Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäistä poikaani ei kiinnosta mikään
Niin. Se siinä onkin. Ei tee mitään muuta kuin katselee netflixiä sohvalla. Lapsuuden harrastukset on lopettanut, ei edes kavereitakaan näe kuin erittäin harvoin. Lukiota käy jollain noin 7-8:n keskiarvolla. Se on ehkä ainoa asia, jossa edes vähän panostaa. Sinnekin meni vain hakeakseen "lisäaikaa" päätöksiin.
Mitä tuolle oikein pitäisi sanoa tai rohkaista? Elämä menee ohi sohvalla! Kotitöitäkin tekee vain vastahakoisesti monen huomautuksen jälkeen, oma huoneensa on kuin sikolätti (en todellakaan siivoa sitä, kun ikää on lähemmäs 18 kuin 16).
Kommentit (497)
Vierailija kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Täällä on porukka oikeasti ihan pihalla miesten elämästä. "No jos ei pimpsa kiinnosta...höhöhöö!". Ihan jokaista miestä kiinnostaa, mutta ihan jokaiselle sitä ei edes anneta! Itseäni aikoinaan kiusattiin yläasteella urheilija-pellejen (ei siis tarkkislaiset!) toimesta ja he sitten provosoivat muuta samaan toimintaan. Lukiossa olinkin sitten aika pitkälti yksin, koska en voinut luottaa muihin ihmisiin. Sentään pari tai kolme tyyppiä suostui puhumaan minulle silloin tällöin, mutta muuten olin aina yksin. Ei siis kiinnostanut edes vanhojen tanssit eikä myöskään penkkarit. Lukion jälkeen aloitin ekan duunin ja vasta viime vuonna kuulin, että sielläkin minua oltiin nimitelty selkäni takana. 22v aloitin salin ja AMK:n. Sitä ennen olin kyllä himassa nostellut penaa yms. jo teini-iästä lähtien. Ja se pi...lukin kyllä on kiinnostanut jo jostain 12v lähtien. Mutta mitäpä hyötyä siitä on, kun kerran on aina syrjitty? No AMK-bileissäkin kävin vain pari kertaa, kun sielläkin syrjittiin. AMK:ssa minulla oli kyllä koulukavereita, mutta he eivät olleet bilehileitä, ja ehkä hyvä niin. Ei kyllä ollut naista sielläkään minulle. Peruskoulu-kavereiden kanssa kävin kyllä baareissa vkl, jos en ollut töissä, mutta tosi harvoin sieltäkään tarttui naisia ja koskaan ei mikään juttu edennyt suhteeseen. Salilla käyn yhä ja jotain omia harrastuksia on, muttei naista. Ihan oman alan töissä olen. Tällaista se elämä on, vaikka YRITTÄISI alle 180 cm ja ei-komeana miehenä. Aina vaan syrjitään. On siis sijoituksiakin ja sijoittelen varojani säännöllisesti. Olen ollut vastuullinen, tehnyt työtä, säästänyt, sijoitellut, mutta myös käynyt ulkomailla ja pitänyt hieman hauskaakin pienen ystäväpiirin kanssa. Ongelma tosiaan on se, että suurin osa ihmisistä on yhä minua vastaan, vaikka otan täydellisen vastuun itsestäni ja en ole koskaan sossutukia nostanut. Jos aloittajan poika on yhtään samanlainen kuin minä, niin minun elämäni on MAKSIMI hyvä, jonka hän voi saada. Miehen elämä on vaikeaa.
Helpommalla pääsee ja saa täyden ajan itselleen, kun astuu pelilaudalta syrjään ja syrjäytyy tukien varaan.
Ei miehen kannata yrittää. Olet kelpo esimerkki siitä.
Keskittyy ristisanojen tekemiseen ja kahvin juomiseen. Siinäkin on päiväksi riittävästi haastetta!
Tuo nyt on ihan luuserin touhua. Elää jollain tuilla ja juoda k*sista kuparia joka päivä ja pelata...hyh. Aika yksitoikkoiseksi kävisi elämä. Kuitenkin koulut käyneen ja vastuullisena töissä kävijänäkin elämässä on paljon enemmän haastetta ja sisältöä ja työ antaa motivaatiota herätä aamulla ja elää jotakuinkin säännöllisellä päivärytmillä. Kuntosaleilu tuo vielä hyvän lisän päälle, varsinkin kun teen etätyötä. Muuten sitten teen diy-hommia auton, mp:n ja veneen äärellä ja näihin ei olisi varaa jos sossurottailisin! Minusta on typerää elää miehenä elämänsä naisten pillin mukaan. Juurikin tuo "ei naista, ei työtä", on kontrollin luovuttamista naisille elämässään. Tai siis jos ei saa jotain tiettyä tavoitetta täytettyä, että luovuttaa. Silloin et oikeasti ole kontrollissa elämästäsi, etkä edes omaisuudestasi/tienesteistäsi, kun valtio antaa almut, JOS antaa. Parempi vaan tehdä töitä ja sijoitella, jotta joskus voisi sitten elää pääomatuloilla. Tai osittain ainakin. Ei ole mahdotonta. Valtiolla on muutenkin niin paljon velkaa, että työttömyys ei tule tulevaisuudessa olemaan enää mahdollista. En koskaan viihtyisi passiivisena ihmisenä maailmassa, eikä kukaan muukaan täysjärkinen viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies 37v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Täällä on porukka oikeasti ihan pihalla miesten elämästä. "No jos ei pimpsa kiinnosta...höhöhöö!". Ihan jokaista miestä kiinnostaa, mutta ihan jokaiselle sitä ei edes anneta! Itseäni aikoinaan kiusattiin yläasteella urheilija-pellejen (ei siis tarkkislaiset!) toimesta ja he sitten provosoivat muuta samaan toimintaan. Lukiossa olinkin sitten aika pitkälti yksin, koska en voinut luottaa muihin ihmisiin. Sentään pari tai kolme tyyppiä suostui puhumaan minulle silloin tällöin, mutta muuten olin aina yksin. Ei siis kiinnostanut edes vanhojen tanssit eikä myöskään penkkarit. Lukion jälkeen aloitin ekan duunin ja vasta viime vuonna kuulin, että sielläkin minua oltiin nimitelty selkäni takana. 22v aloitin salin ja AMK:n. Sitä ennen olin kyllä himassa nostellut penaa yms. jo teini-iästä lähtien. Ja se pi...lukin kyllä on kiinnostanut jo jostain 12v lähtien. Mutta mitäpä hyötyä siitä on, kun kerran on aina syrjitty? No AMK-bileissäkin kävin vain pari kertaa, kun sielläkin syrjittiin. AMK:ssa minulla oli kyllä koulukavereita, mutta he eivät olleet bilehileitä, ja ehkä hyvä niin. Ei kyllä ollut naista sielläkään minulle. Peruskoulu-kavereiden kanssa kävin kyllä baareissa vkl, jos en ollut töissä, mutta tosi harvoin sieltäkään tarttui naisia ja koskaan ei mikään juttu edennyt suhteeseen. Salilla käyn yhä ja jotain omia harrastuksia on, muttei naista. Ihan oman alan töissä olen. Tällaista se elämä on, vaikka YRITTÄISI alle 180 cm ja ei-komeana miehenä. Aina vaan syrjitään. On siis sijoituksiakin ja sijoittelen varojani säännöllisesti. Olen ollut vastuullinen, tehnyt työtä, säästänyt, sijoitellut, mutta myös käynyt ulkomailla ja pitänyt hieman hauskaakin pienen ystäväpiirin kanssa. Ongelma tosiaan on se, että suurin osa ihmisistä on yhä minua vastaan, vaikka otan täydellisen vastuun itsestäni ja en ole koskaan sossutukia nostanut. Jos aloittajan poika on yhtään samanlainen kuin minä, niin minun elämäni on MAKSIMI hyvä, jonka hän voi saada. Miehen elämä on vaikeaa.
