Lue keskustelun säännöt.
Onko sopivaa mielestäsi sanoa, jos ei pidä toisen antamasta lahjasta?
11.09.2022 |
Voiko sanoa toiselle, joka on ostanut punaisen neuletakin, että pidän kyllä enemmän sinisestä väristä? Tai jos toinen on ostanut lahjakortin kampaamoon, että käytän toista kampaamoa, jossa osataan leikata hiuksia? Mielipiteitä puolesta tai vastaan?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä syy olla viemättä mitään lahjoja.
Niinpä. On ihan yleinen juttu, että lahjan olisi hyvä olla kuihtuvaa tai syötävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella huonoa käytöstä olisi sanoa. Lahjasta vain ja ainoastaan kiitetään ja jos se ei ole mieluinen niin sopivan ajan kuluttua sen voi antaa eteenpäin keräykseen:
En ole tuosta keräyksestä samaa mieltä. Annoin miehen veljen pojalle toivomansa crocsit. Yhtäkkiä sillä olikin jalassa toiset crocsit, ihan sama väri mutta vähän eri malli. Olivat antaneet minun ostamani keräykseen ja ostaneet mieluisammat. Lapsesta lähtien jo opettavat lapselle, että saa toiset kengät, jos ekoissa on sama väri mutta eri malli. En sillä että crocsit olisi hyvät lapsen jalalle, mutta kun oli niitä nimenomaan toivottu. Jos voisi edes sanoa, että väärä malli, niin nehän voi käydä vaihtamassa kaupassa, jos ei ole pidetty jalassa. En ole rikas ja harmittaa tuollainen, että uudet kengät laitetaan keräykseen.
Veitkö ihan merkkikengät vai marketin crocsit?
Crocsit
Sain 30 v päivänäni tyttökaveriporukalta ilm tulomatkalla napatut halpissuklaarasian ja ässä-arvan.
Olen vuosikaudet ollut mukana heidän lahjakeräyksissä ja jopa omatkin lahjat vielä päälle ostanut, niin tuo oli surkea veto.
Näkivät varmaan, kun naamani venähti.
Enää en ole osallistunut noihin keräyksiin ja muistanut jollain vähäisemmällä lahjalla.
Vierailija kirjoitti:
Oma kotikasvatus on, että ei pidä mennä sanomaan lahjan antajalle, jos ei diggaa. Mutta samaan hengenvetoon, poikkeuksia on. Ostin muutama vuosi sitten kalliit pellavahousut, jotka kutistui pesussa. Ne puristi takapuolesta ekan pesun jälkeen. Kysyin anopilta, haluaako hän ne ennakkoon synttärilahjaksi. Yleensä siis olen ostanut kympin kukan, mutta nyt tarjosin satasella ostamiani uudenveroisia housuja. Hän sanoi, että kiitos, oikein mielellään. Vähänkö loukkaannuin, kun hän seuraavana kesänä tarjosi minulle niitä housuja ja sanoi, että otanko hyvät housut, ei ole kertaakaan ollut jalassa, kun hän ei tykkää pellavahousuista. Olin ihan hämilläni, että nuo on minun antamat housut ja anoppi väitti, että Stokkan alesta osti. Olisin voinut ne housut myydä kevyesti viidelläkympillä vähän käytettynä merkkivaatteena, jos olisin tiennyt, ettei pidä pellavahousuja. Ihan turha valhe häneltä.
Meillä myös tuollaista omituista. Ostettiin Marimekon tyynyliinat anopin ja miehensä mökille. Jonkin ajan päästä ne tyynyliinat oli pakattu meille tulevaan muuttokuormaan. Siis muuttokuorma nyt huono sana, mutta heidän mökin ylijäämätavaroita, jotka tuli meille varastoon säilytykseen. Vanhin lapsi oli lähdössä syksyllä opiskelemaan ja tarkoitus oli, että saa ottaa, mitä huolii ja loput myydään kirppiksellä. Kun kysyin anopilta, miksi meidän antamat Marimekon tyynyliinat oli siellä, anoppi hämmästeli, että miten ne sinne oli joutuneet. Vein ne sitten takaisin mökille. Jonkun ajan päästä oli tarjonnut niitä miehelleni, eikä muistanut, että myös mieheni tiesi meidän ne ostaneen lahjaksi.
