Lue keskustelun säännöt.
Miehen näkökulma naisen haluttomuuteen. Tämä tulisi kaikkien siitä ymmärtää.
15.09.2022 |
Tuon yhden toisen keskustelun motivoimana ajattelin kertoa oman näkökulmani tähän monia parisuhteita hiertävään asiaan. Toivottavasti tämä herättäisi ajattelemaan asiaa.
Ensin taustat: Elän parisuhteessa muuten hyvin ihanan, mutta seksiä hyvin harvoin haluavan naisen kanssa. Kuten näissä monissa muissa esimerkeissä, hän haluaa seksiä ainoastaan A. ovulaation aikaan, kun puhtaasti biologinen tarve syntyy ja B. muutama päivä ennen kuukautisia, kun hänen kertomansa mukaan tulee samanlainen olo kuin ovulaation aikaan. Muun ajan seksi kiinnostaa häntä vain, jos halun virittelyyn on käytetty epäinhimillinen määrä vaivaa ja aikaa. Näistä syistä harrastamme seksiä yleensä 2 kertaa kuukaudessa siten, että molempien kertojen välillä on n. 2 viikon tauko.
Sitten näkökulmani: en ole itsekään miehenä mikään panokone ja itselleni luontainen määrä seksiä olisi kerran viikossa. Tähän olisin täysin tyytyväinen. Näin ollen de facto seksin määrä suhteessani ei jää kovin kauaksi siitä, mikä minulle riittäisi. Mutta ongelma ei olekaan tässä, vaan kokonaan muualla. Naisen haluttomuudessa eniten minua miehenä satuttaa seuraavat asiat:
1. en saa koskaan kokea itseäni haluttavaksi. En edes silloin, kun rouva hormonaalsista syistä haluaa - tiedänhän jo vuosien kokemuksella, että tämä halu ei suinkaan ole minun, vaan hormonien aikaansaamaan ja minä nyt satun vain siinä olemaan se tarjolla oleva. Kaksi kertaa kuukaudessa n. puolen tunnin ajan saan tuntea halua, muina aikoina en saa minkäänlaista positiivista palautetta viehätysvoimastani.
2. tämä yhdistettynä jatkuvaan torjutuksi tulemiseen syö itsetuntoa omasta miehisyydestä suunnattoman paljon.
3. asetelma saa minut tuntemaan itseni välillä naurettavaksi munattomaksi pelleksi, jota nainen hyväksikäyttää olematta valmis itse tekemään mitään myönnytyksiä.
4. en koskaan saa kokea sitä huumaavaa tunnetta, että vaimo minun takiani olisi valmis panostamaan minuun tai itse keksimään kipinää välillemme. Esimerkiksi vaikkapa ajatus siitä, että hän vaivautuisi hankkimaan minua ilahduttavia alusvaatteita tai vaikkapa yllättämään häpykarvojen muotoilulla on täysin poissuljettu.
5. valitettavasti huomaan, että minulla on alkanut tulemaan katkeruutta ja suoranaista vastenmielisyyden tunnetta vaimoni seksialoitteita kohtaan, koska ne eivät minulle nykyisellään ole positiivinen asia, vaan ainoastaan muistuttavat asetelman epänormaaliudesta. Nämä tunteet on tietysti katkera pala huomata, koska muuten kyllä rakastan ja arvostan vaimoani kumppanina paljon. Näistä tunteista johtuen olen myös itse jo muutaman kerran kieltäytynyt vaimon aloitteesta, koska se ei suinkaan ole kiihottanut, vaan ainoastaan vituttanut.
Toivoisin, että naisen haluttomuudesta puhuttaessa enemmän kuin seksin määrästä absoluuttisesti puhuttaisiin näistä muista, ainakin itseäni huomattavasti enemmän satuttavista asioista. Fyysisen seksin tarpeensa mies voi poistaa helposti masturboimalla, mutta noita muita puutteita ei.
Ja lopuksi: kylläpä tuntui yllättävän hyvältä kirjoittaa tämä tähän auki!
Kommentit (311)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt ketjun miehet, miten haluttoman miehen saa haluamaan seksiä. Se ongelma on 40% parisuhteissa, eli lähes joka toisessa.
Testotasot kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt ketjun miehet, miten haluttoman miehen saa haluamaan seksiä. Se ongelma on 40% parisuhteissa, eli lähes joka toisessa.
Valitettavasti ne haluttomat miehet ovat varmaan yhtä haluttomia kertomaan ratkaisuistaan kuin ne haluttomat naiset. Että mitä haluavat tehdä rakastamansa ihmisen eteen jotta se ei eriparisista haluista joutuisi kärsimään.
Logiikka pettää pahasti, jos kuvittelee että naisten haluttomuudesta kärsivät miehet ovat samoja jotka ovat itse sitten haluttomia myös. Sittenhän kaikki olisi hyvin.
Mutta haluttomuuden mekanismit ovat varmaan hieman eri eri sukupuolilla, eikä puhumisen lisäksi löydy välttämättä mitään yleispäteviä ratkaisuja.
