkin on sekaisin kun muuttaa ja häiritsee hänen uutta perhettään näin. Mitä tekee käräjät? Asettuu äidin puolelle 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttava löysi eron jälkeen uuden naisen ja muutti tämän perässä monen sadan kilometrin päähän entisestä perheestään. Sitten kun teini-iässä olevat lapset eivät halunneetkaan matkustaa uuteen vieraaseen kaupunkiin isän luo, puhui tuttavani tuohon sävyyn että eksä vieraannuttaa vaikka eksälle ei todennäköisesti ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Ja sitten toinen tapaus:
Paras ystäväni(nainen) erosi ja lapsi viikko-viikko. Lapsi oli pk:ssa ystäväni asumassa kaupungissa koska lapsen isä kävi myös siellä töissä. Välimatkaa oli kotien välillä n. 15km suunta. Noh, isä vaati että hän saa lähivanhemmuuden ja lapsi muuttaa sinne. Ja pitkän vääntämisen jälkeen ystäväni suostui siihen. Lapsen pk muuttui tietenkin isän paikkakunnalle. Lastenvalvojalla isä oli alkanut valittamaan että miten hän nyt voi hoitaaa työnsä(reissuhommia) kun oli käynyt ilmi että ystäväni ei voi ottaa lasta yleensä vkl koska on vuorotyöissä ja tapaamiset tapahtuu tietenkin silloin kun äidillä vapaata. Isän ehdotus oli ollut että lapsi 3 vkl kk äidillä ja yksi isällä sekä liuta muita mahdottomuuksia. Sitten isä oli valittanut että et välitä lapsestasi ja vieraannutat itsesi kun et vkl hänen kanssa vietä ja muuta ihme soopaa vaikka oli nimenomaan itse isä halunnut tilanteen näin ja tiesi kyllä että äiti vuorotyössä hoitoalalla eikä vkl vapaita ole niin usein. Isälle oli tullut täytenä yllätyksenä ettei hän pystykään määrittelemään miten tapaamiset menevät. Sitten vedetään vieraannuttamiskortti esiin.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttava löysi eron jälkeen uuden naisen ja muutti tämän perässä monen sadan kilometrin päähän entisestä perheestään. Sitten kun teini-iässä olevat lapset eivät halunneetkaan matkustaa uuteen vieraaseen kaupunkiin isän luo, puhui tuttavani tuohon sävyyn että eksä vieraannuttaa vaikka eksälle ei todennäköisesti ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Ja sitten toinen tapaus:
Paras ystäväni(nainen) erosi ja lapsi viikko-viikko. Lapsi oli pk:ssa ystäväni asumassa kaupungissa koska lapsen isä kävi myös siellä töissä. Välimatkaa oli kotien välillä n. 15km suunta. Noh, isä vaati että hän saa lähivanhemmuuden ja lapsi muuttaa sinne. Ja pitkän vääntämisen jälkeen ystäväni suostui siihen. Lapsen pk muuttui tietenkin isän paikkakunnalle. Lastenvalvojalla isä oli alkanut valittamaan että miten hän nyt voi hoitaaa työnsä(reissuhommia) kun oli käynyt ilmi että ystäväni ei voi ottaa lasta yleensä vkl koska on vuorotyöissä ja tapaamiset tapahtuu tietenkin silloin kun äidillä vapaata. Isän ehdotus oli ollut että lapsi 3 vkl kk äidillä ja yksi isällä sekä liuta muita mahdottomuuksia. Sitten isä oli valittanut että et välitä lapsestasi ja vieraannutat itsesi kun et vkl hänen kanssa vietä ja muuta ihme soopaa vaikka oli nimenomaan itse isä halunnut tilanteen näin ja tiesi kyllä että äiti vuorotyössä hoitoalalla eikä vkl vapaita ole niin usein. Isälle oli tullut täytenä yllätyksenä ettei hän pystykään määrittelemään miten tapaamiset menevät. Sitten vedetään vieraannuttamiskortti esiin.
Tuossa on joutunut käyttämään mielikuvitusta tavallista enemmän, että on päästy käyttämään vieraannuttamiskorttia.
Jokaista oikeasti vieraannuttavaa äitiä kohti on vähintään 5 isää, jotka ei tajua että kyllä niillä lapsen haalareillakin on väliä, ja että on kyse lapsen edusta, eikä siitä miten isällä olisi helpointa ja kivointa.
Ja toiset viisi, jotka vaan ei halua elättää omia lapsiaan, vaan naukuu jostakin elareista.
