Ex yrittää vieraannuttaa lapsia

Ap:lle: et voi tehdä yhtään mitään. Tai voit: rupea totuttelemaan siihen että olet menettänyt lapsesi.

Kerran tuon kokeneena teetätin itselleni sterilisaation - ei koskaan enää sellaista pyöritystä minkä koin. Ja ihan sama vaikka suomalaiset kuolisivat sukupuuttoon, minä en noihin talkoisiin enää osallistu.

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen aiheuttaa mm sen, etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa, koska eivät näe tätä ihmisenä. Isä itkee vielä seitsemänkymppisenäkin ja miettii päänsä puhki, mitä väärää hän on tehnyt kun ei saa lapsiltaan mitään vastakaikua pinnalllsten kuulumisten vaihtamisten (aina hänen aloitteestaan) lisäksi, ei vaan ymmärrä, miksi hänen lapsensa eivät rakasta häntä. Täysin sydän murtuneena, mutta miehenä ei tietenkään voi sanoa tätä suoraan aikuisille lapsilleen, vaan pitää aina hyväntuulista fasadia ja yrittää kaikkensa ollakseen kaikin tavoin mieliksi häntä välinpitämättömästi kohtelevalle jälkikasvulleen. Itkee sitten jouluisin ja syntymäpäivinä, kun kortin korttia tai edes onnitteluviestiä ei tule. Koskaan.

Miksi ihmeessä haluaisin aikuisena kuunnella ja katsella tuollaista menoa?

Miksi kenenkään pitäisi haluta nähdä ja kokea, kun aikuinen ihminen hakee jotain sääliä aikuisilta lapsiltaan ja syyllistää näitä siitä mielipahasta, mitä kokee näiden lasten aiheuttaneen?

Jännä juttu, ettei ap tälläkään kertaa kerro tarkkaan sitä että mitä juuri tämä eksä tekee että lapset ei halua. Kuulostaa lapselliselta ja itsekkäältä ihmiseltä. Hänen seuraansa ei siis voi olla kelpaamatta, paitsi jos häntä mustamaalataan. Just. Ihan tiedoksi, että aika moni äiti nimen omaan haluaa lapsilleen isän, ei kukaan halua sellaista tilannetta ettei lapsilla ole toista vanhempaa. 

Tämä on vähän samanlaista ruikutusta kuin niiltä miehiltä, jotka eivät saa puolisoa ja tietysti vika on naisissa. Sitten vingutaan itsesäälissä että ala vaan tottumaan siihen, että olet menettänyt lapsesi. Jos olisit yhtään järkevä ja mukava ihminen, et todellakaan luovuttaisi vaan kysyisit niiltä lapsilta, että mitä he toivoisivat ja mikä voisi olla sellainen että haluaisivat ehkä myöhemmin tulla tai ylipäätään minkälaista suhdetta ne lapset toivoo, kysy heiltä miten voisit olla parempi isä. Avoimessa ilmapiirissä lapset kyllä kertoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minun lasteni isä ainakin vieraannutti ihan itse itsensä lapsistaan. Katosi vain lasten elämästä muualle asumaan eikä juuri näy eikä kuulu. Itsekäs on.

Myös ap voi katsoa peiliin ja miettiä millainen on lasten ja lasten äidin seurassa. Osaako asettaa lapset elämässä kaiken edelle.

Meillä eron hetkellä, kun lapset oli pieniä, sovittiin, että ovat pääasiassa mulla ja joka toinen viikonloppu isällään. Silloin ajattelin, että menee max. 4kk ja lasten isä tajuaa, että näkee lapsiansa niin vähän, että haluaisi tasapuolisemman jaon. Itse toki nautin lasten seurasta, etten mitään 50-50 olisi toivonutkaan (joskin olisin suostunut, jos lasten isä olisi halunnut). Mutta ei, edes 2v eron jälkeen lasten isä ei halua päivääkään enempää kuin mistä alunperin sovittiin. Lisäksi hän mm. ilmoitti, ettei joulun aikaan ota lapsia 5,5 viikkoon, kun lähtee lomareissuun. Mitäpä  minä voin tähän sanoa? Aha. Ok. Järjestelen.

