Todella pitkä vuodatus parisuhteen ongelmista ja ahdistuksesta

Ap ja miehensä ei vaan oikein sovi yhteen niin, että asuisivat yhdessä. Ja ap olettaa, että lähinnä miehen pitäisi tehdä kompromisseja, koska hän on mielestään oikeassa ja mies taas jotenkin toimii väärin kun ei ole niiin tarkka kotitöistä ja siisteydestä. Eihän tuo voi millään toimia. Kyllähän se mies toki alkaa väsyä ja ärtyä tällaiseen. 

Eli joko ap:n täytyy vaan suosiolla tehdä ne kotihommat itse yrittämättä saada miestä mukaan, tai sitten tinkiä omasta siisteyden tasostaa ja hyväksyä jonkinlainen kompromissi miehen luontaisen ja ap:n oman tason puolivälistä, tai sitten täytyy muuttaa erilleen ja olla sellaisessa suhteesssa joissa molemmilla on omat kämpät.

Pitkä vastaus lienee AP kirjoittama, eli tietysti tämä on trolliketju, mutta ei haittaa.

AP alkuperäisessä kirjoituksessaan tuntuu pitävän ongelmana, että mies ei osaa lukea hänen ajatuksiaan, ja sitten toimii väärin aina. Ei tee asioita, joita AP mielessään ajattelee, että pitäisi tehdä, eikä etenkään tee niitä niinkuin AP mielessään pitää oikeana tapana tehdä. Ap nalkuttaa tästä sitten jatkuvasti, ja saa miehen provosoitua heittelemään tavaroita, ja hätähuutona mies nukkuu eri huoneessa, että saa olla edes yöllä rauhassa nalkutukselta. Ehkä hän ei osaa edes nukkua oikein ja siitäkin kuulee jatkuvasti.

Tuossa toisen ääripään analyysi AP selostuksesta.

Totuus on varmaan jossain tuon analyysin ja AP "vain miehessä on vikaa" kirjoituksen välissa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihmiset puhuu siitä että ap on syyllinen kaikkeen koska on "tiukkis" siivoamisesta.

Moniko teistä luki tekstin joukosta, että mies pelottelee ap:n hiljaiseksi mm. heittelemällä tavaroita, ja kaasuvalottaa ap:ta siitä kuinka ap ei muka osaa "sanoa asioita oikealla tavalla", ja mies "ei nuku samassa sängyssä, koska on työ_stressiä", mikä on tietenkin vain ap:n syyllistämiseen keksitty juttu.

Tuo että mies vetoaa siihen kuinka asioita ei "sanota oikealla tavalla", vaikka niistä on jo iän kaiken koitettu keskustella eri tavoin ja niissä tilanteissa mies aina myötäilee, mutta oikeasti ei koskaan tee mitään niiden asioiden eteen, on miesten klassikkokusetus.

Ap, sun mies ei ole tyhmä, kyse ei ole siitä lainkaan. Kyllä hän ymmärtää tasan tarkkaan mitä haluat. Hän on vain laiska ja itsekeskeinen, eikä halua siitä muuksi muuttua, koska hänelle ei ole koskaan kasvanutkaan kunnollista selkärankaa, ja lisäksi sinun touhottamisesi ja siivoamisesi on hänelle _helpompaa_, joten hän haluaa jatkaa sitä jakoa teidän kesken hamaan tappiin asti. Syyllistämällä sinua "väärin asioiden sanomisesta", aggressiivisella käytöksellä, ja rankaisemalla sinua nukkumalla muualla ym., hän yrittää saada sinut, touhottajan, kiltin tytön (sen huomaa tekstistäsi joka on pitkä ja sovitteleva, yrität täälläkin kovasti olla se ikuinen kiltti tyttö joka taipuu ja taipuu) taipumaan ikuisesti kotitontukseen.

Lähde vielä kun sinulla itselläsi on selkärankaa itseäsi kohtaan. Ja seuraavalla kerralla älä aloitakaan yhtään mitään sellaisen aikuisen ihmisen kanssa, joka ei välitä omasta kodistaan pitää huolta. Ei miehet ole vauvoja, ei heille tarvitse keksiä tekosyitä kun heillä on niitä omasta takaa säkillinen. Ala opetella paremmin tunnistamaan kunnolliset, sinulle sopivat kumppanit ja mene terapiaan jotta pääset irti suorittajan ja kiltin tytön roolistasi. Kovasti tsemppiä. Et ole ainoa joka tekee näitä virheitä, mutta oppivelkaa se vain on.