Kannattaa selvittää, mistä on kysymys. Ihan varmasti lapset haluavat olla kanssasi, mutta liittyykö siihen jotakin muuta, mikä harmittaa lapsia? Joutuvatko eroon kavereistaan tai harrastuksistaan? Ehkä pleikkarit ja muut omat jutut jäävät sinä viikonloppuna pois? Tuon ikäiset elävät niin hetkessä, että eivät ajattele muuta kuin juuri sitä, mikä nyt tuntuisi hauskimmalta puuhalta. Selvittele hienovaraisesti ja kauttarantain asiaa. Lapsille on kuitenkin kaikkein tärkeintä, että heillä on isä, joka haluaa olla heidän kanssaan. Juttele myös sen exän kanssa lasten henkisestä tasapainosta ja hyvän isäsuhteen merkityksestä siinä. Vahingoittamalla suhteitanne hän vahingoittaa lapsia. Hyvä isäsuhde on hyvin tärkeää lapsille. Puhu tästä. Ehkä voisit vinkata hänelle jotain kirjallisuutta luettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaista oikeasti vieraannuttavaa äitiä kohti on vähintään 5 isää, jotka ei tajua että kyllä niillä lapsen haalareillakin on väliä, ja että on kyse lapsen edusta, eikä siitä miten isällä olisi helpointa ja kivointa.
Ja toiset viisi, jotka vaan ei halua elättää omia lapsiaan, vaan naukuu jostakin elareista.
Kyllä hyvä isäsuhde on lapsen henkiselle hyvinvoinnille paljon tärkeämpää kuin ne haalarit. Tuollainen kommentoija on aika pihalla siitä, miten lapsen psyyke kehittyy ja mitä se tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi. Hyvät, rakastavat vanhemmat, hyvät lämpimät ja luottavaiset suhteet molempiin vanhempiin. Haalarit, voi pyhä yksinkertaisuus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttava löysi eron jälkeen uuden naisen ja muutti tämän perässä monen sadan kilometrin päähän entisestä perheestään. Sitten kun teini-iässä olevat lapset eivät halunneetkaan matkustaa uuteen vieraaseen kaupunkiin isän luo, puhui tuttavani tuohon sävyyn että eksä vieraannuttaa vaikka eksälle ei todennäköisesti ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Ja sitten toinen tapaus:
Paras ystäväni(nainen) erosi ja lapsi viikko-viikko. Lapsi oli pk:ssa ystäväni asumassa kaupungissa koska lapsen isä kävi myös siellä töissä. Välimatkaa oli kotien välillä n. 15km suunta. Noh, isä vaati että hän saa lähivanhemmuuden ja lapsi muuttaa sinne. Ja pitkän vääntämisen jälkeen ystäväni suostui siihen. Lapsen pk muuttui tietenkin isän paikkakunnalle. Lastenvalvojalla isä oli alkanut valittamaan että miten hän nyt voi hoitaaa työnsä(reissuhommia) kun oli käynyt ilmi että ystäväni ei voi ottaa lasta yleensä vkl koska on vuorotyöissä ja tapaamiset tapahtuu tietenkin silloin kun äidillä vapaata. Isän ehdotus oli ollut että lapsi 3 vkl kk äidillä ja yksi isällä sekä liuta muita mahdottomuuksia. Sitten isä oli valittanut että et välitä lapsestasi ja vieraannutat itsesi kun et vkl hänen kanssa vietä ja muuta ihme soopaa vaikka oli nimenomaan itse isä halunnut tilanteen näin ja tiesi kyllä että äiti vuorotyössä hoitoalalla eikä vkl vapaita ole niin usein. Isälle oli tullut täytenä yllätyksenä ettei hän pystykään määrittelemään miten tapaamiset menevät. Sitten vedetään vieraannuttamiskortti esiin.
Tuossa on joutunut käyttämään mielikuvitusta tavallista enemmän, että on päästy käyttämään vieraannuttamiskorttia.
Kyllä. Tämä samainen isä kiusasi ystävääni huolella eron jälkeen. Lähetteli niin paljon törkyviestejä aina kun lapsi oli ystävälläni. Kerran ystäväni sitten romahti näistä viesteistä totaalisesti, ei vaan enää jaksanut. Soitti isälle että tule hakemaan lapsi, että hän ei halua että lapsi näkee häntä näin järkyttyneenä ja itkuisena. Tästä tapauksesta isä teki lastensuojeluilmoituksen. Äiti ei ole kykenevä hoitamaan lastaan. Oli vaan unohtanut kertoa että hän oli se joka aiheutti ystävälleni romahduksen. Onneksi ystäviä oli soittanut heti neuvolaan ja lastenvalvojalle kun isä oli hakenut lapsen ja kertonut tästä kiusaamisesta ja kuinka loppu hän on tähän. No oikeinhan ystäväni teki kun soitti isän hakemaan että ei siitä lasusta tietenkään mitään muuta seurannut kuin pahaa mieltä ja surua kuinka isä voi olla noin julma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttava löysi eron jälkeen uuden naisen ja muutti tämän perässä monen sadan kilometrin päähän entisestä perheestään. Sitten kun teini-iässä olevat lapset eivät halunneetkaan matkustaa uuteen vieraaseen kaupunkiin isän luo, puhui tuttavani tuohon sävyyn että eksä vieraannuttaa vaikka eksälle ei todennäköisesti ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Ja sitten toinen tapaus:
Paras ystäväni(nainen) erosi ja lapsi viikko-viikko. Lapsi oli pk:ssa ystäväni asumassa kaupungissa koska lapsen isä kävi myös siellä töissä. Välimatkaa oli kotien välillä n. 15km suunta. Noh, isä vaati että hän saa lähivanhemmuuden ja lapsi muuttaa sinne. Ja pitkän vääntämisen jälkeen ystäväni suostui siihen. Lapsen pk muuttui tietenkin isän paikkakunnalle. Lastenvalvojalla isä oli alkanut valittamaan että miten hän nyt voi hoitaaa työnsä(reissuhommia) kun oli käynyt ilmi että ystäväni ei voi ottaa lasta yleensä vkl koska on vuorotyöissä ja tapaamiset tapahtuu tietenkin silloin kun äidillä vapaata. Isän ehdotus oli ollut että lapsi 3 vkl kk äidillä ja yksi isällä sekä liuta muita mahdottomuuksia. Sitten isä oli valittanut että et välitä lapsestasi ja vieraannutat itsesi kun et vkl hänen kanssa vietä ja muuta ihme soopaa vaikka oli nimenomaan itse isä halunnut tilanteen näin ja tiesi kyllä että äiti vuorotyössä hoitoalalla eikä vkl vapaita ole niin usein. Isälle oli tullut täytenä yllätyksenä ettei hän pystykään määrittelemään miten tapaamiset menevät. Sitten vedetään vieraannuttamiskortti esiin.
