9-luokkalaisten englannin kielen osaaminen romahtanut vuosikymmenessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän piti olla se ainoa aine jonka nykykouluaiset hallitsee aiempia ikäryhmiä paremmin 🙄

Ja sillä perusteltiin tietokonepelien siunaksellisuutta. Että niistähän sen englannin oppii.

Nykypelit ovat räiskintäpelejä tyypillisesti. Ei niistä juuri mitään kieltä opi. 1980-luvulla on tekstipelit olivat suosittuja, jossa vain luettiin ja kirjoitettiin englannin kielellä. Ne paransivat englannin kielentaitoja aivan valtavasti, mitä nykypelit eivät tyypillisesti tee. 

Kyllä nykypelit opettaa englantia. Esikoiseni kirjoitti englannista L ja ainoa oppi, mihin panosti millään tavalla oli pelaaminen. Nuorempi poikani puhuu melko sujuvaa englantia jo nyt, ikää 12v ja takaa, hän on oppinut pelaamalla.

Ja toi opettaja joka mussuttaa tuosta kieliopin tärkeydestä... oikeasti, eihän noin surkeita opettajia ole olemassa enää nykypäivänä?

Kuinka moni vanhempi opettaa lapselleen kielen aloittamalla kielioppisäännöistä, Ai ei kukaan? No osaako teidän lapset äidinkieltään? Osaavat? No onpa kumma, kun opettajien mielestä sitä ei voi oppia ilman kielioppisulkeisia.

Kielioppia pänttäämällä ei opi mitään kieltä, kielen oppii puhumalla, lukemalla ja kuuntelemalla (ja lopulta kirjoittamalla). Kielioppi tulee siinä mukana.

Mitään kieltä ei opi kunnolla, jos ei osaa kunnolla syntaksia. Ohjelmointikielet ovat esimerkki tästä. Kaikki perustuu kieliopin kiitettävään hallintaan. Tieteellinen peruskieli eli matematiikka on täysin mahdotonta ymmärtää ja soveltaa, ellei täydellisesti opi kielioppia. Matematiikassa jokainen pilkku pitää olla paikoillaan oikeassa kohdassa. Eikä tämä ole pilkunviilaamista, vaan välttämätön asia kaikessa kielen hallinnassa. Ja kaikki alkaa siitä, että jaksaa opetella oman äidinkielen kieliopin kunnolla, koska se toimii pohjana myös matematiikan ja mm. ohjelmointikielen osaamiselle. Totta, vaikeinta kielissä on juuri se peruskielioppi, ja koska se on vaikeaa, monet eivät halua sitä kunnolla opetella. Onneksi meillä on myös fiksumpia nuoria, jotka rakastavat aina kunnon älyllistä haastetta, eivätkä tosiaan halua edes mennä sieltä, missä ns. aita on matalin. 

Mutta ei voi yleistää, on myös englannin osaavia, esim.oma lapseni jonka englannin kielen numero oli toissavuonna 9lk päättyessä 10 (aloitti sen 3lk) ja kirjoitti (Ressusta) siis pitkästä englannista arvosanan L.

Muutkin kielet joita opiskeli (3kpl) sujuivat kiitettävästi.

Netti opettanut kaikki lollit sun muut, mutta oikea kieli jäänyt samalla oppimatta. No voi, voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän piti olla se ainoa aine jonka nykykouluaiset hallitsee aiempia ikäryhmiä paremmin 🙄

Ja sillä perusteltiin tietokonepelien siunaksellisuutta. Että niistähän sen englannin oppii.

Nykypelit ovat räiskintäpelejä tyypillisesti. Ei niistä juuri mitään kieltä opi. 1980-luvulla on tekstipelit olivat suosittuja, jossa vain luettiin ja kirjoitettiin englannin kielellä. Ne paransivat englannin kielentaitoja aivan valtavasti, mitä nykypelit eivät tyypillisesti tee. 

Kyllä nykypelit opettaa englantia. Esikoiseni kirjoitti englannista L ja ainoa oppi, mihin panosti millään tavalla oli pelaaminen. Nuorempi poikani puhuu melko sujuvaa englantia jo nyt, ikää 12v ja takaa, hän on oppinut pelaamalla.