Voi olla näin tai sitten oikeasti on niin kuin se mies sanoo. Että hän ei vaan edes huomaa eikä ymmärrä sellaisia asioita, ja tuo nyttemmin esiintynyt oikeasti huono käytös johtuu siitä että hän on jo niin väsynyt ja stressaantuntu sekä näihin ainaisiin riitoihin että ehkä mainittuun työstressiin, että menee välillä kuppi nurin. 

Itse olen nainen muttta olen myös kotiasioissa ns. suurpiirteinen. Mieheni taas lähes siisteysneurootikko. Alkuun meilläkin oli tuollaista samanlaista ja kyllä, minusta tuli ajan kanssa ihan jumalattoman ärtynyt, koska minulle jäkätettiin jatkuvasti, mitään en tehnyt koskaan oikein, ja jos teinkin niin sekin oli väärin koska en ollut ehkä ITSE ymmärtänyt tehdä sitä oma-aloitteisesti vaan vasta kun mies huomautti. Mies kohteli mina kuin minä olisin pelkkä ongelma, jonka käytös pitää saada korjattua, eikä sellainen vaan nyt käy. Me lopulta muutettiin erillisiin kämppiin, kumpikaan ei kokenut voivansa muuttua taarpeeksi että yhteisasuminen sujuisi. Naimisissa ollaan edelleen, eikä niin mitään ongelmaa siitä ettei asuta yhdessä.

Ei parisuhteessa ole pakko asua yhdessä. Voi asua myös eri kodeissa.

Toinen vaihtoehto on tehdä yksin kaikki asiat, jos tämä on miehelle ok. Et voi toista muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä vastaus lienee AP kirjoittama, eli tietysti tämä on trolliketju, mutta ei haittaa.

AP alkuperäisessä kirjoituksessaan tuntuu pitävän ongelmana, että mies ei osaa lukea hänen ajatuksiaan, ja sitten toimii väärin aina. Ei tee asioita, joita AP mielessään ajattelee, että pitäisi tehdä, eikä etenkään tee niitä niinkuin AP mielessään pitää oikeana tapana tehdä. Ap nalkuttaa tästä sitten jatkuvasti, ja saa miehen provosoitua heittelemään tavaroita, ja hätähuutona mies nukkuu eri huoneessa, että saa olla edes yöllä rauhassa nalkutukselta. Ehkä hän ei osaa edes nukkua oikein ja siitäkin kuulee jatkuvasti.

Tuossa toisen ääripään analyysi AP selostuksesta.

Totuus on varmaan jossain tuon analyysin ja AP "vain miehessä on vikaa" kirjoituksen välissa.

No huhhuh. 

"Ap nalkuttaa tästä sitten jatkuvasti, ja saa miehen provosoitua heittelemään tavaroita, ja hätähuutona mies nukkuu eri huoneessa, että saa olla edes yöllä rauhassa nalkutukselta."

Ai että ei se hakkaajan vika ole jos rupeaa lyömään vaan vaimon vika ku ärsyttää?   

Kuinka paljon itse saat pataan puolisoltas vai ootko itse se hakkaaja?

Tuossa sun näkökulmassa logiikka on se, että naiselle kuuluu vastuu kaikesta ja mies ei ota vastuuta teoistaan laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä vastaus lienee AP kirjoittama, eli tietysti tämä on trolliketju, mutta ei haittaa.

AP alkuperäisessä kirjoituksessaan tuntuu pitävän ongelmana, että mies ei osaa lukea hänen ajatuksiaan, ja sitten toimii väärin aina. Ei tee asioita, joita AP mielessään ajattelee, että pitäisi tehdä, eikä etenkään tee niitä niinkuin AP mielessään pitää oikeana tapana tehdä. Ap nalkuttaa tästä sitten jatkuvasti, ja saa miehen provosoitua heittelemään tavaroita, ja hätähuutona mies nukkuu eri huoneessa, että saa olla edes yöllä rauhassa nalkutukselta. Ehkä hän ei osaa edes nukkua oikein ja siitäkin kuulee jatkuvasti.

Tuossa toisen ääripään analyysi AP selostuksesta.

Totuus on varmaan jossain tuon analyysin ja AP "vain miehessä on vikaa" kirjoituksen välissa.

No huhhuh. 

"Ap nalkuttaa tästä sitten jatkuvasti, ja saa miehen provosoitua heittelemään tavaroita, ja hätähuutona mies nukkuu eri huoneessa, että saa olla edes yöllä rauhassa nalkutukselta."

Ai että ei se hakkaajan vika ole jos rupeaa lyömään vaan vaimon vika ku ärsyttää?   

Kuinka paljon itse saat pataan puolisoltas vai ootko itse se hakkaaja?

