Vanhemmat, miksi te ette käske kirkuvia lapsianne olemaan hiljaa?

Siis tarkoitan juuri näitä kahta edellisen kommentoijan tilannetta. Oikeasti, mitä helvettiä?

Täälläkin yläkerran pentu kirkui yhtä soittoa lähes tunnin klo 6-7 aamulla. Aikuisten ääniä tai komentamista ei kuulunut ollenkaan.

En käsitä tätä.

Jepjep, taatusti ei ääntä lähtenyt kylän lapsista, kun ennen leikkivät, vaan kiltisti hissutellen oltiin.... Isäni porukka saattoi mennä esim. heidän 10 hehtaarin metsään ja äitini poppoolla oli käytännössä koko Kainuun korpi, joka avautui kylän takaa. Illaksi tultiin kotiin. Olikohan pikkuisen eri puitteet melskata kuin nykyisin Helsingin kantakaupungissa.

Ymmärrän toki, että sisällä ei huudeta.

Kiljumisesta vanhempien sheimaaminen vain ruokkii ongelmaa, siis jos puhutaan nyt sellaisesta harmitus-kiljumisesta, niin lapsethan nimenomaan on oppineet sitä tekemään koska on huomanneet, että vanhempi mm. hävettää ja alkavat hyssyttelemään ja tekevät mitä tahansa jotta se häpeällinen kiljuminen loppuisi.

Itse töissä kohtaan toisinaan näitä kiljumaan oppineita lapsia ja lääkkeeksi kiljumiseen on ihan päinvastainen toimi kuin mitä tässä ketjussa on esitetty: Itse totean lapsille rauhallisesti, että kilju vain, mitään sinä et tuolla kiljumisella kuitenkaan tule saavuttamaan. Eivät muuten montaa kertaa kokeile kiljumistaktiikkaa kanssani.

Leikki-kiljumiset sitten erikseen, sellaisesta voi kyllä lapsia kieltää, ihan pienempien kohdalla esim. ulkona en kyllä ole puuttunut, koska sellaiset pikkuiset vain haluaa kokeilla ääntään, sisällä sitten on eri asia ja isompien lasten kohdalla voi jo olettaa että pystyvät kiljumattakin leikkimään.

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkoitan juuri näitä kahta edellisen kommentoijan tilannetta. Oikeasti, mitä helvettiä?

Täälläkin yläkerran pentu kirkui yhtä soittoa lähes tunnin klo 6-7 aamulla. Aikuisten ääniä tai komentamista ei kuulunut ollenkaan.

En käsitä tätä.

No mitä tuossa sitten mielestäsi pitäisi tehdä? Jos lapsi kirkuu harmitustaan, niin ei siinä mikään komentaminen silloin auta, kun kyse on ylitsepursuavasta tunnetilasta. Pitäisikö mielestäsi palkita lasta kiljumisesta antamalla huomiota/periksi/mitä tahansa? Luuletko että lapsi sillä lopettaa kiljumisen vai voisiko käydä niin, että oppiikin että se on kannattavaa toimintaa?

Varmasti on hermojaraastavan kuuloista, mutta juurikin se ettei naapuriin kuuluu mitään vanhempien komentamista (eli varmaankin huutamista? vai puheäänetkö siellä kuuluu niin selvästi?) voi olla hyväkin merkki.

Toki tuollaisen kirkumisen taustalla voi myös olla kyse vaikka neurologisesta poikkeavuudesta tai kehitysvammasta, jolloin sitä kirkumista on kyllä ihan mahdotonta hillitä.

Kyllä minä käsken, mutta se saattaa joskus kuulostaa sitten aika pahalta. Kun ei se sanominen ensin tehoa, niin kohta karjasen että nyt saatana turvat tukkoon ja loppuu se riehuminen! Ja sitten tekeekin joku jo lasun. Onneksi asutaan omakotitalossa. Kyllä minä lapsiani komennan, joku roti pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkoitan juuri näitä kahta edellisen kommentoijan tilannetta. Oikeasti, mitä helvettiä?

