miksi ihmiset niin sinisilmäisesti luulee että sossut ei tee turhia huostaanottoja?

motiivi päiväkodilla ja sossuilla olisi "junailla" huostaanottoa? Ne olivat tietysti kateellisia teille teidän kehitysvammaisista lapsista tai jotain?

eli lapset otettiin ihan muuten vain huostaan?



Vai oliko kyse siitä, että johonkin toimiin sosiaalitoimen olisi pitänyt ryhtyä oikeudenkin mukaan, mutta oikeus katsoi, että huostaanotto on ollut liian järeä keino puuttua asiaan?

mutta päiväkoti oli ok kunnes niille selvisi että sossu syynää meitä niin asenne muuttui samamntein ja joka ikinen pikkumustelmakin raportoitiin suoraan sossuun eikä meille.



Eli sen lisäksi että emme muka tarjonneet virikkeitä olimme sossujen silmissä pahoinpitelijä vanhemopia lasten mustelmien perusteella ja eiväthän ne sitä uskoneet vaikka kuinka sanoi että suurin osa mustelmista tulee PK:ssa ja silloin kun arvon hoitotädit eivät valvo.



Muutenkin päiväkoti kävi kaikki lasten asiat sossun kanssa läpi vaikka mielestäni vanhemmille se raportti niistä lapsen haavereista pitäisi antaa.



Samaisesta päiväkodista jouduttiin muutama kerta viemään muksu paikattavaksi kun oli jostakin pudonnut eikä olleet valvoneet ja muutama kerta hakiessa saikin huomata että lapsonen olikin kadonnut ja löytyi aina kuitenkin lähiympäristöstä.onneksi.



että näin T:AP

Siihen liittyy esim. jatkuva muuttaminen kun joka paikassa päiväkoti ja sossu rupeaa yhteistuumin vainoamaan ihan ilman mitään syytä.

huostaan ja valitettuamme palautettiin oikeuden päätöksellä ja uuden paikkakunnan sossu antoi puoltolausunnon siitä että meissä vanhemmissa tai koti oloissa ole mitään vikaa.



Ja olemme motivoituneet kyllä kaikkien lasten tarpeisiin.On terapiaa ja lääkärikäyntiä jos jonkinmoista mutta se on meidän arkea :)



T:AP

Siihen liittyy esim. jatkuva muuttaminen kun joka paikassa päiväkoti ja sossu rupeaa yhteistuumin vainoamaan ihan ilman mitään syytä.

Vantaalla asutaan tällä hetkellä ja täällä asiat niin hyvin ettei taatusti muuteta muualle.Täällä meitä ei syyllistetä siitä että osa lapsista ei kehity.

Ja eihän kehari diagnoosilla oleva lapsi koskaan kehity samoin kuin ikätoverinsa normi lapsissa.

Ja vain tämän yhden kerran muutettiin kun en enää halunnut kaupassakaan tiettyihin ihmisiin törmätä kun näin samantein punaista

T:AP

tehdä niin paljon huostaanottoja kuin mahdollista, koska sosiaalitoimen oma budjetti riippuu pitkälti siitä, onko huostaanottoja tehty vai ei. Lisäksi monien sossujen kollegat ja sukulaiset ylläpitävät yksityisiä huostaanottolaitoksia, joihin tarvitaan "asiakkaiksi" huostaanotettuja lapsia. Näistä orvoiksi tehdyistä lapsistahan me veronmaksajat maksamme nenää kohti satoja tuhansia joka vuosi (vrt. lapsilisä 100 e/kk).

miksi ihmiset niin sinisilmäisesti luulee että sossut ei tee turhia huostaanottoja?

suurempi ongelma on se, että huostaanottoja pitkitetään liian pitkälle. lastensuojelun tehtävänä on varmistaa lapsen etu.

suurempi ongelma on se, että huostaanottoja pitkitetään liian pitkälle. lastensuojelun tehtävänä on varmistaa lapsen etu.

moni huostaanotettu lapsi on jo sitten niin pahassa kunnossa, ettei avusta ole enää välttämättä hyötyä.

suurempi ongelma on se, että huostaanottoja pitkitetään liian pitkälle. lastensuojelun tehtävänä on varmistaa lapsen etu.

kenen etu se on Että lapset revitään turvallisesta kotiympäristöstä täysin vieraaseen paikkaan jossa itkevät äitiä ja isää päivittäin kunnes pääsevät takaisin kotiin??

