Lue keskustelun säännöt.
Lapsi oli itse tehnyt parista kirjasta tehtäviä eteenpäin, opettaja huomautti asiasta
09.09.2022 |
Lapsi oli siis innoissaan tehnyt sekä matikankirjastaan että äidinkielen tehtäväkirjastaan. Kertoi, että kun tunnilla oli saanut tehtävät jo valmiiksi mutta piti vielä odotella silloin neuvovaa opettajaa vielä tarkastamaan ne, niin hän oli sitten tehnyt kirjojen seuraavilta sivuilta tehtäviä, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Tämä oli siis tapahtunut tällä viikolla.
Asiasta oli laitettu viesti ja opettaja oli huomauttanut asiasta lapselle. Viestissä toivottiin, ettei tehtäviä tehtäisi itsenäisesti eteenpäin siitä asiasta missä ollaan, koska on tarkoituksena, että kirjoissa edetään opettajan johdolla suunnitelman mukaan asiasta toiseen. Ilmeisesti opettaja oli myös koulussa huomauttanut lapselle asiasta samoin, koska lapselle oli jäänyt se käsitys, että niitä tehtäviä ei olisi missään nimessä saanut tehdä enempää sieltä kirjasta.
Itselläni on kuitenkin aika ristiriitaiset ajatukset. Siis totta kai ymmärrän, että opettajalla on omat suunnitelmansa, minkä mukaan opetuksessa edetään. Ymmärrän siis periaatteessa opettajan perustelun siitä, että kirjoissakin pitäisi edetä samaan tahtiin ryhmässä. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että ei tuo mitä lapsi teki nyt niin kauhea asia ollut. Lapsi teki tehtäviä, koska oli innostunut oppimisesta? Yritin kyllä selittää lapselle kotona, että ei asia ole niin vakava, eikä oikeastaan ollut tehnyt mitään väärää. Että ne asiat kyllä oltaisiin opeteltu varmasti myöhemminkin ja myös tehtävät tehty silloin, joten mitään suurta vahinkoa ei ole tapahtunut. Ja että opettajaa itseään nyt varmaan harmitti se, että hän ei ehtinyt niitä asioita vielä opettaa. Silti lapselle tuntuu jääneen mielikuva siitä, että hän toimi väärin.
Onko muut saaneet huomautuksia samoista asioista? Mitä tapahtui?
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on tasapäistämisen ihmemaa. Tämän takia Suomesta tulee kovin vähän mitään alansa huippuosaajia, koska kouluaikana ei
1. Tunnisteta huippuoppilaita
2. Kannusteta heitä.
3. Ole mitään ohjelmaa jolla huippukyvyt pääsisivät etenemään koulussa nopeammin.Opetusta eriytetään koko ajan enemmän ja enemmän ylöspäin. Oma oppilaani on alakoulussa tehnyt jo 7.luokan matematiikan sisältöjä ja toinen alakoulun oppilas on suorittanut lukion kielten kursseja. Tätä tapahtuu koko ajan ja on mielestäni juuri tuota mainittua huippuoppilaiden tunnistamista ja kannustamista.
Hieno juttu että jossain tuota tehdään. Itse en ole törmännyt.
Työskentelin yli 10 vuotta sitten pääkaupunkiseudulla eräässä koulussa, jossa rehtori palkkasi resurssiopettajan tukemaan nimenomaan lahjakkaita oppilaita.
t. sama
Niinhän niitä alunperin palkattiin.
Mutta käytännössäpä sitten vaan jostain kumman syystä ne resurssiopettajat päätyikin tukemaan niitä luoka heikoimmin pärjääviä.
No sinne heikoimmille valuu aivan kaikki resurssit. Aivan pohjaton kaivo ko porukka. Hyvähän se toki on, että heitä autetaan. Mutta kyllä ne lahjakkaammatkin ansaitsisivat tukea.
Eikö oppilaita voisi jakaa eri luokille sen mukaan miten hommat sujuvat. Siis hitaat oppijat omaan, keskiverrot omaan ja nopeat omaan. Tämä että kaikki on samassa ryhmässä ei toimi.
Se jako pitäisi tehdä ainekohtaisesti ja jopa joka vuosi uudestaan. Lukiossa sellainen ryhmästä toiseen seilailu vielä toimiikin, ainakaan alimmilla luokilla ei missään tapauksessa.
No onhan siinä omat ongelmansa. Mutta ei tämä nykyinenkään systeemi ole hyvä. Mielestäni aikaisemmilla sivuilla oli ihan hyvää ideaa siitä, että lapset voisivat käydä ylempien ja alempien luokkien tunneilla tietyissä aineissa. Se tarjoaisi jokaiselle sitä omaa tasoa eikä sotkisi systeemiä liikaa.
m
Sen jälkeen ongelmana on vanhemmat, jotka haluavat lapsensa liian vaikealle tasolle. Ja lapset, jotka haluavat tietylle kurssille, koska kaveri on siellä. Pätee niin helpompaan kuin vaikeampaan suuntaan. Harva on niin oppimisorientoitunut, että erottaisi kaverisuhteet kurssin sisällöstä.
