Terapeutti puhuu asioista joilla ei ole mitään merkitystä voinnilleni

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät itse, että tunteet ovat kehossa, niin voisi olla parempi etsiä kehoon keskittyvä terapeutti. En usko, että terapeuttisi vähättelee lapsuuden kokemuksia., mutta auttaako se, että saa laitettua syyt muiden niskoille sen sijaa, että etsisit keinoja (esim. niitä kehollisia) parantaa elämänlaatuasi ja selviytyä haastavista tilanteista ja katsoa elämässä eteenpäin.

Ei siinä kyllä kyse ole "muiden syyttelystä", kun terapiassa purkaa traumaattista lapsuutta. Toki sanotaan (saa sanoa, vihdoin, rehellisesti) mitä kukakin on tehnyt ja jättänyt tekemättä. Sitten käydään läpi, miten ne tapahtumat ovat vaikuttaneet ja miten niiden vaikutuksen saa purettua ja luotua jotain parempaa ja terveempää tilalle.

Traumatisoituneella ei välttämättä ole edes elämänhalua eikä näin ollen myöskään mielenkiintoa elämänlaatuaan tai elämässä etenemistä kohtaan. Perusta pitää ensin korjata ennen kuin voi haaveilla mistään muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä niitä näitä terapeutti puhuu?

Tosiaan, hänen pitäisi esittää kysymyksiä ja sinun pitäisi puhua.

Ajankohtaisista asioista mitä kylällä tapahtuu.

Minne lähtisin syömään etc.

Yrittääköhän väkisin saada sut keskittymään nykyhetkeen... Mulla kokemusta samasta, ei ollut oikea lähestymistapa traumojen purkamiseen.

Se on tietysti sille mukavaa, kuulemma opetettu myös ratkaisukeskeistä mallia.

Traumat jäävät käsittelemättä.

Voin huonosti, äskettäin sain kohtauksen työpaikalla, uudessa työssä.

Vanha trauma puhkesi esiin yhtäkkiä.

Eiköhän hän yritä vilpittömästi auttaa sen lähestymistavan pohjalta, jota on opiskellut. Se ei vain välttämättä ole sulle sopiva. Koita antaa rehellistä palautetta, hän saattaa pystyä ohjaamaan sua eteenpäin jollekin toiselle. Ainakaan et tuhlaa rahojasi turhaan sellaiseen, mikä ei toimi.

Toisaalta voi olla että terapeutti yrittää saada ajatukset meneisyydestä nykypäivään. Menneitä asioita ei voi muuttaa, joten jos menneisyyden ikäviin asioihin juuttuu kiinni, on elämä kurjaa, eikä mitää ole tehtävissä. Tapahtuneen tunnustaminen ja eteenpäin suuntautuminen antaa mahdollisuuden parempaan elämään

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetytti terapiassa se että moni syy itsessäni pohjautuu lapsuuteen. Eli sieltä on lähtöisin turvattomuus ja epäluottamus jne. 

Ketään ei tuntunut vuosien aikana kuitenkaan kiinnostavan lapsuuteni oikeastaan pätkääkään vaan ne kohdat sivutettiin nopeasti kun yritin mainita jotakin lapsuuteen viittaavaa.

Eli juurisyihin ei pureuduttu ollenkaan? Eipä siitä terapiasta sitten mitään apua oikeastaan ollut.

Tämä. Terapiassa en ole käynyt mutta tuntuu siltä että useat ihmiset välttelevät tai vähättelevät lapsuuden kaltoinkohtelua. Sen esille ottaminen saa ihmiset vaivaantumaan ja selittelemään asiat parhain päin. Olen kuullut seuraavat: Keksit asioita, muistat väärin, mitä sitten itse teit, vanhemmillesi on tehty paljon pahempaa, olit kovapäinen lapsi, muissa perheissä vielä pahempaa, kiittämätön ihminen, sinun parhaaksesi, hyvää ne tarkoittivat, rauha heidän sielulleen, älä nyt taas aloita, oma vika, joka vanhoja muistaa niin tikulla silmään, mene eteenpäin, unohda, hyväksy, katso peiliin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yritin vuosia keskustella vanhempien kanssa, terapian tarpeessa olen. Mutta juuri tämä jarruttaa, en jaksa uskoa että joku voisi (ammatillisesti) ymmärtää ja auttaa hahmottamaan tapahtumat. Jos nämä asiat olisivat tapahtuneet päiväkodissa, koulussa tai työpaikalla niitä tutkittaisiin rikoksina.

