Lue keskustelun säännöt.
Terapeutti puhuu asioista joilla ei ole mitään merkitystä voinnilleni
15.09.2022 |
Vaikka onkin opiskelija, silti sama tilanne tosi usein.
Alkaa puhumaan yhdentekeviä asioita.
Mun vointiin ne jutut ei auta.
En tiedä kehtaisinko sanoa miten pitäisi toimia.
Tässä yhden kerran edistyin kun kuuntelin omia tunteitani keskittyen niihin.
Seuraavasti aika menikin terapeutin höpöttäessä niitä näitä.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Miksi vieläkään ihmiset (useimmat) eivät ymmärrä, tai sitten he eivät tiedä, että etenkään julkiselta puolelta ei vaikeuksissa ja ongelmissa oleva ja/tai traumoja kokenut ihminen saa mitään konkreettista ja sitä apua, tukea ja hoitoa, mitä oikeasti tarvitsisi. Julkisella puolella ei anneta hoidoksi mitään muuta, kuin lääkkeitä. Mitään tausta ja juurisyitä ei selvitetä. Keskusteluapu on useimmiten vain tyhjänpäiväistä jutustelua. Siksi ihmiset eivät parane, tai voi yhtään sen paremmin. Ja miksi alalla olevat eivät sitä näe, ymmärrä ja uudista käyttämiään kivikautisia hoitomenetelmiä?
Totta. Yksikään lääkäri ei oikeasti ole mua kuunnellut julkisella puolella.
Voin tosi huonosti kun pahimmat traumat tulevat pinnalle ja olen yksin niiden kanssa.
Mitään apua en saa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutit ovat ihmisiä kuten me kaikki muutkin.
Mun terapeutti oli yhteen aikaan aina 10 min. myöhässä.
Edellinen asiakas oli mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetytti terapiassa se että moni syy itsessäni pohjautuu lapsuuteen. Eli sieltä on lähtöisin turvattomuus ja epäluottamus jne.
Ketään ei tuntunut vuosien aikana kuitenkaan kiinnostavan lapsuuteni oikeastaan pätkääkään vaan ne kohdat sivutettiin nopeasti kun yritin mainita jotakin lapsuuteen viittaavaa.
Eli juurisyihin ei pureuduttu ollenkaan? Eipä siitä terapiasta sitten mitään apua oikeastaan ollut.
Tämä. Olikohan kyseessä ratkaisukeskeinen terapia.
Itse kävin terapiassa kauan sitten ja ikinä ei kysytty lapsuudesta oikeastaan mitään.
Koin lapsuudessani fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Ja tätä nyt käsittelen keski-ikäisenä terapiassa.
Samaa kuin mulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetytti terapiassa se että moni syy itsessäni pohjautuu lapsuuteen. Eli sieltä on lähtöisin turvattomuus ja epäluottamus jne.
Ketään ei tuntunut vuosien aikana kuitenkaan kiinnostavan lapsuuteni oikeastaan pätkääkään vaan ne kohdat sivutettiin nopeasti kun yritin mainita jotakin lapsuuteen viittaavaa.
Eli juurisyihin ei pureuduttu ollenkaan? Eipä siitä terapiasta sitten mitään apua oikeastaan ollut.
Tämä. Olikohan kyseessä ratkaisukeskeinen terapia.
Itse kävin terapiassa kauan sitten ja ikinä ei kysytty lapsuudesta oikeastaan mitään.
Koin lapsuudessani fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Ja tätä nyt käsittelen keski-ikäisenä terapiassa.
On erikoista ettei kukaan puhu eikä kysele mitä lapsuudessa oikeasti tapahtui.
Olen ollut useiden rikosten kohteena lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on että terapeutin kanssa synkkaa ja löytyy yhteinen sävel. Mulla oli terapeutti joka myös hölisi omiaan matkoistaan ja valaistumisistaan, mutta en osannut oikein lopettaakaan koska hän kuitenkin jonkin verran auttoi. Mutta tosiaan nyt tajuan että hän puhui ihan liikaa, mä puhuin ehkä 80 % ajasta, ja minä en uskaltanut antaa palautetta, menin terapiaan juuri siksi että on vaikea tunnistaa omia rajoja ja kertoa tunteistani. Yhden kerran yritin antaa hänelle palautetta ja hän alkoi vihjailemaan että ehkä en vain ole valmis parantumaan, sen jälkeen en uskaltanut. Harmittaa ihan sikana että käytin ne Kelan tukemat kaksi vuotta tuohon turhakkeeseen, kateellisena kuuntelen muiden empaattisista terapeuteista..
Voimaannuin eniten terapiasuhteen aikana siitä kun viimein laitoin viestin hänelle että lopetan ja annoin palaa koko palautteen.