Helpommalla pääsee ja saa täyden ajan itselleen, kun astuu pelilaudalta syrjään ja syrjäytyy tukien varaan.
Ei miehen kannata yrittää. Olet kelpo esimerkki siitä.
Keskittyy ristisanojen tekemiseen ja kahvin juomiseen. Siinäkin on päiväksi riittävästi haastetta!
Tuo nyt on ihan luuserin touhua. Elää jollain tuilla ja juoda k*sista kuparia joka päivä ja pelata...hyh. Aika yksitoikkoiseksi kävisi elämä. Kuitenkin koulut käyneen ja vastuullisena töissä kävijänäkin elämässä on paljon enemmän haastetta ja sisältöä ja työ antaa motivaatiota herätä aamulla ja elää jotakuinkin säännöllisellä päivärytmillä. Kuntosaleilu tuo vielä hyvän lisän päälle, varsinkin kun teen etätyötä. Muuten sitten teen diy-hommia auton, mp:n ja veneen äärellä ja näihin ei olisi varaa jos sossurottailisin! Minusta on typerää elää miehenä elämänsä naisten pillin mukaan. Juurikin tuo "ei naista, ei työtä", on kontrollin luovuttamista naisille elämässään. Tai siis jos ei saa jotain tiettyä tavoitetta täytettyä, että luovuttaa. Silloin et oikeasti ole kontrollissa elämästäsi, etkä edes omaisuudestasi/tienesteistäsi, kun valtio antaa almut, JOS antaa. Parempi vaan tehdä töitä ja sijoitella, jotta joskus voisi sitten elää pääomatuloilla. Tai osittain ainakin. Ei ole mahdotonta. Valtiolla on muutenkin niin paljon velkaa, että työttömyys ei tule tulevaisuudessa olemaan enää mahdollista. En koskaan viihtyisi passiivisena ihmisenä maailmassa, eikä kukaan muukaan täysjärkinen viihdy.
Sinäkin olet jo niin vanha että kohta kuolet. Sulla on noin parikymmentä vuotta elinaikaa täysijärkisenä, kunnes muistisi alkaa olla niin hapero että et edes myönnä sitä. Puhumattakaan kaikista vammoista ja kulumista kehossasi.
Kova kolmekymppisen uho on tuttua ja jatkuu vielä nelikymppiseksi asti. Kyllä se siitä ontuu nopeasti.
Nykänenkin lähti viisvitosena ja oli painanut kovemmin töitä kuin sinä unissasikaan.
Kovat on aina nuorilla miehillä uhot.
Pistin sut jo valmiiksi polvilleen teloittavalla todellisuudella polvitaipeisiin. Jätän sut siihen miettimään elämän tosiasioita.
Paina sä vaan nuoren miehen uhollas duunia vielä ne parikymmentä vuotta kun liha jaksaa vielä.
Sitten loppu meneekin teeskennellen. Vanhuus ottaa sutkin syleilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukio on nykyään tosi raskas. Jos koulu sujuu noinkin hyvin, anna olla. Jos pyytää apua tai kertoo jotain huoliaan, sitten tietty autat parhaasi mukaan.
Miten se lukio on nyt, sanotaanko vaikka 20 vuoden ajalla, muuttunut niin tolkuttoman raskaaksi? Eikös kurssimäärä ole täsmälleen sama ja kirjoituksissakin on enemmän vapautta kuin ennen?
Erilaista projektia ja analyysitehtävää tulee nykyään joka tuutista lukiossa. Kun olen katsellut kahden lapseni lukion käyntiä nyt niin oma lukio 90-luvun alusta alkaa tuntua tosi helpolta. Esim. äidinkielessä kirjoitettiin ennen lähinnä aineita, nyt analysoidaan erilaisia tekstityyppejä ja jopa jotain videoita hyvinkin syvällisesti ja näitä sitten vääntävät iltakaudet. Tuntuu että ennen pärjäsi jos luki ne kirjat ja muistiinpanot, nyt pitää osata soveltaa ja analysoida kypsemmin kuin mihin moni aikuinen kykenee.
Voi kuulostaapa helpolta! Noin minäkin olisin saattanut päästä äidinkielen läpi reputtamatta. Vaan ei, tyhjä paperi ja aihe vapaa kirjoita neljä sivua. Eihän minulla ollut koskaan mitään sanottavaa, tyhjä paperi palautui opettajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukio on nykyään tosi raskas. Jos koulu sujuu noinkin hyvin, anna olla. Jos pyytää apua tai kertoo jotain huoliaan, sitten tietty autat parhaasi mukaan.
Miten se lukio on nyt, sanotaanko vaikka 20 vuoden ajalla, muuttunut niin tolkuttoman raskaaksi? Eikös kurssimäärä ole täsmälleen sama ja kirjoituksissakin on enemmän vapautta kuin ennen?
Erilaista projektia ja analyysitehtävää tulee nykyään joka tuutista lukiossa. Kun olen katsellut kahden lapseni lukion käyntiä nyt niin oma lukio 90-luvun alusta alkaa tuntua tosi helpolta. Esim. äidinkielessä kirjoitettiin ennen lähinnä aineita, nyt analysoidaan erilaisia tekstityyppejä ja jopa jotain videoita hyvinkin syvällisesti ja näitä sitten vääntävät iltakaudet. Tuntuu että ennen pärjäsi jos luki ne kirjat ja muistiinpanot, nyt pitää osata soveltaa ja analysoida kypsemmin kuin mihin moni aikuinen kykenee.
Voi kuulostaapa helpolta! Noin minäkin olisin saattanut päästä äidinkielen läpi reputtamatta. Vaan ei, tyhjä paperi ja aihe vapaa kirjoita neljä sivua. Eihän minulla ollut koskaan mitään sanottavaa, tyhjä paperi palautui opettajalle.
