Lue keskustelun säännöt.
Miehen näkökulma naisen haluttomuuteen. Tämä tulisi kaikkien siitä ymmärtää.
15.09.2022 |
Tuon yhden toisen keskustelun motivoimana ajattelin kertoa oman näkökulmani tähän monia parisuhteita hiertävään asiaan. Toivottavasti tämä herättäisi ajattelemaan asiaa.
Ensin taustat: Elän parisuhteessa muuten hyvin ihanan, mutta seksiä hyvin harvoin haluavan naisen kanssa. Kuten näissä monissa muissa esimerkeissä, hän haluaa seksiä ainoastaan A. ovulaation aikaan, kun puhtaasti biologinen tarve syntyy ja B. muutama päivä ennen kuukautisia, kun hänen kertomansa mukaan tulee samanlainen olo kuin ovulaation aikaan. Muun ajan seksi kiinnostaa häntä vain, jos halun virittelyyn on käytetty epäinhimillinen määrä vaivaa ja aikaa. Näistä syistä harrastamme seksiä yleensä 2 kertaa kuukaudessa siten, että molempien kertojen välillä on n. 2 viikon tauko.
Sitten näkökulmani: en ole itsekään miehenä mikään panokone ja itselleni luontainen määrä seksiä olisi kerran viikossa. Tähän olisin täysin tyytyväinen. Näin ollen de facto seksin määrä suhteessani ei jää kovin kauaksi siitä, mikä minulle riittäisi. Mutta ongelma ei olekaan tässä, vaan kokonaan muualla. Naisen haluttomuudessa eniten minua miehenä satuttaa seuraavat asiat:
1. en saa koskaan kokea itseäni haluttavaksi. En edes silloin, kun rouva hormonaalsista syistä haluaa - tiedänhän jo vuosien kokemuksella, että tämä halu ei suinkaan ole minun, vaan hormonien aikaansaamaan ja minä nyt satun vain siinä olemaan se tarjolla oleva. Kaksi kertaa kuukaudessa n. puolen tunnin ajan saan tuntea halua, muina aikoina en saa minkäänlaista positiivista palautetta viehätysvoimastani.
2. tämä yhdistettynä jatkuvaan torjutuksi tulemiseen syö itsetuntoa omasta miehisyydestä suunnattoman paljon.
3. asetelma saa minut tuntemaan itseni välillä naurettavaksi munattomaksi pelleksi, jota nainen hyväksikäyttää olematta valmis itse tekemään mitään myönnytyksiä.
4. en koskaan saa kokea sitä huumaavaa tunnetta, että vaimo minun takiani olisi valmis panostamaan minuun tai itse keksimään kipinää välillemme. Esimerkiksi vaikkapa ajatus siitä, että hän vaivautuisi hankkimaan minua ilahduttavia alusvaatteita tai vaikkapa yllättämään häpykarvojen muotoilulla on täysin poissuljettu.
5. valitettavasti huomaan, että minulla on alkanut tulemaan katkeruutta ja suoranaista vastenmielisyyden tunnetta vaimoni seksialoitteita kohtaan, koska ne eivät minulle nykyisellään ole positiivinen asia, vaan ainoastaan muistuttavat asetelman epänormaaliudesta. Nämä tunteet on tietysti katkera pala huomata, koska muuten kyllä rakastan ja arvostan vaimoani kumppanina paljon. Näistä tunteista johtuen olen myös itse jo muutaman kerran kieltäytynyt vaimon aloitteesta, koska se ei suinkaan ole kiihottanut, vaan ainoastaan vituttanut.
Toivoisin, että naisen haluttomuudesta puhuttaessa enemmän kuin seksin määrästä absoluuttisesti puhuttaisiin näistä muista, ainakin itseäni huomattavasti enemmän satuttavista asioista. Fyysisen seksin tarpeensa mies voi poistaa helposti masturboimalla, mutta noita muita puutteita ei.
Ja lopuksi: kylläpä tuntui yllättävän hyvältä kirjoittaa tämä tähän auki!
Kommentit (311)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ainakaan asenne vaikuta enempää kuin hormonaaliset syyt. Vaikka haluaisin haluta niin en vain kostu eikä klitoris erektoidu kun estrogeenitasot ovat liian matalalla.
Ja nimenomaan pidän seksuaalisuuttani arvossa ja kumppanistani erillisenä asiana. Siksipä juuri siihen ei vaikuta kumppanin tekemiset yms vaan se on niistä erillinen, biologinen tarve.
En ole kyllä noin huonoa selitystä haluttomuutteen koskaan kuullut. Mistä sinä tiedä mitkä estrogeenitasot on milloinkin ja milloin on tunteista, läheisyydenkaipuusta ja himosta toiseen kiinni. Et mistään. Fakta kumminkin on, että eniten ihmisten tekemisiin merkitsee tunteet, halusit tai et. Tunteet vaikuttaa myös hormoonitoimintoihin tunnetusti eniten. Rakastuminen nostaa seksuaalihormoonit kattoon tutkitusti.
