Lue keskustelun säännöt.
Ystävän ongelmallinen(?) syöminen, yritänkö herätellä tai olla avuksi?
16.09.2022 |
Ystäväni syöminen on pikkuhiljaa muuttunut nähdäkseni ongelmalliseen suuntaan. Olemme paitsi vapaa-ajan ystäviä, myös samassa työpaikassa, joten väkisinkin näen usein hänen syömisiään.
Tässä suunnilleen pähkinänkuoressa:
- Syöminen hänelle jotenkin pakonomaista, tuntuu olevan hätä jo etukäteen, saako ruokaa tarpeeksi usein ja tarpeeksi paljon
- Jos esim. töissä on tulossa n. kahden tunnin aika, jolloin ei voi syödä (ei siis tuon pidempi aika edes), syö mielestäni aika paljon siihen ennakkoon ja kun taas voi syödä, syö mielestäni silloinkin paljon. Saattaa sen parin tunnin syömistauon jälkeen tuumata ääneen, että huhhuh, hirveä nälkä, meinaa nälkäkiukku iskeä, tms.
- Annoskoot kasvaneet, painoa kertynyt
- Ei kestä yhtään odottelua ruoan suhteen, siis esim. ravintolassa on silmin nähden hermostunut kunnes ruoka tulee, puhuu paljon toivottavasti ne ei nyt unohda meidän ruokia tms., jos on salaattipöytä josta saa hakea alkuun, saattaa hakea ihan tuhottomasti, kun ei vissiin jotenkin kestä odotella sitä pääruoan saapumista
- Jos on esim. piknik kaveriporukalla, hän ei malta silleen että rauhassa asetutaan ja jutellaan ja sitten aletaan hiljalleen myös maistella herkkueväitä, vaan hän saattaa käydä ruoan kimppuun jotenkin ihan malttamattoman lailla, vähän kuin pikkulapsi
Ja joo, tiedän, että joskus on oikeasti kova nälkä jne, tietenkin itselläni myös, ja silloin saattaa esim. just syödä salaattipöydän antimia nälkäänsä ennen kuin pääruoka tulee, jne. Mutta tässä on kyse toistuvuudesta ja lähes kuin kaavasta, että menee aina näin.
Mitä tehdä? Olenko kuin en huomaisikaan, eihän asia tavallaan minulle kuulu? Vai otanko asian puheeksi ystävänä (jos, niin miten?); en toivoisi ystäväni puolesta, että tilanne tästä ongelmallisoituisi vielä, tai että hänelle toden teolla alkaisi kertyä liikakiloja, yms.? Mitä sanotte? En oikein tiedä, onko hän itse yhtään huomannut, mihin suuntaan hänellä on tämä ruoka-asia liukunut.
Kommentit (42)
Ap:n ei kannata puuttua asiaan, jos liikakilot on se asia, mikä tuossa huolettaa. Hän on väärä ihminen tukemaan asiassa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa käytöstä. Tulee mieleen nälänhätää kokenut eläin tai ihminen.
Nälässä pidetyt lapset voivat käyttäytyä noin aikuisina.
"Ystävä" ei tulisi tänne Vauva-foorumille avautumaan "ystävänsä" muka-ongelmista ja muka-hakemaan "neuvoja" kuinka handlata "ystävänsä" "pelätty" lihoaminen.
Ehkä syö yleislääke ketiapiinia tai muuta vastaavaa? Ne voivat aiheuttaa juuri vastaavia himoja. Myös mirtatsapiini on tavallinen. Esim. univaikeuksiin ja ahdistukseen käytetään näitä syötättäviå valmisteita. Eikä niitä monesti vaihdeta pois joksikin muuksi vaikka kuinka haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa käytöstä. Tulee mieleen nälänhätää kokenut eläin tai ihminen.
Nälässä pidetyt lapset voivat käyttäytyä noin aikuisina.
Suomessa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet nälkää lapsena. Kuulun itsekin siihen joukkoon. Noin äärimmäisiä käytöksiä se ei ole laukaissut, mutta ruokasuhde on vääristynyt sekä stressaavat tai muuten mieltä kuormittavat tilateet syöksevät ruokahalun joko poispäältä ja epäterveeseen pelkkään tiheänenergian energiatankkausmoodiin tai pohjattomaan ruokahaluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on nyt molemmilla, työkaverin henkilökohtaisiin asioihin ei voi puuttua jos ei ole muuta kuin vain ns. ystävä.