Miten ajattelit saada aikaan ne analyysit niistä teksteistä ja aiheista jos sinulla ei ole mistään mitään sanottavaa? Analyysihan on juuri sitä että osaat tuottaa omia ajatuksiasi jostain asiasta.
PS. ei lukiossa ennenkään ollut mitään "aihe vapaa" aineita vaan kyllä niihin ihan aiheet annettiin.
Tee nyt niitä ristikoita vaan kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Täällä on porukka oikeasti ihan pihalla miesten elämästä. "No jos ei pimpsa kiinnosta...höhöhöö!". Ihan jokaista miestä kiinnostaa, mutta ihan jokaiselle sitä ei edes anneta! Itseäni aikoinaan kiusattiin yläasteella urheilija-pellejen (ei siis tarkkislaiset!) toimesta ja he sitten provosoivat muuta samaan toimintaan. Lukiossa olinkin sitten aika pitkälti yksin, koska en voinut luottaa muihin ihmisiin. Sentään pari tai kolme tyyppiä suostui puhumaan minulle silloin tällöin, mutta muuten olin aina yksin. Ei siis kiinnostanut edes vanhojen tanssit eikä myöskään penkkarit. Lukion jälkeen aloitin ekan duunin ja vasta viime vuonna kuulin, että sielläkin minua oltiin nimitelty selkäni takana. 22v aloitin salin ja AMK:n. Sitä ennen olin kyllä himassa nostellut penaa yms. jo teini-iästä lähtien. Ja se pi...lukin kyllä on kiinnostanut jo jostain 12v lähtien. Mutta mitäpä hyötyä siitä on, kun kerran on aina syrjitty? No AMK-bileissäkin kävin vain pari kertaa, kun sielläkin syrjittiin. AMK:ssa minulla oli kyllä koulukavereita, mutta he eivät olleet bilehileitä, ja ehkä hyvä niin. Ei kyllä ollut naista sielläkään minulle. Peruskoulu-kavereiden kanssa kävin kyllä baareissa vkl, jos en ollut töissä, mutta tosi harvoin sieltäkään tarttui naisia ja koskaan ei mikään juttu edennyt suhteeseen. Salilla käyn yhä ja jotain omia harrastuksia on, muttei naista. Ihan oman alan töissä olen. Tällaista se elämä on, vaikka YRITTÄISI alle 180 cm ja ei-komeana miehenä. Aina vaan syrjitään. On siis sijoituksiakin ja sijoittelen varojani säännöllisesti. Olen ollut vastuullinen, tehnyt työtä, säästänyt, sijoitellut, mutta myös käynyt ulkomailla ja pitänyt hieman hauskaakin pienen ystäväpiirin kanssa. Ongelma tosiaan on se, että suurin osa ihmisistä on yhä minua vastaan, vaikka otan täydellisen vastuun itsestäni ja en ole koskaan sossutukia nostanut. Jos aloittajan poika on yhtään samanlainen kuin minä, niin minun elämäni on MAKSIMI hyvä, jonka hän voi saada. Miehen elämä on vaikeaa.
Helpommalla pääsee ja saa täyden ajan itselleen, kun astuu pelilaudalta syrjään ja syrjäytyy tukien varaan.
Ei miehen kannata yrittää. Olet kelpo esimerkki siitä.
Keskittyy ristisanojen tekemiseen ja kahvin juomiseen. Siinäkin on päiväksi riittävästi haastetta!
Tuo nyt on ihan luuserin touhua. Elää jollain tuilla ja juoda k*sista kuparia joka päivä ja pelata...hyh. Aika yksitoikkoiseksi kävisi elämä. Kuitenkin koulut käyneen ja vastuullisena töissä kävijänäkin elämässä on paljon enemmän haastetta ja sisältöä ja työ antaa motivaatiota herätä aamulla ja elää jotakuinkin säännöllisellä päivärytmillä. Kuntosaleilu tuo vielä hyvän lisän päälle, varsinkin kun teen etätyötä. Muuten sitten teen diy-hommia auton, mp:n ja veneen äärellä ja näihin ei olisi varaa jos sossurottailisin! Minusta on typerää elää miehenä elämänsä naisten pillin mukaan. Juurikin tuo "ei naista, ei työtä", on kontrollin luovuttamista naisille elämässään. Tai siis jos ei saa jotain tiettyä tavoitetta täytettyä, että luovuttaa. Silloin et oikeasti ole kontrollissa elämästäsi, etkä edes omaisuudestasi/tienesteistäsi, kun valtio antaa almut, JOS antaa. Parempi vaan tehdä töitä ja sijoitella, jotta joskus voisi sitten elää pääomatuloilla. Tai osittain ainakin. Ei ole mahdotonta. Valtiolla on muutenkin niin paljon velkaa, että työttömyys ei tule tulevaisuudessa olemaan enää mahdollista. En koskaan viihtyisi passiivisena ihmisenä maailmassa, eikä kukaan muukaan täysjärkinen viihdy.
Sinäkin olet jo niin vanha että kohta kuolet. Sulla on noin parikymmentä vuotta elinaikaa täysijärkisenä, kunnes muistisi alkaa olla niin hapero että et edes myönnä sitä. Puhumattakaan kaikista vammoista ja kulumista kehossasi.
Kova kolmekymppisen uho on tuttua ja jatkuu vielä nelikymppiseksi asti. Kyllä se siitä ontuu nopeasti.
Nykänenkin lähti viisvitosena ja oli painanut kovemmin töitä kuin sinä unissasikaan.
Kovat on aina nuorilla miehillä uhot.
Pistin sut jo valmiiksi polvilleen teloittavalla todellisuudella polvitaipeisiin. Jätän sut siihen miettimään elämän tosiasioita.
Paina sä vaan nuoren miehen uhollas duunia vielä ne parikymmentä vuotta kun liha jaksaa vielä.
Sitten loppu meneekin teeskennellen. Vanhuus ottaa sutkin syleilyyn.
Kuolema korjaa jokaisen, sekä sen jonka elämä on mennyt kaljaa juoden ja pelejä pelaten kuin senkin joka on saanut jotain aikaan. Mutta aika paljon mukavampi ja antoisampi on ollut sen aikaansaavan elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunta on myös ongelmissa poikansa kanssa. On jo yli parikymppinen, asuu edelleen kotonaan, ei kiinnosta opiskelu eikä työ. Miettii mitä haluaisi tehdä, käytännössä ei tee yhtään mitään. Jää varmaan vanhempiensa nurkkiin ja huollettavakseen lopullisesti.
Miten hampaattomia vanhemmat ovatkaan! Onko poika jotenkin vajaa, kun hänen ei katsota voivan ottaa vastuuta elämästään ja tulevaisuudestaan?
