Todella pitkä vuodatus parisuhteen ongelmista ja ahdistuksesta
Mitähän tässä parisuhteessa voisi vielä tehdä ilman eroamispäätöstä vaikka viisas ihmineen niin varmaan tekisi? Omakohtaisia kokemuksia, ajatuksia siitä mitä meille tapahtui? Äärettömän pitkä romaani, mutta samalla vuodatusta omasta ahdistuksesta.
Olemme seurustelleet neljä vuotta, joista vasta viimeisen vuoden ajan riidelleet enemmän minun asuessani miehen luona.
Aikaisemmin meidän ympärillä velloi onnellisuus, seesteisyys, olimme hyvin sopuisia.
Jo ennen miehen luokse "väliaikaisesti muuttamista" olin asunnossaan tehnyt pientä hommaa, neuvonut kodinhuollossa miten muun muassa ikkunat pestään sekä paljon muuta, ei oikein poikamiestaloudessaan ollut koskaan kiinnostunut tällaisista asioista. Vietettiin yhteisiä siivouspäiviä, minä imuroin ja moppasin ja mies teki päivän ruoat ja vaihtoi lakanat petiin. Vaihtoehtoisesti minä osallistuin apuna saunapuiden pilkkomkseen. Tällaiset kompromissit ja jaot vapaa-ajalla onnistuivat ennen mutkitta.
Väliaikaisesti tässä huushollissa asuessani olen huomannut niskan päälläni olevan taakka, josta en irti pääse, tai jos pääsen niin ei vastuuta kanna kukaan mukaan. Puhun arkisista asioista, kodin hoidosta, yhteisten myös minun toiveiden ja rutiineiden huomioimisesta, kun kerran yhdessä saman katon alla ollaan.
Miehellä on niin lujasti omia tapoja talossa, joiden völiin minulle ei ole tilaa, nyt sen tajuan. Vuosia tehnyt omalla tavallaan, josta ei hevin luovu. Muutokset hänelle ovat suuria ponnistuksia vaikka hän halusikin, että tämä voisi olla myös kotini. Ja ilman muuotksia se ei voinut toteutua, kuten kaappien siivousta, kun omat tavarani tänne kannoin. Minä siivosin, järjestelin, tein kaiken kun miestä ei kiinnostanut auttaminen, jotta voisin asettua taloksi, sanoi vain että saan tehdä mitä muutoksia vain huvittaa. Vapaat kädet toisin sanoen. Aivan liian paljon suostuin tekemään yksin, vaikka vapaus siihen olikin, eihän toinen ollut läsnä tai henkisestikään tukemassa. Lakkasin yirttämästä tehdä tästä kotiani, sekös ahdistusta lisäsi.
Jatkuu
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Kommentoijat ei täällä tunnista että mies käyttää henkistä ja kohta fyysistä väkivaltaa, on narsistinen ja alistava.
Eli jos ei ole toiselle mieliksi ja muuta omia elintapojaan on narsistinen ja väkivaltainen? No jos näin on niin miksi te viisaat naiset viihdytte niin hyvin näissä suhteissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaasti täällä kaasuvalotetaan ap:ta, vaikka mies on väkivaltainen ja parisuhdekelvoton. Totta, ap:n ulosanti on raskasta, mutta niin se tuppaa uhreilla tuossa vaiheessa olemaan.
Itse veivasin tuota ihan liian pitkään, viisi vuotta, kunnes tajusin, että kaikkeni olen tehnyt. It takes two to make all go right... yksin ei voi kannatella suhdetta ja toisen käytöstä ei saa muuttumaan, ellei henkilö itse ole motivoitunut.
Mieheni exä haukkui ja syyllisti miestäni ilkeäksi, henkisesti pahoinpiteleväksi mulkeroksi, mies kävi kaiken maailman adhd/aspergertesteissä koska hän ei kuulemma ole normaali, vaan ihan minimissään täysi narsisti.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta, eikä tuollaisesta ole ollut pienintäkään viitettä koko suhteemme aikana. Tuo ex sen sijaan on tehnyt kiusaa niin paljon kuin on kerennyt.
Minullakin on kokemusta tuollaisesta, tosin tämä mustamaalattu oli kaverini mies. Sittemmin erosivat ja sain kuulla toisen totuuden koko liitosta. Oli väkivaltaisuutta naisen puolelta, alkoholismia ja kaikenlaista ikävää, mikä oli jo minullekin välissä ehtinyt selvitä. Jouduin nimittäin itsekin syytettyjen penkille.
On hyvin yleistä maalata ex narsistiksi nimenomaan silloin, kun itsellä on niitä piirteitä. Tämäkin nainen oli aina kertonut, miten hänen kaikki miehensä ovat olleet narsisteja. Tosiasiassa noita piirteitä löytyi hänestä itsestään. Täysin epäluotettava ihminen ja myös väkivaltainen.
Erityisesti narsistit käyttää narsisti-korttia eron jälkeen.
Ette sovi yhteen. Asiat EIVÄT muutu paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaasti täällä kaasuvalotetaan ap:ta, vaikka mies on väkivaltainen ja parisuhdekelvoton. Totta, ap:n ulosanti on raskasta, mutta niin se tuppaa uhreilla tuossa vaiheessa olemaan.
