Lue keskustelun säännöt.
Miksi ikävöin ja itken miehen perään joka kohtelee minua huonosti
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama täällä. Huonot hetket lisääntyvät koko ajan, mutta silti elättelen toivoa että jokin muuttuisi. Ja samalla yritän unohtaa.
Ei muutu. Opi ymmärtämään asia sen kautta, että sinulla on kehittynyt riippuvuussuhde. Pyri eroon siitä.
En oikein ymmärrä näitä diagnooseja, läheisriippuvuuksia ja traumasidoksia.
Minun mielestäni ihan vaan se vanhanaikainen rakastuminen kävisi syyksi.
Kun toinen on jotenkin niin oikea, ja kerrankin elämässään tuntee fyysistä vetoakin toiseen.
Mutta sitten toisen riippuvuudet saavat aikaan nämä huonot hetket, ja se pitkäkestoinen ryyppääminenhän näissä aina taustalla on.
Ehkä tässä on syynä sekin, että olen tottunut kaikissa suhteissani huonoon kohteluun, samoin jo lapsuudessa. Sitä ei vaan osaa lähteä ensimmäisestä henkisestä tai fyysisestä kaltoinkohtelusta.Sitä miettii että minussakin on syytä, pitäisi vaan pitää turpansa kiinni kaikesta. Pitäisi laihduttaa, siivota enemmän, pestä jalkansa ennen sänkyyn menoa...
Ehkä en ole päässyt siitä alun "kerran elämässä"-ihastuksesta vielä ylitse, suhde on aika tuore.
En antanut mitään diagnoosia. Se, että ihminen (tai eläin) tulee riippuvaiseksi satunnaisesta palkinnosta, ei ole mikään diagnoosi, vaan yleinen ilmiö.
En koe tuonkaan täsmäävän. Mies on selvinpäin, ja pikkupäissäänkin ihana. Hellii, kehuu, ja nauretaan ja vitsaillaan.
Mutta kännissä sitten napsahtaa, minä en saisi huomauttaa mistään asiasta.
Saattaa huomautella syömisistäni, ja aina en osaa itsekään olla suuttumatta, joten saan tuntea nahoissani.Käytännössä olin riippuvainen hänestä jo heti ensitapaamisesta, niin voimakas oli ihastukseni.
Ehkäpä tämä hiljalleen tästä toipuminen lähtee, mutta ihan hirveä ikävä on nytkin.Aiemmista huonoista suhteista olen helpommin onnistunut lähtemään, vaikka olivatkin pidempiä, ei vain ollut tunteita niin paljon. Ja vaikka niihinkin jonkin kerran palasin takaisin, niin erossa oleminen ei ollut mitenkään vaikeaa.
Kuvailit juuri sen mekanismin: välillä on ihana ja välillä on kamala. Tuo on juuri se, mikä sen aiheuttaa. Voithan itsekin googlata.
Mutta kyllähän ne kamaluudet voisi hyvin jättää pois, ja silloin olisi vain enemmän riippuvainen, ei se vuoristorata lisää sitä vaan vähentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieli ei ihan helpolla ymmärrä että totuus ei vastaa mielikuvaa. Toivot edelleen miehen olevan jotain, mitä hän ei ole, eikä ole ollutkaan. Olet vain luonut tietynlaisen haavekuvan minkälainen hän olisi, ja minkälainen suhde teillä olisi. Nyt mielesi on vaikea hyväksyä että se ei ollut totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama täällä. Huonot hetket lisääntyvät koko ajan, mutta silti elättelen toivoa että jokin muuttuisi. Ja samalla yritän unohtaa.
Ei muutu. Opi ymmärtämään asia sen kautta, että sinulla on kehittynyt riippuvuussuhde. Pyri eroon siitä.
En oikein ymmärrä näitä diagnooseja, läheisriippuvuuksia ja traumasidoksia.
Minun mielestäni ihan vaan se vanhanaikainen rakastuminen kävisi syyksi.
Kun toinen on jotenkin niin oikea, ja kerrankin elämässään tuntee fyysistä vetoakin toiseen.
Mutta sitten toisen riippuvuudet saavat aikaan nämä huonot hetket, ja se pitkäkestoinen ryyppääminenhän näissä aina taustalla on.
Ehkä tässä on syynä sekin, että olen tottunut kaikissa suhteissani huonoon kohteluun, samoin jo lapsuudessa. Sitä ei vaan osaa lähteä ensimmäisestä henkisestä tai fyysisestä kaltoinkohtelusta.Sitä miettii että minussakin on syytä, pitäisi vaan pitää turpansa kiinni kaikesta. Pitäisi laihduttaa, siivota enemmän, pestä jalkansa ennen sänkyyn menoa...
