Miksi ikävöin ja itken miehen perään joka kohtelee minua huonosti

Mieti tarkkaan mikä se mies on ja mieti myös oletko ansainnut sellaista - vai parempaa?

Nosto

Olikohan tämä minun ketju. Mutta taas olen irtautumassa hyväksikäyttösuhteesta.

ap

Monestikin miehen perä käyttäytyy huonosti.

Olet jännäkoukussa.

Siihen ei sitten ole lääkitystä eli seurusteluyritykset kilttimiehen kanssa eivät tule kestämään. Turpaan pitää saada, että pillu kostuu.

"Kuvailit juuri sen mekanismin: välillä on ihana ja välillä on kamala. Tuo on juuri se, mikä sen aiheuttaa. Voithan itsekin googlata. "

Ei, edelleenkään mielestäni nuo nousut ja laskut eivät sinällään aiheuta mitään. Sanotaan näin että jos alussa oli ihanaa ja olin äärettömän ihastunut, niin jokaisen kaltoinkohtelun myötä ihastus tietysti alkoi rapista. Mutta mä olen vain liian kovapäinen uskomaan vähällä, että olisi tasainen hyvä mahdotonta. Ei sillä vuoristoradalla ole kiintymisen kanssa tekemistä, niitä laskuja ei vain ollut vielä riittävästi että olisin luopunut kokonaan toivosta.

Olen siis näköjään joku näistä alkupään kirjoittajista, ja nyt se kai on ohi viimein. Voin myöntää että haluaisin hänet yhä, jos hän ei olisi yhtäkkiä ilkeä, väkivaltainen ja selvästikin pettämiseen taipuvainen.

En tiedä, jos hän menisi terapiaan ja lakkaisi juomasta, niin asiat voisivat olla toisin. Mutta tätä ei tapahdu, hän ei terapiaan mene koska hänhän ei ole hullu, kuten minä kuulemma.

Viimeksi marraskuussa uskoin taas että kaikki voisi mennä hyvin, hän lupasi auttaa koska olin loukannut jalkani enkä oikein pärjännyt kotonani vedenkantojen, lumitöiden jne kanssa.

Siinä kun se veteli mua poskelta toiselle, veti hiuksista ja heilui siinä mun luultavasti murtuneen jalkani päällä,  ja heitti taas ulos keskellä yötä ja jouduin käyttämään vähistä rahoistani 50e taksiin taas, niin tajusin  että ei se vaan lopu koskaan.

Minä olin ihastunut siihen hyvään, mitä alussa oli, eikä siis pahan myötä kiintymys lisääntynyt, joten ei mun kohdallani mitään tramabond-teorioita kannata viljellä.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan tämä minun ketju. Mutta taas olen irtautumassa hyväksikäyttösuhteesta.

 

ap

Samasta vai toisesta? Mun pitää katsoa mikä näistä vastaajista mä olinkaan.

Sun suru on mitä toivoit, haave unelmaa ikävä. Kokenut samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sama täällä. Huonot hetket lisääntyvät koko ajan, mutta silti elättelen toivoa että jokin muuttuisi. Ja samalla yritän unohtaa.

Ei muutu. Opi ymmärtämään asia sen kautta, että sinulla on kehittynyt riippuvuussuhde. Pyri eroon siitä.

 

En oikein ymmärrä näitä diagnooseja, läheisriippuvuuksia ja traumasidoksia.

Minun mielestäni ihan vaan se vanhanaikainen rakastuminen kävisi syyksi.

Kun toinen on jotenkin niin oikea, ja kerrankin elämässään tuntee fyysistä vetoakin toiseen.

Mutta sitten toisen riippuvuudet saavat aikaan nämä huonot hetket, ja se pitkäkestoinen ryyppääminenhän näissä aina taustalla on.

Ehkä tässä on syynä sekin, että olen tottunut kaikissa suhteissani huonoon kohteluun, samoin jo lapsuudessa. Sitä ei vaan osaa lähteä ensimmäisestä henkisestä tai

Tämä on selvästikin minun viestini.

"ei ne hyvät hetket tunnu sitten enää vuoden päästä niin hyvältä kun ollut samaa jatkuvasti."

Ei näin vaan voi väittää, kun ei se päde minun tapauksessani. Minä ensin luulin löytäneeni hyvää, sitten selvisi että on huonoja hetkiä. Mutta toivosta että tämä huono hetki olisi ollut se viimeinen, kesti niin pitkään luopua.