Panemaanko sitä pitäisi alkaa, niin saa alkaa valittamaan syömisistä :D
Minuakin on harmittanut, kun monet ystävät ovat syöneet itsensä palloiksi ja poissa on se entinen hoikkuus ja seksikkyys, enkä voi ajatella enää parisuhdetta ja seksiä heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni toisten ihmisten syömiset on niitä asioita, joihin ei pitäisi koskaan millään tavalla puuttua. Tai no omat alaikäiset lapset tai selkeästi henkeä uhkaavat tilanteet on asia erikseen.
Mutta mä tavallaan ymmärrän ap:ta. Tai saattaa tää juttu olla provokin, mutta anyways :D
Mulla on ystävä joka käyttäytyy samalla tavalla. Koko ajan hänen pitää olla syömässä jotain tai jos ruokaa ei juuri sillä hetkellä ole niin sitten puhuu syömisestä taukoamatta ja suunnittelee tulevia aterioita jne. Ja kun hän syö, niin hän suorastaan mättöahtaa sitä ruokaa itseensä. Ei pureskele kunnolla eikä edes niele edellistä lusikallista kun jo tunkee uutta satsia suuhun. Lopulta posket ihan hamsterina ja kastike valuu suupielestä. Todella kuvottavaa minusta, enkä mielelläni käy ravintoloissa hänen kanssaan.
Mutta miten tähän voi muka asiallisesti puuttua, ei kai millään? Ystäväni ei ole ylipainoinen, mutta olen silti huolissani hänen terveydentilastaan ja mietin voiko hänellä olla jokin sairaus mikä aiheuttaa tätä. Diabetes tai jotain.
Mä kyllä sanoisin asiasta. Normaalisti en haluaisi puuttua kenenkään painoon tai kommentoida sitä, semmoista kommentointia en voi ymmärtää. Mulle on ihan sama minkä painoisia muut ovat, se ei määritä kenenkään ihmisarvoa.
Mutta.. ap:n kuvaamassa tilanteessa on jotain outoa. Ensinnäkin jos a. toisen käytös on muuttunut ihan yllättäen b. käytös näkyy sekä vapaa-ajalla että töissä c. ystävä puhuu nälästä ja 2h on pitkä aika odotella ruokaa?
Ottaisin asian (varovasti) puheeksi, sillä taustalla voi olla jokin vakava sairaus, esim. syöpä, diabetes, jne. Toki jokin syömishäiriökin voi olla ja siksi pitää olla varovainen, mutta jotenkin tulee mieleen jokin ihan fyysinen sairaus.
Kehoita käymään lääkärissä. Kysy vaikka hänen valittaessa nälkäänsä että "tuntuuko susta että sulla on nykyisin jatkuvaa näläntunnetta? Häiritseekö se sua? Mistä se voisi johtua? Urheiletko sä nykyisin paljon?" ja kuuntelet tarkasti mitä hän vastaa. Keksit jatkokysymyksiä sitten vastausten mukaan. Pääasia on että saat hänet miettimään (harkitsemaan) sitä lääkärissä käyntiä. Ei painostusta mutta pääasia että tulee tietoiseksi siitä että ois hyvä käydä lääkärissä.
Tämä sen perusteella kun on ollut syöpää sairastava sukulainen ja lemmikki.. ehdottomasti lääkäriin. Kaikki ei ole psyykkistä. Huolestuminen ystävästä on ihan normaalia (ja suotavaakin) jos kaikki ei ole kunnossa tai ihminen muuttuu aivan yhtäkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö teetyötä töissä? Mikä työpaikka voi tänne kirjoittaa kello: 11.00. Onko ote eilisestä tv 11 sarja, vai tuliko keskiviikko? Ylilihavat ystävykset?
Voi olla joku sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Voi olla että on tulossa kakkostyypin diabetes, se tekee ainakin mulla sitä että aina on nälkä vaikka just olisi syönyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja kun otat asian puheeksi niin painosta ei kannata mainita ollenkaan (ellei henkilö ole laihtunut ihan hirveästi)..
Eihän se tässä ole se pääasia muutenkaan. Keskity puhumaan näläntunteesta/siitä onko hänellä jatkuva nälkä tai häiritsevä olo, ei mitenkään painoon eikä annoskokoon.
T.30
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on harmittanut, kun monet ystävät ovat syöneet itsensä palloiksi ja poissa on se entinen hoikkuus ja seksikkyys, enkä voi ajatella enää parisuhdetta ja seksiä heidän kanssaan.