Meillä ei kotona käytetä edes alkoholia ,eikä ole väkivaltaa.Rakkautta,syliä ym lapset saavat enemmän kuin tarpeeksi

Ei ainakaan lasten etu.

Raivostuttaa vieläkin.Keskimmäinen tyttömme joka on siis normaali sai huostaan otosta traumoja koska alkoi kärsimään yökastelusta ja saa edelleenkin joissakin tilanteissa paniikkikohtauksia vaikka tapahtuneesta on jo 2v aikaa.On jo vuoden verran käynyt terapiassa ja tyttö ei enää ole niin ahdistunut kuin terapiaan mennessä mutta yö kastelu on edelleen :( ja ikää tytöllä nyt 8v

T:AP

suurempi ongelma on se, että huostaanottoja pitkitetään liian pitkälle. lastensuojelun tehtävänä on varmistaa lapsen etu.

kenen etu se on Että lapset revitään turvallisesta kotiympäristöstä täysin vieraaseen paikkaan jossa itkevät äitiä ja isää päivittäin kunnes pääsevät takaisin kotiin??

Meillä ei kotona käytetä edes alkoholia ,eikä ole väkivaltaa.Rakkautta,syliä ym lapset saavat enemmän kuin tarpeeksi

Ei ainakaan lasten etu.

Raivostuttaa vieläkin.Keskimmäinen tyttömme joka on siis normaali sai huostaan otosta traumoja koska alkoi kärsimään yökastelusta ja saa edelleenkin joissakin tilanteissa paniikkikohtauksia vaikka tapahtuneesta on jo 2v aikaa.On jo vuoden verran käynyt terapiassa ja tyttö ei enää ole niin ahdistunut kuin terapiaan mennessä mutta yö kastelu on edelleen :( ja ikää tytöllä nyt 8v

T:AP

että lainaamassasi viestissä tarkoitettiin niitä tapauksia, joissa huostaanottoon on oikeasti aihetta. vai oletko sitä mieltä, että vanhemmat ovat aina, joka tapauksessa ne parhaat huolehtijat lapselle, vaikka olisivat väkivaltaisia, mielisairaita, päihdeongelmaisia?

tehdä niin paljon huostaanottoja kuin mahdollista, koska sosiaalitoimen oma budjetti riippuu pitkälti siitä, onko huostaanottoja tehty vai ei. Lisäksi monien sossujen kollegat ja sukulaiset ylläpitävät yksityisiä huostaanottolaitoksia, joihin tarvitaan "asiakkaiksi" huostaanotettuja lapsia. Näistä orvoiksi tehdyistä lapsistahan me veronmaksajat maksamme nenää kohti satoja tuhansia joka vuosi (vrt. lapsilisä 100 e/kk).

miksi ihmiset niin sinisilmäisesti luulee että sossut ei tee turhia huostaanottoja?

NOT!

Aika huvittavaa, miten joku saattaa ajatellakin näin *huokaus*. Ihanko kuulit sisäpiiritietona kaverilta, jonka kaverin kaveri työskentelee sosiaalityöntekijänä?

Vitsi mitä porukkaa :D

Käydään nyt pari perusasiaa läpi. Ensinnäkin, huostaanotto on viimeinen keino. Jos terveydenhuollon, neuvolan, päiväkodin tai koulun toimenpiteet eivät riitä, otetaan käyttöön tukitoimet. Jos niistäkään ei ole hyötyä, lapsi otetaan huostaan.



Jokainen ymmärtää, että tämä on pitkä polku. Huostaanotto tapahtuu yleensä liian myöhään.