Toinen heidän erikoisuus on antaa toisten lahjoittamia lahjoja eteenpäin. Siis esim. me saatiin kerran kahden yön yöpyminen Haikon kartanossa, koska he eivät muka ole kartanoihmisiä. No oli kartanoihminen tai ei, kai siellä yhden viikonlopun voi viettää. Toiset antavat lahjoja hyvää hyvyyttään ja pariskunta laittaa sen kiertoon, kun ei olla kartanoihmimisiä. En arvosta moista käytöstä.
En sanoisi ääneen, jos en pitäisi jostain saamastani lahjasta vaan lyhyt kiitos. Yrittäisin olla niin, ettei ilmekään kavaltaisi.
Joitakin elämäni aikana saatuja lahjoja ja tuliaisia olen hyvällä omatunnolla antanut eteenpäin. Esim.erään (varmaan jolle kulle toiselle tarpeellisen) astian vein jonkin ajan kuluttua hyväntekeväisyyskirppikselle, muutakin mistä olin varma, etten koskaan käytä.
Lasteni perheille olen sanonut, että jos antamani tavarat eivät olekaan tarpeellisia tai sopivia, ne saa ilman muuta antaa eteenpäin tai panna kierrätykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjahevosta ei katsota suuhun, on jo vanha sanontakin. Lahjasta kiitetään, oli se sitten mieluisa tai ei, myöhemmin sitten voi vaivihkaa hävittää saamansa lahjan. Toki, jos on kyse vaatteesta, ja koko on aivan väärä, siitä on hyvä mainita, ettei lahjan antaja tuo toista kertaa taas sopimatonta lahjaa, tai jos esim. allerginen saa lahjaksi herkkuja, joita ei voikaan syödä. Itse osti kerran lahjaksi korvakorut, eikä lahjan saajalla ollutkaan reikiä korvissa. (Korviksia olin hänellä nähnyt, mutta olivatkin klipsimallia.) Silloinkin sain kauniit kiitokset lahjasta, ja pahoitellen lahja saaja kertoi, että hän ei voi lahjaa käyttää. Taisin toimittaa uuden passelimman lahjan tilalle, ja hän lahjoitti korvikset eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kotikasvatus on, että ei pidä mennä sanomaan lahjan antajalle, jos ei diggaa. Mutta samaan hengenvetoon, poikkeuksia on. Ostin muutama vuosi sitten kalliit pellavahousut, jotka kutistui pesussa. Ne puristi takapuolesta ekan pesun jälkeen. Kysyin anopilta, haluaako hän ne ennakkoon synttärilahjaksi. Yleensä siis olen ostanut kympin kukan, mutta nyt tarjosin satasella ostamiani uudenveroisia housuja. Hän sanoi, että kiitos, oikein mielellään. Vähänkö loukkaannuin, kun hän seuraavana kesänä tarjosi minulle niitä housuja ja sanoi, että otanko hyvät housut, ei ole kertaakaan ollut jalassa, kun hän ei tykkää pellavahousuista. Olin ihan hämilläni, että nuo on minun antamat housut ja anoppi väitti, että Stokkan alesta osti. Olisin voinut ne housut myydä kevyesti viidelläkympillä vähän käytettynä merkkivaatteena, jos olisin tiennyt, ettei pidä pellavahousuja. Ihan turha valhe häneltä.