Täälläkin yläkerran pentu kirkui yhtä soittoa lähes tunnin klo 6-7 aamulla. Aikuisten ääniä tai komentamista ei kuulunut ollenkaan.

En käsitä tätä.

No mitä tuossa sitten mielestäsi pitäisi tehdä? Jos lapsi kirkuu harmitustaan, niin ei siinä mikään komentaminen silloin auta, kun kyse on ylitsepursuavasta tunnetilasta. Pitäisikö mielestäsi palkita lasta kiljumisesta antamalla huomiota/periksi/mitä tahansa? Luuletko että lapsi sillä lopettaa kiljumisen vai voisiko käydä niin, että oppiikin että se on kannattavaa toimintaa?

Varmasti on hermojaraastavan kuuloista, mutta juurikin se ettei naapuriin kuuluu mitään vanhempien komentamista (eli varmaankin huutamista? vai puheäänetkö siellä kuuluu niin selvästi?) voi olla hyväkin merkki.

Toki tuollaisen kirkumisen taustalla voi myös olla kyse vaikka neurologisesta poikkeavuudesta tai kehitysvammasta, jolloin sitä kirkumista on kyllä ihan mahdotonta hillitä.

Niinpä. Lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan. Lisäksi iso osa lapsista on nepsyjä, eli heille ei pystyisi asettamaan rajoja edes vaikka haluaisi.

Minua välillä mietityttää, miten tuosta mylvimisestä enää erottaa, jos on oikea hätä. Meidän taloyhtiön pihalla kuulostaa usein siltä kuin sikaa teurastettaisiin. Siellä sitten on käyneet naapurit katsomassa, että onko jokin hätänä. Samalla lapsille on huomautettu, että tuollainen huuto aiheuttaa turhaa huolta, muttei se ole huutamiseen vaikuttanut. Nykyään kukaan ei enää käy edes katsomassa, kun karjumista pidetään ihan normaalina. Vähän huolettaa, että tuleeko kukaan auttamaan, jos joskus oikeasti sattuu pahasti.

Mä sanoin kovaan ääneen mölyävälle lapselleni kaupassa "ole hyvä ja puhu hiljempaa" niin eiköhän siihen joku mamma puuttunut, että lapsen pitää saada olla lapsi. Johtuisikohan siitä.

Olin juuri yön yli kylässä toisella paikkakunnalla tällaisessa perheessä, jossa muutaman vuoden ikäinen lapsi sai huutaa ja juosta sisällä aivan päättömästi.

Tunteita pitää saada ilmaista, mutta mikä tunne se on, että karjutaan ihan täysillä olohuoneessa ja aikuiset kumartuu lähemmäksi toisiaan että kuulee mitä toinen puhuu?

Ymmärrän että lapset on lapsia, eikä kaikkea saa aina kieltää. Mutta tuntui oudolta että mikä tää on, että toinen huutaa ihan täysillä (ei surusta eikä ilosta kiljahtelua vaan pötköhuutoa) pitkin päivää ihan huutamisen ilosta ja muut sitten vaan sopeutuu.

Nyt kun mietin, niin turhautumiselta se vaikuttaa. Kun ei ole mitään rajoja vanhemmilta. Ja jos niin on ja lapsi ilmaisee omaa turhautumistaan karjumalla kurkku suorana päivällispöydän vieressä, niin ehkä siihen pitäisi aikuisen tarttua.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin kovaan ääneen mölyävälle lapselleni kaupassa "ole hyvä ja puhu hiljempaa" niin eiköhän siihen joku mamma puuttunut, että lapsen pitää saada olla lapsi. Johtuisikohan siitä.