Tuossa sun näkökulmassa logiikka on se, että naiselle kuuluu vastuu kaikesta ja mies ei ota vastuuta teoistaan laisinkaan.

Kenenkään ei tarvitse kokea omassa kodissaan jatkuvaa nalkutusta ja henkistä väkivaltaa. Ap voi asua omassa kodissaan jos miehen arki ei kelpaa eikä sopivassa määrin yhteistä kompromissia löydy. Et voi mennä muuttamaan kenenkään tapaa olla ja elää, joko sen hyväksyt tai unohdat koko ihmisen. Et sinäkään naisena katselisi ja kuuntelisi jos mies sinua komentelisi ja siivoilisi kaappejasi äksyillen.

Eli kiteytettynä:

Parisuhteenne on pilalla koska mies antoi sisustamiselle vapaat kädet mutta APtä harmittaa kun mies ei jaksa suunnitella hänen kanssaan kahvikuppien järjestystä kaapissa?

Vierailija kirjoitti:

Eli kiteytettynä:

Parisuhteenne on pilalla koska mies antoi sisustamiselle vapaat kädet mutta APtä harmittaa kun mies ei jaksa suunnitella hänen kanssaan kahvikuppien järjestystä kaapissa?

Kuulostaa siltä, että heillä on elämän suhteen ihan eri intressit ja arvot.

Pirun pitkä teksti jonka sanoma on että minä minä minä minä ja mies tekee ihan kaiken väärin kun minä olen täydellinen ja minä ja minun tavat ovat ainoita oikeita

Nalkutus, valitus ja oman tahdon vaatiminen. Nuo kolme asiaa mitä joka nainen käyttää. Pitäähän se teidän naistenkin tietää että teillä itselläkin palaa hermot jos joku vain nalkuttaa, valittaa ja vaatii

Vierailija kirjoitti:

Nalkutus, valitus ja oman tahdon vaatiminen. Nuo kolme asiaa mitä joka nainen käyttää. Pitäähän se teidän naistenkin tietää että teillä itselläkin palaa hermot jos joku vain nalkuttaa, valittaa ja vaatii

Kyllä, näin on.  Ja jokaikisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää, että mikäli elää suhteessa jossa toinen ihminen vaan valittaa, on itsellä vastuu päättää siitä jatkaako tuota suhdetta vai ei. Jääkö kuuntelemaan nalkutusta vai ei.  

Se, että hakkaa toisen hiljaiseksi joko fyysisesti tai henkisesti ei ole vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Jäi epäselväksi se mikä tuossa nyt on ongelma? Se että sinä ylianalysoit suhdetta ja miestä ja omia tuntemuksiasi, vai se että mies ei tee kotitöitä?

Vai se, kun ap koittaa puhua asioista, mies ei halua kuulla, ja kun ap:tä alkaa jossain vaiheessa sitten ärsyttämään kun ei tue kuulluksi, niin mies räjähtää ja heittelee tavaroita haukkuu tms? Ei kuitenkaan puhu ja sano miten itse toivoisi? Vetoaa töihin ja muihin asioihin mutta ei sano mitään siihen asiaan mistä ap olisi halunnut puhua ja ratkaista? Ap ei tule kuulluksi suhteessaan?

Kyllä mun mielestä vaatii kummankin panosta, jos muutetaan yhteen, varsinkin vaikempaa, jos toinen muuttaa toisen tuo. Molemmillaa pitää olla halua ja pystymistä joustamaan ja hakemaan toimivaa yhteisasumista, missä moemmia hyvä olla.

Tietty ap voi kokeilla, että kun kerran sai vapaat kädet, niin sitten todella järjestelee asiat mieleisikseen, tekee isommatkin muutokset eikä kysele mieheltä, hoitaa itsekin asiat koittamatta sovittaa yhteen miehen tapojen kanssa. Katsoo sitten, herääkö mies siinä vaihessa, kun on tehty muutoksia, joista mies ei välttämättä niin pidäkään, ja ymmärtää että molempien pitää panostaa yhteisasumiseen. Ei voi olla niin, että vain toinen joustaa ja sovittaa asioita yhteen, onko teillä näin?

Huolimatta mistä asioista on kyse (varsinkin kun ihan käytnnön asioita tms), niin haukkuminen ja tavaroiden paiskominen ei ole ok, niin että toiselle tuee sellainen olo, että pitäisi kävellä munankuorilla eikä asioita saisi ottaa puheeksi.

