Mikä on lähikirjastosi? Onko siellä paljon meteliä ja järjestyshäiriöitä?

Viikin kirjasto. Aika siisti ja rauhallinenkin.

Kortepohjan lähikirjasto Jyväskylässä. En tiedä vielä, millainen se on, koska se avataan muuton jälkeen muutaman viikon päästä. Aavistelen kuitenkin pahaa, koska kirjasto on koulun yhteydessä.

Kontulan kirjasto, Helsinki. Sietämätöntä lasten ja esiteinien huutoa ja mekastusta kilpaa videopelien äänien kanssa. En asioi ellei ole ihan pakko ja silloinkin vain heittämässä palautukset luukkuun tai puolijuoksua hakemassa varaamani / tilaamani kirjan hyllystä. En ymmärrä, en varsinkaan siksi, että seinän takana on nuorisotalo, jonka toimintaan tuo kai enemmän kuuluu.  

Hiljaa mä luen täällä kirjoitti:

Nöykkiön kirjasto Espoossa ja valitettavasti on teinien ja lasten melua ihan pirusti. Ottaa päähän, koska menen kirjastoon juuri siksi että saisin lukea rauhassa, koska kotona on lasten melua liikaa...

Eikä siellä ole ainoastaan melua, vaan usein siellä on esim. heitelty lumipalloja ja muuta sellaista.

Lahden kirjasto. En ole todistanut metelöintiä siellä. Muutenkin hyvä kirjasto.

Espoon Sellon kirjasto. Siellä on nuorisoa, joka ei ole oppinut, että jos kaveri on puolen metrin päässä, niin ei sille tarvitse HUUTAA KOVALLA ÄÄNELLÄ. Ja nämä ovat niitä alun perin muualta- nuoria.

Järvenpään kirjasto, ei ole meteliä ollut.

Kastellin kirjasto on lähin. En ole käynyt, vaikka samassa rakennuksessa onkin tullut käytyä (tytär oli siellä lukiossa).

Vierailija kirjoitti:

Kortepohjan lähikirjasto Jyväskylässä. En tiedä vielä, millainen se on, koska se avataan muuton jälkeen muutaman viikon päästä. Aavistelen kuitenkin pahaa, koska kirjasto on koulun yhteydessä.

Jep, täyttyy luultavasti persporareista.

Ei ole häiriötä. Pikku kylän kirjasto. Saa mennä kortilla omatoimiaikaan sinne. Ihana miljöö. Voisin mennä sinne sohvalle istumaan iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kortepohjan lähikirjasto Jyväskylässä. En tiedä vielä, millainen se on, koska se avataan muuton jälkeen muutaman viikon päästä. Aavistelen kuitenkin pahaa, koska kirjasto on koulun yhteydessä.

Olin joskus hetken kirjastossa töissä. Alakoulun yhteydessä. Ne mukulat tulivat sinne möykkäämään ja ikäänkuin päivähoitoon koulun jälkeen. Asiasta oli puhuttu opettajille jne mutta sama jatkui.

Koivukylän kirjasto Vantaalla mukavan rauhallinen, vaikka sijaitsee ostarilla.

Ison Omenan kirjasto. Välillä aika meluisa, esim. tänään kirjastossa laulettiin karaokea. Ei pahimmasta päästä metelikirjasto kuitenkaan...

Aika hiljaista, etenkin jos menee hiljaiselle puolelle. Tähän aikaan siellä tuskin on ketään, ehkä joku satunnainen lehden lukija.

Kirjastonhoitajan kanssa tulee joskus juteltua. Jos menen itsepalveluaikana, siellä ei ole edes ketään juttukaveria, joten hiljaista on. 

Konneveden kirjasto

Kyllä on kirjastot muuttuneet omasta nuoruudesta 90-luvulta. Lähikirjastossani en ole edes käynyt, vieressä notkuu sen näköistä porukkaa että ei innosta katsomaan.

Käyn aika usein muuten vaan omatoimiaikaan istumassa, harmi että sulkeutuu jo ysiltä.

Tarvittaisi lisää Pirkkoja kirjastoihin.

Voi veljet, olisipa joku uskaltanut HUUTAA kotipaikkakuntani kirjastossa, kun kouluaikaan menimme kirjastoon. Olisi Pirkko heittänyt niskaperseotteella pihalle ja antanut porttikiellon. Kuiskaamalla sai puhua, mutta jos vähänkin alkoi desibelit nousta, tuli sanomista.

Se, että kirjastossa ollaan hiljaa, meni niin syvälle selkäytimeen, että lapsillenikin olen opettanut, että kirjastossa puhutaan vain se, mikä on välttämätöntä, ja sekin kuiskaamalla.

Kirkkonummen Fyyri. Käyn säännöllisesti lukemassa pienlehtiä ja kahvilla. Toki nyt taas 9 kirjaa palautettavana.

Mielestäni on upeaa nähdä joka kerta, kun nuoret avaavat kirjaston oven. 

Pieni puheensorina on vain tervetullutta.

Kirjastoja  EI ole luotu kaltaisiani Parnasson ja Saramagon lukijoita varten vaan vapaan demokratian kulmakiviksi. Tiedettä, taidetta, ei -kaupallisia tiloja, kokoustiloja, lukutiloja, pianon harjoittelua, sarjakuvia, pleikkareita, koiria, internetyhteys ja printteri, sauväkävelykepit, ompelukone, lukupiirejä/runopiirejä, satuja, Ukrainalaista kirjallisuutta ja satu/lukupiirejä, poistomyyntiä, vapaaehtoisia, sivareita, taidenäyttelyitä, kirjailijavieraita, luennoitsijoita, äänestyspaikka, paikkakunnan henkinen koti, hengähdys - ja lepopaikka.

Petosen kirjasto. Hiljaista on, ainakin niillä kerroilla kun olen käynyt.