Kiireellinen huostaanotto ja sijoitus tehdään siinä tapauksessa, että lapsi on välittömässä vaarassa.



Huostaanotosta ei päätä yksittäinen sosiaalityöntekijä, vaan pitää olla kaksi puoltavaa lausuntoa. Sosiaalityöntekijä ei ole mikään sossun täti, vaan 5 vuotta yliopistossa sosiaalityötä opiskellut maisteri.



Sosiaalityöntekijällä ei ole mitään henkilökohtaista tarvetta saada lapsia huostaanotettua. Hän tekee työtään sen mukaan, mitä laissa ja asetuksessa on säädetty. Huostaanotossa ei ole mitään mahdollisuutta käyttää minkäänlaista mielivaltaa, eikä sosiaalitoimen budjetti todellakaan riipu tehdyistä huostaanotoista.



Välillä tuntuu kuin lukisi jotain mielenterveyskuntoutujien palstaa, jotkut näistä jutuista lähentelevät paranoidia skitsofreniaa mielikuvituksellisuudessaan.

En ota alkuperäiseen viestiin kantaa, mutta niin se vain menee, että vaikka kuinka perheessä "kaikki olisi hyvin", se ei välttämättä kerro kyvystä olla vanhempi.



Huostaanotosta puhuttaessa (ne, jotka ovat sen kokeneet), moni saattaa listata asioita, jotka kokee vahvuuksina omassa arjessaan (ja niitähän ne ovatkin): meillä ei ryypätä, meillä ei tapella, meillä ei ole mielenterveysongelmia, meillä on siisti ja puhdas koti ja lapsilla on aina ruokaa ja puhtaat vaatteet. Perheissä myös rakastetaan lapsia.



Tämän jälkeen perheestä pitäisi löytyä myös vanhemmuus (kaikki tähän liittyvät ominaisuudet, edes jollakin tasolla), kyky tukea lapsen kasvua ja kehitystä ikätasoisesti lapsen vaatimalla tavalla, kyky olla läsnä ja ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee esim. tunnemaailman tasolla. Ei siis riitä, että lapsista pidetään huolta fyysisesti, vaan huolenpito tulee olla kokonaisvaltaista.



Se, että lapsi saa päivittäin ruokaa, on hieno asia, mutta se jos se on joka päivä makaroolilaatikkoa, ei ole enään niin hyvä asia. Ei siis välttämättä ajatella, että lapsi tarvitsisi terveellistä ja monipuolista ravintoa, eikä ajatella terveellisen ruokavalion merkitystä.



Se, että lapselle tarjotaan virikettä, saattaa olla jonkun aikuisen mielestä sitä, että lapsi katsoo aamusta iltaan videoita. Tässä ei kehity lapsen vuorovaikutustaidot, sosiaaliset taidot, taidot lekkiä, looginen päättelykyky, motoriset taidot, puheeseen ja kielelliseen kehitykseen liittyvät asiat, tunnemaailma ym.



Vanhemman on siis kyettävä ymmärtämään mitä lapsi tarvitsee kehittyäkseen kokonaisvaltaisesti! Päivästä toiseen ruokapöydässä odottava makaroonilaatikko, olohuoneessa pyörivä video, vanhemman fyysinen läsnäoleminen samassa huoneessa ei tue lapsen terveellistä ja täysipainoista kasvua ja kehitystä. Vaikka samaan yhtälöön laitetaan vielä se raittius, väkivallaton ympäristö ja "rakkaus", se ei siltinkään riitä.

Jos vanhemmalla ei ole kykyä ymmärtää lapsen kehitystarpeita ja sen mitä siihen liittyy sekä olla vanhempi kokonaisvaltaisesti, lapsi ei saa tervettä ja tasapainoista lapsuutta sen kaikessa merkityksessä.