Joo :) Aika paljon on pitänyt maksaa siitä tiedosta, että tietää milloin estrogeenitasot on mitäkin. Useita tuhansia euroja, koska tuollaisia tutkimuksia ei tehdä terveyskeskuksessa. Harvinaisen hullu selitys todellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita. Nimenomaanhan spontaaniin haluun ei vaikuta mitkään ulkopuoliset tekijät, koska spontaani halu on sitä biologista seksin tarvetta. Itselläni ei ole kuin spontaania halua eikä mies voi tehdä mitään, mikä lisäisi halujani. Esim kauniit sanat, huomioiminen ei lisää seksuaalista tarvettani vaan se on vakio miehestä riippumatta.
Itselläni hormonaaliset syyt aiheuttavat haluttomuutta. Eli kun estrogeenitasot laskevat, en halua seksiä. Näin on pari päivää ennen kuukautisia ja silloin, jos käytän hormonaalista ehkäisyä.
No eivät minunkaan seksuaalisuuttani herätä kauniit sanat ja huomioiminen yksistään, vaan yksinkertaisesti erektiossa olevan peniksen näkeminen ja koskeminen, suihin ottaminen jne. Seksi ja paljas pinta siis, hyväily ja konkreettinen tekeminen.
Jostain syystä yrität nyt vääntää tekstini sille mallille, että haluaisin jotain romanttisia eleitä ja kädestä pitämistä, vaikka kyse on aivan fyysisistä asioista, millä haluni heräävät. Virikkeistä, kuten miestenkin kohdalla.
Pidätkö miestäsi seksikkäänä? Jos kerran haluamisesi on täysin sisäsyntyistä ja hormonaalista eikä kumppani siihen vaikuta mitenkään, niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä?
Minulle seksin ja seksuaalisuuden herättää nimenmaan oma mies, hänen kehonsa, sukupuolielimensä ja mielikuvat siitä mitä kaikkea kivaa voisi olla edessä. Elän vaihdevuosia, mutta en ole lainkaan kokenut seksuaalisuuden hiipumista enkä myöskään kuivuusongelmia. Ehkä säännöllisen seksielämän takia? Koen sen myös pitävän nuorekkaana ja vireänä. Seksi on yhtä tehokasta eliksiiriä kuin liikunta.
Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ainakaan asenne vaikuta enempää kuin hormonaaliset syyt. Vaikka haluaisin haluta niin en vain kostu eikä klitoris erektoidu kun estrogeenitasot ovat liian matalalla.
Ja nimenomaan pidän seksuaalisuuttani arvossa ja kumppanistani erillisenä asiana. Siksipä juuri siihen ei vaikuta kumppanin tekemiset yms vaan se on niistä erillinen, biologinen tarve.
En ole kyllä noin huonoa selitystä haluttomuutteen koskaan kuullut. Mistä sinä tiedä mitkä estrogeenitasot on milloinkin ja milloin on tunteista, läheisyydenkaipuusta ja himosta toiseen kiinni. Et mistään. Fakta kumminkin on, että eniten ihmisten tekemisiin merkitsee tunteet, halusit tai et. Tunteet vaikuttaa myös hormoonitoimintoihin tunnetusti eniten. Rakastuminen nostaa seksuaalihormoonit kattoon tutkitusti.
Estrogeenitasot vaihtelevat kuukautiskierron mukaan, tämä on ihan perustietoa. Lisäksi e-pillerit vaikuttavat kehon omiin estrogeenitasoihin. Itsellä ei rakastuminen yms vaikuta seksintarpeeseen.
En oikein tajua mitä ajat tällä takaa:
"Fakta kumminkin on, että eniten ihmisten tekemisiin merkitsee tunteet, halusit tai et."
Siis jos oma mies pahoittaa mieleni enkä halua HÄNEN kanssaan seksiä, niin miten se vaikuttaisi siihen, että haluan kuitenkin JONKUN miehen kanssa seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita. Nimenomaanhan spontaaniin haluun ei vaikuta mitkään ulkopuoliset tekijät, koska spontaani halu on sitä biologista seksin tarvetta. Itselläni ei ole kuin spontaania halua eikä mies voi tehdä mitään, mikä lisäisi halujani. Esim kauniit sanat, huomioiminen ei lisää seksuaalista tarvettani vaan se on vakio miehestä riippumatta.
Itselläni hormonaaliset syyt aiheuttavat haluttomuutta. Eli kun estrogeenitasot laskevat, en halua seksiä. Näin on pari päivää ennen kuukautisia ja silloin, jos käytän hormonaalista ehkäisyä.
No eivät minunkaan seksuaalisuuttani herätä kauniit sanat ja huomioiminen yksistään, vaan yksinkertaisesti erektiossa olevan peniksen näkeminen ja koskeminen, suihin ottaminen jne. Seksi ja paljas pinta siis, hyväily ja konkreettinen tekeminen.
Jostain syystä yrität nyt vääntää tekstini sille mallille, että haluaisin jotain romanttisia eleitä ja kädestä pitämistä, vaikka kyse on aivan fyysisistä asioista, millä haluni heräävät. Virikkeistä, kuten miestenkin kohdalla.
Pidätkö miestäsi seksikkäänä? Jos kerran haluamisesi on täysin sisäsyntyistä ja hormonaalista eikä kumppani siihen vaikuta mitenkään, niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä?