Ja toi opettaja joka mussuttaa tuosta kieliopin tärkeydestä... oikeasti, eihän noin surkeita opettajia ole olemassa enää nykypäivänä?

Kuinka moni vanhempi opettaa lapselleen kielen aloittamalla kielioppisäännöistä, Ai ei kukaan? No osaako teidän lapset äidinkieltään? Osaavat? No onpa kumma, kun opettajien mielestä sitä ei voi oppia ilman kielioppisulkeisia.

Kielioppia pänttäämällä ei opi mitään kieltä, kielen oppii puhumalla, lukemalla ja kuuntelemalla (ja lopulta kirjoittamalla). Kielioppi tulee siinä mukana.

Miten vanhana sinä ajattelit osata kirjoittaa siistiä yleiskieltä? Aika pahasti on vielä vajaata, näemmä.

Tällä sivustolla ei kannata viesteihin juurikaan panostaa, koska keskustelut poistetaan ja viestejä sensuroidaan mielivaltaisesti.

Ja miten viestisi liittyi nuorten englannin osaamiseen?

Koska sinä opettelet lukemaan niin, että ymmärrät ja sisäistä lukemasi? SeKIN on erittäin tärkeä taito, tärkeämpi kuin täydellinen kielioppi.

Etkö siis osaa kirjoittaa siistiä yleiskieltä, jollet erityisesti "panosta" siihen?

Sinun kirjoitustaidollasi ei ole syytä osallistua tällaiseen keskusteluun ja ainakaan arvostella opetusta tai arvioida muiden taitoja. Vai onko motiivisi nimenomaan toimia esimerkkinä siitä, ettei aikuinenkaan aina osaa edes äidinkieltään kovin hyvin?

Outo tulos. Omat lapseni ovat oppineet puhumaan englantia jo alaluokilla pelkästään peleistä ja youtubesta. Toinen on nyt kolmannella ja toinen seiskalla ja puhuvat sujuvaa englantia pelikavereilleen. Luulin että tuo on ihan yleinen juttu.

Itse en koskaan oppinut koulussa hyvää englantia, vaan vasta aikuisena kun tuli englanninkielisiä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sitten osannut linkkiä laitella?

https://yle.fi/uutiset/3-12619627

Oppilaiden opiskelumotivaatio on kärsinyt siitä julkisesti jo vuosikausia toitotetusta uskomuksesta, että englantia ei tarvitse opiskella, kun sen oppii pelaamalla tosi hyvin, ellei jopa natiivisti.

Oppimiseen on yksinkertainen tie: käydään läpi säännöt ja harjoitellaan ja korjataan virheet. Kun on saatu käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä, voidaan ruveta leikkimään ja juttelemaan. Ei siis aloiteta leikkimällä ja juttelemalla eli hakuammunnalla ja toivota, että ahaa-elämys tavoittaa jokaisen oppilaan suurin piirtein samaan aikaan ja samoin tuloksin.

Vaan mitäpä minä tästä asiasta tiedän, kun aloitin opettamisen vasta vuonna 1990.

Totta. Suomessa on vallalla outo käsitys: englantia oppii vain kun kuulee englantia musiikissa, tv:ssä, peleissä jne. Mikä suuri harha.

Oppiihan sitä siinä totta kai. Siitä syystä muita kieliä ei enää osata eikä jakseta opetella, kun niihin ei saa mitään tukea viihteestä.

Pelkästään musiikkia kuuntelemalla ei kuitenkaan englantia opi. Se vain syventää koulussa opittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sitten osannut linkkiä laitella?

https://yle.fi/uutiset/3-12619627

Oppilaiden opiskelumotivaatio on kärsinyt siitä julkisesti jo vuosikausia toitotetusta uskomuksesta, että englantia ei tarvitse opiskella, kun sen oppii pelaamalla tosi hyvin, ellei jopa natiivisti.

