Ystävän ongelmallinen(?) syöminen, yritänkö herätellä tai olla avuksi?
Ystäväni syöminen on pikkuhiljaa muuttunut nähdäkseni ongelmalliseen suuntaan. Olemme paitsi vapaa-ajan ystäviä, myös samassa työpaikassa, joten väkisinkin näen usein hänen syömisiään.
Tässä suunnilleen pähkinänkuoressa:
- Syöminen hänelle jotenkin pakonomaista, tuntuu olevan hätä jo etukäteen, saako ruokaa tarpeeksi usein ja tarpeeksi paljon
- Jos esim. töissä on tulossa n. kahden tunnin aika, jolloin ei voi syödä (ei siis tuon pidempi aika edes), syö mielestäni aika paljon siihen ennakkoon ja kun taas voi syödä, syö mielestäni silloinkin paljon. Saattaa sen parin tunnin syömistauon jälkeen tuumata ääneen, että huhhuh, hirveä nälkä, meinaa nälkäkiukku iskeä, tms.
- Annoskoot kasvaneet, painoa kertynyt
- Ei kestä yhtään odottelua ruoan suhteen, siis esim. ravintolassa on silmin nähden hermostunut kunnes ruoka tulee, puhuu paljon toivottavasti ne ei nyt unohda meidän ruokia tms., jos on salaattipöytä josta saa hakea alkuun, saattaa hakea ihan tuhottomasti, kun ei vissiin jotenkin kestä odotella sitä pääruoan saapumista
- Jos on esim. piknik kaveriporukalla, hän ei malta silleen että rauhassa asetutaan ja jutellaan ja sitten aletaan hiljalleen myös maistella herkkueväitä, vaan hän saattaa käydä ruoan kimppuun jotenkin ihan malttamattoman lailla, vähän kuin pikkulapsi
Ja joo, tiedän, että joskus on oikeasti kova nälkä jne, tietenkin itselläni myös, ja silloin saattaa esim. just syödä salaattipöydän antimia nälkäänsä ennen kuin pääruoka tulee, jne. Mutta tässä on kyse toistuvuudesta ja lähes kuin kaavasta, että menee aina näin.
Mitä tehdä? Olenko kuin en huomaisikaan, eihän asia tavallaan minulle kuulu? Vai otanko asian puheeksi ystävänä (jos, niin miten?); en toivoisi ystäväni puolesta, että tilanne tästä ongelmallisoituisi vielä, tai että hänelle toden teolla alkaisi kertyä liikakiloja, yms.? Mitä sanotte? En oikein tiedä, onko hän itse yhtään huomannut, mihin suuntaan hänellä on tämä ruoka-asia liukunut.
Kommentit (42)
Lääkäri määräsi mulle Triptyl lääkettä. Musta tuli just tuollainen nälkäkuolija. Lihoin 18kg viiden kuukauden aikana kunnes lopetin lääkkeen. Näin jopa unta ruoasta ja nälästä.
No sä aivan itse muotoilit asian noin. Mä en tarkoittanut ihan tuolla tavalla muotoillen, eiköhän ap itse löydä parhaat sanat.
Kaikesta voi lopulta loukkaantua, mutta kyllä mun mielestä joskus on ystävän tehtävä ilmaista huolensa, jos aihetta on. Hyvä ystävyys kestää pienen loukkaantumisen tunteenkin eikä kaadu siihen.
Jos kaikessa täytyy miettiä miten "ei loukkaa toista" niin elämästä ei tule mitään ja mistään tärkeästä ei voida puhua.
Siellä taustalla voi olla (jopa 1. tyypin) diabetes tai syöpä, siksi on tärkeää mainita asiasta. Henkilö ei välttämättä itse ole huomannut että asiasta voi olla syytä käydä lääkärissä.
Kuten sanoin niin mulla tosta tuli ekana mieleen syöpä ihan lemmikin ja sukulaisen vuoksi. Sukulaisen kohdalla yritettiin ohjata ja kehoittaa lääkäriin eikä edes siellä tunnistettu heti syöväksi ajoissa. Henkilö kuoli 5kk kuluttua diagnoosista.
Vaikka ap:n ystävällä olisi vain stressiä tai syömishäiriö, terveydenhuollon pariin kehoittaminen on oikea teko. Jotain kertoo sekin, että ystävällä on herännyt huoli.
T. 30