Ex yrittää vieraannuttaa lapsia

Vieraannuttaminen aiheuttaa mm sen, etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa, koska eivät näe tätä ihmisenä. Isä itkee vielä seitsemänkymppisenäkin ja miettii päänsä puhki, mitä väärää hän on tehnyt kun ei saa lapsiltaan mitään vastakaikua pinnalllsten kuulumisten vaihtamisten (aina hänen aloitteestaan) lisäksi, ei vaan ymmärrä, miksi hänen lapsensa eivät rakasta häntä. Täysin sydän murtuneena, mutta miehenä ei tietenkään voi sanoa tätä suoraan aikuisille lapsilleen, vaan pitää aina hyväntuulista fasadia ja yrittää kaikkensa ollakseen kaikin tavoin mieliksi häntä välinpitämättömästi kohtelevalle jälkikasvulleen. Itkee sitten jouluisin ja syntymäpäivinä, kun kortin korttia tai edes onnitteluviestiä ei tule. Koskaan.

Peukutuksista päätellen vieraannuttaja-mammoja paikalla enemmänkin.

Minun biologinen isäni syytti äitiä vieraannuttamisesta.

Hän oli jo heidän liittonsa aikana sairaalloisen mustasukkainen. Hän esimerkiksi yritti aina tutkia äidin puhelutiedot ja viestit että kenelle oli soitettu sekä yritti kontrolloida että missä äiti liikkuu ja kenen kanssa. Meitä lapsia hän yritti saada tarkkailemaan sitä kenen kanssa äiti puhuu ja sitten tämä isä tenttasi jälkeenpäin mitä oli tapahtunut. Suuttui, jos ei osannut vastata. Mustasukkaisuus oli ihan jatkuvaa ja varmaan suurin syy eroon, mikä onneksi tapahtui ollessani tokaluokalla.

Eron jälkeen tosin alkoi tuo vieraannuttamishöpötys ja sen voivottelu, miten "eksä lähti ja vei lapset". Hän siis kertoi tätä versiota kaikille tuttaville. Seurauksena moni tietysti oli hänen puolellaan. Tosin ne ketkä tunsi meidät, niin tiesi kyllä mihin se pystyy, joten ymmärsivät tilanteen ja todellisuuden.

Biologinen isä alkoi myös haukkua meitä lapsia siitä, miten oltiin äidin puolella ja "kyllä teistä huomaa että kenen lapsia olette", kaikkea tuollaista ilkeilyä. Huutaminen oli hänelle arkipäivää ja impulssikontrolli oli taaperon tasolla. Hän oli pelottava ja uhkaava. Ylläri, kumpikaan meistä lapsista ei sitten enää halunnut tavata tätä ihmistä tai olla hänen kanssaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Hirveä tilanne, olen kokenut saman ja nainenhan voittaa aina näissä asioissa. :(

Jep, näin se menee. Isät kun yleensä on niitä huonompia vanhempia. Oma ainakin oli henkinen manipuloija ja sain mt-ongelmia koska oli pakko käydä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa joudutaan tasaisesti selvittelemään noita toisen vanhemman esittämiä vieraannuttamisväitteitä ja voisin sanoa, että varmaan 99 % niistä osoittautuu perättömiksi ja tekaistuiksi.

Yleensä taustalla vaikuttaa tämän toisen vanhemman oma tyytymättömyys mm. tapaamissopimuksiin tai juurikin siihen, kun lapset alkavat tulla ikään missä osaavat ja saavat päättää itse etävanhemman tapaamisesta. Muita syitä perättömiin vieraannuttamisväitteisiin on myös lasten elatukseen liittyvät riidat ja joskus ihan vaan halu saada jotain kähinää aikaan, koska halutaan vaikeuttaa toisten elämää. Usein taustalta löytyy myös eroon liittyviä käsittelemättömiä asioita, esimerkiksi se, että toinen ei hyväksy eroa lainkaan tai eroa on vaikeaa hyväksyä.

Ei Suomessa ole mitään lastensuojelu viranomaisia, ne kaikki ovat lapset isästään erkaannuttamis viranomaisia, saman laisia hulluja ämmiä niin kuin ne erkaannuttaja ämmätkin!!!