Oppimiseen on yksinkertainen tie: käydään läpi säännöt ja harjoitellaan ja korjataan virheet. Kun on saatu käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä, voidaan ruveta leikkimään ja juttelemaan. Ei siis aloiteta leikkimällä ja juttelemalla eli hakuammunnalla ja toivota, että ahaa-elämys tavoittaa jokaisen oppilaan suurin piirtein samaan aikaan ja samoin tuloksin.

Vaan mitäpä minä tästä asiasta tiedän, kun aloitin opettamisen vasta vuonna 1990.

Totta. Suomessa on vallalla outo käsitys: englantia oppii vain kun kuulee englantia musiikissa, tv:ssä, peleissä jne. Mikä suuri harha.

Toinen suuri harha on "riittää kunhan ymmärtää".

Joillakuilla ei ole tarvetta ymmärtää kovin mutkikkaita juttuja.

Kielioppi on kielen sydän. Minä inhosin lukion saksan tunteja, kun opettaja jankkasi kielioppia.  Sitten muutin saksaan ja olin onnellinen, että olin paukuttanut kieliopin kallooni lukiossa. Miten helppo oli oppia uusia sanoja, käyttää niitä ja ymmärtää sekä puhuttua että kirjoitettua, kun kielioppi tuli selkärangasta. Aikaa ei mennyt siihen että opettelin puhumaan oikein, pystyin vain opettelemaan ja oppimaan uusia sanoja ja puhumista. Jos nyt tapaisin opettajani niin kiittäisin kauniisti. 

Vierailija kirjoitti:

Outo tulos. Omat lapseni ovat oppineet puhumaan englantia jo alaluokilla pelkästään peleistä ja youtubesta. Toinen on nyt kolmannella ja toinen seiskalla ja puhuvat sujuvaa englantia pelikavereilleen. Luulin että tuo on ihan yleinen juttu.

Itse en koskaan oppinut koulussa hyvää englantia, vaan vasta aikuisena kun tuli englanninkielisiä ystäviä.

Nuo eivät välttämättä ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Eihän aikuisetkaan osaa kirjoittaa, ei edes suomen kieltä, senhän näkee tälläkin palstalla, eli keskitymme taas ihan vääriin asioihin.

Koska useampaa ongelmaahan ei voida korjata kerralla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän piti olla se ainoa aine jonka nykykouluaiset hallitsee aiempia ikäryhmiä paremmin 🙄

Ja sillä perusteltiin tietokonepelien siunaksellisuutta. Että niistähän sen englannin oppii.

Nykypelit ovat räiskintäpelejä tyypillisesti. Ei niistä juuri mitään kieltä opi. 1980-luvulla on tekstipelit olivat suosittuja, jossa vain luettiin ja kirjoitettiin englannin kielellä. Ne paransivat englannin kielentaitoja aivan valtavasti, mitä nykypelit eivät tyypillisesti tee. 

Joo, siellä minä ja veljenikin pelattiin alle 10-vuotiaina pikkunööseinä jotain Leisure Suit Larryä ja opittiin tärkeitä sanoja ja lauseita kuten "fuck hooker", "use condom", "shit" :D 

Moni tosiaankin kuulee, että meemienglannin puhuminen olisi sama asia kuin oikea englanninkielentaito. Ainakin Herttoniemessä kuulee paljon teineiltä heikkolaatuista finglishmiä mitä juttelevat keskenään. Keskustelu koostuu pääasiassa reaktioista ja heikosta äidinkielen sanavarastosta mitä kierretään selittämällä auki vielä heikommalla englannilla. Jos teini haluaa sanoa, miten kaveri varasti ravintolasta lasinalusen voisi lause kuulua jotenki näin: "Sä et niinku koskaan believe it, siis remember ku lähettii niinku Maxin ja Aishan kaa sinne niinku, what was the fu ckin name.. aa nii joo siis niinku sinne baariin ja sit Aisha siis niinku fuckin queen vaa otti niinku sen, sen you know wherebyou out the drinks niinku mikä sw nyt oli, mut sit se niinku laitto sen sinne handbagii eikä se poke ehtiny niinku nähä ja sit Max nauro sille LOL nii much et se melkein niinku pissed his pants, slayyyy".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo tulos. Omat lapseni ovat oppineet puhumaan englantia jo alaluokilla pelkästään peleistä ja youtubesta. Toinen on nyt kolmannella ja toinen seiskalla ja puhuvat sujuvaa englantia pelikavereilleen. Luulin että tuo on ihan yleinen juttu.

