Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut raittiina ja ensimmäistä kertaa mietin, että pitäisikö vain luovuttaa ja antaa elämänsä luisua.
04.03.2026 |
Olen vtun säälittävä kun mietin edes tätä asiaa. Olen raitistunut alkoholisti ja elämäni on ollut hyvää siitä lähtien kun raitistuin. Kuitenkin olen todella ankara itselleni. En salli itselleni ihmissuhteita koska en kestä sitä, että saatan rakastua tai kiintyä kehenkään. Sitä paitsi rakastun heihin, joihin ei edes pitäisi.
En saa edes tehtyä mitään. Käyn töissä, kävelyillä, mikään ei oikein kiinnosta tässä elämässä tai en usko itseeni, että pärjäisin sellaisissa asioissa jotka minua kiinnostavat. Koen olevani tyhmä ja vääränlainen. Minä myös paastoan paljon ja jos herkuttelen niin vihaan itseäni. Silloin vaivun synkkyyteen jos en pidä itseäni kontrollissa. Tai siis jälkikäteen tulee aina kovat itsesyytökset. En pysy edes ruoan kanssa kontrollissa jos en todella tietoisesti syö tai ole syömättä. Tunnen oloni epäonnistuneeksi ihmisenä ja sitten toisaalta kuvittelen, että olen päässyt monissa asioissa pidemmälle kun monet muut. Minussa vuoroilee ylpeys itsestäni ja toisella puolen kolikkoa häpeä ja riittämättömyys.
Joskus tahtoisin vain painua luonnon keskelle jonnekin mökkiin. Laittaa itselleni mukavan tilan, musiikin, puusaunan lämpiämään, korkata juomat, polttaa tupakkaa (senkin lopettanut) ja antaa palaa. Päästää irti, olla välittämättä mistään, kadota siihen kaikilta ja kaikelta.
Mutta en voi tehdä sitä. Olen jo elänyt sitä elämää eikä sekään ollut ratkaisu tai vastaus mihinkään ja se teki minut hyvin huonovointiseksi. Tämä elämä on paljon parempaa ja suurimmaksi osaksi voi hyvin mutta sitten minussa on tätä pimeyttä vielä aika paljon jota pitäisi katsoa ja puhdistaa.
Kommentit (14)
Jatka vaan persereikä seksin haaveilua ja työttömien haukkumisen piirissä igor
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama kuin itsellä, paitsi kulissit kunnossa. Silti tekis mieli antaa kaikelle pitkät.
Kyllähän sinä saat paljonkin aikaiseksi, jos käyt töissä ja kävelyllä yms. Kuulostat alakuloiselta. Olen kuullut, että elämänilo saattaa löytyä niistä asioista, joista piti lapsena. Pieni maiseman vaihdos voi myös tehdä hyvää.
Kuulostaa siltä, että sinun elämässäsi ei ole päämääriä ja tavoitteita. Siksi elämä tuntuu tyhjältä. Suosittelen lukemaan Viktor Franklinin teoksia, hän on siis logoterapian perustaja, keskitysleiriltä selvinnyt terapeutti.
Ihminen ei voi hyvin, jos hän ei tiedä mikä hänen tarkoituksensa on. Hengellisyys on tärkeä kaikille, jotka ovat perustaltaan terveitä ihmisiä eli ihmisiä, joilla ei ole pysyvää itsekeskeisyyttä (pers.häiriö, ennen luonnevika). Ihmisen terve perusrakenne vaatii tavoitella jotain itseään ja latteaa arkielämää korkeampaa päämäärää.
En siis tarkoita mitään uskontoa, vaan maailmannäkemystä, missä asioilla ja omalla elämällä on paikkansa kuten kaikilla muurahaisillakin. Noiden asioiden suhteen auttaa enemmänkin filosofia kuin psykoterapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on aika toksiset narratiivit itsestäsi. Jos olisin sinä, aloittaisin affirmaatio-projektin, missä puhutaan itselle vain kivasti. Youtubessa on paljon affirmaatiovideoita. Myös kristinuskoon sisältyy paljon lempeyttä ja armoa, mutta siellä on myös tuota kovaa puhetta, jolle jo altistat itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että sinun elämässäsi ei ole päämääriä ja tavoitteita. Siksi elämä tuntuu tyhjältä. Suosittelen lukemaan Viktor Franklinin teoksia, hän on siis logoterapian perustaja, keskitysleiriltä selvinnyt terapeutti.
Ihminen ei voi hyvin, jos hän ei tiedä mikä hänen tarkoituksensa on. Hengellisyys on tärkeä kaikille, jotka ovat perustaltaan terveitä ihmisiä eli ihmisiä, joilla ei ole pysyvää itsekeskeisyyttä (pers.häiriö, ennen luonnevika). Ihmisen terve perusrakenne vaatii tavoitella jotain itseään ja latteaa arkielämää korkeampaa päämäärää.
En siis tarkoita mitään uskontoa, vaan maailmannäkemystä, missä asioilla ja omalla elämällä on paikkansa kuten kaikilla muurahaisillakin. Noiden asioiden suhteen auttaa enemmänkin filosofia kuin psykoterapia.