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen aiheuttaa mm sen, etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa, koska eivät näe tätä ihmisenä. Isä itkee vielä seitsemänkymppisenäkin ja miettii päänsä puhki, mitä väärää hän on tehnyt kun ei saa lapsiltaan mitään vastakaikua pinnalllsten kuulumisten vaihtamisten (aina hänen aloitteestaan) lisäksi, ei vaan ymmärrä, miksi hänen lapsensa eivät rakasta häntä. Täysin sydän murtuneena, mutta miehenä ei tietenkään voi sanoa tätä suoraan aikuisille lapsilleen, vaan pitää aina hyväntuulista fasadia ja yrittää kaikkensa ollakseen kaikin tavoin mieliksi häntä välinpitämättömästi kohtelevalle jälkikasvulleen. Itkee sitten jouluisin ja syntymäpäivinä, kun kortin korttia tai edes onnitteluviestiä ei tule. Koskaan.

Siis mitä ihmettä juuri luin?

"etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa"

Pitäisikö niiden lasten siis mielestäsi jotenkin syyllistyä nyt tässä? Siksi, etteivät väitetysti koe empatiaa etävanhempaa kohtaan. Ja miksi ihmeessä lasten pitäisi katua jotain tälle aiheuttamaansa mielipahaa? Mitä mielipahaa?

Vierailija kirjoitti:

12- ja 9-vuotiaat pystyvät kyllä pitämään yhteyttä isäänsä halutessaan ihan itsenäisesti.

Jos ovat vakavasti luonnehäiriöisen lähivanhemman totaallisen ikeen alla, niin eivät voi!

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen aiheuttaa mm sen, etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa, koska eivät näe tätä ihmisenä. Isä itkee vielä seitsemänkymppisenäkin ja miettii päänsä puhki, mitä väärää hän on tehnyt kun ei saa lapsiltaan mitään vastakaikua pinnalllsten kuulumisten vaihtamisten (aina hänen aloitteestaan) lisäksi, ei vaan ymmärrä, miksi hänen lapsensa eivät rakasta häntä. Täysin sydän murtuneena, mutta miehenä ei tietenkään voi sanoa tätä suoraan aikuisille lapsilleen, vaan pitää aina hyväntuulista fasadia ja yrittää kaikkensa ollakseen kaikin tavoin mieliksi häntä välinpitämättömästi kohtelevalle jälkikasvulleen. Itkee sitten jouluisin ja syntymäpäivinä, kun kortin korttia tai edes onnitteluviestiä ei tule. Koskaan.

Mitäpä luulet, että tuollainen lasten syyllistäminen auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen aiheuttaa mm sen, etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa, koska eivät näe tätä ihmisenä. Isä itkee vielä seitsemänkymppisenäkin ja miettii päänsä puhki, mitä väärää hän on tehnyt kun ei saa lapsiltaan mitään vastakaikua pinnalllsten kuulumisten vaihtamisten (aina hänen aloitteestaan) lisäksi, ei vaan ymmärrä, miksi hänen lapsensa eivät rakasta häntä. Täysin sydän murtuneena, mutta miehenä ei tietenkään voi sanoa tätä suoraan aikuisille lapsilleen, vaan pitää aina hyväntuulista fasadia ja yrittää kaikkensa ollakseen kaikin tavoin mieliksi häntä välinpitämättömästi kohtelevalle jälkikasvulleen. Itkee sitten jouluisin ja syntymäpäivinä, kun kortin korttia tai edes onnitteluviestiä ei tule. Koskaan.

Siis mitä ihmettä juuri luin?

"etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa"

Pitäisikö niiden lasten siis mielestäsi jotenkin syyllistyä nyt tässä? Siksi, etteivät väitetysti koe empatiaa etävanhempaa kohtaan. Ja miksi ihmeessä lasten pitäisi katua jotain tälle aiheuttamaansa mielipahaa? Mitä mielipahaa?

Voiko noin pököä olla olemassakaan kuin sinä?? Toivottavasti sulla ei tule koskaan olemaan lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen aiheuttaa mm sen, etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa, koska eivät näe tätä ihmisenä. Isä itkee vielä seitsemänkymppisenäkin ja miettii päänsä puhki, mitä väärää hän on tehnyt kun ei saa lapsiltaan mitään vastakaikua pinnalllsten kuulumisten vaihtamisten (aina hänen aloitteestaan) lisäksi, ei vaan ymmärrä, miksi hänen lapsensa eivät rakasta häntä. Täysin sydän murtuneena, mutta miehenä ei tietenkään voi sanoa tätä suoraan aikuisille lapsilleen, vaan pitää aina hyväntuulista fasadia ja yrittää kaikkensa ollakseen kaikin tavoin mieliksi häntä välinpitämättömästi kohtelevalle jälkikasvulleen. Itkee sitten jouluisin ja syntymäpäivinä, kun kortin korttia tai edes onnitteluviestiä ei tule. Koskaan.