Minulle seksin ja seksuaalisuuden herättää nimenmaan oma mies, hänen kehonsa, sukupuolielimensä ja mielikuvat siitä mitä kaikkea kivaa voisi olla edessä. Elän vaihdevuosia, mutta en ole lainkaan kokenut seksuaalisuuden hiipumista enkä myöskään kuivuusongelmia. Ehkä säännöllisen seksielämän takia? Koen sen myös pitävän nuorekkaana ja vireänä. Seksi on yhtä tehokasta eliksiiriä kuin liikunta.
Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne.
Itselläni ei esileikki, esim suuseksi, aiheuta halukkuutta jos halukkuutta ei ole jo valmiiksi.
"Pidätkö miestäsi seksikkäänä?" Pidän 99 % miehistä seksikkäänä. Minulla on niin monipuolinen fantasiamaailma, että sinne sopivat kaikennäköiset miehet.
"niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä" minulla se tosiaan on aivan sama.
Tätä olen juuri yrittänyt selittää. Jos minulla ei ole esim tänään spontaania halua, ei sitä nostata mikään miehen erektion näkeminen, hyväilyt, saatu suuseksi, annettu suuseksi.. jne jne. Esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn aikana en halua seksiä ollenkaan.
"Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne."
Nimenomaan. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska mies voi tietää, että jos en halua seksiä, niin se ei johdu esim siitä ettenkö rakastaisi yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Olen samaa mieltä jokaisesta asiasta. Kyse on tärkeysjärjestyksestä ja toisaalta yhteensopivuudesta. Näen mieheni todella seksikkäänä ja haluttavana, oikeastaan vielä haluttavampana kuin nuorempana. Siihen tietysti vaikuttaa moni asia, mutta myös hyvät muistot ja kokemukset seksistä hänen kanssaan yli 30 vuoden ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita. Nimenomaanhan spontaaniin haluun ei vaikuta mitkään ulkopuoliset tekijät, koska spontaani halu on sitä biologista seksin tarvetta. Itselläni ei ole kuin spontaania halua eikä mies voi tehdä mitään, mikä lisäisi halujani. Esim kauniit sanat, huomioiminen ei lisää seksuaalista tarvettani vaan se on vakio miehestä riippumatta.
Itselläni hormonaaliset syyt aiheuttavat haluttomuutta. Eli kun estrogeenitasot laskevat, en halua seksiä. Näin on pari päivää ennen kuukautisia ja silloin, jos käytän hormonaalista ehkäisyä.
No eivät minunkaan seksuaalisuuttani herätä kauniit sanat ja huomioiminen yksistään, vaan yksinkertaisesti erektiossa olevan peniksen näkeminen ja koskeminen, suihin ottaminen jne. Seksi ja paljas pinta siis, hyväily ja konkreettinen tekeminen.
Jostain syystä yrität nyt vääntää tekstini sille mallille, että haluaisin jotain romanttisia eleitä ja kädestä pitämistä, vaikka kyse on aivan fyysisistä asioista, millä haluni heräävät. Virikkeistä, kuten miestenkin kohdalla.
Pidätkö miestäsi seksikkäänä? Jos kerran haluamisesi on täysin sisäsyntyistä ja hormonaalista eikä kumppani siihen vaikuta mitenkään, niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä?
Minulle seksin ja seksuaalisuuden herättää nimenmaan oma mies, hänen kehonsa, sukupuolielimensä ja mielikuvat siitä mitä kaikkea kivaa voisi olla edessä. Elän vaihdevuosia, mutta en ole lainkaan kokenut seksuaalisuuden hiipumista enkä myöskään kuivuusongelmia. Ehkä säännöllisen seksielämän takia? Koen sen myös pitävän nuorekkaana ja vireänä. Seksi on yhtä tehokasta eliksiiriä kuin liikunta.
Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne.
Itselläni ei esileikki, esim suuseksi, aiheuta halukkuutta jos halukkuutta ei ole jo valmiiksi.
"Pidätkö miestäsi seksikkäänä?" Pidän 99 % miehistä seksikkäänä. Minulla on niin monipuolinen fantasiamaailma, että sinne sopivat kaikennäköiset miehet."niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä" minulla se tosiaan on aivan sama.
Tätä olen juuri yrittänyt selittää. Jos minulla ei ole esim tänään spontaania halua, ei sitä nostata mikään miehen erektion näkeminen, hyväilyt, saatu suuseksi, annettu suuseksi.. jne jne. Esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn aikana en halua seksiä ollenkaan.
"Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne."
Nimenomaan. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska mies voi tietää, että jos en halua seksiä, niin se ei johdu esim siitä ettenkö rakastaisi yms.
Mahtaisiko miehesi kuitenkaan pitää kovin helpottavana sitä, että voisit hormonaalisesti sopivana hetkenä harrastaa seksiä ihan kenen tahansa miehen kanssa? Vähän epäilen. Taidat nyt syystä tai toisesta "vähän" liioitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita. Nimenomaanhan spontaaniin haluun ei vaikuta mitkään ulkopuoliset tekijät, koska spontaani halu on sitä biologista seksin tarvetta. Itselläni ei ole kuin spontaania halua eikä mies voi tehdä mitään, mikä lisäisi halujani. Esim kauniit sanat, huomioiminen ei lisää seksuaalista tarvettani vaan se on vakio miehestä riippumatta.