Olen ollut henkisellä polulla jo useamman vuoden. Sisäistä puhdistustyötä on tehty paljon ja taas näemmä on aika kun osia minussa tulee pintaan, joita taas pureskelen. Olen perillä mitä itsessäni tapahtuu aika hyvin mutta sitten tässä on nyt mieli, joka on alkanut huutamaan, että olenkohan vain hullu ja niin rikki, että siksi olen elänyt henkisyyteen nojautuen. Sen avulla myös raitistuin ja elämässäni on tapahtunut paljon järjellä selittämättömiä asioita. Olen kokenut olevani johdatuksessa enkä myöskään puhu uskonnoista. Puhun siitä mitä tunnen ja "tiedän" mutta jota epäilen kun tämä vaihe taas tulee. On tämä välillä rankkaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on aika toksiset narratiivit itsestäsi. Jos olisin sinä, aloittaisin affirmaatio-projektin, missä puhutaan itselle vain kivasti. Youtubessa on paljon affirmaatiovideoita. Myös kristinuskoon sisältyy paljon lempeyttä ja armoa, mutta siellä on myös tuota kovaa puhetta, jolle jo altistat itseäsi.
Niinpä, tiedostan kyllä, etten ole reilu itseäni kohtaan aina. Tämä on tätä pimeyttä, joka tarvitsisi nyt vain myötätuntoa ja pysähtymistä sen äärelle. Välillä eksyn sivuraiteille hetkeksi. Onneksi suurimmaksi osaksi olen oppinut rakastamaan itseäni ja pidän huolta itsestäni. Sitten on näitä vaiheita kun tulee kaikki pintaan ja olen vihainen enkä oikein tiedä miten sitä käsittelisin, kohdistan itseeni paljon sitten sitä ja tunnen vain oloni hyvin vaikeaksi. Onneksi tietää tämänkin olevan ohimenevää. Ap
Hyvä kun sulla on työ, asiat paremmin kun monella muulla nykyään. Hyvää kevättä. 🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tyhjyyden ja huonommuuden tunne tulee varmaankin merkityksettömyyden tunteesta. Merkityksellisyys puolestaan syntyy aidosta yhteydestä toisiin ihmisiin, aidoista ihmissuhteista. Olet ryhtynyt sosiaalisten suhteiden osalta ilmeisesti anorektikoksi. Ehkä suojellaksi itseäsi, ehkä muita. Jokainen meistä kuitenkin tarvitsee aivan välttämättä muita ihmisiä. Ihminen on laumaeläin, ei yksinäinen susi. Ystävyyssuhteet sekä harrastuskaverit ovat yhtälailla merkityksellisiä. Pelkkä parisuhde ei määrittele koko elämää, jos et koe olevasi sellaiseen vielä valmis.
Mitä ihastumiseen väriin ihmisiin tulee, niin ihastukset alkavat lopulta muokkautua oman toipumisesi myötä. Sinua alkaa kiinnostaa tervehenkinen ja tasapainoinen seura silloin kun olet saavuttanut sen tason itse, koska alat etsiä itsesi vastinetta. Ethän varmaankaan enää haluaisi esim.juovaa kumppania joka viihtyy ennemmin baarissa kävelylenkin sijaan?
Pohdi alkuun mitkä asiat ja harrastukset sinua kiinnostavat ja ala mennä niitä kohti. Virheetkin ovat sallittuja, eli saatat aloittaa väärän harrasteryhmän, tai taidot eivät kehitykään toivotusti. Ole armollinen itsellesi ja aloita toinen harrastus. Älä jää kiinni huonouden tunteeseen, vaan hyväksy se. Totea tyynesti, että tämä ei nyt vain ollut sinun juttusi ja etsi uusi.
Kontaktia ihmisiin syntyy siinä matkanvarrella luontevasti(huom.jos harrastuksesi eivät ole kaikki täysin yksin tehtäviä). Tuo sama kaava toistuu sitten niissä ihmissuhteissa: jotkin kasvavat, kehittyvät ja syvenevät, kestävät aikaa, kulkevat mukana, kun taas toiset jäävät taa koska ei ole niin paljoa yhteistä.
Voithan mennä jollekin mökille, mutta toteuttaa ajatuksistasi välimallin version. Eli et ota alkoholia tai tupakkaa, mutta menet hiljentymään yksin sulkien maailman hetkeksi ulkopuolelle. Mikäli koet tarvitsevasi sellaista, ja tiedät että nuo olosuhteet eivät haasta raittiuttasi liikaa. Jos haet irtautumista maailmasta, et tarvitse siihen alkoholia, ainostaan sen, että vetäydyt hetkeksi ihmisistä, somesta, viestimistä ja uutisista kaikin tavoin. Joskus meillä ihmisillä tulee tarve olla ajatustemme kanssa hetki ihan yksin, ja se on täysin normaalia.
Toivottavasti uskaltaudut ottamaan ensimmäisen askeleen, ja alat mennä kohti niitä asioita joista pidät. Tärkeintä ei ole se kuinka hyvä olet jossain, vaan se mitä sen tekeminen saa aikaan sinussa.
Vain luuserit lopettaa kesken AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päihteettömyys ei tee elämää paremmaksi. Ilman päihteitä on vain synkkyys ja tylsyys. Ja sekin vielä että vain alkoholin käyttö on hyväksyttyä päihteiden käyttöä. Edes vähemmän haitallisia ei saisi käyttää. Elämä ilman iloja ei ole elämisen arvoista. Kaiken lisäksi eutanasiaa ei saa.
Elämä kannattaa aina päättää, että muilla on mahdollisuus elää.
Muista tämä ap.
Aina voi mennä vielä huonommin. Älä tee huonoja päätöksiä.