Nyt pojalle selkeä vaatimus: joko opiskelemaan tai töihin. Molempia löytyy aina, jokin vaihtoehto. Ja osallisuus asumismenoista, jos ei opiskele täyspäiväisesti ja asu muualla.
Tee nyt niitä ristikoita vaan kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Täällä on porukka oikeasti ihan pihalla miesten elämästä. "No jos ei pimpsa kiinnosta...höhöhöö!". Ihan jokaista miestä kiinnostaa, mutta ihan jokaiselle sitä ei edes anneta! Itseäni aikoinaan kiusattiin yläasteella urheilija-pellejen (ei siis tarkkislaiset!) toimesta ja he sitten provosoivat muuta samaan toimintaan. Lukiossa olinkin sitten aika pitkälti yksin, koska en voinut luottaa muihin ihmisiin. Sentään pari tai kolme tyyppiä suostui puhumaan minulle silloin tällöin, mutta muuten olin aina yksin. Ei siis kiinnostanut edes vanhojen tanssit eikä myöskään penkkarit. Lukion jälkeen aloitin ekan duunin ja vasta viime vuonna kuulin, että sielläkin minua oltiin nimitelty selkäni takana. 22v aloitin salin ja AMK:n. Sitä ennen olin kyllä himassa nostellut penaa yms. jo teini-iästä lähtien. Ja se pi...lukin kyllä on kiinnostanut jo jostain 12v lähtien. Mutta mitäpä hyötyä siitä on, kun kerran on aina syrjitty? No AMK-bileissäkin kävin vain pari kertaa, kun sielläkin syrjittiin. AMK:ssa minulla oli kyllä koulukavereita, mutta he eivät olleet bilehileitä, ja ehkä hyvä niin. Ei kyllä ollut naista sielläkään minulle. Peruskoulu-kavereiden kanssa kävin kyllä baareissa vkl, jos en ollut töissä, mutta tosi harvoin sieltäkään tarttui naisia ja koskaan ei mikään juttu edennyt suhteeseen. Salilla käyn yhä ja jotain omia harrastuksia on, muttei naista. Ihan oman alan töissä olen. Tällaista se elämä on, vaikka YRITTÄISI alle 180 cm ja ei-komeana miehenä. Aina vaan syrjitään. On siis sijoituksiakin ja sijoittelen varojani säännöllisesti. Olen ollut vastuullinen, tehnyt työtä, säästänyt, sijoitellut, mutta myös käynyt ulkomailla ja pitänyt hieman hauskaakin pienen ystäväpiirin kanssa. Ongelma tosiaan on se, että suurin osa ihmisistä on yhä minua vastaan, vaikka otan täydellisen vastuun itsestäni ja en ole koskaan sossutukia nostanut. Jos aloittajan poika on yhtään samanlainen kuin minä, niin minun elämäni on MAKSIMI hyvä, jonka hän voi saada. Miehen elämä on vaikeaa.
Helpommalla pääsee ja saa täyden ajan itselleen, kun astuu pelilaudalta syrjään ja syrjäytyy tukien varaan.
Ei miehen kannata yrittää. Olet kelpo esimerkki siitä.
Keskittyy ristisanojen tekemiseen ja kahvin juomiseen. Siinäkin on päiväksi riittävästi haastetta!
Tuo nyt on ihan luuserin touhua. Elää jollain tuilla ja juoda k*sista kuparia joka päivä ja pelata...hyh. Aika yksitoikkoiseksi kävisi elämä. Kuitenkin koulut käyneen ja vastuullisena töissä kävijänäkin elämässä on paljon enemmän haastetta ja sisältöä ja työ antaa motivaatiota herätä aamulla ja elää jotakuinkin säännöllisellä päivärytmillä. Kuntosaleilu tuo vielä hyvän lisän päälle, varsinkin kun teen etätyötä. Muuten sitten teen diy-hommia auton, mp:n ja veneen äärellä ja näihin ei olisi varaa jos sossurottailisin! Minusta on typerää elää miehenä elämänsä naisten pillin mukaan. Juurikin tuo "ei naista, ei työtä", on kontrollin luovuttamista naisille elämässään. Tai siis jos ei saa jotain tiettyä tavoitetta täytettyä, että luovuttaa. Silloin et oikeasti ole kontrollissa elämästäsi, etkä edes omaisuudestasi/tienesteistäsi, kun valtio antaa almut, JOS antaa. Parempi vaan tehdä töitä ja sijoitella, jotta joskus voisi sitten elää pääomatuloilla. Tai osittain ainakin. Ei ole mahdotonta. Valtiolla on muutenkin niin paljon velkaa, että työttömyys ei tule tulevaisuudessa olemaan enää mahdollista. En koskaan viihtyisi passiivisena ihmisenä maailmassa, eikä kukaan muukaan täysjärkinen viihdy.
Sinäkin olet jo niin vanha että kohta kuolet. Sulla on noin parikymmentä vuotta elinaikaa täysijärkisenä, kunnes muistisi alkaa olla niin hapero että et edes myönnä sitä. Puhumattakaan kaikista vammoista ja kulumista kehossasi.
Kova kolmekymppisen uho on tuttua ja jatkuu vielä nelikymppiseksi asti. Kyllä se siitä ontuu nopeasti.
Nykänenkin lähti viisvitosena ja oli painanut kovemmin töitä kuin sinä unissasikaan.
Kovat on aina nuorilla miehillä uhot.
Pistin sut jo valmiiksi polvilleen teloittavalla todellisuudella polvitaipeisiin. Jätän sut siihen miettimään elämän tosiasioita.
Paina sä vaan nuoren miehen uhollas duunia vielä ne parikymmentä vuotta kun liha jaksaa vielä.
Sitten loppu meneekin teeskennellen. Vanhuus ottaa sutkin syleilyyn.
Kovasti on katkeran oloista tekstiä, vaikka voin toki olla väärässäkin. Ja sinä et kyllä ketään tosielämässä pistäisi polvilleen. :D Mutta tosiaan, ennemmin teen elämälläni jotain merkityksellistä kuin pelaan pelejä ja uhoan netissä töissä käyville ihmisille, vaikka toki ihan kohtuullisen määrän olen pelannut ja pelaan yhä noita pelejä välillä. On ihan mukavaa herätä aamulla ja illemmalla tehdä enemmän vapaita juttuja ja omia projekteja. Vkl sitten voi juopotella muutamat oluet, jotka olen itse autolla hakenut laivan tax freestä reissulla, joka yleensä on kustantanut +-12 € autoineen. En kyllä tykkäisi istua kotona ja juoda joka päivä kallista lähimarketista ostettua kura-kolmosta, kuten suurin osa netistä uhoavista työttömistä miehistä tekee. Ja juopotella paikallisessa pubissa. :D No itse asiassa olen tuollaisissa pubeissa joskus käynyt ja ne nyt eivät edes niin pahoja paikkoja ole kuin mitä väitetään. Mutta joka päivä sellaista ei jaksaisi. Paljon kivempaa on kun elämässä on rytmi ja kaikkea mahdollista kohtuullisesti. Työttömänä sellaista ei ole. Ei olisi edes varaa elää kunnollista elämää työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta et voi tietää, mitä lapsellasi on tuossa taustalla. Esimerkiksi, että onko hänellä läheisiä kavereita, joiden kanssa edes viettää merkittäviä määriä vapaa-aikaa. Voi olla, että kavereilla on ne paremmat kaverit muualla, eikä pojallesi jää niin paljon aikaa. Voi olla myös tahtomattaan yksin.