Tuossa on joutunut käyttämään mielikuvitusta tavallista enemmän, että on päästy käyttämään vieraannuttamiskorttia.
Kyllä. Tämä samainen isä kiusasi ystävääni huolella eron jälkeen. Lähetteli niin paljon törkyviestejä aina kun lapsi oli ystävälläni. Kerran ystäväni sitten romahti näistä viesteistä totaalisesti, ei vaan enää jaksanut. Soitti isälle että tule hakemaan lapsi, että hän ei halua että lapsi näkee häntä näin järkyttyneenä ja itkuisena. Tästä tapauksesta isä teki lastensuojeluilmoituksen. Äiti ei ole kykenevä hoitamaan lastaan. Oli vaan unohtanut kertoa että hän oli se joka aiheutti ystävälleni romahduksen. Onneksi ystäviä oli soittanut heti neuvolaan ja lastenvalvojalle kun isä oli hakenut lapsen ja kertonut tästä kiusaamisesta ja kuinka loppu hän on tähän. No oikeinhan ystäväni teki kun soitti isän hakemaan että ei siitä lasusta tietenkään mitään muuta seurannut kuin pahaa mieltä ja surua kuinka isä voi olla noin julma.
Jos psyyke ei kestä, ihan oikein on lasu tehdä. Tekstarihäiriköinti pitää hoitaa oikean ammattilaisen kanssa ja hakea lähestymiskielto eikä romahdella niin ettei lasta voi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaista oikeasti vieraannuttavaa äitiä kohti on vähintään 5 isää, jotka ei tajua että kyllä niillä lapsen haalareillakin on väliä, ja että on kyse lapsen edusta, eikä siitä miten isällä olisi helpointa ja kivointa.
Ja toiset viisi, jotka vaan ei halua elättää omia lapsiaan, vaan naukuu jostakin elareista.
Kyllä hyvä isäsuhde on lapsen henkiselle hyvinvoinnille paljon tärkeämpää kuin ne haalarit. Tuollainen kommentoija on aika pihalla siitä, miten lapsen psyyke kehittyy ja mitä se tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi. Hyvät, rakastavat vanhemmat, hyvät lämpimät ja luottavaiset suhteet molempiin vanhempiin. Haalarit, voi pyhä yksinkertaisuus!
Ai silläkö se hyvä lapseen syntyy, että isä pyrkii joko säästämään käyttääkseen rahat itseensä, tai ei edes piittaa onko lapsen vaatteet lämpimät ja kunnolliset, ihan sama onko lapsen kylmä?
Lapset kasvaa aikuiseksi ja tajuaa miten vanhempi on ajatellut tasan omaa mukavuuttaan, ja hylkäävät ja halveksivat ihan syystä.
Kun se rakkaus ja turvallisuus on tekoja, ei sitä tyhjää sanahelinää.