Ehkä en ole päässyt siitä alun "kerran elämässä"-ihastuksesta vielä ylitse, suhde on aika tuore.
En antanut mitään diagnoosia. Se, että ihminen (tai eläin) tulee riippuvaiseksi satunnaisesta palkinnosta, ei ole mikään diagnoosi, vaan yleinen ilmiö.
En koe tuonkaan täsmäävän. Mies on selvinpäin, ja pikkupäissäänkin ihana. Hellii, kehuu, ja nauretaan ja vitsaillaan.
Mutta kännissä sitten napsahtaa, minä en saisi huomauttaa mistään asiasta.
Saattaa huomautella syömisistäni, ja aina en osaa itsekään olla suuttumatta, joten saan tuntea nahoissani.Käytännössä olin riippuvainen hänestä jo heti ensitapaamisesta, niin voimakas oli ihastukseni.
Ehkäpä tämä hiljalleen tästä toipuminen lähtee, mutta ihan hirveä ikävä on nytkin.Aiemmista huonoista suhteista olen helpommin onnistunut lähtemään, vaikka olivatkin pidempiä, ei vain ollut tunteita niin paljon. Ja vaikka niihinkin jonkin kerran palasin takaisin, niin erossa oleminen ei ollut mitenkään vaikeaa.
Kuvailit juuri sen mekanismin: välillä on ihana ja välillä on kamala. Tuo on juuri se, mikä sen aiheuttaa. Voithan itsekin googlata.
Mutta kyllähän ne kamaluudet voisi hyvin jättää pois, ja silloin olisi vain enemmän riippuvainen, ei se vuoristorata lisää sitä vaan vähentää.
ei ne hyvät hetket tunnu sitten enää vuoden päästä niin hyvältä kun ollut samaa jatkuvasti.
Better Help. Käy väh. kerran kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan haluaisi elää suhteessa, jossa toinen muuttuu käyttäytymiseltään jyrkästi kielteiseen suuntaan alkoholin vaikutuksesta, ja siitä huolimatta yhä uudestaan käyttää alkoholia.
Sinun täytyy vain tehdä päätös jatkatko suhteessa vai et, ja sitten pysyä päätöksessä lujasti.
Se on tärkeää, minkä ap. jo mainitsitkin, että jos päätät ettet jatka suhteessa, niin et ruoki kaipausta hänen kuvillaan, teksteillään yms.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Blokkaa. Lyö vieraille numeroille punaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sinun aivosi on kemiallisesti addiktoituneet siihen ylös alas liikkeeseen mitä tuollaisessa suhteessa elämisestä syntyy. Ja nyt et saa enää niitä hormotasojen nopeita laskuja ja nousuja. Sinulla on siis ihan normaalit vieroitusoireet mitä on alkoholisteilla ja huumeiden käyttäjillä. Et kaipaa miestä, se on sinun aivot kun käy läpi viekkareita. Koita kestää, se ei ole ikuista. Olosi tasaantuu. Tasaantumisen jälkeen niitä kohtauksia tulee enää ajoittain ja kestää vain hetken. Joka tapauksessa älä pidä mitään yhteyttä mieheen koska se aiheuttaa aivoissa välittömän palkitsemisreaktion ja nousun ja sitten tulee taas lasku. Pitkität sillä vain omaa toipumistasi. Mitä vähemmän altistut näille uusinnoille sitä nopeammin kaikki on ohi ja hermostosi normalisoituu.
Suosittelisin ammattiavun hakemista. Ei kannata pilata elämäänsä rupeamalla suhteeseen väkivaltaisen alkoholistin kanssa, joka kaikesta päätellen harrastaa myös henkistä väkivaltaa. Hälytyskellot soivat niin, että korviin sattuu, kun ap ryhtyy jo miettimään jalkojensa pesemistä (!) miestä miellyttääkseen. Juokse sisko, juokse lujaa.
Maailmassa on niitä hyviäkin miehiä, joihin voi luottaa ja jotka antavat vain tukea ja rakkautta. Usko pois. Ja niin kauan kuin olet suhteessa tuon pahasti ongelmaisen ihmisen kanssa, ei elämässäsi ole tälle hyvälle tyypille sijaa. Joten: jos et pääse itse irti, hanki siihen apua. Olet sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkoholisti ja mun mies on alkoholisti. Itsellä on lääkitys ja en käytä oikeastaan ollenkaan alkoholia enää. Mies käyttää. Toisinaan hän on täysin kännissä ja toisinaan juo muutamia. Mun historia on sellainen, että molemmat vanhemmat on myös alkoholisteja. Eli alkoholia on läträtty paljon mun koko elämäni ja paljon olen nähnyt ja kokenut.