Tämähän nyt ei alkuunsakaan pidä paikkaansa. Olisi helpompaa jos ei naisten seksuaalisuutta ei niin kauheasti mystifioitaisi.
Totta kyllä, voi olla että kulttuurin ongelma että naisten haluttomuudesta puhutaan enemmän. Se tuntuu kyllä liittyvän enemmän hormonitoimintaan kuin miehillä, pillerit on esimerkiksi ihan hirveä keksintö. Ajatelkaa nyt, jos olisi maailma jossa naisten halut olisi keskimäärin luonnollisempia kuin aikana ennen ehkäisypillereiden keksimistä.
Miten haluttomuutta voisi hoitaa, tai ongelmaa käsitellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt ketjun miehet, miten haluttoman miehen saa haluamaan seksiä. Se ongelma on 40% parisuhteissa, eli lähes joka toisessa.
Valitettavasti ne haluttomat miehet ovat varmaan yhtä haluttomia kertomaan ratkaisuistaan kuin ne haluttomat naiset. Että mitä haluavat tehdä rakastamansa ihmisen eteen jotta se ei eriparisista haluista joutuisi kärsimään.
Logiikka pettää pahasti, jos kuvittelee että naisten haluttomuudesta kärsivät miehet ovat samoja jotka ovat itse sitten haluttomia myös. Sittenhän kaikki olisi hyvin.
Mutta haluttomuuden mekanismit ovat varmaan hieman eri eri sukupuolilla, eikä puhumisen lisäksi löydy välttämättä mitään yleispäteviä ratkaisuja.
Tämähän nyt ei alkuunsakaan pidä paikkaansa. Olisi helpompaa jos ei naisten seksuaalisuutta ei niin kauheasti mystifioitaisi.
Totta kyllä, voi olla että kulttuurin ongelma että naisten haluttomuudesta puhutaan enemmän. Se tuntuu kyllä liittyvän enemmän hormonitoimintaan kuin miehillä, pillerit on esimerkiksi ihan hirveä keksintö. Ajatelkaa nyt, jos olisi maailma jossa naisten halut olisi keskimäärin luonnollisempia kuin aikana ennen ehkäisypillereiden keksimistä.
Miten haluttomuutta voisi hoitaa, tai ongelmaa käsitellä?
Vai kulttuurin ongelma? Olisikohan kyse yksinkertaisesti siitä että parisuhteissa naisen haluttomuus on vain moninkertaisesti yleisempää kuin miehen haluttonuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt ketjun miehet, miten haluttoman miehen saa haluamaan seksiä. Se ongelma on 40% parisuhteissa, eli lähes joka toisessa.
Samalla tavoin kuin haluttoman naisen. Eli vaikeaahan se on.
Odotatte vaan kärsivällisesti sitä hetkeä, kunnes seksi kiinnostaa.
Itse olen nainen, jonka mies haluaa tosi harvoin ja olen todennut että ei siihen mikään auta. On kokeiltu vaikka mitä asuja ja ne toimivat hetkellisesti ja piristävät mutta en voi kymmenettä kertaa mennä ehdottamaan seksiä jossain verkkoasussa, koska sekin on jo vähän nähty. Ei se enää toimi. Ja olen hoikka ja ihan hyvännäköinen. Olen hyväksynyt sen että meillä harrastetaan seksiä n. kerran kuussa silloin kun mies haluaa ja sillä mennään. Koska itsekään en haluaisi kovin usein, ehkä 2-3 kertaa kuussa niin pystyn joustamaan tuon verran (eikä nyt kiireisen arjen keskellä aina enempää ehtisikään). Itse seksin määrä ei olekaan se ongelma vaan ap:n kertomat jutut, jotka pätevät samalla tavalla olipa mies tai nainen.
Mutta sen olen huomannut omassa miehessäni että hän on viime aikoina on osoittanut huomiota muuten ja antanut läheisyyttä, kosketuksia ym. ja se on itselleni ihan älyttömän tärkeää. Voisin vaikka luopua koko seksistä kunhan vaan kosketusta ja muuta läheisyyttä olisi, ja kehuja ja huomioimista. Ja tuon kaiken olen toki hänelle kertonutkin ja hienoa että se selkeästi on sisäistetty ainakin jollain tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli tästä aiheesta paras lukemani kirjoitus. Itseänikin nyrppii todella paljon aina nämä kommentit, että "onhan sinulla terveet kädet" tai "ainahan tarpeensa voi tyydyttää muualla". Mutta kun tässä ei suinkaan ole pohjimmiltaan kyse fyysisistä haluista ja niiden purkamisesti, vaan paljon syvällisimmistä asioista. Välillä tuntuu toisilta unohtuvan, että miehetkin ovat tuntevia olentoja.
Kiitos aloittajalle tärkeästä aiheesta!