Itse veivasin tuota ihan liian pitkään, viisi vuotta, kunnes tajusin, että kaikkeni olen tehnyt. It takes two to make all go right... yksin ei voi kannatella suhdetta ja toisen käytöstä ei saa muuttumaan, ellei henkilö itse ole motivoitunut.
Mieheni exä haukkui ja syyllisti miestäni ilkeäksi, henkisesti pahoinpiteleväksi mulkeroksi, mies kävi kaiken maailman adhd/aspergertesteissä koska hän ei kuulemma ole normaali, vaan ihan minimissään täysi narsisti.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta, eikä tuollaisesta ole ollut pienintäkään viitettä koko suhteemme aikana. Tuo ex sen sijaan on tehnyt kiusaa niin paljon kuin on kerennyt.
Miksi narsisti tekisi tänne avauksen, missä muka etsisi ratkaisua riitaan? Tietysti, jos haluaa näyttää sen kymppanilleen, että hän on väärässä, mutta eiköjän se muuten ole se, joka oikeasti kärsii.
Sitä paitsi jos ap:n kuvailu on totta, tyyppi on väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaasti täällä kaasuvalotetaan ap:ta, vaikka mies on väkivaltainen ja parisuhdekelvoton. Totta, ap:n ulosanti on raskasta, mutta niin se tuppaa uhreilla tuossa vaiheessa olemaan.
Itse veivasin tuota ihan liian pitkään, viisi vuotta, kunnes tajusin, että kaikkeni olen tehnyt. It takes two to make all go right... yksin ei voi kannatella suhdetta ja toisen käytöstä ei saa muuttumaan, ellei henkilö itse ole motivoitunut.
Mieheni exä haukkui ja syyllisti miestäni ilkeäksi, henkisesti pahoinpiteleväksi mulkeroksi, mies kävi kaiken maailman adhd/aspergertesteissä koska hän ei kuulemma ole normaali, vaan ihan minimissään täysi narsisti.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta, eikä tuollaisesta ole ollut pienintäkään viitettä koko suhteemme aikana. Tuo ex sen sijaan on tehnyt kiusaa niin paljon kuin on kerennyt.
Minullakin on kokemusta tuollaisesta, tosin tämä mustamaalattu oli kaverini mies. Sittemmin erosivat ja sain kuulla toisen totuuden koko liitosta. Oli väkivaltaisuutta naisen puolelta, alkoholismia ja kaikenlaista ikävää, mikä oli jo minullekin välissä ehtinyt selvitä. Jouduin nimittäin itsekin syytettyjen penkille.
On hyvin yleistä maalata ex narsistiksi nimenomaan silloin, kun itsellä on niitä piirteitä. Tämäkin nainen oli aina kertonut, miten hänen kaikki miehensä ovat olleet narsisteja. Tosiasiassa noita piirteitä löytyi hänestä itsestään. Täysin epäluotettava ihminen ja myös väkivaltainen.
Narsisteja on niin marginaalisen vähän, että itse hymähdän ihmisille, jotka heittelevät sitä diagnoosia ympäriinsä. Vaikea keskustella sen jälkeen enää kyseisen henkilön kanssa ihan vakavissaan.
Olen samaa mieltä. Hyvin vähäistenkin tietojen perusteella maalaillaan ties mitä diagnooseja. Jos joka puolella on narsisteja ja kaikki exät ovat olleet hulluja, niin saattaa jotain vikaa olla itsessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäi epäselväksi se mikä tuossa nyt on ongelma? Se että sinä ylianalysoit suhdetta ja miestä ja omia tuntemuksiasi, vai se että mies ei tee kotitöitä?
Vai se, kun ap koittaa puhua asioista, mies ei halua kuulla, ja kun ap:tä alkaa jossain vaiheessa sitten ärsyttämään kun ei tue kuulluksi, niin mies räjähtää ja heittelee tavaroita haukkuu tms? Ei kuitenkaan puhu ja sano miten itse toivoisi? Vetoaa töihin ja muihin asioihin mutta ei sano mitään siihen asiaan mistä ap olisi halunnut puhua ja ratkaista? Ap ei tule kuulluksi suhteessaan?
Kyllä mun mielestä vaatii kummankin panosta, jos muutetaan yhteen, varsinkin vaikempaa, jos toinen muuttaa toisen tuo. Molemmillaa pitää olla halua ja pystymistä joustamaan ja hakemaan toimivaa yhteisasumista, missä moemmia hyvä olla.
Tietty ap voi kokeilla, että kun kerran sai vapaat kädet, niin sitten todella järjestelee asiat mieleisikseen, tekee isommatkin muutokset eikä kysele mieheltä, hoitaa itsekin asiat koittamatta sovittaa yhteen miehen tapojen kanssa. Katsoo sitten, herääkö mies siinä vaihessa, kun on tehty muutoksia, joista mies ei välttämättä niin pidäkään, ja ymmärtää että molempien pitää panostaa yhteisasumiseen. Ei voi olla niin, että vain toinen joustaa ja sovittaa asioita yhteen, onko teillä näin?
Huolimatta mistä asioista on kyse (varsinkin kun ihan käytnnön asioita tms), niin haukkuminen ja tavaroiden paiskominen ei ole ok, niin että toiselle tuee sellainen olo, että pitäisi kävellä munankuorilla eikä asioita saisi ottaa puheeksi.