Meillä myös tuollaista omituista. Ostettiin Marimekon tyynyliinat anopin ja miehensä mökille. Jonkin ajan päästä ne tyynyliinat oli pakattu meille tulevaan muuttokuormaan. Siis muuttokuorma nyt huono sana, mutta heidän mökin ylijäämätavaroita, jotka tuli meille varastoon säilytykseen. Vanhin lapsi oli lähdössä syksyllä opiskelemaan ja tarkoitus oli, että saa ottaa, mitä huolii ja loput myydään kirppiksellä. Kun kysyin anopilta, miksi meidän antamat Marimekon tyynyliinat oli siellä, anoppi hämmästeli, että miten ne sinne oli joutuneet. Vein ne sitten takaisin mökille. Jonkun ajan päästä oli tarjonnut niitä miehelleni, eikä muistanut, että myös mieheni tiesi meidän ne ostaneen lahjaksi.
Toinen heidän erikoisuus on antaa toisten lahjoittamia lahjoja eteenpäin. Siis esim. me saatiin kerran kahden yön yöpyminen Haikon kartanossa, koska he eivät muka ole kartanoihmisiä. No oli kartanoihminen tai ei, kai siellä yhden viikonlopun voi viettää. Toiset antavat lahjoja hyvää hyvyyttään ja pariskunta laittaa sen kiertoon, kun ei olla kartanoihmimisiä. En arvosta moista käytöstä.
Mun anoppi sai lahjaksi / tuliaisiksi esim viinipullon ja juuri saatuaan tarjosi sitä miehelleni. Antajien silmien edessä. Aika epäkohteliasta, onneksi poikansa on näissä fiksumpi ja sanoi että en kai minä sitä ota kun juuri olet lahjaksi saanut.
Mun äiti taas kehuu kaikkien muiden antamia lahjoja vaikka olisi se 50 liina tms. Minä jos erehdyin moisen ostamaan ost, niin kuulin kyllä kuinka hän ei enää tarvi yhtäkään. Saakin nykyään vain kukan ja kortin, koska jos en muista, loukkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä keksi mitään moukkamaisempaa kuin kritisoida annettua lahjaa.
Minulla oli Helsingissä työkaveri, joka haukkui kaikki lahjat, joita ikinä keneltäkään sai. Kun miehensä oli ostanut valkokultaisen riipuksen, se olisi pitänyt olla keltakultaa. Tai ehkä se oli toisin päin. Tyttären synttäreille oli kaverit tuoneet turhaa krääsää. Joululahjasuklaat työnantajalta oli väärää merkkiä jne. Raskas ihminen, ei mihinkään tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella huonoa käytöstä olisi sanoa. Lahjasta vain ja ainoastaan kiitetään ja jos se ei ole mieluinen niin sopivan ajan kuluttua sen voi antaa eteenpäin keräykseen:
En ole tuosta keräyksestä samaa mieltä. Annoin miehen veljen pojalle toivomansa crocsit. Yhtäkkiä sillä olikin jalassa toiset crocsit, ihan sama väri mutta vähän eri malli. Olivat antaneet minun ostamani keräykseen ja ostaneet mieluisammat. Lapsesta lähtien jo opettavat lapselle, että saa toiset kengät, jos ekoissa on sama väri mutta eri malli. En sillä että crocsit olisi hyvät lapsen jalalle, mutta kun oli niitä nimenomaan toivottu. Jos voisi edes sanoa, että väärä malli, niin nehän voi käydä vaihtamassa kaupassa, jos ei ole pidetty jalassa. En ole rikas ja harmittaa tuollainen, että uudet kengät laitetaan keräykseen.
Crocsien käyttö pitäisi lailla tehdä rangaistavaksi muualla kuin omassa pihassa. Ihan sama onko aidot tai feikit. Kuka niitä kuka toivoo oikein lahjaksi?
Itseä on vaivanneet lahjakortit, joita minulle on ostettu ajatuksella että kyllähän sinne pitää mennä, kun korttikin on ostettu. Varsinkin kun ostaja tiesi että nuo palvelut eivät ole minun juttu. En sanonut negatiivista lahjasta, mutta en päässyt koskaan sanomaan että olisi lahjakortin käyttänyt, kun hän sitä kyseli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsääntönä voisi pitää: lahjaa ei moitita.