Itse en koskaan oppinut koulussa hyvää englantia, vaan vasta aikuisena kun tuli englanninkielisiä ystäviä.

Nuo eivät välttämättä ole sama asia.

Jaa, eikö "lol, 360 no-scope" olekaan hyvää englantia? No höh :D

Vierailija kirjoitti:

Kielioppi on kielen sydän. Minä inhosin lukion saksan tunteja, kun opettaja jankkasi kielioppia.  Sitten muutin saksaan ja olin onnellinen, että olin paukuttanut kieliopin kallooni lukiossa. Miten helppo oli oppia uusia sanoja, käyttää niitä ja ymmärtää sekä puhuttua että kirjoitettua, kun kielioppi tuli selkärangasta. Aikaa ei mennyt siihen että opettelin puhumaan oikein, pystyin vain opettelemaan ja oppimaan uusia sanoja ja puhumista. Jos nyt tapaisin opettajani niin kiittäisin kauniisti. 

Tuon kun useampi ymmärtäisi. En minäkään sotilaallisen järjestelmällisistä saksantunneista tykännyt, mutta eipä tarvinnut myöhemmin tankata perusmuotoja peräkkäin ja toivoa, että solkkaamista ymmärrettäisiin tai edes jaksettaisiin kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Moni tosiaankin kuulee, että meemienglannin puhuminen olisi sama asia kuin oikea englanninkielentaito. Ainakin Herttoniemessä kuulee paljon teineiltä heikkolaatuista finglishmiä mitä juttelevat keskenään. Keskustelu koostuu pääasiassa reaktioista ja heikosta äidinkielen sanavarastosta mitä kierretään selittämällä auki vielä heikommalla englannilla. Jos teini haluaa sanoa, miten kaveri varasti ravintolasta lasinalusen voisi lause kuulua jotenki näin: "Sä et niinku koskaan believe it, siis remember ku lähettii niinku Maxin ja Aishan kaa sinne niinku, what was the fu ckin name.. aa nii joo siis niinku sinne baariin ja sit Aisha siis niinku fuckin queen vaa otti niinku sen, sen you know wherebyou out the drinks niinku mikä sw nyt oli, mut sit se niinku laitto sen sinne handbagii eikä se poke ehtiny niinku nähä ja sit Max nauro sille LOL nii much et se melkein niinku pissed his pants, slayyyy".

Sulla on taito hallussa! 😍

Joku enkunopettaja voi varmaan vastata tähän. Mulla on itselläni viidesluokkalainen ja kolmasluokkalainen, ja tuntuu että kielioppia saa oikein metsästää niistä englannin kirjoista. Kielioppiasiat on kätketty aina jonnekin puhekuplaan tehtäväkirjan marginaaliin.

Omille matemaattisesti suuntautuneille lapsilleni parasta oppimista olisi sellainen rimpsuoppiminen: i am, you are, he is. Mutta ei tällaisia kirjoista löydy. Kaiken lisäksi nämäkin sanat on pilkottu heittomerkeillä ja lyhenteillä tunnistamattomiksi. Olen harkinnut jonkin minikieliopin ostamista kotiin, saa suositella.

Sama juttu oli kyllä jo omana kouluaikanani. Isäni kuulusteli minua ensimmäisiin englannin kokeisiini, ja kysyi että mikä on minä englanniksi. Minä selitin itku kurkussa, että ei ole opetettu, ja isä intti vastaan että varmasti on. Lopulta isä kertoi, että se mystinen Im on lyhenne sanoista I am, ja se I on minä. Tuli sellainen olo, että onko tästä yritetty tehdä vaikeampaa kuin tämä oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa ei kieliä opi, ei edes äidinkieltä kun se on niitä kielioppisääntöjen tankkaamista ja juuri jotain oikeinkirjoitukseen keskittymistä.