"Viime aikaiset riidat miehen puolesta haukkumasanat, tavaroiden viskominen on saanut minut sulkeutumaan näkymättömäksi ninniksi ahdistuksineen. Sitä käytöstä on vaikea uskoa - ei ollut koskaan mielesskäkään edes, että olisimme riitaisa pari tai että mies alkaisi muuttua tuollaiseksi riitojen aikana. En koskaan ole haukkunut miestäni, vaikka prhaimmillani en ole ollutkaan, puhun nyt mielen kireydestä kun yhteiselämä ei ole joustavaa."
Millä tavalla mies haukkuu sinua, mitä sanoo?
Edelleen jää epäselväksi se että mikä se ongelma nyt oikein on? Mistä tässä puhutaan? En ihmettele jos ei se ap:n (eli sinun?) mieskään ymmärrä. Asioita sanotaan väärin ja suututaan ja mietitään ja pohditaan, mutta kukaan ei tiedä mitä nämä asiat ovat?
Mitä ovat nämä hokemasi "asiat"?
Mikään asia ei oikein taida enää pariskunnalta sujua, mutta hyvä kun selvisi ajoissa ennen kuin perustetaan perhe, saadaan lapsia jne. Yhdessä asuminen tuo aina esille uuden puolen seurustelukumppanissa, mikä voi ratkaista, ettei jutusta mitään tulekaan. Jos kyseessä on nuori pari ja molemmilla on perhehaaveita, niin kannattaa unohtaa koko juttu. Ongelmat ovat moninkertaiset, vaikka asuttaisiinkin eri katon alla ja lapset seilaavat välissä osallistuen omalta osaltaan erilaisiin kotielämän vääntöihin.
Järki käteen, ap, etsikää molemmat itsellenne sopivampi kumppani.
Eli et itsekään tiedä mistä "asioista" puhut. Tyypillistä, ja arvasinkin tämän jo etukäteen.
En ole ap, eikä ollut minun viesti mitä kommentoit Sanoin vain oman mielipiteeni tilanteeseen eli kaikki asiat on pielessä, eivät edes nuku enää samassa huoneessa.
Ok, eli olet sattumanvaraisesti lainailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaasti täällä kaasuvalotetaan ap:ta, vaikka mies on väkivaltainen ja parisuhdekelvoton. Totta, ap:n ulosanti on raskasta, mutta niin se tuppaa uhreilla tuossa vaiheessa olemaan.
Itse veivasin tuota ihan liian pitkään, viisi vuotta, kunnes tajusin, että kaikkeni olen tehnyt. It takes two to make all go right... yksin ei voi kannatella suhdetta ja toisen käytöstä ei saa muuttumaan, ellei henkilö itse ole motivoitunut.
Mieheni exä haukkui ja syyllisti miestäni ilkeäksi, henkisesti pahoinpiteleväksi mulkeroksi, mies kävi kaiken maailman adhd/aspergertesteissä koska hän ei kuulemma ole normaali, vaan ihan minimissään täysi narsisti.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta, eikä tuollaisesta ole ollut pienintäkään viitettä koko suhteemme aikana. Tuo ex sen sijaan on tehnyt kiusaa niin paljon kuin on kerennyt.
Miksi narsisti tekisi tänne avauksen, missä muka etsisi ratkaisua riitaan? Tietysti, jos haluaa näyttää sen kymppanilleen, että hän on väärässä, mutta eiköjän se muuten ole se, joka oikeasti kärsii.
Sitä paitsi jos ap:n kuvailu on totta, tyyppi on väkivaltainen.
Voi kuule, niitä syitä voi vain arvailla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaasti täällä kaasuvalotetaan ap:ta, vaikka mies on väkivaltainen ja parisuhdekelvoton. Totta, ap:n ulosanti on raskasta, mutta niin se tuppaa uhreilla tuossa vaiheessa olemaan.
Itse veivasin tuota ihan liian pitkään, viisi vuotta, kunnes tajusin, että kaikkeni olen tehnyt. It takes two to make all go right... yksin ei voi kannatella suhdetta ja toisen käytöstä ei saa muuttumaan, ellei henkilö itse ole motivoitunut.
Mieheni exä haukkui ja syyllisti miestäni ilkeäksi, henkisesti pahoinpiteleväksi mulkeroksi, mies kävi kaiken maailman adhd/aspergertesteissä koska hän ei kuulemma ole normaali, vaan ihan minimissään täysi narsisti.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta, eikä tuollaisesta ole ollut pienintäkään viitettä koko suhteemme aikana. Tuo ex sen sijaan on tehnyt kiusaa niin paljon kuin on kerennyt.
Minullakin on kokemusta tuollaisesta, tosin tämä mustamaalattu oli kaverini mies. Sittemmin erosivat ja sain kuulla toisen totuuden koko liitosta. Oli väkivaltaisuutta naisen puolelta, alkoholismia ja kaikenlaista ikävää, mikä oli jo minullekin välissä ehtinyt selvitä. Jouduin nimittäin itsekin syytettyjen penkille.
On hyvin yleistä maalata ex narsistiksi nimenomaan silloin, kun itsellä on niitä piirteitä. Tämäkin nainen oli aina kertonut, miten hänen kaikki miehensä ovat olleet narsisteja. Tosiasiassa noita piirteitä löytyi hänestä itsestään. Täysin epäluotettava ihminen ja myös väkivaltainen.