Netflixin katselu on ihan ok tapa viettää vapaa-aikaa, jos koulu sujuu. Ei kaikki aikuisetkaan jaksa lähteä harrastuksiin töiden päälle, miksi teininkään pitäisi
Ymmärrän, että ahdistaa äitinä tuo tilanne. Minun 23 v pojalle on käynyt samoin. On oma asunto ja opiskelupaikka. Mutta makaa kotona yksin.
Olen kovin huolissani ja neuvoton.
Mitä tehdä?
Rakas poikani, nyt jo mies, hukkaa elämänsä tuossa. Oli aktiivinen nuorempana ja mukana yhdistyksissä ym. Jotain tapahtui ja ksikki muuttui. En tiedä mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta et voi tietää, mitä lapsellasi on tuossa taustalla. Esimerkiksi, että onko hänellä läheisiä kavereita, joiden kanssa edes viettää merkittäviä määriä vapaa-aikaa. Voi olla, että kavereilla on ne paremmat kaverit muualla, eikä pojallesi jää niin paljon aikaa. Voi olla myös tahtomattaan yksin.
Netflixin katselu on ihan ok tapa viettää vapaa-aikaa, jos koulu sujuu. Ei kaikki aikuisetkaan jaksa lähteä harrastuksiin töiden päälle, miksi teininkään pitäisi
Älä nyt viitsi. Kyllä se on surullista, että nuori mies katsoo jotain mädätysviihdettä illat pitkät. Tuossa iässä pitäisi juuri mennä, koska myöhemmin se on todennäköisesti mahdotonta ja/tai noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta et voi tietää, mitä lapsellasi on tuossa taustalla. Esimerkiksi, että onko hänellä läheisiä kavereita, joiden kanssa edes viettää merkittäviä määriä vapaa-aikaa. Voi olla, että kavereilla on ne paremmat kaverit muualla, eikä pojallesi jää niin paljon aikaa. Voi olla myös tahtomattaan yksin.
Netflixin katselu on ihan ok tapa viettää vapaa-aikaa, jos koulu sujuu. Ei kaikki aikuisetkaan jaksa lähteä harrastuksiin töiden päälle, miksi teininkään pitäisi
Älä nyt viitsi. Kyllä se on surullista, että nuori mies katsoo jotain mädätysviihdettä illat pitkät. Tuossa iässä pitäisi juuri mennä, koska myöhemmin se on todennäköisesti mahdotonta ja/tai noloa.
No mitä tämä "meneminen" sitten on? Ei kerro sinusta kovin hyvää, jos määrittelet noin tiukasti ulkoapäin, miten missäkin iässä kuuluu viettää vapaa-aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta et voi tietää, mitä lapsellasi on tuossa taustalla. Esimerkiksi, että onko hänellä läheisiä kavereita, joiden kanssa edes viettää merkittäviä määriä vapaa-aikaa. Voi olla, että kavereilla on ne paremmat kaverit muualla, eikä pojallesi jää niin paljon aikaa. Voi olla myös tahtomattaan yksin.
Netflixin katselu on ihan ok tapa viettää vapaa-aikaa, jos koulu sujuu. Ei kaikki aikuisetkaan jaksa lähteä harrastuksiin töiden päälle, miksi teininkään pitäisi
Älä nyt viitsi. Kyllä se on surullista, että nuori mies katsoo jotain mädätysviihdettä illat pitkät. Tuossa iässä pitäisi juuri mennä, koska myöhemmin se on todennäköisesti mahdotonta ja/tai noloa.
No mitä tämä "meneminen" sitten on? Ei kerro sinusta kovin hyvää, jos määrittelet noin tiukasti ulkoapäin, miten missäkin iässä kuuluu viettää vapaa-aikansa.
Sanon suoraan, että sosialisointi ikätovereiden kanssa on tuossa iässä tärkeää. Muuten tulee todennäköisesti jonkinasteisia ongelmia myöhemmin. Se, että istuu ikävuodet 18-25 netflixiä vahtaamassa ei varmasti tee hyvää kenellekään.
Voi olla että katsoo liikaa pornoa, passivoittaa miehiä. Iso ongelma nykypäivänä. Googlaa you brain on porn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika täytyy piestä, niin johan alkaa kiinnostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tee nyt niitä ristikoita vaan kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Täällä on porukka oikeasti ihan pihalla miesten elämästä. "No jos ei pimpsa kiinnosta...höhöhöö!". Ihan jokaista miestä kiinnostaa, mutta ihan jokaiselle sitä ei edes anneta! Itseäni aikoinaan kiusattiin yläasteella urheilija-pellejen (ei siis tarkkislaiset!) toimesta ja he sitten provosoivat muuta samaan toimintaan. Lukiossa olinkin sitten aika pitkälti yksin, koska en voinut luottaa muihin ihmisiin. Sentään pari tai kolme tyyppiä suostui puhumaan minulle silloin tällöin, mutta muuten olin aina yksin. Ei siis kiinnostanut edes vanhojen tanssit eikä myöskään penkkarit. Lukion jälkeen aloitin ekan duunin ja vasta viime vuonna kuulin, että sielläkin minua oltiin nimitelty selkäni takana. 22v aloitin salin ja AMK:n. Sitä ennen olin kyllä himassa nostellut penaa yms. jo teini-iästä lähtien. Ja se pi...lukin kyllä on kiinnostanut jo jostain 12v lähtien. Mutta mitäpä hyötyä siitä on, kun kerran on aina syrjitty? No AMK-bileissäkin kävin vain pari kertaa, kun sielläkin syrjittiin. AMK:ssa minulla oli kyllä koulukavereita, mutta he eivät olleet bilehileitä, ja ehkä hyvä niin. Ei kyllä ollut naista sielläkään minulle. Peruskoulu-kavereiden kanssa kävin kyllä baareissa vkl, jos en ollut töissä, mutta tosi harvoin sieltäkään tarttui naisia ja koskaan ei mikään juttu edennyt suhteeseen. Salilla käyn yhä ja jotain omia harrastuksia on, muttei naista. Ihan oman alan töissä olen. Tällaista se elämä on, vaikka YRITTÄISI alle 180 cm ja ei-komeana miehenä. Aina vaan syrjitään. On siis sijoituksiakin ja sijoittelen varojani säännöllisesti. Olen ollut vastuullinen, tehnyt työtä, säästänyt, sijoitellut, mutta myös käynyt ulkomailla ja pitänyt hieman hauskaakin pienen ystäväpiirin kanssa. Ongelma tosiaan on se, että suurin osa ihmisistä on yhä minua vastaan, vaikka otan täydellisen vastuun itsestäni ja en ole koskaan sossutukia nostanut. Jos aloittajan poika on yhtään samanlainen kuin minä, niin minun elämäni on MAKSIMI hyvä, jonka hän voi saada. Miehen elämä on vaikeaa.