Olkaa oikeasti tosi valveilla siitä kehen käytätte rahanne ja ottakaa ihan rohkeasti sellainen "olen maksava asiakas ja vaadin palvelua"- asenne, kääntäkää puheenaihe takaisin itseenne heti jos terapeutti lähtee hölisemään. Aina voi kysyä että "miksi me keskustellaan tästä?" ja " onko tämä paranemiseni kannalta tärkeää?". Terapeutit ei ole mitään auktoriteetteja asiakkailleen, vaan ovat siinä juuri sinua varten, empaattista kuuntelua toitotetaan koko terapiaopintojen ajan joten jos se ei ole mennyt terapeutin kaaliin niin kaali vaihtoon vaan.
Käyttäjä42222 kirjoitti:
Tärkeintä on että terapeutin kanssa synkkaa ja löytyy yhteinen sävel. Mulla oli terapeutti joka myös hölisi omiaan matkoistaan ja valaistumisistaan, mutta en osannut oikein lopettaakaan koska hän kuitenkin jonkin verran auttoi. Mutta tosiaan nyt tajuan että hän puhui ihan liikaa, mä puhuin ehkä 80 % ajasta, ja minä en uskaltanut antaa palautetta, menin terapiaan juuri siksi että on vaikea tunnistaa omia rajoja ja kertoa tunteistani. Yhden kerran yritin antaa hänelle palautetta ja hän alkoi vihjailemaan että ehkä en vain ole valmis parantumaan, sen jälkeen en uskaltanut. Harmittaa ihan sikana että käytin ne Kelan tukemat kaksi vuotta tuohon turhakkeeseen, kateellisena kuuntelen muiden empaattisista terapeuteista..
Voimaannuin eniten terapiasuhteen aikana siitä kun viimein laitoin viestin hänelle että lopetan ja annoin palaa koko palautteen.
Olkaa oikeasti tosi valveilla siitä kehen käytätte rahanne ja ottakaa ihan rohkeasti sellainen "olen maksava asiakas ja vaadin palvelua"- asenne, kääntäkää puheenaihe takaisin itseenne heti jos terapeutti lähtee hölisemään. Aina voi kysyä että "miksi me keskustellaan tästä?" ja " onko tämä paranemiseni kannalta tärkeää?". Terapeutit ei ole mitään auktoriteetteja asiakkailleen, vaan ovat siinä juuri sinua varten, empaattista kuuntelua toitotetaan koko terapiaopintojen ajan joten jos se ei ole mennyt terapeutin kaaliin niin kaali vaihtoon vaan.
Joo, mäkin kävin melkein turhaan kelan terapeutilla joka oli huono.
Oli kuin olisi kadulta revitty kanssani juttelemaan.
Puhui omista asioistaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako terveyskeskuksesta kotikäyntejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä42222 kirjoitti:
Tärkeintä on että terapeutin kanssa synkkaa ja löytyy yhteinen sävel. Mulla oli terapeutti joka myös hölisi omiaan matkoistaan ja valaistumisistaan, mutta en osannut oikein lopettaakaan koska hän kuitenkin jonkin verran auttoi. Mutta tosiaan nyt tajuan että hän puhui ihan liikaa, mä puhuin ehkä 80 % ajasta, ja minä en uskaltanut antaa palautetta, menin terapiaan juuri siksi että on vaikea tunnistaa omia rajoja ja kertoa tunteistani. Yhden kerran yritin antaa hänelle palautetta ja hän alkoi vihjailemaan että ehkä en vain ole valmis parantumaan, sen jälkeen en uskaltanut. Harmittaa ihan sikana että käytin ne Kelan tukemat kaksi vuotta tuohon turhakkeeseen, kateellisena kuuntelen muiden empaattisista terapeuteista..
Voimaannuin eniten terapiasuhteen aikana siitä kun viimein laitoin viestin hänelle että lopetan ja annoin palaa koko palautteen.
Olkaa oikeasti tosi valveilla siitä kehen käytätte rahanne ja ottakaa ihan rohkeasti sellainen "olen maksava asiakas ja vaadin palvelua"- asenne, kääntäkää puheenaihe takaisin itseenne heti jos terapeutti lähtee hölisemään. Aina voi kysyä että "miksi me keskustellaan tästä?" ja " onko tämä paranemiseni kannalta tärkeää?". Terapeutit ei ole mitään auktoriteetteja asiakkailleen, vaan ovat siinä juuri sinua varten, empaattista kuuntelua toitotetaan koko terapiaopintojen ajan joten jos se ei ole mennyt terapeutin kaaliin niin kaali vaihtoon vaan.
Nyt on ihan pakko kysyä: onko sinulla oikeasti ollut kela-pätevänä psykoterapeuttina ihminen, joka on kertoillut terapiassa höröhöily-valaistumisistaan ja matkoistaan? 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapeutit ovat ihmisiä kuten me kaikki muutkin.
Jolle minä maksan 100 euroa/45 min että hoitaa hommansa. Silloin ei ole aika * ilolle, valolle ja hauskuudelle*!