Narsisteja on niin marginaalisen vähän, että itse hymähdän ihmisille, jotka heittelevät sitä diagnoosia ympäriinsä. Vaikea keskustella sen jälkeen enää kyseisen henkilön kanssa ihan vakavissaan.
Olen samaa mieltä. Hyvin vähäistenkin tietojen perusteella maalaillaan ties mitä diagnooseja. Jos joka puolella on narsisteja ja kaikki exät ovat olleet hulluja, niin saattaa jotain vikaa olla itsessäkin.
Yksikin tähän kirjoittaneista osasi nimetä narsisteiksi oikein jopa 3 exää. Kyllä silloin vika löytyy jo jostain muualta kuin exästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaasti täällä kaasuvalotetaan ap:ta, vaikka mies on väkivaltainen ja parisuhdekelvoton. Totta, ap:n ulosanti on raskasta, mutta niin se tuppaa uhreilla tuossa vaiheessa olemaan.
Itse veivasin tuota ihan liian pitkään, viisi vuotta, kunnes tajusin, että kaikkeni olen tehnyt. It takes two to make all go right... yksin ei voi kannatella suhdetta ja toisen käytöstä ei saa muuttumaan, ellei henkilö itse ole motivoitunut.
Mieheni exä haukkui ja syyllisti miestäni ilkeäksi, henkisesti pahoinpiteleväksi mulkeroksi, mies kävi kaiken maailman adhd/aspergertesteissä koska hän ei kuulemma ole normaali, vaan ihan minimissään täysi narsisti.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta, eikä tuollaisesta ole ollut pienintäkään viitettä koko suhteemme aikana. Tuo ex sen sijaan on tehnyt kiusaa niin paljon kuin on kerennyt.
Minullakin on kokemusta tuollaisesta, tosin tämä mustamaalattu oli kaverini mies. Sittemmin erosivat ja sain kuulla toisen totuuden koko liitosta. Oli väkivaltaisuutta naisen puolelta, alkoholismia ja kaikenlaista ikävää, mikä oli jo minullekin välissä ehtinyt selvitä. Jouduin nimittäin itsekin syytettyjen penkille.
On hyvin yleistä maalata ex narsistiksi nimenomaan silloin, kun itsellä on niitä piirteitä. Tämäkin nainen oli aina kertonut, miten hänen kaikki miehensä ovat olleet narsisteja. Tosiasiassa noita piirteitä löytyi hänestä itsestään. Täysin epäluotettava ihminen ja myös väkivaltainen.
Narsisteja on niin marginaalisen vähän, että itse hymähdän ihmisille, jotka heittelevät sitä diagnoosia ympäriinsä. Vaikea keskustella sen jälkeen enää kyseisen henkilön kanssa ihan vakavissaan.
Somaleja on Suomessa vähemmän. Savonlinnalaisia on vähemmän. Lestadiolaisia on vähemmän. Ovatko nämäkin puhujan mielikuvituksen tuotetta?
Ja tässäkin on valitettavasti niin kuin huumepiireissä, että ne tuntemiset keskittyvät tietyille ihmisille eivätkä tasaisesti väestön kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaasti täällä kaasuvalotetaan ap:ta, vaikka mies on väkivaltainen ja parisuhdekelvoton. Totta, ap:n ulosanti on raskasta, mutta niin se tuppaa uhreilla tuossa vaiheessa olemaan.
Itse veivasin tuota ihan liian pitkään, viisi vuotta, kunnes tajusin, että kaikkeni olen tehnyt. It takes two to make all go right... yksin ei voi kannatella suhdetta ja toisen käytöstä ei saa muuttumaan, ellei henkilö itse ole motivoitunut.
Mieheni exä haukkui ja syyllisti miestäni ilkeäksi, henkisesti pahoinpiteleväksi mulkeroksi, mies kävi kaiken maailman adhd/aspergertesteissä koska hän ei kuulemma ole normaali, vaan ihan minimissään täysi narsisti.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta, eikä tuollaisesta ole ollut pienintäkään viitettä koko suhteemme aikana. Tuo ex sen sijaan on tehnyt kiusaa niin paljon kuin on kerennyt.
Minullakin on kokemusta tuollaisesta, tosin tämä mustamaalattu oli kaverini mies. Sittemmin erosivat ja sain kuulla toisen totuuden koko liitosta. Oli väkivaltaisuutta naisen puolelta, alkoholismia ja kaikenlaista ikävää, mikä oli jo minullekin välissä ehtinyt selvitä. Jouduin nimittäin itsekin syytettyjen penkille.
On hyvin yleistä maalata ex narsistiksi nimenomaan silloin, kun itsellä on niitä piirteitä. Tämäkin nainen oli aina kertonut, miten hänen kaikki miehensä ovat olleet narsisteja. Tosiasiassa noita piirteitä löytyi hänestä itsestään. Täysin epäluotettava ihminen ja myös väkivaltainen.
Narsisteja on niin marginaalisen vähän, että itse hymähdän ihmisille, jotka heittelevät sitä diagnoosia ympäriinsä. Vaikea keskustella sen jälkeen enää kyseisen henkilön kanssa ihan vakavissaan.