Helpommalla pääsee ja saa täyden ajan itselleen, kun astuu pelilaudalta syrjään ja syrjäytyy tukien varaan.
Ei miehen kannata yrittää. Olet kelpo esimerkki siitä.
Keskittyy ristisanojen tekemiseen ja kahvin juomiseen. Siinäkin on päiväksi riittävästi haastetta!
Tuo nyt on ihan luuserin touhua. Elää jollain tuilla ja juoda k*sista kuparia joka päivä ja pelata...hyh. Aika yksitoikkoiseksi kävisi elämä. Kuitenkin koulut käyneen ja vastuullisena töissä kävijänäkin elämässä on paljon enemmän haastetta ja sisältöä ja työ antaa motivaatiota herätä aamulla ja elää jotakuinkin säännöllisellä päivärytmillä. Kuntosaleilu tuo vielä hyvän lisän päälle, varsinkin kun teen etätyötä. Muuten sitten teen diy-hommia auton, mp:n ja veneen äärellä ja näihin ei olisi varaa jos sossurottailisin! Minusta on typerää elää miehenä elämänsä naisten pillin mukaan. Juurikin tuo "ei naista, ei työtä", on kontrollin luovuttamista naisille elämässään. Tai siis jos ei saa jotain tiettyä tavoitetta täytettyä, että luovuttaa. Silloin et oikeasti ole kontrollissa elämästäsi, etkä edes omaisuudestasi/tienesteistäsi, kun valtio antaa almut, JOS antaa. Parempi vaan tehdä töitä ja sijoitella, jotta joskus voisi sitten elää pääomatuloilla. Tai osittain ainakin. Ei ole mahdotonta. Valtiolla on muutenkin niin paljon velkaa, että työttömyys ei tule tulevaisuudessa olemaan enää mahdollista. En koskaan viihtyisi passiivisena ihmisenä maailmassa, eikä kukaan muukaan täysjärkinen viihdy.
Sinäkin olet jo niin vanha että kohta kuolet. Sulla on noin parikymmentä vuotta elinaikaa täysijärkisenä, kunnes muistisi alkaa olla niin hapero että et edes myönnä sitä. Puhumattakaan kaikista vammoista ja kulumista kehossasi.
Kova kolmekymppisen uho on tuttua ja jatkuu vielä nelikymppiseksi asti. Kyllä se siitä ontuu nopeasti.
Nykänenkin lähti viisvitosena ja oli painanut kovemmin töitä kuin sinä unissasikaan.
Kovat on aina nuorilla miehillä uhot.
Pistin sut jo valmiiksi polvilleen teloittavalla todellisuudella polvitaipeisiin. Jätän sut siihen miettimään elämän tosiasioita.
Paina sä vaan nuoren miehen uhollas duunia vielä ne parikymmentä vuotta kun liha jaksaa vielä.
Sitten loppu meneekin teeskennellen. Vanhuus ottaa sutkin syleilyyn.
Kuolema korjaa jokaisen, sekä sen jonka elämä on mennyt kaljaa juoden ja pelejä pelaten kuin senkin joka on saanut jotain aikaan. Mutta aika paljon mukavampi ja antoisampi on ollut sen aikaansaavan elämä.
Mun isä sanoi suoraan kuolinvuoteellaan että älä sinä hyvä poika tee kuten minä tein.
Hän duunasi tosi kovaa ja ei jäänyt mulle perinnöksi mitään. Kaikki illat pitkään töissä. Lasten kanssa ei kerinnyt olemaan lainkaan. Lopulta konkurssi.
Hän sanoi suoraan että vietä lasten kanssa aikaa ja älä sinä poikani tee yhtään töitä. Työnteko ei kannata Suomessa.
Hän myös pahoitteli duuniporukkaa ja hyviä työntekijöitä, joita oli elämänsä aikan riistänyt.
Ei jäänyt heillekään mitään yrityksestä. Hänen sanoin:
- elämä on liian lyhyt työntekoon.
Huoli pojasta kirjoitti:
Ymmärrän, että ahdistaa äitinä tuo tilanne. Minun 23 v pojalle on käynyt samoin. On oma asunto ja opiskelupaikka. Mutta makaa kotona yksin.
Olen kovin huolissani ja neuvoton.
Mitä tehdä?
Rakas poikani, nyt jo mies, hukkaa elämänsä tuossa. Oli aktiivinen nuorempana ja mukana yhdistyksissä ym. Jotain tapahtui ja ksikki muuttui. En tiedä mitä.
Ei elämän voi sanoa menevän hukkaan, jos ei aina ole aktiivinen. Miksi toisilta pitää odottaa niin paljon aktiivisuutta, jos se sinä itse haluat olla aktiivinen. Kaikilla on omat mieltymykset ja jos ei joku yhdistystoiminta kiinnosta niin ei kiinnosta. Kyllä se vielä ehtii kiinnostua vaikka mistä elämänsä aikana.
Noin on ollut viimeiset 4 000 vuotta nuorison keskuudessa.