Monihan osaa kielen asumalla jossain maassa vaikka 2-3 vuotta, eikä välttämättä osaa kirjoittaa sitä lainkaan, eikä tiedä kieliopista mitään mutta osaa kielen käytännön tasolla ja se on ainoa mikä merkitsee.

No ei todellakaan merkitse. Kirjoitustaito on kaikkein tärkein asia tiedemaailmassa ja asinatuntijatehtävissä muutoinkin. Kaikkien kielien hallinta perustuu oman äidinkielen kiitettävään hallintaan. Ja nimenomaan kielioppi on se idea, josta kaikki lähtee liikkeelle. 

Kynä on aina miekkaa vahvempi väline. Ikivanha totuus. 

Totta. Tosin tämän palstan elämän koulun WT:t eivät julkaise ainoatakaan tieteellistä artikkelia, tai tule toimimaan päivääkään asiantuntijatehtävissä koko elämässään. Heille on riittävä taso kun saa tiskiltä kaljatuopin ja tupaka-askin.

Vierailija kirjoitti:

Joku enkunopettaja voi varmaan vastata tähän. Mulla on itselläni viidesluokkalainen ja kolmasluokkalainen, ja tuntuu että kielioppia saa oikein metsästää niistä englannin kirjoista. Kielioppiasiat on kätketty aina jonnekin puhekuplaan tehtäväkirjan marginaaliin.

Omille matemaattisesti suuntautuneille lapsilleni parasta oppimista olisi sellainen rimpsuoppiminen: i am, you are, he is. Mutta ei tällaisia kirjoista löydy. Kaiken lisäksi nämäkin sanat on pilkottu heittomerkeillä ja lyhenteillä tunnistamattomiksi. Olen harkinnut jonkin minikieliopin ostamista kotiin, saa suositella.

Sama juttu oli kyllä jo omana kouluaikanani. Isäni kuulusteli minua ensimmäisiin englannin kokeisiini, ja kysyi että mikä on minä englanniksi. Minä selitin itku kurkussa, että ei ole opetettu, ja isä intti vastaan että varmasti on. Lopulta isä kertoi, että se mystinen Im on lyhenne sanoista I am, ja se I on minä. Tuli sellainen olo, että onko tästä yritetty tehdä vaikeampaa kuin tämä oikeasti on.

Omina kouluaikoinani 80-90-luvuilla kieliä opeteltiinkin näin. Edelleen osaan englannin ja ruotsin epäsäännölliset verbit rimpsuna. Englannissa osaan pääsääntöisesti käyttää niitä automaattisesti, ruotsissa pitää hetki kaivaa. "Jag har alltid (vilja vill ville velat) velat träffa dig!"

Vierailija kirjoitti:

Et sitten osannut linkkiä laitella?

https://yle.fi/uutiset/3-12619627

Oppilaiden opiskelumotivaatio on kärsinyt siitä julkisesti jo vuosikausia toitotetusta uskomuksesta, että englantia ei tarvitse opiskella, kun sen oppii pelaamalla tosi hyvin, ellei jopa natiivisti.

Oppimiseen on yksinkertainen tie: käydään läpi säännöt ja harjoitellaan ja korjataan virheet. Kun on saatu käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä, voidaan ruveta leikkimään ja juttelemaan. Ei siis aloiteta leikkimällä ja juttelemalla eli hakuammunnalla ja toivota, että ahaa-elämys tavoittaa jokaisen oppilaan suurin piirtein samaan aikaan ja samoin tuloksin.

Vaan mitäpä minä tästä asiasta tiedän, kun aloitin opettamisen vasta vuonna 1990.

En tule koskaan tajuamaan, miten parille pelialan startup-yrittäjälle (Peter Vesterbacka ja Lauri Järvilehto keskeisesti) annettiin niin paljon valtaa koulujen toimintaan siinä vajaa 10 vuotta sitten. Heiltähän juuri nämä ajatukset tulevat, että kunhan vain pelaa mobiilipelejä, säkkötuolissa istuen, avotiloissa, niin koulu hoituu sillä tavalla. Kummallakaan ei kuitenkaan mitään osaamista pedagogiikasta. Ja toinen epäonnistunut myös siinä pelialan startup-yrittäjyydessä. Toinen taas varastanut meriittinsä muilta.