Eikä ole mikään laitapuolen kulkija kyseessä, vaan korkeakoulutettu, hyvätuloinen isä.  Mutta jotenkin ärsyttää nämä jutut siitä, että vieraannutettaisiin miehiä lapsista. Tämä vain mahdollistaa itsekkäille sluibille sen, että tähän vedoten on sosiaalisesti hyväksyttyä, että he eivät näe lapsiaan.

N37

Vieraannuttaminen on ihan selvä ilmiö, se ei voi sekoittua siihen että toinen ei edes halua enempää lapsiaan nähdä.

Onko? Tuo exäni ei varmasti töissä tai vapaa-ajan sosiaalisissa ympyröissä sano, ettei suostu ottamaan lapsia enempää. Päin vastoin, ottaa rusinat pullasta siinä, että selittää ummet ja lammet lapsistaan (vaikka oikeasti ei tiedä lasten elämästä yhtään mitään, mutta tutkitusti lapset edistää miehen urakehitystä), ja jos joku kysyy, että mikset ota lapsia enempää, valehtelee, etten antaisi lapsia enempää, vaikka päin vastoin olen ehdottanut, että isäviikonloput olisivat pidempiä kuin nyt. Oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja tajuan nyt, että aika manipuloiva tyyppi kyseessä.

N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minun lasteni isä ainakin vieraannutti ihan itse itsensä lapsistaan. Katosi vain lasten elämästä muualle asumaan eikä juuri näy eikä kuulu. Itsekäs on.

Myös ap voi katsoa peiliin ja miettiä millainen on lasten ja lasten äidin seurassa. Osaako asettaa lapset elämässä kaiken edelle.

Meillä eron hetkellä, kun lapset oli pieniä, sovittiin, että ovat pääasiassa mulla ja joka toinen viikonloppu isällään. Silloin ajattelin, että menee max. 4kk ja lasten isä tajuaa, että näkee lapsiansa niin vähän, että haluaisi tasapuolisemman jaon. Itse toki nautin lasten seurasta, etten mitään 50-50 olisi toivonutkaan (joskin olisin suostunut, jos lasten isä olisi halunnut). Mutta ei, edes 2v eron jälkeen lasten isä ei halua päivääkään enempää kuin mistä alunperin sovittiin. Lisäksi hän mm. ilmoitti, ettei joulun aikaan ota lapsia 5,5 viikkoon, kun lähtee lomareissuun. Mitäpä  minä voin tähän sanoa? Aha. Ok. Järjestelen.

Eikä ole mikään laitapuolen kulkija kyseessä, vaan korkeakoulutettu, hyvätuloinen isä.  Mutta jotenkin ärsyttää nämä jutut siitä, että vieraannutettaisiin miehiä lapsista. Tämä vain mahdollistaa itsekkäille sluibille sen, että tähän vedoten on sosiaalisesti hyväksyttyä, että he eivät näe lapsiaan.

N37

Vieraannuttaminen on ihan selvä ilmiö, se ei voi sekoittua siihen että toinen ei edes halua enempää lapsiaan nähdä.

Onko? Tuo exäni ei varmasti töissä tai vapaa-ajan sosiaalisissa ympyröissä sano, ettei suostu ottamaan lapsia enempää. Päin vastoin, ottaa rusinat pullasta siinä, että selittää ummet ja lammet lapsistaan (vaikka oikeasti ei tiedä lasten elämästä yhtään mitään, mutta tutkitusti lapset edistää miehen urakehitystä), ja jos joku kysyy, että mikset ota lapsia enempää, valehtelee, etten antaisi lapsia enempää, vaikka päin vastoin olen ehdottanut, että isäviikonloput olisivat pidempiä kuin nyt. Oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja tajuan nyt, että aika manipuloiva tyyppi kyseessä.

N37

Edelleen eri asia. Huomaatko että purat vain kiukkuasi, et puhu aloituksen asiasta?

Valtaosa (81 %) asumissopimuksista tehdään äidin luona asumisesta. Erillään asuvien vanhempien lapsen asumisesta esim. vuoroviikoin vanhempiensa luona sovittiin 4 331 lapselle. Vuoroasumisten osuus oli kolmannes asumissopimusten määrästä.