🤣🤣 aivan. Eli kun mies tuijottaa pokea ja fantasioi muista niin oman naisen pitäisi olla uulalaa omasta miehestään. Miehet tuijottaa lähes päivittäin netistä naisia ja kiihottuvat ja haluavat seksiä. Naiset eivät ehdi tuijotella joten libido on alhaisempi. Joten kumpikohan tuossa aidommin toista haluaa...niimpä.
Naiset sen sijaan runkkailevat salaa kumimunillaan vaikka seksi ei edes kiinnosta. Kivaa tämmöset yleistämiset.
Jos sitä pillua ei kotona saa, niin runkkailu on ihan validi vaihtoehto.
Tässä onkin kyse siitä, että mies sytyttää halunsa muista naisista mutta haluaa että oma nainen haluaa häntä. Eihän se mies sitä naistaan halua vaan nimenomaan niitä muita naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt ketjun miehet, miten haluttoman miehen saa haluamaan seksiä. Se ongelma on 40% parisuhteissa, eli lähes joka toisessa.
Samalla tavoin kuin haluttoman naisen. Eli vaikeaahan se on.
Odotatte vaan kärsivällisesti sitä hetkeä, kunnes seksi kiinnostaa.
Itse olen nainen, jonka mies haluaa tosi harvoin ja olen todennut että ei siihen mikään auta. On kokeiltu vaikka mitä asuja ja ne toimivat hetkellisesti ja piristävät mutta en voi kymmenettä kertaa mennä ehdottamaan seksiä jossain verkkoasussa, koska sekin on jo vähän nähty. Ei se enää toimi. Ja olen hoikka ja ihan hyvännäköinen. Olen hyväksynyt sen että meillä harrastetaan seksiä n. kerran kuussa silloin kun mies haluaa ja sillä mennään. Koska itsekään en haluaisi kovin usein, ehkä 2-3 kertaa kuussa niin pystyn joustamaan tuon verran (eikä nyt kiireisen arjen keskellä aina enempää ehtisikään). Itse seksin määrä ei olekaan se ongelma vaan ap:n kertomat jutut, jotka pätevät samalla tavalla olipa mies tai nainen.
Mutta sen olen huomannut omassa miehessäni että hän on viime aikoina on osoittanut huomiota muuten ja antanut läheisyyttä, kosketuksia ym. ja se on itselleni ihan älyttömän tärkeää. Voisin vaikka luopua koko seksistä kunhan vaan kosketusta ja muuta läheisyyttä olisi, ja kehuja ja huomioimista. Ja tuon kaiken olen toki hänelle kertonutkin ja hienoa että se selkeästi on sisäistetty ainakin jollain tasolla.
Kuinka kenenkään arki voi olla niin kiireistä, että panemaan ehtii korkeintaan kolmesti kuukkaudessa? Ja jos panemaankaan ei ehdi, niin miten aikaa riittää muuhun läheisyyteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt ketjun miehet, miten haluttoman miehen saa haluamaan seksiä. Se ongelma on 40% parisuhteissa, eli lähes joka toisessa.
Samalla tavoin kuin haluttoman naisen. Eli vaikeaahan se on.
Odotatte vaan kärsivällisesti sitä hetkeä, kunnes seksi kiinnostaa.
Itse olen nainen, jonka mies haluaa tosi harvoin ja olen todennut että ei siihen mikään auta. On kokeiltu vaikka mitä asuja ja ne toimivat hetkellisesti ja piristävät mutta en voi kymmenettä kertaa mennä ehdottamaan seksiä jossain verkkoasussa, koska sekin on jo vähän nähty. Ei se enää toimi. Ja olen hoikka ja ihan hyvännäköinen. Olen hyväksynyt sen että meillä harrastetaan seksiä n. kerran kuussa silloin kun mies haluaa ja sillä mennään. Koska itsekään en haluaisi kovin usein, ehkä 2-3 kertaa kuussa niin pystyn joustamaan tuon verran (eikä nyt kiireisen arjen keskellä aina enempää ehtisikään). Itse seksin määrä ei olekaan se ongelma vaan ap:n kertomat jutut, jotka pätevät samalla tavalla olipa mies tai nainen.
Mutta sen olen huomannut omassa miehessäni että hän on viime aikoina on osoittanut huomiota muuten ja antanut läheisyyttä, kosketuksia ym. ja se on itselleni ihan älyttömän tärkeää. Voisin vaikka luopua koko seksistä kunhan vaan kosketusta ja muuta läheisyyttä olisi, ja kehuja ja huomioimista. Ja tuon kaiken olen toki hänelle kertonutkin ja hienoa että se selkeästi on sisäistetty ainakin jollain tasolla.
Kuinka kenenkään arki voi olla niin kiireistä, että panemaan ehtii korkeintaan kolmesti kuukkaudessa? Ja jos panemaankaan ei ehdi, niin miten aikaa riittää muuhun läheisyyteen?