Jotkut terapeutit ja jopa lääkäritkin ovat niin puheliaita, että se oma suu käy enemmän kun potilaan. Itsellä kokemusta ihan tavallisesta naislääkäristä joka kertoi seikkaperäisesti omasta vastaavasta selkävaivastaan niin että minä en oikein ehtinyt sanoa eds kaikkea mitä olisin halunnut sen vastaanoton aikana. Hän puhui muutenkin kaikkea muutakin tauotta.

Mutta voi myös olla tilanne että hän huomaa sinun hermostuvan /järkyttyvän, tai tilanteen olevan ylikuormittava sinulle ja siksi keventää hiukan aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetytti terapiassa se että moni syy itsessäni pohjautuu lapsuuteen. Eli sieltä on lähtöisin turvattomuus ja epäluottamus jne. 

Ketään ei tuntunut vuosien aikana kuitenkaan kiinnostavan lapsuuteni oikeastaan pätkääkään vaan ne kohdat sivutettiin nopeasti kun yritin mainita jotakin lapsuuteen viittaavaa.

Eli juurisyihin ei pureuduttu ollenkaan? Eipä siitä terapiasta sitten mitään apua oikeastaan ollut.

Tämä. Terapiassa en ole käynyt mutta tuntuu siltä että useat ihmiset välttelevät tai vähättelevät lapsuuden kaltoinkohtelua. Sen esille ottaminen saa ihmiset vaivaantumaan ja selittelemään asiat parhain päin. Olen kuullut seuraavat: Keksit asioita, muistat väärin, mitä sitten itse teit, vanhemmillesi on tehty paljon pahempaa, olit kovapäinen lapsi, muissa perheissä vielä pahempaa, kiittämätön ihminen, sinun parhaaksesi, hyvää ne tarkoittivat, rauha heidän sielulleen, älä nyt taas aloita, oma vika, joka vanhoja muistaa niin tikulla silmään, mene eteenpäin, unohda, hyväksy, katso peiliin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yritin vuosia keskustella vanhempien kanssa, terapian tarpeessa olen. Mutta juuri tämä jarruttaa, en jaksa uskoa että joku voisi (ammatillisesti) ymmärtää ja auttaa hahmottamaan tapahtumat. Jos nämä asiat olisivat tapahtuneet päiväkodissa, koulussa tai työpaikalla niitä tutkittaisiin rikoksina.

Mitä terapeutin pitäisi tehdä. Kuunnella että on ollut kamalaa ja vaikuttaa ihan nykypäiväänkin. Entä sitten? Itselläni on ollut myös kova lapsuus, mutta pyrin muistelemaan asiaa niin että siitäkin selvittiin, vaikkakin on jättänyt joitain jälkiä myös persoonaani. Tietoisesti yritän korjata hyvin ongelmallisia piirteitä, mutta muut saavat olla. Muuten keskittyminen enemmänkin siihen, kuinka nykyisestä tilanteestani saisin vielä paremman. 

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin ylläolevalla. Mulla myös ne juurisyyt vaikuttaa.

Turvattomuus lapsuudessa, väkivaltaa vuosien ajan ja sitten puhutaan jostain mitättömästä asiasta.

Olen vinkannut monta kertaa mikä mua vaivaa ja tunteet ovat kehossa.

Ap

Terapiasuuntaus on ehkä sinulle väärä

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta voi olla että terapeutti yrittää saada ajatukset meneisyydestä nykypäivään. Menneitä asioita ei voi muuttaa, joten jos menneisyyden ikäviin asioihin juuttuu kiinni, on elämä kurjaa, eikä mitää ole tehtävissä. Tapahtuneen tunnustaminen ja eteenpäin suuntautuminen antaa mahdollisuuden parempaan elämään

Menneisyyden tapahtumia ei pysty muuttamaan, mutta niiden aiheuttamat traumat voi purkaa, jolloin mielenkiinto nykyhetkeä ja omaa tulevaisuutta kohtaan seuraa luonnostaan, ei väkisin päälle liimaamalla. Ylipäänsä tulee mahdolliseksi olla läsnä nykyhetkessä, kun saa rauhan traumoiltaan.