Tiedän perheen, jossa lapset ovat kyllä nätisti puettu, heitä rakastetaan päivittäin, mutta ei osata ajatella, mitä esim. kolmevuotias tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen. Lasta kohdellaan, kuin 1-vuotiasta vauvaa: Lasta kannetaan turvakaukalossa, kuivaksi-opettelua ei ole vielä edes ajateltu. Päivittäinen ruoka annetaan lähestulkoon pullosta ja jos on jotakin muuta tarjolla, se on päivästä toiseen samaa. Lapselle ei tajota virikkeitä, ei ajatella, että lapsen pitäisi vielä kävelläkään kunnolla. Lasta kyllä halataan ja pidetään sylissä, mutta lässytetään kuin vauvalle konsanaan. Lapsen puhe on erittäin alkeelllista ja sanavarasto olematon.



Tämänkin perheen äiti voisi listata, että heillä ei tapella, heillä ei käytetä alkoholia, heillä on päivittäin ruokaa, vaatteet ja koti ovat puhtaita, lapset eivät sairastele sen kuummemmin jne. ja asiat oavt mallikkaasti. Lapsi siis otettaisi aivan turhaan ja väärin perustein huostaan.



Ei siis ole välttämättä edes kykyä nähdä niitä vanhmmuuden osa-alueita, jotka olisivat tarvinneet kehittymistä tai sitä, ettei aina pelkkä rakkaus riitä. vaan paasataan: meillä ei tapella, meillä ei juoda..



Osaltaan surullista..

sokea usko viranomaisiin. Vaikka sossun tanttojen koulutustaso on lähinnä merkonomitasolla, on kuitenkin tarpeeksi kunnioitusta herättävä joillekin.

jotka ylläpitävät noita parakki "koteja" ja takovat rahaa toisten lapsia hyväksi käyttäen tajuavatkin täydellisesti nuo sinun kvalifikaatiot täydellisestä vanhemmuudesta.

En ota alkuperäiseen viestiin kantaa, mutta niin se vain menee, että vaikka kuinka perheessä "kaikki olisi hyvin", se ei välttämättä kerro kyvystä olla vanhempi. Huostaanotosta puhuttaessa (ne, jotka ovat sen kokeneet), moni saattaa listata asioita, jotka kokee vahvuuksina omassa arjessaan (ja niitähän ne ovatkin): meillä ei ryypätä, meillä ei tapella, meillä ei ole mielenterveysongelmia, meillä on siisti ja puhdas koti ja lapsilla on aina ruokaa ja puhtaat vaatteet. Perheissä myös rakastetaan lapsia. Tämän jälkeen perheestä pitäisi löytyä myös vanhemmuus (kaikki tähän liittyvät ominaisuudet, edes jollakin tasolla), kyky tukea lapsen kasvua ja kehitystä ikätasoisesti lapsen vaatimalla tavalla, kyky olla läsnä ja ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee esim. tunnemaailman tasolla. Ei siis riitä, että lapsista pidetään huolta fyysisesti, vaan huolenpito tulee olla