Se oli ehkä turha kohta teksissäni. En tarvitse tai halua enempää. Ja kyllähän siihen seksiin pitää ihan ryhtyä ja se oma tekemisensä, joka vie meillä kyllä n. tunnin alku- ja loppujuttuineen, mm. peseytyminen. Joten kyllä se tunti on arkipäivänä aika usein vaikea järjestää. Läheisyys hoituu helpommin samalla sarjaa katsoessa tai kun teen ruokaa, mies tulee halaamaan, pussailemaan ja koskettelee, kehuu kauniiksi. Kesto tuohon n. minuutti. Mutta joo, tuo ei tosiaan ollut kirjoitukseni tärkein pointti. Ajattelin vain osallistua mielenkiintoiseen keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt ketjun miehet, miten haluttoman miehen saa haluamaan seksiä. Se ongelma on 40% parisuhteissa, eli lähes joka toisessa.
Samalla tavoin kuin haluttoman naisen. Eli vaikeaahan se on.
Odotatte vaan kärsivällisesti sitä hetkeä, kunnes seksi kiinnostaa.
Itse olen nainen, jonka mies haluaa tosi harvoin ja olen todennut että ei siihen mikään auta. On kokeiltu vaikka mitä asuja ja ne toimivat hetkellisesti ja piristävät mutta en voi kymmenettä kertaa mennä ehdottamaan seksiä jossain verkkoasussa, koska sekin on jo vähän nähty. Ei se enää toimi. Ja olen hoikka ja ihan hyvännäköinen. Olen hyväksynyt sen että meillä harrastetaan seksiä n. kerran kuussa silloin kun mies haluaa ja sillä mennään. Koska itsekään en haluaisi kovin usein, ehkä 2-3 kertaa kuussa niin pystyn joustamaan tuon verran (eikä nyt kiireisen arjen keskellä aina enempää ehtisikään). Itse seksin määrä ei olekaan se ongelma vaan ap:n kertomat jutut, jotka pätevät samalla tavalla olipa mies tai nainen.
Mutta sen olen huomannut omassa miehessäni että hän on viime aikoina on osoittanut huomiota muuten ja antanut läheisyyttä, kosketuksia ym. ja se on itselleni ihan älyttömän tärkeää. Voisin vaikka luopua koko seksistä kunhan vaan kosketusta ja muuta läheisyyttä olisi, ja kehuja ja huomioimista. Ja tuon kaiken olen toki hänelle kertonutkin ja hienoa että se selkeästi on sisäistetty ainakin jollain tasolla.
Kuinka kenenkään arki voi olla niin kiireistä, että panemaan ehtii korkeintaan kolmesti kuukkaudessa? Ja jos panemaankaan ei ehdi, niin miten aikaa riittää muuhun läheisyyteen?
Joten kyllä se tunti on arkipäivänä aika usein vaikea järjestää. Läheisyys hoituu helpommin samalla sarjaa katsoessa
Niin hoituisi samassa ajassa se seksikin. Meillä usein valitaan se seksi sarjan sijaan. Mutta tärkeintähän on, että miehesikin ajattelee samalla tavalla.
Kovin kiireistä arkea teillä kyllä eletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko kertonut vaimollesi tämän saman, jonka täällä kerroit? Jos se ei onnistu puhumalla, niin kirjoita vaimollesi sama tai pyydä häntä lukemaan aloituksesi täältä. Ehkä hän ei ole itsekään tajunnut käyttäytymisensä vaikutusta sinuun. Ja jos on mutta silti jatkaa samalla tavalla, on teillä aihetta hyvin perusteelliseen keskusteluun suhteenne tilasta.
Kyllä olen kertonut kaikki nämä asiat hänelle ja muutama vuosi sitten kävimme myös pariterapiassa aiheen tiimoilta. Keskusteluyhteys välillämme on erinomainen ja siitä tämä ei ole kiinni. Mutta keskustelut eivät ole vaikuttaneet vaimoni haluihin.
AP
Pahoittelen, jostain syystä en huomannut tätä viestiä aiemmin, kun kirjoitin puhumattomuudesta.
Keskustelut eivät vaikuta haluihin välttämättä, mutta toisten huomioimiseen niiden pitäisi vaikuttaa, jos suhde on terve. Moni tässä keskustelussa on siitä kirjoittanutkin, että ilman toisen huomioimista niin seksissä kuin muutenkin elämässä ei kovinnhyvin pärjää. Taustalla voi olla myös muita asioita, jotka eivät liity seksiin: et kerro mitä terapiassa käsiteltiin ja mitä vaimosi siellä toi esille. Hänen omassa elämässään ja taustassaan voi olla asioita, jotka vaikuttavat halukkuuteen.