Itselläni hormonaaliset syyt aiheuttavat haluttomuutta. Eli kun estrogeenitasot laskevat, en halua seksiä. Näin on pari päivää ennen kuukautisia ja silloin, jos käytän hormonaalista ehkäisyä.
No eivät minunkaan seksuaalisuuttani herätä kauniit sanat ja huomioiminen yksistään, vaan yksinkertaisesti erektiossa olevan peniksen näkeminen ja koskeminen, suihin ottaminen jne. Seksi ja paljas pinta siis, hyväily ja konkreettinen tekeminen.
Jostain syystä yrität nyt vääntää tekstini sille mallille, että haluaisin jotain romanttisia eleitä ja kädestä pitämistä, vaikka kyse on aivan fyysisistä asioista, millä haluni heräävät. Virikkeistä, kuten miestenkin kohdalla.
Pidätkö miestäsi seksikkäänä? Jos kerran haluamisesi on täysin sisäsyntyistä ja hormonaalista eikä kumppani siihen vaikuta mitenkään, niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä?
Minulle seksin ja seksuaalisuuden herättää nimenmaan oma mies, hänen kehonsa, sukupuolielimensä ja mielikuvat siitä mitä kaikkea kivaa voisi olla edessä. Elän vaihdevuosia, mutta en ole lainkaan kokenut seksuaalisuuden hiipumista enkä myöskään kuivuusongelmia. Ehkä säännöllisen seksielämän takia? Koen sen myös pitävän nuorekkaana ja vireänä. Seksi on yhtä tehokasta eliksiiriä kuin liikunta.
Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne.
Itselläni ei esileikki, esim suuseksi, aiheuta halukkuutta jos halukkuutta ei ole jo valmiiksi.
"Pidätkö miestäsi seksikkäänä?" Pidän 99 % miehistä seksikkäänä. Minulla on niin monipuolinen fantasiamaailma, että sinne sopivat kaikennäköiset miehet."niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä" minulla se tosiaan on aivan sama.
Tätä olen juuri yrittänyt selittää. Jos minulla ei ole esim tänään spontaania halua, ei sitä nostata mikään miehen erektion näkeminen, hyväilyt, saatu suuseksi, annettu suuseksi.. jne jne. Esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn aikana en halua seksiä ollenkaan.
"Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne."
Nimenomaan. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska mies voi tietää, että jos en halua seksiä, niin se ei johdu esim siitä ettenkö rakastaisi yms.
Mahtaisiko miehesi kuitenkaan pitää kovin helpottavana sitä, että voisit hormonaalisesti sopivana hetkenä harrastaa seksiä ihan kenen tahansa miehen kanssa? Vähän epäilen. Taidat nyt syystä tai toisesta "vähän" liioitella.
Liioitella mitä? En minä ole mitään liioitellut. Ja kyllä, suurin osa miehistä käy minulle seksuaalisesti. Mitä vikaa tässä on? Onko se sinulta pois.
En myöskään ymmärrä, että mitä se miestäni haittani, jos minulle käy seksikumppaniksi lukuisat kumppanit. Voin nimittäin ihan omasta päätöksestä olla uskollinen. Vaikka tekisi mieli olla jonkun toisen miehen kanssa, voi tästä päättää pidättäytyä. Pidän aika lapsellisena ajatusta, että kumppani omistaisi toisen seksuaalisuuden myös henkisesti ja että kumppanin pitäisi olla ainoa himojen kohde. Kertoo huonosta itsetunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita. Nimenomaanhan spontaaniin haluun ei vaikuta mitkään ulkopuoliset tekijät, koska spontaani halu on sitä biologista seksin tarvetta. Itselläni ei ole kuin spontaania halua eikä mies voi tehdä mitään, mikä lisäisi halujani. Esim kauniit sanat, huomioiminen ei lisää seksuaalista tarvettani vaan se on vakio miehestä riippumatta.
Itselläni hormonaaliset syyt aiheuttavat haluttomuutta. Eli kun estrogeenitasot laskevat, en halua seksiä. Näin on pari päivää ennen kuukautisia ja silloin, jos käytän hormonaalista ehkäisyä.
No eivät minunkaan seksuaalisuuttani herätä kauniit sanat ja huomioiminen yksistään, vaan yksinkertaisesti erektiossa olevan peniksen näkeminen ja koskeminen, suihin ottaminen jne. Seksi ja paljas pinta siis, hyväily ja konkreettinen tekeminen.
Jostain syystä yrität nyt vääntää tekstini sille mallille, että haluaisin jotain romanttisia eleitä ja kädestä pitämistä, vaikka kyse on aivan fyysisistä asioista, millä haluni heräävät. Virikkeistä, kuten miestenkin kohdalla.
Pidätkö miestäsi seksikkäänä? Jos kerran haluamisesi on täysin sisäsyntyistä ja hormonaalista eikä kumppani siihen vaikuta mitenkään, niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä?