No, he eivät ajatelleet suhdetta kanssasi aiemmin eivätkä nytkään, joten mitään et menettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko muuten kuin syömisen suhteen huolissaan kuinka ystäväsi jaksaa?
Kannattaisi ihan ensin hienotunteisesti kysyä miten hän voi, mitä hänelle kuuluu jne.
Sitten jos hän alkaa itse kertoa, että on on huomannut, että on muuttanut syönimistapojaan niin sitten voitte keskustella myös siitä.
Ei se auta yhtään mitään, että alkaa huomautella toisen ihmisen syömisistä tai lihomisesta. Ellei se ihminen ole itse henkisesti valmis asiaa kohtaamaan. Se on vai loukkaavaa.
Lihava esimerkiksi tietää olevansa lihava, siitä on turha ulkopuolisen hänelle sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja kun otat asian puheeksi niin painosta ei kannata mainita ollenkaan (ellei henkilö ole laihtunut ihan hirveästi)..
Eihän se tässä ole se pääasia muutenkaan. Keskity puhumaan näläntunteesta/siitä onko hänellä jatkuva nälkä tai häiritsevä olo, ei mitenkään painoon eikä annoskokoon.
T.30
No on sekin aika tökeröä kysyä onko hänellä jatkuva nälkä. Nämä ovat aika henkilökohtaisia asioita ja yleisesti ajatellaan juuri niin, ettei joitain asioita ole kohteliasta kysellä.
Aina on vaarana nolostuttaa tai loukata toista.
Eikö olisi parempi jutella muista asioista ja jotenkin saada ihminen itse avautumaan onko elämässä jotain stressiä tai vaikeita asioita tai elämänmuutoksia.
Onko kyseessä esimerkiksi ns. lohtusyöminen. Mutta ei sitäkään parane heittää hänelle silmille loukkaavasti.
"Hei muuten, onkohan kyseessä, että syöt suruusi kun olen seurannut, etä sulla tuntuu olevan jatkuvasti nälkä ja ahnehdit kuin susi".
Mulla oli just tuommosta "syömistä" kun olin erittäin ahdistunut. Tiedostin itse tilanteen , mutta ei ollut keinoja miten ratkaista se. Ystäväsi voi itsekin tajuta ettei syömisensä ole normaalia. Minä menin terapiaan ja aloin siellä käsitellä ahdistusta ja syöntini normalisoitui. Siitä lihomisesta älä puhu , voit kysellä onko hänellä huolia , onko kaikki ok ?
Mun ystävä on aika samanlainen. On tosi ylipainoinen ja häntä häiritsee oma paino paljon. Kuitenkin syö terveellisesti omien sanojensa ja uskomuksensa mukaan. Oltiin ulkomailla ja koko reissu oli yhtä ruoan metsästystä ja puputtamista (ja ei puhettakaan että mitään terveellistä).
Pekonia, pasteijoita, leivoksia.. huhhuh.
Eipä sitä aikuiselle ihmiselle voi mennä tommosesta sanomaan muutakuin näyttää omaa 'esimerkkiä'.
Itselläni ei ole ollut ongelmia ystävien syömisen suhteen.
t: kannibaali
Tekstin perusteella sinulla taitaa olla enemmän ongelmia, jos näet ongelmaksi sen, milloin piknikilllä joku alkaa mättämään leipää turpaansa.
Jos pystyt arvioimaan ystäväsi tilannetta mahdollisimman neutraalisti/objektiivisesti sekoittamatta mukaan omat arvosi hyvistä ruokatavoista tai suhteesta ruokaan kannattaa puhua ystävällesi.
Sinuna en menisi suoraan siihen, miten hän syö, lihoo, ahmii liikaa, vaan voisit hyvän hetken koittaessa kysellä miten hän voi ja onko jokin mikä ahdistaa yms. Ystäväsi ehkä ihmettelee, miksi sinua kiinnostaa, ja vasta siinä vaiheessa mainita esimerkkinä miten jokin tilanne ruokaillessa tmv sai sinut miettimään hänen tilannettaan. Älä yleistä. Muutenkin on aina parempi painottaa sitä, miten sinä koet hänen muuttuneenja miten sinä olet vähän huolissasi. Se, että puhut minä-muodossa ei ole niin hyökkäävää ja saa toista puolustuskannalle.
Ystävästä saa ja pitääkin olla huolissaan, jos sellaiselta tuntuu. Mutta älä säikytä.