Lapset ovat laumaeläimiä vielä peruskoulussa. Antaa niiden olla sellaisia. Se tuo turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ongelma on siinä että käytännössä asia huomataan sitten tunnilla kun muut alkavat vasta tekemään tehtäviä ja sitten yksi oppilas sanookin, että olen jo tehnyt nämä. Siinä sitten samalla kun opettajan pitäisi auttaa ap:n lapsen luokkakavereita tehtävissä niin hän joutuukin yllättäen miettimään, että mistä saadaan ex tempore lisätehtäviä yhdelle joka onkin tehnyt ne tehtävät jo kotona etukäteen. Lisätehtäviäkin on kuitenkin rajallinen määrä olemassa ja ne ovat sähköiseesä muodossa eli pitää alkaa tulostamaan ja hakemaan tulosteet mahdollisesti eri puolelta koulua ja mitäs sitten tehdään kun luokka on jätettävä haun ajaksi ilman valvontaa. Open kaikki aika meneekin sitten siihen vain yhteen lapseen ja hänen lisätehtävien keksimiseen js tulostamiseen vaikka pitäisi auttaa muitakin. Aika itsekästä ap:lta ja lapseltaan.
Ja toiseksi, ei ole mitään takeita siitä että kotona tehdyt tehtävät on tehty oikein kun asiaa ei ehkä ole vielä opetettu koulussa ja kohta voikin ap:n lapsi olla tämän vuoksi ongelmissa. Ettekö nyt ap ihan oikeasti keksi lapselle kotona muuta mielekästä tekemistä tai vaihtoehtoisesti pyytäkää niitä lisätehtäviä opelta niin ei tulisi hänelle aina yllätyksenä ja hän ehtii sitten tunnilla tehdä omat työnsä kun aika ei silloin mene yhden lapsen lisätehtäviin.
Eikö niitä lisätehtäviä olisi järkevä pitää riittävästi tulostettuna aina mukana, että niitä on antaa tarvittaessa? Ei kai kukaan opettaja voi olla noin avuton hölmö, kun tuossa kuvailet.
Kyllä se opettaja tekisi ja monistaisi varalta ennakkoon, mutta jokainen moniste lasketaan. Sain juuri rehtorilta haukut, kun on liikaa monisteita otettu.
Monta asiaa opettaja hoitaisi toisin, mutta sitä rahaa ei ole. Siksi kouluissa tehdään kotiin päin aika idioottimaiselta näyttäviä ratkaisuja.
Miksei opettaja selitä rehtorille, että tätä samaa monistetta käytetään uudellenkin?
Kyllä, ihan tutulta kuulostaa. Meillä tämä ratkaistiin niin, että opettaja antoi lapsille lisätehtäväksi monisteita ja niiden avulla eriytti vähän ylöspäinkin, jos tarvetta ilmeni. Aina tietenkään tätä mahdollisuutta ei ole, mutta ehkä opettajaa voisi pyytää järjestämään näitä perus lisätehtäviä teidänkin lapselle?
Opettamisen kannalta lienee hankalaa, jos innokkaat oppilaat ovat kaikki eri kohdassa menossa ja toisaalta joku tosi innokas voi vaikka kuukauden aikana sutaista koko kirjan läpi. Mitäs ihmettä sitä sitten loppuvuosi opetellaan.
Eihän tuo vakavaa ole, ja lapselle on hyvä kertoa että ei tuota miettimään tarvi jäädä. Mutta jos tehtävät ovat liian helppoja, siitä tulisikin olla opettajaan yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on tasapäistämisen ihmemaa. Tämän takia Suomesta tulee kovin vähän mitään alansa huippuosaajia, koska kouluaikana ei
1. Tunnisteta huippuoppilaita
2. Kannusteta heitä.
3. Ole mitään ohjelmaa jolla huippukyvyt pääsisivät etenemään koulussa nopeammin.Opetusta eriytetään koko ajan enemmän ja enemmän ylöspäin. Oma oppilaani on alakoulussa tehnyt jo 7.luokan matematiikan sisältöjä ja toinen alakoulun oppilas on suorittanut lukion kielten kursseja. Tätä tapahtuu koko ajan ja on mielestäni juuri tuota mainittua huippuoppilaiden tunnistamista ja kannustamista.
Hieno juttu että jossain tuota tehdään. Itse en ole törmännyt.
Työskentelin yli 10 vuotta sitten pääkaupunkiseudulla eräässä koulussa, jossa rehtori palkkasi resurssiopettajan tukemaan nimenomaan lahjakkaita oppilaita.
t. sama
Niinhän niitä alunperin palkattiin.
Mutta käytännössäpä sitten vaan jostain kumman syystä ne resurssiopettajat päätyikin tukemaan niitä luoka heikoimmin pärjääviä.
No sinne heikoimmille valuu aivan kaikki resurssit. Aivan pohjaton kaivo ko porukka. Hyvähän se toki on, että heitä autetaan. Mutta kyllä ne lahjakkaammatkin ansaitsisivat tukea.
Eikö oppilaita voisi jakaa eri luokille sen mukaan miten hommat sujuvat. Siis hitaat oppijat omaan, keskiverrot omaan ja nopeat omaan. Tämä että kaikki on samassa ryhmässä ei toimi.
Se jako pitäisi tehdä ainekohtaisesti ja jopa joka vuosi uudestaan. Lukiossa sellainen ryhmästä toiseen seilailu vielä toimiikin, ainakaan alimmilla luokilla ei missään tapauksessa.
No onhan siinä omat ongelmansa. Mutta ei tämä nykyinenkään systeemi ole hyvä. Mielestäni aikaisemmilla sivuilla oli ihan hyvää ideaa siitä, että lapset voisivat käydä ylempien ja alempien luokkien tunneilla tietyissä aineissa. Se tarjoaisi jokaiselle sitä omaa tasoa eikä sotkisi systeemiä liikaa.