Jos sen tahtoo uskoa että naiset eivät halua muuten kuin ovulaationnaikananniinnsittenhän tilanteelle ei voi mitään. Aika toivotonta, koska tuon uskomuksen perusteella naisen vaihtaminenkaan ei auta. Se lienee enemmän oman tai toisen itsetunnonnsuojelemiseen tarkoitettu suojakeino kuin tosiasia missään suhteessa. Syyt halujen puuttumiseen kun voivat olla myös hyvin ikäviä kuten se ettei puolisoa enää rakasta. Silloin häntä ei halua huomioida eikä miellyttää vaikka haluaisi pysyä kaveriliitossa. Syynä voi olla myös rakastuminen toiseen tai fetissi/ toisenlainen seks suuntautuminen. Syitä jotka eivät liity suoraan puolisoon vaan omaan kehitykseen on paljon.
Mutta usein syyt ovat arkisempia kutennjuuri keskusteluyhteyden puute. Se voi johtua siitäkin että toinen osapuoli onnyksinkertaisesti joudtamaton tyyppi. Älä siis ap missään nimessä ota tätä omaan itsetuntoosi liittyväksi, vaikka se vaikeaa onkin. Toiden ajatuksia ei nimittäin tiedä jos hön ei kerro, myös terapiassa voi valehdella ja jättää kertomatta. Jos ongelmat yrittämisenkään jälkeen eivät ratkea täytyy vain miettiä mitä itse pitää säilyttämisen arvoisena suhteens.
Tämä riippuu täysin siitä, että miten oma seksuaalisuus on virittäytynyt. Eivät kaikki naiset ole romanttisia eivätkä ilmaise seksillä rakkautta.
Mikä tämä? En tajunnut miten viesti liittyy minun viestiini? En ole puhunut romantiikasta ja rakkaudesta mitään - tai rakkaudesta vain välillisesti sikäli, että on rakkautta haluta miellyttää toista parisuhteessa, molempien.
Ja siitähän olin ihan samaa mieltä, että paljon riippuu myös siitä, miten nainen itse suhtautuu seksualisuuteen (samoin tietysti miehen kohdalla). Jos puoliso on sitä mieltä, ettei seksiä voi harrastaa ennen spontaania halun tunnetta, niin se on hänen oma valintansa, mihin mies ei voi mitenkään vaikuttaa.
Mutta jos itse olisin tuollaisen puolison kanssa yhdessä, ottaisin eron. Näkemyksemme seksistä ja seksuaalisuudesta olisi liian erilainen. En oikeastaan tiedä tuollaisesta ajatustavasta mitään, koska omalla kohdalla halu useimmiten syntyy läheisyydestä. Mitään etukäteistä halun tunnetta on hyvin harvoin, joten jos sitä odottelisi, saisi odotella varmasti kuukausia? Pidän tosiaan kummallisena tuota ajatustapaa, täysin vieraana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kirjoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Olen samaa mieltä yllä olevan kirjoittajan kanssa, pitkälti.
Meilläkin pitkä liitto, eikä ne himot ole minnekkään kadonneet. Ja toisinaan vain puolison halujen mukaan mennään, siis puolin ja toisin. Kyllä se halu sieltäsitten löytyy kun vaan ryhtyy hommiin, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt ketjun miehet, miten haluttoman miehen saa haluamaan seksiä. Se ongelma on 40% parisuhteissa, eli lähes joka toisessa.
Valitettavasti ne haluttomat miehet ovat varmaan yhtä haluttomia kertomaan ratkaisuistaan kuin ne haluttomat naiset. Että mitä haluavat tehdä rakastamansa ihmisen eteen jotta se ei eriparisista haluista joutuisi kärsimään.
Logiikka pettää pahasti, jos kuvittelee että naisten haluttomuudesta kärsivät miehet ovat samoja jotka ovat itse sitten haluttomia myös. Sittenhän kaikki olisi hyvin.
Mutta haluttomuuden mekanismit ovat varmaan hieman eri eri sukupuolilla, eikä puhumisen lisäksi löydy välttämättä mitään yleispäteviä ratkaisuja.
Tämähän nyt ei alkuunsakaan pidä paikkaansa. Olisi helpompaa jos ei naisten seksuaalisuutta ei niin kauheasti mystifioitaisi.
Totta kyllä, voi olla että kulttuurin ongelma että naisten haluttomuudesta puhutaan enemmän. Se tuntuu kyllä liittyvän enemmän hormonitoimintaan kuin miehillä, pillerit on esimerkiksi ihan hirveä keksintö. Ajatelkaa nyt, jos olisi maailma jossa naisten halut olisi keskimäärin luonnollisempia kuin aikana ennen ehkäisypillereiden keksimistä.
Miten haluttomuutta voisi hoitaa, tai ongelmaa käsitellä?
Tämäkään ei pidä paikkaansa. Molemmilla halu liittyy hormonitoimitaan. Miehillä esim alhaiset testotasot aiheuttavat suuria ongelmia. Pillerit tosiaan ovat kamala keksintö ja tekevät naisista haluttomia.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä yllä olevan kirjoittajan kanssa, pitkälti.
Meilläkin pitkä liitto, eikä ne himot ole minnekkään kadonneet. Ja toisinaan vain puolison halujen mukaan mennään, siis puolin ja toisin. Kyllä se halu sieltäsitten löytyy kun vaan ryhtyy hommiin, aina.