kokonaisvaltaista. Se, että lapsi saa päivittäin ruokaa, on hieno asia, mutta se jos se on joka päivä makaroolilaatikkoa, ei ole enään niin hyvä asia. Ei siis välttämättä ajatella, että lapsi tarvitsisi terveellistä ja monipuolista ravintoa, eikä ajatella terveellisen ruokavalion merkitystä. Se, että lapselle tarjotaan virikettä, saattaa olla jonkun aikuisen mielestä sitä, että lapsi katsoo aamusta iltaan videoita. Tässä ei kehity lapsen vuorovaikutustaidot, sosiaaliset taidot, taidot lekkiä, looginen päättelykyky, motoriset taidot, puheeseen ja kielelliseen kehitykseen liittyvät asiat, tunnemaailma ym. Vanhemman on siis kyettävä ymmärtämään mitä lapsi tarvitsee kehittyäkseen kokonaisvaltaisesti! Päivästä toiseen ruokapöydässä odottava makaroonilaatikko, olohuoneessa pyörivä video, vanhemman fyysinen läsnäoleminen samassa huoneessa ei tue lapsen terveellistä ja täysipainoista kasvua ja kehitystä. Vaikka samaan yhtälöön laitetaan vielä se raittius, väkivallaton ympäristö ja "rakkaus", se ei siltinkään riitä. Jos vanhemmalla ei ole kykyä ymmärtää lapsen kehitystarpeita ja sen mitä siihen liittyy sekä olla vanhempi kokonaisvaltaisesti, lapsi ei saa tervettä ja tasapainoista lapsuutta sen kaikessa merkityksessä. Tiedän perheen, jossa lapset ovat kyllä nätisti puettu, heitä rakastetaan päivittäin, mutta ei osata ajatella, mitä esim. kolmevuotias tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen. Lasta kohdellaan, kuin 1-vuotiasta vauvaa: Lasta kannetaan turvakaukalossa, kuivaksi-opettelua ei ole vielä edes ajateltu. Päivittäinen ruoka annetaan lähestulkoon pullosta ja jos on jotakin muuta tarjolla, se on päivästä toiseen samaa. Lapselle ei tajota virikkeitä, ei ajatella, että lapsen pitäisi vielä kävelläkään kunnolla. Lasta kyllä halataan ja pidetään sylissä, mutta lässytetään kuin vauvalle konsanaan. Lapsen puhe on erittäin alkeelllista ja sanavarasto olematon. Tämänkin perheen äiti voisi listata, että heillä ei tapella, heillä ei käytetä alkoholia, heillä on päivittäin ruokaa, vaatteet ja koti ovat puhtaita, lapset eivät sairastele sen kuummemmin jne. ja asiat oavt mallikkaasti. Lapsi siis otettaisi aivan turhaan ja väärin perustein huostaan. Ei siis ole välttämättä edes kykyä nähdä niitä vanhmmuuden osa-alueita, jotka olisivat tarvinneet kehittymistä tai sitä, ettei aina pelkkä rakkaus riitä. vaan paasataan: meillä ei tapella, meillä ei juoda.. Osaltaan surullista..

