Terapeutti puhuu asioista joilla ei ole mitään merkitystä voinnilleni
Vaikka onkin opiskelija, silti sama tilanne tosi usein.
Alkaa puhumaan yhdentekeviä asioita.
Mun vointiin ne jutut ei auta.
En tiedä kehtaisinko sanoa miten pitäisi toimia.
Tässä yhden kerran edistyin kun kuuntelin omia tunteitani keskittyen niihin.
Seuraavasti aika menikin terapeutin höpöttäessä niitä näitä.
Kommentit (150)
Kannattaa kehdata. Terapiassa voit nyt harjoitella vaikeilta tuntuvia asioita, esim. sitä että lakkaat miellyttämästä ja uskaltaudut pitämään puoliasi.
Voihan toisaalta terapiasuuntaus olla sulle sopimaton. Itse kävin paljon parjattua analyysiä, ja siellä kyllä purettiin traumaattinen kasvuikä täysin, juuri kuten tarvitsinkin.
Terapeutteja on erilaisia, jos olet mennyt ratkaisukeskeiseen terapiaan ei siellä keskitytä niinkään vanhoihin asioihin vaan tämän hetkisten ongelmien "ratkaisuihin".
Kannattaa kertoa tunteistasi terapeutille, hän voi sitten selittää miksi toimii kuten toimii ja ehkä jopa hän tietäisi jonkun paremmin sinulle sopivan terapeutin.
Puhutko sinä itse terapiassa? Oletko äänessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden jutut on hyvä tunnistaa ja nimetä, mutta siitä eteenpäin menossa ei voi aina palata lapsuuteen. Niitä asioita ei voi enää muuttaa. Nykyisyyden voit kun tunnistat haitalliset mallit ja selviytymiskeinot lapsuudesta. Näin mä itse olen kokenut ja myös terapiassa käynyt.
No, sulla tuskin on samaa ollut kuin mulla.
Nimeäminen ei auta, sama paha olo jatkuu vaan.Aah, sä olet ainoa kellä on paha olo vai? Mä olen 10 v käynyt läpi asioita, joten kannattaa miettiä mitä puhuu... Sun pitää etsiä mikä se tunne on ja mikä sen käynnistää nykyisyydestä. Sit ruveta käymään läpi sitä.
Eihän hän niin sanonut, vaan että tilanteenne ovat erilaiset, häntä kun eivät ole auttaneet samat asiat kuin sinua. Jos siis olet sama, jota hän lainasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niitä näitä terapeutti puhuu?
Tosiaan, hänen pitäisi esittää kysymyksiä ja sinun pitäisi puhua.Ajankohtaisista asioista mitä kylällä tapahtuu.
Minne lähtisin syömään etc.
Yrittääköhän väkisin saada sut keskittymään nykyhetkeen... Mulla kokemusta samasta, ei ollut oikea lähestymistapa traumojen purkamiseen.
Onko sellainen mahdollisuus että ongelmat on sen verran raskaita avata että olisit melko hiljainen siellä terapeuttia tapaamassa?
Silloin keskusteluyhteyttä ehkä yritetään pikkuhiljaa saada käyntiin terapeutin toimesta? Hän kysyy sinulta arkisista asioista jotta saisitte ylipäätään
puheyhteyden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niitä näitä terapeutti puhuu?
Tosiaan, hänen pitäisi esittää kysymyksiä ja sinun pitäisi puhua.Ajankohtaisista asioista mitä kylällä tapahtuu.
Minne lähtisin syömään etc.Yrittääköhän väkisin saada sut keskittymään nykyhetkeen... Mulla kokemusta samasta, ei ollut oikea lähestymistapa traumojen purkamiseen.
Se on tietysti sille mukavaa, kuulemma opetettu myös ratkaisukeskeistä mallia.
Traumat jäävät käsittelemättä.
Voin huonosti, äskettäin sain kohtauksen työpaikalla, uudessa työssä.
Vanha trauma puhkesi esiin yhtäkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niitä näitä terapeutti puhuu?
Tosiaan, hänen pitäisi esittää kysymyksiä ja sinun pitäisi puhua.Ajankohtaisista asioista mitä kylällä tapahtuu.
Minne lähtisin syömään etc.
Joo, ei kyllä kuulosta ihan terapiaan kuuluvalta. Kysy joskus, miten nuo höpöttelyt liittyy terapiaan. Avoimuus on tärkeää terapiasuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sellainen mahdollisuus että ongelmat on sen verran raskaita avata että olisit melko hiljainen siellä terapeuttia tapaamassa?
Silloin keskusteluyhteyttä ehkä yritetään pikkuhiljaa saada käyntiin terapeutin toimesta? Hän kysyy sinulta arkisista asioista jotta saisitte ylipäätään
puheyhteyden?
Olen kertonut asioistani.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetytti terapiassa se että moni syy itsessäni pohjautuu lapsuuteen. Eli sieltä on lähtöisin turvattomuus ja epäluottamus jne.