Miten siinä sitten siirrytään kouluasteelta toiselle, jos on vuoden muuta luokkaa jäljessä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vähän samaa nyt, kun opettaja vaihtui. Aiemman opettajan kanssa saivat edetä omaa tahtia, kunhan vaan opettaja tarkistaa tehtävät jossain välissä. Lapseni teki matikassa tokalla sekä tokan että kolmannen luokan kirjan.
Uuden opettajan kanssa tehdään kaikki samaa tahtia tehtäviä. Ja ensimmäisellä viikolla tuli kahdet valitukset, kun lapsi oli tehnyt huvikseen extraa. Lapsi siis nyt kolmannella ja tekee uudestaan sitä matikan kirjaa, jonka jo viime vuonna sai tehtyä. Opettaja ei tajua eriyttämisestä mitään. Sen mielestä on ihan ok tankata ne jo opetellut tehtävät uudelleen tänä vuonna. Lapsi kuoli tylsyyteen ja kiukutteli kouluunmenosta joka hemmetin aamu.
Soitin sekä erityisopettajalle että rehtorille, että saatiin eriyttäminen kuntoon. Nyt lapsi saa tehdä matikka-diplomia ja netin oppimisportaalista tehtäviä, kun on saanut päivän tehtävät valmiiksi. Äikässä saa lukea kirjaa, kun on tehnyt tehtävät. Tätä mallia menty nyt viikko ja nyt loppuviikosta huomasi, että koulumotivaatio on jo vähän parantunut. Kertoo innoissaan mitä kaikkea on saanut tehtyä ja oppinut.
Sanoisin näin luokan- ja matikanopettajana, että aiempi opettaja on ollut hiukka pihalla ylöspäin eriyttämisestä. Ylöspäineriyttäminen ei tarkoita sitä, että tehdään seuraavan vuosiluokan kirjaa, koska riski siihen, että ei opita asiaa kunnolla ymmärryksen tasolla on suuri, vaikka mekaaniset tehtävät onnistuisivatkin. Ylöspäin voi eriyttää nimenomaan matikkadiplomin, onhelmanratkaisutehtävien ( sekä avoimien että suljettujen avulla) lisäksi usein kirjasarjojen digimateriaaleista löytyy hyviä ylöspäineriyttäviä monisteita, saman vuosiluokan toisen kirjan ongelmanratkaisu tehtäviä voi tehdä, oppilas voi myös tehdä itse pulmatehtäviä opittavasta asiasta, auttaa toisia oppilaita tehtävissä ( jos sen luonteinen) näin hän joutuu itsekkin sanallistamaan opittavaa asiaa, auttaminen ei ole vastausten kertomista. Näin nopeasti mietittynä keinoja on muitakin kuin tehdä seuraavan vuosiluokan kirjaa, joka vain siirtää ongelmaa. Opettaminen ei ole tehtävien opettelua vaan opetettavan asian ymmärtämistä.
Äidinkielessä voi taitavalle oppilaalle antaa haastavampia kirjoitustehtäviä (esim. osa kirjoittaa viisi virkettä kuvasta, toinen tarinan) uetusta tekstistä kysymysten tekemistä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vähän samaa nyt, kun opettaja vaihtui. Aiemman opettajan kanssa saivat edetä omaa tahtia, kunhan vaan opettaja tarkistaa tehtävät jossain välissä. Lapseni teki matikassa tokalla sekä tokan että kolmannen luokan kirjan.
Uuden opettajan kanssa tehdään kaikki samaa tahtia tehtäviä. Ja ensimmäisellä viikolla tuli kahdet valitukset, kun lapsi oli tehnyt huvikseen extraa. Lapsi siis nyt kolmannella ja tekee uudestaan sitä matikan kirjaa, jonka jo viime vuonna sai tehtyä. Opettaja ei tajua eriyttämisestä mitään. Sen mielestä on ihan ok tankata ne jo opetellut tehtävät uudelleen tänä vuonna. Lapsi kuoli tylsyyteen ja kiukutteli kouluunmenosta joka hemmetin aamu.
Soitin sekä erityisopettajalle että rehtorille, että saatiin eriyttäminen kuntoon. Nyt lapsi saa tehdä matikka-diplomia ja netin oppimisportaalista tehtäviä, kun on saanut päivän tehtävät valmiiksi. Äikässä saa lukea kirjaa, kun on tehnyt tehtävät. Tätä mallia menty nyt viikko ja nyt loppuviikosta huomasi, että koulumotivaatio on jo vähän parantunut. Kertoo innoissaan mitä kaikkea on saanut tehtyä ja oppinut.
Sanoisin näin luokan- ja matikanopettajana, että aiempi opettaja on ollut hiukka pihalla ylöspäin eriyttämisestä. Ylöspäineriyttäminen ei tarkoita sitä, että tehdään seuraavan vuosiluokan kirjaa, koska riski siihen, että ei opita asiaa kunnolla ymmärryksen tasolla on suuri, vaikka mekaaniset tehtävät onnistuisivatkin. Ylöspäin voi eriyttää nimenomaan matikkadiplomin, onhelmanratkaisutehtävien ( sekä avoimien että suljettujen avulla) lisäksi usein kirjasarjojen digimateriaaleista löytyy hyviä ylöspäineriyttäviä monisteita, saman vuosiluokan toisen kirjan ongelmanratkaisu tehtäviä voi tehdä, oppilas voi myös tehdä itse pulmatehtäviä opittavasta asiasta, auttaa toisia oppilaita tehtävissä ( jos sen luonteinen) näin hän joutuu itsekkin sanallistamaan opittavaa asiaa, auttaminen ei ole vastausten kertomista. Näin nopeasti mietittynä keinoja on muitakin kuin tehdä seuraavan vuosiluokan kirjaa, joka vain siirtää ongelmaa. Opettaminen ei ole tehtävien opettelua vaan opetettavan asian ymmärtämistä.