Jos 12 v ei halua tavata, syy löytyy siitä etävanhemmasta yleensä. Onko luultu että riittää kun luulee rakastavansa, eikä mitään tekoja tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan lapset kokevat olonsa jotenkin vieraaksi ja joutuvat olemaan erossa ystävistään. Juuri tuossa iässä kaveripiiriin kuuluminen ja kavereiden tapaaminen on hirveän tärkeää. Jos lapsillesi ole mitään tekemistä siellä isän luona ja pitkästyvät? Kyllä se on lapsillekin rasittavaa tuommonen reissaaminen. Anna lasten olla rauhassa. Kun on aika palaavat tapaamaan. Voisiko vaikka yhteisiä lomareissuja järjestää? Muuten lapset voisivat valita milloin tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttava löysi eron jälkeen uuden naisen ja muutti tämän perässä monen sadan kilometrin päähän entisestä perheestään. Sitten kun teini-iässä olevat lapset eivät halunneetkaan matkustaa uuteen vieraaseen kaupunkiin isän luo, puhui tuttavani tuohon sävyyn että eksä vieraannuttaa vaikka eksälle ei todennäköisesti ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Ja sitten toinen tapaus:
Paras ystäväni(nainen) erosi ja lapsi viikko-viikko. Lapsi oli pk:ssa ystäväni asumassa kaupungissa koska lapsen isä kävi myös siellä töissä. Välimatkaa oli kotien välillä n. 15km suunta. Noh, isä vaati että hän saa lähivanhemmuuden ja lapsi muuttaa sinne. Ja pitkän vääntämisen jälkeen ystäväni suostui siihen. Lapsen pk muuttui tietenkin isän paikkakunnalle. Lastenvalvojalla isä oli alkanut valittamaan että miten hän nyt voi hoitaaa työnsä(reissuhommia) kun oli käynyt ilmi että ystäväni ei voi ottaa lasta yleensä vkl koska on vuorotyöissä ja tapaamiset tapahtuu tietenkin silloin kun äidillä vapaata. Isän ehdotus oli ollut että lapsi 3 vkl kk äidillä ja yksi isällä sekä liuta muita mahdottomuuksia. Sitten isä oli valittanut että et välitä lapsestasi ja vieraannutat itsesi kun et vkl hänen kanssa vietä ja muuta ihme soopaa vaikka oli nimenomaan itse isä halunnut tilanteen näin ja tiesi kyllä että äiti vuorotyössä hoitoalalla eikä vkl vapaita ole niin usein. Isälle oli tullut täytenä yllätyksenä ettei hän pystykään määrittelemään miten tapaamiset menevät. Sitten vedetään vieraannuttamiskortti esiin.
Tuossa on joutunut käyttämään mielikuvitusta tavallista enemmän, että on päästy käyttämään vieraannuttamiskorttia.
Kyllä. Tämä samainen isä kiusasi ystävääni huolella eron jälkeen. Lähetteli niin paljon törkyviestejä aina kun lapsi oli ystävälläni. Kerran ystäväni sitten romahti näistä viesteistä totaalisesti, ei vaan enää jaksanut. Soitti isälle että tule hakemaan lapsi, että hän ei halua että lapsi näkee häntä näin järkyttyneenä ja itkuisena. Tästä tapauksesta isä teki lastensuojeluilmoituksen. Äiti ei ole kykenevä hoitamaan lastaan. Oli vaan unohtanut kertoa että hän oli se joka aiheutti ystävälleni romahduksen. Onneksi ystäviä oli soittanut heti neuvolaan ja lastenvalvojalle kun isä oli hakenut lapsen ja kertonut tästä kiusaamisesta ja kuinka loppu hän on tähän. No oikeinhan ystäväni teki kun soitti isän hakemaan että ei siitä lasusta tietenkään mitään muuta seurannut kuin pahaa mieltä ja surua kuinka isä voi olla noin julma.
Tuo kuulostaa vakavalta henkiseltä väkivallalta ja hyvin tyypilliseltä sellaiselta. Toivottavasti ystäväsi on löytänyt ammattilaisen tuekseen, että voi käsitellä kokemuksiaan ja aloittaa toipumisen. Naisten linja järjestää verkkoryhmiä, joista voi saada tukea ja sieltä voi saada myös tukihenkilön. Onnistuu osallistuminen pieneltäkin paikkakunnalta. Terapia on myös hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankinnat, vaatteet, kengät, koulutarvikkeet ja muut jäi aina minun vastuulle. Silti niistäkin tuli sanomista, jos ostin muuta kuin halvinta akryylirättiä, vedenpitämättömiä syyskenkiä useammat parit jotain hanskoja katoamisen varalta. Oli kuulemma niin järkkyä tuhlaamista.
Kuulostaa tutulta.
Me tosin ollaan vielä yhdessä, mutta lapsen isällä on aika erilainen käsitys lapsen vaatehankinnoista kuin minulla. Isän mielestä se halvin välikausipuku riittää, missä ei ole vuorta saati vahvikkeita takamuksen ja polvien kohdalla. Voihan sinne alle laittaa villapaidan ja ei niillä vahvikkeilla mitään tee. Kerran isä oli ihan itse hankkinut tällaisen puvun, vuori kyllä löytyi, mutta vahvikkeet puuttui ja puvun polvet olikin jo muutamassa viikossa naarmuilla ja riekaleina, kun sen ikäinen lapsi viettää ulkonaoloajasta aika suuren osan möyrien. Pakko oli sitten ostaa uusi puku. Isä on tosin edelleen sitä mieltä että ei laadussa ole eroja, se on ihan tuurista kiinni miten vaate kestää.
Käytettynä ostaminen on isän mielestä iyyyyh, hyyyyi, toisten vanhoja vaatteita... Kummasti ei niitä kuitenkaan edes erota lapsen muista vaatteista.
On sulla rankkaa, huh huh. Täydellinen esimerkki siitä miten äiti tyrannisoi isän ja lapsen välistä suhdetta. Isyys ei ole haalarit, sillä ole mitään väliä minkälaisen haalarin isä lapselleen hankkii.