Vastaa seuraavalle että Totta, oikeassa olet. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, ja siihen kuuluu että aikuiset asettaa turvalliset tajat kuinka sopii käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin kovaan ääneen mölyävälle lapselleni kaupassa "ole hyvä ja puhu hiljempaa" niin eiköhän siihen joku mamma puuttunut, että lapsen pitää saada olla lapsi. Johtuisikohan siitä.

Vastaa seuraavalle että Totta, oikeassa olet. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, ja siihen kuuluu että aikuiset asettaa turvalliset tajat kuinka sopii käyttäytyä.

Turvallisiin rajoihin kuuluu myös se, ettei tunteiden ilmaisua kielletä. Ks. https://positiivinenkasvatus.fi/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin kovaan ääneen mölyävälle lapselleni kaupassa "ole hyvä ja puhu hiljempaa" niin eiköhän siihen joku mamma puuttunut, että lapsen pitää saada olla lapsi. Johtuisikohan siitä.

Vastaa seuraavalle että Totta, oikeassa olet. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, ja siihen kuuluu että aikuiset asettaa turvalliset tajat kuinka sopii käyttäytyä.

Turvallisiin rajoihin kuuluu myös se, ettei tunteiden ilmaisua kielletä. Ks. https://positiivinenkasvatus.fi/

Kerrotko vielä mitä tunnetta lapsi ilmaisee kun karjuu pötköhuutoa esim pöydän vieressä?

Ei siis huudahda ilosta eikä surusta, ja mihinkään ei satu. Ei itke. Ei huuda mitään sanoja. Huutaa täyttä kurkkua vaan.

Moni täällä ei oikein tiedä, niin kerro meille?

Moni onkin tänne kommentoinut, että tunteita pitää saada ilmaista, mutta pitääkö viisivuotiaan saada kirkua pötköhuutoa olohuoneessa kun muut (aikuiset tai sisarukset) yrittää jutella?

Jos sulla on tähän joku huikea selitys mitä tunneilmaisua se on - kerro kerro!

Kun me ei tiedetä :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin kovaan ääneen mölyävälle lapselleni kaupassa "ole hyvä ja puhu hiljempaa" niin eiköhän siihen joku mamma puuttunut, että lapsen pitää saada olla lapsi. Johtuisikohan siitä.

Vastaa seuraavalle että Totta, oikeassa olet. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, ja siihen kuuluu että aikuiset asettaa turvalliset tajat kuinka sopii käyttäytyä.

Turvallisiin rajoihin kuuluu myös se, ettei tunteiden ilmaisua kielletä. Ks. https://positiivinenkasvatus.fi/

Niin puhut nyt tunteiden ilmaisusta. Täällä puhutaan pötköhuudosta. Ehkä sulle ei ole tullut sellaista vastaan, ja sekoitat asian nyt normaaleihin itkuihin ja kiljahduksiin ja muuhun hetkittäiseen innostuneeseen huutamiseen?

Nyt on siis kyse huutamisesta huutamisen ilosta.

Jos sinusta pötköhuuto on tunneilmaisua niin epäilen kuitenkin,

että eiköhän neurologisesti tavallisen kouluikäisen pitäisi osata ilmaista tunnetilojaan muutenkin kuin suoralla huudolla. Vauva ilmaisee tunnetilojaan huutamalla, koska ei osaa puhua.

35 sekunnin kohdalta ottakaa mallia

Taas puhutaan pienestä marginaaliryhmästä. 99 % lapsista ei kilju turhasta.

Se, että sinä kuiskailet, ei tee siitä normaalia puhetapaa.

Vierailija kirjoitti:

Taas puhutaan pienestä marginaaliryhmästä. 99 % lapsista ei kilju turhasta.

Se, että sinä kuiskailet, ei tee siitä normaalia puhetapaa.

Kukaan ei ole puhunut tässä ketjussa kuiskaamisesta? Mistäs sen keksit?