Äidinkielessä voi taitavalle oppilaalle antaa haastavampia kirjoitustehtäviä (esim. osa kirjoittaa viisi virkettä kuvasta, toinen tarinan) uetusta tekstistä kysymysten tekemistä jne.
Mitä vaan, mutta ei vielä ekoilla luokilla lasta toisten lasten apuopettajaksi neuvomaan tehtävissä. Se ei ole lapsen tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on tasapäistämisen ihmemaa. Tämän takia Suomesta tulee kovin vähän mitään alansa huippuosaajia, koska kouluaikana ei
1. Tunnisteta huippuoppilaita
2. Kannusteta heitä.
3. Ole mitään ohjelmaa jolla huippukyvyt pääsisivät etenemään koulussa nopeammin.Opetusta eriytetään koko ajan enemmän ja enemmän ylöspäin. Oma oppilaani on alakoulussa tehnyt jo 7.luokan matematiikan sisältöjä ja toinen alakoulun oppilas on suorittanut lukion kielten kursseja. Tätä tapahtuu koko ajan ja on mielestäni juuri tuota mainittua huippuoppilaiden tunnistamista ja kannustamista.
Hieno juttu että jossain tuota tehdään. Itse en ole törmännyt.
Työskentelin yli 10 vuotta sitten pääkaupunkiseudulla eräässä koulussa, jossa rehtori palkkasi resurssiopettajan tukemaan nimenomaan lahjakkaita oppilaita.
t. sama
Niinhän niitä alunperin palkattiin.
Mutta käytännössäpä sitten vaan jostain kumman syystä ne resurssiopettajat päätyikin tukemaan niitä luoka heikoimmin pärjääviä.
No sinne heikoimmille valuu aivan kaikki resurssit. Aivan pohjaton kaivo ko porukka. Hyvähän se toki on, että heitä autetaan. Mutta kyllä ne lahjakkaammatkin ansaitsisivat tukea.
Eikö oppilaita voisi jakaa eri luokille sen mukaan miten hommat sujuvat. Siis hitaat oppijat omaan, keskiverrot omaan ja nopeat omaan. Tämä että kaikki on samassa ryhmässä ei toimi.
Se jako pitäisi tehdä ainekohtaisesti ja jopa joka vuosi uudestaan. Lukiossa sellainen ryhmästä toiseen seilailu vielä toimiikin, ainakaan alimmilla luokilla ei missään tapauksessa.
No onhan siinä omat ongelmansa. Mutta ei tämä nykyinenkään systeemi ole hyvä. Mielestäni aikaisemmilla sivuilla oli ihan hyvää ideaa siitä, että lapset voisivat käydä ylempien ja alempien luokkien tunneilla tietyissä aineissa. Se tarjoaisi jokaiselle sitä omaa tasoa eikä sotkisi systeemiä liikaa.
m
Sen jälkeen ongelmana on vanhemmat, jotka haluavat lapsensa liian vaikealle tasolle. Ja lapset, jotka haluavat tietylle kurssille, koska kaveri on siellä. Pätee niin helpompaan kuin vaikeampaan suuntaan. Harva on niin oppimisorientoitunut, että erottaisi kaverisuhteet kurssin sisällöstä.
Lapset ovat laumaeläimiä vielä peruskoulussa. Antaa niiden olla sellaisia. Se tuo turvaa.
Mutta miksi se olisi päätös, johon lapsi tai vanhemmat saisi vaikuttaa? Ei siitäkään kysytä meneekö lapsi pien ryhmään a maanantaiaamuna vai b tiistai-iltapäivänä. Se ihan luki lukujärjestyksessä kumpaan mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkäälle ja ahkeralle lapselle kannattaakin opettaa opettajan typerien mielipiteiden kyseenalaistamista. Harvemmin nuo peruskoulun opettajat ovat mitään ruudinkeksijöitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel nyt taas. Opettaja on varmaan ihan rauhallisesti asian oppilaalle sanonut ja sillä piste. Kuka on muka sanonut, että nyt on tapahtunut kauhea juttu? Tuskin opettaja. Mitä muuta ope olisi voinut tehdä kuin vastaisuuden varalle sanoa? Yli 20 oppilaan ryhmässä on tilanne ihan aina se, että kun osa on tehnyt koko tehtävän, osa vasta aloittelee. Opettaja etenee keskiarvon mukaan. Semmoista se on. Älä turhaan itse tee aiheesta valtavaa numeroa.
Mutta onko paras keino tosiaan hoitaa se asia niin, että tokaluokkalaiselle jää tosiaan se käsitys, että hän toimi väärin tehdessään tehtäviä eteenpäin?
Uskoisin että normitokaluokkalainen on riittävän kypsä ymmärtämään ohjeita ja toimimaan yhteistyössä opettajan toiveiden mukaisesti. Jos lapsellesi jäi se käsitys että on väärin olla seuraamatta opettajan ohjeita kun tehdään tehtäviä, hän on ymmärtänyt jotakin ihan oikein. Jos hän siitä huolimatta ei noudata ohjeita, hänellä saattaa olla ongelma. Toivottavasti sinä et ole sen ongelman aiheuttaja. Reaktiosi on ylimitoitettu ja teet vahinkoa lapsellesi paisuttelemalla asiaa.