Kaikilla ei käy näin, koska ei ole välttämättä ollenkaan responsiivista halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Hyvin kiteytetty. Spontaania halua voi toki odotella, mutta spontaaniin haluun vaikuttaa vielä enemmän tunteet ja puolison tekemiset. Just oli vaimon kanssa puhe läheisyydestä ja yhdessä olosta. Molemmat oltiin sitä mieltä, olemme olleet aina läheisiä henkisesti ja fyysisesti. Kummasti vaimo on halunnut seksiä viikoittain 46 vuotta putkeen. Ihan on tavanomaisesti menkat olleet kerran kuussa, silloin kun niitä oli. Meille jäin tuo alun läheisyyden kaipuut ja himot päälle, eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet. Hitaasti seksikerrat per viikko vähentyneet iän myötä. En todellakaan allekirjoita sitä, että alun ihastumisen jälkeen himot laimenee tai että naisten halut vähenee synnytysten jälkeen, saati vaihdevuosien jälkeen. Ihan varmasti ollut silläkin merkitystä, että oma käyttäytyminen, läsnäolo, vaimon arvostus ja himot eivät ole muuttuneet miksikään koko aikana. Siten ei myöskään vaimon. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää se ykkösenä, muut asiat elämässä sen jälkeen. Sitä paitsi niihin muihin asioihin on huomattavasti parempi keskittyä, kun parisuhde on tukeva kivijalka, jossa sielu ja sydän lepää.
Nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita. Nimenomaanhan spontaaniin haluun ei vaikuta mitkään ulkopuoliset tekijät, koska spontaani halu on sitä biologista seksin tarvetta. Itselläni ei ole kuin spontaania halua eikä mies voi tehdä mitään, mikä lisäisi halujani. Esim kauniit sanat, huomioiminen ei lisää seksuaalista tarvettani vaan se on vakio miehestä riippumatta.
Itselläni hormonaaliset syyt aiheuttavat haluttomuutta. Eli kun estrogeenitasot laskevat, en halua seksiä. Näin on pari päivää ennen kuukautisia ja silloin, jos käytän hormonaalista ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen halukkuus ovulaation aikaan on ihan tietellisesti todistettu asia. Osa naisista haluaa myös muulloin kuin oviksien aikaan, varsinkin jos suhde on vielä tuore. Jos käytetään hormonaalista ehkäisyä, se tasaa ovulaation aikaista hormonipiikkiä, joka tekee sen että halukkuus on heikompaa, mutta jakautuu tasaisemmin kierron ajalle. Joillakin tämä aiheuttaa sen että halukkuutta ei ole ollenkaan, mikä onkin sitä kaikkein tehokkainta ehkäisyä.
Ilman hormonaalista ehkäisyä olevilla on tutkimuksissa havaittu hyvin jyrkkä hormonitason nousu ovulaation aikaan, joka näkyy sitten erittäin voimakkaana halukkuutena.
Tästä löytyy netistä tutkimusta vaikka ja kuinka, sekä esim. luentoja kuinka ovuloivan naisen käytös muuttuu, kuinka hän pukeutuu rohkeammin ym ym ym. Apinoilla muuttuu samassa tilanteessa perse punaiseksi, ihmisillä ei aivan mutta jotain rippeitä samantyyppisestä kiima-ajan erityiskäytöksestä on vielä ihmisilläkin olemassa.
Eiköhän kaikki palstalla tiedä tuon. Et näytä ymmörtävän mistä puhutaan joten keskustelun jatkaminen on turhaa.
Itsen en ole hyytymishäiriön vuoksi voinut koskaan käyttää hormonaalista ehkäisyä ja seksiä on ollut hyvin tasaisesti 33 vuoden yhdessäolon aikana useamman kerran viikossa.
Jos aina odotellaan oikeaa hetkeä ja spontaania halua, niin seksikerrat jäävät hyvin vähäisiksi. Tätä näkökulmaa asiaan et tunnu ollenkaan ymmärtävän, hormonit selittävät kaiken. Oletko itse ollut normaalissa parisuhteessa missä on tasapainoinen ja tuydyttävä seksielämä? Ei tarvitse odottaa ovulaatiota eikä spontaania halua kummankaan. Aika vaikeaksi menee, jos seksi perustuu vain niihin.
Olen ollut parisuhteessa. Seksiäkin oli. Sitten ne peruskuviot, arki, lapset, suhteen muuttuminen kämppis-tyyliseksi, ero. Alussa nähdään vaivaa että olisi seksiä. Lopussa nähdään vaivaa vältelläkseen seksiä. Se tavallinen tarina. Alussa seksiä jopa viikottain. Hyvin pian kerran kuukaudessa, sitten ei enää sitäkään. Jännästi tuo "ei sitäkään" vaihe alkoi juuri siinä neljänkympin jälkeen, mistä liekään johtunut koska biologiahan ei sinun mukaasi vaikuta näihin asioihin oikeastaan ollenkaan. Merkit seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta olivat olemassa heti alussa, jos olisin osannut ja halunnut ne nähdä. En osannut enkä halunnut, vaan uskoin että jollakin ihmeellisellä tavalla vaimoni halukkuus palautuu alkuaikojen tasolle. Ei tietenkään palautunut. Ilman spontaania halua, siis vaimoni puolelta, meillä ei todellakaan sekstattu. Menikö vaikeaksi? Kyllä meni. Sanoisin jopa että liian vaikeaksi.