Ja meneepä keskustelut tylsäksi jos ei voi mistään marginaaliryhmän asiasta puhua o_O

Lapset on lapsia niin lyhyen aikas tänä kiihkeänä somekulttuuriaikana. Joka paikassa lapset altistuu seksille, väkivallalle ja viha- puheille. Eikö meidän aikuisten pitäisi olla iloisia, kun vielä näemme ilosta kiljuvia lapsia leikkimässä ja riehumassa kuten heidän kuuluukin. Se aika heidän elämässään on todella lyhyt. Jo 10 vuotiaat tytöt alkavat katsoa Kardashianien ym sometähtien esimerkkejä pukeutumisten ja meikkaamisten suhteen. Karmivaa. Itse leikin vielä täyttä häkää nukeilla tuon ikäisenä. Maailma menee huonoon suuntaan, kun lapsuuskin viedään. Leikkikää, riehukaa, kiljukaa, nauttikaa lapset lapsuudestanne, vähät välittäkää nipottajista.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin kovaan ääneen mölyävälle lapselleni kaupassa "ole hyvä ja puhu hiljempaa" niin eiköhän siihen joku mamma puuttunut, että lapsen pitää saada olla lapsi. Johtuisikohan siitä.

Sinä sen lapsesi kasvatat, ei joku randomtyyppi kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas puhutaan pienestä marginaaliryhmästä. 99 % lapsista ei kilju turhasta.

Se, että sinä kuiskailet, ei tee siitä normaalia puhetapaa.

Kukaan ei ole puhunut tässä ketjussa kuiskaamisesta? Mistäs sen keksit?

Ja meneepä keskustelut tylsäksi jos ei voi mistään marginaaliryhmän asiasta puhua o_O

Nimenomaan kun kaikki tajuaisivat että on kyse marginaalista. Suurin osa vihaa ihan suotta lapsia, koska kuvittelevat näiden olevan juuri niita kirkujia.

Marginaalista ei tule näin pitkiä ketjuja ja marginaalilasten vanhemmat ei näitä lue ja ota neuvoja vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on lapsia niin lyhyen aikas tänä kiihkeänä somekulttuuriaikana. Joka paikassa lapset altistuu seksille, väkivallalle ja viha- puheille. Eikö meidän aikuisten pitäisi olla iloisia, kun vielä näemme ilosta kiljuvia lapsia leikkimässä ja riehumassa kuten heidän kuuluukin. Se aika heidän elämässään on todella lyhyt. Jo 10 vuotiaat tytöt alkavat katsoa Kardashianien ym sometähtien esimerkkejä pukeutumisten ja meikkaamisten suhteen. Karmivaa. Itse leikin vielä täyttä häkää nukeilla tuon ikäisenä. Maailma menee huonoon suuntaan, kun lapsuuskin viedään. Leikkikää, riehukaa, kiljukaa, nauttikaa lapset lapsuudestanne, vähät välittäkää nipottajista.

Kyllä me ollaan siitä iloisia. Sen sijaan ollaan huolestuneita siitä, mikä on luetunymmärtämisen taso toisilla.

Nyt ei ole kukaan tässä keskustelussa puhunut/tarkoittanut normaaleja elämään kuuluvia ilon kiljahduksia. Tässä keskustelussa on ollut kyse päättömästä pötköhuudosta.

Ymmärtänet eron?

Leikin äänet ja ilon/harmin kiljahdukset vs. Pötköhuuto päättömänä muiden ihmisten vieressä, vaikka nyt siinä ruokapöydän vieressä.

Mikäli ei ole tullut sellaista huutajaa vastaan. Niin hyvä juttu.

Eli siis, voit olla ihan rauhassa, kukaan ei halua täällä hillitä kenenkään pilttien ilon kiljahduksia ja vääryydellä heidän lapsuuttaan ankeuttaa. Että kommenttisi meni maailmaa syleilevyydessään nyt tällä kertaa vähän ohi.