Ketään ei tuntunut vuosien aikana kuitenkaan kiinnostavan lapsuuteni oikeastaan pätkääkään vaan ne kohdat sivutettiin nopeasti kun yritin mainita jotakin lapsuuteen viittaavaa.
Eli juurisyihin ei pureuduttu ollenkaan? Eipä siitä terapiasta sitten mitään apua oikeastaan ollut.
Minkä tyyppisessä terapiassa olit? Ainakin psykodynaamisessa suuntauksessa keskitytään nimenomaan lapsuuteen, mutta kognitiivisessa huomio on asiakkaan kognitioiden muokkaamisessa, eikä välttämättä keskitytä esim. lapsuuteen niin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niitä näitä terapeutti puhuu?
Tosiaan, hänen pitäisi esittää kysymyksiä ja sinun pitäisi puhua.Ajankohtaisista asioista mitä kylällä tapahtuu.
Minne lähtisin syömään etc.Yrittääköhän väkisin saada sut keskittymään nykyhetkeen... Mulla kokemusta samasta, ei ollut oikea lähestymistapa traumojen purkamiseen.
Se on tietysti sille mukavaa, kuulemma opetettu myös ratkaisukeskeistä mallia.
Traumat jäävät käsittelemättä.
Voin huonosti, äskettäin sain kohtauksen työpaikalla, uudessa työssä.
Vanha trauma puhkesi esiin yhtäkkiä.
Eiköhän hän yritä vilpittömästi auttaa sen lähestymistavan pohjalta, jota on opiskellut. Se ei vain välttämättä ole sulle sopiva. Koita antaa rehellistä palautetta, hän saattaa pystyä ohjaamaan sua eteenpäin jollekin toiselle. Ainakaan et tuhlaa rahojasi turhaan sellaiseen, mikä ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niitä näitä terapeutti puhuu?
Tosiaan, hänen pitäisi esittää kysymyksiä ja sinun pitäisi puhua.Ajankohtaisista asioista mitä kylällä tapahtuu.
Minne lähtisin syömään etc.Yrittääköhän väkisin saada sut keskittymään nykyhetkeen... Mulla kokemusta samasta, ei ollut oikea lähestymistapa traumojen purkamiseen.
Se on tietysti sille mukavaa, kuulemma opetettu myös ratkaisukeskeistä mallia.
Traumat jäävät käsittelemättä.
Voin huonosti, äskettäin sain kohtauksen työpaikalla, uudessa työssä.
Vanha trauma puhkesi esiin yhtäkkiä.
Ratkaisukeskeinen malli ei tosiaan sovi kaikille.
Mutta joskus se sopii traumaperäisiinkin juttuihin. Itse olin juossut muunlaisissa pitkään lapsuudesta peruja olevien ongelmieni kanssa, mutta vaikka usein oivalsin ongelmieni syntyjuuria, koin niitä lapsuuden tunteitakin mitä oli silloin kun traumatisoiduin, itkin usein liikutuksesta jne niin ongelmat nykyhetkessä eivät silti parantuneet yhtään. Tuntui että takerruin vain entistä enemmän ongelmiini ja menneisyys tuntui olevan loputon luurankokaappi josta löytyy aina lisää ongelmia niin etten yhden ihmiselämän aikana niistä parane. Menin ratkaisukeskeiseen lyhytterapiaan ja pääsin käytännön tasolla paljon eteenpäin niin, ettei ne ongelmat lamauttaneet minua arjessani enää.
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin ylläolevalla. Mulla myös ne juurisyyt vaikuttaa.
Turvattomuus lapsuudessa, väkivaltaa vuosien ajan ja sitten puhutaan jostain mitättömästä asiasta.
Olen vinkannut monta kertaa mikä mua vaivaa ja tunteet ovat kehossa.
Ap
Lapsuuden ja väkivallan aiheuttamaan traumaan tarvitset traumaterapeuttia ja jotain kehollista terapiaa. Traumat on kehossa, ei mielessä niin ei niitä puheet poista.
Vaihda terapeuttia.
Sama kuin ylläolevalla. Mulla myös ne juurisyyt vaikuttaa.
Turvattomuus lapsuudessa, väkivaltaa vuosien ajan ja sitten puhutaan jostain mitättömästä asiasta.
Olen vinkannut monta kertaa mikä mua vaivaa ja tunteet ovat kehossa.
Ap
Jos tiedät itse, että tunteet ovat kehossa, niin voisi olla parempi etsiä kehoon keskittyvä terapeutti. En usko, että terapeuttisi vähättelee lapsuuden kokemuksia., mutta auttaako se, että saa laitettua syyt muiden niskoille sen sijaa, että etsisit keinoja (esim. niitä kehollisia) parantaa elämänlaatuasi ja selviytyä haastavista tilanteista ja katsoa elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetytti terapiassa se että moni syy itsessäni pohjautuu lapsuuteen. Eli sieltä on lähtöisin turvattomuus ja epäluottamus jne.