Vierailija kirjoitti:

Joku enkunopettaja voi varmaan vastata tähän. Mulla on itselläni viidesluokkalainen ja kolmasluokkalainen, ja tuntuu että kielioppia saa oikein metsästää niistä englannin kirjoista. Kielioppiasiat on kätketty aina jonnekin puhekuplaan tehtäväkirjan marginaaliin.

Omille matemaattisesti suuntautuneille lapsilleni parasta oppimista olisi sellainen rimpsuoppiminen: i am, you are, he is. Mutta ei tällaisia kirjoista löydy. Kaiken lisäksi nämäkin sanat on pilkottu heittomerkeillä ja lyhenteillä tunnistamattomiksi. Olen harkinnut jonkin minikieliopin ostamista kotiin, saa suositella.

Sama juttu oli kyllä jo omana kouluaikanani. Isäni kuulusteli minua ensimmäisiin englannin kokeisiini, ja kysyi että mikä on minä englanniksi. Minä selitin itku kurkussa, että ei ole opetettu, ja isä intti vastaan että varmasti on. Lopulta isä kertoi, että se mystinen Im on lyhenne sanoista I am, ja se I on minä. Tuli sellainen olo, että onko tästä yritetty tehdä vaikeampaa kuin tämä oikeasti on.

Tämä. Itse yritin kanssa omille lapsilleni opettaa mm. että I'm on sama kuin I am, sitä ei kirjassa sanottu. Samaten jotain tärkeitä kielioppiasioita "opetettiin" niin ainakin saksassa, että oikea taivutusmuoto sanasta piti ITSE kirjoittaa siihen kohtaan eli jos kirjoitti väärin, sitten opetteli sitä väärää muotoa. Ei se nyt NIIN so last season olisi, että jotkut asiat vain paukutettaisiin vaikka rimpsuna päähän. Lapseni juuri katseli ihan hoo moilasena, kun muistin jotain ruotsin epäsäännöllisiä verbimuotoja sillä, että luin rimpsun ulkomuistista ja poimin siitä oikean muodon. Se peruskielioppi on se perusta, jolla kaikki lepää. Kun myöhemmin oppii uusia sanoja, niitä osaa käyttääkin.

Omat poikani ovat oppineet englantia tietokonepelien kautta. Kyllä jossain taktiikkapeleissä pitää osata kommunikoida vaikka ulkomaalaisten kanssa, vaikka miten olisi sitä kamalaa räiskintää. Toki tämä englanti ei ole sitä mitä ylppäreissä vaaditaan, mutta minusta se on hyvä LISÄ  siihen kouluopetukseen, että oppii puhumaan arkailematta luonnollisessa asiayhteydessä.

Mutta on tämä globalisaatio vaan jännää. Yhä vähemmän opiskellaan ns. ylimääräisiä kieliä, omien lasteni koulussa ei esim. valinnaisaineissa niitä juurikaan enää ole (omassa nuoruudessani kaikissa kouluissa oli saksa, ranska ja venäjä) ja lukiossa ei kannata opiskella, kun ei niistä saa paljonkaan pisteitä työmäärään nähden yliopistoon hakiessa (toivottavasti tämä nyt muuttuu). Olin luullut, että edes englantia sitten osattaisiin, mutta ei. Ehkä pitäisi vaan uskoa, että lapsi on sama lapsi sukupolvesta toiseen, eikä se yksilönkehitys siitä sen fiinimmäksi muutu, vaikka miten visioitaisiin ilmiöitä ym. tuubaa. Niitä ilmiöitä voi alkaa ymmärtää ja käyttää opetuksessa sitten, kun tietty taso on saavutettu. Kyllä se yksilön oppiminen vaan niistä samoista alkeista alkaa kuin aina ennenkin. Istumalihaksia siinä aika usein tarvitaan tai ainakin keskittymiskykyä.