Minulle seksin ja seksuaalisuuden herättää nimenmaan oma mies, hänen kehonsa, sukupuolielimensä ja mielikuvat siitä mitä kaikkea kivaa voisi olla edessä. Elän vaihdevuosia, mutta en ole lainkaan kokenut seksuaalisuuden hiipumista enkä myöskään kuivuusongelmia. Ehkä säännöllisen seksielämän takia? Koen sen myös pitävän nuorekkaana ja vireänä. Seksi on yhtä tehokasta eliksiiriä kuin liikunta.
Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne.
Itselläni ei esileikki, esim suuseksi, aiheuta halukkuutta jos halukkuutta ei ole jo valmiiksi.
"Pidätkö miestäsi seksikkäänä?" Pidän 99 % miehistä seksikkäänä. Minulla on niin monipuolinen fantasiamaailma, että sinne sopivat kaikennäköiset miehet."niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä" minulla se tosiaan on aivan sama.
Tätä olen juuri yrittänyt selittää. Jos minulla ei ole esim tänään spontaania halua, ei sitä nostata mikään miehen erektion näkeminen, hyväilyt, saatu suuseksi, annettu suuseksi.. jne jne. Esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn aikana en halua seksiä ollenkaan.
"Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne."
Nimenomaan. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska mies voi tietää, että jos en halua seksiä, niin se ei johdu esim siitä ettenkö rakastaisi yms.
Mahtaisiko miehesi kuitenkaan pitää kovin helpottavana sitä, että voisit hormonaalisesti sopivana hetkenä harrastaa seksiä ihan kenen tahansa miehen kanssa? Vähän epäilen. Taidat nyt syystä tai toisesta "vähän" liioitella.
kuinka huono itsetunto pitää miehellä olla, jotta ei kykene käsittelemään, että nainen haluaa seksiä muidenkin kanssa. Ihminen ei ole luonnostaan monogaaminen mutta voi päättää pidättäytyä suhteista muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita. Nimenomaanhan spontaaniin haluun ei vaikuta mitkään ulkopuoliset tekijät, koska spontaani halu on sitä biologista seksin tarvetta. Itselläni ei ole kuin spontaania halua eikä mies voi tehdä mitään, mikä lisäisi halujani. Esim kauniit sanat, huomioiminen ei lisää seksuaalista tarvettani vaan se on vakio miehestä riippumatta.
Itselläni hormonaaliset syyt aiheuttavat haluttomuutta. Eli kun estrogeenitasot laskevat, en halua seksiä. Näin on pari päivää ennen kuukautisia ja silloin, jos käytän hormonaalista ehkäisyä.
No eivät minunkaan seksuaalisuuttani herätä kauniit sanat ja huomioiminen yksistään, vaan yksinkertaisesti erektiossa olevan peniksen näkeminen ja koskeminen, suihin ottaminen jne. Seksi ja paljas pinta siis, hyväily ja konkreettinen tekeminen.
Jostain syystä yrität nyt vääntää tekstini sille mallille, että haluaisin jotain romanttisia eleitä ja kädestä pitämistä, vaikka kyse on aivan fyysisistä asioista, millä haluni heräävät. Virikkeistä, kuten miestenkin kohdalla.
Pidätkö miestäsi seksikkäänä? Jos kerran haluamisesi on täysin sisäsyntyistä ja hormonaalista eikä kumppani siihen vaikuta mitenkään, niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä?
Minulle seksin ja seksuaalisuuden herättää nimenmaan oma mies, hänen kehonsa, sukupuolielimensä ja mielikuvat siitä mitä kaikkea kivaa voisi olla edessä. Elän vaihdevuosia, mutta en ole lainkaan kokenut seksuaalisuuden hiipumista enkä myöskään kuivuusongelmia. Ehkä säännöllisen seksielämän takia? Koen sen myös pitävän nuorekkaana ja vireänä. Seksi on yhtä tehokasta eliksiiriä kuin liikunta.
Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne.
Itselläni ei esileikki, esim suuseksi, aiheuta halukkuutta jos halukkuutta ei ole jo valmiiksi.
"Pidätkö miestäsi seksikkäänä?" Pidän 99 % miehistä seksikkäänä. Minulla on niin monipuolinen fantasiamaailma, että sinne sopivat kaikennäköiset miehet."niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä" minulla se tosiaan on aivan sama.
Tätä olen juuri yrittänyt selittää. Jos minulla ei ole esim tänään spontaania halua, ei sitä nostata mikään miehen erektion näkeminen, hyväilyt, saatu suuseksi, annettu suuseksi.. jne jne. Esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn aikana en halua seksiä ollenkaan.
"Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne."
Nimenomaan. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska mies voi tietää, että jos en halua seksiä, niin se ei johdu esim siitä ettenkö rakastaisi yms.