Olen samaa mieltä. Hyvin vähäistenkin tietojen perusteella maalaillaan ties mitä diagnooseja. Jos joka puolella on narsisteja ja kaikki exät ovat olleet hulluja, niin saattaa jotain vikaa olla itsessäkin.
Yksikin tähän kirjoittaneista osasi nimetä narsisteiksi oikein jopa 3 exää. Kyllä silloin vika löytyy jo jostain muualta kuin exästä.
Jos viittaat minuun, kirjoitin kolme lähisuhdenarsistia. Kaikki kolme eivät ole eksiä vaan perheenjäseniä.
Ja sen verran noita hulluja nähnyt, että multa ainakin saa synninpäästön jokainen, vaikka haksahtaisi viiteen. Ei ole uhrin vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoijat ei täällä tunnista että mies käyttää henkistä ja kohta fyysistä väkivaltaa, on narsistinen ja alistava.
Eli jos ei ole toiselle mieliksi ja muuta omia elintapojaan on narsistinen ja väkivaltainen? No jos näin on niin miksi te viisaat naiset viihdytte niin hyvin näissä suhteissa?
No jos jatkaa väkivaltaista käytöstä niin sitten sitä on väkivaltainen. Mikä siinä on ylivoimaisen vaikeasti ymmärrettävissä? Et tunnista väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaasti täällä kaasuvalotetaan ap:ta, vaikka mies on väkivaltainen ja parisuhdekelvoton. Totta, ap:n ulosanti on raskasta, mutta niin se tuppaa uhreilla tuossa vaiheessa olemaan.
Itse veivasin tuota ihan liian pitkään, viisi vuotta, kunnes tajusin, että kaikkeni olen tehnyt. It takes two to make all go right... yksin ei voi kannatella suhdetta ja toisen käytöstä ei saa muuttumaan, ellei henkilö itse ole motivoitunut.
Mieheni exä haukkui ja syyllisti miestäni ilkeäksi, henkisesti pahoinpiteleväksi mulkeroksi, mies kävi kaiken maailman adhd/aspergertesteissä koska hän ei kuulemma ole normaali, vaan ihan minimissään täysi narsisti.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta, eikä tuollaisesta ole ollut pienintäkään viitettä koko suhteemme aikana. Tuo ex sen sijaan on tehnyt kiusaa niin paljon kuin on kerennyt.
Minullakin on kokemusta tuollaisesta, tosin tämä mustamaalattu oli kaverini mies. Sittemmin erosivat ja sain kuulla toisen totuuden koko liitosta. Oli väkivaltaisuutta naisen puolelta, alkoholismia ja kaikenlaista ikävää, mikä oli jo minullekin välissä ehtinyt selvitä. Jouduin nimittäin itsekin syytettyjen penkille.
On hyvin yleistä maalata ex narsistiksi nimenomaan silloin, kun itsellä on niitä piirteitä. Tämäkin nainen oli aina kertonut, miten hänen kaikki miehensä ovat olleet narsisteja. Tosiasiassa noita piirteitä löytyi hänestä itsestään. Täysin epäluotettava ihminen ja myös väkivaltainen.
Narsisteja on niin marginaalisen vähän, että itse hymähdän ihmisille, jotka heittelevät sitä diagnoosia ympäriinsä. Vaikea keskustella sen jälkeen enää kyseisen henkilön kanssa ihan vakavissaan.
Olen samaa mieltä. Hyvin vähäistenkin tietojen perusteella maalaillaan ties mitä diagnooseja. Jos joka puolella on narsisteja ja kaikki exät ovat olleet hulluja, niin saattaa jotain vikaa olla itsessäkin.
Yksikin tähän kirjoittaneista osasi nimetä narsisteiksi oikein jopa 3 exää. Kyllä silloin vika löytyy jo jostain muualta kuin exästä.
Jos viittaat minuun, kirjoitin kolme lähisuhdenarsistia. Kaikki kolme eivät ole eksiä vaan perheenjäseniä.
Ja sen verran noita hulluja nähnyt, että multa ainakin saa synninpäästön jokainen, vaikka haksahtaisi viiteen. Ei ole uhrin vika.
Ihminen on itse vastuussa tekemisistään ja olemisistaan ja siitä onko koko elämä hullujen kans tarpomista. Tällaiset ovat yleensä itse niitä hulluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaasti täällä kaasuvalotetaan ap:ta, vaikka mies on väkivaltainen ja parisuhdekelvoton. Totta, ap:n ulosanti on raskasta, mutta niin se tuppaa uhreilla tuossa vaiheessa olemaan.
Itse veivasin tuota ihan liian pitkään, viisi vuotta, kunnes tajusin, että kaikkeni olen tehnyt. It takes two to make all go right... yksin ei voi kannatella suhdetta ja toisen käytöstä ei saa muuttumaan, ellei henkilö itse ole motivoitunut.
Mieheni exä haukkui ja syyllisti miestäni ilkeäksi, henkisesti pahoinpiteleväksi mulkeroksi, mies kävi kaiken maailman adhd/aspergertesteissä koska hän ei kuulemma ole normaali, vaan ihan minimissään täysi narsisti.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta, eikä tuollaisesta ole ollut pienintäkään viitettä koko suhteemme aikana. Tuo ex sen sijaan on tehnyt kiusaa niin paljon kuin on kerennyt.