Miten se äiti tyrannoi?
Tuossahan ei äiti vissiin edes huomauttanut haalareista ja lähtenyt heti ostamaan uusia, vaan mies sai itse huomata, miksi niitä tietynlaisia vaatteita tarvitaan.
Muutenkin, tuo nyt taisi olla vaan yksi esimerkki siitä, miten monissa perheissä vaikka ne vaatehankinnat jää toisen vastuulle syystä tai toisesta. En minäkään laittaisi miestä ostamaan koulureppua lapselle jos miehen mielestä muovikassi kelpaa koulurepun sijaan oikein hyvin.
Niin ja vielä siitä aiheesta, ei se nyt ole ihan sama, minkälaiset haalarit tai muut vaatteet lapselle hankkii. Vaatteen pitää olla asiallinen, tarpeeksi lämmin, sopivan kokoinen, sellainen että lapsi pystyy käyttämään sitä ja toimimaan myös vaikka siellä ulkona. Siksi on hyvä kiinnittää huomiota hinta-laatusuhteeseen, materiaaliin ja kestävyyteen. Ja nyt joku tietty vänisee, että pakkoko aina sitä kalleinta huippumerkkiä on ostaa, niin ei ole. Laatu ei aina edes korreloi hinnan kanssa. Kalliimmaksi tulee ostaa huonolaatuisia ja heti hajoavia haalareita useammat vuodessa, kuin jos ostaisi heti sen kestävämmän ja moneen säähän sopivan haalarin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankinnat, vaatteet, kengät, koulutarvikkeet ja muut jäi aina minun vastuulle. Silti niistäkin tuli sanomista, jos ostin muuta kuin halvinta akryylirättiä, vedenpitämättömiä syyskenkiä useammat parit jotain hanskoja katoamisen varalta. Oli kuulemma niin järkkyä tuhlaamista.
Kuulostaa tutulta.
Me tosin ollaan vielä yhdessä, mutta lapsen isällä on aika erilainen käsitys lapsen vaatehankinnoista kuin minulla. Isän mielestä se halvin välikausipuku riittää, missä ei ole vuorta saati vahvikkeita takamuksen ja polvien kohdalla. Voihan sinne alle laittaa villapaidan ja ei niillä vahvikkeilla mitään tee. Kerran isä oli ihan itse hankkinut tällaisen puvun, vuori kyllä löytyi, mutta vahvikkeet puuttui ja puvun polvet olikin jo muutamassa viikossa naarmuilla ja riekaleina, kun sen ikäinen lapsi viettää ulkonaoloajasta aika suuren osan möyrien. Pakko oli sitten ostaa uusi puku. Isä on tosin edelleen sitä mieltä että ei laadussa ole eroja, se on ihan tuurista kiinni miten vaate kestää.
Käytettynä ostaminen on isän mielestä iyyyyh, hyyyyi, toisten vanhoja vaatteita... Kummasti ei niitä kuitenkaan edes erota lapsen muista vaatteista.
On sulla rankkaa, huh huh. Täydellinen esimerkki siitä miten äiti tyrannisoi isän ja lapsen välistä suhdetta. Isyys ei ole haalarit, sillä ole mitään väliä minkälaisen haalarin isä lapselleen hankkii.
Miten se äiti tyrannoi?
Tuossahan ei äiti vissiin edes huomauttanut haalareista ja lähtenyt heti ostamaan uusia, vaan mies sai itse huomata, miksi niitä tietynlaisia vaatteita tarvitaan.Muutenkin, tuo nyt taisi olla vaan yksi esimerkki siitä, miten monissa perheissä vaikka ne vaatehankinnat jää toisen vastuulle syystä tai toisesta. En minäkään laittaisi miestä ostamaan koulureppua lapselle jos miehen mielestä muovikassi kelpaa koulurepun sijaan oikein hyvin.
Niin ja vielä siitä aiheesta, ei se nyt ole ihan sama, minkälaiset haalarit tai muut vaatteet lapselle hankkii. Vaatteen pitää olla asiallinen, tarpeeksi lämmin, sopivan kokoinen, sellainen että lapsi pystyy käyttämään sitä ja toimimaan myös vaikka siellä ulkona. Siksi on hyvä kiinnittää huomiota hinta-laatusuhteeseen, materiaaliin ja kestävyyteen. Ja nyt joku tietty vänisee, että pakkoko aina sitä kalleinta huippumerkkiä on ostaa, niin ei ole. Laatu ei aina edes korreloi hinnan kanssa. Kalliimmaksi tulee ostaa huonolaatuisia ja heti hajoavia haalareita useammat vuodessa, kuin jos ostaisi heti sen kestävämmän ja moneen säähän sopivan haalarin.
Tottakai lapsella pitää olla sopivat vaatteet ja se on ilman muuta tärkeämpää, kuin toisen vanhemman loukatut tunteet siitä, että vaate ei ole hänelle mieleinen tai on hänen mielestään liian kallis tai että hänen mielipiteensä on nyt ohitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lukee näitä ketjuja niin ei tarvitse ihmetellä miksi lapset ja nuoret voivat huonosti. Aikuiset ihmiset eivät osaa elää sovussa yhdessä eikä näköjään erossakaan. Pahimmat kärsijät ovat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.
Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.
Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?
Mieti vastaustasi hetki.
Tuossa tilanteessa jos lapsi jää lähivanhemmalle, hän näkee etävanhempaa entistä vähemmän. Tekeekö se hyvää lapsen ja etän suhteelle?
Lasten kanssa eläminen on sellaista, että joskus joutuu tekemään niitä itselle tylsiä asioita. Lähivanhempana minä kyllä oikein mieluusti kuskaan, odottelen ja haen. On kyse sitten harrastuksista tai kaverikyläilyistä (kaikki ei asu vieressä). Jos ne on lapselle tärkeitä juttuja, niin minä kyllä aikuisena voin joustaa niiden vuosien ajan kun sitä kestää. Autossa on helppo myös jutella asioista.
Olen tuo, jolle vastaat. En ole itse sen enempää lähi kuin etäkään, vaan sivusta seurannut.
Koko kuvio on vain järjetön. Lapsi tulee etälle perjantai-iltana ja menee aika nopeasti nukkumaan. Aamulla lähtee kaverille, illalla pois. Paljon etä näkee lasta? 34 tunnin sisällä 2 tuntia. Mitä järkeä tällaisessa näkemisessä on?
Nostan ylläolevan vastaukseni, koska olen saanut alapeukkuja.
Voisiko joku kertoa, mitä järkeä on nähdä lasta, jota ei näe? Itse ajattelen, että jos näen lastani harvoin, niin haluan olla läsnä satasella, mitä minulla on aikaa hänen kanssaan. En ymmärrä, miksi joku sanoo haluavansa nähdä lastaan, mutta näkee kaksi tuntia viikonlopussa. Kertoisitteko, mitä iloa siitä on?
Lapsi ei ole olemassa vanhempiensa viihdyttämistä varten. He ovat ihan omia persooniaan ja kaipaavat muutakin seuraa kuin vanhempansa, silloin kun kasvavat. Siellä kotona eli lähivanhemman luona elämään todennäköisesti kuuluu yhdessäoloa, mutta myös kavereiden kanssa olemista, harrastuksissa käymistä ja tietysti koulunkäyntiä. Yhteinen aika napsitaan sieltä täältä päivän mittaan eikä niin, että ollaan paitana ja peppuna koko ajan. Edes viikonloppuna.
Sitä paitsi aivan hyvin jää aikaa, vaikka lapsi kavereita näkisikin. Ne automatkat on yhteistä aikaa ja kai sen päivän aikana jotain syödäänkin. Eihän lapset siellä kaverilla nyt koko päivää ole, joten en ymmärrä ongelmaa. Vaikutat vähän siltä, ettet ole tainnut juuri elää perhe-elämää. Kaikki pitäisi olla vaan kivaa ja täydellistä ja mitä sinä haluat.
Aha. Eli on lapsen edun mukaista raahata sitä toiseen taloon joka toinen viikko. On lasten edun mukaista, että hän istuu omassa huoneessaan tämän viikonlopun ajan. Paitsi silloin, kun lapsi näkee kaveriaan. Asia selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.
Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.
Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?
Mieti vastaustasi hetki.
Tuossa tilanteessa jos lapsi jää lähivanhemmalle, hän näkee etävanhempaa entistä vähemmän. Tekeekö se hyvää lapsen ja etän suhteelle?
Lasten kanssa eläminen on sellaista, että joskus joutuu tekemään niitä itselle tylsiä asioita. Lähivanhempana minä kyllä oikein mieluusti kuskaan, odottelen ja haen. On kyse sitten harrastuksista tai kaverikyläilyistä (kaikki ei asu vieressä). Jos ne on lapselle tärkeitä juttuja, niin minä kyllä aikuisena voin joustaa niiden vuosien ajan kun sitä kestää. Autossa on helppo myös jutella asioista.
Olen tuo, jolle vastaat. En ole itse sen enempää lähi kuin etäkään, vaan sivusta seurannut.
Koko kuvio on vain järjetön. Lapsi tulee etälle perjantai-iltana ja menee aika nopeasti nukkumaan. Aamulla lähtee kaverille, illalla pois. Paljon etä näkee lasta? 34 tunnin sisällä 2 tuntia. Mitä järkeä tällaisessa näkemisessä on?
Nostan ylläolevan vastaukseni, koska olen saanut alapeukkuja.
Voisiko joku kertoa, mitä järkeä on nähdä lasta, jota ei näe? Itse ajattelen, että jos näen lastani harvoin, niin haluan olla läsnä satasella, mitä minulla on aikaa hänen kanssaan. En ymmärrä, miksi joku sanoo haluavansa nähdä lastaan, mutta näkee kaksi tuntia viikonlopussa. Kertoisitteko, mitä iloa siitä on?