Toki poikkeuksiakin on. Todella läheisen ihmisen kanssa voi asiallisesti keskustella lahjasta.
Minulle on myös joskus tullut lahjakortteja, joita en ole käyttänyt. Viimeisimmäksi Bookbeat. En kuuntele kirjoja, enkä omista tablettia. Ostan kirjani kirjakaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella huonoa käytöstä olisi sanoa. Lahjasta vain ja ainoastaan kiitetään ja jos se ei ole mieluinen niin sopivan ajan kuluttua sen voi antaa eteenpäin keräykseen:
En ole tuosta keräyksestä samaa mieltä. Annoin miehen veljen pojalle toivomansa crocsit. Yhtäkkiä sillä olikin jalassa toiset crocsit, ihan sama väri mutta vähän eri malli. Olivat antaneet minun ostamani keräykseen ja ostaneet mieluisammat. Lapsesta lähtien jo opettavat lapselle, että saa toiset kengät, jos ekoissa on sama väri mutta eri malli. En sillä että crocsit olisi hyvät lapsen jalalle, mutta kun oli niitä nimenomaan toivottu. Jos voisi edes sanoa, että väärä malli, niin nehän voi käydä vaihtamassa kaupassa, jos ei ole pidetty jalassa. En ole rikas ja harmittaa tuollainen, että uudet kengät laitetaan keräykseen.
Crocsien käyttö pitäisi lailla tehdä rangaistavaksi muualla kuin omassa pihassa. Ihan sama onko aidot tai feikit. Kuka niitä kuka toivoo oikein lahjaksi?
Kuule, ihan jokaisen oma asia, mitä kenkiä pitää ja missä! Minä pidän crocseja aina pihatöissä. Mikä ilmiö tuo on, että joku ei saisi käyttää jotain tavaraa? Että oikein rangaistavaksi? Vapaassa maassa? Ei me missään poliisivaltiossa kuitenkaan eletä! Ja jos ei tämä vapaa touhu miellytä, että ihminen voi olla vaikka kumisaappaissa jos haluaa, niin Suomesta on myös vapaus muuttaa pois.
Jos yleensä annan kenellekkään lahjan niin tunnen häntä sen verran että tiedän mitä palveluja hän käyttää tai että missä tykkää käydä ostoksilla, siispä olen jo pitkän aikaa ostanut ihmisille lähinnä lahjakortteja.
Mun mielestä läheisille voi sanoa, jos lahja ei sovi, mut kaukaisemmille ei. Rippikoulun käyneen risti hyvä esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella huonoa käytöstä olisi sanoa. Lahjasta vain ja ainoastaan kiitetään ja jos se ei ole mieluinen niin sopivan ajan kuluttua sen voi antaa eteenpäin keräykseen:
En ole tuosta keräyksestä samaa mieltä. Annoin miehen veljen pojalle toivomansa crocsit. Yhtäkkiä sillä olikin jalassa toiset crocsit, ihan sama väri mutta vähän eri malli. Olivat antaneet minun ostamani keräykseen ja ostaneet mieluisammat. Lapsesta lähtien jo opettavat lapselle, että saa toiset kengät, jos ekoissa on sama väri mutta eri malli. En sillä että crocsit olisi hyvät lapsen jalalle, mutta kun oli niitä nimenomaan toivottu. Jos voisi edes sanoa, että väärä malli, niin nehän voi käydä vaihtamassa kaupassa, jos ei ole pidetty jalassa. En ole rikas ja harmittaa tuollainen, että uudet kengät laitetaan keräykseen.
Crocsien käyttö pitäisi lailla tehdä rangaistavaksi muualla kuin omassa pihassa. Ihan sama onko aidot tai feikit. Kuka niitä kuka toivoo oikein lahjaksi?