Vuoroasumisen yleistymisestä huolimatta lapsella voi lain mukaan olla vain yksi virallinen asuinpaikka. Isät ovat äitejä harvemmin lasten lähivanhempia. Tilastokeskuksen vuoden 2020 perhetilaston mukaan:

noin 152 000 perhettä muodostuu äidistä ja lapsista

noin 34 000 muodostuu isästä ja lapsista.

Kelan perhe-etuustilaston mukaan elatustuen saajia oli vuoden 2021 lopussa yhteensä 68 035, joista naisia oli 85 prosenttia.

Riitatilanteissa yleisimmät ratkaisut ovat yhteishuoltajuus ja lapsen asuminen äidin luona

Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan

valtaosassa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona

alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona.

Semmosta

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa (81 %) asumissopimuksista tehdään äidin luona asumisesta. Erillään asuvien vanhempien lapsen asumisesta esim. vuoroviikoin vanhempiensa luona sovittiin 4 331 lapselle. Vuoroasumisten osuus oli kolmannes asumissopimusten määrästä.

Vuoroasumisen yleistymisestä huolimatta lapsella voi lain mukaan olla vain yksi virallinen asuinpaikka. Isät ovat äitejä harvemmin lasten lähivanhempia. Tilastokeskuksen vuoden 2020 perhetilaston mukaan:

noin 152 000 perhettä muodostuu äidistä ja lapsista

noin 34 000 muodostuu isästä ja lapsista.

Kelan perhe-etuustilaston mukaan elatustuen saajia oli vuoden 2021 lopussa yhteensä 68 035, joista naisia oli 85 prosenttia.

Riitatilanteissa yleisimmät ratkaisut ovat yhteishuoltajuus ja lapsen asuminen äidin luona

Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan

valtaosassa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona

alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona.

Semmosta

Johtuisko siitä, että useimmissa perheissä se äiti hoitaa lasten arjen jo ennen eroa aikalailla yksin, koska usein isää ei kiinnosta, ei ehdi tai ei vaan koe merkitykselliseksi välittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minun lasteni isä ainakin vieraannutti ihan itse itsensä lapsistaan. Katosi vain lasten elämästä muualle asumaan eikä juuri näy eikä kuulu. Itsekäs on.

Myös ap voi katsoa peiliin ja miettiä millainen on lasten ja lasten äidin seurassa. Osaako asettaa lapset elämässä kaiken edelle.

Meillä eron hetkellä, kun lapset oli pieniä, sovittiin, että ovat pääasiassa mulla ja joka toinen viikonloppu isällään. Silloin ajattelin, että menee max. 4kk ja lasten isä tajuaa, että näkee lapsiansa niin vähän, että haluaisi tasapuolisemman jaon. Itse toki nautin lasten seurasta, etten mitään 50-50 olisi toivonutkaan (joskin olisin suostunut, jos lasten isä olisi halunnut). Mutta ei, edes 2v eron jälkeen lasten isä ei halua päivääkään enempää kuin mistä alunperin sovittiin. Lisäksi hän mm. ilmoitti, ettei joulun aikaan ota lapsia 5,5 viikkoon, kun lähtee lomareissuun. Mitäpä  minä voin tähän sanoa? Aha. Ok. Järjestelen.

Eikä ole mikään laitapuolen kulkija kyseessä, vaan korkeakoulutettu, hyvätuloinen isä.  Mutta jotenkin ärsyttää nämä jutut siitä, että vieraannutettaisiin miehiä lapsista. Tämä vain mahdollistaa itsekkäille sluibille sen, että tähän vedoten on sosiaalisesti hyväksyttyä, että he eivät näe lapsiaan.

N37

Vieraannuttaminen on ihan selvä ilmiö, se ei voi sekoittua siihen että toinen ei edes halua enempää lapsiaan nähdä.

Onko? Tuo exäni ei varmasti töissä tai vapaa-ajan sosiaalisissa ympyröissä sano, ettei suostu ottamaan lapsia enempää. Päin vastoin, ottaa rusinat pullasta siinä, että selittää ummet ja lammet lapsistaan (vaikka oikeasti ei tiedä lasten elämästä yhtään mitään, mutta tutkitusti lapset edistää miehen urakehitystä), ja jos joku kysyy, että mikset ota lapsia enempää, valehtelee, etten antaisi lapsia enempää, vaikka päin vastoin olen ehdottanut, että isäviikonloput olisivat pidempiä kuin nyt. Oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja tajuan nyt, että aika manipuloiva tyyppi kyseessä.