En kuitenkaan ymmärrä sitä, että miksi minua pitäisi haittaa miehen alkoholin käyttö? Mulla on oma elämä. Jos mies on kännissä niin eihän mun sitä tarvitse olla? Osaan mennä vaikka toiseen huoneeseen tai köllötellä sohvalla kainalossa. Mies osaa myös itse lähteä kapakkaan jos siltä tuntuu. Ei mun tartte mukaan lähteä. Tehdään myös yhteisiä juttuja kuten käydään kävelyillä ja ajeluilla ja nauttimassa vapaa-ajasta esimerkiksi mini golfia pelaten. Joskus mies on humalassa kun tehdään noita, toisinaan ei. Miksi sen pitäisi muhun vaikuttaa?
Tämä oli kyllä monin tavoin outo kertomus. Eikö sua yhtään ns. triggeröi se miehen jatkuva alkoholinkäyttö? Miksi siedät sitä, että alkoholi on edelleen läsnä elämässäsi, jos olet itse siitä eroon päässyt? Hyvin kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkoholisti ja mun mies on alkoholisti. Itsellä on lääkitys ja en käytä oikeastaan ollenkaan alkoholia enää. Mies käyttää. Toisinaan hän on täysin kännissä ja toisinaan juo muutamia. Mun historia on sellainen, että molemmat vanhemmat on myös alkoholisteja. Eli alkoholia on läträtty paljon mun koko elämäni ja paljon olen nähnyt ja kokenut.
En kuitenkaan ymmärrä sitä, että miksi minua pitäisi haittaa miehen alkoholin käyttö? Mulla on oma elämä. Jos mies on kännissä niin eihän mun sitä tarvitse olla? Osaan mennä vaikka toiseen huoneeseen tai köllötellä sohvalla kainalossa. Mies osaa myös itse lähteä kapakkaan jos siltä tuntuu. Ei mun tartte mukaan lähteä. Tehdään myös yhteisiä juttuja kuten käydään kävelyillä ja ajeluilla ja nauttimassa vapaa-ajasta esimerkiksi mini golfia pelaten. Joskus mies on humalassa kun tehdään noita, toisinaan ei. Miksi sen pitäisi muhun vaikuttaa?
Tämä oli kyllä monin tavoin outo kertomus. Eikö sua yhtään ns. triggeröi se miehen jatkuva alkoholinkäyttö? Miksi siedät sitä, että alkoholi on edelleen läsnä elämässäsi, jos olet itse siitä eroon päässyt? Hyvin kummallista.
Kyllä. Kummallista on. On todella hienoa, että kirjoittaja on päässyt viinasta eroon. Suuret Onnittelut siitä! Jokainen alkoholisti kuitenkin tietää, että kyse on kroonisesta sairaudesta, josta ei parannuta, vaan jonka kanssa eletään päivä kerrallaan, raittiina. Pitäisin tästä syystä alkoholistin kanssa elämistä todella suurena riskinä omalle repsahtamiselle. Ja lisäksi pitäisin erittäin epäkunnioittavana ja epäkannustavana sitä, että kumppanini ei osoittaisi omalla käyttäytymisellään mitenkään tukevansa raitista elämäntapaani.
Entisenä hyväksikäytettynä kehoitan hakemaan apua. Tuskin tulen vastaisuudessa seurustelemaan, ajattelin silti kertoa. Kärsin nymfomaniasta. Hypin suhteesta toiseen ja syystä tai toisesta alkuun luotettavan oloinen mies kääntyi hirviöksi. Nymfona tunnemyrsky iskeytyy 2x pahempana. Ihastumisen rinnalle tulee älytön panetus. Terapia auttoi irtaantumaan haitallisesta kuviosta. Jätä suhteilu. Ole tarkkana ketä päästät likelle. Joskus yksineläminen antaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
En minä ainakaan haluaisi elää suhteessa, jossa toinen muuttuu käyttäytymiseltään jyrkästi kielteiseen suuntaan alkoholin vaikutuksesta, ja siitä huolimatta yhä uudestaan käyttää alkoholia.
Sinun täytyy vain tehdä päätös jatkatko suhteessa vai et, ja sitten pysyä päätöksessä lujasti.
Se on tärkeää, minkä ap. jo mainitsitkin, että jos päätät ettet jatka suhteessa, niin et ruoki kaipausta hänen kuvillaan, teksteillään yms.
Hänen tekemänsä asiat eivät riipu alkoholista vaan tekee asioita myös selvinpäin. Mainitsin ikään kuin lisänä yhtenä huonona puolena tuon alkoholismin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
En minä ainakaan haluaisi elää suhteessa, jossa toinen muuttuu käyttäytymiseltään jyrkästi kielteiseen suuntaan alkoholin vaikutuksesta, ja siitä huolimatta yhä uudestaan käyttää alkoholia.
