Mulla ei ole yhtään kavereita.
Keski-ikänen mies melkein ja olen vaa huomannut miten yksin olen. Siis vakitöissä käyn ja sielä korkeintaa 1-2 ihmiselle välillä juttelen mutta muuten olen vähän ulkopuolinen sieläkin. Olen ihmisenä aika ujo ja hiljainen. Mulla ei oo parisuhdetta. Joskus nuorempana oli kavereita ja tottakai elämä muuttuu, olen vaan huomannut että kavereita on vaikea saada. Olen muuttanut ja löysin huonoja kavereita mutta jouduin pistämään ne sitten pihalle kun ne joi vain alkoholia. Musta tuntuu että mussa on jotain vikaa. Mitä mun pitäs tehdä?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Onko muita samassa vastaavassa tilanteessa??
Kyllä. Täällä yksinäinen (perheellinen) 50-kymppinen mies. Harrastan, lomailen ja käyn töissä, aina yksin. Tyttäret "seurustelevat" vain äitinsä kanssa, harrastukset on yksilölajeja. Töissä olen etätöissä 4pv viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Onko muita samassa vastaavassa tilanteessa??
Minä ainakin olen. Olen keski-ikäinen nainen vuosiltani vaikkei yhtään tunnu siltä. Olen sosiaalinen ja kaipaan ihmisiä ja ystäviä mutta eipä niitä juuri ole.
On tosi mielenkiintoista huomata, kuinka toiset onnistuvat ystävystymään noin vaan, kun se itselleni tuntuu olevan tosi vaikeaa.
Että mikä on SE piirre? Ja harrastuksia on ollu vaikka mitä, ettei se siitäkään ole ollu kiinni.
Olet tyypillinen epäkiinnostava mies naisten silmissä.
av-mamma kirjoitti:
Olet tyypillinen epäkiinnostava mies naisten silmissä.
Vaikka tämä kommentti lienee pienimuotoinen rapala, niin tämä on myös sinänsä totta. Olen aina ihmetellyt, että miksi naiset haluaa itseään tykötuovan kusipää-miehen, kun taas itse arvostan paljon enemmän rauhallisia ja mukavia naisia.
Sitte olen epäkiinnostava, millanen mun pitäs olla. mulla on myös todettu oppimisvaikeus sille en voi juuri mitään.
Jotenki kun elämä on jo näin sekasin ja on yksin eikä mitää kaveripiiriä niin ei löydy naista mistään, tinderi on niin pinnallinen että hyvä jos rikas mies kelpaa noille naisille. ja tuntuu ettei oman tyylisiä naisia ole missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muita samassa vastaavassa tilanteessa??
Minä ainakin olen. Olen keski-ikäinen nainen vuosiltani vaikkei yhtään tunnu siltä. Olen sosiaalinen ja kaipaan ihmisiä ja ystäviä mutta eipä niitä juuri ole.
On tosi mielenkiintoista huomata, kuinka toiset onnistuvat ystävystymään noin vaan, kun se itselleni tuntuu olevan tosi vaikeaa.
Että mikä on SE piirre? Ja harrastuksia on ollu vaikka mitä, ettei se siitäkään ole ollu kiinni.
Mäkää en ihan ymmärrä kun en millää löydä kavereita ja tuntuu että kaikkia sekopäitä löytää jotka hyppää baareissa ja muu elämä ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Ala vetämään huumeita.
Ei kiinnosta huumeet.
Tuntuu et nykyajan naiset vaatii todella liikoja, emmä vaadi mutta niin se on, ollaan ylimielisiä on hieno elämä skumppaa hienot bemarit en ymmärrä
No hyppää siihen koslaas ja tuu meille rakentaan terassia. Otetaan pari olutta ja lämmitetään sauna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muita samassa vastaavassa tilanteessa??
Minä ainakin olen. Olen keski-ikäinen nainen vuosiltani vaikkei yhtään tunnu siltä. Olen sosiaalinen ja kaipaan ihmisiä ja ystäviä mutta eipä niitä juuri ole.
On tosi mielenkiintoista huomata, kuinka toiset onnistuvat ystävystymään noin vaan, kun se itselleni tuntuu olevan tosi vaikeaa.
Että mikä on SE piirre? Ja harrastuksia on ollu vaikka mitä, ettei se siitäkään ole ollu kiinni.
Kyllä kaipaan ihmisiä, mutta ei ole ketään.
Tuntuu kohta ettei pää kestä tätä elämää yksin. Olis niin kiva seurustella.
No ei tälle voi mitää että on jääny yksinäiseksi. en ole ainut, pakko vaan kestää.
Toisilla ihmisillä on vain se elämä on ystäviä jo monen vuoden takaa on parisuhteita. ite oon niin erilainen ja ulkopuolinen.
En tiedä varmaa pitäs saada apua ja muuttua ja tehdä asioille jotain, että saisi kavereita.
Lopeta miettiminen ja ryhdy tuumasta toimeen.