Ei tainnut olla kyse siitä, että oppilas ei olisi seurannut opettajan ohjeita tehtäviä tehdessä. Oli kyse siitä, että tehtävien tekemisen jälkeen opettaja jätti oppilaan pitkäksi aikaa täysin oman onnensa nojaan ilman mitään järkevää tekemistä.
Minusta kuulostaa positiiviselta se, että lapsi pelkän odottelun, tai häiriköinnin, sijaan alkoi itse pohtia, miten voisi edesauttaa omaa oppimistaan, vaikkei se ihan samoja ajatuksia opettajan ajatusten kanssa mennytkään.
Aina voi spinnata ja vääntää asioita itselleen mieleisemmiksi, mutta tosiasia on se, että tässä on kyse siitä että ap esitti harmistuksensa siitä että opettaja ohjeisti hänen lastaan. Mistään muusta ei ollut kyse. Kommenttini on suora vastaus ap:n omaan kommenttiin. On todella erikoista keskustelukulttuuria sivuuttaa tosiasiat ihan tuosta vaan, vaikka se onkin tämän palstan tavaramerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkäälle ja ahkeralle lapselle kannattaakin opettaa opettajan typerien mielipiteiden kyseenalaistamista. Harvemmin nuo peruskoulun opettajat ovat mitään ruudinkeksijöitä
Sinulla on tuskin mitään kokemusta älykkäistä lapsista tai aikuisista mutta kyseenalaistamisesta varmaan sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tollasta tasapäistämistä se oli jo peruskoulun alkuaikoina, samat kokemukset itsellä 1970-luvulta
"Pirkkalan moniste" Nyt sosiaalidemokratia ja oma maa (pääoma) ajattelu ensin on haitallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel nyt taas. Opettaja on varmaan ihan rauhallisesti asian oppilaalle sanonut ja sillä piste. Kuka on muka sanonut, että nyt on tapahtunut kauhea juttu? Tuskin opettaja. Mitä muuta ope olisi voinut tehdä kuin vastaisuuden varalle sanoa? Yli 20 oppilaan ryhmässä on tilanne ihan aina se, että kun osa on tehnyt koko tehtävän, osa vasta aloittelee. Opettaja etenee keskiarvon mukaan. Semmoista se on. Älä turhaan itse tee aiheesta valtavaa numeroa.
Mutta onko paras keino tosiaan hoitaa se asia niin, että tokaluokkalaiselle jää tosiaan se käsitys, että hän toimi väärin tehdessään tehtäviä eteenpäin?
Uskoisin että normitokaluokkalainen on riittävän kypsä ymmärtämään ohjeita ja toimimaan yhteistyössä opettajan toiveiden mukaisesti. Jos lapsellesi jäi se käsitys että on väärin olla seuraamatta opettajan ohjeita kun tehdään tehtäviä, hän on ymmärtänyt jotakin ihan oikein. Jos hän siitä huolimatta ei noudata ohjeita, hänellä saattaa olla ongelma. Toivottavasti sinä et ole sen ongelman aiheuttaja. Reaktiosi on ylimitoitettu ja teet vahinkoa lapsellesi paisuttelemalla asiaa.
Ei tainnut olla kyse siitä, että oppilas ei olisi seurannut opettajan ohjeita tehtäviä tehdessä. Oli kyse siitä, että tehtävien tekemisen jälkeen opettaja jätti oppilaan pitkäksi aikaa täysin oman onnensa nojaan ilman mitään järkevää tekemistä.
Minusta kuulostaa positiiviselta se, että lapsi pelkän odottelun, tai häiriköinnin, sijaan alkoi itse pohtia, miten voisi edesauttaa omaa oppimistaan, vaikkei se ihan samoja ajatuksia opettajan ajatusten kanssa mennytkään.
Aina voi spinnata ja vääntää asioita itselleen mieleisemmiksi, mutta tosiasia on se, että tässä on kyse siitä että ap esitti harmistuksensa siitä että opettaja ohjeisti hänen lastaan. Mistään muusta ei ollut kyse. Kommenttini on suora vastaus ap:n omaan kommenttiin. On todella erikoista keskustelukulttuuria sivuuttaa tosiasiat ihan tuosta vaan, vaikka se onkin tämän palstan tavaramerkki.
Minusta taas ydinongelma edelleen oli se, että opettaja oli jättänyt lapsen tunnilla yksin oman onnensa nojaan pitkäksi aikaa. Lapsi oli siis jäänyt tunnilla ilman opettajan aikaa, mikä tosin taitaa olla aika yleistä nykyään, että opettajan aika oppilaiden kesken jakautuu hyvin epätasaisesti. Sitten opettaja oli harmistunut, kun lapsi ei ollutkaan vaan pyöritellyt peukaloita koko aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkäälle ja ahkeralle lapselle kannattaakin opettaa opettajan typerien mielipiteiden kyseenalaistamista. Harvemmin nuo peruskoulun opettajat ovat mitään ruudinkeksijöitä
Sinulla on tuskin mitään kokemusta älykkäistä lapsista tai aikuisista mutta kyseenalaistamisesta varmaan sitäkin enemmän.