Lapsi ei ole olemassa vanhempiensa viihdyttämistä varten. He ovat ihan omia persooniaan ja kaipaavat muutakin seuraa kuin vanhempansa, silloin kun kasvavat. Siellä kotona eli lähivanhemman luona elämään todennäköisesti kuuluu yhdessäoloa, mutta myös kavereiden kanssa olemista, harrastuksissa käymistä ja tietysti koulunkäyntiä. Yhteinen aika napsitaan sieltä täältä päivän mittaan eikä niin, että ollaan paitana ja peppuna koko ajan. Edes viikonloppuna.
Sitä paitsi aivan hyvin jää aikaa, vaikka lapsi kavereita näkisikin. Ne automatkat on yhteistä aikaa ja kai sen päivän aikana jotain syödäänkin. Eihän lapset siellä kaverilla nyt koko päivää ole, joten en ymmärrä ongelmaa. Vaikutat vähän siltä, ettet ole tainnut juuri elää perhe-elämää. Kaikki pitäisi olla vaan kivaa ja täydellistä ja mitä sinä haluat.
Aha. Eli on lapsen edun mukaista raahata sitä toiseen taloon joka toinen viikko. On lasten edun mukaista, että hän istuu omassa huoneessaan tämän viikonlopun ajan. Paitsi silloin, kun lapsi näkee kaveriaan. Asia selvä.
Niin mikä oli?
Kuka on lapsia mihinkään raahamassa?
Tuossa aiemmassa viestissä taisi olla kyse siitä että ei se oleellinen kysymys että mikä etävanhemmalle on kivaa tai ei. Sen lapsen elämä jatkuu myös siellä etävanhemmalla. Ja tuskinpa tuollaista ihan joka tapaamiskerralla on.
Vanhemman elämään kuuluu lapsen arki kokonaisuudessaan. Ei etävanhempi voi olettaa että hänellä pitäisi olla lapsen kanssa aina vaan jotain kivaa laatuaikaa. Ei sillä lähivanhemmallakaan ole.
Tässäkin keskustelussa tulee hyvin esiin se, että moni etävanhempi on niin kovasti sen tasapuolisuuden perään, että lapset ja heidän kanssa oltu aika pitäisi jakaa ihan just millilleen tasan, mutta sitten kun niitä käytännön tekoja pitäisikin alkaa soveltaa, niin yhtäkkiä arki ja kaikki ikävät ja ei-kivat hommat sysätäänkin sinne lähivanhemman vastuulle.
Jos lapsi tulee etävanhempiviikonlopun perjantaina kipeäksi, niin etävanhempi syyttää lähivanhempaa ja vaatii lapsen siirtoa takaisin lähivanhemmalle. Lisäksi vaatii heti uutta seuraavaa viikonloppua, koska heidän suunnitelmat meni ihan pilalle kun lapsi olikin kipeä.
Siitä etä vasta suuttuukin, jos lähivanhempi muuttaa toiselle paikkakunnalle mm. paremman työn perässä. Ollaan heti huutamassa vieraannuttamista ja ties mitä.
Vierailija kirjoitti:
Huh, tekstistä kyllä paistoi aggressiivisuus ja suoranainen viha naisia kohtaan.
Minä naisena olen kokenut viranomaiset (ne naiset) nimenomaan miehiä puolustavina. Eikä siinä mitään, hyvä etteivät ole asenteellisia. Minulla kuitenkin oli todisteita isää vastaan ja silti isää ei todellakaan ryöpytetty tai sivuutettu. Aivan tasapuolisesti meitä kohdeltiin.
No vaikea sanoa tästä muuta, kuin puhua oman epätasa-arvoisen kohteluni kautta. Viranomaiset olivat automaattisesti äidin puolella, koska äiti oli tämän ilmoituksen tehnyt. Mikäli sinun on vaikea ymmärtää sitä faktaa, että äidit voivat olla samanlaisia paskakasoja kuin isät tässä maassa emme me silloin jaa samaa objektiivista todellisuutta. Naiset ryyppää, naiset käyttävät lääkkeitä ja naiset tuottavat väkivaltaa aivan samalla tavalla kuin miehet tässä maassa. Se on vain tabu puhua pahaa äidistä tässä maassa ja vallitsevat oikeuskäytännöt ovat juurikin matriarkkaisuutta tukevia. Minulla on nauhoitteet ja dokumentit tästä kaikesta kokemastani, haluatko tulla kahville kuuntelemaan/lukemaan millä tavoin ne naiset täällä käyttäytyvät? Onnekseni lapseni ovat nyt täysin minun, että voin kasvattaa heistä vapaasti rehtejä ja oikeudenmukaisia, tasa-arvon kannattajia. Tsemppiä sinulle, itse olen jo päässyt yli tästä alisteisesta miehen roolista ja olen tätä nykyään helpottunut ja iloinen isä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempien kannattaisi miettiä sitäkin, kuinka hyvin he tukevat lasten kaverisuhteita. Kouluikäiset ja etenkin teinit ovat ymmärrettävästi mieluiten kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Jos viikonloppu pitää viettää jossain kauempana kavereista, niin ei se varmastikaan kivaa ole.