N37

Edelleen eri asia. Huomaatko että purat vain kiukkuasi, et puhu aloituksen asiasta?

Joo, siis tottakai tunnistan myös aivan päinvastaisen ongelman (mistä aloitus). Mun pointti olikin vain tasapainottaa keskustelua myös tällä toisella näkökulmalla. Ja toisaalta sillä, että uskon, että nämä itsekkäät sluibat myös oikeasti hyödyntävät niiden miesten asemaa, joilla ei aidosti ole mahdollisuuksi osallistua lastensa elämään, vaikka haluaisivat.

Kokonaispointti: jokaista tapausta tulee arvioida erillisenä.

Oman kokemukseni mukaan äidit huolehtivat pitkälti lapsista ja kun ero tulee, ei isällä ole mitään hajua mitä lasten kanssa pitäisi tehdä. Laitetaan leffa pyörimään ja mennään puuhailemaan omia juttuja. Tai kännätään. Ruoka mikrotetaan jossain kohtaa päivää ja lapsi siivoilee pahimpia sotkuja tekemisen puutteessa. Sitten huudetaan, kun kaukosäädin oli väärässä paikassa. Sitä vaan odottaa, että pääsee kotiin missä homma pelaa ja on kavereitakin. Ei ihme, että lapsi vieraantuu, kun kaikki on vähän sinne päin eikä ole turvallinen olo. Eksä varmaan toivoisi, että homma toimisi niin saisi joskus lapsivapaata. Sen sijaan hän hoitaa lapset kokonaan ja saa vielä haukut vieraannutuksesta päälle.

Läsnäolo on vaativaa ja tuntuu, että se on miehille tosi vaikeaa. Ihan jo parisuhteessa saati sitten lasten kanssa, joiden miellyttämisestä ei edes saa mitään varsinaista hyötyä. Siitähän siinä on lähinnä kyse. Kaiken muun pystyy jollain tapaa järjestämään pieninkin resurssein.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan äidit huolehtivat pitkälti lapsista ja kun ero tulee, ei isällä ole mitään hajua mitä lasten kanssa pitäisi tehdä. Laitetaan leffa pyörimään ja mennään puuhailemaan omia juttuja. Tai kännätään. Ruoka mikrotetaan jossain kohtaa päivää ja lapsi siivoilee pahimpia sotkuja tekemisen puutteessa. Sitten huudetaan, kun kaukosäädin oli väärässä paikassa. Sitä vaan odottaa, että pääsee kotiin missä homma pelaa ja on kavereitakin. Ei ihme, että lapsi vieraantuu, kun kaikki on vähän sinne päin eikä ole turvallinen olo. Eksä varmaan toivoisi, että homma toimisi niin saisi joskus lapsivapaata. Sen sijaan hän hoitaa lapset kokonaan ja saa vielä haukut vieraannutuksesta päälle.

Läsnäolo on vaativaa ja tuntuu, että se on miehille tosi vaikeaa. Ihan jo parisuhteessa saati sitten lasten kanssa, joiden miellyttämisestä ei edes saa mitään varsinaista hyötyä. Siitähän siinä on lähinnä kyse. Kaiken muun pystyy jollain tapaa järjestämään pieninkin resurssein.

Se on juuri näin.

Poislukien erityistapaukset (joissa päihde- tai mielenterveysongelmia) lapset viimeistään 6v+ ymmärtää itsekin, kuka on heidän puolellaan ja haluaa heidän parastaan. Toivottavasti saavat tuon fiiliksen molemmista vanhemmista.