Mahtaisiko miehesi kuitenkaan pitää kovin helpottavana sitä, että voisit hormonaalisesti sopivana hetkenä harrastaa seksiä ihan kenen tahansa miehen kanssa? Vähän epäilen. Taidat nyt syystä tai toisesta "vähän" liioitella.
mitä liioitettua siin' on, että haluaa seksiä monien kanssa? ei kaikki tarvitse henkistä yhteyttä seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita. Nimenomaanhan spontaaniin haluun ei vaikuta mitkään ulkopuoliset tekijät, koska spontaani halu on sitä biologista seksin tarvetta. Itselläni ei ole kuin spontaania halua eikä mies voi tehdä mitään, mikä lisäisi halujani. Esim kauniit sanat, huomioiminen ei lisää seksuaalista tarvettani vaan se on vakio miehestä riippumatta.
Itselläni hormonaaliset syyt aiheuttavat haluttomuutta. Eli kun estrogeenitasot laskevat, en halua seksiä. Näin on pari päivää ennen kuukautisia ja silloin, jos käytän hormonaalista ehkäisyä.
No eivät minunkaan seksuaalisuuttani herätä kauniit sanat ja huomioiminen yksistään, vaan yksinkertaisesti erektiossa olevan peniksen näkeminen ja koskeminen, suihin ottaminen jne. Seksi ja paljas pinta siis, hyväily ja konkreettinen tekeminen.
Jostain syystä yrität nyt vääntää tekstini sille mallille, että haluaisin jotain romanttisia eleitä ja kädestä pitämistä, vaikka kyse on aivan fyysisistä asioista, millä haluni heräävät. Virikkeistä, kuten miestenkin kohdalla.
Pidätkö miestäsi seksikkäänä? Jos kerran haluamisesi on täysin sisäsyntyistä ja hormonaalista eikä kumppani siihen vaikuta mitenkään, niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä?
Minulle seksin ja seksuaalisuuden herättää nimenmaan oma mies, hänen kehonsa, sukupuolielimensä ja mielikuvat siitä mitä kaikkea kivaa voisi olla edessä. Elän vaihdevuosia, mutta en ole lainkaan kokenut seksuaalisuuden hiipumista enkä myöskään kuivuusongelmia. Ehkä säännöllisen seksielämän takia? Koen sen myös pitävän nuorekkaana ja vireänä. Seksi on yhtä tehokasta eliksiiriä kuin liikunta.
Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne.
Itselläni ei esileikki, esim suuseksi, aiheuta halukkuutta jos halukkuutta ei ole jo valmiiksi.
"Pidätkö miestäsi seksikkäänä?" Pidän 99 % miehistä seksikkäänä. Minulla on niin monipuolinen fantasiamaailma, että sinne sopivat kaikennäköiset miehet."niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä" minulla se tosiaan on aivan sama.
Tätä olen juuri yrittänyt selittää. Jos minulla ei ole esim tänään spontaania halua, ei sitä nostata mikään miehen erektion näkeminen, hyväilyt, saatu suuseksi, annettu suuseksi.. jne jne. Esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn aikana en halua seksiä ollenkaan.
"Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne."
Nimenomaan. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska mies voi tietää, että jos en halua seksiä, niin se ei johdu esim siitä ettenkö rakastaisi yms.
Mahtaisiko miehesi kuitenkaan pitää kovin helpottavana sitä, että voisit hormonaalisesti sopivana hetkenä harrastaa seksiä ihan kenen tahansa miehen kanssa? Vähän epäilen. Taidat nyt syystä tai toisesta "vähän" liioitella.
mitä liioitettua siin' on, että haluaa seksiä monien kanssa? ei kaikki tarvitse henkistä yhteyttä seksiin.
Se on liioittelua, että sadasta miehestä sinulle kävisi 99 kuten kirjoitit. Tai sitten asia tosiaan on niin, ettei aviomiehesikään merkitse sinulle seksuaalisesti sen enempää kuin kukaan muukaan, mikä tietysti selittäisi hyvin sen, että painotat hormoneja. Kyllähän tuollaisia avioliittoja on, missä puoliso ei miellytä seksuaalisesti, jolloin hän on ihan sama kuin kuka tahansa muukin. Vaikka pultsari asunnottomien majatalosta - niinhän sinä itse kerroit asian olevan.
Ehkä sinulla on "joku juttu", minkä vuoksi miehet eivät sinulle sen enempää yksilöidy seksuaalisesti. Tunteista ei niinkään ole kyse, vaan feromoneista. Olet siinä suhteessa luonnonoikku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita. Nimenomaanhan spontaaniin haluun ei vaikuta mitkään ulkopuoliset tekijät, koska spontaani halu on sitä biologista seksin tarvetta. Itselläni ei ole kuin spontaania halua eikä mies voi tehdä mitään, mikä lisäisi halujani. Esim kauniit sanat, huomioiminen ei lisää seksuaalista tarvettani vaan se on vakio miehestä riippumatta.
Itselläni hormonaaliset syyt aiheuttavat haluttomuutta. Eli kun estrogeenitasot laskevat, en halua seksiä. Näin on pari päivää ennen kuukautisia ja silloin, jos käytän hormonaalista ehkäisyä.
No eivät minunkaan seksuaalisuuttani herätä kauniit sanat ja huomioiminen yksistään, vaan yksinkertaisesti erektiossa olevan peniksen näkeminen ja koskeminen, suihin ottaminen jne. Seksi ja paljas pinta siis, hyväily ja konkreettinen tekeminen.