Minullakin on kokemusta tuollaisesta, tosin tämä mustamaalattu oli kaverini mies. Sittemmin erosivat ja sain kuulla toisen totuuden koko liitosta. Oli väkivaltaisuutta naisen puolelta, alkoholismia ja kaikenlaista ikävää, mikä oli jo minullekin välissä ehtinyt selvitä. Jouduin nimittäin itsekin syytettyjen penkille.
On hyvin yleistä maalata ex narsistiksi nimenomaan silloin, kun itsellä on niitä piirteitä. Tämäkin nainen oli aina kertonut, miten hänen kaikki miehensä ovat olleet narsisteja. Tosiasiassa noita piirteitä löytyi hänestä itsestään. Täysin epäluotettava ihminen ja myös väkivaltainen.
Narsisteja on niin marginaalisen vähän, että itse hymähdän ihmisille, jotka heittelevät sitä diagnoosia ympäriinsä. Vaikea keskustella sen jälkeen enää kyseisen henkilön kanssa ihan vakavissaan.
Olen samaa mieltä. Hyvin vähäistenkin tietojen perusteella maalaillaan ties mitä diagnooseja. Jos joka puolella on narsisteja ja kaikki exät ovat olleet hulluja, niin saattaa jotain vikaa olla itsessäkin.
Yksikin tähän kirjoittaneista osasi nimetä narsisteiksi oikein jopa 3 exää. Kyllä silloin vika löytyy jo jostain muualta kuin exästä.
Jos viittaat minuun, kirjoitin kolme lähisuhdenarsistia. Kaikki kolme eivät ole eksiä vaan perheenjäseniä.
Ja sen verran noita hulluja nähnyt, että multa ainakin saa synninpäästön jokainen, vaikka haksahtaisi viiteen. Ei ole uhrin vika.
Ihminen on itse vastuussa tekemisistään ja olemisistaan ja siitä onko koko elämä hullujen kans tarpomista. Tällaiset ovat yleensä itse niitä hulluja.
Siis koko elämä on hullujen kanssa tarpomista, jos on ollut pakko alaikäisenä asua sellaisten kanssa ja sitten kerran seurustellut? Väitteesi on ihan päätön. Ihan kuin alkoholistin lapsi olisi alkoholisti.
Mies on siis ilmeisesti ollut sinkkuna pitkään tai ei ainakaan ole asunut, ehkä koskaan, kenenkään kanssa. Hän ei ole kiinnostunut siivoamisesta eikä kodinhoidosta. Se, että hän on antanut ns. vapaat kädet kaappien järjestelyyn ja sinun ap tavaroiden sijoitteluun, kertoo myös siitä, että häntä ei kotiasiat tavallaan kiinnosta, ainakaan sisustusmielessä. Vapaat kädet on voinut olla hänen puoleltaan aluksi myös osoitus, että olet tervetullut. Mutta. Hän on tottunut hoitamaan tai olemaan hoitamatta kotiaan omalla tyylillään ja nyt olet astunut hänen reviirilleen ja hän ei selkeästi pidä siitä.
Toisen kotiin on hieman hankala muuttaa. Siinä on jollain tavalla kuitenkin vieras, jos toisella on jo ne piintyneet tavat. Itse olin suhteessa, jossa välillä asuin miehen luona kuukauden tai pari. Meillä oli siis etäsuhde ja olin hänen luonaan kun opiskeluilta ja osa-aikatöiltäni pääsin. Hän ei voinut työnsä vuoksi asustella minun luonani. En lähtenyt opastamaan siivouksessa, mutta muuten tein kotihommia, koska etäopintojen takia päivisin oli aikaa ja hän oli töissä. Kysyin, mitä hommia on ok tehdä, ettei hänelle tulisi oloa että koti on kaapattu.
No, ilmeisesti häntä alkoi ahdistaa silti. Riitoja kaivoi pikkuasioista ja työstressiin vedoten toisessa huoneessa nukkumista, etäinen ja kylmä tunnelma, sänkyhommat loppuivat. Erohan siitä tuli hänen aloitteestaan.
Ap sun kertomassa on jotain samaa. Eksäni oli ollut vuosia sinkkuna ja jopa parin kuukauden avoliitto ahdisti. Tuttua myös tuo kiukuttelu ja töihin vetoaminen. Tavaroiden heittelyä ei onneksi ollut. Kolahti niin kovaa, kun kirjoitit olevasi ahdistunut ja näkymätön. Siltä minustakin tuntui ja pyörittelin ajatuksia loputtomiin päässäni juuri kuten kirjoitat.
Miehesi ei ole valmis asumaan yhdessä. Hän ei halua luopua omista poikamiestavoistaan ja kokee sinut äidikseen. Ehkä hän ei edes sovellu parisuhteeseen. Tai hänen kiinnostuksensa sinua kohtaan on lopahtanut. Parasta jos hankit oman kämpän ja katsotte jatkuuko suhde sen jälkeen parempana.
Vierailija kirjoitti:
Siisteys ja oma järjestys on sinulle tärkeää, joten miksi et vapauta miestäsi kokonaan niistä hommista? Itse tein näin ja mekin asumme ok-talossa, joka on alun perin miehen. Miehellä on omat hommansa, minä siivoan omalla tavallani enkä yritä saada miestä mukautumaan omaan tapaani. Hän kun ei mielestäni osaa siivota. Toimii meillä. Miehellä on omat vastuualueensa kuten autojutut, polttopuut, komposti jne.