"Viime aikaiset riidat miehen puolesta haukkumasanat, tavaroiden viskominen on saanut minut sulkeutumaan näkymättömäksi ninniksi ahdistuksineen. Sitä käytöstä on vaikea uskoa - ei ollut koskaan mielesskäkään edes, että olisimme riitaisa pari tai että mies alkaisi muuttua tuollaiseksi riitojen aikana. En koskaan ole haukkunut miestäni, vaikka prhaimmillani en ole ollutkaan, puhun nyt mielen kireydestä kun yhteiselämä ei ole joustavaa."

Millä tavalla mies haukkuu sinua, mitä sanoo?

Mikä pakko on muuttaa yhteen?

Molemmilla oma vakiintunut tapansa elää ja olla, helpompi on tapailla muutama päivä kerrallaan ja olla puuttumatta toisen talouteen.

Muuttakaa erilleen.

Haukkuminen ja tavaroiden paiskominen ei ole ok. Olen se, jonka mies ei myöskään "osannut siivota", mutta oma mies ei ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti minua kohtaan. Enemmän oli kyse omasta jäkätyksestäni, kunnes keksin työnjaon. 

Kyllähän se aika vakava varoitusmerkki on, että on väkivaltaisuutta. Pyysikö edes anteeksi? Entä parisuhdeterapia?

Vierailija kirjoitti:

Joo, eiköhän ole molemmissa vika.

Ymmärrän hyvin jos mies ei auta, tuo korttansa kekoon mutta ei ap voi olla ainao oikeassa oleva. Etenkin jos on tullut TOISEN taloon ja nalkuttaa nalkuttamistaan. Sitähän se nyt on.

Kannustaisin ennemmin nyt tekemään selkeän liikkeen joko niin että hyväksyä tilanne, mikä ei aplle ole varmaan vaihtoehto tai muuttamaan yksin ja katsoa asiaa joskus uudelleen uudesta näkökulmasta ehkä fiksuimmin silmin omaa käytöstä kohtaa. Ehkä mieskin jaksaa sitten kysyä uusin voimin, miten olla avuksi ja mitä yhdessä asumiselta toivot.

Saattoi olla miehen talo mutta kyllä sen pitää yhteinen olla ainakin henkisellä tasolla jos yhteen muutetaan. Talo on yhtä lailla ap:n koti nyt. Miehen pitää olla valmis kompromisseihin myös, jos haluaa yhdessä asua. Ei parisuhteessa voi käyttäytyä kuin olisi sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Osin ymmärrän tilanteesi, koska itsekin olen muuttanut puolisoni kotiin. Tavatessamme hän oli ollut leski nelisen vuotta ja vaikka on perussiisti ihminen ja huolehtii henkilökohtaisesta hygieniastaan, niin kodista huomasi, että siellä on asunut yksinäinen mies. Hän oli ja on hamstraaja ja sen hyväksyminen on ollut suhteessamme vaikeinta. Älykäs, korkeasti koulutettu, sivistynyt ihminen, joka lukee paljon, seuraa yhteiskunnallisia asioita, kulttuuria, matkustelee, puhuu useita kieliä - mutta koti täynnä tavaraa, mitä ei saa(nut) heittää pois. Esimerkiksi vanhoja Hesareita. Hän oli leikellyt talteen mielenkiintoisia artikkeleita, lisäksi tallessa olivat kaikki Hesarit, jotka olivat syystä tai toisesta jääneet lukematta tai ei ollut lukenut mielestään huolella. Iso keittiönpöytä oli täynnä Hesari-kasoja ja niitä oli monilla muillakin tasoilla.

Kuivakaapeissa tuotteita siltä ajalta, kun vaimo eli. Ei saanut heittää pois. Varastotilat täynnä pestyjä rasioita ja purkkeja, koska "niitä saattaa vielä tarvita".

Vuosien myötä on päästy vähän parempaan tilanteeseen. Ne vanhat Hesarit lopulta lähtivät kun hän itsekin ymmärsi, että tietoa tulee nykyaikana niin nopeasti lisää, ettei hän ikimaailmassa ehdi lukea sekä vanhoja että uusia lehtiä. Kuivatarvikekaappi on siivottu ja hän itse on siivonnut vähän aikaa sitten pakastimenkin. Parisuhdeterapiassa on sovittu, että ne purkit ja muut hän säilyttää verstaassaan ja varastotiloissaan, ja asuintilat pidetään kotina, ei varastona. Silti aina lipsuu. Jossain vaiheessa kellarin portaikkoon ilmestyi metallinen teline, josta roikkuu nyt latureita, muovikasseja, ties mitä sälää. Myönnän itkeneeni, kun se tuli. Olin puhunut, kuinka itse haluaisin että sekin olisi viihtyisää tilaa, laitettaisiin takorautainen kaide ja joku kiva seinävaate tuomaan lämpöä. Ei tullut kodikasta portaikkoa, tuli säilytyspaikka roinalle.

