Lue keskustelun säännöt.
Terapeutti puhuu asioista joilla ei ole mitään merkitystä voinnilleni
15.09.2022 |
Vaikka onkin opiskelija, silti sama tilanne tosi usein.
Alkaa puhumaan yhdentekeviä asioita.
Mun vointiin ne jutut ei auta.
En tiedä kehtaisinko sanoa miten pitäisi toimia.
Tässä yhden kerran edistyin kun kuuntelin omia tunteitani keskittyen niihin.
Seuraavasti aika menikin terapeutin höpöttäessä niitä näitä.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa valita psykologi tai lääkäritaustainen psykoterapeutti. Silloin on suuremmalla todennäköisyydellä hyvä. Niissäkin tosin on vaihtelua.
Tarkoitat varmaan psykologi- tai lääkäritaustaista psykoterapeuttia?
Viestissäsi kuitenkin sanot, että kannattaa valita joko a) psykologi tai b) psykoterapeutti, jolla on lääkäritausta.
Opetelkaa oikeasti kirjoittamaan suomea! Sillä on väliä merkityksen kannalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin ylläolevalla. Mulla myös ne juurisyyt vaikuttaa.
Turvattomuus lapsuudessa, väkivaltaa vuosien ajan ja sitten puhutaan jostain mitättömästä asiasta.
Olen vinkannut monta kertaa mikä mua vaivaa ja tunteet ovat kehossa.
ApLapsuuden ja väkivallan aiheuttamaan traumaan tarvitset traumaterapeuttia ja jotain kehollista terapiaa. Traumat on kehossa, ei mielessä niin ei niitä puheet poista.
Vaihda terapeuttia.Tiedän. Ne ovat nimenomaan säilötty kehoon. Keho oli monenlaisen väkivallan kohteena.
Olen yrittänyt etsiä kehohoitoa.
Pitääkö sen olla ns. "virallinen" hoito/terapia vai käykö vaihtoehtohoito? Jos jälkimmäinen käy, suosittelen tunnevyöhyketerapiaa. Olen saanut itse siitä paljon apua, sekä fyysisiin että emotionaalisiin ongelmiin.
https://www.vyohyketerapeutit.fi/vyohyketerapia_esittely/tunnevyohykete…
Vierailija kirjoitti:
Vain lääkkeistä.puhutaan julkisella puolella. Ei kuunnella potilasta.
Kävin yksityisellä psykoterapeutilla, joka oli psykiatri. Hän käänsi aina puhetta lääkkeisiin. Ei ollut mitenkään myötäelävä, ei jaksanut kuunnella minua. Yritti puhua vähän väliä omista asioistaan. Harmittaa, että en lopettanut aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Tämä on hyvä ketju, herättää paljon ajatuksia. Itsellä ei ole asiakkaana kokemusta, mutta olen jonkin verran selvitellyt opintoihin ym. liittyen eri terapiasuuntauksia. Ja olen keskustellut niin terapeuttien kuin asiakkaiden kanssa heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään.
Tuntuu, että iso ongelma on se, että erilaisia terapiasuuntauksia on niin paljon, eikä asiakas voi tietää mikä sopii itselle ja toisaalta mitä nyt sitten on missäkin edes saatavilla. Ja jos ei toimi, niin taas on asiakas sillä tavalla tyhjän päällä, että vaikea on tietää, oliko se suuntaus väärä vai oliko vaikka ajoitus tai henkilökemiat enemmän jarruna.
Tässäkin ketjussa näkyy esim. suuntauminen menneeseen vs. ratkaisukeskeisyys; on vaikea lähtökohta jos vaikka ammattilainen on ratkaisukeskeisyyden viitekehyksessä ja asiakas kaipaa varhaisten kokemusten ruotimista tai vaikka ketjuanalyysiä (vaikka ei välttämättä mitään termejä osaakaan sanoa).
Voisikohan julkinen järjestelmä tuottaa jonkin sähköisen palvelun, pääteksentekopuun tms., jonka avulla maallikko voisi peilata omia tarpeitaan terapioihin ja tarjontaan? En vaan sitten tiedä, että onko se käytännössä niin että isojen kaupunkien ulkopuolella on se yksi Irmeli tai Juhani, joka ylipäätään ottaa uusia asiakkaita kullakin hetkellä. Siinä ei paljon vertailla.