Itseasiassa on jonkin verran kokemusta. Olen huomannut, että lapseni koulukirjoissa on opetettu vanhentunutta tietoa ja olen tästä huomauttanutkin. Opettajan reaktio tähän on ollut mallia olankohautus. Matematiikan läksyjä tehdessämme olen usein nojannut vanhempiin oppikirjoihin sillä niissä tehtävät on usein selkeämpiä ja vaativampia ja opettavat paremmin laskuruutinia mikä on ala-asteelaiselle tärkeää hallita. Nykyopettajat tuntuvat suosivan ilmiö-opettamista missä ei kannusteta perusteellisiin laskurutiineihin ja sen opetteluun, ja olenkin lapselleni opettanut, että opettajakin on vain ihminen eikä hänen metodit ole aina ne parhaat mahdolliset.
Koulutukseltani olen tekniikan tohtori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astuin tuohon samaan ansaan ympäristö opista ekaluokalla vuonna -89.
Muistan yhä miten opettaja laittoi minut kumittamaan kaiken pois ja sätti minua ja nolasi luokan kuullen.
Ja samaan aikaan luokan matikkanero sai laskea ylimääräisiä tehtäviä kirjan takaa mitä vauhtia vain ennätti, saaden vain kehuja.
En minä tiennyt, että on joku ero tehdä lisätehtäviä kirjan takaa, tai kirjan sivuja eteenpäin, kun mitään lisätehtäviä ei ollut.
Oma poikani teki kaikki tehtävät ja pari sivua lisää tunneilla ekaluokalla 8 vuotta sitten. Tapahtui sama asia, opettaja laittoi wilmaviestiä ja poika sai torut opettajalta. Poika ei enää sen jälkeen tehnyt ylimääräisiä tehtäviä tunneilla, mutta koska sai ne kaikki vaaditut tehtyä nopeasti, alkoi häiritä muita, koska ei jaksanut vaan odotella sitten, että muut ehtivät perässä. Sen jälkeen wilmaan tuli valitusta, että häiriköi tunnilla.
Sanoin opettajalle, että anna pojalle lisää tehtäviä. Opettaja antoi, mutta poika sanoi, että ne on niitä samoja tehtäviä kaikki, että turhaan hän tekee moninkertaisesti töitä muihin nähden. Poika lakkasi tekemästä mitään tehtäviä ollenkaan tunneilla, sanoen, että kaikki on liian helppoa. Taas tuli wilmaviestiä, että poika ei tottele mitään. Sanoin opettajalle, että anna jokin palkinto, vaikka pädi ja matikkapelejä, jonka saa kun on tehnyt tehtävät valmiiksi, Toimi, poika laski taas laskut ja sai lopputunnin ajaksi pädin, ja lakkasi häiriköimästä muita.
Kummallisinta oli vain, että opettaja ei itse tiennyt mitä tuon kanssa voisi tehdä.
Ja uskomattominta, että tämä sama meno jatkuu kouluissa yhä. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel nyt taas. Opettaja on varmaan ihan rauhallisesti asian oppilaalle sanonut ja sillä piste. Kuka on muka sanonut, että nyt on tapahtunut kauhea juttu? Tuskin opettaja. Mitä muuta ope olisi voinut tehdä kuin vastaisuuden varalle sanoa? Yli 20 oppilaan ryhmässä on tilanne ihan aina se, että kun osa on tehnyt koko tehtävän, osa vasta aloittelee. Opettaja etenee keskiarvon mukaan. Semmoista se on. Älä turhaan itse tee aiheesta valtavaa numeroa.
Mutta onko paras keino tosiaan hoitaa se asia niin, että tokaluokkalaiselle jää tosiaan se käsitys, että hän toimi väärin tehdessään tehtäviä eteenpäin?
Uskoisin että normitokaluokkalainen on riittävän kypsä ymmärtämään ohjeita ja toimimaan yhteistyössä opettajan toiveiden mukaisesti. Jos lapsellesi jäi se käsitys että on väärin olla seuraamatta opettajan ohjeita kun tehdään tehtäviä, hän on ymmärtänyt jotakin ihan oikein. Jos hän siitä huolimatta ei noudata ohjeita, hänellä saattaa olla ongelma. Toivottavasti sinä et ole sen ongelman aiheuttaja. Reaktiosi on ylimitoitettu ja teet vahinkoa lapsellesi paisuttelemalla asiaa.
Ei tainnut olla kyse siitä, että oppilas ei olisi seurannut opettajan ohjeita tehtäviä tehdessä. Oli kyse siitä, että tehtävien tekemisen jälkeen opettaja jätti oppilaan pitkäksi aikaa täysin oman onnensa nojaan ilman mitään järkevää tekemistä.
Minusta kuulostaa positiiviselta se, että lapsi pelkän odottelun, tai häiriköinnin, sijaan alkoi itse pohtia, miten voisi edesauttaa omaa oppimistaan, vaikkei se ihan samoja ajatuksia opettajan ajatusten kanssa mennytkään.
Aina voi spinnata ja vääntää asioita itselleen mieleisemmiksi, mutta tosiasia on se, että tässä on kyse siitä että ap esitti harmistuksensa siitä että opettaja ohjeisti hänen lastaan. Mistään muusta ei ollut kyse. Kommenttini on suora vastaus ap:n omaan kommenttiin. On todella erikoista keskustelukulttuuria sivuuttaa tosiasiat ihan tuosta vaan, vaikka se onkin tämän palstan tavaramerkki.
Minusta taas ydinongelma edelleen oli se, että opettaja oli jättänyt lapsen tunnilla yksin oman onnensa nojaan pitkäksi aikaa. Lapsi oli siis jäänyt tunnilla ilman opettajan aikaa, mikä tosin taitaa olla aika yleistä nykyään, että opettajan aika oppilaiden kesken jakautuu hyvin epätasaisesti. Sitten opettaja oli harmistunut, kun lapsi ei ollutkaan vaan pyöritellyt peukaloita koko aikaa.