Siis mitä ihmettä juuri luin?

"etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa"

Pitäisikö niiden lasten siis mielestäsi jotenkin syyllistyä nyt tässä? Siksi, etteivät väitetysti koe empatiaa etävanhempaa kohtaan. Ja miksi ihmeessä lasten pitäisi katua jotain tälle aiheuttamaansa mielipahaa? Mitä mielipahaa?

Voiko noin pököä olla olemassakaan kuin sinä?? Toivottavasti sulla ei tule koskaan olemaan lapsia!

Trololooo

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen aiheuttaa mm sen, etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa, koska eivät näe tätä ihmisenä. Isä itkee vielä seitsemänkymppisenäkin ja miettii päänsä puhki, mitä väärää hän on tehnyt kun ei saa lapsiltaan mitään vastakaikua pinnalllsten kuulumisten vaihtamisten (aina hänen aloitteestaan) lisäksi, ei vaan ymmärrä, miksi hänen lapsensa eivät rakasta häntä. Täysin sydän murtuneena, mutta miehenä ei tietenkään voi sanoa tätä suoraan aikuisille lapsilleen, vaan pitää aina hyväntuulista fasadia ja yrittää kaikkensa ollakseen kaikin tavoin mieliksi häntä välinpitämättömästi kohtelevalle jälkikasvulleen. Itkee sitten jouluisin ja syntymäpäivinä, kun kortin korttia tai edes onnitteluviestiä ei tule. Koskaan.

Mitä mielipahaa ne lapset on tälle sitten aiheuttaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eivät halua tulla tänne"/"täällä viihtyvät hyvin".

Joku ei nyt täsmää

Ehkä ne lapset eivät vain halua olla luonasi. Sinulle väittävät viihtyvänsä koska eivät halua tai uskalla sanoa totuutta. Siihen viittaisi tuo viikonlopun jälkeinen äidillä kiukuttelukin. Sinulla lapset himmailee tunteitaan, äidin luona sitten purkavat tunteitaan ja oloaan.

Mistä päättelet että lapset palaavat äitinsä eikä isänsä luokse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen aiheuttaa mm sen, etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa, koska eivät näe tätä ihmisenä. Isä itkee vielä seitsemänkymppisenäkin ja miettii päänsä puhki, mitä väärää hän on tehnyt kun ei saa lapsiltaan mitään vastakaikua pinnalllsten kuulumisten vaihtamisten (aina hänen aloitteestaan) lisäksi, ei vaan ymmärrä, miksi hänen lapsensa eivät rakasta häntä. Täysin sydän murtuneena, mutta miehenä ei tietenkään voi sanoa tätä suoraan aikuisille lapsilleen, vaan pitää aina hyväntuulista fasadia ja yrittää kaikkensa ollakseen kaikin tavoin mieliksi häntä välinpitämättömästi kohtelevalle jälkikasvulleen. Itkee sitten jouluisin ja syntymäpäivinä, kun kortin korttia tai edes onnitteluviestiä ei tule. Koskaan.

Mitä mielipahaa ne lapset on tälle sitten aiheuttaneet?

Oletko todella noin pökö??

Voisin aloittajalla todeta, että se ei yritä vaan se tekee sen että erkaannuttaa sinut lapsistaan!

Lukekaa tutkimuksia aiheesta, en jaksa jankata asiaa ymmärtämättömien tai varsinkin sitä kokemattomien ihmisten kanssa. Ps vieraannuttaminen on rikos, siis ihan oikea sellainen eikä vain moraalinen.

On paljon syitä, miksi lapset ei halua tavata toista vanhempaa. Yleisimpiä syitä on, että vanhempi juo liikaa ja on kännissä vierailujen aikana.

Toinen syy on se, ettei vanhemman luona ole ruokaa, ruoka-aikoja tai nukkumiseen ei ole kunnon olosuhteita kuten omaa sänkyä, peittoa ja omaa rauhaa.

