Teini-ikäistä poikaani ei kiinnosta mikään
Niin. Se siinä onkin. Ei tee mitään muuta kuin katselee netflixiä sohvalla. Lapsuuden harrastukset on lopettanut, ei edes kavereitakaan näe kuin erittäin harvoin. Lukiota käy jollain noin 7-8:n keskiarvolla. Se on ehkä ainoa asia, jossa edes vähän panostaa. Sinnekin meni vain hakeakseen "lisäaikaa" päätöksiin.
Mitä tuolle oikein pitäisi sanoa tai rohkaista? Elämä menee ohi sohvalla! Kotitöitäkin tekee vain vastahakoisesti monen huomautuksen jälkeen, oma huoneensa on kuin sikolätti (en todellakaan siivoa sitä, kun ikää on lähemmäs 18 kuin 16).
Kommentit (497)
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunta on myös ongelmissa poikansa kanssa. On jo yli parikymppinen, asuu edelleen kotonaan, ei kiinnosta opiskelu eikä työ. Miettii mitä haluaisi tehdä, käytännössä ei tee yhtään mitään. Jää varmaan vanhempiensa nurkkiin ja huollettavakseen lopullisesti.
Ja paskat. Kyllä se siitä vanhempiensa luota kohta pois muuttaa. Antaa nuoren miettiä, mitä aikoo tehdä. Sen saakin miettiä moneen kertaan ja tosi tosi tarkkaan, että jää edes suurimmat virheet elämässä tekemättä pääpiirteittäin. Antaa nuoren miettiä rauhassa tulevaisuuden polkua, mihin haluaa lähteä. Siinä ei kannata liikaa höntyillä. Jos vielä ei ole ideaa huomisen suhteen, niin ei se sitä tarkoita, että nykyhetki on automaattisesti lopullinen muuttumaton tilanne.
No, kiinnostaahan sitä. Netflix, ja keskiarvot olisivat matalammat kuin 7 - 8, jos opiskelu ei yhtään kiinnostaisi.
Eikö oviin voi vaihtaa lukkoja, ettei sinne tunge aikuiset lapset.
Tuossa issä tulee olla oma perhe ja rahat.
Saatana, kun noita elättejä ei saada suljettua pakkotöihin johonkin saareen tai laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuleva hikikomori? Lukion jälkeen on sitten täysin tyhjän päällä, kun mikään ei kiinnosta ja elämäntyyli on niin vaatimaton että sen rahoittaa hyvin kelarahallakin ilman työntekoa. Sosiaalisista piireistäkin eristäytyy ja jää jälkeen muiden kuvioista, joten kaverittomuus (ja siten myös tyttöystävättömyys) on todennäköisesti pysyvää. Näitä tapauksia on nykypäivän nuorissa aikuisissa valtava määrä.
Mityen Suomesta voi kukaan nuori mies tavata tyttöystävää, joka voi lain mukaan tehdä vaikka mitä raiskaussyytöksiä? Sellaiseksi on nykyajan lait menneet.
Ehdotan Thaimaan käyntiä. Sieltä nuori mieskin löytää kivaa pimppiä, mutta tarkka pitää olla kenet tuo sieltä Suomeen.
m68v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinille kannattaa antaa varoitus. "18-vuotiaana lennät ulos täältä, jos et tee töitä." Suomen lain mukaan vanhempien elatusvelvollisuus päättyy kun lapsi täyttää 18 vuotta. Kiukutteleva teinipoika saa sitten itkeä sosiaalityöntekijöille, että "vanhemmat eivät auta". Kotona makaava patalaiska itsetuhoinen hikikomori EI tarvitse vanhempien apua vaan ammattiapua (psykiatri, kuntouttava työtoiminta).
Mikäli käy amista tai lukiota niin en heittäisi ulos. Jompaakumpaa on käytävä.
Ok, boomer. Sulla on suppea maailmankuvia. Amis tai lukio. Jompaakumpaa on käytävä. Kaikki muut vaihtoehdot ovat vääriä.
Pomminvarmaa on, että itsetuhoinen hikikomori (ei harrasta liikuntaa) pilaa oman terveytensä. Armeijassa sitten hävettää, kun on rapakuntoinen vätys. Ehkä hikikomori päätti, että oman terveyden pilaaminen on paras tapa välttää työelämään joutuminen. "Mä en jaksa tehdä töitä, koska olen rapakuntoinen ja ylipainoinen."
Vierailija kirjoitti:
Lukio on nykyään tosi raskas. Jos koulu sujuu noinkin hyvin, anna olla. Jos pyytää apua tai kertoo jotain huoliaan, sitten tietty autat parhaasi mukaan.
Pitää se kotitöihin osallistua. Laiskat lapset, laiskaa puolisoa sitten seuraavaks ?
Tästä aloituksesta on nyt 2 vuotta aikaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten nuorukaisen elämä on sujunut?
Vierailija kirjoitti:
Eikö oviin voi vaihtaa lukkoja, ettei sinne tunge aikuiset lapset.
Tuossa issä tulee olla oma perhe ja rahat.
Saatana, kun noita elättejä ei saada suljettua pakkotöihin johonkin saareen tai laitokseen.
Teininä oma perhe ja rahat? Monellako muka on?
Ei alle kahdeksantoista vuotiaana tartte olla tyttöystävää, se on ihan normaalia, jos vielä kotonakin asuu? Ehtii myöhemminkin.