Jos opettaja olisi tullut ap:n lapsen luokse, joku muu olisi jäänyt ilman opettajan aikaa oman onnensa nojaan. Jokainen vuorollaan, ja silloin osan on vain pakko odottaa.
Minä luin ala-asteella esim. äidinkielen kirjan läpi samana päivänä kun sain sen. Tunneilla lueskelin kirjoja eteenpäin kun piti odottaa, että kaikki ehtivät tehdä / lukea.
Kerro lapselle, että voi hyvin lukea ja tehdä tehtäviä mielessään, niin, ettei kirjoita vastauksia kirjaan.
Opettajalta voisi kysyä, että mitä lapsi tekee odotteluajan? Voisiko saada lisätehtäviä?
Ymmärrän hyvin aloittajan kysymyksen, koska osa lapsista on valtavan tiedonhaluisia ja nopeita suoriutumaan tehtävistä. Itselle kävi peruskoulun ja lukion aikana niin, että kyllästyin siihen odottamiseen. Sitten minusta tulikin keskivertotapaus, koska käytin sen odotteluajan omien asioiden pohdiskeluun. En lukenut kokeisiin, sain silti hyviä arvosanoja hyvin helposti. Lasta saattaa odottaa laiskaksi muuttuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel nyt taas. Opettaja on varmaan ihan rauhallisesti asian oppilaalle sanonut ja sillä piste. Kuka on muka sanonut, että nyt on tapahtunut kauhea juttu? Tuskin opettaja. Mitä muuta ope olisi voinut tehdä kuin vastaisuuden varalle sanoa? Yli 20 oppilaan ryhmässä on tilanne ihan aina se, että kun osa on tehnyt koko tehtävän, osa vasta aloittelee. Opettaja etenee keskiarvon mukaan. Semmoista se on. Älä turhaan itse tee aiheesta valtavaa numeroa.
Mutta onko paras keino tosiaan hoitaa se asia niin, että tokaluokkalaiselle jää tosiaan se käsitys, että hän toimi väärin tehdessään tehtäviä eteenpäin?
Uskoisin että normitokaluokkalainen on riittävän kypsä ymmärtämään ohjeita ja toimimaan yhteistyössä opettajan toiveiden mukaisesti. Jos lapsellesi jäi se käsitys että on väärin olla seuraamatta opettajan ohjeita kun tehdään tehtäviä, hän on ymmärtänyt jotakin ihan oikein. Jos hän siitä huolimatta ei noudata ohjeita, hänellä saattaa olla ongelma. Toivottavasti sinä et ole sen ongelman aiheuttaja. Reaktiosi on ylimitoitettu ja teet vahinkoa lapsellesi paisuttelemalla asiaa.
Ei tainnut olla kyse siitä, että oppilas ei olisi seurannut opettajan ohjeita tehtäviä tehdessä. Oli kyse siitä, että tehtävien tekemisen jälkeen opettaja jätti oppilaan pitkäksi aikaa täysin oman onnensa nojaan ilman mitään järkevää tekemistä.
Minusta kuulostaa positiiviselta se, että lapsi pelkän odottelun, tai häiriköinnin, sijaan alkoi itse pohtia, miten voisi edesauttaa omaa oppimistaan, vaikkei se ihan samoja ajatuksia opettajan ajatusten kanssa mennytkään.
Aina voi spinnata ja vääntää asioita itselleen mieleisemmiksi, mutta tosiasia on se, että tässä on kyse siitä että ap esitti harmistuksensa siitä että opettaja ohjeisti hänen lastaan. Mistään muusta ei ollut kyse. Kommenttini on suora vastaus ap:n omaan kommenttiin. On todella erikoista keskustelukulttuuria sivuuttaa tosiasiat ihan tuosta vaan, vaikka se onkin tämän palstan tavaramerkki.
Minusta taas ydinongelma edelleen oli se, että opettaja oli jättänyt lapsen tunnilla yksin oman onnensa nojaan pitkäksi aikaa. Lapsi oli siis jäänyt tunnilla ilman opettajan aikaa, mikä tosin taitaa olla aika yleistä nykyään, että opettajan aika oppilaiden kesken jakautuu hyvin epätasaisesti. Sitten opettaja oli harmistunut, kun lapsi ei ollutkaan vaan pyöritellyt peukaloita koko aikaa.
Jos opettaja olisi tullut ap:n lapsen luokse, joku muu olisi jäänyt ilman opettajan aikaa oman onnensa nojaan. Jokainen vuorollaan, ja silloin osan on vain pakko odottaa.
Yleensä se opettajan aika vaan tuppaa jakaantumaan siten, että se opettajan lähes kaikki aika menee siellä enemmän tukea tarvitsevien luona, ja muut jää silloin vähemmälle huomiolle kokonaisuudessaan.
Siis opettaja neuvoo niitä vieressäoloa vaativia sen 20 minuuttia, sitten kymmenessä sekunnissa vilkaisee muiden tehtävät.
Vuoroa on pakko odottaa joo, mutta rajansa odottamisellakin. Voisi se odottelu jakaantua paremminkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä luin ala-asteella esim. äidinkielen kirjan läpi samana päivänä kun sain sen. Tunneilla lueskelin kirjoja eteenpäin kun piti odottaa, että kaikki ehtivät tehdä / lukea.