jotka ylläpitävät noita parakki "koteja" ja takovat rahaa toisten lapsia hyväksi käyttäen tajuavatkin täydellisesti nuo sinun kvalifikaatiot täydellisestä vanhemmuudesta.

En ota alkuperäiseen viestiin kantaa, mutta niin se vain menee, että vaikka kuinka perheessä "kaikki olisi hyvin", se ei välttämättä kerro kyvystä olla vanhempi. Huostaanotosta puhuttaessa (ne, jotka ovat sen kokeneet), moni saattaa listata asioita, jotka kokee vahvuuksina omassa arjessaan (ja niitähän ne ovatkin): meillä ei ryypätä, meillä ei tapella, meillä ei ole mielenterveysongelmia, meillä on siisti ja puhdas koti ja lapsilla on aina ruokaa ja puhtaat vaatteet. Perheissä myös rakastetaan lapsia. Tämän jälkeen perheestä pitäisi löytyä myös vanhemmuus (kaikki tähän liittyvät ominaisuudet, edes jollakin tasolla), kyky tukea lapsen kasvua ja kehitystä ikätasoisesti lapsen vaatimalla tavalla, kyky olla läsnä ja ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee esim. tunnemaailman tasolla. Ei siis riitä, että lapsista pidetään huolta fyysisesti, vaan huolenpito tulee olla kokonaisvaltaista. Se, että lapsi saa päivittäin ruokaa, on hieno asia, mutta se jos se on joka päivä makaroolilaatikkoa, ei ole enään niin hyvä asia. Ei siis välttämättä ajatella, että lapsi tarvitsisi terveellistä ja monipuolista ravintoa, eikä ajatella terveellisen ruokavalion merkitystä. Se, että lapselle tarjotaan virikettä, saattaa olla jonkun aikuisen mielestä sitä, että lapsi katsoo aamusta iltaan videoita. Tässä ei kehity lapsen vuorovaikutustaidot, sosiaaliset taidot, taidot lekkiä, looginen päättelykyky, motoriset taidot, puheeseen ja kielelliseen kehitykseen liittyvät asiat, tunnemaailma ym. Vanhemman on siis kyettävä ymmärtämään mitä lapsi tarvitsee kehittyäkseen kokonaisvaltaisesti! Päivästä toiseen ruokapöydässä odottava makaroonilaatikko, olohuoneessa pyörivä video, vanhemman fyysinen läsnäoleminen samassa huoneessa ei tue lapsen terveellistä ja täysipainoista kasvua ja kehitystä. Vaikka samaan yhtälöön laitetaan vielä se raittius, väkivallaton ympäristö ja "rakkaus", se ei siltinkään riitä. Jos vanhemmalla ei ole kykyä ymmärtää lapsen kehitystarpeita ja sen mitä siihen liittyy sekä olla vanhempi kokonaisvaltaisesti, lapsi ei saa tervettä ja tasapainoista lapsuutta sen kaikessa merkityksessä. Tiedän perheen, jossa lapset ovat kyllä nätisti puettu, heitä rakastetaan päivittäin, mutta ei osata ajatella, mitä esim. kolmevuotias tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen. Lasta kohdellaan, kuin 1-vuotiasta vauvaa: Lasta kannetaan turvakaukalossa, kuivaksi-opettelua ei ole vielä edes ajateltu. Päivittäinen ruoka annetaan lähestulkoon pullosta ja jos on jotakin muuta tarjolla, se on päivästä toiseen samaa. Lapselle ei tajota virikkeitä, ei ajatella, että lapsen pitäisi vielä kävelläkään kunnolla. Lasta kyllä halataan ja pidetään sylissä, mutta lässytetään kuin vauvalle konsanaan. Lapsen puhe on erittäin alkeelllista ja sanavarasto olematon. Tämänkin perheen äiti voisi listata, että heillä ei tapella, heillä ei käytetä alkoholia, heillä on päivittäin ruokaa, vaatteet ja koti ovat puhtaita, lapset eivät sairastele sen kuummemmin jne. ja asiat oavt mallikkaasti. Lapsi siis otettaisi aivan turhaan ja väärin perustein huostaan. Ei siis ole välttämättä edes kykyä nähdä niitä vanhmmuuden osa-alueita, jotka olisivat tarvinneet kehittymistä tai sitä, ettei aina pelkkä rakkaus riitä. vaan paasataan: meillä ei tapella, meillä ei juoda.. Osaltaan surullista..

Aivan jokin muu. Ja ne, jotka takovat "niillä parakkikodeilla" rahaa, eivät tee sitä lapsia hyväksi käyttäen. Kuntahan siinä maksaa pitkän pennin, mikäli kyse yksityisestä laitoksesta. Huostaaotottohan ei ole koskaan halpa, eikä sitä tehdä rahallisista syistä.

Valitettavan paljon lastensuojelulaitoksia kuitenkin tarvitaan, olivatpa ne sitten kunnan omia tai yksityisiä. Onneksi tänä päivänä suositaan perhesijoitusta, laitossijoituksen sijaan.

"Ne, jotka ylläpitävät "parakkikoteja" tajuavat täydellisesti nuo sinun kvalifikaatiot täydellisestä vanhemmuudesta". Sitä, kuinka täydellisesti kukakin tajuaa täydellisen vanhemmuuden en voi ottaa kantaa, mutta ovatpa he kuitenkin kasvatusalan ammattilaisia :)

Vanhemmuushan ei ole koskaan helppoa. Täydellistä vanhempaa ei olekaan, eikä sitä peräänkuulutettukaan, vaan kokonaisvaltaista vanhemmuutta kaikkiaan.

ja halu asettua yläpuolelle.



Uskon tarinasi täysin.



Ja kakkonen kyseli motiivia: Siinä voi käydä vain niin, että sossu uskoo ilmoittajaa sokeasti, eikä sitten enää esim. auktoriteettisyistä voi perääntyä.

Ei sellaiseen yksinkertaisesti RESURSSEJA.

Ei sellaiseen yksinkertaisesti ole RESURSSEJA.