"Terapeuttikone" voisi periaatteessa olla hyvä idea, mutta siitä olisi hankala saada oikeasti hyödyllinen, koska terapiamuodon ja -suuntauksen sopivuuskin on monen tekijän summa. Vaikka terapiasuuntauksia on useita, yleisimpiä on karkeasti ottaen kolme: ratkaisukeskeinen, psykodynaaminen ja kognitiivinen. Riittää, että ymmärtää näiden peruseroavuudet. Itselle sopivaan terapiasuuntaukseen voi saada hyvin selvyyttä, kun käy vaikka psykologin juttusilla valintaa tehdessään. t.psykologi
Oman kokemukseni perusteella sanon, että sillä on enemmän merkitystä, onko terapeutti terve aikuinen ihminen. Suuntaus ei ole kertonut yhtikäs mitään.
Huono terapeutti on huono, eikä se tilannetta muuta asiakkaan kannalta.
Jumala varjelkoon asiakkaita, ettei mitään terapiakonetta kehitetä.
Tutkitusti vaikuttaa enemmän henkilökemia kuin suuntaus. Tiedoksi myös palstan "psykologeille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa narsistinen omissa asioissanne vellominen.
Menkää töihin.
Kiitos samoin
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että käyt terapiassa etkä psykiatrisella sairaanhoitajalla, koska niiden työnkuvaan kuuluu tyhjänpäiväisiin horinoihin keskittyminen ja ruokien miettiminen.
Terapeuttiopiskelija. Hoitaja myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin ylläolevalla. Mulla myös ne juurisyyt vaikuttaa.
Turvattomuus lapsuudessa, väkivaltaa vuosien ajan ja sitten puhutaan jostain mitättömästä asiasta.
Olen vinkannut monta kertaa mikä mua vaivaa ja tunteet ovat kehossa.
ApLapsuuden ja väkivallan aiheuttamaan traumaan tarvitset traumaterapeuttia ja jotain kehollista terapiaa. Traumat on kehossa, ei mielessä niin ei niitä puheet poista.
Vaihda terapeuttia.Tiedän. Ne ovat nimenomaan säilötty kehoon. Keho oli monenlaisen väkivallan kohteena.
Olen yrittänyt etsiä kehohoitoa.Pitääkö sen olla ns. "virallinen" hoito/terapia vai käykö vaihtoehtohoito? Jos jälkimmäinen käy, suosittelen tunnevyöhyketerapiaa. Olen saanut itse siitä paljon apua, sekä fyysisiin että emotionaalisiin ongelmiin.
https://www.vyohyketerapeutit.fi/vyohyketerapia_esittely/tunnevyohykete…
Parasta olis sekä että.
Myös keho otettava huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Sama julkisella. Kukaan ei kuuntele mitä mulle on tapahtunut.
Ap
Ilmeisesti hyvin yleinen ongelma, että terapeutit eivät kuuntele. Tai ovat TODELLA HUONOJA KUUNTELIJOITA. Myötätuntovajeisia?
Narsistisia?
Itse olen etsinyt psykoterapeuttia, joka antaisi minun vähättelemättä puhua minulle tärkeistä aiheista. En kaipaa mitään besserwisseriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan täysin samat kokemukset. Terapeutti ei antanut minun puhua lapsuudestani, aika tärkeästä asiasta siis, vaan keskeytti ja alkoi pölistä omiaan. Mitä ihmeen terapiaa tuollainen on?
Ihan kuin minun suustani.
Surullista, mutta lohdullista, että meitä on niin monta saman kokeneita :(
Siellä nyt puhutaan yleensäkin, mitä mieleen tulee ja mitä on sattunut. On ihan sattumaa, auttaako se höpinä sitten siihen vaivaan vai ei. Yleensä ei auta. Ahdistuskin johtuu niin monesta asiasta. Ihan siitäkin, miten syö ja pitää muutenkin huolta itsestä. Liikkuuko, onko kavereita, tuleeko ryypiskelyä. Jos on uupunut, tulee masennusta ja pakko-oireita ja paniikkikohtauksia. Lepo auttaa ja hyvinvoinnista huolehtiminen vähintään yhtä paljon kuin terapia. Sitten jos on tyhmä ja hakee jatkuvasti negatiivisia asioita ja konflikteja elämäänsä, draamaa, niin ei auta. Tai jos ei osaa ajatella asioita eri näkökulmista viisaasti, niin ei auta. Henkinen kasvu ja elämä auttaa kaikkein parhaiten, kun ymmärtää, että,asiat eivät aina ole ihan juuri niin kuin on ajatellut niiden olevan, niin se auttaa paljon paremmin kuin terapia. Irtisanoutuminen hankalasta työstä auttaa monia. Ei se, että jatkaa ja purkaa ahdistuksen aina terapiassa ja sama toistuu vuodesta toiseen. Mitä järkeä siinä on. Muutos. Se auttaa. Itsensä muuttaminen ja elämän muuttaminen. Luopuminen kaikesta ikävästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että käyt terapiassa etkä psykiatrisella sairaanhoitajalla, koska niiden työnkuvaan kuuluu tyhjänpäiväisiin horinoihin keskittyminen ja ruokien miettiminen.