Kolmas syy on se, että vanhempi on pelottava, suuttuu kohtuuttomasti pikkuasioista eikä lapset uskalla kertoa huoliaan tälle.

Ihan perusasioilla pääsee pitkälle. Lapset ovat kyllä kiintyneitä molempiin vanhempiin eikä vaadi ihmeitä, mutta rajansa kaikella.

Joo. Kyllä vieraannuttaminen on monille ihan tosiasia. Nämä tietämäni äidit ovat olleet valmiita jopa valehtelemaan oikeudessa (isää syytetty esim. väkivaltaisuudesta täyttä puppua), jotta isät ovat menettäneet huoltajuuden ja sen jälkeen onkin sitten tehty kaikki mahdollinen, etteivät lapset isää tapaa. Toisessa näistä tapauksista lapset alkoivat pitää lopulta salaa yhteyttä isään, vieraannuttaminen ei onnistunut. Toisessa valitettavasti jossain määrin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen aiheuttaa mm sen, etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa, koska eivät näe tätä ihmisenä. Isä itkee vielä seitsemänkymppisenäkin ja miettii päänsä puhki, mitä väärää hän on tehnyt kun ei saa lapsiltaan mitään vastakaikua pinnalllsten kuulumisten vaihtamisten (aina hänen aloitteestaan) lisäksi, ei vaan ymmärrä, miksi hänen lapsensa eivät rakasta häntä. Täysin sydän murtuneena, mutta miehenä ei tietenkään voi sanoa tätä suoraan aikuisille lapsilleen, vaan pitää aina hyväntuulista fasadia ja yrittää kaikkensa ollakseen kaikin tavoin mieliksi häntä välinpitämättömästi kohtelevalle jälkikasvulleen. Itkee sitten jouluisin ja syntymäpäivinä, kun kortin korttia tai edes onnitteluviestiä ei tule. Koskaan.

Siis mitä ihmettä juuri luin?

"etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa"

Pitäisikö niiden lasten siis mielestäsi jotenkin syyllistyä nyt tässä? Siksi, etteivät väitetysti koe empatiaa etävanhempaa kohtaan. Ja miksi ihmeessä lasten pitäisi katua jotain tälle aiheuttamaansa mielipahaa? Mitä mielipahaa?

Uusi vaimo ottaa tosissaan miehen marttyyriesityksen. Lapset eivät kiinnostaneet miestä pieninä ja sitten, kun isäressu olisi joskus halunnut isoiksi kasvaneiden lastensa kanssa jotain puuhata, lapsia ei ventovieraan mielihalut enää kiinnostaneetkaan.

Päälle uhriutuu ihan omatoimisesti tekemästään vieraannuttamisesta ja syyllistää lapsia "kylmyydestä".

Tyypit ihan oikeesti kyselee täällä, mitä mielipahaa se sellainen muka tuottaa, että käyttää isäänsä vain rahasampona tai kaikessa mahdollisessa ilmaisena apuna, eikä edes tämän vanhuuspäivillä vaivaudu siitä kaikesta saadusta edes yhdellä kortilla kiittämään?  Miksiköhän, äly hoi! 

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen aiheuttaa mm sen, etteivät lapset koe aikuisinakaan aitoa empatiaa etävanhempaa kohtaan eivätkä kadu tälle aiheuttamaansa mielipahaa, koska eivät näe tätä ihmisenä. Isä itkee vielä seitsemänkymppisenäkin ja miettii päänsä puhki, mitä väärää hän on tehnyt kun ei saa lapsiltaan mitään vastakaikua pinnalllsten kuulumisten vaihtamisten (aina hänen aloitteestaan) lisäksi, ei vaan ymmärrä, miksi hänen lapsensa eivät rakasta häntä. Täysin sydän murtuneena, mutta miehenä ei tietenkään voi sanoa tätä suoraan aikuisille lapsilleen, vaan pitää aina hyväntuulista fasadia ja yrittää kaikkensa ollakseen kaikin tavoin mieliksi häntä välinpitämättömästi kohtelevalle jälkikasvulleen. Itkee sitten jouluisin ja syntymäpäivinä, kun kortin korttia tai edes onnitteluviestiä ei tule. Koskaan.

Sillähän ei varmaan ole mitään tekemistä asian kanssa miten lapset haluaa olla tekemisissä, jos etävanhempi syyllistää vielä aikuisia lapsiaankin tuolla tavalla?