Olisi kiva, jos et vääristelisi sitä mitä sanoin. Keskustelu olisi silloin mukavampaa. Vaihdevuosia elävälle naiselle ei oikein kannata tulla väittämään, että hän olisi sanonut, etteivät hormonit vaikuta seksuaalisuuteen. Totta kai ne vaikuttavat, mutta asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.
Minun ystäväpiirini lienee suhteessa seksiin täysin erilainen kuin sinun tuntemasi, koska ne muutamat parit, jotka ovat eronneet, eivät ole seksin takia eronneet. Seksi on ollut lähes ainoa toimiva asia koko pitkässä liitossa, mitä vaimo on ihmetellyt. "Tavallisia tarinoita" on siis kovin monenlaisia.
Molempien asenne seksuaalisuuteen vaikuttaa suhteessa, eli millaiselle sijalle sen elämässään laittaa. Ehkä olen sellaisesta taustasta, että koko ystäväpiirini on aina arvostanut seksiä korkealle ilman että se on ollut mikään yksityiskohtaisen keskustelun ja ruodinnan aihe. Kuitenkin niin, että on puhuttu siitä, miten rentouttavaa ja tärkeää seksi on, yleisellä tasolla.
On mahdoton kuvitella, että joku ystävistäni jäisi odottelemaan spontaania halua ja ripustautuisi ajatukseen, etten halua kuin ovulaation aikaan. Liittynee johonkin sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa omaa seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalisuuden ruokkimista eri tavoin (kaunis ja naisellinen pukeutuminen yms.) ei pidetä täysin omana (puolisosta riippumattomana) ja arvokkaana asiana. Suhde omaan seksuaalisuuteen on siis vääristynyt, mikä pilaa parisuhteen seksin. En siis ajattele, että se olisi välttämättä puolison vika millään tavoin. Seksuaalihistoriastahan se on kiinni miten seksiin suhtautuu, vaaliiko sitä aktiivisesti jne.
Minulla ei ainakaan asenne vaikuta enempää kuin hormonaaliset syyt. Vaikka haluaisin haluta niin en vain kostu eikä klitoris erektoidu kun estrogeenitasot ovat liian matalalla.
Ja nimenomaan pidän seksuaalisuuttani arvossa ja kumppanistani erillisenä asiana. Siksipä juuri siihen ei vaikuta kumppanin tekemiset yms vaan se on niistä erillinen, biologinen tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko kertonut vaimollesi tämän saman, jonka täällä kerroit? Jos se ei onnistu puhumalla, niin kirjoita vaimollesi sama tai pyydä häntä lukemaan aloituksesi täältä. Ehkä hän ei ole itsekään tajunnut käyttäytymisensä vaikutusta sinuun. Ja jos on mutta silti jatkaa samalla tavalla, on teillä aihetta hyvin perusteelliseen keskusteluun suhteenne tilasta.
Kyllä olen kertonut kaikki nämä asiat hänelle ja muutama vuosi sitten kävimme myös pariterapiassa aiheen tiimoilta. Keskusteluyhteys välillämme on erinomainen ja siitä tämä ei ole kiinni. Mutta keskustelut eivät ole vaikuttaneet vaimoni haluihin.
AP
Pahoittelen, jostain syystä en huomannut tätä viestiä aiemmin, kun kirjoitin puhumattomuudesta.
Keskustelut eivät vaikuta haluihin välttämättä, mutta toisten huomioimiseen niiden pitäisi vaikuttaa, jos suhde on terve. Moni tässä keskustelussa on siitä kirjoittanutkin, että ilman toisen huomioimista niin seksissä kuin muutenkin elämässä ei kovinnhyvin pärjää. Taustalla voi olla myös muita asioita, jotka eivät liity seksiin: et kerro mitä terapiassa käsiteltiin ja mitä vaimosi siellä toi esille. Hänen omassa elämässään ja taustassaan voi olla asioita, jotka vaikuttavat halukkuuteen.
Jos sen tahtoo uskoa että naiset eivät halua muuten kuin ovulaationnaikananniinnsittenhän tilanteelle ei voi mitään. Aika toivotonta, koska tuon uskomuksen perusteella naisen vaihtaminenkaan ei auta. Se lienee enemmän oman tai toisen itsetunnonnsuojelemiseen tarkoitettu suojakeino kuin tosiasia missään suhteessa. Syyt halujen puuttumiseen kun voivat olla myös hyvin ikäviä kuten se ettei puolisoa enää rakasta. Silloin häntä ei halua huomioida eikä miellyttää vaikka haluaisi pysyä kaveriliitossa. Syynä voi olla myös rakastuminen toiseen tai fetissi/ toisenlainen seks suuntautuminen. Syitä jotka eivät liity suoraan puolisoon vaan omaan kehitykseen on paljon.