hänen sanoin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee nyt niitä ristikoita vaan kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Täällä on porukka oikeasti ihan pihalla miesten elämästä. "No jos ei pimpsa kiinnosta...höhöhöö!". Ihan jokaista miestä kiinnostaa, mutta ihan jokaiselle sitä ei edes anneta! Itseäni aikoinaan kiusattiin yläasteella urheilija-pellejen (ei siis tarkkislaiset!) toimesta ja he sitten provosoivat muuta samaan toimintaan. Lukiossa olinkin sitten aika pitkälti yksin, koska en voinut luottaa muihin ihmisiin. Sentään pari tai kolme tyyppiä suostui puhumaan minulle silloin tällöin, mutta muuten olin aina yksin. Ei siis kiinnostanut edes vanhojen tanssit eikä myöskään penkkarit. Lukion jälkeen aloitin ekan duunin ja vasta viime vuonna kuulin, että sielläkin minua oltiin nimitelty selkäni takana. 22v aloitin salin ja AMK:n. Sitä ennen olin kyllä himassa nostellut penaa yms. jo teini-iästä lähtien. Ja se pi...lukin kyllä on kiinnostanut jo jostain 12v lähtien. Mutta mitäpä hyötyä siitä on, kun kerran on aina syrjitty? No AMK-bileissäkin kävin vain pari kertaa, kun sielläkin syrjittiin. AMK:ssa minulla oli kyllä koulukavereita, mutta he eivät olleet bilehileitä, ja ehkä hyvä niin. Ei kyllä ollut naista sielläkään minulle. Peruskoulu-kavereiden kanssa kävin kyllä baareissa vkl, jos en ollut töissä, mutta tosi harvoin sieltäkään tarttui naisia ja koskaan ei mikään juttu edennyt suhteeseen. Salilla käyn yhä ja jotain omia harrastuksia on, muttei naista. Ihan oman alan töissä olen. Tällaista se elämä on, vaikka YRITTÄISI alle 180 cm ja ei-komeana miehenä. Aina vaan syrjitään. On siis sijoituksiakin ja sijoittelen varojani säännöllisesti. Olen ollut vastuullinen, tehnyt työtä, säästänyt, sijoitellut, mutta myös käynyt ulkomailla ja pitänyt hieman hauskaakin pienen ystäväpiirin kanssa. Ongelma tosiaan on se, että suurin osa ihmisistä on yhä minua vastaan, vaikka otan täydellisen vastuun itsestäni ja en ole koskaan sossutukia nostanut. Jos aloittajan poika on yhtään samanlainen kuin minä, niin minun elämäni on MAKSIMI hyvä, jonka hän voi saada. Miehen elämä on vaikeaa.
Helpommalla pääsee ja saa täyden ajan itselleen, kun astuu pelilaudalta syrjään ja syrjäytyy tukien varaan.
Ei miehen kannata yrittää. Olet kelpo esimerkki siitä.
Keskittyy ristisanojen tekemiseen ja kahvin juomiseen. Siinäkin on päiväksi riittävästi haastetta!
Tuo nyt on ihan luuserin touhua. Elää jollain tuilla ja juoda k*sista kuparia joka päivä ja pelata...hyh. Aika yksitoikkoiseksi kävisi elämä. Kuitenkin koulut käyneen ja vastuullisena töissä kävijänäkin elämässä on paljon enemmän haastetta ja sisältöä ja työ antaa motivaatiota herätä aamulla ja elää jotakuinkin säännöllisellä päivärytmillä. Kuntosaleilu tuo vielä hyvän lisän päälle, varsinkin kun teen etätyötä. Muuten sitten teen diy-hommia auton, mp:n ja veneen äärellä ja näihin ei olisi varaa jos sossurottailisin! Minusta on typerää elää miehenä elämänsä naisten pillin mukaan. Juurikin tuo "ei naista, ei työtä", on kontrollin luovuttamista naisille elämässään. Tai siis jos ei saa jotain tiettyä tavoitetta täytettyä, että luovuttaa. Silloin et oikeasti ole kontrollissa elämästäsi, etkä edes omaisuudestasi/tienesteistäsi, kun valtio antaa almut, JOS antaa. Parempi vaan tehdä töitä ja sijoitella, jotta joskus voisi sitten elää pääomatuloilla. Tai osittain ainakin. Ei ole mahdotonta. Valtiolla on muutenkin niin paljon velkaa, että työttömyys ei tule tulevaisuudessa olemaan enää mahdollista. En koskaan viihtyisi passiivisena ihmisenä maailmassa, eikä kukaan muukaan täysjärkinen viihdy.
Sinäkin olet jo niin vanha että kohta kuolet. Sulla on noin parikymmentä vuotta elinaikaa täysijärkisenä, kunnes muistisi alkaa olla niin hapero että et edes myönnä sitä. Puhumattakaan kaikista vammoista ja kulumista kehossasi.
Kova kolmekymppisen uho on tuttua ja jatkuu vielä nelikymppiseksi asti. Kyllä se siitä ontuu nopeasti.
Nykänenkin lähti viisvitosena ja oli painanut kovemmin töitä kuin sinä unissasikaan.
Kovat on aina nuorilla miehillä uhot.
Pistin sut jo valmiiksi polvilleen teloittavalla todellisuudella polvitaipeisiin. Jätän sut siihen miettimään elämän tosiasioita.
Paina sä vaan nuoren miehen uhollas duunia vielä ne parikymmentä vuotta kun liha jaksaa vielä.
Sitten loppu meneekin teeskennellen. Vanhuus ottaa sutkin syleilyyn.
Kuolema korjaa jokaisen, sekä sen jonka elämä on mennyt kaljaa juoden ja pelejä pelaten kuin senkin joka on saanut jotain aikaan. Mutta aika paljon mukavampi ja antoisampi on ollut sen aikaansaavan elämä.
Mun isä sanoi suoraan kuolinvuoteellaan että älä sinä hyvä poika tee kuten minä tein.
Hän duunasi tosi kovaa ja ei jäänyt mulle perinnöksi mitään. Kaikki illat pitkään töissä. Lasten kanssa ei kerinnyt olemaan lainkaan. Lopulta konkurssi.
Hän sanoi suoraan että vietä lasten kanssa aikaa ja älä sinä poikani tee yhtään töitä. Työnteko ei kannata Suomessa.
Hän myös pahoitteli duuniporukkaa ja hyviä työntekijöitä, joita oli elämänsä aikan riistänyt.
Ei jäänyt heillekään mitään yrityksestä. Hänen sanoin:
- elämä on liian lyhyt työntekoon.
On olemassa aika monta välimuotoa kaiken aikansa töissä viettävän uratykin ja toimettoman elämäntapatyöttömän välillä. Ei jokainen työssäkäyvä koko elämäänsä työlle uhraa. Vain sen sopivan osan että pysyy leivässä kiinni. Muu aika sitten perheelle ja harrastuksille.