Meillä sama. Minä hoidan kaikki akkojen hommat ja mies miesten hommat. Mies ampuu hirviä ja minä keittelen lihapataa. Näin tämä homma toimii kun ei mennä toisen tontille.
Mies antoi minulle taloon tullessani vapaat kädet ja kaikki emännän valtuudet. Ei häntä kiinnosta, miten siivoan tai sisustan. Saan tehdä miten haluan. Olisi kamalaa, jos mies olisi koko ajan neuvomassa! En edes haluaisi siivota yhdessä, hirveä ajatus.
Ap:n kirjoituksessa pisti silmään tuo miehen riitely ja tavaroiden heittely. Mielestäni jo ensimmäisen tavaran lentäessä on aika muuttaa takaisin omaan kotiin. Ei ole normaalia tuollainen.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siisteys ja oma järjestys on sinulle tärkeää, joten miksi et vapauta miestäsi kokonaan niistä hommista? Itse tein näin ja mekin asumme ok-talossa, joka on alun perin miehen. Miehellä on omat hommansa, minä siivoan omalla tavallani enkä yritä saada miestä mukautumaan omaan tapaani. Hän kun ei mielestäni osaa siivota. Toimii meillä. Miehellä on omat vastuualueensa kuten autojutut, polttopuut, komposti jne.
Meillä sama. Minä hoidan kaikki akkojen hommat ja mies miesten hommat. Mies ampuu hirviä ja minä keittelen lihapataa. Näin tämä homma toimii kun ei mennä toisen tontille.
Mies antoi minulle taloon tullessani vapaat kädet ja kaikki emännän valtuudet. Ei häntä kiinnosta, miten siivoan tai sisustan. Saan tehdä miten haluan. Olisi kamalaa, jos mies olisi koko ajan neuvomassa! En edes haluaisi siivota yhdessä, hirveä ajatus.
Ap:n kirjoituksessa pisti silmään tuo miehen riitely ja tavaroiden heittely. Mielestäni jo ensimmäisen tavaran lentäessä on aika muuttaa takaisin omaan kotiin. Ei ole normaalia tuollainen.
Juuri näin. Ihan käsittämätöntä miten porukka takertuu lillukanvarsiin ja syyllistää ap:ta, kun hän kertoo väkivaltaa sisältävästä suhteesta. Muutama järjen ääni on täällä joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Mies on siis ilmeisesti ollut sinkkuna pitkään tai ei ainakaan ole asunut, ehkä koskaan, kenenkään kanssa. Hän ei ole kiinnostunut siivoamisesta eikä kodinhoidosta. Se, että hän on antanut ns. vapaat kädet kaappien järjestelyyn ja sinun ap tavaroiden sijoitteluun, kertoo myös siitä, että häntä ei kotiasiat tavallaan kiinnosta, ainakaan sisustusmielessä. Vapaat kädet on voinut olla hänen puoleltaan aluksi myös osoitus, että olet tervetullut. Mutta. Hän on tottunut hoitamaan tai olemaan hoitamatta kotiaan omalla tyylillään ja nyt olet astunut hänen reviirilleen ja hän ei selkeästi pidä siitä.
Toisen kotiin on hieman hankala muuttaa. Siinä on jollain tavalla kuitenkin vieras, jos toisella on jo ne piintyneet tavat. Itse olin suhteessa, jossa välillä asuin miehen luona kuukauden tai pari. Meillä oli siis etäsuhde ja olin hänen luonaan kun opiskeluilta ja osa-aikatöiltäni pääsin. Hän ei voinut työnsä vuoksi asustella minun luonani. En lähtenyt opastamaan siivouksessa, mutta muuten tein kotihommia, koska etäopintojen takia päivisin oli aikaa ja hän oli töissä. Kysyin, mitä hommia on ok tehdä, ettei hänelle tulisi oloa että koti on kaapattu.
No, ilmeisesti häntä alkoi ahdistaa silti. Riitoja kaivoi pikkuasioista ja työstressiin vedoten toisessa huoneessa nukkumista, etäinen ja kylmä tunnelma, sänkyhommat loppuivat. Erohan siitä tuli hänen aloitteestaan.Ap sun kertomassa on jotain samaa. Eksäni oli ollut vuosia sinkkuna ja jopa parin kuukauden avoliitto ahdisti. Tuttua myös tuo kiukuttelu ja töihin vetoaminen. Tavaroiden heittelyä ei onneksi ollut. Kolahti niin kovaa, kun kirjoitit olevasi ahdistunut ja näkymätön. Siltä minustakin tuntui ja pyörittelin ajatuksia loputtomiin päässäni juuri kuten kirjoitat.
Miehesi ei ole valmis asumaan yhdessä. Hän ei halua luopua omista poikamiestavoistaan ja kokee sinut äidikseen. Ehkä hän ei edes sovellu parisuhteeseen. Tai hänen kiinnostuksensa sinua kohtaan on lopahtanut. Parasta jos hankit oman kämpän ja katsotte jatkuuko suhde sen jälkeen parempana.