Ja mikäs ihme se sinällään on, koska olen kasvanut väkivaltaisessa alkoholistikodissa. Mun päätä on hakattu vessan seinään jo lapsena.

Sitä on kai niin tottunut ettei tajua tarpeeksi järkyttyä siitä ensimmäisestä lyönnistä, kuten ehkä te normaalit. Ja on oppinut toivomaan että jonain päivänä on paremmin. Ehkä sitä on oppinut myös etten mä sitten varmaan ole paremman arvoinen, kun useissa suhteissa on ollut kaltoinkohtelua ja väkivaltaa, mutta niistä olen lähtenyt kävelemään ehkä jo neljännen tönimisen, sohvalta lattialle vetämisen, läpsimisen tms jälkeen. Miksi en jäänyt niihin kiinni sen pidemmäksi aikaa jos olen riippuvainen siitä huonosta?

Sitten lopulta ehkä tulee se että ehkä mä en ole paremman arvoinen, muten minä ansaitse tätäkään.

Normaalia naisille. Jän nikset kiinnostavat eniten. Osa on niinkin sairaita että haluavat mur haajia tms. rikollisia.

Koomista tässä touhussa on se, että kun nämä naiset vääjäämättä päätyvät yksinhuoltajiksi, niin auta armias sitä valitusta kuinka se oli "kaikki miehen syytä". Öhh....sinä ruudinkeksijä teit lapsen miehen kanssa kaikista varoitusmerkeistä huolimatta. Kyllä se ihan omaa syytäsi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan tämä minun ketju. Mutta taas olen irtautumassa hyväksikäyttösuhteesta.

 

ap

Samasta vai toisesta? Mun pitää katsoa mikä näistä vastaajista mä olinkaan.

Toisesta. Enempää selittelemättä tässä nyt mies ei ole ilkeä minua kohtaan, mutta on alkoholisti ja on muita naisia pönkittämässä egoaan.

 

ap

Koska et arvosta itseäsi... Miksi et arvosta itseäsi?

Sitä kannattaa miettiä, ei ole sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan tämä minun ketju. Mutta taas olen irtautumassa hyväksikäyttösuhteesta.

 

ap

Samasta vai toisesta? Mun pitää katsoa mikä näistä vastaajista mä olinkaan.

Toisesta. Enempää selittelemättä tässä nyt mies ei ole ilkeä minua kohtaan, mutta on alkoholisti ja on muita naisia pönkittämässä egoaan.

 

ap

Ei muilla naisilla egoa pönkitetä vaan halutaan vaihtelun vuoksi panna muitakin naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sama täällä. Huonot hetket lisääntyvät koko ajan, mutta silti elättelen toivoa että jokin muuttuisi. Ja samalla yritän unohtaa.

Ei muutu. Opi ymmärtämään asia sen kautta, että sinulla on kehittynyt riippuvuussuhde. Pyri eroon siitä.

 

En oikein ymmärrä näitä diagnooseja, läheisriippuvuuksia ja traumasidoksia.

Minun mielestäni ihan vaan se vanhanaikainen rakastuminen kävisi syyksi.

Kun toinen on jotenkin niin oikea, ja kerrankin elämässään tuntee fyysistä vetoakin toiseen.

Mutta sitten toisen riippuvuudet saavat aikaan nämä huonot hetket, ja se pitkäkestoinen ryyppääminenhän näissä aina taustalla on.

Ehkä tässä on syynä sekin, että olen tottunut kaikissa suhteissani huonoon kohteluun, samoin jo la

Ei tullut lainaus mukaan alkoholistiperheessä kasvamisesta, vastaan siihen. Itse olen syntynyt myös väkivaltaiseen kotiin, mutta näin myös sellaisia perheitä, joissa ei ollut väkivaltaa. Tunsin valtavaa rauhaa ja turvallisuutta vieraillessani yhdessä naapurissani ja opin, että muitakin koteja on, kuin meidän oma väkivaltainen koti, sukulaisten väkivaltaiset kodit ja kavereitteni väkivaltaiset  kodit. Päätin, että tavoittelen sitä kotia, jossa ei ole väkivaltaa. En käytä itse päihteitä, enkä kaveeraa tai seurustele päihteidenkäyttäjien kanssa. Uskon kaikki ennakko- ja varoitusmerkit ihmisistä, enkä jatka sellaisten jälkeen. Toistaiseksi en ole joutunut väkivallan kohteeksi.