On myös naisia, joilla ei ole elämässä sisältöä, ellei pyyhi näiden aikamiespoikien taka puolta koko ajan.
En väitä, että ap olisi sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan normaalia siinä iässä. Koita nyt kestää pari vuotta tyrkyttämättä väkisin mitään. Koulu vie voimia ja aikuisten vaatimukset. Pieni kävely tms voi joskus virkistää ulkona hyvällä säällä, on eri asia mikä on toiselle hyvä sää. Moni pärjää yksin teininä, ei kai väkisin voi kavereita nähdä, jos ne kaverit muissa menoissa ja eivät tule. Ehtii vielä vaikka mitä myöhemmin elämässä. Jos on sellaista tekemistä tai asioita joista hän itse pitää luonnostaan, eri juttu. Harrastusmateriaaleja saa kotiinkin tai kirjatilauksia.
Jos tulee kolmen vuoden aukko kaverisuhteisiin niin sitä ei helpolla kurota umpeen.
Sinäkin istut netin tai puhelimen kimpussa. 😁
Haa...
Vierailija kirjoitti:
Eikö oviin voi vaihtaa lukkoja, ettei sinne tunge aikuiset lapset.
Tuossa issä tulee olla oma perhe ja rahat.
Saatana, kun noita elättejä ei saada suljettua pakkotöihin johonkin saareen tai laitokseen.
Tämän kirjoittaja, ehkä AP, on tunnistettava. Puhuu samaa.
Itse roikkuu syrjäytyneenä vaikeana ikäloppuna palstoilla 😅
Vierailija kirjoitti:
Ei alle kahdeksantoista vuotiaana tartte olla tyttöystävää, se on ihan normaalia, jos vielä kotonakin asuu? Ehtii myöhemminkin.
Menee se koko ajan vaikeammaksi, jos ei ole käynyt sitä tapailun, seurustelun ja kimpassa olemisen yritys- ja erehdys kierrosta edes lyhytsuhteena läpi viimeistään kahdeksantoista kieppeillä. Siitä tulee henkisesti koko ajan pelottavampi asia, kun tiedostaa että mahdolliset kumppanit alkavat olla paljon kokeneempia kuin itse. Ja puolivälissä paria kymppiä ollaan sitten viimeistään siinä, että olet outo jos et ole seurustellut ja menet siksi vältettävään osastoon.
Kuulostaa porno ja nettiaddiktiolta.
Niin ne ajat muuttuu. Seurustellut kolmatta vuotta. Opiskelee ja käy töissä. Suunnitelma muuttaa töiden perässä toiseen maahan, kunhan molemmat valmistuvat opinnoistaan.
Vierailija kirjoitti:
No, kiinnostaahan sitä. Netflix, ja keskiarvot olisivat matalammat kuin 7 - 8, jos opiskelu ei yhtään kiinnostaisi.
Itsellä oli ka 8.5:n tasoa yläasteen ja lukion enkä juuri ikinä tehnyt läksyjä, tunnit meni paljolti muuta sähläillessä mutta jo illan pari kokeisiin lukemalla sai perseilyt kompensoitua ja koenumerot ojennukseen. Eli ei välttämättä kerro mistään kummemmasta kiinnostuksesta. Sitten olikin muuten ylläri kun korkeakoulun ovet eivät enää auenneet samalla löysäilyllä, olisi vähän kannattanut kyllä satsata syväoppimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta on nyt 2 vuotta aikaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten nuorukaisen elämä on sujunut?
Lukio jäi kesken, kun rakastui erääseen tyttöön. Tyttö oli kuitenkin katala rotta ja nyt poika on jo toista vuotta vuoteen omana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinille kannattaa antaa varoitus. "18-vuotiaana lennät ulos täältä, jos et tee töitä." Suomen lain mukaan vanhempien elatusvelvollisuus päättyy kun lapsi täyttää 18 vuotta. Kiukutteleva teinipoika saa sitten itkeä sosiaalityöntekijöille, että "vanhemmat eivät auta". Kotona makaava patalaiska itsetuhoinen hikikomori EI tarvitse vanhempien apua vaan ammattiapua (psykiatri, kuntouttava työtoiminta).
Mikäli käy amista tai lukiota niin en heittäisi ulos. Jompaakumpaa on käytävä.
Ok, boomer. Sulla on suppea maailmankuvia. Amis tai lukio. Jompaakumpaa on käytävä. Kaikki muut vaihtoehdot ovat vääriä.
Pomminvarmaa on, että itsetuhoinen hikikomori (ei harrasta liikuntaa) pilaa oman terveytensä. Armeijassa sitten hävettää, kun on rapakuntoinen vätys. Ehkä hikikomori päätt
Sekin vielä, että kun ei harrasta liikuntaa, niin kehon oma hormonitoiminta jää heikoksi. Itsellä tahtoo repsahtaa liikunta aina välillä ja sitten ku taas alkaa, huomaa sen eron miten esim. halut ja tietty elämisen draivi heräävät ihan eri lailla.
Voi olla ohimenevä vaihe, en huolehtisi vielä. Lukio on rankka koulu. Tiedän perheen, jossa 55 vuotias lapsi asuu yhä kotona. Kunnon peräkammarin poika ja surullistahan tuo on kaikille. Perheen muut jäsenet eivät edes puhu pojastaan, hän on suvun tabu.
Mutta joo tuohon on johtanut varmaan sata eri asiaa, eikä sinänsä liity aiheeseen. Hikikomoroutta kuitenkin on.