Terapeuttiopiskelija. Hoitaja myös.
Ok. No sitten on ihan yhtä tyhjän kanssa. Jos sinulla on lapsuuden traumoja niin tarvitset traumaterapeutin ja nimenomaan sellaisen jolla on kojemusta kehoon säilötystä traumasta. Ja miksi nimenomaan siitä, niin siksi, että lapsena ei kykene älyllisesti ja tiedollisesti käsittelemään asioita koska aivot ei ole tarpeeksi kehittyneet siihen, joten trauma säilöytyy kehoon erillaisina epämääräisinä tuntemuksina, kipuina, autoimmuunitauteina, sairauksina, kroonisena masennuksena jonka syytä ei ymmärrä, ahdistuksena jne jne. Puheterapiasta ei tässä tapauksessa ole hyötyä koska et ole kyennyt aikoinaan kokemuksiasi sanoittamaan ja käsittelemään, silmänliike terapiaa kannattaa koittaa myös. Mutta tuo mitä nyt teet on täyttä ajanhukkaa.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että asiat muuttuvat vaikka lapsuutta vatvottaisiin kuinka. Ei se terapeutti voi peruuttaa asioita eikä ajatuskulmien muutos poista tapahtumia. Eli ihan sama, vaikka puhuttaisiin säästä. Tietysti, jos olet herkkäuskoinen, voi sulle suoltaa mitä vain, mutta et varmaan kauaa usko niihin.
Hyvät harrastukset etäännyttävät ongelmista, vatvominen tuo ne aina uudestaan liki. Huomaat pian harrastavasi ongelmiasi.
Voi toki myös kiinnittää huomionsa muuhun, pois ongelmistaan, jos se toimii. Itsekin ennen tätä "harrastin", henkihievärissä kuin addikti, itseäni loppuun polttaen. Aina ne traumat olivat pysähtymisen hetkellä pinnan alla odottamassa ja uhkaamassa. Lopulta en enää jaksanut niitä pelätä ja juoksennella pakoon, vaan päätin kohdata ne ja käsitellä pois häiritsemästä. Nyt on rauha, ei tarvitse niistä enää ahdistua eikä niillä pahemmin päätäni vaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutteja ym. on tosiaan erilaisia, itse olen tuntenut sekä monia alalla olevia että terapiassa hyvin pitkään olleita. Niistä tuntemistani ja kuulemistani ammattilaisista en hoidattaisi itseäni (tai varsinkaan nuorta) kuin yhdellä tai kahdella - ja muilla en ikipäivänä, vaikka maksettaisiin. Sellaista menoa, että huh.
Tiedän kyllä, että hädän hetkellä tarttuu oljenkorteen epätoivoisena, mutta aina pitäisi pyytää (etenkin nuoren) tosi vahvoja suosituksia läheisiltä tai vaikka sitten netistä.
Ja mielenterveyttä voi hoitaa todella monella tavalla. Kaikille ei sovi istuminen sovittuun aikaan pienessä, ankeassa huoneessa tuntemattoman (mahdollisesti vielä ymmärtämättömän) kanssa niin, että pitäisi avautua enemmän kuin kenellekään. Se voi olla kauhistus ja traumaattista itsessään.
Näistä syistä on kauheaa, että terapiaa nykyisin tuputetaan ikään kuin särkylääkettä. Ei nuori vielä tiedä, mikä hänelle olisi sopivaa, saati sitten osaa arvioida tai suojautua huonolta terapeutilta.
Mutta tavallaan voisin ymmärtää aloittajan terapeuttia, jos oli kyse siitä, että hän yritti siirtää huomion elämäniloa tuoviin asioihin. Samaa ihmettelin kerran oman terapeuttiystäväni käytöksessä, kun hän shokkitilanteessani sanoi vain pienen ammattilaisselostuksen jälkeen, että "mennään joku päivä pyöräilemään, se on nyt parasta mitä voit tehdä". Aluksi loukkaannuin, kun odotin jotain "ammattilaisen jämerää apua", mutta myöhemmin olen tajunnut, että se oli juurikin oikein: joskus kannattaa vain todella yrittää pitää kiinni pienistä iloista. Eri asia sitten, jos tarkoitus on päästä pään sisälle selvittämään, että miksi ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että asiat muuttuvat vaikka lapsuutta vatvottaisiin kuinka. Ei se terapeutti voi peruuttaa asioita eikä ajatuskulmien muutos poista tapahtumia. Eli ihan sama, vaikka puhuttaisiin säästä. Tietysti, jos olet herkkäuskoinen, voi sulle suoltaa mitä vain, mutta et varmaan kauaa usko niihin.