Kuule, ihan jokaisen oma asia, mitä kenkiä pitää ja missä! Minä pidän crocseja aina pihatöissä. Mikä ilmiö tuo on, että joku ei saisi käyttää jotain tavaraa? Että oikein rangaistavaksi? Vapaassa maassa? Ei me missään poliisivaltiossa kuitenkaan eletä! Ja jos ei tämä vapaa touhu miellytä, että ihminen voi olla vaikka kumisaappaissa jos haluaa, niin Suomesta on myös vapaus muuttaa pois.
Muutama vuosi sitten stadissa oli nuorilla miehillä reinot jalassa, tuttavallisemmin reiskat. Keväällä lähikaupassa tassutteli useammankin kerran pörröisissä aamutossuissa nuoria naisia. Ihan meikattuna ja fiksun näköisenä muuten, mutta söpöt pörröiset aamutossut jalassa. Lienee muotivillityksiä. Olen suhtautunut rauhallisesti. Muodit tulee ja muodit menee, niin se oli omassakin nuoruudessa. Meillä on mökki pienessä kunnassa maaseudulla ja siellä on kesällä ollut muodissa Adidaksen ja niken uimasandaalit. Niissä tassuttelevat kaupoissa ja toreilla ja näyttävät ajavan autoakin. Sitä tietysti varovaisena kuskina ihmettelen.
Mitä noihin toivelahjoihin tulee, niin helpotus se vaan on, jos joku suoraan sanoo, mitä toivoo. Oli sitten vaikka crocsit.
M32 kirjoitti:
Jos yleensä annan kenellekkään lahjan niin tunnen häntä sen verran että tiedän mitä palveluja hän käyttää tai että missä tykkää käydä ostoksilla, siispä olen jo pitkän aikaa ostanut ihmisille lähinnä lahjakortteja.
Niin, jos tietää, mistä toinen pitää. Itse sain liki viidelläsadalla eurolla lahjaksi lahjakortteja palveluihin, joita en pysty lainkaan käyttämään :-( (tyyliin kotisiivous - meille ei voi tulla siivoamaan, koska meillä on erittäin suuri remontti käynnissä ja lahjakortin voimassaoloaikana ei täältä löydy yhtään huonetta, jota ulkopuolinen voisi "siivota") ja noitahan ei voi palauttaa/muuttaa rahaksi.
Miettkää ihan rauhassa - ihmiset keräsivät rahaa ja miettivät päänsä puhki, että mitähän annettaisiin, ja päätyivät juuri siihen ainoaan ideaan, jota en voi hyödyntää millään tavalla :-(
Ja siis heidän viisisataa euroaan (tai viisikymppiä per nuppi) menevät täysin hukkaan. EN voi vaihtaa rahaksi, en palauttaa, enkä myydä (erillinen maininta, että ei voi siirtää toiselle).
Melkein mitä tahansa muuta, mutta ei tätä.
Ja miten sen nyt sitten kolmannelle vastaavan lahjan antajalle enää kauniisti muotoilisi, että hieno homma, kiva juttu, ei ehkä ehditä hyödyntää, mutta ajatushan se on tärkein?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä läheisille voi sanoa, jos lahja ei sovi, mut kaukaisemmille ei. Rippikoulun käyneen risti hyvä esimerkki.
Tarkoitatko siis, että rippilahjaksi annettu risti on hyvä vai huono lahja?
Minä en ole ainakaan antanut sellaista yhdellekään kummilapselleni ja omat lapseni eivät ole onneksi sellaista saaneet. Mielestäni se kuuluu ehdottomasti sarjaan "huonot lahjat" ellei rippilapsi ole sitten todella uskonnollinen tapaus. Muut eivät sillä ristillä tee mitään ja se ei tule varmasti ikinä käyttöön.
Tässäpä hyvä syy olla viemättä mitään lahjoja.