Tavallinen psykoterapia tai edes traumaterapia ei ole kovin tehokasta. Uuden sukupolven terapia ovat täällä aivan kohta ja suunta muuttuu:

https://yle.fi/uutiset/3-12605775?utm_source=social-media-share&utm_med…

* Karkean arvion mukaan MDMA-avusteinen hoito voisi olla meillä mahdollista parin vuoden päästä, psilosybiinin ehkä viiden vuoden kuluttua, psykiatriaan ja päihdelääketieteeseen erikoistuva lääkäri Antti Hupli kertoo.*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin ylläolevalla. Mulla myös ne juurisyyt vaikuttaa.

Turvattomuus lapsuudessa, väkivaltaa vuosien ajan ja sitten puhutaan jostain mitättömästä asiasta.

Olen vinkannut monta kertaa mikä mua vaivaa ja tunteet ovat kehossa.

Ap

Voisitkohan kokeilla NLP:tä? Minulla on sama kokemus terapiasta, eivät ne osanneet auttaa. Jos on itse lukossa tunteittensa ja asioittensa kanssa, on idiotismia, jos terapeutti olettaa, että asiakas tuo ne asiat pintaan. Ei tuo, koska siksi on justiinsa terapiassa!

En ole vielä kokeillut NLP:tä, mutta se kiinnostaa. Siitä saattaa saada sen kuvan, että se olisi vain menestyjille ja jotain pinnallista aivojen douppaushommaa keinotekoisilla tekniikoilla, mutta itse uskon sen nimenomaan olevan apuväline tilanteeseen, jossa itse ajattelee, että vi tt u mä ajattelen tyhmästi, mutta ei saa ajattelua murrettua eikä saa muututtua.

Kristallikissa

NLP on pseudotieteellinen uskomusmenetelmä, jonka tehosta ei ole minkäänlaista näyttöä.  Terapeuteilla ei myöskään ole koulutusta vaikeasti traumatisoituneiden tai diagnosoituja mt-ongelmia potevien asiakkaiden kohtaamiseen. En suosittelisi vakaviin ongelmiin. Niihin terveiden aivojen douppauksiin ja pikkuongelmien käsittelyyn ihan sama vaikka kokeileekin.

No jos se terapia ei auta, mutta NLP auttaa, niin mikä sun ongelmasi on?

Kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta voi olla että terapeutti yrittää saada ajatukset meneisyydestä nykypäivään. Menneitä asioita ei voi muuttaa, joten jos menneisyyden ikäviin asioihin juuttuu kiinni, on elämä kurjaa, eikä mitää ole tehtävissä. Tapahtuneen tunnustaminen ja eteenpäin suuntautuminen antaa mahdollisuuden parempaan elämään

Menneisyyden tapahtumia ei pysty muuttamaan, mutta niiden aiheuttamat traumat voi purkaa, jolloin mielenkiinto nykyhetkeä ja omaa tulevaisuutta kohtaan seuraa luonnostaan, ei väkisin päälle liimaamalla. Ylipäänsä tulee mahdolliseksi olla läsnä nykyhetkessä, kun saa rauhan traumoiltaan.

NLP:ssä ne pystytään muuttamaan. Koska mikä se menneisyys on? Muisto, ajatus. Siitä nousevat esteet, tunteet jne.

Näitä voidaan muokata, koska ajatukset eivät ole totta, ainoastaan tavallaan elokuvaa. Ja siis tajuan, että lausahdus *ajatukset eivät ole totta* ei sinänsä auta useinkaan. Mutta kun ihminen on siinä pisteessä, että on valmis vaikka muuttamaan menneisyytensä tapahtumat ajatustensa tasolla uusiksi, sitä kannattaa kokeilla. Siis ymmärrän, että moni haluaa pitää kiinni ns. totuudesta, niin itsekin.

Mutta itse ainakin tiedän, että kokemukseni ovat totta, vaikka tunteitani huijattaisiin uskomaan ne erilaisiksi jos se auttaa tunteitani unohtamaan pelon, arkuuden ym tyhmän,, josta ei ole hyötyä.

Kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen psykoterapia tai edes traumaterapia ei ole kovin tehokasta. Uuden sukupolven terapia ovat täällä aivan kohta ja suunta muuttuu:

https://yle.fi/uutiset/3-12605775?utm_source=social-media-share&utm_med…

* Karkean arvion mukaan MDMA-avusteinen hoito voisi olla meillä mahdollista parin vuoden päästä, psilosybiinin ehkä viiden vuoden kuluttua, psykiatriaan ja päihdelääketieteeseen erikoistuva lääkäri Antti Hupli kertoo.*

Ihan juuri tämä. Olen aivan mielettömän onnellinen tästä edistysaskeleesta.