Hyvät harrastukset etäännyttävät ongelmista, vatvominen tuo ne aina uudestaan liki. Huomaat pian harrastavasi ongelmiasi.
Riippuu tapauksesta. Itsellä kaikki jäänyt kehoon ja paha olo päivittäistä.
Yksin ollessa tulee välillä kauhutiloja.
Lapsena kaikki piti jäädyttää ja unohtaa, nyt olis aika vapautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama julkisella. Kukaan ei kuuntele mitä mulle on tapahtunut.
ApIlmeisesti hyvin yleinen ongelma, että terapeutit eivät kuuntele. Tai ovat TODELLA HUONOJA KUUNTELIJOITA. Myötätuntovajeisia?
Narsistisia?
Itse olen etsinyt psykoterapeuttia, joka antaisi minun vähättelemättä puhua minulle tärkeistä aiheista. En kaipaa mitään besserwisseriä.
Minä sain avun juuri noin että sain puhua omiani muutaman vuoden. Tarvitsin sen huomion ja myös kipeiden muistojen jakamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin ylläolevalla. Mulla myös ne juurisyyt vaikuttaa.
Turvattomuus lapsuudessa, väkivaltaa vuosien ajan ja sitten puhutaan jostain mitättömästä asiasta.
Olen vinkannut monta kertaa mikä mua vaivaa ja tunteet ovat kehossa.
ApLapsuuden ja väkivallan aiheuttamaan traumaan tarvitset traumaterapeuttia ja jotain kehollista terapiaa. Traumat on kehossa, ei mielessä niin ei niitä puheet poista.
Vaihda terapeuttia.Tiedän. Ne ovat nimenomaan säilötty kehoon. Keho oli monenlaisen väkivallan kohteena.
Olen yrittänyt etsiä kehohoitoa.
Bessel van der Kolkin kirja Jäljet kehossa voisi olla hyvä luettava. Van der Kolk on itse työskennellyt vuosikymmeniä erittäin vakavasti traumatisoituneiden potilaiden kanssa. Sellaisten, jotka on lähetetty tyyliin viimeisenä keinona van der Kolkille, että jos tämä ei auta, potilasta ei voi auttaa tai pelastaa.
Van der Kolk on saanut potilaiden kanssa hyviä tuloksia silmänliiketerapiala ja joogalla. Silmänliikevideoita löytyy Youtubesta, joka on pieni helpotus, mutta virallisessa hoidossa siihen kuuluu myös sanallinen viestintä terapeutilta silmänliikkeiden aikana. Joogaksi riittää tavallinen jooga. Itse keskittyisin niihin kehonosiin, joissa se menneisyys ja trauma tuntuu olevan eniten ja etsisin siihen sopivia joogaliikkeitä.
Terveisin
25 vuoden 24/7 traumakokemus, edelleen paranemispolulla
Vierailija kirjoitti:
kauheaa, että terapiaa nykyisin tuputetaan ikään kuin särkylääkettä.
On edesvastuutonta antaa ymmärtää, että psykoterapia välttämättä olisi kaikissa tilanteissa jonkinlainen patenttiratkaisu. Ja samoin ihmettelen, että kehotetaan ihmisiä "hakemaan apua"
-psykoterapian haitoista vaietaan, ikäänkuin huonoa psykoterapiaa tai huonoja terapeutteja ei olisikaan
... kehotetaan hakemaan apua täsmentämättä konkreettisesti, mitä se pitää sisällään, mitkä olisivat perustellut vaihtoehdot sekä ottamatta huomioon, että apua ei läheskään aina ole saatavilla. Ihmistä ei tulisi jättää yksin selviämään esim avun hakemisesta
Nämä eivät ole niin yksioikoisia asioita, mitä usein annetaan ymmärtää esim psykiatristen sairaanhoitajien taholta
Asiakkaita pitäisi kunnioittaa ja kuunnella, ja ihminen pitäisi huomioida kokonaisuutena
Ja mielisairauksineen. Minun terapeuttini söi sekä mielialalääkkeitä että neuroleptejä. En kehdannut kysyä eikö ollut keskusteluapu auttanut.