Ketään ei tuntunut vuosien aikana kuitenkaan kiinnostavan lapsuuteni oikeastaan pätkääkään vaan ne kohdat sivutettiin nopeasti kun yritin mainita jotakin lapsuuteen viittaavaa.
Eli juurisyihin ei pureuduttu ollenkaan? Eipä siitä terapiasta sitten mitään apua oikeastaan ollut.
Tämä. Olikohan kyseessä ratkaisukeskeinen terapia.
Itse kävin terapiassa kauan sitten ja ikinä ei kysytty lapsuudesta oikeastaan mitään.
Koin lapsuudessani fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Ja tätä nyt käsittelen keski-ikäisenä terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No puhu niistä asioista itse, mitkä koet voinnillesio merkityksellisinä. Sinuahan siellä pitäisi hoitaa.
Niinpä. Mutta tämä terapeutti aloittaa välillä puhumaan jostakin uudesta kahvilasta tai muusta.
Miten tämä auttaa trauma-asioissa?
Ellei siinä ole jotain sellaista ideaa, että hän haluaisi sinun aktivoituvan toimimaan enemmän ulkomaailmassa, alkaen vaikka ihmisten ilmoilla kahviloissa käymisestä niin on tosiaan vähän turhaa. Itse kun käyn itsemaksavana terapiassa niin heti sanoisin kyllä etten halua maksaa kahviloista jaarittelusta, ellei itse sellaiseen tee aloitetta.
Nyt on pakko tarkentaa, että käytkö psykoterapiassa vai psykiatrisella sairaanhoitajalla? Tässä on monesti sekaannusta asiakkaalla itselläänkin, ja se voi sitten johtaa vääriin odotuksiin. Läheskään kaikilla psykiatrisilla sairaanhoitajilla ei ole psykoterapeuttikoulutusta, ja silloin käyntien tarkoitus on supportiiviset keskustelut, jotka eivät tietenkään missään nimessä ole esimerkiksi traumaterapiaa. Lähinnä siis sellaista voinnin seurantaa ja arjen tukemista. Tämä tulee ekana selityksenä mieleen, kun kuvaamasi odotukset sekä keskustelun sisällöt ovat niin ristiriidassa keskenään.
T: entinen psykiatrinen sh
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin ylläolevalla. Mulla myös ne juurisyyt vaikuttaa.
Turvattomuus lapsuudessa, väkivaltaa vuosien ajan ja sitten puhutaan jostain mitättömästä asiasta.
Olen vinkannut monta kertaa mikä mua vaivaa ja tunteet ovat kehossa.
Ap
Voisitkohan kokeilla NLP:tä? Minulla on sama kokemus terapiasta, eivät ne osanneet auttaa. Jos on itse lukossa tunteittensa ja asioittensa kanssa, on idiotismia, jos terapeutti olettaa, että asiakas tuo ne asiat pintaan. Ei tuo, koska siksi on justiinsa terapiassa!
En ole vielä kokeillut NLP:tä, mutta se kiinnostaa. Siitä saattaa saada sen kuvan, että se olisi vain menestyjille ja jotain pinnallista aivojen douppaushommaa keinotekoisilla tekniikoilla, mutta itse uskon sen nimenomaan olevan apuväline tilanteeseen, jossa itse ajattelee, että vi tt u mä ajattelen tyhmästi, mutta ei saa ajattelua murrettua eikä saa muututtua.
Kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin ylläolevalla. Mulla myös ne juurisyyt vaikuttaa.
Turvattomuus lapsuudessa, väkivaltaa vuosien ajan ja sitten puhutaan jostain mitättömästä asiasta.
Olen vinkannut monta kertaa mikä mua vaivaa ja tunteet ovat kehossa.
ApVoisitkohan kokeilla NLP:tä? Minulla on sama kokemus terapiasta, eivät ne osanneet auttaa. Jos on itse lukossa tunteittensa ja asioittensa kanssa, on idiotismia, jos terapeutti olettaa, että asiakas tuo ne asiat pintaan. Ei tuo, koska siksi on justiinsa terapiassa!
En ole vielä kokeillut NLP:tä, mutta se kiinnostaa. Siitä saattaa saada sen kuvan, että se olisi vain menestyjille ja jotain pinnallista aivojen douppaushommaa keinotekoisilla tekniikoilla, mutta itse uskon sen nimenomaan olevan apuväline tilanteeseen, jossa itse ajattelee, että vi tt u mä ajattelen tyhmästi, mutta ei saa ajattelua murrettua eikä saa muututtua.
Kristallikissa
NLP on pseudotieteellinen uskomusmenetelmä, jonka tehosta ei ole minkäänlaista näyttöä. Terapeuteilla ei myöskään ole koulutusta vaikeasti traumatisoituneiden tai diagnosoituja mt-ongelmia potevien asiakkaiden kohtaamiseen. En suosittelisi vakaviin ongelmiin. Niihin terveiden aivojen douppauksiin ja pikkuongelmien käsittelyyn ihan sama vaikka kokeileekin.
Täällä ei ole muita. Persoonaltaan kyllä ihana.