Hyvää on silti enemmän kuin huonoa. Olen sanonut miehelle, että en itse kutsu meille vieraita, koska häpeän kotiamme. Koronan takia ei kyllä pariin vuoteen tarvinnut sen kysymyksen kanssa painiakaan, mutta nyt hänellä itsellään olisi taas halu kutsua ihmisiä käymään. En voi estää häntä kutsumasta omia tuttaviaan ja sukulaisiaan, mutta hän tietää että minä häpeän.

Minulla on kokemusta hamstraamisesta ja ne kokemukset ovat kamalia. Viranomaiset puuttuivat lopulta asiaan, koska hamstraaminen pahenee iän myötä.

Keräilypakko on psyk.diagnoosi, joka vaatisi yksilöterapiaa. Minun hamstraajallani oli myös persoonallisuushäiriö eikä ole terapiaa halunnut. Hamstraaminen jatkuu, mutta ei ole enää minun huoleni, en tee mitään, koska siivoaminenhan on ihan turhaa. Romua kertyy aina uudestaan ilman hoitoa.

https://www.duodecimlehti.fi/duo12368

Vierailija kirjoitti:

Siis ydinongelma on se, että mies ei tottele sinua? Sinä haluat, sinusta tuntuu, sinua ahdistaa. Mutta entä se mies, et sinä ole valmis ottamaan häntä huomioon lainkaan, sinä määräät kaappien sisällön, ohjeistat ikkunanpesussa, riitelet ja nalkutat, kun et saa tahtoasi läpi.

Miehen kannalta parasta olisi se, että lähdet. Olet pienentänyt hänen elämänsä kodissaan olemattomaksi, joten vähemmästäkin ahdistuu. Hänelle tuttu koti ei ole enää hänen lainkaan, se on sinun taistelutantereesi, jossa eletään sinun vaatimustesi mukaan.

Siivoa, jos haluat siivota. Miksi miehen pitäisi siivota kanssasi, jos sinä täydellisesti tiedät, miten tulee toimia? Puhut arkipuuhissa auttamisesta, mutta miten usein sinä olet kiivennyt katolle siivoamaan rännejä? Olet ominut itsellesi kotityöt ja nyt vaadit miestä apulaiseksi osoittaen kaikin tavoin, että hei, ennen minua teit aina väärin, annas kun mamma neuvoo.

Olen asunut joskus miehen kanssa, joka ei kotitöitä tehnyt ja ei hänkään kyllä mitään rännejä putsannut 😂 ei tehnyt oikeasti yhtään mitään - ei huolehtinut autoista, ei huolehtinut pihasta, ei edes omista tavaroistaan... Häntä kiinnosti vaan telkkari, tietokone ja kaverit. Tämän takia suhteemme kesti vain 2 vuotta.

Onko ap:n ja miehen siisteyskäsitykset ihan erilaiset pohjimmiltaan? Vai onko kyse enemmän siitä, että kaikki pitää tehdä niin kuin ap vaatii, eikä koti ole roskaläjä miehenkään tyylillä?

Jos toinen on todella siisti ja toinen sotkuinen, niin yhdessä asuminen on yhtä tuskaa. Jos taas kyse on jälkimmäisestä, niin eihän se miestä vaihtamalla vaihdu, että kaikki pitää olla niin kuin pomo määrää. Aika kummalliselta kuulostaa esimerkiksi tuo, että olet ohjeistanut aikuista miestä pesemään ikkunat oikein etkä itse näe siinä mitään kummallista? Itse sinä kertomasi perusteella olet alkanut äidiksi, joka koettaa ohjeistaa aikuista miestä kuten lasta. Se ei kuitenkaan oikeuta tavaroiden paiskomista. 

Kolmen lähisuhdenarsistin kokemuksella ap:n avaus on kuin oppikirjaesimerkki. Sano vielä, että seksiä ei juurikaan ole tai mies keskittyy itseensä ja määrää ajankohdat.

Uhri alkaa ylianalysoida ja vyyhti pyörii päässä koko ajan, ihan normaali oire.

Mies on lapsen tasolla ja talossa on nyt äiti. Kuvailet miten itse rakastat häntä. Olet nainen etkä äiti. Miten mies vaalii naiseuttasi ja osoittaa omaa rakkauttaan sinuun? Onko hän avoin tekemisistään ja menemisistään? Koetko hänen pitävän sinua ystävänä ja rakkaana kumppanina? Nyt sitten et mieti sanoja vaan tekoja ja vain tekoja.