Jostain syystä yrität nyt vääntää tekstini sille mallille, että haluaisin jotain romanttisia eleitä ja kädestä pitämistä, vaikka kyse on aivan fyysisistä asioista, millä haluni heräävät. Virikkeistä, kuten miestenkin kohdalla.
Pidätkö miestäsi seksikkäänä? Jos kerran haluamisesi on täysin sisäsyntyistä ja hormonaalista eikä kumppani siihen vaikuta mitenkään, niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä?
Minulle seksin ja seksuaalisuuden herättää nimenmaan oma mies, hänen kehonsa, sukupuolielimensä ja mielikuvat siitä mitä kaikkea kivaa voisi olla edessä. Elän vaihdevuosia, mutta en ole lainkaan kokenut seksuaalisuuden hiipumista enkä myöskään kuivuusongelmia. Ehkä säännöllisen seksielämän takia? Koen sen myös pitävän nuorekkaana ja vireänä. Seksi on yhtä tehokasta eliksiiriä kuin liikunta.
Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne.
Itselläni ei esileikki, esim suuseksi, aiheuta halukkuutta jos halukkuutta ei ole jo valmiiksi.
"Pidätkö miestäsi seksikkäänä?" Pidän 99 % miehistä seksikkäänä. Minulla on niin monipuolinen fantasiamaailma, että sinne sopivat kaikennäköiset miehet."niin on sitten kai aivan sama onko siinä seksikäs mies vai joku aivan yhdentekevä" minulla se tosiaan on aivan sama.
Tätä olen juuri yrittänyt selittää. Jos minulla ei ole esim tänään spontaania halua, ei sitä nostata mikään miehen erektion näkeminen, hyväilyt, saatu suuseksi, annettu suuseksi.. jne jne. Esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn aikana en halua seksiä ollenkaan.
"Mutta jos sinä koet oman olemisesi olevan hormonisidonnaista, niin mikäpä siihen kukaan on sanomaan mitään, ei edes puolisosi. Se on hänen osaltaan Ota tai jätä -tilanne."
Nimenomaan. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska mies voi tietää, että jos en halua seksiä, niin se ei johdu esim siitä ettenkö rakastaisi yms.
Mahtaisiko miehesi kuitenkaan pitää kovin helpottavana sitä, että voisit hormonaalisesti sopivana hetkenä harrastaa seksiä ihan kenen tahansa miehen kanssa? Vähän epäilen. Taidat nyt syystä tai toisesta "vähän" liioitella.
mitä liioitettua siin' on, että haluaa seksiä monien kanssa? ei kaikki tarvitse henkistä yhteyttä seksiin.
Se on liioittelua, että sadasta miehestä sinulle kävisi 99 kuten kirjoitit. Tai sitten asia tosiaan on niin, ettei aviomiehesikään merkitse sinulle seksuaalisesti sen enempää kuin kukaan muukaan, mikä tietysti selittäisi hyvin sen, että painotat hormoneja. Kyllähän tuollaisia avioliittoja on, missä puoliso ei miellytä seksuaalisesti, jolloin hän on ihan sama kuin kuka tahansa muukin. Vaikka pultsari asunnottomien majatalosta - niinhän sinä itse kerroit asian olevan.
Ehkä sinulla on "joku juttu", minkä vuoksi miehet eivät sinulle sen enempää yksilöidy seksuaalisesti. Tunteista ei niinkään ole kyse, vaan feromoneista. Olet siinä suhteessa luonnonoikku.
-En liioittele. Suurin osa käy ihan oikeasti.
-En ole missään sanonut, ettei puoliso miellytä seksuaalisesti. Tottakai miellyttää, kuten monet muutkin miehet.
-Miksi vain puoliso pitäisi kiinnostaa seksuaalisesti?
-Tottakai miehet yksilöityy seksuaalisesti minulle. Senhän takia juuri niin moni kiinnostaa, koska olen kiinnostunut erilaisista miehistä ja erilailesta seksistä.
-Seksissä ole pohjimmiltaan kyse tunteista, se on vain kulttuurin luomaa moralistista sokerikuorrutusta. Seksivietti on pohjimmiltaan biologinen lisääntymisvietti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä miehetkin kelpuuttavat kenen vaan naisen sänkyynsä, kunhan on hyvännäköinen. Tuossa on totuus. Mitään rakkautta tai "henkistä yhteyttä" ei miehet tarvitse. Se on nähty.
Baaripanot, hoidot ja muuta sellaiset, mitä ne muka ovat? syvää henkistä yhteyttäkö? Ja niissähän vain mies panee, ei sen naisen nautinnolla ole pas...n vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä yllä olevan kirjoittajan kanssa, pitkälti.
Meilläkin pitkä liitto, eikä ne himot ole minnekkään kadonneet. Ja toisinaan vain puolison halujen mukaan mennään, siis puolin ja toisin. Kyllä se halu sieltäsitten löytyy kun vaan ryhtyy hommiin, aina.
Kaikilla ei käy näin, koska ei ole välttämättä ollenkaan responsiivista halua.