Ei se etävanhemmalle ole kivaa ajaa tuntia yhteen suuntaan ja vie lapsen kaverille, ja ajaa tunti takas kotiin. Ja illalla sama keikka uudelleen hakemaan lapsi.
Eikö olisi silloin helpointa, että lapsi pysyy lähivanhemmalla koko päivän?
Mieti vastaustasi hetki.
Tuossa tilanteessa jos lapsi jää lähivanhemmalle, hän näkee etävanhempaa entistä vähemmän. Tekeekö se hyvää lapsen ja etän suhteelle?
Lasten kanssa eläminen on sellaista, että joskus joutuu tekemään niitä itselle tylsiä asioita. Lähivanhempana minä kyllä oikein mieluusti kuskaan, odottelen ja haen. On kyse sitten harrastuksista tai kaverikyläilyistä (kaikki ei asu vieressä). Jos ne on lapselle tärkeitä juttuja, niin minä kyllä aikuisena voin joustaa niiden vuosien ajan kun sitä kestää. Autossa on helppo myös jutella asioista.
Olen tuo, jolle vastaat. En ole itse sen enempää lähi kuin etäkään, vaan sivusta seurannut.
Koko kuvio on vain järjetön. Lapsi tulee etälle perjantai-iltana ja menee aika nopeasti nukkumaan. Aamulla lähtee kaverille, illalla pois. Paljon etä näkee lasta? 34 tunnin sisällä 2 tuntia. Mitä järkeä tällaisessa näkemisessä on?
Nostan ylläolevan vastaukseni, koska olen saanut alapeukkuja.
Voisiko joku kertoa, mitä järkeä on nähdä lasta, jota ei näe? Itse ajattelen, että jos näen lastani harvoin, niin haluan olla läsnä satasella, mitä minulla on aikaa hänen kanssaan. En ymmärrä, miksi joku sanoo haluavansa nähdä lastaan, mutta näkee kaksi tuntia viikonlopussa. Kertoisitteko, mitä iloa siitä on?
Lapsi ei ole olemassa vanhempiensa viihdyttämistä varten. He ovat ihan omia persooniaan ja kaipaavat muutakin seuraa kuin vanhempansa, silloin kun kasvavat. Siellä kotona eli lähivanhemman luona elämään todennäköisesti kuuluu yhdessäoloa, mutta myös kavereiden kanssa olemista, harrastuksissa käymistä ja tietysti koulunkäyntiä. Yhteinen aika napsitaan sieltä täältä päivän mittaan eikä niin, että ollaan paitana ja peppuna koko ajan. Edes viikonloppuna.
Sitä paitsi aivan hyvin jää aikaa, vaikka lapsi kavereita näkisikin. Ne automatkat on yhteistä aikaa ja kai sen päivän aikana jotain syödäänkin. Eihän lapset siellä kaverilla nyt koko päivää ole, joten en ymmärrä ongelmaa. Vaikutat vähän siltä, ettet ole tainnut juuri elää perhe-elämää. Kaikki pitäisi olla vaan kivaa ja täydellistä ja mitä sinä haluat.
Olen tuo, jolle vastaat. Ja oleen elänyt 10 vuotta ydinperhe-elämää sekä monet vuodet vuoroviikkovanhemman elämää. Ja minä elin joka toinen viikko lapsilleni. Tein paljon töitä lapsivapaaviikoilla, jotta pystyin lapsiviikoilla olla iltapäivät kotona. Toki lapset saivat nähdä kavereitaan, mutta minä tein kaikkeni, jotta olin läsnä heille silloin, kun he halusivat olla kotona. Koska oli joka toinen viikko, jolloin en heitä nähnyt. Ja niinä viikkoina toinen vanhempi ei ollut läsnä heille.
Nyt myöhemmin on tullut seurattua etäämmältä etävanhempien elämää. Ja ei, en ymmärrä, miksi sitä lasta pitää raahat paikasta toiseen istumaan omassa huoneessaan
Alue: Aihe vapaa
Etkö ole vielä ymmärtänyt, että näissä hommissa ei katsota sitä mikä on lapsen, saatikka sitten isän kannalta oikein ja hyvä. Systeemi on räätälöity tuottamaan etua äidille.
Kannattaa tässäkin asiassa unohtaa puheet ja propaganda ja katsoa miten asia toimii.
Siksi elatusmaksut ja muut etuudet menevät äidille, jolla on täysi vapaus käyttää ne miten haluaa. Vaikkapa Turkinmatkoihin ja juopotteluun, kuten eräskin tuntemani mamma.
Siksi lähivanhemmalla ei ole minkään valtakunnan velvollisuuksia mahdollistaa lapsen tapaamisia etäisän luona, vaan niitä saa sabotoida täysin vapaasti.
Siksi lähivanhemmalla ob täysi oikeus pahoinpidellä henkisesti lastaan, mustamaalata tämän isää, ja siten vieroittaa hänet.
Tämä kaikki on A-OK lastensuojeluviranomaisten mielestä ja siten Oikeus ja Kohtuus.
Deal with it.