Te, jotka mietitte terapiasuuntauksia. Kannattaa lukea näitä kommentteja hyvin kriittisellä silmällä, lähtemättä mukaan mihinkään arveluttavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Terapiassa en ole käynyt mutta tuntuu siltä että useat ihmiset välttelevät tai vähättelevät lapsuuden kaltoinkohtelua. Sen esille ottaminen saa ihmiset vaivaantumaan ja selittelemään asiat parhain päin. Olen kuullut seuraavat: Keksit asioita, muistat väärin, mitä sitten itse teit, vanhemmillesi on tehty paljon pahempaa, olit kovapäinen lapsi, muissa perheissä vielä pahempaa, kiittämätön ihminen, sinun parhaaksesi, hyvää ne tarkoittivat, rauha heidän sielulleen, älä nyt taas aloita, oma vika, joka vanhoja muistaa niin tikulla silmään, mene eteenpäin, unohda, hyväksy, katso peiliin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yritin vuosia keskustella vanhempien kanssa, terapian tarpeessa olen. Mutta juuri tämä jarruttaa, en jaksa uskoa että joku voisi (ammatillisesti) ymmärtää ja auttaa hahmottamaan tapahtumat. Jos nämä asiat olisivat tapahtuneet päiväkodissa, koulussa tai työpaikalla niitä tutkittaisiin rikoksina.

Mitä terapeutin pitäisi tehdä. Kuunnella että on ollut kamalaa ja vaikuttaa ihan nykypäiväänkin. Entä sitten? Itselläni on ollut myös kova lapsuus, mutta pyrin muistelemaan asiaa niin että siitäkin selvittiin, vaikkakin on jättänyt joitain jälkiä myös persoonaani. Tietoisesti yritän korjata hyvin ongelmallisia piirteitä, mutta muut saavat olla. Muuten keskittyminen enemmänkin siihen, kuinka nykyisestä tilanteestani saisin vielä paremman. 

Minun terapeuttini auttoi minua oman lähestymistapansa menetelmin (hahmo- ja kehoterapia) purkamaan traumaattiset kokemukset sekä rakentamaan perusturvallisuutta ja luottamusta, joiden pohjalta pystyin itse jatkaa oman elämäni rakentamista eteenpäin.

Sinä selviydyt omilla keinoillasi, kuten meistä jokainen. Jokaisen on löydettävä omat tapansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarvitset terapeuttia, et ole itse kykeneväinen huolehtimaan terveydestäsi. Sinun mielipiteesi terapeutista ja hänen menetelmistään ei siis todennäköisesti ole oikea.

Hänellä ei ole mitään menetelmää!

Minulla olisi ja se on auttanut.

Käytä sitten niitä menetelmiäsi. Miksi käyt terapeutilla, kun osaat ihan itse itsesi hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No puhu niistä asioista itse, mitkä koet voinnillesio merkityksellisinä. Sinuahan siellä pitäisi hoitaa.

Niinpä. Mutta tämä terapeutti aloittaa välillä puhumaan jostakin uudesta kahvilasta tai muusta.

Miten tämä auttaa trauma-asioissa?

Vaihda terapeuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyden tapahtumia ei pysty muuttamaan, mutta niiden aiheuttamat traumat voi purkaa, jolloin mielenkiinto nykyhetkeä ja omaa tulevaisuutta kohtaan seuraa luonnostaan, ei väkisin päälle liimaamalla. Ylipäänsä tulee mahdolliseksi olla läsnä nykyhetkessä, kun saa rauhan traumoiltaan.

NLP:ssä ne pystytään muuttamaan. Koska mikä se menneisyys on? Muisto, ajatus. Siitä nousevat esteet, tunteet jne.

Näitä voidaan muokata, koska ajatukset eivät ole totta, ainoastaan tavallaan elokuvaa. Ja siis tajuan, että lausahdus *ajatukset eivät ole totta* ei sinänsä auta useinkaan. Mutta kun ihminen on siinä pisteessä, että on valmis vaikka muuttamaan menneisyytensä tapahtumat ajatustensa tasolla uusiksi, sitä kannattaa kokeilla. Siis ymmärrän, että moni haluaa pitää kiinni ns. totuudesta, niin itsekin.