Kerro lapselle, että voi hyvin lukea ja tehdä tehtäviä mielessään, niin, ettei kirjoita vastauksia kirjaan.
Opettajalta voisi kysyä, että mitä lapsi tekee odotteluajan? Voisiko saada lisätehtäviä?
Ymmärrän hyvin aloittajan kysymyksen, koska osa lapsista on valtavan tiedonhaluisia ja nopeita suoriutumaan tehtävistä. Itselle kävi peruskoulun ja lukion aikana niin, että kyllästyin siihen odottamiseen. Sitten minusta tulikin keskivertotapaus, koska käytin sen odotteluajan omien asioiden pohdiskeluun. En lukenut kokeisiin, sain silti hyviä arvosanoja hyvin helposti. Lasta saattaa odottaa laiskaksi muuttuminen.
Kyllä. Mulle kävi samalla tavalla. Sain aina helpolla numeroita alakoulusta lukioon, enkä edes yliopistossa lukenut kunnolla mitään. Silti keskiarvo heilui 4. Ongelmia olikin vastassa vasta gradun kanssa, kun en tuntenut kunnolla alan teoksia. Vaikka mulla meneekin hyvin, joskus pohdin mitä olisi käynyt, jos mun into opiskeluun ei olisi lakannut jo ensimmäisinä kouluvuosina.
Pelkäsin myös että omalle lapselle käy noin. Mutta onneksi hänen opettajansa osaa motivoida kaikkia taitotasosta riippumatta. Hirveää hassausta jos nopeiden ja motivoituneiden innon annetaan vain lopahtaa heti alkumetreillä siihen loputtomaan odotteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel nyt taas. Opettaja on varmaan ihan rauhallisesti asian oppilaalle sanonut ja sillä piste. Kuka on muka sanonut, että nyt on tapahtunut kauhea juttu? Tuskin opettaja. Mitä muuta ope olisi voinut tehdä kuin vastaisuuden varalle sanoa? Yli 20 oppilaan ryhmässä on tilanne ihan aina se, että kun osa on tehnyt koko tehtävän, osa vasta aloittelee. Opettaja etenee keskiarvon mukaan. Semmoista se on. Älä turhaan itse tee aiheesta valtavaa numeroa.
Mutta onko paras keino tosiaan hoitaa se asia niin, että tokaluokkalaiselle jää tosiaan se käsitys, että hän toimi väärin tehdessään tehtäviä eteenpäin?
Uskoisin että normitokaluokkalainen on riittävän kypsä ymmärtämään ohjeita ja toimimaan yhteistyössä opettajan toiveiden mukaisesti. Jos lapsellesi jäi se käsitys että on väärin olla seuraamatta opettajan ohjeita kun tehdään tehtäviä, hän on ymmärtänyt jotakin ihan oikein. Jos hän siitä huolimatta ei noudata ohjeita, hänellä saattaa olla ongelma. Toivottavasti sinä et ole sen ongelman aiheuttaja. Reaktiosi on ylimitoitettu ja teet vahinkoa lapsellesi paisuttelemalla asiaa.
Ei tainnut olla kyse siitä, että oppilas ei olisi seurannut opettajan ohjeita tehtäviä tehdessä. Oli kyse siitä, että tehtävien tekemisen jälkeen opettaja jätti oppilaan pitkäksi aikaa täysin oman onnensa nojaan ilman mitään järkevää tekemistä.
Minusta kuulostaa positiiviselta se, että lapsi pelkän odottelun, tai häiriköinnin, sijaan alkoi itse pohtia, miten voisi edesauttaa omaa oppimistaan, vaikkei se ihan samoja ajatuksia opettajan ajatusten kanssa mennytkään.
Aina voi spinnata ja vääntää asioita itselleen mieleisemmiksi, mutta tosiasia on se, että tässä on kyse siitä että ap esitti harmistuksensa siitä että opettaja ohjeisti hänen lastaan. Mistään muusta ei ollut kyse. Kommenttini on suora vastaus ap:n omaan kommenttiin. On todella erikoista keskustelukulttuuria sivuuttaa tosiasiat ihan tuosta vaan, vaikka se onkin tämän palstan tavaramerkki.
Minusta taas ydinongelma edelleen oli se, että opettaja oli jättänyt lapsen tunnilla yksin oman onnensa nojaan pitkäksi aikaa. Lapsi oli siis jäänyt tunnilla ilman opettajan aikaa, mikä tosin taitaa olla aika yleistä nykyään, että opettajan aika oppilaiden kesken jakautuu hyvin epätasaisesti. Sitten opettaja oli harmistunut, kun lapsi ei ollutkaan vaan pyöritellyt peukaloita koko aikaa.
Jos opettaja olisi tullut ap:n lapsen luokse, joku muu olisi jäänyt ilman opettajan aikaa oman onnensa nojaan. Jokainen vuorollaan, ja silloin osan on vain pakko odottaa.
No ei kyllä ole oikein, että 15 muuta oppilasta usein vaan odottaa kun opettaja ei ehdi heidän luokseen, koska opettajan pitää koko ajan vahtia, ettei Veeti-Jalmari kiipeä kirjahyllyyn ja ettei Liina-Pirkkoli työnnä pyyhekumeja anukseensa.
Mutta ongelma ei ole se, että niitä tehtäviä ei saa tehdä. Ongelma on se, että lapsi saa ne tehtävät valmiiksi ja pyörittää peukaloitaan tylsistyneenä lopun tunnista. Mikä onkin sitten melkein puolet koko päivästä.
Nopeat kun voisivat käyttää aikansa myös rakentavasti.