Sinun täytyy vain tehdä päätös jatkatko suhteessa vai et, ja sitten pysyä päätöksessä lujasti.
Se on tärkeää, minkä ap. jo mainitsitkin, että jos päätät ettet jatka suhteessa, niin et ruoki kaipausta hänen kuvillaan, teksteillään yms.
Hänen tekemänsä asiat eivät riipu alkoholista vaan tekee asioita myös selvinpäin. Mainitsin ikään kuin lisänä yhtenä huonona puolena tuon alkoholismin.
ap
Kylmää-kuumaa. Manipulointi tekniikka.
Minun ex-miesystävä oli minua kohtaan ihan hirveä. Mukavia aikojakin oli, mutta ne kännäämiset ja muut kännihourailut ja sekoilut olisi saanut jäädä väliin. Nekin kaatui lopulta minun syyksi, ihan kuin minä olisin väkisin juottanut siihen kuntoon.
Hyvät ajat oli todella mukavia ja tietenkin niitä on kovasti ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
En minä ainakaan haluaisi elää suhteessa, jossa toinen muuttuu käyttäytymiseltään jyrkästi kielteiseen suuntaan alkoholin vaikutuksesta, ja siitä huolimatta yhä uudestaan käyttää alkoholia.
Sinun täytyy vain tehdä päätös jatkatko suhteessa vai et, ja sitten pysyä päätöksessä lujasti.
Se on tärkeää, minkä ap. jo mainitsitkin, että jos päätät ettet jatka suhteessa, niin et ruoki kaipausta hänen kuvillaan, teksteillään yms.
Hänen tekemänsä asiat eivät riipu alkoholista vaan tekee asioita myös selvinpäin. Mainitsin ikään kuin lisänä yhtenä huonona puolena tuon alkoholismin.
ap
Kylmää-kuumaa. Manipulointi tekniikka.
Mies manipuloi muutenkin, enkä edes tiedä tekeekö sitä tahallaan. Mutta oliko nyt niin että mahdollisen läheisriippuvaisuuteni hoitona minun ei pidä miettiä miestä miksi niin ja näin eli olla liian ymmärtäväinen, vaan itseäni ja lisätä omaa itsetuntemustani?
Ajattelen tuon läheisriippuvuus asiankin jotenkin jatkumona, sitä varmaan jonkin verran minussa on ja paljon myös että ei.. mutta harjoittelemista on siitä pois.
Tämä mies on vähän sen tyyppinen että enää ei meinaa oikein mikään yllättää hänen teoissaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
En minä ainakaan haluaisi elää suhteessa, jossa toinen muuttuu käyttäytymiseltään jyrkästi kielteiseen suuntaan alkoholin vaikutuksesta, ja siitä huolimatta yhä uudestaan käyttää alkoholia.
Sinun täytyy vain tehdä päätös jatkatko suhteessa vai et, ja sitten pysyä päätöksessä lujasti.
Se on tärkeää, minkä ap. jo mainitsitkin, että jos päätät ettet jatka suhteessa, niin et ruoki kaipausta hänen kuvillaan, teksteillään yms.
Hänen tekemänsä asiat eivät riipu alkoholista vaan tekee asioita myös selvinpäin. Mainitsin ikään kuin lisänä yhtenä huonona puolena tuon alkoholismin.
ap
Kylmää-kuumaa. Manipulointi tekniikka.
Kuulehan ap. Kysyt liian vaikeita kysymyksiä, jotta täysin tuntemattomat ihmiset voisivat näillä tiedoilla mitään oikeasti vastata. Ainoa oikea neuvo on se, että mene jonnekin juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa.
Mies manipuloi muutenkin, enkä edes tiedä tekeekö sitä tahallaan. Mutta oliko nyt niin että mahdollisen läheisriippuvaisuuteni hoitona minun ei pidä miettiä miestä miksi niin ja näin eli olla liian ymmärtäväinen, vaan itseäni ja lisätä omaa itsetuntemustani?
Ajattelen tuon läheisriippuvuus asiankin jotenkin jatkumona, sitä varmaan jonkin verran minussa on ja paljon myös että ei.. mutta harjoittelemista on siitä pois.
Tämä mies on vähän sen tyyppinen että enää ei meinaa oikein mikään yllättää hänen teoissaan.
ap
Kuvailit juuri sen mekanismin: välillä on ihana ja välillä on kamala. Tuo on juuri se, mikä sen aiheuttaa. Voithan itsekin googlata.