Tunnistan perhepiiristäni yhden melko samanlaisen tapauksen. Tämä muutos parisuhteessa taphtui heilläkin kuin salamaniskusta, kun nainen astui taloon ja voin väittää että tämä nainen, perhetuttu ei ollut mikään kontrollifriikki tai siivoushullu. Varmasti jokainen ihminen on erilainen arkipuuhissaan ja sen tulee jokainen huomaamaan viimeistään kun aletaan saman katon alla olemaan.
Asiathan voi tehdä vaikeaksi jos ne haluaa, mutta se onko se kumman vika silloin jos toinen ei halua olla osallinen yhteiseen arkeen edes keskustelemalla ja kuuntelemalla. Yhteistä elämää jos eletään niin kaikkein tärkeintä on kuuntelu, huomiointi ja että molemmat saa tehdä myös omalla tavallaan. Suhteen arjessa tehdään päätöksiä myös jotka tyydyttävät molempien tarpeita. Joskus toinen joutuu joustamaan enemmän ja taas seuraavalla viikolla toinen enemmän, mutta koskaan se ei toimi niin että suhteen toinen osapuoli kantaa kaiken YKSIN. Eikä niin, että toinen ei edes ole kiinnostunut antamaan toiselle tilaa kodissaan.
Arki on tasapainoulua vaakakupissa, yleensä kuitenkin vain maltillisin heilahduksin.
Tuli vain mieleen tässä, että kuinka ajattelette tämän kaltaisten "poika"miesten mahdollisesti tottuvan tai osaavan jatkossa olla parisuhteessa saman katon alla?
Voiko ero herättää sellaisen persoonan vai onko se sinkkuus ja laiskuus oikeasti niin kovasti tarttunut näihin?
Virhe nro 1: väliaikainen yhdessäasuminen
Virhe nro 2: neuvoit kodinhuollossa (äitinsä on jo kasvattanut hänet, älä sinä yritä samaa) ja lisäksi veit hänen, miehen, tehtäviä.
Jatkan sitä mukaan kun ehdin lukea...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaasti täällä kaasuvalotetaan ap:ta, vaikka mies on väkivaltainen ja parisuhdekelvoton. Totta, ap:n ulosanti on raskasta, mutta niin se tuppaa uhreilla tuossa vaiheessa olemaan.
Itse veivasin tuota ihan liian pitkään, viisi vuotta, kunnes tajusin, että kaikkeni olen tehnyt. It takes two to make all go right... yksin ei voi kannatella suhdetta ja toisen käytöstä ei saa muuttumaan, ellei henkilö itse ole motivoitunut.
Mieheni exä haukkui ja syyllisti miestäni ilkeäksi, henkisesti pahoinpiteleväksi mulkeroksi, mies kävi kaiken maailman adhd/aspergertesteissä koska hän ei kuulemma ole normaali, vaan ihan minimissään täysi narsisti.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta, eikä tuollaisesta ole ollut pienintäkään viitettä koko suhteemme aikana. Tuo ex sen sijaan on tehnyt kiusaa niin paljon kuin on kerennyt.
Minullakin on kokemusta tuollaisesta, tosin tämä mustamaalattu oli kaverini mies. Sittemmin erosivat ja sain kuulla toisen totuuden koko liitosta. Oli väkivaltaisuutta naisen puolelta, alkoholismia ja kaikenlaista ikävää, mikä oli jo minullekin välissä ehtinyt selvitä. Jouduin nimittäin itsekin syytettyjen penkille.
On hyvin yleistä maalata ex narsistiksi nimenomaan silloin, kun itsellä on niitä piirteitä. Tämäkin nainen oli aina kertonut, miten hänen kaikki miehensä ovat olleet narsisteja. Tosiasiassa noita piirteitä löytyi hänestä itsestään. Täysin epäluotettava ihminen ja myös väkivaltainen.
Narsisteja on niin marginaalisen vähän, että itse hymähdän ihmisille, jotka heittelevät sitä diagnoosia ympäriinsä. Vaikea keskustella sen jälkeen enää kyseisen henkilön kanssa ihan vakavissaan.
Olen samaa mieltä. Hyvin vähäistenkin tietojen perusteella maalaillaan ties mitä diagnooseja. Jos joka puolella on narsisteja ja kaikki exät ovat olleet hulluja, niin saattaa jotain vikaa olla itsessäkin.
Yksikin tähän kirjoittaneista osasi nimetä narsisteiksi oikein jopa 3 exää. Kyllä silloin vika löytyy jo jostain muualta kuin exästä.
Jos viittaat minuun, kirjoitin kolme lähisuhdenarsistia. Kaikki kolme eivät ole eksiä vaan perheenjäseniä.
Ja sen verran noita hulluja nähnyt, että multa ainakin saa synninpäästön jokainen, vaikka haksahtaisi viiteen. Ei ole uhrin vika.
Ihminen on itse vastuussa tekemisistään ja olemisistaan ja siitä onko koko elämä hullujen kans tarpomista. Tällaiset ovat yleensä itse niitä hulluja.
Siis koko elämä on hullujen kanssa tarpomista, jos on ollut pakko alaikäisenä asua sellaisten kanssa ja sitten kerran seurustellut? Väitteesi on ihan päätön. Ihan kuin alkoholistin lapsi olisi alkoholisti.
Näinhän tämä on
Ei ole mitään takeita, että ap olisi yhtään helpompi myöskään seuraavalle miehelle.