Pitäiskö hakea apua ulkomailta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42222 kirjoitti:
Tärkeintä on että terapeutin kanssa synkkaa ja löytyy yhteinen sävel. Mulla oli terapeutti joka myös hölisi omiaan matkoistaan ja valaistumisistaan, mutta en osannut oikein lopettaakaan koska hän kuitenkin jonkin verran auttoi. Mutta tosiaan nyt tajuan että hän puhui ihan liikaa, mä puhuin ehkä 80 % ajasta, ja minä en uskaltanut antaa palautetta, menin terapiaan juuri siksi että on vaikea tunnistaa omia rajoja ja kertoa tunteistani. Yhden kerran yritin antaa hänelle palautetta ja hän alkoi vihjailemaan että ehkä en vain ole valmis parantumaan, sen jälkeen en uskaltanut. Harmittaa ihan sikana että käytin ne Kelan tukemat kaksi vuotta tuohon turhakkeeseen, kateellisena kuuntelen muiden empaattisista terapeuteista..
Voimaannuin eniten terapiasuhteen aikana siitä kun viimein laitoin viestin hänelle että lopetan ja annoin palaa koko palautteen.
Olkaa oikeasti tosi valveilla siitä kehen käytätte rahanne ja ottakaa ihan rohkeasti sellainen "olen maksava asiakas ja vaadin palvelua"- asenne, kääntäkää puheenaihe takaisin itseenne heti jos terapeutti lähtee hölisemään. Aina voi kysyä että "miksi me keskustellaan tästä?" ja " onko tämä paranemiseni kannalta tärkeää?". Terapeutit ei ole mitään auktoriteetteja asiakkailleen, vaan ovat siinä juuri sinua varten, empaattista kuuntelua toitotetaan koko terapiaopintojen ajan joten jos se ei ole mennyt terapeutin kaaliin niin kaali vaihtoon vaan.
Nyt on ihan pakko kysyä: onko sinulla oikeasti ollut kela-pätevänä psykoterapeuttina ihminen, joka on kertoillut terapiassa höröhöily-valaistumisistaan ja matkoistaan? 😳
Minua kiinnostaisi tämä myös?
Kelan terapeutti voi siis olla täysin toistaitoinen.
Mun terapeutti oli samanlainen. Välillä tuli ihan pöllämystynyt olo, kun hän käytti aikaa turhanpäiväisestä rupatteluun ja jaaritteluun (välillä puhuen jopa jostain omassa elämässään tapahtuneista asioista). Minä olisin halunnut käsitellä traumojani ja oikeasti mennä syvälle, mutta oli todella todella vaikea kääntää keskustelua siitä jaarittelusta niihin oikeasti oleellisiin asioihin. Jossain kohtaa aloin tuntea, ettei hän välttämättä ole ihan ammattitaitoinen, ja ettei hänen kanssa ehkä edes olisi kovin turvallista lähteä kaivelemaan niitä kaikkein syvimpiä haavoja.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole vielä löytänyt hyvää terapeuttia. Yksi oli hyvin outo vanhempi mies. Halusi, että puhutaan kolo ajan seksistä, vaikka minulla ei ollut mitään seksuaalisia ongelmia. Toinen oli mukava, mutta liiankin mukava. Ei uskonut minua kun kerroin olleeni kiusattu ja ihmiset pitävät minua outona. Se tuntui vähättelyltä kun hän sanoi vaikka "Älä höpise, sä olet täysin normaali. Sä vaan kuvittelet olevasi jotenkin poikkeava".
En usko hetkeäkään.
Aihe on se verran tärkeä monille että moisen p...n puhumisen voi jättää kokonaan pois kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole vielä löytänyt hyvää terapeuttia. Yksi oli hyvin outo vanhempi mies. Halusi, että puhutaan kolo ajan seksistä, vaikka minulla ei ollut mitään seksuaalisia ongelmia. Toinen oli mukava, mutta liiankin mukava. Ei uskonut minua kun kerroin olleeni kiusattu ja ihmiset pitävät minua outona. Se tuntui vähättelyltä kun hän sanoi vaikka "Älä höpise, sä olet täysin normaali. Sä vaan kuvittelet olevasi jotenkin poikkeava".
En usko hetkeäkään.
Aihe on se verran tärkeä monille että moisen p...n puhumisen voi jättää kokonaan pois kiitos.
Terapeutteja on varmasti moneen lähtöön, mutta että joku sanoisi "Älä höpise" tai "olet täysin normaali"? En todella usko hetkeäkään.
Kai teidän terapioille on asetettu tavoitteet? Suuntaviivat asioista, joista on tärkeä keskustella? Terapian tulee aina olla tavoitteellista, jotta se hyödyttää.
Näihin terapeutin, tai lähettäjätahon, kanssa yhdessä sovittuihin tavoitteisiin on hyvä palata, jos terapia tuntuu turhalta tai paikoilleen jämähtäneeltä.
Rasittavaa ja ärsyttävää, kun ensin ymmärtää tekstin väärin ja hetken päästä tajuaa, että tässä kaiken järjen mukaan haetaankin muuta kuin mitä sanotaan. ARRGH!