Sanon tän nyt eronneena lähivanhempana myös kaikille etä-isille: mun oma isä teki aikanaan pitkää päivää duunissa ja myös reissasi työkseen. Äiti oli aina paikalla. Isä käytti vapaa-aikansa läsnäollen yhteisessä tekemisessä (suunnistus, laskettelu jne.). Tukeudun edelleen paljon isääni näin 37-vuotiaana, koska olen ajautunut uran suhteen samantyyppisiin juttuihin. Äidinkin kanssa toki läheinen. mutta näin sinkkuäitinä ahdistaa melkein oman äitini puolesta, koska hän uhrasi aikansa meille lapsille sen ikäisenä, mitä mä olen nyt, ja silti kansainvälistä, mielenkiintoista uraa tehnyt isäni on se, kenen kanssa sparrailen. Mut kuten sanottu, olen edelleen läheinen molempien vanhempieni kanssa - riippumatta siitä hoitiko se vanhempi päivittäistä kuvioita vai sitä isomman kuvan sparrailua. Molemmat oli aina mun puolella.

Olen jo aikuinen, mutta isäni on edelleen sitä mieltä, että emme ole läheisiä, koska äitini aikoinaan esti minua kyläilemästä luonaan ja käännytti minut häntä vastaan. Totuus on, että en jaksanut katsella viikonloppuvierailuilla humalaista isää ja sanoinkin äidilleni etten enää halua mennä. Äiti tuolloin asetti tulemiseni ehdoksi, että selvinpäin on oltava, mihin isäni ei koskaan pystynyt. Olen tästä isälleni sanonut, mutta ei pysty myöntämään että syy vieraantumiseen oli ihan omansa.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan äidit huolehtivat pitkälti lapsista ja kun ero tulee, ei isällä ole mitään hajua mitä lasten kanssa pitäisi tehdä. Laitetaan leffa pyörimään ja mennään puuhailemaan omia juttuja. Tai kännätään. Ruoka mikrotetaan jossain kohtaa päivää ja lapsi siivoilee pahimpia sotkuja tekemisen puutteessa. Sitten huudetaan, kun kaukosäädin oli väärässä paikassa. Sitä vaan odottaa, että pääsee kotiin missä homma pelaa ja on kavereitakin. Ei ihme, että lapsi vieraantuu, kun kaikki on vähän sinne päin eikä ole turvallinen olo. Eksä varmaan toivoisi, että homma toimisi niin saisi joskus lapsivapaata. Sen sijaan hän hoitaa lapset kokonaan ja saa vielä haukut vieraannutuksesta päälle.

Läsnäolo on vaativaa ja tuntuu, että se on miehille tosi vaikeaa. Ihan jo parisuhteessa saati sitten lasten kanssa, joiden miellyttämisestä ei edes saa mitään varsinaista hyötyä. Siitähän siinä on lähinnä kyse. Kaiken muun pystyy jollain tapaa järjestämään pieninkin resurssein.

Näin varmasti usein onkin. Silloin kun puhutaan oikeasti vieraannuttamisesta, puhutaan siitä, että se äiti todella vie siltä isältä ihan kaiken, mustamaalaa ja panettelee. Oikeus on äitien puolella, lähes aina; isää ei kuunnella lainkaan. Apn tapauksesta en tiedä, mutta niin monta vieraannuttamista olen sivusta seurannut, että todella jonkin pitäisi muuttua. Äitien valta on ihan järkyttävä Suomessa, täysin sairas kuvio.

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiaan osalta homma on taputeltu, nuoremman kohdalla sopimukseen voit vedota.

Ei 12-vuotias päätä näitä asioita. Häntä tulee kuunnella oikeudessa, mutta silti harkinta jää oikeudelle. Ja jos sopimuksessa lukee, että tavataan, niin sitten tavataan. Ei nää sillai mene, että 12v. elää mielitekojensa mukaan. Kun kerran sopimus on, niin silloin 12v. menee toiselle vanhemmalle. Toki tapaamissopimus voidaan tehdä uusiksi ja siinä yhteydessä tosiaan pitää kuunnella, mutta ratkaisu ei pohjaudu pelkästään lapsen fiiliksiin.

Meillä oli aikanaan sama tilanne: lapset eivät halunneet mennä isälleen, ja isä syytti minua vieraannuttamisesta.

Isä sanoi, että lapsilla oli hänen luonaan kivaa.

Minulle lapset sanoivat, etteivät jaksa, kun isä koko ajan kritisoi kaikkea. Siis lapsia myös.