hänen sanoin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee nyt niitä ristikoita vaan kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies 37v kirjoitti:
Täällä on porukka oikeasti ihan pihalla miesten elämästä. "No jos ei pimpsa kiinnosta...höhöhöö!". Ihan jokaista miestä kiinnostaa, mutta ihan jokaiselle sitä ei edes anneta! Itseäni aikoinaan kiusattiin yläasteella urheilija-pellejen (ei siis tarkkislaiset!) toimesta ja he sitten provosoivat muuta samaan toimintaan. Lukiossa olinkin sitten aika pitkälti yksin, koska en voinut luottaa muihin ihmisiin. Sentään pari tai kolme tyyppiä suostui puhumaan minulle silloin tällöin, mutta muuten olin aina yksin. Ei siis kiinnostanut edes vanhojen tanssit eikä myöskään penkkarit. Lukion jälkeen aloitin ekan duunin ja vasta viime vuonna kuulin, että sielläkin minua oltiin nimitelty selkäni takana. 22v aloitin salin ja AMK:n. Sitä ennen olin kyllä himassa nostellut penaa yms. jo teini-iästä lähtien. Ja se pi...lukin kyllä on kiinnostanut jo jostain 12v lähtien. Mutta mitäpä hyötyä siitä on, kun kerran on aina syrjitty? No AMK-bileissäkin kävin vain pari kertaa, kun sielläkin syrjittiin. AMK:ssa minulla oli kyllä koulukavereita, mutta he eivät olleet bilehileitä, ja ehkä hyvä niin. Ei kyllä ollut naista sielläkään minulle. Peruskoulu-kavereiden kanssa kävin kyllä baareissa vkl, jos en ollut töissä, mutta tosi harvoin sieltäkään tarttui naisia ja koskaan ei mikään juttu edennyt suhteeseen. Salilla käyn yhä ja jotain omia harrastuksia on, muttei naista. Ihan oman alan töissä olen. Tällaista se elämä on, vaikka YRITTÄISI alle 180 cm ja ei-komeana miehenä. Aina vaan syrjitään. On siis sijoituksiakin ja sijoittelen varojani säännöllisesti. Olen ollut vastuullinen, tehnyt työtä, säästänyt, sijoitellut, mutta myös käynyt ulkomailla ja pitänyt hieman hauskaakin pienen ystäväpiirin kanssa. Ongelma tosiaan on se, että suurin osa ihmisistä on yhä minua vastaan, vaikka otan täydellisen vastuun itsestäni ja en ole koskaan sossutukia nostanut. Jos aloittajan poika on yhtään samanlainen kuin minä, niin minun elämäni on MAKSIMI hyvä, jonka hän voi saada. Miehen elämä on vaikeaa.
Helpommalla pääsee ja saa täyden ajan itselleen, kun astuu pelilaudalta syrjään ja syrjäytyy tukien varaan.
Ei miehen kannata yrittää. Olet kelpo esimerkki siitä.
Keskittyy ristisanojen tekemiseen ja kahvin juomiseen. Siinäkin on päiväksi riittävästi haastetta!
Tuo nyt on ihan luuserin touhua. Elää jollain tuilla ja juoda k*sista kuparia joka päivä ja pelata...hyh. Aika yksitoikkoiseksi kävisi elämä. Kuitenkin koulut käyneen ja vastuullisena töissä kävijänäkin elämässä on paljon enemmän haastetta ja sisältöä ja työ antaa motivaatiota herätä aamulla ja elää jotakuinkin säännöllisellä päivärytmillä. Kuntosaleilu tuo vielä hyvän lisän päälle, varsinkin kun teen etätyötä. Muuten sitten teen diy-hommia auton, mp:n ja veneen äärellä ja näihin ei olisi varaa jos sossurottailisin! Minusta on typerää elää miehenä elämänsä naisten pillin mukaan. Juurikin tuo "ei naista, ei työtä", on kontrollin luovuttamista naisille elämässään. Tai siis jos ei saa jotain tiettyä tavoitetta täytettyä, että luovuttaa. Silloin et oikeasti ole kontrollissa elämästäsi, etkä edes omaisuudestasi/tienesteistäsi, kun valtio antaa almut, JOS antaa. Parempi vaan tehdä töitä ja sijoitella, jotta joskus voisi sitten elää pääomatuloilla. Tai osittain ainakin. Ei ole mahdotonta. Valtiolla on muutenkin niin paljon velkaa, että työttömyys ei tule tulevaisuudessa olemaan enää mahdollista. En koskaan viihtyisi passiivisena ihmisenä maailmassa, eikä kukaan muukaan täysjärkinen viihdy.
Sinäkin olet jo niin vanha että kohta kuolet. Sulla on noin parikymmentä vuotta elinaikaa täysijärkisenä, kunnes muistisi alkaa olla niin hapero että et edes myönnä sitä. Puhumattakaan kaikista vammoista ja kulumista kehossasi.
Kova kolmekymppisen uho on tuttua ja jatkuu vielä nelikymppiseksi asti. Kyllä se siitä ontuu nopeasti.
Nykänenkin lähti viisvitosena ja oli painanut kovemmin töitä kuin sinä unissasikaan.
Kovat on aina nuorilla miehillä uhot.
Pistin sut jo valmiiksi polvilleen teloittavalla todellisuudella polvitaipeisiin. Jätän sut siihen miettimään elämän tosiasioita.
Paina sä vaan nuoren miehen uhollas duunia vielä ne parikymmentä vuotta kun liha jaksaa vielä.
Sitten loppu meneekin teeskennellen. Vanhuus ottaa sutkin syleilyyn.
Kuolema korjaa jokaisen, sekä sen jonka elämä on mennyt kaljaa juoden ja pelejä pelaten kuin senkin joka on saanut jotain aikaan. Mutta aika paljon mukavampi ja antoisampi on ollut sen aikaansaavan elämä.
Mun isä sanoi suoraan kuolinvuoteellaan että älä sinä hyvä poika tee kuten minä tein.
Hän duunasi tosi kovaa ja ei jäänyt mulle perinnöksi mitään. Kaikki illat pitkään töissä. Lasten kanssa ei kerinnyt olemaan lainkaan. Lopulta konkurssi.
Hän sanoi suoraan että vietä lasten kanssa aikaa ja älä sinä poikani tee yhtään töitä. Työnteko ei kannata Suomessa.
Hän myös pahoitteli duuniporukkaa ja hyviä työntekijöitä, joita oli elämänsä aikan riistänyt.
Ei jäänyt heillekään mitään yrityksestä. Hänen sanoin:
- elämä on liian lyhyt työntekoon.
Sinun isäsi siirsi katkeruutensa ja traumansa seuraavaan sukupolveen. Onneksi olkoon! Minun isäni ja vaarini olivat/ovat juoppoja. Minäpä en. Heillä on myös muitakin sairaita tapoja ja asenteita, joita minä en kuitenkaan ottanut itseeni. Ihmettelen ihmisiä, jotka ottavat vanhempansa henkisen taakan itselleen kannettavaksi. Pojasta polvi paranee, tai sitten ei. :)
Erilaista projektia ja analyysitehtävää tulee nykyään joka tuutista lukiossa. Kun olen katsellut kahden lapseni lukion käyntiä nyt niin oma lukio 90-luvun alusta alkaa tuntua tosi helpolta. Esim. äidinkielessä kirjoitettiin ennen lähinnä aineita, nyt analysoidaan erilaisia tekstityyppejä ja jopa jotain videoita hyvinkin syvällisesti ja näitä sitten vääntävät iltakaudet. Tuntuu että ennen pärjäsi jos luki ne kirjat ja muistiinpanot, nyt pitää osata soveltaa ja analysoida kypsemmin kuin mihin moni aikuinen kykenee.