Mutta usein syyt ovat arkisempia kutennjuuri keskusteluyhteyden puute. Se voi johtua siitäkin että toinen osapuoli onnyksinkertaisesti joudtamaton tyyppi. Älä siis ap missään nimessä ota tätä omaan itsetuntoosi liittyväksi, vaikka se vaikeaa onkin. Toiden ajatuksia ei nimittäin tiedä jos hön ei kerro, myös terapiassa voi valehdella ja jättää kertomatta. Jos ongelmat yrittämisenkään jälkeen eivät ratkea täytyy vain miettiä mitä itse pitää säilyttämisen arvoisena suhteens.
Tämä riippuu täysin siitä, että miten oma seksuaalisuus on virittäytynyt. Eivät kaikki naiset ole romanttisia eivätkä ilmaise seksillä rakkautta.
Mikä tämä? En tajunnut miten viesti liittyy minun viestiini? En ole puhunut romantiikasta ja rakkaudesta mitään - tai rakkaudesta vain välillisesti sikäli, että on rakkautta haluta miellyttää toista parisuhteessa, molempien.
Ja siitähän olin ihan samaa mieltä, että paljon riippuu myös siitä, miten nainen itse suhtautuu seksualisuuteen (samoin tietysti miehen kohdalla). Jos puoliso on sitä mieltä, ettei seksiä voi harrastaa ennen spontaania halun tunnetta, niin se on hänen oma valintansa, mihin mies ei voi mitenkään vaikuttaa.
Mutta jos itse olisin tuollaisen puolison kanssa yhdessä, ottaisin eron. Näkemyksemme seksistä ja seksuaalisuudesta olisi liian erilainen. En oikeastaan tiedä tuollaisesta ajatustavasta mitään, koska omalla kohdalla halu useimmiten syntyy läheisyydestä. Mitään etukäteistä halun tunnetta on hyvin harvoin, joten jos sitä odottelisi, saisi odotella varmasti kuukausia? Pidän tosiaan kummallisena tuota ajatustapaa, täysin vieraana.
Minä en ole sitä mieltä vaan kehoni ei toimi muulla tavoin. Minä en syty muuten kuin spontaanisti. En ole tätä asiaa päättänyt. Pillu ei kostu minulla esileikistä vaan spontaanista biologisesta halusta. En voi tälle mitään. Minulla etukäteinen halun tunne on lähes päivittäistä (paitsi muutama päivä ennen kuukautisia). Haluni ei synny läheisyydestä kuten sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt ketjun miehet, miten haluttoman miehen saa haluamaan seksiä. Se ongelma on 40% parisuhteissa, eli lähes joka toisessa.
Valitettavasti ne haluttomat miehet ovat varmaan yhtä haluttomia kertomaan ratkaisuistaan kuin ne haluttomat naiset. Että mitä haluavat tehdä rakastamansa ihmisen eteen jotta se ei eriparisista haluista joutuisi kärsimään.
Logiikka pettää pahasti, jos kuvittelee että naisten haluttomuudesta kärsivät miehet ovat samoja jotka ovat itse sitten haluttomia myös. Sittenhän kaikki olisi hyvin.
Mutta haluttomuuden mekanismit ovat varmaan hieman eri eri sukupuolilla, eikä puhumisen lisäksi löydy välttämättä mitään yleispäteviä ratkaisuja.
Tämähän nyt ei alkuunsakaan pidä paikkaansa. Olisi helpompaa jos ei naisten seksuaalisuutta ei niin kauheasti mystifioitaisi.
Totta kyllä, voi olla että kulttuurin ongelma että naisten haluttomuudesta puhutaan enemmän. Se tuntuu kyllä liittyvän enemmän hormonitoimintaan kuin miehillä, pillerit on esimerkiksi ihan hirveä keksintö. Ajatelkaa nyt, jos olisi maailma jossa naisten halut olisi keskimäärin luonnollisempia kuin aikana ennen ehkäisypillereiden keksimistä.
Miten haluttomuutta voisi hoitaa, tai ongelmaa käsitellä?
Vai kulttuurin ongelma? Olisikohan kyse yksinkertaisesti siitä että parisuhteissa naisen haluttomuus on vain moninkertaisesti yleisempää kuin miehen haluttonuus.
E.pillerit pois ja kondomi tilalle. Kaipa se haluttomuus nyt naisilla o suurempaa kun kastroidaan kemiallisesti ehkäisyn nimissä.
Tämähän nyt ei alkuunsakaan pidä paikkaansa. Olisi helpompaa jos ei naisten seksuaalisuutta ei niin kauheasti mystifioitaisi.