Totta. Esim. minun miehelläni ei juurikaan ole responsiivista halua, vaan hänellä on oltava se oma spontaani halu, jotta hän pystyy harrastamaan seksiä. Joskus hän on ryhtynyt hommiin minun mielikseni, mutta ei se sitten ole tuntunut hänestä miltään ja huono näyttelijä kun on, niin olen tietenkin ikävät ilmeet hänen kasvoiltaan huomannut ja eipä siinä pysty nauttimaan itsekään kun toinen näyttää siltä kun haistelisi jotain juuri avattua surströmming purkkia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei te kaksi, jotka nyt väännätte seksuaalisesta halusta ym. Teillä on molemmilla hyviä pointteja, kumpikaan ei ole väärässä tai toista parempi. On vain erilaisia näkökulmia. Ihmisten seksuaalinen halu syttyy hyvin monenlaisista asioista eikä niistä oikein voi kilistellä, tai menee vain turhaksi jankkaamiseksi. Ennemminkin voi antaa muille ideoita, vinkkejä ja näkökulmia, joita muut voivat soveltaa parhaansa mukaan. Tai voi jakaa omia kokemuksiaan, ilman turhaa vastakkain asettelua. Tämä on tosi mielenkiintoinen keskustelu ja olisi kiva jatkaa hyväntahtoisella asiallisella linjalla.
Todella hyvä aihe ja aloitus. Kurjaa, että tässäkin ketjussa pitää käydä tätä ainaista taistelua miesten ja naisten välillä siitä mikä on kenenkin vika. Varmasti ap kaipaisi enemmän tukea ja ideoita kun nälvimistä.
On kurjaa jos parisuhteessa seksuaaliset tarpeet ja halut eivät kohtaa. Mielestäni sitä ei pidä vähätellä ja ainakin itselleni se olisi ongelma. Ap ei vaikuta miltään ruikuttajalta vaan aloitus on asiallinen.
Olen 34v nainen ja pari kertaa päivässä on sopiva määrä seksiä minulle. Toisaalta vähän pussailua mieheni kanssa ja halut heräävät joka kerta, joka välillä sitten johtaa useampiin seksikertoihin päivässä. Pisin parisuhteeni kesti 11v ja nykyinen nyt muutaman vuoden. Kerroin nämä jutut siksi, että niin naiset kuin miehetkin ovat erilaisia. Ei ole yhtä totuutta joka pätee kaikkiin. Minulle seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja omaa hyvinvointiakin.
Parisuhteessa ei voi olla yksin, joten kummankin tarpeet ja kummankin hyvinvointi pitää huomioida. Väkisin ei kenenkään tule harrastaa seksiä, enemmän kiinnitin huomiota siihen että ap:n puoliso vaikuttaa välinpitämättömältä oman puolisonsa pahaan oloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt ketjun miehet, miten haluttoman miehen saa haluamaan seksiä. Se ongelma on 40% parisuhteissa, eli lähes joka toisessa.
E-pillerit pois.
???
Eivät miehet käytä ehkäisypillereitä. Ei se paranna miehen haluttomuutta, jos nainen jättää e-pillerit pois.
On se vaan niin harmi kun jotkut saa noin
naimahaluisia naisia ja itse saa sitten tyytyä
pihtariin, joka vänkää. No onnea heille
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin harmi kun jotkut saa noin
naimahaluisia naisia ja itse saa sitten tyytyä
pihtariin, joka vänkää. No onnea heille
ITsehän olet puolisosi valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Hei te kaksi, jotka nyt väännätte seksuaalisesta halusta ym. Teillä on molemmilla hyviä pointteja, kumpikaan ei ole väärässä tai toista parempi. On vain erilaisia näkökulmia. Ihmisten seksuaalinen halu syttyy hyvin monenlaisista asioista eikä niistä oikein voi kilistellä, tai menee vain turhaksi jankkaamiseksi. Ennemminkin voi antaa muille ideoita, vinkkejä ja näkökulmia, joita muut voivat soveltaa parhaansa mukaan. Tai voi jakaa omia kokemuksiaan, ilman turhaa vastakkain asettelua. Tämä on tosi mielenkiintoinen keskustelu ja olisi kiva jatkaa hyväntahtoisella asiallisella linjalla.
Nimenomaan näin. Olisi hyvä jos ei ruvettaisi etsimään vikoja toisen seksuaalisuudesta tai pitämään sitä esim vinoutuneena sen takia että se on erilaista kuin oma seksuaalisuus. Ap:n ja hänen vaimonsa seksuaalisuus vaikuttaa erilaiselta. Näistä pitäisi pystyä puhumaan suoraan.
En ole kyllä noin huonoa selitystä haluttomuutteen koskaan kuullut. Mistä sinä tiedä mitkä estrogeenitasot on milloinkin ja milloin on tunteista, läheisyydenkaipuusta ja himosta toiseen kiinni. Et mistään. Fakta kumminkin on, että eniten ihmisten tekemisiin merkitsee tunteet, halusit tai et. Tunteet vaikuttaa myös hormoonitoimintoihin tunnetusti eniten. Rakastuminen nostaa seksuaalihormoonit kattoon tutkitusti.