Mutta itse ainakin tiedän, että kokemukseni ovat totta, vaikka tunteitani huijattaisiin uskomaan ne erilaisiksi jos se auttaa tunteitani unohtamaan pelon, arkuuden ym tyhmän,, josta ei ole hyötyä.

Kristallikissa

Tapahtumat olivat, mitä olivat, eikä mulla ole enää tarvetta niitä mielessäni kieltää tai vääristellä. Jo lapsena tiedostin, että olisi ollut parempi, kun kaiken olisi voinut kohdata ja käsitellä rehellisesti, mutta ympäristö oli sitä vastaan. Musta myöskään noihin tapahtumiin liittyvät tunteet eivät koskaan ole olleet ongelma, vaan ne väärät teot, jotka tunteita synnyttivät.

Näin mulla, jos NLP tai mikä tahansa auttaa jotakuta toista, hyvä juttu!

Kannattaa valita psykologi tai lääkäritaustainen psykoterapeutti. Silloin on suuremmalla todennäköisyydellä hyvä. Niissäkin tosin on vaihtelua.

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa en ole käynyt mutta tuntuu siltä että useat ihmiset välttelevät tai vähättelevät lapsuuden kaltoinkohtelua. Sen esille ottaminen saa ihmiset vaivaantumaan ja selittelemään asiat parhain päin. Olen kuullut seuraavat: Keksit asioita, muistat väärin, mitä sitten itse teit, vanhemmillesi on tehty paljon pahempaa, olit kovapäinen lapsi, muissa perheissä vielä pahempaa, kiittämätön ihminen, sinun parhaaksesi, hyvää ne tarkoittivat, rauha heidän sielulleen, älä nyt taas aloita, oma vika, joka vanhoja muistaa niin tikulla silmään, mene eteenpäin, unohda, hyväksy, katso peiliin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yritin vuosia keskustella vanhempien kanssa, terapian tarpeessa olen. Mutta juuri tämä jarruttaa, en jaksa uskoa että joku voisi (ammatillisesti) ymmärtää ja auttaa hahmottamaan tapahtumat. Jos nämä asiat olisivat tapahtuneet päiväkodissa, koulussa tai työpaikalla niitä tutkittaisiin rikoksina.

Ns. tavallisten ihmisten onkin usein vaikea kuulla kamalista asioista, joita läheiselle on tapahtunut. Heillä voi myös olla taustalla omat traumansa, joista selviytyvät hautaamalla ne. Silloin ei toisellekaan pysty olemaan läsnä. Ei kannata niputtaa samaan joukkoon ammattilaisia, jotka ovat sen kohtaamisen, kuulemisen ja auttamisen nimenomaan valinneet työkseen. Heidän joukostaan täytyy vain yrittää löytää sellainen ihminen, joka koulutuksensa ja oman lähestymistapansa pohjalta pystyy vastaamaan juuri siihen, mitä sinä tarvitset.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetytti terapiassa se että moni syy itsessäni pohjautuu lapsuuteen. Eli sieltä on lähtöisin turvattomuus ja epäluottamus jne. 

Ketään ei tuntunut vuosien aikana kuitenkaan kiinnostavan lapsuuteni oikeastaan pätkääkään vaan ne kohdat sivutettiin nopeasti kun yritin mainita jotakin lapsuuteen viittaavaa.

Eli juurisyihin ei pureuduttu ollenkaan? Eipä siitä terapiasta sitten mitään apua oikeastaan ollut.

Toi on niin totta!

Mulla samanlainen kokemus pitääkö terapeutteja kädestä pitäen neuvoa mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin ylläolevalla. Mulla myös ne juurisyyt vaikuttaa.

Turvattomuus lapsuudessa, väkivaltaa vuosien ajan ja sitten puhutaan jostain mitättömästä asiasta.

Olen vinkannut monta kertaa mikä mua vaivaa ja tunteet ovat kehossa.

Ap

Lapsuuden ja väkivallan aiheuttamaan traumaan tarvitset traumaterapeuttia ja jotain kehollista terapiaa. Traumat on kehossa, ei mielessä niin ei niitä puheet poista.

Vaihda terapeuttia.

Tiedän. Ne ovat nimenomaan säilötty kehoon. Keho oli monenlaisen väkivallan kohteena.

Olen yrittänyt etsiä kehohoitoa.