En tänäkään päivänä tiedä, kuka siinä tulkitsi tilanteita väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan äidit huolehtivat pitkälti lapsista ja kun ero tulee, ei isällä ole mitään hajua mitä lasten kanssa pitäisi tehdä. Laitetaan leffa pyörimään ja mennään puuhailemaan omia juttuja. Tai kännätään. Ruoka mikrotetaan jossain kohtaa päivää ja lapsi siivoilee pahimpia sotkuja tekemisen puutteessa. Sitten huudetaan, kun kaukosäädin oli väärässä paikassa. Sitä vaan odottaa, että pääsee kotiin missä homma pelaa ja on kavereitakin. Ei ihme, että lapsi vieraantuu, kun kaikki on vähän sinne päin eikä ole turvallinen olo. Eksä varmaan toivoisi, että homma toimisi niin saisi joskus lapsivapaata. Sen sijaan hän hoitaa lapset kokonaan ja saa vielä haukut vieraannutuksesta päälle.

Läsnäolo on vaativaa ja tuntuu, että se on miehille tosi vaikeaa. Ihan jo parisuhteessa saati sitten lasten kanssa, joiden miellyttämisestä ei edes saa mitään varsinaista hyötyä. Siitähän siinä on lähinnä kyse. Kaiken muun pystyy jollain tapaa järjestämään pieninkin resurssein.

Näin varmasti usein onkin. Silloin kun puhutaan oikeasti vieraannuttamisesta, puhutaan siitä, että se äiti todella vie siltä isältä ihan kaiken, mustamaalaa ja panettelee. Oikeus on äitien puolella, lähes aina; isää ei kuunnella lainkaan. Apn tapauksesta en tiedä, mutta niin monta vieraannuttamista olen sivusta seurannut, että todella jonkin pitäisi muuttua. Äitien valta on ihan järkyttävä Suomessa, täysin sairas kuvio.

Minusta taas tuntuu, että isät saavat oikeudessa kaiken, mitä haluavat. Veljenikin sai haluamansa tapaamisoikeuden oikeudessa. Äiti vetosi, että veli ei hoida lapsia. Ja hän oli oikeassa: nukkui aamuisin klo 12 asti ja 4-6-vuotiaat pyörivät aamukuudesta yksinään. Sen jälkeen jotain tekivät, mutta suurimman osan illasta olivat omissa huoneissaan, ja veli itse tietokoneella. Mutta eihän oikeus äitiä kuunnellut.

Vierailija kirjoitti:

Hirveä tilanne, olen kokenut saman ja nainenhan voittaa aina näissä asioissa. :(

Nainen voittaa? Mitä?

Lapsella on oikeus tavata vanhempia, mutta vanhemmilla sitä oikeutta ei ole.

Jos lapsi on 12v niin häntä on kuunnelta ja päättää haluaako tavata vanhempia vai ei.

Normaalitilanteessa, jos välit on läheiset ja lämpimät, niin vastaavaa tilannetta ei voi syntyä, puhui toinen vanhempi mitä tahansa.

Mutta juuri tuo 12v ikä, lapsi kykenee jo ajattelemaan asioita ja oikean ja väärän ero.

Ehkä ap. ei kerro kaikkea, millainen suhde hänellä on lapsiin.

Mä jaksaisin uskoa, että useimmiten kukaan äiti ei yksin halua kantaa vastuuta lapsista. Yhteiskunta ja työelämä on kuitenkin suunniteltu siten, että olisi se kaksi vanhempaa. Tiukkaa tekee esim.  yksin hoitaa kaikki lapsen sairastelut ja tehdä täysi työpäivä työmatkoineen, jos saman ihimisen täytyy viedä ja hakea hoidosta. Ja jos se on joka päivä, eli isä on korkeintaan vapaapäivinä, viikonloppuisin lapsen kanssa. Äidillä ei ole ollenkaan mahdollisuutta harrastaa tai nähdä ystäviään häiriöttömästi kuin joka toinen viikonloppu. Harva haluaa estää isän osallistumista kuvioon, ellei ole painavat syyt..

Vierailija kirjoitti:

Kai teillä on jonkinlainen yhteishuoltajuus?

Sivusta huutelen, että yhteishuolto ja tapaamiset ovat kaksi eri asiaa.